Keitä te olette 2?

Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)

Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla ”Keitä te olette?”. Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)

Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?

Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))

Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä… ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3

Miitti_22052014_3

Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa

Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)

Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa…) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään. 

Että niin :)

Ekolomiitti1

Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä

Lukijat – osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.

Keitä siellä on? :)

P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.

30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)

5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)

Pieni etsintäkuulutus

En tiedä kuinka paljon te kommentteja jättävät lukijat mietitte sitä, jäättekö te jollain lailla bloggaajan mieleen tai onko vakituisella kommentoinnilla bloggaajalle merkitystä yksittäisiin kommentteihin verrattuna. Yksittäisillä kommenteilla viittaan anonyymeihin tai vaihtelevilla nimimerkeillä jätettyihin kommentteihin, joita ei yhdistä tiettyyn lukijaan.

Kaikki kommentit ovat bloggaajalle tietysti mieluisia – kuka tahansa ympäristöstä riippumatta ilahtuu luonnollisestikin jos hänen esiintuomansa asia herättää vastakaikua. Oli kyse blogista tai mistä tahansa kontekstista. Varmasti on siis suhteellisen itsestäänselvää, että bloggaajat ilahtuvat saadessaan kommentin. Kritisoivatkin palautteet (asialliset sellaiset) ovat hyvä asia, nekin kertovat että kirjoittaja onnistui herättämään lukijassa halun osallistua blogiin. Kommentin jättäminen rakentaa yhtä lailla blogia kuin bloggaajan itsensä kirjoittama teksti. Kun kommenttilaatikossa herää keskustelua, koen onnistuneeni. :)

Lukijoiden_pehmot

Lukijoiden pehmoleluja

Toiset kokevat, että kommenttien merkityksellisyys bloggaajalle ilmenee lähes yksinomaan hänen vastausalttiutensa kautta. On joukko ihmisiä, jotka kokevat bloggaajan velvollisuudeksi vastata jokaiseen kommenttiin. Karkkipäivässäkin on keskusteltu siitä pariinkin otteeseen. Tämä lukijaryhmä kokee vastarepliikin jättämättömyyden niin, että bloggaaja ei huomannut heitä, eikä kenties edes lukenut kommenttia. Pienikin vastausrepla, vaikkapa liukuhihnamaisesti toistettu ”Kiitos!”, ”:)” merkitsevät tälle ryhmälle, että heidät on huomattu.

Ymmärrän psykologian suhtautumisen takana, mutta itselleni ei ole luontevaa heittää vastakommenttia jokaiseen kommenttiin. (Vastaan, kun kommentti herättää minussa välittömän spontaanin ajatuksen tai tunnetilan, tai kun kommentti sisältää kysymyksen.) Ehkäpä siksi ruudun takaa löytyy joukko, en tiedä kuinka suuri, joka kokee Karkkipäivä-Sannin lukijoita ignooraavana bloggaajana joka vaivautuu vastaamaan vain harvoille ja valituille. (Tällaisiakin keskustelunpätkiä on kantautunut korviini…)

Totuus ei voisi olla tästä kauempana.

Sitä ei varmastikaan tarvitse korostaa, että luen joka ikisen blogiin jätetyn kommentin.

Anonyymitkin kommentit ovat tervetulleita, kaikki otetaan samalla ilolla vastaan. Sellainenkin kommentti, johon en vastaa mitään, on voinut nostaa hymyn korviin ruudun tällä puolella. Olen hyvin vahvasti läsnä kommenttilaatikossa – vaikka minua ei siellä näykään kuittaamassa joka ikiseen kommenttiin.

On ryhmä, joka on erityisasemassa. Vakiokommentoijat. Säännöllisesti samalla nimimerkillä kommentin jättävät henkilöt.

Heihin kiintyy. Heidän kirjoitustyylinsä oppii tunnistamaan ja heidän kommenttiensa kautta alkaa, kuin pienten palapelin palojen summana, syntyä kuva ihmisestä. En ole nähnyt heidän kasvojaan, mutta näen edessäni jonkinlaisen hahmon vakiolukijan kommenttia lukiessani. Yksi on mielessäni vaaleahiuksinen, toinen brunetti. Kirjoitustyylin perusteella mieleen alkaa myös kehkeytyä mielikuvia temperamentista ja persoonallisuudesta. Joku on sähäkkä kannanottaja, toinen lempeästi kannustava luonne. Ja tokihan löytyy myös niitä vähemmän lempeästi kantaaottavia vakkareita, vaikka heitä ei Karkkipäivän lukijakuntaan kuulu kovin montaa.

Säännöllisyyden ei tarvitse olla sitä, että jättää kommentin kerran päivässä tai viikossa. Kerran kolmessa kuussakin tai vielä harvemmin kommentoiva voi jäädä mieleen. Kyllä te monet vakkarit siellä varmasti tiedätte keitä te olette. :)

Kun joku tutuksi tullut vakkari hiljenee normaalirytmistään pidemmäksi aikaa, reagoin. Kyllä minä huomaan, kun vakkari ”katoaa”. Ja sitten minä huolestun.

Albania_Gjirokastra_linnoitus

Joku vanha lukija saattaa muistaa, kun keväällä 2011 kirjoittelin vakilukijani Mohnin nettihiljaisuudesta ja sen herättämästä huolestani. (Sittemmin olen jo tullut Mohnin kanssa vähän tutuksi netin ulkopuolellakin…! :))

Nyt minua mietityttää jälleen erään vakkarin hiljaisuus. Ehkä tämä kuulostaa teistä jopa vähän pimeältä… joltain stalkkaukselta..? Voiko tällaista huolta tuntematonta ihmistä kohtaan ymmärtää..? ’Huoli’ on ehkä liian voimakas sana, mutta jonkinlainen tunne siitä, että ”toivottavasti hänellä on kaikki hyvin” kuitenkin herää.

Etsintäkuulutuksen kohteena on lukijani Jonttu. Jonttu on kommentoinut Karkkipäivään melkein jokainen päivä koko kuluneen vuoden. Väistämättäkin siinä tulee nimimerkki tutuksi. :)

Kun on tottunut lukemaan Jontun kommentin lähes päivittäin niin monen kuukauden ajan, niin tietysti alkaa miettimään, mitä hänelle kuuluu, kun kommentit loppuivat. En ole kuullut Jontusta syyskuun 26. päivän jälkeen. Mikäli Jontun viesteissä olisi ollut mukana s-postiosoite, olisin varmaankin jo ottanut vapauden lähettää hänelle sähköpostia.

Jonttu, jos luet tätä niin hihkaise jotain. :)

Ymmärrettävästi elämäntilanteet vaihtelevat, eikä lukijoiden ”katoamisiin” varmasti juuri koskaan liity mitään dramaattista. En silti voi välttyä toiveelta, että kuulisin pidempään hiljaisina olleilta tutuilta lukijoilta jonkun ”elonmerkin”.

Kun heihin on kiintynyt.

Tuossa toukokuun 2011 postauksessa huhuilemani, ja vielä silloin vastannut Mirri, kuuluu kadonneisiin. Vaikka hänen viimeisestä kommentistaan on jo kaksi vuotta, on hän edelleen aika ajoin mielessäni. Toivon, että ehkä hän joskus vielä palaa moikkaamaan Karkkipäivään. Muistan jopa Mirrin viimeisen kommentin – se oli marraskuun 2012 Tirana-postauksen kommenteissa, joissa virisi keskustelu albanialaisen Ansin karkotuksesta Ruotsista.

En edes osaa selittää miksi tällä on merkitystä. En tiedä Mirristä mitään. Toiset lukijat vain jäävät niin vahvasti mieleen, että heihin jotenkin huomaamattaan luo epätavallisen, näkymättömän ystävyyssuhteen.

Blogissa kommentoi myös toinen vakkari-Mirri, mutta ip- ja sähköpostiosoitteen perusteella hän ei ole sama Mirri. – Terkut tällekin Mirrille, sinäkin olet tärkeä! <3

Lukijan ei välttämättä tarvitse olla vakkarikaan, jotta hän jää mieleen. Olen saanut kommentteja, joiden sisältö, usein elämäntilanteeseen liittyvä, on jäänyt mietityttämään minua pitkäksi aikaa. Tulee tunne, että haluaisi kuulla, että henkilön asiat lopulta menivät parhain päin. Saattaa tulla paha mieli, tai päin vastoin hurjan onnellinen ja iloinen olo ventovieraan puolesta.

Kommenttiboksissa todella liikkuu suuriakin tunnetiloja, jotka eivät näy mihinkään.

Ekolomiitti1

Jyväskylä-miitissä uskaltauduin ensi kertaa tapaamaan lukijoita livenä :)

Tulipas tästä nyt pitkä teksti… Aikamoista ajatusvirtaa… :) Tarkoitus oli alkujaan vain heittää Jontulle signaali, mutta sormista valui enemmänkin.

Muuten – minullahan on täällä blogissa postaus, jossa lukijat voivat käydä esittäytymässä. :) Tämä:

Keitä te olette?

Tein postauksen yli neljä vuotta sitten, ja yhä sinne tulee silloin tällöin uusia esittäytymisiä. Niitä on aina tosi kiva lukea. :) Ilahtuisin, jos joku uusi ”karkkipäivisti” kävisi heittämässä sinne terkut, moni lukija tuskin edes tietää tuon ”esittäytymisketjun” olemassaolosta. Pitäisi ehkä linkittää se pysyvästi tuohon sivupalkkiin.

Mutta nyt mä lähden kananmunaostoksille. Munatilanne jääkaapissa on huolestuttavan heikko. ;)

.

P.S. Veppe – huolestuin mä vähän sinunkin keväisestä hiljaisuudesta… Ja ilahduin niin kun palasit taas. :)

Kauneusilta

Viime torstaina meitä kokoontui 25 lukijaa ja minä Tampereen Sokokselle Ravintola Herkkuun meikkauksen ja yleisen kivan jutustelun merkeissä. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Sokoksen ja Lumenen kanssa. Lumene tarjosi tilaisuuteen meikit.

      LumeneKauneusilta_Sokoksella

Kauneusilta_kollaasi

KauneusiltaIMG_7081

Sokoksen Kosmetiikan myyntipäällikkö Suvi Manninen ja Lumenen edustaja Sirkku toivottivat meidät tervetulleiksi.

KauneusiltaIMG_7041

Tarjolla Sannin ykkösherkkua… ^_^

KauneusiltaIMG_7075

Blurrailin varmuuden vuoksi niiden kasvoja joita meikkasin, kun yksi teistä meikattavista toivoi jälkeenpäin etteivät kasvonsa näkyisi, mutta valitettavasti en pystynyt enää jälkikäteen yhdistämään nimimerkkiä kasvoihin kun osanottajia oli niin paljon. Laitattehan muutkin heti viestiä jos toivotte kasvonne blurrattavan.

Kauneusilta_kollaasi2

Kaksituntinen kului kuin siivillä meikkiopastusten parissa. Ensin mietin vähän jännittyneenä että uskaltaako kukaan edes tulla eteen meikattavaksi, mutta ensimmäisen ”rohkean” jälkeen tulijoista ei ollut pulaa. :) Oli ihan älyttömän mukavaa päästä taas pitkästä aikaa tekemään meikkiopastuksia, tärähdän heti liekkeihin kun pääsen selittämään lempiaiheestani! Tätä on todellakin ollut ikävä vanhasta työpaikastani.

Vedenkestävä Intense Liner oli illan suosituin tuote – eikä varmaan vähiten siksi että itse olen siihen niin ihastunut että hehkutan sitä kaikille. :)

idKauneusiltaIMG_7117

KauneusiltaIMG_7114

Illan aikana tehtiin niin arki- kuin iltameikkiäkin, etsittiin sopivia huulipunasävyjä ja katsottiin miten erilaisilla peitetuotteilla saa freesattua kasvoja hyvinkin pienillä toimenpiteillä. Myös nuden sävyinen kajal herätti monissa ihastusta. Itse luotan ihon sävyiseen sisärajaukseen jokapäiväisessä meikissäni, ei vain ole yksinkertaisempaa tapaa herättää silmät ja saada koko ilme näyttämään raikkaammalta. Lumenenkin valikoimaan on tänä keväänä tullut nude-kajal.

KauneusiltaIMG_7104

”…valkkaisin mieluummin hänelle vähän viileämmän ruskean sävyn…”

:)

Kauneusilta_Sanni

Kiitokset vielä kerran kaikille; Sokokselle tilaisuuden järjestämisestä, Lumenelle meikeistä ja teille lukijoille siitä että saavuitte paikalle ja loitte niin mukavan ilmapiirin! :) Minulla oli tosi mukavaa ja vaikutti siltä että teillä muillakin!