Sannimanuaali

Tähän aamuun pieni välikevennys Lidl-aiheisiin. Tein hiljattain aikamatkan itseeni 13 vuoden taakse.

Sannimanuaali_IMG_4184

Kävin toukokuun aikana läpi kotimme vanhoja kirje- ja paperitavaralaatikoita osana ilmeisesti elämän mittaista jemmojen raivausoperaatiotani. (Hitaasti etenevästä raivauksesta on tullut jo vähän niinkuin elämäntapa…) Intohimoisena kirjeenvaihtajana minulla on ollut aikoinaan aivan valtavat varastot erilaisia kirjepapereita, kuoria ja koristeluvälineitä.

Näistä suurin osa on edelleen tallella. Osa niinkin kaukaa kuin lukioajoilta.

Kirjepaperi_IMG_4161

Joissain kirjepapereissa on vielä markka-määräinen hintalappu… ^_^ Nämä söpöt Tiimarissa myytävät kirjepaperisetit olivat suosikkejani.

NYT_lehti_Janis_kannet_IMG_4148

Söpön paperitavaran jemmailijan ominaisuudessa olin säästänyt myös monia Julia Vuoren Jänis-aiheisia Helsingin Sanomien NYT-lehden kansia…. :) Vanhin oli vuodelta 1999. Rakastin – ja rakastan edelleen Julia Vuoren kuvituksia.

Kävin läpi myös Mr. Karkkipäivän monivuotisia kirje-, kortti- ja lehtileikepinoja (näitä löytyi mm. eteisen vaate- siivoustarvikekaapin ylähyllylle säästettyinä…) Pinot kertoivat osaltaan vähän haikeaakin tarinaa aikojen muuttumisesta, enää juuri kukaan ei lähetä kirjeitä ja harvemmin edes tervehdyksiä posti- ja maisemakorttien muodossa. Tai no, eihän sitä tarvitse välttämättä haikeana nähdä vaan kehityksenä, nyt tervehdyksiä kulkee entiseen verrattuna nelinumeroinen luku viestiapplikaatioiden ja sosiaalisen median kautta.

Kirjeet_IMG_4175

Yhdestä korista löytyi huolellisesti säästettynä myös pino minun miehelle lähettämiäni kirjeitä ja kortteja.

Päällimmäisenä näkyy muuten ensimmäinen koskaan Kreikasta miehelle lähettämäni kortti :) Vuosi 2006 ja Hydran saari.

Kirjeet_IMG_4177

Kirjeet ovat ajalta, jolloin minä asuin vielä vuoden ympäri Ahvenanmaalla ja olimme etäsuhteessa. Vuosilta 2004, 2005, 2006… Etenkin suhteemme alkuaikoina kirjoittelimme toisillemme paljon pitkiä ja seikkaperäisiä kirjeitä joiden sisällössä avasimme välillä teemoja joista emme tavatessamme juuri puhuneet, tutustutimme itseämme toisiimme niin riveillä kuin rivien välissä.

Kirjeiden joukosta löysin lähetyksen joka liikutti ja huvitti minua niin, että päätin heti tuolloin jakaa sen teidänkin kanssanne. Aikomus jäi kuitenkin silloin vain Instagramin ja yhden kuvan tasolle.

Tänä aamuna Lidl-viikon keskellä löytyi vihdoin hetki julkaista laajempi juttu blogissa. Breikki kahden euron purkeista ja tuubeista :)

(Lidl palaa kyllä taas illalla ;)

Sannimanuaali_IMG_4178

Olin lähettänyt miehelle ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana Sannin käyttömanuaalin ^_^

Opukseen olin näemmä käyttänyt kaikki tekstin- ja kuvankäsittelytaitoni ja briljeerannut Clip Artilla :D

Olin täysin unohtanut tehneeni tällaisen. Sitä oli valtavan hauska lukea ja nauroin monille jutuille jotka edelleen pitävät paikkansa, mutta samalla kirjoitelma palautti mieleen ajat, jolloin olen monelta osin ollut erilainen Sanni.

Sannimanuaali_IMG_4179

”Hitusen pedantti”..? ^_^ :D Aijaa? :D

Sannimanuaali_IMG_4180

…mikä puuttuu..? :-0

Sannimanuaali_IMG_4181

Tämä sivu sai minut mietteliääksi. Ja ehkä lukijankin. Ei ole tarkoitus hämmentää teitä väläyttämällä yhtäkkiä tällainen pala menneisyttäni, mutta pala on lopulta yhtä paljon minua kuin värikkäät jänikset, tuoksuvat voidepurkit, säilyketonnikala-ateriat ja Santorinin auringonlaskut. Tuon ajan kokemukset ovat osa minua ja sitä millaiseksi olen kasvanut ja muovautunut. Kepeään ja humoristiseen muotoon puetun tekstin pinnan alla on minun jäävuoreni. Ehkä kirjoitan siitä joskus.

Mutta tämä julkaisu haluaa kuitenkin olla positiivinen, hauska ja viihdyttävä ja tuoda ehkä hymyn jonkun teistä huulille siellä aamukahvin tai lounaan äärellä. Ajat ovat aikoja ja vaiheista kasvetaan seuraaviin. Nyt olen onnellinen ja siivoan paljon vähemmän ^_^ (Enkä todellakaan kenenkään muun kotona… :D)

Lopuksi ohjeet Sympatux emotionaluxin hoitoon:

Sannimanuaali_IMG_4182

.

Mukavaa päivää kaikille, missä päin ikinä olettekaan :)

 

Pidän itsessäni siitä, että

Sanni_Elysia_600px

Pidän itsessäni siitä, että:

Olen samalla kiltti ja temperamenttinen

Innostun herkästi

Olen itsenäinen

Kerron mielelläni tarinoita

Olen hassu enkä ota itseäni vakavasti

Tulen helposti hyvälle tuulelle pienistä asioista kuten kahvi ja ohikulkeva koira

Olen utelias kaikenlaisia asioita kohtaan

Nautin taiteesta vaikka en ymmärrä sitä

Heittäydyn ja uppoudun asioihin

Olen kekseliäs

Minulla on vilkas mielikuvitus

Olen aika teeskentelemätön ja läpinäkyvä

Teen odottamattomia asioita

Lasini on puoliksi täynnä

*

En pidä itsessäni siitä, että:

Olen hidas

En seuraa tarpeeksi uutisia enkä ylläpidä yleissivistystäni

Vertaan itseäni jatkuvasti muihin

Haluan olla odotusten mukainen vaikka samalla sillä muka ei ole väliä

Surkuttelen itseäni kun minulla ei ole ihailemieni ihmisten ominaisuuksia

Olen valtavan huono hallitsemaan aikaa

Olen kärsimätön

Olen pinnallisempi mitä uskottelen itselleni

Annan tunteiden ohjata toimintaani liikaa

Löydän itsestäni perusteettomasti syitä muiden huonoon oloon

En toimi taloudellisesti järkevästi

Olen altis huolestumaan

Haluan aina sekä syödä että säästää kakun

Sotken

*

Jos saisin muuttaa itsessäni jotain

– Olisin järki ja tunteet -akselilla järkevämpi. Olisin kiinnostuneempi filosofiasta ja osaisin keskustella siitä. (syvällisempi vastaus)

– Olisin tyylikkäämpi ja olemukseltani harkitumpi. Minulla olisi paksut ja kiharat hiukset. (pinnallisempi vastaus)

*

Mitkä ovat Top 3 asiaa josta te tykkäätte ja ette tykkää itsessänne?

Tänään halusin olla hiljaa

Tykkään puhua paljon, mutta tykkään myös olla hiljaa. Haluan olla hiljaa. Välillä en halua puhua mitään, en kenenkään kanssa. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa.

Patmos_IMG_2598_2

Joskus minusta tuntuu, että puhun liikaa ja liian kovaa. Puheliaana ihmisenä sitä ei aina huomaa. Kun oma äänekkyys ja ryöpsähtelevä puhetyyli on aina ollut osa persoonaa ja luontainen tapa ilmaista itseään, ei välttämättä tajua olevansa äänessä ”tavallista” enemmän. Tai huutavansa, kun toiset puhuvat. Oikeastaan, vasta kun kuuntelen nuorinta sisartani, ymmärrän miltä itse kuulostan muiden korviin. Nuorin sisareni on, jos mahdollista, vielä minuakin puheliaampi. Meitä yhdistää myös herkkä innostuvuus ja ravihevosen lailla kiitävä tapa kertoa meitä innostavista ja inspiroivista asioista. Elehdimme käsillämme, viuhdomme, puhumme koko kehollamme. Ja tosiaan, usein äänenvoimakkuus on normaalin puheen sijaan melkein huutoa.

”Oletko varma ettei suvussanne ole italialaista verta..?” kreikkalaiset ystäväni vitsailevat usein.

Olen äänekäs jopa kreikkalaisiin verrattuna.

Mutta – ja tätä monen on vaikea ymmärtää: haluan olla myös yksin ja ihan ääneti. Hiljaisuus on minulle yhtä luontevaa kuin äänekkyys. Joskus haluan olla hiljaa seurassakin ja vain kuunnella. Se on rentouttavaa.

Patmos_IMG_2570_2

Tänään halusin olla yksin.

Mutta miten onnistua olemaan yksin tällä persoonalla..? Sitä olen taas tällä matkalla miettinyt.

Patmos_IMG_2554_2

 

En tiedä mikä minussa vetää ihmisiä lähestymään ja tekemään tuttavuutta. Minulle tullaan juttelemaan, vaikka en ottaisi ohikulkijoihin edes katsekontaktia.

Halusin olla tänään yksin, ja se onnistui kaksi tuntia.

Ilmestysluolalla kohtasin naisen, joka tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Itse en tunnistanut häntä. Nainen oli kuulema nähnyt minut keskiviikkoiltana eräässä kalatavernassa (jossa taas olin suustani kiinni tavernan henkilökunnan kanssa), ja nyt olin siis ”tuttu”. ”You are that lady from Finland!” hän huudahti, ja kertoi kuunnelleensa tavernan omistajan kanssa käymääni keskustelua. Kysymättä sen kummemmin mihin olin menossa ja sopiiko liittyä seuraan, nainen käveli kanssani ylös Choraan. Matkan aikana sain kuulla että hän on Saksasta, vuokraa taloa Patmoksella, on työtön ja löysi Patmoksen 80-luvulla hypätessään Pireuksessa kerran väärään laivaan.

Patmos_IMG_2623_2

Huomasin uupuvani naisen jutustelusta. (Niinkuin moni kenties uupuu minun ääniaallokostani…) Olisin tänään todella halunnut olla itsekseni ja vaellella Choran kujilla ajatusteni kanssa. Tarvitsin sitä.

Lopulta nainen lähti Choran saavutettuamme toiseen suuntaan. Sain olla rauhassa 45 minuuttia.

Lounaalla Choran ainoassa auki olevassa ravintolassa ehdin tarttua menuun, kun viereisestä pöydästä tervehdittiin minua ja pyydettiin liittymään seuraan. Piti miettiä hetki missä olin nähnyt miehen. Joo, hän puhutteli minua Choran edustalla ottaessani kuvaa, ”Haluatko että otan kuvan sinusta ja maisemasta?” ”Ei kiitos”.

Nyt olimme siis tuttuja.

Patmos_IMG_2624_2

Ravintolan pöytien ollessa aika täysiä, ajattelin, että samahan se on istua tähän. Pian olimme keskustelleet hiusteni väristä, Patmoksen tunnelmasta, Suomen kaupunkiarkkitehtuurista, ravintoloiden hinnoista, ouzosta, saaren pormestarista ja Kreikan taloustilanteesta. Ouzo-lasillinen löysi tiensä myös käsiimme.

No, se siitä itsekseen olosta. Pian minut oli kutsuttu illalliselle tavernaan jossa mies, Gregory, oli kuulema syönyt edellisiltana elämänsä parasta kalakeittoa.

Hmmmm… minulla oli kämpillä odottamassa eilisillan horiatiki-salaatin jämä ja tonnikalapurkki. Lähtisinkö kuitenkin Gregoryn kanssa kalakeitolle..?

Katsoin tekstiviestit. Siellä oli viesti keskiviikkona tapaamaltani Viktorilta, akupunktööriltä. ”Tule kello 19 Trexanderiin, minulla on tänään syntymäpäivä”, viestissä luki.

.mmmmmm.

Tänään halusin olla yksin.

Mutta kohta olen jo myöhässä syntymäpäiviltä.

.

Päivän odottamattomin kohtaaminen tapahtui Skalan vanhan kaupungin kadulla. Tällä kertaa minua ei puhuteltu. Hätkähdin, kun yläpuolellani oli yhtäkkiä valtava pää.

Patmos_IMG_8384

”Missä sinun sarvesi on”, sanoin. Hevonen vaikutti epätodelliselta, taruolennolta. Mistä se siihen ilmestyi.

Hevonen ei vastannut.

Se antoi minun mennä.