Upein maisemavaellus: Schynige Platte

Viikko sitten olin yhdellä elämäni upeimmista vaellusreiteistä: Schynige Platte ja sen Panoramaweg. Kun laitoin alla olevan kuvan Instagramiin, sain toiveen kertoa miten tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan.

SchynigePlatte_IMG_1180

Tämän toiveen toteutan mielelläni :)

Koko Sveitsi on täynnään toinen toistaan upeampia vaelluskohteita, ja saat takuuvarmasti henkeäsalpaavia luontoelämyksiä valitsit minkä alueen tahansa. Schynige Platte sijaitsee Jungfraun alueella Bernin kantonin eteläosassa. Se on yksi maan vetovoimaisimpia kohteita niin vaellusreittiensä, kiipeilyn, Sveitsin tunnetuimpien vuorten (vuoristosiluettia hallitseva kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau) kuin turkoosien järviensäkin puolesta.

Schynige Platte on kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko, jolta lähtee maan kuvauksellisimpiin vaellusreitteihin kuuluva 15 kilometriä pitkä Faulhornweg.

Jungfrau_region_IMG_7255_SchynigePlatte

Me emme kävelleet koko 15 kilometrin reittiä vaan noin neljänneksen ja käännyimme sitten takaisin, mutta jo tuo Panoramawegiksi nimetty pätkä oli niin huikea että ihan sydän läpättää vieläkin muistoista.

Valitsimme lyhyemmän Panoramawegin koska kello oli sen verran, että emme olisi enää ehtineet reitin toisessa päässä viimeiseen laaksoon vievään gondola-hissiin. Sveitsin korkeita, pidempiä vuoristoreittejä kulkiessa vaeltajan on hyvä tarkistaa reitin päätepisteen liikennevälineen (juna tai hissi) aikataulut ja arvioitava, ehtiikö hän varmasti viimeiseen paluuseen joka voi olla niinkin aikaisin kuin kello 16 tai 17. Jos viimeisen kyydin missaa, sitten on vain patikoitava alas toinen useiden tuntien reitti – ei välttämättä mieluinen vaihtoehto jos on jo kävellyt koko päivän ja jalat muusina ^_^

SchynigePlatte_IMG_6836

Schynige Plattelle pääsee historiallisella vuoristojunalla, osa kalustosta on 1800-luvun lopulta jolloin Schynige Platten rautatieyhteys avattiin. Sveitsiläiset ovat kyllä aika vekkuleita junailijoita ja vuorten valloittajia; minne vain vuoren huipulle on saanut vedettyä kiskot, sinne he ovat ne vetäneet.

Jungfraun alueella on myös Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema: Jungfraujoch häkellyttävässä 3454 metrin korkeudessa. Jungfraujochille vievä viimeinen pätkä kulkee Eiger-vuoren läpi; tunnelia kaivettiin 16 vuotta ja se avattiin 1912. Tuo junaelämys on jotain mikä täytyy kokea jos tänne saapuu, liput tosin ovat erittäin suolaiset; halvimmillaan korkeuksiin pääsee alkaen 120 € (aikuisen Good Morning Ticket aamun varhaisimmalla lähdöllä)….!

Eivät Schynige Plattelle vievän junareitin näkymätkään kyllä hullumpia ole, ja sinne pääsee huomattavasti halvemmalla.  (Toki ylös voi myös patikoida, :)) Matka Wilderswilin asemalta Plattelle kestää vajaan tunnin ja sen aikana saa nauttia tällaisista maisemista:

SchynigePlatte_IMG_1080

Brienz-järvi säihkyy epätodellisen turkoosina

SchynigePlatte_IMG_1118

SchynigePlatte_IMG_1186

SchynigePlatte_IMG_1126

SchynigePlatte_IMG_1138

Ylhäällä avautuvat vertaansa vailla olevat näköalat järvien yli ja toisella puolella Grindelwaldin ja Lauterbrunnenin laaksoihin sekä Eigerille, Mönchille ja Jungfraulle.

SchynigePlatte_IMG_6691

SchynigePlatte_IMG_1165

Taru Sormusten Herrasta -maailmaa….

SchynigePlatte_IMG_6674Hardergrat

Toisella puolella Brienz-järveä kulkee samoissa korkeuksissa Hardergratin reitti (jonka merkkasin kuvaan), joka oli minulla ensin kiikarissa tällä matkalla.

20 km pituisena ja koko matkan paikoin hyvinkin kapeaa harjannetta kulkevana se on kuitenkin Faulhornwegiä vaativampi eikä reitin varrella ole mahdollisuutta keskeyttää ja palata laaksoon hissillä tai junalla. Päädyin siihen, että jätetään Hardergrat vielä seuraavaan kertaan. Minulle 15 km tällaisessa maastossa on jo lähellä maksimisuoritusta.

SchynigePlatte_IMG_6744

SchynigePlatte_IMG_3944.JPG

SchynigePlatte_IMG_6703

Näköalat yltävät myös Thun-järvelle. Thunin ja Brienzin järvet erottaa Interlakenin kaupunki, joka näkyy kuvan reunassa. Välimatkat Sveitsissä ovat lyhyet: Thun-järven päästä Brienzin päähän ajaa alle tunnissa.

Jos korkeudet eivät kiinnosta, Sveitsin järvet kuvauksellisine rantakylineen ja -kaupunkeineen ovat vähintään yhtä viehättävä kohde. Meidän tukikohtamme Spiezin kaupunki Thunin rannalla oli mitä ihastuttavin viiniviljelmien keskellä kohoava ja satulinnalla viimeistelty rauhallinen pikkukaupunki.

SchynigePlatte_IMG_6723

Vaellusreitit on Sveitsissä merkitty kolmella eri värikoodilla; keltainen on helppo ja kaikenkuntoisille, punavalkoinen on vuoristoreitti jolla on korkeuseroja ja paikoin hyvinkin ilmavia osuuksia (ei siis korkean paikan kammoisille), sinivalkoinen on vaativin high alpine route johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.

SchynigePlatte_IMG_6840

Grindelwaldin laakso

SchynigePlatte_IMG_3981.JPG

SchynigePlatte_IMG_6746

SchynigePlatte_IMG_6705

Kuin vaeltaisi dinosauruksen selkää pitkin…. ^_^

SchynigePlatte_IMG_6798

Schynige Plattella on myös 600 eri alppikukkalajin puutarha. Jopa mies innostui kuvaamaan täällä kukkasia… :)

    SchynigePlatte_IMG_6841

Schynige Platten historiallisen hotellin terassilla voi nauttia ”after walkit” komeissa maisemissa.

SchynigePlatte_IMG_1173

Aijjai… Tänne on jo vähän ikävä. Sveitsi on vienyt sydämeni – sen osan minkä Kreikka on jättänyt jäljelle… :)

Sanni_EigerTrail_IMG_3837

Kyllä maailmassa vain on huikeaa kauneutta.

En tiedä montaa asiaa jotka tekisivät minut yhtä onnelliseksi kuin saada olla ulkona luonnon keskellä ja nauttia kaikin aistein ympäröivästä maisemasta, äänistä, tuoksuista, auringosta iholla, tuulesta hiuksissa, välillä sadepisaroistakin, kivisistä poluista tai neulasten pehmentämästä maasta jalkojen alla.

Elämä on ihanaa. <3

Hiking in Schynige Platte from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Ei-toivottu seikkailu

Eilispäivä alkoi pienellä ei-suunnitellulla retkellä Kerzersin rautatieasemalle, koska matkalaukkuni kävi vähän seikkailemassa.

Ensimmäistä kertaa minä, henkilö, joka tultuani ryöstetyksi matkoilla (ja Suomessakin) pariin otteeseen, kyttään matkatavaroitani neuroottisesti, jätin laukkuni junaan pidettyäni sitä tiukasti silmällä koko matkan ajan. Ei voi käsittää mitä aivoissa välillä tapahtuu.

Laukku_Neuchatel_IMG_1408

Junan saapuessa Neuchâtelin asemalle kävelin mieheni perässä junan välikköön jossa matkatavaroita säilytetään, katsoin kun mieheni otti omat laukkunsa, ja kävelin kylmän viileästi ulos jättäen oman oranssin laukkuni siihen lattialle.

Olin ehtinyt kävellä jo hyvän matkaa ulos asemalta kun tajusin, että jotain puuttuu. Juoksin takaisin junalle, se oli vielä laiturissa mutta sen lähtöä takaisin Berniin kuulutettiin juuri, ja yritin kuumeisesti muistaa missä vaunussa olimme istuneet. Minuutti siihen että juna lähtee. Neljä vaunua. Syöksyin paniikissa vaunun ovesta toiseen. Ei missään oranssia laukkua. Saamari.

Juna lähtisi ihan kohta, minun oli hypättävä pois. Oliko tämä edes se sama juna jolla olimme tulleet..? Tässä vaiheessa Mr. Karkkipäiväkin oli ennättänyt laiturille (jätin hänet hölmistyneenä seisomaan kadulle kun tajusin että laukkuni puuttui) ja juoksi kohti sitä ainoaa vaunua jossa en ollut vielä ehtinyt käydä. Mies ehti viimeisen vaunun kohdalle kun juna nytkähti liikkeelle. ”Tuolla se on…!” mies huusi. Oranssi laukku seisoi paikoillaan vaunun välikössä. Ja sitten se lipui edestämme junan lähtiessä takaisin kohti Berniä.

Neuchatel_asema_IMG_7128

Ei helvetti, miksi mä en mennyt juuri tuohon vaunuun..? No, sitä oli turha miettiä. Syöksyin lipputoimistoon ja tungin itseni jonojen ohi luukulle keskeyttäen jonkun miesressukan lipun oston, ”I have an emergency!” huusin (hahah, kuulostaa vähän turhan dramaattiselta näin jälkikäteen…)

Selitin tilanteen; voitaisiinko junan henkilökunta yrittää tavoittaa mahdollisimman nopeasti? Sain kuulla, että junassa ei ollut tänään muuta henkilökuntaa kuin kuljettaja, sillä se on paikallisjuna jossa lipputarkastuksia tehdään vain satunnaisesti. Voisiko virkailija sitten soittaa junan seuraavalle pysähdysasemalle? Ei, hän ei voi tehdä sitä. Hämmentävän epäavuliaan oloinen virkailija ojensi minulle junayhtiön käyntikortin ja sanoi, että minun tulee itse soittaa junayhtiöön ja hoitaa asia. Hän ei voisi tehdä mitään auttaakseen minua laukun kanssa. Saisinko edes junavuoron numeron, jotta osaisin selittää puhelimessa mihin junaan laukkuni jäi? ”Ei, minulla ei ole tietoa junien numeroista”, nainen vastasi. (!!!!!!!!!)

Soitin sitten BLS:n numeroon ja sieltä vastasi ystävällinen, englantia hyvin puhuva mieshenkilö joka antamieni kellonaikatietojen perusteella heti tiesi mistä junavuorosta on kysymys. Hän vahvisti, ettei junassa ollut henkilökuntaa ja kuljettajaa puolestaan ei voi tavoittaa puhelimitse ennenkuin Kerzersin asemalla, joka on seuraava asema jossa juna pysähtyy pidemmäksi aikaa. Mies soittaisi minulle takaisin kun olisi saanut kuljettajan kiinni. Juna pysähtyisi Kerzersissä 25 minuutin kuluttua.

Se oli pitkä puolituntinen. Olin niin vihainen itselleni, mikä helvetti minua vaivaa kun kävelen junasta ulos ilman laukkua?? Passi ja pankkikortit olivat onneksi pikkurepussa selässäni, mutta sinne menisi taas läppäri. Näin jo itseni kirjoittamassa blogiin uudestaan tämän tyyppistä kirjoitusta kun läppärini varastettiin marraskuussa 2012 Lissabonin rautatieasemalla. *itutti.

Laukku_Kerzers_IMG_7001

40 minuuttia myöhemmin puhelin soi.

Huojennus.

Laukkuni oli tallella ja viety Kerzersin aseman toimistoon. Saisin laukun kuitenkin vasta seuraavana aamuna, sillä asema oli menossa kiinni 7 minuutin kuluttua. No, se oli pieni paha suuren huojennuksen keskellä.

emergency_ostokset_IMG_1394

Ostaessani illalla kaupasta hätäaputarvikkeina hammasharjan ja meikinpuhdistusliinat, saatoin jo vähän nauraa tilanteelle. Ei hyvänen aika miten hajamielinen sitä ihminen voi välillä olla. Ironian huippu, että olin koko Bern-Neuchâtel -matkan ajan kuikuillut penkkien välistä junan välikköön, että onhan oranssi laukku vielä siellä. (Minulta on kerran viety laukku junan väliköstä Suomessa.) Ja sitten kun ollaan perillä, jätän laukun junaan.

Huokaus.

No, se siitä seikkailusta. Laukku vietti jännän yön Kerzersin pienellä asemalla. Tai ehkäpä vähemmän jännän kuin minä Neuchâtelissa, kun mietin, oliko laukusta mahdollisesti ehditty viedä jotain. Mutta kaikki oli tallella.

*

Laitan tähän vielä kimaran kuvia ihastuttavasta Neuchâtelista. Tämä värikäs pieni yliopistokaupunki hurmasi minut kaksi vuotta sitten kun kävin täällä päivävisiitillä, ja nyt pääsin viettämään kaupungissa vähän enemmän aikaa. Aika helmi paikka.

Neuchatel_IMG_7005
Neuchatel_IMG_1456  Neuchatel_IMG_7017

Neuchâtel on juuri sellainen passelin kokoinen kaupunki jonka keskustan saa haltuun yhdessä päivässä. Viehättävän vanhankaupungin ydin on pääosin autotonta kävelykatualuetta.

Kapeat, kiemuraiset kujat ja koristeelliset aukiot tuovat paikoin mieleen Tukholman Gamla Stanin, paikoin Prahan, mutta ranskalaisella tunnelmalla. Ravintolat ovat aivan eri tyylisiä kuin saksankielisen Sveitsin alueella ja täällä voi herkutella raskaan röstipohjaisen alppiruoan sijaan brasserie-tyyppisellä ruoalla; menut ovat selvästi salaatti- ja mereneläväystävällisempiä ja täällä voit tilata myös simpukoita <3

Neuchatel_IMG_7056 Neuchatel_IMG_7027 Neuchatel_IMG_7086
Neuchatel_IMG_7068
Neuchatel_IMG_7099
Neuchatel_IMG_7109

Busy in Switzerland

Hei ystäväiset,

Minulla on tällä kertaa reissussa vähemmän aikaa blogille koska viivymme niin vähän aikaa (viikko tuntuu meikäläiselle nopealta matkalta :)), että en tiedä milloin ehdin taas päivittää.

Voi tosin olla, kun on luvattu aika ukkos- ja sadevoittoista säätä tälle viikolle, että pian minulla on hyvinkin paljon aikaa istua koneella ^_^ Mutta nyt, kun säät vielä jotenkin sallivat (tällekin päivälle luvattu iltapäivälle ukkosta mutta aamu valkeni aurinkoisena), yritämme hyödyntää jokaisen mahdollisen ulkoiluhetken.

Tässä kuvaterveisiä viime päiviltä.

Sanni_Gornergrat_IMG_0796

Kävelyllä 3 kilometrin korkeudessa

SU310717_IMG_6087 SU300717_IMG_6057

MA310717_IMG_0823

Ruokahan täällä on minun ruokavaliollani aina ja edelleen vähän haasteellinen juttu…

Usein, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi kalasta tai mättää joka päivä mahaa täyteen juustolla, jää ei-lihansyöjälle vaihtoehdoksi tilata ravintolassa proteiiniksi kananmunaa… Niitä täällä kyllä saa ^_^

Vegaanit olisivat useimmissa sveitsiläisissä ravintoloissa helisemässä… Sanon vain että rösti, siinäpä mitä vegaani voi täällä suunnilleen vihreiden salaattien lisäksi tilata. Tämän maan ruokakulttuuri ei suosi kasviksia.

MA310717_IMG_6205 MA310717_IMG_6241

MA310717_IMG_6191

MA310717_IMG_0900

MA310717_IMG_0925 MA310717_IMG_0828

Kuka kaatoi jokeen turkoosin väripurkin…?