Nisyros – helmi Kosin kainalossa

Tänään matkataan hetkeksi pois tammikuisesta Suomesta.

Saanko esitellä:

Nisyros_IMG_2963

Sympaattinen, upea Nisyros.

Nisyros_kartta

Kosin eteläpuolella sijaitseva pikkuinen Nisyros on Kosille samaa mitä hurmaava Symi on Rhodokselle; suosittu päiväretkikohde ja monille turisteille tuttu vain sellaisena. Täällä käydään nopeasti katsomassa tulivuoren kraateria ja palataan lounaan jälkeen Kosille.

Kannattaa joskus harkita pidempääkin visiittiä. Yli 40 Kreikan saaren kokemuksella voin sanoa, että Nisyros on yksi Kreikan saarten pieniä jalokiviä.

Vulkaanisella Nisyroksella on maisemat, jollaisia et löydä mistään muualta Kreikasta. Koko saari on itse asiassa tulivuori, keskellään läpimitaltaan 4 km leveä caldera. Calderan sisällä on useita kraatereita, joista suurin ja tunnetuin on 4000 vuotta vanha Stefanos. Nisyroksen tulivuori on edelleen aktiivinen mutta nukkuu, viimeksi se on purkautunut vuonna 1888.

Nisyros_IMG_2734_2

Nisyrokselle pääsee lyhyellä laivakyydillä ”isoveli”-Kosilta. Nopealla aluksella matka taittuu alle tunnissa, hitaalla pikkulaivalla kuten Kosin ja Nisyroksen väliä päivittäin seilaavalla Panagia Spilianilla matka kestää kaksi tuntia.

Nisyroksella on runsaat 1000 asukasta ja saarella on neljä kylää: pääkylä Mandraki, kalastajakylä Pali sekä calderan reunalla roikkuva Emporios ja huikean kuvauksellinen Nikia.

Vaikka Nisyros kuuluu Dodekanesian saariryhmään, sen arkkitehtuuri muistuttaa Kykladeja valkoisine, tasakattoisine taloineen ja sinisine ikkunoineen ja ovineen. Saaren arkkitehtuurille tyypillisiä ovat myös kauniit, pienten kivien muodostamilla mosaiikeilla koristellut aukiot.

Nisyros_IMG_2757

Pegasus-mosaiikki yhdellä Mandrakin söpöistä aukioista.

Vierailin Nisyroksella viime huhtikuussa, ja löysin hiljaisen, vielä talven jäljiltä nukkuvan saaren. Ennen kuin Kosin päiväretkialukset aloittavat sesonkinsa toukokuussa, saari nukkuu ja useimmat majapaikat ovat kiinni.

Sesongin ulkopuolella Nisyroksella vieraileva Kreikan matkaaja saa nauttia saaren upeista nähtävyyksistä kuten Stefanoksen kraaterista omassa rauhassa, mutta toisaalta palvelut ovat harvassa ja päiväsaikaan ruokapaikkojakin voi olla vaikea löytää.

Nisyros_IMG_2760

Nisyros_IMG_2784_2

Pääkylä Mandrakin merenrantaa halaava alue tuo minulle paikoin mieleen miniatyyriversion Mykonoksesta. Kun tuulee, aallot lyövät täällä suoraan rantakadulle ja rakennusten seiniin ihan niinkuin Mykonoksen ”Pikku Venetsiassa”.

Nisyros_IMG_2713
Nisyros_IMG_2814

Mandrakin rantakatu päättyy kylän pienelle piilossa sijaitsevalle rannalle, jonne pääsee kallioisen niemen kärjen kiertäviä portaita.

Nisyros_IMG_8560

Ensimmäisenä päivänä löysin kylästä kaksi auki olevaa ravintolaa, joista toisesta sai vain lihaa. Toisesta sai muutaman kasvisruoka-annoksen, kuten kuvan briamin (tuttu pöperö monelle Kreikan kävijälle), mutta ei kalaa. Sain kuulla, että kalaa saa huhtikuussa vain Nisyroksen kalastajakylästä Palista.

Hiilihydraattitietoiselle kala-kasvissyöjälle tilanne, jossa ei voi kuin tehdä kompromisseja :)

Nisyros_IMG_2937

Näkymä Mandrakin kattojen yli Panagia Spilianin luostarilta.

Luostarin kirkolle vievillä portailla minua vastaan tuli hääseurue. Myöhemmin, viinilasillista rantakadun kahvilassa nauttiessani sain kutsun samaisen pariskunnan hääjuhliin, jonne kaikki kyläläiset ovat tervetulleita. Juhlat jäivät kuitenkin väliin.

Nisyros_Mandraki_

Mandraki on varmasti yksi hurmaavimmista Kreikan saarten pää”kaupungeista” joissa olen käynyt.

Autottoman keskustan pikkuiset labyrinttikujat näyttävät ensin toivottomilta suunnistaa, mutta koska kylä on hyvin pieni, ei tarvitse eksyä kuin pari kertaa kunnes kujien logiikka alkaa hahmottua. Sain vaellella täällä aivan yksin. Päivittäisillä kävelyillä vastaan tulevat ihmiset saattoi laskea kahden käden sormilla. Niin kaunista ja rauhallista.

Kreikkalainen ystäväni Marianna ei suotta ole kaikki nämä vuodet sanonut, että aivan varmasti tulen rakastumaan Mandrakiin. <3

Nisyros_IMG_2825

Mandrakin tuuliselle rannalle oli huhtikuisena sunnuntaina uskaltautunut lisäkseni yksi henkilö. Minä en sentään heittäytynyt auringonottoon vaan ihailin keväistä kukkaloistoa ja aina niin syvänsinistä merta.
Nisyros_IMG_2824
Nisyros_IMG_2905_2Unikot…! <3
Nisyros_IMG_2854
Nisyros_IMG_2922

Panagia Spilianin luostari.
Nisyros_IMG_2938   Nisyros_IMG_8647_2

Lempikatuni Mandrakissa. Otin ehkä sata kuvaa näiden portaiden joka kulmasta….Nisyros_Mandraki_rantakatu

Sain kuulla, että Mandrakin rantakatua ei meinaa samaksi paikaksi tunnistaa vain kuukautta myöhemmin, kaikkien ravintoloiden ollessa auki ja kadun täyttyessä niin kreikkalaisista kuin ulkomaalaisista turisteista.

Minä sain seurakseni vain yhden paikallisen valokuvaajan ja muutaman hääjuhlien vieraan. :)

Käydään seuraavaksi saarikierroksella saaren muissa kylissä ja tietysti calderalla.

EMPORIOS

Nisyros_Emporios_IMG_3080

Emporioksen kylä vaikuttaa ensi näkemältä hylätyltä. Autiot rauniotalot luovat aavemaista tunnelmaa, mutta siellä täällä erottaa muutamia kunnostettuja, asuttuja taloja. Emporios on aikoinaan ollut saaren merkittävimpiä asutuskeskuksia, mutta nyt kylän asukasluku on alle 30.

Tutustuin vierailullani mm. ateenalaiseen taidemaalariin, joka oli ostanut yhden kylä rauniotaloista ja oli kunnostamassa sitä taiteilijaretriitiksi.

Nisyros_Emporios_IMG_8748

Klikkaa kuva isommaksi

Emporioksen sijainti on äärimmäisen kuvauksellinen; kylän laelta avatuvat 360 asteen näkymät ympäri saarta. Otin kuvan tulevan taiteilijaretriitin katolta. Ehkä se on jo valmis…? :)

Nisyros_Emporios_IMG_3049 Nisyros_Emporios_IMG_3064

Näissä maisemissa kelpaa maalata, arvaan…

STEFANOS

Nisyros_Stefanos_IMG_3087

Kun auto laskeutuu Emporioksen jälkeen alas calderan pohjalle, tuntuu kuin perinteinen Kreikka jäisi taakse ja lipuisi johonkin toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen. Ajaessasi calderaa halkovaa tietä aution ja hiljaisen maiseman keskellä vulkaanisten mineraalien värjäämien vuorenrinteiden kohotessa ympärillä olo on melkein aavemainen. Out of this world?

Calderan läpi kulkee yksi tie, joka päätyy Stefanoksen kraaterille.

Nisyros_Stefanos_IMG_3155

Kartasta näemme, kuinka laajan alueen saaresta caldera kraatereineen muodostaa.

Nisyros_Stefanos_IMG_8768

Klikkaa kuva isommaksi

Huomasin, että tulivuoren erityistä tunnelmaa oli vaikea tallentaa kuviin.

Kraaterin pohjalla kulkiessani minusta tuntui kuin kävelisin suunnilleen eri planeetalla, olin melkein hengästynyt tunnelman ainutlaatuisuudesta.

Maan uumenista kohoava höyry, rei’istä kantautuva vaativa suhina, jalkojen alla tuntuva kuumuus… kävelin tulivuoren päällä…!  Ulkomaailmallista tunnetta vahvisti se, ettei kraaterilla ollut ketään muita vierailijoita kuin minä ja kuskini. Kesällä täällä on aamusta iltaan bussilasteittain ihmisiä.

Nisyros Stefanos Crater from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Stefanos on yksi maailman suurimmista ja parhaiten säilyneistä hydrotermaalisista kraatereista.

Nisyros_Stefanos_IMG_3096 Nisyros_Stefanos_IMG_3105 Nisyros_Stefanos_IMG_3110 Nisyros_Stefanos_IMG_3132 Nisyros_Stefanos_IMG_3146  Nisyros_Stefanos_IMG_3187

Upea, ainutlaatuinen paikka.

NIKIA

Nisyros_Nikia_IMG_3162

Nikian kylä calderan toisella laidalla tunnetaan Nisyroksen kuvauksellisimpana.

Etenkin pittoreski pääaukio Porta (kuvassa) on saaren kuvatuimpia kohteita. Jälleen, sain aukion itselleni… Tosin, nälkääni en saanut sammutettua sillä yksikään Nikian ravintoloista ei ollut auki. Off-season-matkustuksella on puolensa ja puolensa.

No, sain ainakin ruokaa silmilleni. Nukkekotimaisen pieni ja sievä Porta on todellakin kuvauksellisin aukio jonka olen Kreikassa kohdannut.

Nisyros_Nikia_IMG_8783

Klikkaa kuva isommaksi

Nisyros_Nikia_IMG_8780

Klikkaa kuva isommaksi

Nisyros_Nikia_IMG_3204 Nisyros_Nikia_IMG_3212

.

PALI

Nisyros_Pali_IMG_3013

Kalastajakylä Pali on Nisyroksen toiseksi suurin kylä Mandrakin jälkeen. Suuntaa tänne mikäli olet merenelävien ystävä; kylästä löydät saaren ainoat kalatavernat.

Jos reippailu kiinnostaa, Paliin pääsee Mandrakista kävellen noin tunnissa.

Myös tulivuorelle pääsee Mandrakista jalkaisin, sinne on useita vaellusreittejä, osa vaativiakin.

Nisyros_Pali_IMG_3272

Nisyros_Pali_IMG_3271

Söin Palin rantakadulla (ainoana asiakkaana) Nisyros-reissuni ainoan kalaruoan. Joka katosi nälkäiseen vatsaani niin nopeasti, että en ehtinyt edes ottaa kuvia – poikkeuksellista tälle ruokamatkailijalle ^_^

*

Sympaattisten kylien ja dramaattisten maisemien Nisyros on helmi. Pikkuinen saari palkitsee vierailijansa pysäyttävän upealla luonnolla, toinen toistaan kuvauksellisemmilla taskukokoisilla kylillään ja autenttisella Kreikan saaren tunnelmallaan. Täällä et ehkä saa taksia huhtikuussa, mutta koet aidon pienen kyläyhteisön tunnelman – ja ystävyyden. Minullakin olisi jo ollut kämppä ja osa-aikatyö saarella kahden ja puolen vuorokauden vierailun jälkeen <3

Asema suuren mainstream-turismisaaren naapurina ja Kosin standardipäiväretkikohteena samalla hyödyttää mutta myös harmittaa saarelaisia. He toivoisivat useamman vierailijan jäävän Nisyrokselle pidemmäksi aikaa. ”Moni näkee vain kraaterin ja Mandrakin rantakadun lounasravintolan, sitten he palaavat Kosille. He eivät koskaan tutustu Nisyroksen perinteisiin ja kulttuuriin.”

Minä jo odotan että pääsen saarelle uudestaan. Tunteeko joku teistäkin samoin? Kuka on käynyt Nisyroksella? :)

.

Kaipaatko vinkkejä Kreikkaan? Tsekkaa Suuri Kreikka-hakemistoni, matkatarinoita ja vinkkejä kymmenistä eri Kreikan kohteista saarittain listattuna. Jos suunnittelet pakettimatkaa Kreikkaan, myös tästä jutusta voi olla hyötyä. :) Kohteet ovat viime kesäkaudelta mutta melkein kaikki samat kohteet ovat matkanjärjestäjien valikoimassa myös tulevana kesänä.

Voi kun Suomessakin saisi tällaisia hampurilaisia

Ameriikan ihmemaassa toteutuu meikäläisen hampurilaisunelma: kunnollisia, maukkaita kasvishampurilaisia saa kaikkialta ja mikä leivän välttelijälle parasta – hampparin tilaus ilman sämpylää onnistuu Jenkeissä ilman ihmettelyjä. Sämpylätön, rapeaan salaatinlehteen kääräisty hampurilainen on USAssa niin yleisesti pyydetty vaihtoehto, että joissain menuissa se lukee jo valmiina.

Kasvishampurilainen_IMG_2809

Jos olen Suomessa joskus kokeillut pyytää hampurilaiseni salaatinlehteen käärittynä, olen saanut todella kummallisia katseita. En muista, että pyyntööni olisi koskaan suostuttu. Olen kyllä saanut hampurilaisen ilman leipäkansiaan, mutta tällöin hampparin sisältö on vain aseteltu lautaselle kasaan ilman mitään alustaa tai käärettä.

Tämä on jotenkin niin tyypillistä suomalaista kankeutta ja joustamattomuutta. Ehkä luovuuden puutettakin. Täällä tehdään asiat niinkuin on totuttu tekemään, jotkut ravintolat eivät poikkea sabluunamallistaan sitten millään.

Kasvishampurilainen_IMG_3229

Kasvishampurilainen_IMG_8407

Mitä lihattoman hampurilaisvaihtoehdon saatavuuteen tulee, se oikeastaan oli todellinen yllätys (sämpylätön purilainen ei niinkään).

Vegeruokailu ei ole USAssa sellainen trendi kuin se on vaikka Suomessa, ja silti ihan joka ravintolasta ja pikaruokabaarista sai hampurilaisen kasvisversiona. Eikä millään mössöisellä juureslätyllä vaan ihanilla, rustiikkisilla pihveillä joissa oli makua, rakennetta ja purutuntumaa. Koostumus vaihteli soijaproteiinipohjaisesta sienipohjaisiin ja papupohjaisiin. Aivan sairaan hyvän makuisia…! En ole ikinä missään syönyt näin paljon kasvishampurilaisia. :)

Ai että, näitä jäi kyllä ikävä.

Ihan yleisesti ottaen ruokailu USAssa on tosi helppoa erityisruokavalioisellekin. Jo viime vuoden reissulla panin merkille, että kaikkialla on vegevaihtoehtoja ja hervottoman ihania salaatteja persoonallisilla täytteillä – jopa pikaruokapaikoissa. Täytteet kuten lehtikaali, pinaatti, tuoreet mansikat, päärynä, avokado, pähkinät ja sinihomejuusto ovat ihan standardikamaa, slurps..! Amerikkalaiset salaattimenut jättävät meidän kotoiset jääsalaatti-paprika-kurkkuviritelmämme kalpeiksi.

Kasvishampurilainen_IMG_2802

Kasvishampurilainen_IMG_4099

Tätä kirjoittaessani nautiskelin muuten omatekoisen kasvishampparin, jossa kokeilin pihvinä ensimmäistä kertaa parin lukijan minulle suosittelemaa Apetitin Kasvisjauhispihviä. Nimi on kyllä karsea, jos saa sanoa :D Kasvisjauhis… siitäkö nyt sitten tulee positiivinen mielikuva? Jauhoinen kasvispihvi?

Kasvisjauhispihvit

Kuva: Apetit

Nyt maistettuani toisaalta ymmärrän, kyllä tämä tavallaan on vähän jauhoinen, tai paremminkin taikinainen. Pihvissä ei ole lainkaan sitkoa vaan haukatessa se tuntuu pehmeän, hmmmm, tahnamaiselta ja menee ihan kasaan….  Ei tämä pahaa ollut muttei jauhiksesta ihan mun suosikkikasvispihviä tullut. Tykkään enemmän pihveistä joissa on rakennetta ja purutuntumaa.

Edit. Lisään tähän pari loistavaa hampurilaispaikkavinkkiä, jotka sain lukijakommenteissa. Tampereella, Turussa ja Helsingissä hampurilaisensa saa salaatinlehtiin käärittynä Naughty Brg’issä, Naughtyn listalla on myös lihattomina vaihtoehtoina sieni- ja nyhtökaura-burgerit.

Lisäksi Tampereella The Bull -ravintolassa saa hampurilaisensa ”Nakedina” eli ilman sämpylää ja kaalinlehteen käärittynä. The Bullin menussa on peräti neljä lihatonta purilaista: portobello-sieni, mustapapupihvi, vuohenjuusto ja tonnikalapihvi. 👍

Nämä menevät ehdottomasti kokeiluun, suuri kiitos vinkeistä :)

Suomi 100 vuotta -juhlalounas

Pian on itsenäisyyspäivämme, ja olemme saaneet juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlaa myös täällä Yhdysvalloissa.

Finlandia_luncheon_IMG_3983

Finlandia_luncheon_IMG_3991

Lauantaina osallistuimme paikallisen Finlandia Foundationin Suomi 100 vuotta -juhlalounaalle.

Tilaisuus oli todella tunteikas ja saimme kuulla monia koskettavia puheita Suomen historiasta ja suomalaisuudesta. Puheissa toistuivat teemat kuten suomalainen sisu, lannistumattomuus ja lojaalius. Paikalla oli niin Suomesta Amerikkaan muuttaneita kuin sellaisia, joiden isovanhemmat tai toinen isovanhemmista oli Suomesta.

Finlandia_luncheon_IMG_7956

Finlandia_luncheon_IMG_7955

Amerikansuomalaisten puheita kotimaastaan ei voinut kuunnella kuivin silmin. Myös äitini esiintyi tilaisuudessa esittäen mm. Jorma Eton runon Suomalainen.

Tietysti lauloimme myös Finlandian ja Maamme-laulun.

Finlandia_luncheon_IMG_3970

Tilaisuuden puhenaisena toimi serkkuni Tiina, kuvan pitkä nainen Aino-puvussa

Finlandia_luncheon_IMG_3950 Finlandia_luncheon_IMG_3981   Finlandia_luncheon_IMG_3989

Jorma Etto: Suomalainen

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään – paitsi kuolema ja poliisi.

.

Keskiviikkoaamuna yritämme seurata linnanjuhlia netistä, jos vain internet meille tämän mahdollisuuden suo. :)

.

Vaikka Suomi on kaunis, niin niin on kyllä Utah’kin. En malta olla lisäämättä tähän loppuun vielä muutamia kuvia Indianolan ranchilta, se on varmasti upeimpia paikkoja joissa olen koskaan käynyt. Niin seesteistä ja rauhoittavaa, ja ympäröivät vuoristomaisemat sulattavat kaikki mielen levottomuudet. Ylhäällä kukkuloilla kävellessä kuului vain tuulen suhina kuivassa heinikossa. Suuri metsäpalo tuhosi tilan ympäristöstä lähes kaikki puut muutama vuosi sitten ja oli todellinen onni, että tila itse säästyi.

Pitäisi muuten joskus päästä käymään Minnesotassa. Serkkuni Tiina asui siellä perheineen 17 vuotta ja kertoi, että Minnesotan luonto ja ilmasto ovat ihan kuin Suomesta. Tiinan nuorimmat lapset kaipaavat yhä Minnesotaan ja sanovat, ettei kuiva ja ruskea Utah vedä vertoja Minnesotan raikkaalle, järvien täplittämälle kauneudelle. No, minulle kyllä kelpaavat Utahinkin maisemat…. <3

Indianola_maisemia_IMG_7875

Indianola_maisemia_IMG_3837 Indianola_maisemia_IMG_3841 Indianola_maisemia_IMG_3836

Indianola_maisemia_IMG_7873

Paras opas; aina iloinen Duke. <3

Indianola_maisemia_IMG_3890 Indianola_maisemia_IMG_3902 Indianola_maisemia_IMG_3910