Funky Gourmet – vähän erilaista kreikkalaista ruokaa

Minulla ja miehelläni on pienimuotoinen fine dining -harrastus.

Emme tee sitä usein, ehkä kerran pari vuodessa, mutta sitäkin hartaammin. Kuten tässä  jutussa kirjoitin, hyvä, pitkän kaavan maistelumenu kiinnostavassa ravintolassa voi olla kuin pieni lomamatka, ja olen valmis myös laittamaan siihen saman verran rahaa.

Nämä harvat mutta sitäkin panostetummat illalliset ovat minun elämäni luksusta, minun ”Luiskani” (- vaikka gourmet-illallinen on sentään paljon halvempi kuin Vuittonin laukku… ^_^)

FunkyGourmet_interior

Kuva: theworlds50best.com

Runsas viikko sitten pääsimme jälleen harrastuksen äärelle. Olen odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä kokemaan Ateenan kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet, ja nyt oli se hetki.

Viime kevään reissulla kävin ”nuuskimassa” aluetta jolla Funky Gourmet sijaitsee. Se on rähjäinen ja sanalla sanoen vähän epämääräinen ja rakennukset graffitien peittämiä. Ulkopuolelta et millään arvaisi että yksi rakennus kätkee sisäänsä huippuravintolan. Kadulta ravintolaa ei tunnista sillä ulkopuolella ei lue mitään. Paikan tunnistaa siitä, että hovimestari avaa oven kun taksi kaartaa oven eteen. ^_^

Funky_Gourmet_IMG_1630

Funky Gourmet tunnetaan yllätyksellisyydestään ja modernista, epäperinteikkäästä otteestaan, kuten nimestä voi arvata. Ruoan  ja ravintolaelämyksen on tarkoitus olla funky. Muutama illan annoksista tosin yllätti, no, lopulta aika perinteisellä tyylillään ja maullaan.

Kuvat ovat harmillisen huonolaatuisia sillä minulla oli mukana vain G7-pokkarini joka ei selviä näin hämärissä olosuhteissa. Ison järkkärin kanssa kuvailu ravintoloissa taas on vähän kiusallista, etenkin tämän tason paikoissa. Onneksi kuvauksen kiusallisuutta on vähentänyt kaikkialla yleistynyt annosten kuvailun trendi, ihan jokainen tuntuu nykyään ikuistavan ruokansa ravintoloissa vähintään kännyköillään, enää tähän ei tarvita bloggaajan statusta. :p

FunkyGourmet_10_IMG_1612

Funky Gourmetissa voi tilata ainoastaan maistelumenun joka koostuu 14 annoksesta. Hintaa menulla on 145 euroa. Ruokarajoitteet ja allergiat otetaan huomioon ja menu muokataan näiden mukaan. Oman lihattomuuteni olin ilmoittanut jo ennakkoon, mutta tarjoilija kysyi vielä pöytään istuessamme, halusiko joku tehdä vielä muutoksia ja olivatko ruoat kuten etanat ja lampaan aivot seurueelle ok. Katseet kohdistuivat anoppiini jonka arvasimme olevan vähemmän innokas aivo-cuisinen ystävä, mutta anoppi halusi maistaa kaikkea suunnitellun kokonaisuuden mukaan. ”Nyt kun täällä ollaan niin kyllä maistetaan”. :)

Itse en maistelumenujen yhteydessä ilmoita sokerittomuuden toivettani, sillä pidän sen tason muokkausta aika lailla kohtuuttomana odotuksena menuissa, joissa voi olla viisikin makeaa jälkiruokaa. Lähden fine dining -kokemuksiin sillä asenteella, että jos makeaa ei huvita syödä, löytyy pöydän toiselta puolelta kyllä syöjä..! :D ^_^ Useimmiten maistan makeita jälkiruokia ainakin vähäsen – ja tällä kertaa söin kaikki. Koska nyt on sanottava, että osuin paikkaan jossa jälkiruoat olivat ihan mielettömiä, ja oikeasti nautin niiden syömisestä. Olihan tuosta edellisestä sokerijälkiruoasta kulunut jo yli vuosi ^_^

Annosten nimet ovat suoraan menusta.

FunkyGourmet_1_IMG_1564

Rapea keksi täytteenään kuivattua kalanmätiä (bottarga). Päällä kerros valkoista suklaata. Mmmm.

Menun ehdottomia tähtiannoksia, kaikki olivat samaa mieltä. Niin yllättävä ja niin maukas..! Suolaisen, kuivatun mädin ja makean, hienostuneen suklaan yhdistelmä toimi käsittämättömän hyvin. Suklaata ei ylipäänsä olisi heti suklaaksi arvannut – anoppi luuli sitä juustoksi. Bottargan maku on todella intensiivisen kalainen, sitä ei mielestäni oikein voi verrata mihinkään meille tuttuun kalatuotteeseen. Bottargaa tuotetaan lähinnä muutamissa Välimeren maissa. Suomessa sitä saa kuulema jostain helsinkiläisestä delistä.

Tämä oli se annos josta appi inspiroitui niin, että uhosi tekevänsä oman version kotona. Ja on jo tehnytkin…! Minä seuraan perässä…! :D

FunkyGourmet_2_IMG_1565

Seepia-”Oreo”. Seepia on se mustekalalaji josta sain kutakuinkin tarpeekseni kolme vuotta sitten Skyroksella…

En todellakaan ole enää ikinä tilannut seepiaa sen koommin, mutta Funky Gourmetin oreo-keksiin kätketty seepiamousse maistui. Eli nyt voidaan viivata yli se mitä kirjoitin syyskuussa 2014: että olin syönyt elämäni viimeisen seepian.

FunkyGourmet_3_IMG_1567

Henkilökohtainen suosikkiannokseni: punajuuriruusuke ”mullassa”, jonka ainesosia ei paljastettu. Rapean mullan alta paljastui vielä uskomattoman herkullinen, kreemimäinen, suolainen täyte. Ihan tajuttoman hyvän makuinen, enkä yhtään tiennyt mitä söin punajuuren lisäksi..!

(Se tosin oli taattua, ettei missään annoksessani ollut lihaa. Tarjoilija korosti sitä aina, kun pöytään tuotiin ruokia joiden normaaliversiossa oli aavistuskin lihaa. Minun annoksissani lihakomponentti oli korvattu kalalla tai kasvisvaihtoehdolla.)

FunkyGourmet_4_IMG_1574

Toinen illan tähti”annos”, tai ehkä jopa illan suurin suosikki. Ainakin se teki kokonaisuutena suurimman vaikutuksen.

”Annos” oli nimeltään Picnic, ja se koostui yhdeksästä pienestä suupalasta, jotka katettiin pöytään picnicin muodossa.

FunkyGourmet_4_IMG_1572

Eteemme levitettiin picnic-liina ja kiviä aidon picnic-tunnelman luomiseksi ^_^

Seurasimme haavit auki kun liinalle katettiin suupala toisensa jälkeen. Nyt oltiin siis edelleen vielä menun alkupaloissa...!

FunkyGourmet_4_IMG_1581

Picnicin mukana tuli kortti joka antoi ohjeita herkkujen syömiseen. Esimerkiksi lämmin lihapulla (minulla falafel-pulla) suositeltiin syötäväksi ensimmäisenä.

FunkyGourmet_4_IMG_1577

Kaikki picnic-herkut olivat todella maukkaita, mutta oma suosikkini oli suussa poksahtava viiriäisen muna.

FunkyGourmet_4_IMG_1578

Cashew-pähkinöiden ”muovi”pussi oli sekin syötävä :)

FunkyGourmet_5_IMG_1586

Ensimmäinen pääruoka, tai oliko tämä sitten väliruoka, oli merisiilipastaa. Apua, merisiili kuulostaa sympaattiselta olennolta…. Nyyh, en tykkää sea-urchinin suomenkielisestä nimestä. Nimi tulee sen piikkisyydestä.

Kyseessä on selkärangaton merenelävä, ja se maistuu kutakuinkin siltä miltä simpukat. Ensimmäinen kerta kun maistan merisiiliä. Pastasta en välitä yhtään, joten tämä annos oli pastaisuudessaan hieman tylsä (anoppi oli samaa mieltä). Kastike ja merisiiili olivat kyllä maukkaita.

Seuraavaksi oli vuorossa etanaa:

FunkyGourmet_6_IMG_1589

Etanaa ja ohraa vihreässä kastikkeessa jonka ainesosat jäivät mysteeriksi.

Mausta ja koostumuksesta tuli mieleen ohrasta tehty risotto-tyyppinen ruoka eli ohratto. Oikein hyvä, mutta menun vähemmän-yllättävää osastoa. Minusta annos oli kokoonpanoltaan ja maultaan aika perinteinen ja ei-yllättävä.

FunkyGourmet_6_IMG_1588

Etana-annosten päälle höylättiin tryffeliä. Tryffeli kuuluu sarjassamme niihin hienouksiin, joiden hienostuneisuuden päälle en ehkä niin ymmärrä :) Kyllä se ihan hyvältä maistuu mutta en pidä sitä hintansa ja maineensa arvoisena makuelämyksenä.

FunkyGourmet_IMG_1595

Ravintolan tunnetuimpia annoksia: kreikkalainen salaatti. Kyllä, tässä on luminokareeseen tiivistettynä kreikkalaisen salaatin maut; tomaattia, kurkkua, oliivia, punasipulia ja fetaa. Ihan täsmälleen.

Molekyyligastronomian taidetta jota voi vain hämmästellä.

Otimme ruoan kanssa myös viinipaketin joka oli kaikilta muilta osin onnistunut paitsi tämän annoksen kohdalla – ”salaatin” kanssa tarjoiltu sherry (Manzanilla Papirusa) oli niin epäonnistunut yhdistelmä että jäi juomatta muutaman siemauksen jälkeen.

FunkyGourmet_7_IMG_1602

Minun pääruokani: kalaa. Tämä annos ei ole menussa joten sillä ei ole nimeä enkä tajunnut tehdä paikan päällä muistiinpanoja siitä mitä se sisälsi. Kala oli muistini mukaan ’cod’ eli turskaa, mutta en kyllä ole varma…

Tämä oli menun tavanomaisin annos. Kaunis, mutta maullisesti sellainen, jonka voisin saada vaikka Fransmannissa. Mieto ja tunteitaherättämätön.

Lihansyöjien pääruoka sen sijaan herätti tuntemuksia…

FunkyGourmet_8_IMG_5694

Lampaan aivoa. Ympäröivä pyree taisi olla maa-artisokkaa. Tuo annoksen nimi…..

”Karskit äijät” eli Mr. Karkkipäivä ja hänen isänsä söivät aivot hyvällä halulla, anopin lautanen jäi puolilleen. Misteri on syönyt aivoja aiemminkin eikä makuelämys hänen mielestään ole kovin voimakas.

FunkyGourmet_9_IMG_1605

Sitten siirrytään jälkiruokaosastoon.

FunkyGourmet_9_IMG_1606

Jälkiruoka 1: Ferrero Rocher -tyyppinen suklaamakeinen, jonka täytteenä oli suussa sulavan suklaan lisäksi hanhenmaksaa (!) – minun annoksessani kalamoussea.

FunkyGourmet_10_IMG_1610

Jälkiruoka 2 on kreikkalaisen salaatin ohella Funky Gourmetin tunnetuimpia annoksia. (Osa annoksista säilyy menussa vuoden ympäri.)

FunkyGourmet_10_IMG_1620

”Pehmeäksi keitetty muna”. Ihan mieletön..!

Hennon maitosuklaakuoren alla on kookosjäädykkeestä tehty valkuainen ja mangokeltuainen. Päälle kuului vielä ripotella ”suolaa” ja ”pippuria” eli kardemummaa ja jauhettua tonkapapua.

Jos kananmuna oli herkullinen, niin seuraava annos räjäytti minun makunystyräni…

FunkyGourmet_ChocolateBomb

 

Jälkiruoka numero 3: ”suklaapommi”.

Sytytettynä tarjoillun pommin tumman suklaakuoren alle kätkeytyi hasselpähkinäsuklaajäätelöä (rrrrakastan hasselpähkinää), kirpeää vadelmakastiketta ja suussa ihanasti raksuvia ja poksuvia juttuja joista en tiedä mitä ne olivat. Tämä annos oli todella makea mutta minä rakastin sitä, se oli niin älyttömän herkullinen että en tiedä olenko ikinä syönyt näin hyvää makeaa jälkiruokaa.

Funky_Gourmet_12_IMG_1645

Jälkiruoka numero 4: mastic-palloja. Tätä annosta on vaikea kuvailla ja se oli todella persoonallinen; makeita pallosia jotka kuului laittaa suuhun kokonaisina, ja sitten ne ”räjähtivät” paljastaen masticin makuisen nestemäisen sisältönsä.

Mastic-puusta saatavat mastic-mehu ja mastic-kumi ovat vähän niinkuin Kreikan koivunmahla ja ksylitoli; terveysvaikutteisia ja laajasti niin terveys- kuin kauneustuotteissa käytettyjä ainesosia. Kulhossa oli myös tuoreita mastic-puun oksia kera mastic-kumipisaroiden. Ne eivät ehkä olleet niin maukas elämys :D

Voitte kuvitella että suistamme purkautui kollektiivinen ”Eikäääh”, kun pöytään kannettiin kaikkien näiden jälkiruokien jälkeen vielä:

FunkyGourmet_13_IMG_1654

Valtava rasiallinen suklaata, makeisia, keksejä, marmeladeja, minimuffinseja ja macaronseja.

”Kahvin kaveriksi”.

Funky_Gourmet_13_IMG_1660

Tämä oli minusta jo liikaa muuten aika hienostuneen menun päätteeksi, voiko kukaan enää tässä vaiheessa jaksaa nauttia tällaisesta namimätöstä?

Rasia olisi yksinään riittänyt yhdeksi ainoaksi jälkruoaksi varmaan kuudelle ihmiselle.

FunkyGourmet_13_IMG_1657

Uhhh…

Jaksoimme maistaa muutaman hassun makeisen Red Boxista ja allekirjoittaneella jo vähän koski vatsaan. Mutta – kukas tätä pakottaa syömäänkään ;)

Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja kokemus varmasti mieleenpainuvin kaikista Michelin-tähden illallisistani. Picnic ja suklaakalakeksi jäivät kaikkien mieleen illan kohokohtina ja munajälkkärikin teki vaikutuksen.

Jos Funky Gourmetista voi jonkun miinuksen sanoa niin sen, että sen yllätyksellisyys toimii vain kerran. Esimerkiksi ravintolan avaamisesta saakka menussa mukana ollut picnic-konsepti ei enää toimi tehokkaana ”Mitä nyt tapahtuu?” -yllätysmomenttina seuraavilla vierailukerroilla. Tunnetut klassikot kuten jälkkärimuna- ja luminen salaatti -annoksetkin voi kokea vain kerran, sitten niiden juttu on ”avattu” ja koettu.

Funky Gourmetin voi siis kokea parhaimmillaan vain yhden kerran.

Ja nyt se on koettu, suurella ilolla ja nautinnolla.

Tonnikalaa majoneesipestolla

Kyllä tämä lokakuussakin maistuu ^_^ Tässä viime kesän suosikkireseptini, arjen luottoruokaa, josta toivottiin postausta. Ei ehtinyt ihan kesään mutta nälkä tulee talvellakin :)

Olen budjettiystävällisten, yksinkertaisten kotiruokien ystävä ja peittelemätön tonnikalafani; ruoka-aine jota varioin keittiössäni loputtomiin. Tonnikala löytää tiensä niin kylmiin kuin lämpimiin salaatteihin, piiraisiin, uuniruokiin ja pyöryköihin.

Skipjack_Katsuwonus_pelamis

Kuva: Wikimedia commons

 

Minua on aiemmin hieman kiritisoitu tonnikalaresepteistäni ja muistutettu tonnikalan syömisen olevan epäeettistä. Kiitos edelliseen tonnikalajuttuuni jätetyn kommentin (kiitos VerdeL), olen päivittänyt säilyketonnikalatietouteni ja syön nyt vain Skipjack- eli boniittilajin tonnikalaa joka ei ole uhanalainen.  Tietoa tonnikalalajien tilasta ja uhanalaisuudesta WWF:n sivulla täällä.

Boniitti on yleisin säilyketonnikalan raaka-aine, mutta esimerkiksi valkolihaiset tonnikalasäilykkeet tehdään muista lajeista kuten albacoresta.

.

Kesän hittiresepti (arkeen, ei juhlapöytään ^_^):

Tonnikalaa ja parsakaalia majoneesipestolla ja parmesaanilla

Majoneesipesto_tonnikala_parsakaali

Kollaasin kuvalähteet: K-Ruoka ja Satokalenteri

Tarvitset:

Tonnikalaa

Parsakaalia

Pestoa

Majoneesia

Parmesaania

Oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Reseptiin ei tosiaan tarvitse käyttää juuri Pirkan tuotteita :D mutta löysin K-Ruoan sivuilta helpoiten kollaasiin sopivat kuvat. Ja tietysti budjettipirkkona ostan itse usein juuri Pirkkaa, jos asioin K-Kaupassa, tai Rainbow’n vastineet, jos asioin S-kaupassa.

Pirkan etuna tonnikalan suhteen on MSC-sertifiointi ja Skipjack-laji, Rainbow’lta saa MSC-sertifioituna vain albacore-lajia jonka status on boniittiin verrattuna heikompi. (En ala tästä moralisoimaan enkä tule jokaisessa tonnikalareseptissä tästä lähin mainostamaan boniittia, ei pelkoa :D Halusin vain kertoa valintamahdollisuuksista kaupan hyllyllä nyt kun itse tulin niistä tietoiseksi. Jonkun mielestä minkä tahansa tonnikalalajin syöminen on varmasti joka tapauksessa väärin, eli täysin puhtaan omantunnon tietä tässä ei ole. Niinkuin ei monen muunkaan elintarvikkeen kohdalla…)

Majoneesipesto_tonnikala_parsakaali_IMG_9517

Kuten yleensäkin tonnikalaruokien kanssa, annos ei juuri gourmetilta näytä mutta maku on todella hyvä :)

Annoksen jujuna on majoneesilla kesytetty pesto joka maustaa neutraalin ”tylsän” tonnikalan jopa jotenkin, hmm, hienostuneeksi… ^_^ Pieni tujaus majoneesia muuttaa peston merkittävästi pehmeämmäksi ja minusta jopa paremman makuiseksi kuin peruspesto. Kannattaa kokeilla myös muihin ruokiin, esimerkiksi kampasimpukoiden kanssa alkuruokana tai pastan kastikkeena.

Ohje:

  • Sekoita yhteen 3/4 pestoa ja 1/4 majoneesia (tai jopa vielä vähemmän, majoneesin maun ei ole tarkoitus tulla läpi vaan ainoastaan pehmentää pesto).
  • Keitä kypsiksi parsakaali tai muita makusi mukaisia vihreitä vihanneksia kuten ruusukaalia ja vihreitä papuja. Parsakaali toimii mielestäni parhaiten.
  • Mausta parsakaalit tilkalla oliiviöljyä, suolalla ja pippurilla.
  • Kokoa lautaselle parsakaalit, tonnikala ja pestokastike ja raasta päälle parmesaania (tai budjettiystävällisempää grana padanoa)
  • Sekoita meheväksi mössöksi tai nauti sellaisenaan jos haluat kauniimman annoksen :)

Pestomajoneesi_tonnikala_vihreat_IMG_0307_2

Tämä on NIIN hyvää…!

Vinkki: lämmitä lautanen mikrossa tai kuumalla vedellä ennen kuin kokoat annoksen, jolloin annoksen viileät elementit eli tonnikala ja kastike eivät jäähdytä parsakaalia niin nopeasti ja ruoka on miellyttävämpi syödä :)

Michelin-tähden vegaaniruokamaraton

Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.

Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.

Jogyesa_IMG_8862

Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.

Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa  – kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)

BalwooGonyang_IMG_2923

Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.

Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.

Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.

Balwoo_Gonyang_menu_IMG_2919

Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.

Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta – enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^

BalwooGonyang_diningroom

Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa ”kopperossa” ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne – mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.

Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;

”Where has this food come from?

I am ashamed to be eating it.

I will take it as medicine to get rid of greed in my mind

and to keep my physical being in order to achieve enlightenment”.

Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)

.

Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.

Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen – tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.

BalwooGonyang_IMG_8869

Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen ”puuro”, meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).

Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):

Suljuksim 

❤Gaeul cheaso doobujang – syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa

❤Muhwagwa – Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa

Juksang

Danhobakjuk – bataattikeitto punaisilla pavuilla

Yeongeon Mulkimchi – vesi-kimchiä lootuksenjuurella

.

Kommentit:

Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi ”ihan ok”, bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.

BalwooGonyang_IMG_8881

Toinen tarjoilu:

Sangmi

(alkuruoka nro. 1)

Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):

Neutari beoseot muchae muchim – viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.

❤Gaeul chaeso geojachae – ”stir-fried” (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.

Bugak – temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä

❤Saenma doenjang chamkkae muchim – korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.

.

BalwooGonyang_IMG_8881_detail

Kommentit:

Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.

Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.

BalwooGongyang_IMG_8890_numerot

Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).

Dammi

1 Beoseot jaepi deulggatang – perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.

2 Wooung jjim – Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa

3 Deodeok muchim – deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa

4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja

5 ❤Neungi beoseot gangjung – uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.

6 Yeongeunchojeolim – pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa

BalwooGongyang_IMG_8900

Seongso

7 ❤Sancho-dubuseon – grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja

8 Temple mandu – temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä

9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon – kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella

.

Kommentit:

Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.

Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)

Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.

Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.

vegaaniruoka

Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.

Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen…

 

BalwooGongyang_IMG_8908

Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:

Youmi

 eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria

Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)

Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.

Yeonip-bap – lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä

Doenjang-jjigae – soijapaputahnakeitto

Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).

Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)

Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)

BalwooGongyang_IMG_2941

Kommentit:

Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.

Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.

Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.

Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt…

BalwooGongyang_IMG_2945

Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^

Ipgasim

Hongsi-gureum – pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla

Doraji jeonggwak – hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta

.

Kommentit:

Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?)  hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.

 

Nam!

.

Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.

Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja – temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.

BalwooGonyang_IMG_8851

 

En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)