Hulluna kuplaveteen

Minulla on yksi hassu ”pahe”. No ei se nyt mikään pahe tavallaan ole, mutta jossain määrin turha rahanmenokohde. Maksan nimittäin vedestä. Kuplavedestä.

Kuplavesi_IMG_0191

Olen viime vuosina kuin varkain koukuttunut hiilihapotettuun kivennäisveteen. Nuorempana en koskaan juonut ”sihinävesiä”, helkkari, enhän juonut vettä ylipäänsä muuten kuin salilla käydessä. (Mun ruoka- ja janojuomaa oli maito vuoteen 2011 saakka.) En oikein ole liiemmin ollut limppari-ihmisiäkään, meillä juotiin kotona limua vain juhlapäivinä ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen.

Sittemmin olen tottunut ja tykästynytkin aika ajoin juomaan light-colaa kiitos Pepsimax-riippuvaisen mieheni, mutta jos mieheni ei ole kotona (ja kaappi täten limsasta tyhjä), harvoin haen kaupasta erikseen Pepsiä.

Kuplavesi_IMG_0137

Sen sijaan kivennäisvettä. Siihen mä olen koukuttunut ihan huomaamattani, enkä edes tiedä mistä tai milloin tarkalleen se alkoi.

Tiedän vain, että viimeiset pari vuotta olen säännöllisesti kantanut kaupasta kotiin kasseittain kuplavettä. Se ei saa päästä loppumaan. Jano ei meinaa aina edes sammua tavallisella raanavedellä. Tunteen täytyy tietysti olla psykologinen mutta yhtä kaikki siellä se on, ja raikas kivennäisvesilasillinen poistaa janon paljon hanavettä tehokkaammin.

Kuplavesi_2IMG_0491

Kai avainsana on juuri tuo raikkaus… Jonka muodostavat niin kuplat kuin kivennäisaineet yhdessä. Pitkään ajattelin, että eiväthän mineraalit kai itsessään niin paljon maistu, mutta on niissä selkeä maku sillä pelkkä hiilihapotettu lähdevesi ei maistu oikein miltään. Kuplat yksinään eivät tee ”sitä juttua”, mineraalit ovat yhtä tärkeä tekijä.

Useimmiten juon maustamatonta kivennäisvettä, mutta välillä tulee hirveä himo sitruunan, karpalon tai vihreän omenan makuiseen veteen. Tänä kesänä olen huomannut alkaneeni tarttua kaupassa useammin Vichyyn kuin matalahiilihapollisempaan kivennäisveteen, ilmeisesti sen voimakkaampi kuplivuus on alkanut nyt viehättää.

Kuplavedet_IMG_0120

Joku ehdottaisi varmasti hiilihapotuslaitteen hankkimista kotiin niin kuplaveden kulutuksesta tulisi edullisempaa, mutta en tiedä, minusta tuollainen ”soda streamer” -vesi ei vain maistu samalle (lue: yhtä hyvälle) kuin valmis kivennäisvesi.

Onko hiilihapotuslaitteiden juomatiivisteiden mauissa ylipäänsä olemassa ”kivennäisveden” makua..?

Kuplavesi__IMG_0184

Joo, onhan tämä aika hullu rahanmenokohde. Maksaa nyt vedestä kun sitä saa raanastakin (juomaveden osuus talouksien vesilaskuissa taitaa olla mitättömän pieni… ;)).

Toisaalta, joku toinen ostaa saman verran limpparia tai tuoremehua. Tai maitoa. Samahan se lopulta on mihin raha menee, jos kohde on itselle mieluisa (eikä vahingoita muita ^_^).

Kuplavesi__IMG_0527

Pari sitruunalohkoa ja jääpalat upgreidaavat vissyn aurinkoisen päivän kesäparvekejuomaksi :)

Mä muuten käytän kivennäisvettä ja etenkin vissyä myös ”lantraamaan” siidereitä…! :D

Light-siidereissä, joita sokeria välttelevänä juon, on hieman tympeä keinotekoisten aromien ja makeutusaineiden maku. (Hmm, niin on kyllä varmaan niissä sokerillisissakin, nyt kun mietin… Ainakin näissä kaupallisissa ei-aidoissa siidereissä tyyliä Golden Cap ja Rekorderlig…) Tuunaan siiderijuomasta vähemmän keinotekoisen makuisen (ja samalla myös vähemmän alkoholipitoisen) miksaamalla siihen Vichyä ja tuoreesta sitruunasta ja/tai limestä puristettua mehua. Nam!

(…miksi mä sitten juon siideriä jos se kerran maistuu tympeälle? No kun se on kuitenkin tosi kiva saunajuoma, ja mökillä grillatessa menee mukavasti soijanakkien kylkeen ruokajuomana ^_^)

Kuka muu tunnustaa juovansa mieluummin kivennäis- tai hiilihapotettua kuin tavallista vettä? Joku muukin koukussa kupliin? ^_^

Kuplavesi_IMG_0490

 

Perjantaiherkkuterveiset – ja mikä lopulta on terveellistä..?

Lähetän kuvien myötä perjantaiterveiset :)

Tältä näyttää minun herkutteluhetkeni:

Perjantai_7.7.17_IMG_0308

Nostan leppoisasti samalla esiin aiheen, joka tuli taas konkreettisesti esiin tänä aamuna.

Kuulun myöhäisen aamiaisen syöjiin ja syön aamupalan kesällä vasta töissä kahdeksan jälkeen (herään kuudelta), koska kotona ennen töihin lähtöä ei ehdi tulla nälkä. Sanni kananmuna- ja salaatti-rasioineen on tuttu näky työpaikalla aamuisin muiden hakiessa kahvia.

”Äter du aldrig något onyttigt?” kysyi yksi työkavereistani kun avasin eväsboksiani. ”Etkö koskaan syö mitään epäterveellistä?”

Minua kysymys huvittaa ja se tuo samalla kiinnostavasti esiin ihmisten tietyt peruskäsitykset ravinnosta. Näet jonkun lautasella jatkuvasti kasviksia ja jonkun terveellisenä pidetyn proteiinin lähteen – henkilö siis syö terveellisesti. Aaa, hän on vieläpä luopunut sokerista ja vehnästä, emme näe hänen aamiaiskattauksessaan edes Valion Hedelmäpommia tai paahtoleipää. ”Miten syötkin noin terveellisesti?”

Mutta mitä lopulta on terveellinen ruoka? Se on, mahdolliset sairaudet, allergiat ja yliherkkyydet huomioden, mahdollisimman monipuolista, vähän jalostettua ruokaa jossa kaikki alkuperäiset ravintoaineet ovat tallella.

Kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, täysjyväviljoja, pähkinöitä, maitotuotteita. Ja kyllä sinne pullaa ja karkkiakin mahtuu, kun mitta on kohtuullisuus. Monipuolisuus, ravintorikkaus ja kohtuullisuus, siinä kolme avainsanaa terveelliseen ruokaan. Mikään ei ole epäterveellistä kohtuudella nautittuna (poislukien nuo yllä mainitut sairauteen tai allergiaan liittyvät tapaukset).

Toki yksilöt tekevät henkilökohtaisia valintoja omaan persoonaansa, arvoihinsa ja elämäntyyliinsä liittyen, eikä ole olemassa yhtä oikeaa, kaikille terveellistä ja ”oikeaa” ruokavaliota. Valikoivankin ruokavalion (kasvissyönti, gluteenittomuus, maitotuotteiden välttäminen, hiilihydraattitietoisuus jne) sisällä pätevät nuo yllämainitut kolme avainsanaa. Kun henkilö saa ravintorikasta, mahdollisimman vähän jalostettua, lisäaineetonta ruokaa monipuolisista lähteistä, ollaan terveellisen ravinnon äärellä. Ei se ole sen kummempaa.

Perjantai_7.7.17_IMG_0303

Onko minun ruokavalioni sitten erityisen terveellinen?

Mitä vastasin työkaverilleni, Syönkö koskaan mitään epäterveellistä?

”Tykkään viinistä ja juustosta”, vastasin. ”Ja voin kuluttaa niitä paljonkin”.

”Aaaa…”

Kollegan silmiin syttyi ymmärtävä ja jopa helpottunut ilme. (Sanni on sittenkin normaali.)

”Joku pitää rasvaista juustoa epäterveellisenä, minä herkuttelen sillä. Ja selvästi yli kohtuuden.” jatkoin.

Jos överikaloreita pidetään epäterveellisenä, on kai ihan sama mistä ne saa. Minä saan varmasti huomattavasti enemmän kaloreita jättijuustolautasistani ja viinilasillisistani kuin joku toinen suklaalevystään. Ravintoaineiden arvotukset ovat hyvin erilaisia. Kuka voi ehdottomana totuutena väittää, että viinilasillinen on terveellisempi (”No sehän sisältää antioksidantteja ja sillai”) kuin saman energiamäärän karkkipussi? Ei kukaan. Vaikka viinillä voi olla ravintoainehyötynsä, sen kulutukseen liittyy myös huomattavan vakavia yhteiskunnallisiakin ongelmia joita antioksidanttien edut eivät kumoa.

Ja vaikka juuston voidaan nähdä olevan puhtaampaa ja lisäaineettomampaa kuin karkit, ei juuston sisältämä kova rasva ole jokaiselle lainkaan terveystiketti.

Ei siis ole mitään universaalia määritelmää sille, mitkä ruoka-aineet tai mikä ruokavalio olisi yksiselitteisen terveellinen.

 

Terveellisyys liittyy itselle sopivaan ruokavalioon, ravintoaineiden määrään ja kohtuullisuuteen. Ei epäterveellisinkään herkku tee mitään pahaa sitä sietävälle henkilölle kohtuudella nautittuna.

Vastaus kysymykseen on kyllä. Välillä minä nautin hyvinkin epäkohtuullisia määriä omia herkkujani. Ne eivät ehkä ole sokeria, perunalastuja tai pullaa, mutta överisti vedettynä eivät varmastikaan sen terveellisempiä.

.

Tätä kirjoittaessani olen syönyt melkein kokonaan kuvan lautasellisen (ainakin 300 grammaa eli yhden normipaketillisen) juustoa. Taidan vielä santsata.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Nautiskellaan :) Ja yritetään muistaa kohtuus <3

Juhannuksen hittireseptit

Ajattelin taas jakaa pari hittireseptiä juhannukselta :)

Toista jo kyseltiinkin Instassa, ja sen olen itse asiassa jakanut blogissa aiemminkin koska kyseessä on yksi kestosuosikkejani. Mutta ainahan tulee uusia lukijoita joten ei varmasti haittaa laittaa lempparireseptejään jakoon uudemmankin kerran. :)

Voisin muutenkin postailla kuvia värikkäästä kasvisruoasta jo pelkäksi omaksi ilokseni mutta ehkä näistä muutkin tykkäävät :)

Juhannusruoka_2017

Juhannus_ruoka_2017_IMG_0121

Juhannus_ruoka_2017_fetakasvispiirakka_IMG_9982

Olen ”erikoistunut” uudelleentulkitsemaan ja välittämään etenkin Pirkan (nykyinen K-Ruoka) ja Alkon mainion Etiketti-lehden reseptejä, ja tämän jussin hitit ovat myöskin niistä peräisin.

Kuten surf’n’-turf-salaatti romesco-kastikkeella, kun tämän alla olevan reseptin kerran löysin ja testasin, olen tehnyt sitä aina uudestaan ja uudestaan. Törkeän hyvän makuinen, toimiva salaatti arkisten perussalaattien yläpuolella. Tutut vieraat ovat aina yhtä innoissaan kun pöytään kannetaan mintun ja paahdetun, makean porkkanan tuoksuinen salaatti :)

Juhannus_ruoka_2017_Porkkanasalaatti_IMG_0050

Marokkolainen porkkanasalaatti

neljälle hengelle, alkuperäinen resepti Alkon Etiketti-lehti kesä 2015

itse teen tästä aina suuremman satsin ja laitan melkein kilon porkkanoita ja teen useimmiten alle vihreän salaattipedin

300 g porkkanaa (jos mahdollista, mieluiten uuden sadon hoikkia porkkanoita)

1 prk (n. 2 dl) keitettyjä kikherneitä

3 rkl tuoretta minttua hienonnettuna

3 rkl tuoretta (lehti)persiljaa hienonnettuna

200 g fetaa

Paahda porkkanoita 225 asteisessa uunissa kunnes ovat saaneet väriä. Minä käytän tavallisia porkkanoita kalliiden uuden sadon porkkanoiden sijaan ja viipaloin ne pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Anna porkkanoiden jäähtyä.

*

Dukkah-mausteseos:

1 dl kuorellista mantelia rouhittuna

1 rkl seesaminsiemeniä

1 tl korianterinsiemeniä

1 tl juustokuminaa

1 tl suolaa

1 tl sokeria (tai muuta kidemäistä makeutusta kuten erytritolia)

Paahda manteleita kuivalla pannulla kunnes saavat vähän väriä. Lisää pannulle seesamin- ja korianterinsiement ja paahda vielä pannun kuumuudesta riippuen noin 30 sekuntia, varoen etteivät siemenet pala. Anna mantelisiemenseoksen jäähtyä ja lisää mausteet.

*

Harissa-sitruunakastike:

0,75 dl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

1 rkl juoksevaa hunajaa

0,5 tl suolaa

1 tl harissatahnaa (tai muutama kierros chiliä myllystä)

(1 säilötty pieni sitruuna pilkottuna, esim. Al Fez – minä en ole näitä koskaan löytänyt niin teen kastikkeen ilman, maistuu ilmankin :))

Juhannus_ruoka_2017_porkkanasalaatti_IMG_0145

Tämä on siis niin NAM että teidän täytyy vain maistaa tämä..! ^_^

*

idJuhannusruoka2016_IMG_7293_2 Juhannusruoka2016_IMG_7257_2

Juhannus on minulle oikea salaattien juhla ja kokeilen suosikkivakkarien lisäksi aina myös uutuuksia. Viime vuoden onnistuneita kokeiluja olivat hedelmäisen makeat mansikka-bataatti-salaatti ja kvinoa-persikka-salaatti (kuvissa yllä), tänä vuonna olin vähemmän makealla kaalisalaattilinjalla ja pyöräytin hasselpähkinäisen punakaali-parsakaalisalaatin jogurttikastikkeella ja raikkaan punajuuri-ruusukaali-omenasalaatin limellä ja balsamicolla terästettynä. Nämäkin olivat oikein hyviä, etenkin pähkinäinen punakaaliparsakaali, mutta eivät ihan nousseet kestohitti-gourmet-salaattien kastiin.

*

Juhannuksen toinen hittiresepti, jonka kaikki halusivat itselleen, oli suloinen feta-kasvispiirakka. Reseptin juju ovat söpöt ruusukkeet ja täyteläistä makua tuo erittäin juustoinen, tanakka täyte.

Bongasin reseptin kesän K-Ruoka-lehdestä (joka minulle on aina Ruoka-Pirkka, en ikinä osaa kutsua lehteä muulla nimellä ^_^) ja täältä välitämme kuorossa kiitokset sille kuka ikinä ”Pirkassa” on reseptin luonut sillä piirakka vei totisesti kielen mennessään.

Juhannus_ruoka_2017_kasvisfetapiirakka_IMG_0032

Feta-kasvispiirakka

Pohja:

(alkuperäinen resepti K-Ruoasta, itse tein viljattoman version manteli-, kookos- ja soijajauhoilla sekä rukiista makua antavilla Fibrex-hiutaleilla)

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

100 g voita

2 rkl vettä

Sekoita keskenään jauhot, suola ja pehmeä voi. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (läpimitta n. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Täyte:

1 (n. 340 g) kesäkurpitsa

300 g porkkanaa

1 pkt (200 g) fetaa

0,5 dl maitoa (minä käytin mantelimaitoa)

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 pussi (150 g) emmental-mozzarellajuustoraastetta

ripaus mustapippuria

Fetakasvispiirakka_IMG_0026

Kuori porkkanat ja leikkaa pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Höylää kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita viipaleita ja halkaise viipaleet pitkittäin kahtia.

Soseuta fetajuusto ja maito sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, juustoraaste ja pippuri. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Rullaa kasvissuikaleita tiukiksi rulliksi ja paina täytteen päälle pystyyn ruusukkeiksi.

Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Nosta piirakka ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä (minun uunissani pinta sai värin jo alatasolla ensimmäisen 30 minuutin aikana ja otin piirakan sen jälkeen pois).

*

Yrttiöljy

0,5 dl oliiviöljyä

1 ruukku tuoretta basilikaa

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

ripaus mustapippuria

Valmista yrttiöljy soseuttamalla öljy ja basilikanlehdet sauvasekoittimella, sekoita joukkoon valkosipuli ja pippuri. Valuta öljy piirakan päälle ennen tarjoilua.

Juhannusruokapoydassa2017

Ruoka :) <3