Kokemus Elysia – osa 2

Vielä kerran Amorgos ja Elysia!

Kakkososan julkaisu venyi kun odotin tämän videon valmistumista. Minäkin vilahdan parissa kohtaa :)

Koska kyseessä oli Elysian pilottitapahtuma, siitä kuvattiin pieni videofilmi tulevaisuuden markkinointimateriaaliksi. Voi että noita maisemia… <3 (Joogatyyppien asennot eivät ehkä lumoa minua ihan yhtä syvästi kuin saaren näkymät :D).

Video taitaa kertoa enemmän kuin mun kuvat yhteensä, silti aion vielä yrittää. Edellinen osa keskittyi joogaohjelmaan ja retriittikokemukseen, tässä jutussa haluan jakaa yleisluontoisemmin kauniita kuvia ja tunnelmia paikasta, josta tuli minulle niin merkityksellinen pala Kreikkaa.

En enää puuduta teitä pidemmillä teksteillä vaan tämä juttu puhuu kuvillaan.

En todennäköisesti itse enää osallistu tulevaisuuden Elysia-retriitteihin ellen sitten jossain elämänvaiheessani kohoa perehtyneemmälle joogan tasolle, mutta Amorgokselle ja Egialiin tulen palaamaan, toivottavasti jo syksyllä <3 Ikävä…!

.

Retkillä

AmorgosElysia_retkella

Amorgos on todellakin patikoitsijan paratiisi… Tämä ihastuttava reitti Tholarian kylästä Langadaan jäi minulta syksyllä väliin mutta huhtikuussa pääsin vaeltamaan sen  kevään upeassa kukkaloistossa.

AmorgosElysia_ihmisia

Elysialaiset pitävät edelleen yhteyttä Facebook-ryhmän kautta, nyt siellä jo puhutaan ensi kevään tapahtumasta ja kuka osallistuu…

Muuten, yksi seminaarin harvoista minun kaltaisistani ”ulkopuolisista”, ei-jooganharrastaja-osallistujista, lontoolainen Nina Millns, kirjoitti omasta Elysia-kokemuksestaan aivan hulvattoman hauskan blogikirjoituksen. Nina on ammatiltaan näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja mikä näkyy tekstistä, bloggaajana voin vain haaveilla tuollaisen tekstin tuottamisesta. Ninan kertomus on viihdyttävää lukemista vaikka ei olisi yhtään kiinnostunut joogasta tai Kreikasta.

(Hahah, juuri kirjoitin tuohon ylemmäs että en enää puuduta teitä tekstillä, mutta heti huomaan, että tekisi mieli tarttua tähänkin rönsyyn kirjoittamisesta ja kertoa eräskin muisto Santorinilta johon liittyy lukijani ja kirjoituskurssi… Terkut Outille <3 Ei tällä luonteella näköjään voi luvata jättää blogipostausta pelkkien kuvien varaan ^_^)

Amorgos Chozoviotissa

Chozoviotissan luostari kuuluu Kreikan kauneimpiin ja postikortti-kuvatuimpiin.

Amorgos

Meditaatiotauko retkellä.

Amorgos Langada

Minun puuni Langadassa :)

.

Ruoka

AmorgosElysia_ruokaa

Ei ole liioiteltua todeta, että useampi retriittiläinen lähti kotiin muutamalla lisäkilolla varustettuna, siitä pitivät Aegialis-hotellin ällistyttävät noutopöydät huolen…

Minullekin, joka en ruokavalioni puolesta syö lihaa tai vilja- ja sokeripitoisia ruokia, riitti niin paljon houkuttavia erilaisia ruokalajeja että valinnat olivat positiivisen tuskan takana..! ^_^ Saatoin vain arvata millaisia haasteita kohtuudessa pysyminen toi kaikkiruokaisille..

Kun päivän jokainen ateria aamiaisesta illalliseen tarjoillaan viiden päivän ajan buffetista, niin arvaahan sen miten siinä käy… ^_^

Amorgos Aegialis hotel

Tehoaamiainen: tuplakahvit ja työskentelyä.

Amorgos Aegialis hotel

Näköalat ravintolan ikkunasta olivat kirsikka kakun päällä.

Amorgos Aegialis hotel

.

 

”Mun” terassi <3

 

Amorgos Aegialis hotel

Kuten jo monesti todettua, voisin mennä Aegialis-hotelliin lomalle ja pitää oman ”retriitin” pelkästään hotellin terassilla. Minulla on nyt virallisesti lempiterassi Kreikassa <3

Maisemassa ja tilassa on jotain niin rauhoittavaa ja lämmittävää että en pysty sitä sanoiksi avaamaan. Tiedän vain, että kun olen tuolla terassilla, minulle tulee hyvä olo ja pystyn rauhoittumaan vaikka ympärillä olisi hälyä. Katselen Egialinlahtea ja vuorten ja Nikuria-saaren muodostamaa siluettia ja… voin vain pysähtyä siihen. En kaipaa muuta.

Aamulla terassi kylpee kirkkaan pirteässä valossa joka herättää, illalla se tarjoaa lempeää hämärää ja auringonlaskunäytöksen joka vetää parhaimpina iltoina kauneudessaan vertoja Santorinillekin.

Amorgos Aegialis hotel

Päiväsaikaan terassi toimii erinomaisena työhuoneena :)

AmorgosElysia_IMG_0877

Myös kämppikseni Veronika siirsi ”toimistonsa” hotellihuoneestamme terassille :) Olimme Veronikan kanssa ainoat Elysia-osallistujista jotka teimme retriitin aikana myös töitä, muiden ihmetellessä miksi kökötämme välillä tuntitolkulla nenä koneessa.

Veronikalla on jännä ammatti; retreat organiser. Hyvinvointiretriitit ja -tapahtumat ovat iso bisnes, ja niitä järjestämässä on ihan oma ammattikunta. Retreat organiser auttaa ryhmiä ja yksilöitä löytämään toiveiden mukaiset parhaat lokaatiot ja ohjelmaa ja räätälöi vaikka koko retriittipaketin.

Veronika asuu Balilla ja on erikoistunut Balin tarjontaan, mutta buukkaa paikkoja myös muualla, käytännössä ympäri maailmaa. Hän kiertää työkseen erilaisia hyvinvointipalveluista tunnettuja kohteita ja tarjoaa niitä asiakkailleen. Amorgoksella hän oli yhdistänyt työn ja vapaa-ajan intressit; Veronika harrastaa joogaa mutta oli hotellilla myös hoitamassa asiakkaansa tulevaan retriittiin liittyviä järjestelyjä kuten varmistamassa ruokavalioita ja tilojen toimivuutta.

Kaikenlaisia kiinnostavia ammatteja sitä onkaan..!

.

Hotellilta

Amorgos Aegialis hotel

Amorgos Aegialis hotel pool

Amorgos Aegialis hotel

Amorgos Aegialis hotel      Amorgos Aegialis hotel   Amorgos Aegialis hotel

Kylpylän allasosasto toimii myös joogatilana.

.

Loppuun vielä tunnelmia Elysian päättäjäisillasta:

Amorgos Elysia

Ylhäällä vasemmalla rakkaat ystäväni hotellilta, Elysian ideoineet ja järjestäneet Mat ja Melina. <3

On se vain hauska kontrasti kun ”karhea”, tatuoitu ja hyperaktiivinen skotti järjestää joogaseminaarin…! Mat’illahan ei ollut Amorgokselle töihin tullessaan minkäänlaista joogataustaa. Vuosi saarella kuulema muutti hänen elämänsä totaalisesti.

Sellaista sattuu :)

Amorgos Elysia

Until we meet again..!

Minä ja joogit – kokemus Elysia

Kuukausi sitten pääsin osallistumaan unelmatapahtumaan; viiden päivän joogaseminaariin Amorgoksen saarelle, näyttämönä maisemat, jotka jo itsessään tarjoavat luontaiset puitteet retriitille ja hiljentymiselle luonnon kauneuden keskellä.

Massaturismi ei ole saavuttanut Amorgosta ja sen kuvankauniita kyliä, ja paikka on kuin luotu kiireettömään oleiluun  jossa luonnonkauneudesta, Egean saarten satumaisesta valosta ja meren loputtomasta sinestä nauttiminen on loman parasta ohjelmaa.

AmorgosElysia_IMG_0432

AmorgosElysia_Namaste_sali

Elysia Yoga Convention järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja on ensimmäinen laatuaan koko Kreikassa. Tapahtuma kokosi pieneen Egialin kylään  joogan harrastajia ja opettajia ympäri maailmaa, kauimpaa tulleet olivat Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta.

Tapahtuman järjestänyt, jooga- ja hyvinvointimatkailuun erikoistunut Aegialis Hotel toivoo seminaarista vuosittaista tapahtumaa. Huhtikuun alkuun sijoitettu tapahtuma auttaa muassaan aikaistamaan saaren matkailusesonkia. Kreikassa eletään aikoja, jolloin matkailuyrittäjienkin on mietittävä kaikki keinot sesongin pidentämiseksi.

Pienellä, äärettömän luonnonkauniilla ja ei-valtavirtaturismia vetävällä Amorgoksen saarella hyvinvointimatkailu on se juttu. Tänne tullaan patikoimaan, joogaamaan, mietiskelemään ja keräämään villiyrttejä. Idyllisten kylien rauhallinen tunnelma viehättää matkailijaa, joka etsii autenttisempaa Kreikka-tunnelmaa matkamuistomyymälöiden tuolla puolen (- vaikka kyllä niitäkin täältä löytyy, ei vain tungokseksi saakka.)

AmorgosElysia_IMG_7797

Kuten viime syksynä kirjoitin, Amorgoksen Aegialis-hotellin sijainti on poikkeuksellisen kaunis, ympäröivän maiseman muodostaessa sellaisen harmonian että tuntuu kuin olisi sisällä jossain Välimeren kauneutta ylistävässä elävässä taulussa. Luonto maalaakin ne kauneimmat taulut.

Aegialis on paikka, jossa minunkin kaltaiseni levoton menijä ja kokija hidastaa ja rauhoittuu, kokee halua pysähtyä aloilleen vain olemaan ja nauttimaan. Jos voin Santorinin lisäksi nyt nimetä Kreikassa paikan, jonne voisin mennä lomalle vain istuakseni hotellin terassilla katsomassa maisemaa, se on Amorgoksen Aegialis. Jos täällä käy, ymmärtää mitä tarkoitan.

Yksi seminaarin puhujista, norjalainen Kat Gellin, ainakin tietää; hänet ja miehensä vihittiin Aegialiksessa viime syksynä.

AmorgosElysia_IMG_7555

AmorgosElysia_luostarilla

Kerronpahan, että yritys kirjoittaa kevyen tiiviissä paketissa blogiformaattiin tällaisesta minun kokemuspohjallani ainutlaatuisesta tilaisuudesta on ollut yhtä vaivatonta kuin lajitella meidän saranoiltaan pursuavan varastomme sisältöä ja tiivistää se parille hylllylle siisteiksi pinoiksi. Kuvia, tuntemuksia, ajatuksia, oivalluksia ja analyyseja viikolta on niin valtavasti. Oman varastonsa täydeltä.

Yritä nyt siinä valita kaikesta materiaalista mitä jättää pois ja miten muuntaa jäljelle jäänyt lukuystävälliseen muotoon ja helposti kulutettaviin some-viihdepaloihin. Pitkän linjan blogikirjoittajana tiedän hyvin minkä tyyppisiä ja minkä pituisia tekstejä jaksetaan lukea. Välillä kirjoitustilanteet aiheuttavat ristiriitaa; on kokenut jotain josta haluaisi kertoa suunnilleen kaiken, mutta samalla tietää, ettei siinä ole järkeä koska sen jaksaisi lukea viisi ihmistä ja äitini. Välillä tuntuukin, että tarvitisin oman toimittajan joka lukisi ja tiivistäisi kirjoituksiani ja sanoisi, ”Tämä riittää, tämä on hyvä. Jätä tuo pois.” :)

Viisi päivääni ja kuusi yötäni joogien keskellä yhdessä Kreikan kauneimmista kohteista oli kuitenkin sen laatuinen kokemus, josta haluan kirjoittaa monisanaisesti ja -kuvaisesti. Se lukekoon ken jaksaa. :)

Tässä osassa kerron fiiliksistäni joogaretriitin ensikertalaisena ja viikon mielenkiintoisimmista tunneista.

AmorgosElysia_IMG_7498

Elysia-viikolle osuneilla upeilla säillä oli yksi huono puoli; hellivä aurinko ja hotellin kutsuva allasalue saivat monet osallistujat valitsemaan iltapäivätuntien ja sisätiloissa pidettyjen luentojen sijaan köllöttelyn aurinkotuolissa… Ei yllättävää kun ympäristö on tällainen, vaikka tyhjät penkit luennoilla varmasti vähän järjestäjiä harmittivatkin.

Itsekin myönnän altaan vetäneen minut puoleensa pariksi iltapäivän kuumimmaksi tunniksi ensimmäisenä päivänä… ;)

AmorgosElysia_IMG_0502_2

Aegialiksessa on joogasaleja sekä sisä -että ulkotiloissa. Hotellin suosiosta joogaretriittien kohteena kertoo yläoikealla näkyvä tänä vuonna valmistuva lisärakennus, johon tulee lisää saleja kahdessa kerroksessa.

Joogaryhmät ovat itse asiassa Aegialiksen suurin asiakasryhmä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joogamatkailu on niin suuri oma matkailun muotonsa..? Minulle tämä tuli vähän uutena juttuna, vaikka minunkin entinen joogaopettajani on mainostanut kurssilaisten omia matkoja etelään joogailemaan.

AmorgosElysia_IMG_0459

AmorgosElysia_IMG_0458

Hotellin johtaja Irene Giannokopoulos toivottamassa seminaarin osallistujat tervetulleiksi.

Hotelli on Giannokopouloksen perheen omistuksessa eli kyseessä on ehta kreikkalainen perheyritys.

AmorgosElysia_IMG_0568

Minä ja jooga

Olen joogaajana varsin kokematon; olen käynyt vuosien varrella vain satunnaisilla kansalaisopiston hathajooga-tunneilla. Muista joogamuodoista en tiedä mitään enkä ylipäänsä ole perehtynyt joogaan millään lailla syvällisesti. Minulle jooga on edustanut yhdenlaista tapaa huoltaa kehoaan (ja mieltään) ja harjoittaa kiireettömyyttä.

Kävi ilmi, että Elysian ohjelma on suunnattu edistyneemmille joogan harjoittajille ja meitä vasta-alkajia oli mukana vain kourallinen. Suurin osa osallistujista oli pitkän linjan joogeja ja tuntui, että joka toisella oli myös opettajan pätevyys.

AmorgosElysia_IMG_0656

Koinkin ensimmäisellä joogatunnilla pientä ”apua, mihin olen joutunut..!” -tunnetta tuntien tason käydessä selväksi. Opettajan huudellessa mihin asanaan eli asentoon seuraavaksi taivuttaisiin, olin useimmiten ihan kysymysmerkkinä, sillä eiväthän nuo sanskriitin termit minulle mitään sano. Joogien puheessa vilisi sanoja kuten prana ja chakra jotka olen epäilemättä joskus kuullut, mutta joogaan syvällisemmin perehtymättömänä en tiennyt mitä ne tarkoittivat.

Vasta-alkajuuteni sekä joogakielellinen muuri aiheuttivatkin minulle retriitin aikana lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Alkupäivinä jopa koin, että jaa, täällähän pitäisikin olla tietyllä valaistumisen tasolla ja suhtautua joogaan ihan eri tavalla kuin mitä se kaltaiselleni perusjumppailijalle edustaa, että ”kuuluu joukkoon”.

AmorgosElysia_IMG_0530

Tosiasiassa ulkopuolisuuden loin kuitenkin vain minä itse perusteettomilla oletuksillani ja alemmuuden tunteisiin taipuvaisella luonteellani. Joogien asenteessa ei ollut minkäänlaista vähemmän arvostavaa suhtautumista meitä tuntien ”säheltäjiä” kohtaan, opettajat olivat ystävällisiä ja gurut juttelivat meille taviksille yhtä sydämellisesti kuin kaltaisilleen.

Voin kuitenkin kuvitella, että yhteenkuuluvuuden tunne on ihan erilainen ryhmässä, jonka jäseniä yhdistää tietty elämänkatsomus, harrastus ja perehtyneisyys lajiin. Heistä monella olisi varmasti ollut yhtä hassu olo kosmetiikkabloggaajien seminaarissa ^_^

 

AmorgosElysia_IMG_0668_2

Hannah Faulknerin tunnilla haettiin yhteyksiä joogaliikkeiden ja antiikin Kreikan taiteen välillä

AmorgosElysia_IMG_0663

Ja hei – vaikka aurinkotervehdykset eivät sujuisikaan niin mahdottoman sulavasti, onko se kovin kamala juttu tällaisten maisemien äärellä?

Kun oma kömpelyys kiukutti, katsoin vain ulos joogasalin terassilta. Mieli tyyntyi nopeasti ja omat vaatimukset itseä kohtaan lähinnä nolottivat.

AmorgosElysia_IMG_0640

Kaikki seminaaripäivien tunnit eivät suinkaan olleet joogaa tai ylipäänsä liikunnallisia.

Kat Gellinin ja Vivian Richmondin workshopissa avattiin skandinaavisen elämäntyylin saloja työn ja vapaa-ajan näkökulmasta. Koin aiheen yhtenä seminaarin mielenkiintoisimpina, ehkä sen suhteellisen keveyden kannalta verrattuna muuhun luennolliseen ohjelmaan (johon kuului mm. surun käsittelyä, masennuksen hoitoa ja ayurvedan perusteita), ehkä oman pohjoismaalaisuuteni kannalta.

Skandi-workshopissa annettiin konkreettisia vinkkejä pohjoismaalaisen elämäntyylin noudattamiselle, kuten kokonaisvaltaisen puhtauden tavoittelu; juomaveden filtteröinti, luomutuotettujen vihannesten syöminen, kemikaalikuorman vähentäminen ja synteettisten kemikaalien vaihtaminen luonnollisiin.

AmorgosElysia_Balance

Lontoossa asuva Kat kertoi, että suomalainen ”sisu” on viime vuonna kohonnut Englannissa yhdeksi elämäntapasanaston trendi-ilmaisuksi tanskalaisen ”hyggen” ohella.

Mielenkiintoista :)

AmorgosElysia_IMG_0472

Tanskalainen, sittemmin amerikkalaistunut näyttelijä Mette Kolding oli minulle henkilökohtaisesti yksi seminaarin inspiroivimpia luennoitsijoita ja persoonallisuuksia. Mette piti heti seminaarin aloituspäivänä valtavan kiinnostavan esityksen aiheesta ”Jooga ja julkinen esiintyminen”, jossa annettiin työkaluja esiintymisjännityksen helpottamiseen joogan keinoin – ja ilman joogaa.

Tiedättekö, kun välillä kohtaa henkilöitä joiden karisma oikein huokuu yli ja mistä tahansa he puhuvat, se tempaa mukaansa? Mette on juuri tällainen henkilö. Kävin hänen kanssaan viikon aikana keskusteluja myös illallispöydässä ja lumouduin hänen elämänasenteestaan. Kuuntelin maailmaa nähnyttä ja paljon saavuttanutta naista, ja kun pääsimme aiheeseen slow living Mette sanoi; ”Tiedätkö mitä, Sanni? Olen elänyt koko elämäni hidasta elämää, en ole varmaan ikinä tehnyt täysipäiväistä työviikkoa tai pitkiä päiviä.” Silti hän on saavuttanut ja tehnyt aivan valtavasti. CV täyttäisi pienen kirjan…

On se kiehtovaa miten eri lailla elämänsä voi järjestää. Miten siihen voi suhtautua.

Minäkin vain stressaan ja stressaan ja luon huolia, vaikka sivustakatsoja näkee kaikki mahdollisuudet kauniiseen, rauhalliseen elämään. Millä sitä saisi ne omat lasinsa puhdistettua näkemään vain sen oleellisen, millä on oikeasti merkitystä ja mihin keskittyä…

AmorgosElysia_IMG_0772

AmorgosElysia_IMG_0774

New Yorkin mies David Kennet lukeutui niinikään seminaarin kiinnostavimpiin tuttavuuksiin. Muusikko/ääniparantaja/holistinen allergiahoitaja/hieroja (tittelilista jatkuu varmaan loputtomiin) piti viikon aikana workshoppeja shamaanisten äänten voimasta ja vaikutuksista. Davidin tunnit lukeutuivat ohjelman suosituimpiin, ja osallistujat kuvailivat vuolaasti vahvoja kokemuksiaan.

Minäkin osallistuin yhdelle Davidin tunnille. Oma kokemukseni ei ehkä ollut suorastaan hengellinen mutta voimakas, kyllä. Ainakin ihan uudenlainen kokemus elämän kokemuspankkiin talletettavaksi.

Makasimme alustoillamme silmät ummessa Davidin alkaessa laulaa ja soittaa rumpuaan. Melkein teki mieli avata silmät ja tarkistaa, oliko paikalla enää David Kennet vai oliko huoneeseen ruumiillistunut toinen henkilö, niin erilaiselta miehen shamaaniääni kuulosti. Joku kuvaili myöhemmin joutuneensa laulun aikana lähes transsin kaltaiseen tilaan tai vähintään irtautuneensa Aegialiksen kylpylän joogasaliympäristöstä.

Minä saatoin vain todeta rentoutuneeni täydellisesti ja unohtaneeni kaiken muun ympäriltäni, luovuttaneeni itseni ääneen ja sen väreilyyn. Rummun hypnoottiseen kumahteluun. Riittävän voimakas kokemus minulle sekin.

AmorgosElysia_Steven_IMG_0866

Kerron lopuksi miehestä, jolla oli ehkä lämpimin aura jollaisen olen koskaan kohdannut. Seminaarin sympaattisin mies.

Reiki- ja kristalliparantaja Steven Mangini Oklahomasta kuuluu Aegialis-hotellin omistajaperheen ystäviin ja oli saapunut jooga-tapahtumaan antamaan halukkaille virallisen ohjelman ulkopuolella kristallipyramidihoitoa. Ja kenties vain levittämään mahdottoman lämmintä säteilyä ja hyvää mieltä.

Kerroin aikaisemmin, etten ollut Elysia-viikon aikana ihan tämän vuoden parhaissa mahdollisissa tunnelmissa (liittyen henkilökohtaisiin juttuihin, ei jooga-tapahtumaan). Steven oli kuin äänetöntä, ihmisen muotoista energiaterapiaa. Saatoin istua hotellin terassilla suremassa, ja Steven ilmestyi hiljaa jonnekin taustalle. Joskus hän suoritti toiselle kristallihoitoaan, joskus ei. Riitti että hän oli samassa huoneessa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti ja vei piikit huolen ja murheen tuntemuksiltani.

Puhuimme toisillemme vasta seminaarin viimeisenä päivänä, jolloin rohkaistuin kysymään, voisinko minäkin kokeilla kristallipyramidia. Se onnistui, totta kai.

AmorgosElysia_Steven

Steven kertoi, että kristallipyramidi vastaa mittasuhteiltaan Egyptin pyramideja. En tiedä mitä merkitystä sillä on, tai pyramidiin käytetyllä kristallilaadulla (muistaakseni kvartsia), mutta hoidosta tulee hyvä olo.

Kuten Davidin shamaaniääniterapia, Stevenin kristallihoito on eri ihmisille varmasti hyvin erilainen kokemus omista lähtökohdista riippuen. Näin viikon aikana joidenkin nauravan, hymyilevän, nukahtavan tai murtuvan kyyneliin pyramidin sisällä. Ne olivat kaikki tunnelatautuneita hetkiä. Steven laskee pyramidin hoidettavan pään ympärille ja kilauttelee kristallirakennetta sauvalla niin, että se ikäänkuin soi. Pyramidin soidessa Steven kertoo hoidettavalle, että tämä on rakastettu ja ainutkertainen.

”The sun came out for you today”, sain kuulla. ”How could you be anything less than perfect”.

En tiedä tuliko energia kristallista vai Stevenistä itsestään, eikä sillä ollut merkitystä. Minulle tuli valtavan lämmin, tyyni ja hyvä olo. Ja lopulta juuri sillä on merkitystä minulle; saada kokea hyvää ja hyvyyttä.

AmorgosElysia_IMG_0763

En ollut joogaretriitin jälkeen yhtään sen henkisempi, valaistuneempi tai välttämättä edes vakuuttuneempi, että jooga on juuri minun juttuni. Mutta olin mielettömän hienoa kokemusta ja ihmisiä rikkaampi.

Ja sydämessäni uusi lempipaikka Kreikassa.

AmorgosElysia_IMG_7545

Patmoksen ”poppamies” – reissun mielenkiintoisin tuttavuus

Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.

Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin ”silmästä silmään” ihmeitä tekevän ikonin.

Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.

Patmos190417_IMG_2241

Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.

Patmos190417_IMG_2253

Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.

Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.

Patmos190417_IMG_2275

Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.

Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa ”sofistikoituneeksi”, ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja.  Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.

Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.

Patmos190417_IMG_2276

Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, ”Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!” Pysähdyin ja vastasin, että ”Varmasti”, ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.

Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.

Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.

Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe – ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.

Patmos190417_Victor_talo

Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka ”maailmanmatkaaja” Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista.  Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.

Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^

Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)

Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta…

Patmos190417_IMG_8306

…hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.

Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. ”Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän”, Victor kertoi.

Patmos190417_IMG_2298

Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta… Isäntä ei loukkaantunut.

Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.

Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. ”Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa”.

Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.

Patmos190417_IMG_2312

Jäin syömään juustoa.

Se oli hyvää.

Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. ”Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja.” Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin…

Patmos190417_IMG_2315

Patmos190417_IMG_2318

”Kaikenlaiseen sitä päätyykin”, mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.

Pian lähdimmekin lounaalle.

Patmos190417_IMG_2320

Patmos190417_IMG_2324

Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä ”kalaisampaan”. Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.

Paikan omistaja on Victorin asiakas. ”Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin”, Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä…)

Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)

Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.

PatmosStar_IMG_2358

Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. ”Voi kuule, enpä tiedä tuosta”, Victor sanoi, ”Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje”. Ahaa?

Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. ”Tunnen hänet!” Ketäpä Victor ei tuntisi… Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. ”Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua”.

Chora vai Lipsi?  Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen ”poppamiehen” kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.

Patmos190417_IMG_2340

Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.

Patmos190417_IMG_2344

Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.

Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.

Patmos190417_IMG_2353

Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.

Patmos190417_IMG_2359

Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.

Patmos190417_IMG_2412

Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.

Patmos190417_IMG_2378

Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.

Patmos190417_IMG_2392

Patmos190417_IMG_2392_2

Kurnau :)

Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.

Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. ”Äkkiä, äkkiä, ota kuva!” Victor huusi.

Lipsi_ikoni_IMG_2383

Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.

Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.

Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!

Patmos190417_IMG_2405

Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä…

Patmos190417_IMG_2407

Patmos190417_IMG_2418

Patmos190417_IMG_2433

Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.

Patmos190417_IMG_2421

Patmos190417_IMG_2435

Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.

Patmos190417_IMG_2440

Patmos190417_IMG_2445

Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa – mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta… Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain ”käveli” ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.

Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.

Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.

Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.

Lipsi_IMG_8351

Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: ”Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin.” ”Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan”.

En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.

Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, ”I don’t think you understand me. Not all I’ve told you.” ”Maybe my English not so good? Siga, siga”.

Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.

Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.

En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.

*

Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.

Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana… Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)