Matkakertomus: kuusi päivää Kreikassa

Tänään luvassa megapläjäys Kreikkaa, joten Kreikan ystävät (tai tulevat ystävät): nauttikaa :) En ehtinyt reissussa juuri kirjoitella, mutta tänään olen istunut autuaana koneen äärellä monta tuntia. Tuloksena syksyn 2017 Kreikan matkapäiväkirja. :)

Kuten kerroin aiemmin, tämän syksyinen reissu Kreikkaan oli erilainen normaaleihin saarihyppelyihini verrattuna. Oman spontaanin hyppäilyni sijaan pääsin suunnittelemaan matkaohjelman neljän hengen seurueelle johon kuuluivat mieheni ja minä sekä hänen vanhempansa.

Mieheni äiti oli Kreikassa toista kertaa, edellisen kolmen vuoden takaisen reissumme inspiroimana, ja miehensä ensimmäistä kertaa, vaimonsa ”ylipuhumana”.

Kreikkasyksy2017_Santorini_Classic_IMG_1183

Oia, Santorini

Kun kuulin anopin toiveesta päästä kokemaan Kreikkaa toisenkin kerran, lähdin tietysti into piukassa ideoimaan matkaa. Sain vapaat kädet räätälöidä matkan, ainoana referenssinä ”ne kauniit auringonlaskut”. Kun on kerran kokenut Santorinin auringonlaskut, on tosiaan vaarana että saattaa haluta nähdä niitä vielä toisenkin kerran.

(Vaikka auringonlaskujen väriloisto ja näkyvyys tietenkin vaihtelevat päivästä toiseen, eikä joka ilta voi odottaa samanlaista takuunäytöstä, ei Santorinin auringonlaskujen kauneutta liioitella. Täällä luonto on järjestänyt auringonlaskulle aivan erityisen lumoavat puitteet, ja jostain syystä auringonlaskut näkyvät tällä Egeanmeren alueella tyypillisesti paljon intensiivisempinä kuin monilla muilla saarilla.)

Kreikkasyksy2017_Santorini_Classic_IMG_1162

Oia, Santorini

Koska mukaan lähti Kreikan ensikertalainen, valitsin Santorinin itsestään selvästi osaksi ohjelmaa. Missään muualla Kreikassa ei näe vastaavia maisemia, ja mielestäni Santorini on kaikessa turistillisuudessaankin yksinkertaisesti fantastinen introduction to Greece.

Tietysti seurueeni mieltymykset ja mm. terveysseikkojen sanelemat aktiivisuusmahdollisuudet määrittelivät myös osaltaan matkaohjelman profiilia.

Paroskuvitus_IMG_6099

Paros

Halusin luoda porukalle reissun, jossa kantavana elementtinä oli ei-paljon eikä pitkiä kävelyetäisyyksiä sisältävä elämyksellisyys kuten näköalat, hyvä ruoka, uimarannat ja aito kreikkalainen kylätunnelma.

Kun käytössä oli vain kuusi täyttä matkapäivää perillä, oli kohteiden myös sijaittava logistisesti järkevässä linjassa.

Paros Parikia

Agios Konstantinos, Paros

Toiseksi saarikohteeksi valikoitui luontevasti saari Santorinin ja Ateenan laivareitin välillä, jolloin siirtymäaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Valitsin Paroksen, koska se on todella monipuolinen kohde tarjoten viehättäviä postikorttinäkymiä ja lomatekemistä jokaiseen makuun. Lisäksi se sattuu olemaan oma henkilökohtainen lempisaareni.

Viimeinen matkapäivä vietettiin mieheni toiveesta Ateenassa. Miljoonakaupungin syke toi mukavan kirpeän kontrastin leppoisalle saarielämälle.

Kreikkasyksy2017_IMG_1155

 

Tällainen matkamme oli.

 

Perjantai 29.9.

Lento Helsingistä Ateenan kautta Santorinille. Yleensä menen saarille aina laivoilla, mutta lentoaikataulun puitteissa emme olisi ehtineet perjantai-iltana enää päivän viimeiseen Santorinin laivaan. Näin ollen päädyin buukkaamaan jatkolennon Santorinille, ja mielenkiintoisesti lennon hinta oli halvempi Santorini-lisällä kuin jos olisimme lentäneet Ateenaan. Lentohinnoittelun logiikka ei aina avaudu….

Kreikkasyksy2017_IMG_0900

Imerovigli

Majoituimme lomahuoneistoon Imeroviglin kylässä. Kalderanäköala oli ehdoton vaatimus, koska Santorinilla kaldera on se juttu. Valitsin kalderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Imeroviglin tuntien sen huikeat maisemat  ja rauhallisen atmoksen, ja löysin vieläpä erittäin kohtuuhintaisen, toiveita vastaavan kämpän.

Santorinin eri alueista ja majoitusmahdollisuuksista budjettinäkökulmasta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Kaldera on saaren kallein alue, itäinen, lättänä rantapuoli saaren edullisin.

 

Lauantai 30.9. Kaldera-päivä

Ohjelmassa yksinkertaisesti: kalderan ihailua. <3

Kalderan reunaa kulkee yksi Kreikan kauneimpia maisemareittejä, jonka harva Santorinin kävijä missaa. Reitistä voi nauttia itselle sopivissa paloissa joko kävelemällä pienempiä pätkiä Firan, Firostefanin ja Imeroviglin välillä tai vetämällä vaelluskengät jalkaan ja patikoimalla koko reitin saaren kärkeen Oian kylään saakka. Maisemat ovat upeat valitsi minkä pätkän tahansa.

Kreikkasyksy2017_IMG_0953_Oia

Kalderan reunareitti Firostefanin kohdalla

Kreikkasyksy2017_IMG_0958

Mukava ”parkkipaikka” jos alkaa janottaa :)

Imeroviglin ja Firan välillä urbaanit palvelut ovat koko ajan lähellä koska tällä pätkällä ei poistuta kylien alueelta. Imerovigli, Firostefani ja Fira ovat käytännössä yhteenkasvanutta aluetta. Jos alkaa väsyttää tai hiukoa, voi koska vain pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan tai hypätä bussiin tai tilata taksin takaisin kämpille.

Imeroviglin ja Oian välillä suurin osa reitistä taas kulkee kauempana päätiestä, eikä tällä välillä ole muita kyliä. Pakkaa reppuun tarpeeksi vettä (ja eväitä) jos lähdet tälle reitille. Jos ajoitat kävelyn niin, että saavut Oiaan auringon laskiessa, on näkymä yksi palkitsevimpia laskeutuessasi kukkulan laelta kohti vaaleanpunaiseksi värjäytyvää kylää. Itse patikoin reitin viime syksynä.

Kreikkasyksy2017_IMG_1012

Me kävelimme Imeroviglistä pääkaupunkiin Firaan pysähtyen puolivälissä lounaalle Firostefaniin.

Firassa ostimme leipomosta hervottomat kakkupalat Appi Karkkipäivän syntymäpäivän kunniaksi (tai minä en :D) ja palasimme bussilla Imerovigliin.

Nautimme asunnolla kakkukahvit ja ehdimme rentoutua terassin porealtaalla ennen illallista läheisen ravintolan kattoterassilla.

Kreikkasyksy2017_IMG_1060

Tänä iltana auringonlasku jäi piiloon pilvien taakse, mutta komealta se näytti näinkin.

 

Sunnuntai 1.10. Santorinin saarikierros

Vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan saareen kumijalkakyydillä.

Santorinin ensikertalaiselle suosittelisin vierailua ainakin Akrotirin arkeologisella alueella (Akrotiri on Santorinin oma ”Pompeiji”, hurjan mielenkiintoinen kohde), Kamarin tai Red Beachin rannoilla (ensimmäinen on perinteinen rantalomakylä palveluineen, jälkimmäinen eristäytynyt ranta dramaattisen värisellä kalliotaustalla) ja tietysti Oiassa.

Kreikkasyksy2017_IMG_1109

Kalderan reunaa Akrotirin majakalta päin

Koska anoppi oli jo nähnyt Akrotirin muinaisen kaupungin edellisellä vierailulla, eikä sunnuntai tuulisuutensa vuoksi sopinut rantapäiväksi, valitsin kohteiksi Pyrgosin kylän, Akrotirin majakan saaren lounaisessa päässä sekä Santo Winesin.

Santo Wines on paikallisten viinintuottajien osuuskunnan keskus josta saa ostaa kaikenlaisia paikallisia herkkuja, tietysti maistella viinejä sekä katsella upeaa kalderamaisemaa viihtyisällä terassilla chill-musiikin soidessa taustalla.

Pyrgos_Santorini

Pyrgos

Pyrgos on Santorinin korkeimmalla kohdalla sijaitseva kylä ja tyyliltään klassinen valkoinen, kykladinen ”labyrinttikylä”. Megalochorin ohella se on Santorinin viehättävimpiä ei-kalderan-reuna-kyliä ja säilynyt suhteellisen epäturistillisena.

Pyrgoksen tunnusmerkki on laventelin siniseksi maalattu kirkko joka näkyy kauas. Kylän huipulla seisovalta linnoitukselta on 360 asteen näköalat ympäri Santorinia – täältä näkee koko saaren rannasta rantaan ja hahmottaa paremmin, miten pieni paikka Santorini lopulta onkaan pinta-alaltaan.

Kreikkasyksy2017_IMG_1092

Maisema kalderalle Pyrgoksen laelta

Lähellä Pyrgosia sijatseva Santo Wines on niinikään yksi saaren mukavimpia näköalöapaikkoja (suosittelen ehdottomasti 19 euron wine tasting –settiä) ja monen saarelaisen mielestä jopa parempi paikka katsoa auringonlaskua kuin tuhansien ”auringonlaskuturistien” täyttämä Oia.

Me pysähdyimme Santo Winesiin vain ostoksille ja ottamaan parit pakolliset maisemakuvat ja jatkoimme Oiaan liittyen iloisesti sunset-turistien joukkoon. 1000 muuta seuralaista tai ei, Oiassa on oma viehätyksensä. Mikään muu kreikkalainen maisema sinisine kirkon kupoleineen ja tuulimyllyineen tuskin on päätynyt yhtä moneen postikorttiin.

Kreikkasyksy2017_IMG_1204

Popparit esiin, Oian sunset-show alkaa

Kreikkasyksy2017_IMG_1224

…ja meidän iltanamme se oli tällainen…

Maanantai 2.10. Parikia

Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Parokselle. Matka Santorinilta Parokselle vie katamaraanilla alle kaksi tuntia, ja saavuimme perille sopivasti lounasaikaan.

Täällä majapaikkamme oli perinteinen kreikkalainen majoitusmuoto eli domatia, jota itsekin aina hyödynnän omilla Kreikan reissuillani. Domatia eli yksityinen vuokrahuone on etenkin sesongin ulkopuolella huippuedullinen tapa majoittua ja sopii etenkin omaa keittiötä arvostavalle. Meidän 90 neliön huoneistomme ihan Parikian ydinkeskustassa maksoi neljältä hengeltä 80 euroa / yö.

Kreikkasyksy2017_IMG_1303

Päivän ohjelmassa oli tutustuminen saaren pääkaupunkiin, tunnelmalliseen Parikiaan.

Söimme lounasta rantakadulla, vaeltelimme vanhan kaupungin valkoisilla kujilla, otimme kuvia bougainvilleoista ja vierailimme lempipaikoissani kuten Kastrolla ja Ekatontapylianin kirkossa. Anoppia kiinnostavat kirkkonähtävyydet joten aina sellaisen osuessa sopivasti reitille, vein porukan kirkkoon. :)

Kreikkasyksy2017_IMG_5741

Auringonlaskua katsoimme Agios Konstantinoksen pienen kirkon kupeessa. The place to be at sunset, jos minulta kysytään <3

Illallista nautittiin ulkoilmaterassilla suuren puun alla, ja minä tilasin reissun ensimmäisen munakoisoannokseni. Valkoisia munakoisosiivuja manouri-juustovaahdolla ja villivihannespestolla….

 

Tiistai 3.10. Paroksen saarikierros

Vuokrasimme auton ja suuntasimme ensimmäisenä kohti tuulensuojaista rantaa, josta asuntomme vuokraaja oli vinkannut.

Kykladit ovat tunnettuja tuulisuudestaan ja Paroksella tuulikin kahtena ensimmäisenä päivänämme oikein napakasti. Siinä ei paljon aurinkokaan lämmittänyt. Farangasin ranta saaren eteläpuolella oli kuitenkin tuulelta suojassa ja anoppi pääsi vihdoin uimaan. Minä, ”badkruka”, en tunnetusti veteen menosta niin välitä mutta olin onnellinen kun se mahdollistui toisille. :)

Kreikkasyksy2017_IMG_1361_2

Farangas

Kreikkasyksy2017_IMG_1364

Fisilanis Taverna, Logaras

Seuraava pysäkki oli kalataverna Logarasin kylän rannalla.

Kävin täällä ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa huhtikuussa ja ihastuin paikkaan. Mitkä ovatkaan paremmat puitteet kreikkalaiselle lounaalle kuin kaunis hiekkaranta ja turkoosina kimmeltävä meri. Appikin sanoi että hän on tyytyväinen jo saadessaan katsella tällaista merimaisemaa.

Kreikkasyksy2017_Naoussa_IMG_5293_2

Naoussa

Saarikierroksemme jatkui ylös kukkuloille Lefkesin kylään, saaren kuvaukselliseen entiseen pääkaupunkiin, ja sieltä yhteen Paroksen klassisimmista kohteista, Oian tavoin satoihin postikortteihin ikuistettuun Naoussaan. Tämä perinteinen kalastajakylä on viime vuosikymmenenä kokenut muutoksen ”pikku-Mykonosmaiseen” suuntaan houkuttaen vieraakseen Kreikan jetsettiä ja julkkiksia. Täältä löytyvät Paroksen hienoimmat hotellit, trendikkäin yöelämä ja parhaat kalatavernat. Illallinen Naoussan sataman pöytien täyttämällä aukiolla lämpimässä kesäillassa on THE Kreikkaelämyksiä parhaimmillaan. Syksyisin sää on usein liian tuulinen Naoussan satamatavernoista nauttimiseen.

Kun palasimme Parikiaan ehdimme juuri katsomaan auringonlaskun Agios Konstantinoksen kirkolle ja sitten väsynyt porukka suuntasi kotiin, tuhti lounas Logarasissa ei jättänyt tilaa illalliselle.

Kreikkasyksy2017_IMG_1450

Keskiviikko 4.10. Antiparos

Päivän ohjelmassa oli Paroksen sisarsaari Antiparos ja sen kuuluisa tippukiviluola. Antiparoksen ja Paroksen erottaa vain 1,1 km levyinen salmi ja Antiparokselle pääsee vain Paroksen kautta Poundan satamasta liikennöivällä pikkualuksella.

Saarella asuu toista tuhatta ihmistä ja se on oma kuntansa, ei osa Parosta, toisin kuin itse luulin viime kevääseen saakka. Täällä kun käy saa siis yhden uuden saaren saarilistaukseensa. ^_^

Kreikkasyksy2017_AntiparosCave

Kuuluisalle luolalle en ole aiemmilla Antiparos-vierailuillani autottomana päässyt (saaren bussi ei enää liikennöi syksyisin), mutta nyt tuli tämäkin kohde nähtyä. Ja upea se olikin. Minulle tuli ihan Tolkienin Kääpiöiden maailma mieleen… :) Tosin 400 jyrkän portaan pituudellaan luola ei ollut ihan helpoin kohde seurueen vanhemmalle puolikkaalle. He tulivat sisään osan matkaa ja onneksi kuitenkin jo alkupätkän näkymät olivat kuulema niin vaikuttavia, että ne tekivät visiitistä vaivan arvoisen.

Wikipedian mukaan Antiparoksen luola  oli maailman tunnetuimpia luolia 1600-1800-luvuilla. Kuriositeetti: luolasta löytyyy tunnettujen historiallisten hahmojen kirjoittamia graffiteja, kuten Lordi Byronin ja Kreikan kuninkaan Oton ja kuningatar Amalian (1700-luvulta).

Kreikkasyksy2017_IMG_1476

Pantelis Taverna, Antiparos

Nautimme jälleen rantatavernalounaan ja fiilistelimme Antiparoksen uneliasta tunnelmaa. Lokakuussa saarella ei enää ole montaakaan paikkaa auki, ja luolakin sulkeutuu talveksi.

Illalla lastauduimme Pireukseen vievään laivaan ja saavuimme Ateenaan puolilta öin.

Kreikkasyksy2017_IMG_1522

Torstai 5.10. Ateena

Appi Karkkipäivä, tai tarkemmin sanottuna hänen polvensa, alkoi tässä vaiheessa matkaa olla sen verran väsynyt, että päädyimme skippaamaan suunnitellun vierailun Akropolilla ja valitsemaan kohteita, joihin pääsee mahdollisimman vähäisellä kävelyllä.

Ateenan keskustan liikenne on Euroopan ruuhkaisimpia, eikä kaupunkiin ole ihanteellista tutustua autoillen.

Kreikkasyksy2017_IMG_1497

Paras ei-kävelyllinen tapa katsella Ateenan nähtävyyksiä onkin asettua jollekin sen kukkuloista, joista korkein, 277 m korkuinen Lykavittos, tarjoaa parhaat maisemat.

Täältä on esteettömät 360 asteen näkymät ympäri kaupunkia aina merelle ja Pireuksen satamaan saakka. Näkymistä voi nautiskella avoimella näköalatasanteella tai kukkulan laella sijaitsevassa kahvilassa tai ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu illalliskohde, auringonlasku ja hämärän laskeutuminen kaupungin ylle täältä seurattuna on maaginen kokemus.

Lykavittos on ehdottomia lempipaikkojani Ateenassa ja siellä on käytävä jokaisella Ateenan visiitillä. <3 Kukkulalle pääsee joko kävellen kahdelta puolelta tai kiskoköysiradalla Kolonakin kaupunginosasta.

Kreikkasyksy2017_IMG_1513

Lounasta nautimme hotellimme lähellä Psirrin värikkäässä kaupunginosassa, niinikään lempparialueitani. Ohjelmaan kirjaamaani bougatsa jäi tällä kertaa väliin, sillä kaikki halusivat säästää vatsaa illalliselle, joka tulisi vaatimaan kaiken liikenevän tilan :)

Appi Karkkipäivän jäädessä lepäämään hotellille me muut suuntasimme klassiselle Monastiraki-Akropolis-Plaka-kävelylle. Tämä ”turisti-Ateenan” alue on lopulta yllättävän kompakti, ja jos loputtomat matkamuistokrääsäkaupat pystyy sysäämään tietoisuudestaan (tai mikäli ne ylipäänsä eivät haittaa), on Akropolin ja Ermou-kadun välinen alue mielestäni yksi Euroopan kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kävelyalueita.

Kreikkasyksy2017_IMG_1643

Viikko-finalemme oli pitkän kaavan illallinen Funky Gourmetissa, Ateenan kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tätä vierailua olen odottanut ja kaavaillut jo vuosia..! Minullehan kelpaa kreikkalainen tavernapöperö enemmän kuin hyvin, mutta ehkä juuri siksi, että niin rakastan perinteistä kreikkalaista ruokaa, minua on kiinnostanut päästä maistamaan kreikkalaisia makuja modernilla otteella.

Illallinen olikin elämys vailla vertaa, ja kuten arvata saatatte, siitä on tulossa oma postauksensa. Sen verran voin paljastaa, että lautasilta löytyi mm. kreikkalainen salaatti lumen muodossa (!) sekä lampaan aivoja. Jälkimmäiset eivät tosin minun lautaseltani.

Kotiuduimme puolen yön jälkeen ja kaaduimme vatsat ja mielet täynnä sänkyihimme. Hotellin ikkunoiden takana Parthenon-temppeli hohti arvokkaana ja arvoituksellisena yövalaistuksessaan Akropolin laella. Kuinkahan monta sataa tai tuhatta vuotta se vielä seisoo siellä…?

”Kun päästään kotiin, aion kopioida sen Funky Gourmetin keittiön tervehdyksen..!” Appi Karkkipäivä lupasi. Vielä lentokoneessakin hän puhui siitä – suolaisen makea, kekseliäs annos oli tehnyt vaikutuksen. Jäämme odottamaan hänen versiotaan valkosuklaalla päällystetystä kalakeksistä…! :)

Kreikkasyksy2017_IMG_1295

Ihan yhtä kirkasta ja pilvetöntä auringonlaskua kuin kolme vuotta sitten emme päässet näkemään, mutta kauniita olivat nämäkin.

Hyvässä seurassa pilvikin saa aina kultaisen reunan.

Imeroviglin aamu

Kuvaterveiset Santorinilta Imeroviglin aamusta.

Aamu valkeni pilvisenä ja viileähkönä, mutta Santorinin kauneus ei petä pilvisenäkään päivänä. <3

Saatoin vain tuntea suurta onnea herätä tähän maisemaan.

Imerovigli_IMG_5457

Heräsin tuttuun tapaan jo kuudelta ja lähdin yksinäni etsimään auringonnousua muiden nukkuessa.

Imerovigli_IMG_0833

Siellähän se oli noussut pilven sisässä saaren itäisellä puolella. :)

Imerovigli_IMG_0856

Postikortti-freimejä toisensa perään… Sitä on Santorini.

Imerovigli

Imerovigli_IMG_0873

Halusin tällä kertaa varata majoituksen Imeroviglin kylästä jota olen aiemmilla Santorinin reissuilla aina katsonut sillä silmällä. Mielestäni kaldera-maisemat ovat Imeroviglin kohdalla ehkä parhaimmillaan, sillä näkymä täältä on kaikkein laajin ja esteettömin ulottuen kalderan kärjestä kärkeen, Oian kuvauksellisesta auringonlaskukylästä Akrotirin majakalle toiseen päähän saarta.

Lisäksi Imeroviglissä viehättää rauhallisuus. Se on kalderan reunan kylistä hiljaisin ja vähiten turistikrääsäisin, jos näin voi sanoa. Imeroviglissä ei ole lainkaan matkamuistomyymälöitä. Sen sijaan alueelta löytyvät Oian ohella saaren tasokkaimmat lomahuvilat ja -huoneistot sekä kimara tunnelmallisia näköalaravintoloita.

Imerovigli_IMG_5529

Seurueen Kreikan ensikertalainen – ja tänään myös syntymäpäiväänsä viettävä – Appi Karkkipäivä vaikutti tyytyväiseltä ensimmäiseen Kreikan aamuunsa :)

Mikäs näissä puitteissa on syödä aamupalaa.

.

Kauneudenhoitolisä :D

Ihonhoito_Kreikka_syksy2017_IMG_5438

Kaksoispuhdistus lähti mukaan – totta kai ^_^ :D Kyllä minusta nyt taisi tulla kertalaakista Soul-kokemuksen jälkeen kaksoispuhdistuskäännynnäinen, yhtäkkiä en osaa enää olla ilman tuota öljypuhdistusaskelta… :P

Imeroviglin aamu 30.9.17 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Mukavaa lauantaita kaikille! :)

Sannin kyydissä Kreikkaan

Huomenna olen siellä taas. Kreikassa.

idKreikkakollaasi

Ja tiedättekö mitä, tällä kertaa matka on aivan supererityinen <3 Joo, se on vain viikon mittainen, mikä tietysti tekee siitä jo poikkeavan, mutta tällä kertaa matka ei ole omani vaan olen ikäänkuin saanut toimia pienenä matkanjärjestäjänä ja räätälöidä matkaohjelman seurueelle, johon kuuluu lisäkseni Mr. Karkkipäivä ja hänen vanhempansa :)

Joku pitkän linjan lukija ehkä muistaa, että veimme mieheni kanssa kolme vuotta sitten Anoppi Karkkipäivän Kreikkaan, kun hän oli toivonut joskus pääsevänsä ”turkoosin meren äärelle”.

Matka oli oikein onnistunut ja Kreikka teki Anoppiin niin syvän vaikutuksen, että hän halusi viedä sinne miehensäkin. Appi Karkkipäivä puolestaan ei ole kovin matkailusta innostunut henkilö, eikä niin piittaa Suomen ulkopuolelle lähtemisestä. (Eikä kaikkien tarvitsekaan, se on ok :)) Hän ei ole koskaan käynyt Kreikassa.

Epäilinkin, ettei Anoppi saisi puhuttua Appea mukaan – vaikka koko ajan toivoin hartaasti että se onnistuisi, koska pääsisin jälleen jakamaan rakkaan Kreikkani vielä yhden rakkaan ihmisen kanssa :) Ja se on ihan parasta.

Kuinka ollakaan, Appi Karkkipäivä saatiin kyytiin, ja nyt meidän neljän hengen konkkaronkka suuntaa Sannin Kreikan Matkat -toimiston hengessä Egeanmerelle :)

Sain vapaat kädet räätälöidä matkaohjelma, ja tältä se näyttää:

Kreikka_syksy2017

Lennämme Santorinille, jossa viivymme kolme yötä. Santorini  kuuluu mielestäni ehdottomasti Kreikan ensikävijän kohteisiin (ainakin jos minä saan suunnitella matkan ;)), saari on yksinkertaisesti maineensa ansainnut klassikko, kauneudessaan omaa luokkaansa.

Santorinilta suuntaamme rakkaimmalle lempisaarelleni Parokselle, jonne olen todennut voivani vaikka muuttaa. Paroksella on kaikkea – ilman niitä 10 000 turistia joiden kanssa saat jakaa Santorinin ^_^

Paroksella vietämme kaksi yötä. Vuokraamme auton ja kierrätän porukkaa lempipaikoissani saaren ympäri. Pääsiäismatkalla löysin Parokselta uuden viehättävän kyläihastuksenkin, Marpissan..!

Viimeisiksi päiviksi siirrymme Ateenaan tutustumaan antiikin klassisiin nähtävyyksiin. Jos nyt ei Appea saada ylös Akropolille niin ainakin hän voi kertoa nähneensä sen ;) ;D <3

(Oli kyllä harmi että jouduin luopumaan Amorgoksesta tällä reissulla, olin jo niin päättänyt että menemme sinne, mutta logistiikan realiteetit tulivat vastaan. Amorgos sijaitsee niin syrjässä Kykladien laivareitillä, ettei sinne pääse Santorinilta mitenkään menettämättä matkustukseen yhtä tai kahtakin matkapäivää. Lentokenttää saarella ei ole.)

Ahh, tämä on niin mahtavaa. Olen niin innoissani…! Jo sekin on harvinaista herkkua että saan viettää Kreikassa aikaa mieheni kanssa. :)

Naxos

Seuraavalla viikolla siis luvassa taas pieni nojatuolimatka Välimeren maisemiin.

Tervetuloa mukaan, horiatiki odottaa :)