Mifusta Nyhtikseen – mitä mieltä uusista vegeproteiineista?

Tekee mieli avautua markkinoiden uusista kasvisproteiinivalmisteista. Okei, Valion Mifu on maitopohjainen eli eläinperäinen, joten parempi muotoilu on ehkä lihattomat proteiinivalmisteet.

Lihattomana syön näitä paljonkin. Vallitseva kasvisruokabuumi ja sen mukanaan tuomat uudet proteiinituotteet todellakin ilahduttavat meitä pitkän linjan lihattoman ruokavalion ihmisiä (kuten myös tietysti uusia kasvis/sekasyöjiä ja lihan vähentäjiä), vuosikaudet vaihtoehtoina kun on ollut samat tutut soijaproteiinivalmisteet ja tofu. Oikeastaan on ihan hullua, että kasvisproteiinimarkkinoilla oli varteenotettavana lähteenä pari vuosikymmentä vain soija, ja siitäkin on valmistettu vuodesta toiseen niitä ihan samoja rouheita ja pakastepyöryköitä ja -pihvejä. Tervehdin siis ilolla uusia vaihtoehtoja!

Meni pitkään, että ylipäänsä sain näppeihini viime vuoden kohutuinta vegeproteiinituotetta eli Nyhtökauraa. Maistoin sitä ensimmäisen kerran vasta viime maaliskuussa, ja omista lähikaupoistani sitä alkoi saada vasta kesällä. Sen jälkeen olenkin syönyt sitä ahkerasti.

Nyhtokaura_pakkaus

Kuva: Gold and Green Foods

NYHTÖKAURA

...kuka muu ihmettelee ”nyhtiksen” uutta tiikeri-lookkia..? Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, mutta en tajua mitä tekemistä tiikerillä on suomalaisen kauran kanssa. Pakkauksen tikru vieläpä näyttää vähän vihaiselta, ei ole mikään kiltti tiikeri.

Sisareni ehdotti tiikerin liittyvän siihen, että nyhtökaura antaa ”tiikerin voimat”… nohh, jos se on tarkoitus, niin olisiko sanomaa välittämään voinut valita vaikka kotimaisen karhun, joka on aika voimakas otus sekin..?

Proteiini_nyhtokaura_IMG_0507

Joka tapauksessa, olen todellakin tykästynyt Nyhtikseen. Siinä on lähintä kilpailijaansa Härkistä onnistuneempi rakenne ja parempi maku. Härkis on mielestäni vähän kuivakampaa ja ennen kaikkea suolaisempaa – huhhuh sitä yllätystä kun ensimmäisen kerran anoppilassa maistoin härkistä. ”Ei vissiin olisi pitänyt lisätä yhtään suolaa”, kuului emännän suusta.

Nyhtökaura on mureaa, pehmeää ja todella miellyttävän makuista, se on kaikessa ”labravalmisteisuudessaankin”  jotenkin tosi luonnollisen ja ei-keinotekoisen makuista (Nyhtishän on todella prosessoitu tuote, ihan niinkuin useimmat soijaproteiinituotteetkin, olkoonkin vain muutaman ainesosan valmiste ja kotimaista perää). Proteiinia valmisteessa on häkellyttävät 30%…!!! Jättää tofut sun muut, jopa lihan, kauas taakse.

Tykkään tosi paljon Nyhtiksen lyhyestä ainesosaluettelosta; tuote on valmistettu kaurasta (21%), herneproteiinista (21%), härkäpapuproteiinista (11%) ja rypsiöljystä. Nude-maussa mausteena on vain suola. Lisäaineet loistavat poissaolollaan, fantastista! :) Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että Nyhtis säilyy vähän heikommin ja minullakin on pari (avaamatonta!) pakkausta homehtunut jo ennen parasta ennen -päiväystä. Siksi heitänkin Nyhtikset suoraan pakkaseen ellen tiedä, että käytän ne parin päivän sisällä ostosta.

harkis_pakkaus

Kuva: Verso Food

HÄRKIS

Nyhtiksen lähimmästä kilpailijasta kirjoitan lähinnä Nyhtökaura-vertailun pohjalta, koska en sitä enää osta suolashokin jälkeen, eikä ravintosisältökään päihitä Nyhtökauraa. Valmiit Härkis-pihvit tosin ovat näppärä retkieväs vaelluksille, mutta perus-rouhetta ei tule ostettua koska Nyhtis on niin paljon parempaa.

Härkiskin kyllä ansaitsee peukutukset kotimaisuutensa puolesta. On hienoa, että ulkomaisten soijaproteiinivalmisteiden ohella meillä on nyt useampia kotimaisia vegeproteiinivaihtoehtoja.

Aluksi Härkis oli vähän edullisempaa kuin Nyhtis, ja saattoi houkuttaa ”Nyhtis-asiakkaita” jo hintansa ja paremman saatavuutensa puolesta, mutta Nyhtiksen laskettua hintaansa valmisteet ovat nyt tismalleen samanhintaiset. Ja pitkän odottelun jälkeen Nyhtistäkin löytää nyt yhtä helposti kuin Härkistä.

Härkiksessä on härkäpapua (52%), vettä, herneproteiinia, rypsiöljyä, muunnettua tärkkelystä, suolaa (1,5 % mikä tekee siitä voimakassuolaisen), melassia, sipuliuutetta, sokerikulööriä, stabilointiaineita, kasvikuitua ja mustapippuria. Siinä on siis hieman lisäaineita Nyhtikseen verrattuna, eli tälläkin mittarilla Nyhtis voittaa. Myös hiilari- ja proteiinitietoiset asiakkaat valitsevat todennäköisemmin Nyhtiksen, jossa on vähemmän hiilareita ja melkein tuplasti enemmän proteiinia kuin Härkiksessä. Tällä pohjalla minulle on vähän mysteeri, miksi joku ylipäänsä valitsee Härkiksen ennemmin kuin Nyhtökauran, mutta toki on hyvä olla kilpailua. Ja voihan olla, että toiset pitävät vahvemmasta härkäpavun mausta (kummassakin on härkäpapua, mutta Nyhtiksessä paljon vähemmän).

Mifu_pakkaus

Kuva: Valio

MIFU

Hmmm, Valion ensitarjokas lihattomien proteiinilähteiden markkinoilla ei ihan suoranaisesti vakuuttanut.

Raejuustolta näyttävän, maitoproteiinista valmistetun Mifu-ruokaradeen idea on olla kuin ”paistettava, ruokaisampi versio raejuustosta”.

Proteiinipitoisuus on 14% eli tofun tasoa. Ei siis mikään ihan mieletön proteiinipommi Nyhtikseen ja Härkikseen verrattuna.

Proteiini_Mifu_IMG_0482

Kun kaadoin Mifut pannuun, epäilys valtasi minut välittömästi. Ööö, tuleeko näistä siis paistettuna mitään..? Olenko ostanut vain kolme kertaa kalliimman pakkauksen raejuustoa?

Märkä massa ei näyttänyt millään lailla paistoystävälliseltä ja alkuun vaikuttikin mahdottomalta, että niihin mitään paistopintaa tulisikaan. Nesteen haihtumista ja rakeen kuivumista saa odotella pitkä tovin.

Lopulta palluroihin alkaa muodostua vähän ruskeaa pintaa, mutta kosteita ne ovat edelleen.

Kumoan ne lautaselle ennenkuin ne palavat pohjaan.

Makuelämys? Joo – kuin vähän tiiviimpää raejuustoa.

Proteiini_Mifu_paistettu_IMG_0485

Tuomio: ei jatkoon.

Ostan raejuustoni mieluummin rehellisenä ja halvempana raejuustona, kiitos.

Valiollakin kenties tajuttiin ensimmäisten Mifu-tuotteiden, hmh, epäinnovatiivisuus (en varmaan ole ainoa asiakas ”ylihinnoiteltua raejuustoa” -palautteeni kanssa), ja nyt kauppoihin ovatkin ilmestyneet Mifun uudet versiot.

Proteiini_Mifusuikale_IMG_3579_2

MIFU-SUIKALE

Tämä valmiste näyttää, tuntuu ja maistuukin jo huomattavasti asiallisemmalta. Proteiinia uuteen Mifu-tuotteeseen on saatu peräti 24%, ja koostumus on vallan mainio; se muistuttaa halloumijuustoa tai oikeammin kotimaista, halloumia pehmeämpää grillijuustoa. Mifu-suikale lieneekin teknisesti modifioitu grillijuusto.

Suikaleiden pinta paistuu herkullisen rapeaksi sisustan jäädessä miellyttävän pehmeäksi. Original-maku vaatinee ympärilleen hyvin maustetun kastikkeen tai hyvän marinoinnin, Paprika-Chili-maku toimii mukavasti yksinäänkin vaikka erittäin mieto onkin. Suomalaiseen makuun.

Proteiini_Mifusuikale_IMG_3576_2

Mifu-suikaleet saavat vihreää valoa mausta ja koostumuksesta, mutta hinta on kallis useimpiin muihin lihattomiin proteiinivalmisteisiin verrattuna. 250 gramman pakkaus, joka ainakin meikäläisellä riitää vain 1,5 annokseen, maksaa 4€, kun 300 gramman tofupakkauksen saa halvimmillaan alle kahdella eurolla.

Valio – maksaako näissä nyt oikeasti uutuusarvo vai onko mifujen valmistus ihan oikeasti näin paljon perus-raejuustoa kalliimpaa…?

Proteiini_Oumph_IMG_0867_2

OUMPH

Uusien kasvisproteiinivalmisteiden kuningas minun ruokapöydässäni on kuitenkin ruotsalaisperäinen Oumph.

Soijaproteiinista valmistettu Oumph on rakenteeltaan hävyttömän onnistunut perinteisiin teksturoidusta soijaproteiinista valmistettuihin kuivattuihin soijasuikaleisiin tai pakkasesta löytyvään soijarouheeseen verrattuna. En tiedä mitä sellaista ruotsalaiset ovat keksineet, mitä kukaan muu soijaproteiinin kanssa puuhastellut tuottaja ei aiemmin ole oivaltanut, mutta joku naapurimaassamme on ”lyönyt jackpotin” ja kehittänyt ihan älyttömän hyvärakenteisen soijavalmisteen.

Oumphin hiilijalanjälki tietysti häviää Nyhtikselle ja Härkikselle, eikä se sen puolesta ole kotimaisia kilpailijoitaan suositeltavampi valmiste, mutta h*mmetti, kyllä tätä haluaa ainakin silloin tällöin ostaa kun koostumus on jotain niin herkullista. Mä olen paha. Eikä tofunkaan ympäristöystävällisyys välttämättä ole paljon muita soijaproteiinivalmisteita parempi. Silti syön sitä.

Proteiini_Oumph_IMG_0860_2

Oumph hakkaa muut soijaproteiinivalmisteet niin koostumuksellaan (ihanan mureaa mutta samalla sopivan ”sitkeää”, purutuntumaa antavaa) kuin ainesosillaan; siinä missä monet pakastealtaan soijapyörykät, -pihvit ja -nuggetit listaavat kymmeniä ainesosia väriaineista maunparantajiin, koostumuksemuokkaajiin ja säilöntäaineisiin, koostuu maustamaton Oumph vain kolmesta ainesosasta: soijaproteiinista, vedestä ja suolasta. Joo, siis todellakin haluaisin nähdä mitä taikoja ne ruotsalaiset ovat soijaproteiinille tehneet kun siitä on saatu näin maukasta ja rakenteeltaan etten sanoisi hienostunutta.

Pakasteena myytävät, paistovalmiit Oumph-suikaleet muistuttavat kuivatetusta soijaproteiinista valmistettuja soijasuikaleita (jotka valmistetaan liottamalla ne ensin vedessä), mutta siinä missä ”kuivasoijasuikaleet” jäävät usein aika sienimäisiksi, on Oumphin rakenne paljon kiinteämpi ja sanalla sanoen lihaisampi. Siitä puuttu kuivasuikaleiden sienimäisyys kokonaan. Oumph-valmisteita saa myös maustettuna.

Oumphin miinuksena on hinta, nekään eivät ole edullisimmasta päästä. Hinta on onneksi vähän laskenut lanseerausta seuranneen ”vain K-Kaupoissa yksinoikeudella” -kauden jälkeen (280 g pussi maksoi melkein 8 euroa…!!!), mutta eivät nämä halpoja ole vieläkään. Hinta taitaa tällä hetkellä olla viiden euron tuntumassa.

*

Mitkä ovat teidän suosikkejanne lihattomien proteiinivalmisteiden joukossa?

Tykkääkö joku rehellisesti Mifu-rakeesta? :)

Ja hei – onko jonkun mielestä Härkis parempaa kuin Nyhtis?

Viileää menoa Tampereen uudessa Puisto-ravintolassa

Kreikasta palatessa huomasin uuden ravintolan avautuneen Tampereen Koskipuistoon vanhan Rosson tiloihin; mukavan näköinen deliä, kahvilaa ja ravintolaa saman katon alle yhdistävä Puisto.

Uutinen Rosson poistumisesta ja rakennuksen remontoinnista oli mennyt minulta ihan ohi, eikä toisaalta ihmekään, sillä olen viettänyt toukokuun jälkeen suurimman osan ajastani toisella kotipaikkakunnallani ja ulkomailla.

Ravintola Puisto Tampere

Puiston katutasossa on kahvila, deli ja salaattibaari

Puisto tuli minulle siis täysin yllätyksenä. Toiset ihmiset innostuvat uusista kaupoista tai kahviloista, minä innostun ravintoloista…! :) <3

Kun vielä kuulin paikallisradion aamushow’ssa jutusteltavan pitkät pätkät Puiston ”Suomessa täysin uudenlaisesta konseptista” (…pitääköhän paikkansa..?) ja hehkutettavan ravintolaa, täytyi uutukainen päästä heti testaamaan. Minäkö mainoksen uhri..? ^_^

Puisto on avautunut alle kuukausi sitten, syyskuun lopussa. Netti varoitti jonoista ja tälläkin hetkellä Puiston kotisivu ilmoittaa, että pöytävarauksissa on ruuhkaa, mutta me pääsimme sunnuntai-iltapäivänä sisään noin 10 minuutin jonotuksella. Toisaalta ajoituskin varmaan vaikutti, tulimme myöhäiseen lounasaikaan kolmen jälkeen.

Ravintola Puisto Tampere

Näkyvin uudistus koskee katutason kerrosta; sisään tullaan tilaan jota täyttävät salaattibaari, kahvila ja herkkupuoti (kuva ylempänä). Ravintola sijaitsee puoli kerrosta alempana kosken puolella, ja tämä puoli näyttikin jo tutulta. Mielestäni habitus ja yleinen tunnelma ei valtavasti eroa Rossosta, fiilis on enemmän ”perheravintolamainen” kuin hienostunut. Eikä Puisto kaiketi hienostunut yritä ollakaan, mutta ehkä jotain asteen fiinimpää kuin Rosso. Rossosta poiketen tarjolla on myös useamman ruokalajin (4-5) menukokonaisuuksia.

Mistä Puisto saa erityiskiitosta on poikkeuksellisen hienosti kasvisruokailijoita huomioiva ruokalista; valmiista neljästä menukokonaisuudesta kaksi on kasvissyöjille; toinen lakto-ovo ja toinen vegaaninen. Mahtavaa..! A la Carte -listan annoksista kymmenen on kasvisruokaa, joista puolet vegaanisia tai saatavilla vegaanisina versioina. Lisäksi pizza-listalla on vegaaninen pizza. Tästä todellakin pisteet Puistolle! Silmäilen ravintoloiden menut aina erityisen tarkasti kasvisruokailijan näkökulmasta, sillä tähän puoleen panostaminen kertoo ravintolasta paljon.

Puisto_IMG_2834

Aamulehden Puisto-arvostelusta olimme lukeneet, että esimerkiksi grillikasvikset oli tarjoiltu jääkaappikylminä. Jääkaappilämpötilalla alkoi myös meidän vierailumme, sillä pöytään tuotu focaccia-leipä oli miehen raportin mukaan ihan kylmää, kuin se olisi juuri otettu kylmiöstä.

Kuka tykkää syödä kylmää leipää..? Eikö leivät olisi voitu vaikka käyttää nopeasti mikrossa ennen asiakkaalle tuomista? Tällaisiin asioihin luulisi kiinnitettävän huomiota, vaikka pieniä juttuja ovatkin.

Ravintola Puisto Tampere

Ja kyllä – alkuruoan grillatut kasvikset sekä juustot olivat kylmiä nekin.

Ymmärrän, että annos (”Juustoja puiston tapaan”) ei ollut tyypiltään lämmin, mutta jääkaappikylmyys on harvan ruoan oikea, sopiva tarjoilulämpötila. Juustot kuuluu tarjoilla huoneenlämpöisinä jotta niiden maut pääsevät kunnolla esiin.

Tästäkin annoksesta on muuten vegaaninen versio, ”Varmesania ja kasviksia” (vegaanista parmesania). Olin utelias vegaaniparmesanin suhteen, ja kysyin olisiko meidän normijuustolautaselle ollut mahdollista laittaa maistiaisiksi myös vähän varmesaania. Se onnistui.

Annoksen normijuustot (parmesan, pecorino ja mozzarella) olivat ihan ok, etenkin mozzarella joka on Mouhijärven Herkkujuustolan erityisesti Puistolle valmistamaa. Mielestäni annokseen valitut parmesan ja kovaksi kypsytetty pecorino ovat aika saman kaltaisia, valitsisin itse kolmanneksi juustoksi selvästi eri tyyppisen juuston.

Varmesan maistui jännältä ja toi annokseen kaivattua vaihtelua. Mausta tuntee että kyseessä ei ole oikea juusto, ja tuotteessa on jotain aavistuksen keinotekoista, mutta kyllä minä siitä ihan tykkäsin pienenä maistiaisena. Mies ei suostunut maistamaan..! ^_^

Ravintola Puisto Tampere Burger

Miehen pääruoka, Puiston Burger, näytti hyvältä ei-lihansyöjän silmiin. (…minähän olen tunnustanut että hampurilaiset herättävät minussa jostain syystä houkutuksen tunteita…) Pihvi olikin kypsyydeltään erittäin onnistunut ja oppikirjamaisen roseen sävyinen, mutta jäi syöjän mukaan vajaaksi mehevyyden osalta. Kuivakan tuomion sai myös sämpylä. Majoneesikin oli kuulema peruskamaa.

Höh. No, ainakin annos näytti hyvältä.

Siltä näytti myös minun kalapääruokani, ja kaikeksi onneksi se myös maistui erittäin hyvälle.

Ravintola Puisto Tampere

Tilasin halstrattua kuhaa; ”Pyhäjärven kuhaa hiiligrillissä halstrattuna, paistettua fenkolia ja porkkanaa sekä sahrami-balsamicokastiketta raikkaan salaatin, luumutomaatin ja itse tehdyn vinaigrette-kastikkeen kera.”

Ravintola Puisto Tampere kuha

Mielestäni annoksessa oli fenkolin sijaan sipulia, mutta fenkolikin olisi kelvannut, se maistuu minulle.

Sahramikastike oli erittäin hyvää ja mehukkaiksi kypsennetyt kasvikset pursuivat makua. Annos oli todella hyvän makuinen ja kypsyydet ja lämpötilat kohdallaan. Ruoka tuotiin pöytään niin kuumana että se vielä höyrysi.

Lautasella oli lisukekasviksia sen verran ettei erillistä salaattia olisi tarvinnut, mutta enpähän siitä valittanut :)

Ravintola Puisto Tampere kuha

Kuhafile oli reilun kokoinen ja sitä oli ehdottomasti riittävästi. Ei jäänyt nälkä.

Rapeaksi hiiligrillattu nahka oli herkkua sekin.

Kyllä tämä kala oli paremman makuinen kuin aiemmin tässä kuussa kahden Michelin-tähden ravintolassa nautittu turska.

Ravintola Puisto Tampere suklaaleivos

Mies testasi listan jälkiruokaosastolta Puiston suklaaleivoksen. Se sai oikein hyvän arvosanan eikä kuulema ollut lainkaan imelä.

Leivoksen marjainen mousse-kerros tosin hämmensi miestä jonka tulkinnan (ja varmaan myös halun ;)) mukaan suklaaleivoksen kuuluisi olla pelkästään suklaata. :)

Puisto_IMG_2869

Minun jälkiruokani oli cappuccino (juustot tuli syötyä jo alkuruokana), ja olikin muuten aromaattisin cappuccino jonka olen vähään aikaan (tänä vuonna?) juonut. Kahveissa on tunnetusti valtavasti eroja, ja tämä oli luokkaa erittäin hyvä kahvi. Maito ja espresso olivat juuri sopivassa tasapainossa ja kahvi oli voimakkaan intensiivisen makuinen ollen silti pehmeä.

Eikö muuten ole kumma, että cappuccinoja saa vaikka minkälaisilla maito/kahvi-suhteilla, vaikka oikeaoppisen cappuccinon mittasuhteet on määritelty? Kai baristan luulisi ne tuntevan..? (1 osa espressoa, 1 osa maitoa, 1 osa maitovaahtoa.) Silti valitettavan usein saa ”cappuccinoja” jotka ovat tyyppiä höpölöpö-maitojuomia pisaralla espressoa, tai päinvastoin liian vahvana sekoituksena.

No, tällä kertaa juoma sai täydet pisteet tasapainostaan :)

Puisto_IMG_2846

Ei, täälläkään ei osata kypsentää munakoisoa… Sitkeä, mauton ”Suomi-munakoiso” tuntuu olevan jokin ihan muu kasvis kuin se suuhun sulava ’koiso jota tarjoillaan Kreikassa.

     .

Mitkä fiilikset jäivät vierailusta? Hyvää ja huonoa?

Hyvää:

Kasvisruokiin panostava menu

Hyvä hinta-laatusuhde

Annosten koko; esimerkiksi 9,90€ maksanut juustolautanen riitti mainiosti alkuruoaksi kahdelle, yhdelle se olisi jopa liian runsas tai ainakin pitää olla kova nälkä jos sen perään syö vielä pääruoan :)

Huonoa/kehitettävää (?):

Jääkaappikylmät alkuruoat

Ravintolatilan viileys; jopa yleensä niin lämminverinen mies paleli niin että joutui vetämään takin päälleen jo alkuruoan aikana

Epätunnelmallinen, epäintiimi ravintolatila. Kauniista koskimaisemista huolimatta miljööstä tulee vähän mieleen ABC-huoltamon ravintola.

Tulisinko toiste?

Kyllä, vegaaniystävän kanssa tai kahville :)

Funky Gourmet – vähän erilaista kreikkalaista ruokaa

Minulla ja miehelläni on pienimuotoinen fine dining -harrastus.

Emme tee sitä usein, ehkä kerran pari vuodessa, mutta sitäkin hartaammin. Kuten tässä  jutussa kirjoitin, hyvä, pitkän kaavan maistelumenu kiinnostavassa ravintolassa voi olla kuin pieni lomamatka, ja olen valmis myös laittamaan siihen saman verran rahaa.

Nämä harvat mutta sitäkin panostetummat illalliset ovat minun elämäni luksusta, minun ”Luiskani” (- vaikka gourmet-illallinen on sentään paljon halvempi kuin Vuittonin laukku… ^_^)

FunkyGourmet_interior

Kuva: theworlds50best.com

Runsas viikko sitten pääsimme jälleen harrastuksen äärelle. Olen odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä kokemaan Ateenan kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet, ja nyt oli se hetki.

Viime kevään reissulla kävin ”nuuskimassa” aluetta jolla Funky Gourmet sijaitsee. Se on rähjäinen ja sanalla sanoen vähän epämääräinen ja rakennukset graffitien peittämiä. Ulkopuolelta et millään arvaisi että yksi rakennus kätkee sisäänsä huippuravintolan. Kadulta ravintolaa ei tunnista sillä ulkopuolella ei lue mitään. Paikan tunnistaa siitä, että hovimestari avaa oven kun taksi kaartaa oven eteen. ^_^

Funky_Gourmet_IMG_1630

Funky Gourmet tunnetaan yllätyksellisyydestään ja modernista, epäperinteikkäästä otteestaan, kuten nimestä voi arvata. Ruoan  ja ravintolaelämyksen on tarkoitus olla funky. Muutama illan annoksista tosin yllätti, no, lopulta aika perinteisellä tyylillään ja maullaan.

Kuvat ovat harmillisen huonolaatuisia sillä minulla oli mukana vain G7-pokkarini joka ei selviä näin hämärissä olosuhteissa. Ison järkkärin kanssa kuvailu ravintoloissa taas on vähän kiusallista, etenkin tämän tason paikoissa. Onneksi kuvauksen kiusallisuutta on vähentänyt kaikkialla yleistynyt annosten kuvailun trendi, ihan jokainen tuntuu nykyään ikuistavan ruokansa ravintoloissa vähintään kännyköillään, enää tähän ei tarvita bloggaajan statusta. :p

FunkyGourmet_10_IMG_1612

Funky Gourmetissa voi tilata ainoastaan maistelumenun joka koostuu 14 annoksesta. Hintaa menulla on 145 euroa. Ruokarajoitteet ja allergiat otetaan huomioon ja menu muokataan näiden mukaan. Oman lihattomuuteni olin ilmoittanut jo ennakkoon, mutta tarjoilija kysyi vielä pöytään istuessamme, halusiko joku tehdä vielä muutoksia ja olivatko ruoat kuten etanat ja lampaan aivot seurueelle ok. Katseet kohdistuivat anoppiini jonka arvasimme olevan vähemmän innokas aivo-cuisinen ystävä, mutta anoppi halusi maistaa kaikkea suunnitellun kokonaisuuden mukaan. ”Nyt kun täällä ollaan niin kyllä maistetaan”. :)

Itse en maistelumenujen yhteydessä ilmoita sokerittomuuden toivettani, sillä pidän sen tason muokkausta aika lailla kohtuuttomana odotuksena menuissa, joissa voi olla viisikin makeaa jälkiruokaa. Lähden fine dining -kokemuksiin sillä asenteella, että jos makeaa ei huvita syödä, löytyy pöydän toiselta puolelta kyllä syöjä..! :D ^_^ Useimmiten maistan makeita jälkiruokia ainakin vähäsen – ja tällä kertaa söin kaikki. Koska nyt on sanottava, että osuin paikkaan jossa jälkiruoat olivat ihan mielettömiä, ja oikeasti nautin niiden syömisestä. Olihan tuosta edellisestä sokerijälkiruoasta kulunut jo yli vuosi ^_^

Annosten nimet ovat suoraan menusta.

FunkyGourmet_1_IMG_1564

Rapea keksi täytteenään kuivattua kalanmätiä (bottarga). Päällä kerros valkoista suklaata. Mmmm.

Menun ehdottomia tähtiannoksia, kaikki olivat samaa mieltä. Niin yllättävä ja niin maukas..! Suolaisen, kuivatun mädin ja makean, hienostuneen suklaan yhdistelmä toimi käsittämättömän hyvin. Suklaata ei ylipäänsä olisi heti suklaaksi arvannut – anoppi luuli sitä juustoksi. Bottargan maku on todella intensiivisen kalainen, sitä ei mielestäni oikein voi verrata mihinkään meille tuttuun kalatuotteeseen. Bottargaa tuotetaan lähinnä muutamissa Välimeren maissa. Suomessa sitä saa kuulema jostain helsinkiläisestä delistä.

Tämä oli se annos josta appi inspiroitui niin, että uhosi tekevänsä oman version kotona. Ja on jo tehnytkin…! Minä seuraan perässä…! :D

FunkyGourmet_2_IMG_1565

Seepia-”Oreo”. Seepia on se mustekalalaji josta sain kutakuinkin tarpeekseni kolme vuotta sitten Skyroksella…

En todellakaan ole enää ikinä tilannut seepiaa sen koommin, mutta Funky Gourmetin oreo-keksiin kätketty seepiamousse maistui. Eli nyt voidaan viivata yli se mitä kirjoitin syyskuussa 2014: että olin syönyt elämäni viimeisen seepian.

FunkyGourmet_3_IMG_1567

Henkilökohtainen suosikkiannokseni: punajuuriruusuke ”mullassa”, jonka ainesosia ei paljastettu. Rapean mullan alta paljastui vielä uskomattoman herkullinen, kreemimäinen, suolainen täyte. Ihan tajuttoman hyvän makuinen, enkä yhtään tiennyt mitä söin punajuuren lisäksi..!

(Se tosin oli taattua, ettei missään annoksessani ollut lihaa. Tarjoilija korosti sitä aina, kun pöytään tuotiin ruokia joiden normaaliversiossa oli aavistuskin lihaa. Minun annoksissani lihakomponentti oli korvattu kalalla tai kasvisvaihtoehdolla.)

FunkyGourmet_4_IMG_1574

Toinen illan tähti”annos”, tai ehkä jopa illan suurin suosikki. Ainakin se teki kokonaisuutena suurimman vaikutuksen.

”Annos” oli nimeltään Picnic, ja se koostui yhdeksästä pienestä suupalasta, jotka katettiin pöytään picnicin muodossa.

FunkyGourmet_4_IMG_1572

Eteemme levitettiin picnic-liina ja kiviä aidon picnic-tunnelman luomiseksi ^_^

Seurasimme haavit auki kun liinalle katettiin suupala toisensa jälkeen. Nyt oltiin siis edelleen vielä menun alkupaloissa...!

FunkyGourmet_4_IMG_1581

Picnicin mukana tuli kortti joka antoi ohjeita herkkujen syömiseen. Esimerkiksi lämmin lihapulla (minulla falafel-pulla) suositeltiin syötäväksi ensimmäisenä.

FunkyGourmet_4_IMG_1577

Kaikki picnic-herkut olivat todella maukkaita, mutta oma suosikkini oli suussa poksahtava viiriäisen muna.

FunkyGourmet_4_IMG_1578

Cashew-pähkinöiden ”muovi”pussi oli sekin syötävä :)

FunkyGourmet_5_IMG_1586

Ensimmäinen pääruoka, tai oliko tämä sitten väliruoka, oli merisiilipastaa. Apua, merisiili kuulostaa sympaattiselta olennolta…. Nyyh, en tykkää sea-urchinin suomenkielisestä nimestä. Nimi tulee sen piikkisyydestä.

Kyseessä on selkärangaton merenelävä, ja se maistuu kutakuinkin siltä miltä simpukat. Ensimmäinen kerta kun maistan merisiiliä. Pastasta en välitä yhtään, joten tämä annos oli pastaisuudessaan hieman tylsä (anoppi oli samaa mieltä). Kastike ja merisiiili olivat kyllä maukkaita.

Seuraavaksi oli vuorossa etanaa:

FunkyGourmet_6_IMG_1589

Etanaa ja ohraa vihreässä kastikkeessa jonka ainesosat jäivät mysteeriksi.

Mausta ja koostumuksesta tuli mieleen ohrasta tehty risotto-tyyppinen ruoka eli ohratto. Oikein hyvä, mutta menun vähemmän-yllättävää osastoa. Minusta annos oli kokoonpanoltaan ja maultaan aika perinteinen ja ei-yllättävä.

FunkyGourmet_6_IMG_1588

Etana-annosten päälle höylättiin tryffeliä. Tryffeli kuuluu sarjassamme niihin hienouksiin, joiden hienostuneisuuden päälle en ehkä niin ymmärrä :) Kyllä se ihan hyvältä maistuu mutta en pidä sitä hintansa ja maineensa arvoisena makuelämyksenä.

FunkyGourmet_IMG_1595

Ravintolan tunnetuimpia annoksia: kreikkalainen salaatti. Kyllä, tässä on luminokareeseen tiivistettynä kreikkalaisen salaatin maut; tomaattia, kurkkua, oliivia, punasipulia ja fetaa. Ihan täsmälleen.

Molekyyligastronomian taidetta jota voi vain hämmästellä.

Otimme ruoan kanssa myös viinipaketin joka oli kaikilta muilta osin onnistunut paitsi tämän annoksen kohdalla – ”salaatin” kanssa tarjoiltu sherry (Manzanilla Papirusa) oli niin epäonnistunut yhdistelmä että jäi juomatta muutaman siemauksen jälkeen.

FunkyGourmet_7_IMG_1602

Minun pääruokani: kalaa. Tämä annos ei ole menussa joten sillä ei ole nimeä enkä tajunnut tehdä paikan päällä muistiinpanoja siitä mitä se sisälsi. Kala oli muistini mukaan ’cod’ eli turskaa, mutta en kyllä ole varma…

Tämä oli menun tavanomaisin annos. Kaunis, mutta maullisesti sellainen, jonka voisin saada vaikka Fransmannissa. Mieto ja tunteitaherättämätön.

Lihansyöjien pääruoka sen sijaan herätti tuntemuksia…

FunkyGourmet_8_IMG_5694

Lampaan aivoa. Ympäröivä pyree taisi olla maa-artisokkaa. Tuo annoksen nimi…..

”Karskit äijät” eli Mr. Karkkipäivä ja hänen isänsä söivät aivot hyvällä halulla, anopin lautanen jäi puolilleen. Misteri on syönyt aivoja aiemminkin eikä makuelämys hänen mielestään ole kovin voimakas.

FunkyGourmet_9_IMG_1605

Sitten siirrytään jälkiruokaosastoon.

FunkyGourmet_9_IMG_1606

Jälkiruoka 1: Ferrero Rocher -tyyppinen suklaamakeinen, jonka täytteenä oli suussa sulavan suklaan lisäksi hanhenmaksaa (!) – minun annoksessani kalamoussea.

FunkyGourmet_10_IMG_1610

Jälkiruoka 2 on kreikkalaisen salaatin ohella Funky Gourmetin tunnetuimpia annoksia. (Osa annoksista säilyy menussa vuoden ympäri.)

FunkyGourmet_10_IMG_1620

”Pehmeäksi keitetty muna”. Ihan mieletön..!

Hennon maitosuklaakuoren alla on kookosjäädykkeestä tehty valkuainen ja mangokeltuainen. Päälle kuului vielä ripotella ”suolaa” ja ”pippuria” eli kardemummaa ja jauhettua tonkapapua.

Jos kananmuna oli herkullinen, niin seuraava annos räjäytti minun makunystyräni…

FunkyGourmet_ChocolateBomb

 

Jälkiruoka numero 3: ”suklaapommi”.

Sytytettynä tarjoillun pommin tumman suklaakuoren alle kätkeytyi hasselpähkinäsuklaajäätelöä (rrrrakastan hasselpähkinää), kirpeää vadelmakastiketta ja suussa ihanasti raksuvia ja poksuvia juttuja joista en tiedä mitä ne olivat. Tämä annos oli todella makea mutta minä rakastin sitä, se oli niin älyttömän herkullinen että en tiedä olenko ikinä syönyt näin hyvää makeaa jälkiruokaa.

Funky_Gourmet_12_IMG_1645

Jälkiruoka numero 4: mastic-palloja. Tätä annosta on vaikea kuvailla ja se oli todella persoonallinen; makeita pallosia jotka kuului laittaa suuhun kokonaisina, ja sitten ne ”räjähtivät” paljastaen masticin makuisen nestemäisen sisältönsä.

Mastic-puusta saatavat mastic-mehu ja mastic-kumi ovat vähän niinkuin Kreikan koivunmahla ja ksylitoli; terveysvaikutteisia ja laajasti niin terveys- kuin kauneustuotteissa käytettyjä ainesosia. Kulhossa oli myös tuoreita mastic-puun oksia kera mastic-kumipisaroiden. Ne eivät ehkä olleet niin maukas elämys :D

Voitte kuvitella että suistamme purkautui kollektiivinen ”Eikäääh”, kun pöytään kannettiin kaikkien näiden jälkiruokien jälkeen vielä:

FunkyGourmet_13_IMG_1654

Valtava rasiallinen suklaata, makeisia, keksejä, marmeladeja, minimuffinseja ja macaronseja.

”Kahvin kaveriksi”.

Funky_Gourmet_13_IMG_1660

Tämä oli minusta jo liikaa muuten aika hienostuneen menun päätteeksi, voiko kukaan enää tässä vaiheessa jaksaa nauttia tällaisesta namimätöstä?

Rasia olisi yksinään riittänyt yhdeksi ainoaksi jälkruoaksi varmaan kuudelle ihmiselle.

FunkyGourmet_13_IMG_1657

Uhhh…

Jaksoimme maistaa muutaman hassun makeisen Red Boxista ja allekirjoittaneella jo vähän koski vatsaan. Mutta – kukas tätä pakottaa syömäänkään ;)

Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja kokemus varmasti mieleenpainuvin kaikista Michelin-tähden illallisistani. Picnic ja suklaakalakeksi jäivät kaikkien mieleen illan kohokohtina ja munajälkkärikin teki vaikutuksen.

Jos Funky Gourmetista voi jonkun miinuksen sanoa niin sen, että sen yllätyksellisyys toimii vain kerran. Esimerkiksi ravintolan avaamisesta saakka menussa mukana ollut picnic-konsepti ei enää toimi tehokkaana ”Mitä nyt tapahtuu?” -yllätysmomenttina seuraavilla vierailukerroilla. Tunnetut klassikot kuten jälkkärimuna- ja luminen salaatti -annoksetkin voi kokea vain kerran, sitten niiden juttu on ”avattu” ja koettu.

Funky Gourmetin voi siis kokea parhaimmillaan vain yhden kerran.

Ja nyt se on koettu, suurella ilolla ja nautinnolla.