Omena ja bataatti päivässä: ulkonäköpaineiden Etelä-Korea

”Jos haluat tuntea itsesi rumaksi, mene Souliin”, kuului Helsingin Sanomien provokatiivinen otsikko. Onnistunut sellainen, sillä kiitos tämän otsikon, päätin täysin spontaanisti buukata matkan Koreaan.

Kolme viikkoa Etelä-Koreassa, ja en voi olla Hesarin kanssa samaa mieltä. Soulin kaduilla et tunne itseäsi rumaksi, mutta pinnan alla on jotain toisenlaista rumaa, jota katukuvan huoleton tyyli ei paljasta.

Korea__IMG_8598

Eteläkorealaiset suhtautuvat ulkonäköön lähes pakkomielteisesti, sanotaan. Maan kauneusleikkausluvut hipovat maailman kärkeä. Ulkonäkö on todella tärkeää.

Perillä odotti kuitenkin ulkoisesti toisenlainen todellisuus – mutta ironista kyllä, nimenomaan ulkoisesti. Ulospäin tavallista voimakkaampi ulkonäkökeskeisyys ei juuri näy, ei turistille joka viettää maassa viikon tai neljä. Soulilaisten tyyliä ja yleistä habitusta voi parhaiten kutsua englannin kielen sanalla casual: rento, mukava ja käytännöllinen.

Katutyyliä Koreassa:

Korea__IMG_7834

Myeong-dong

Korea__IMG_8523

Hongdae

Korea__IMG_9698

Busan

Kaiken kaikkiaan, nuorten, yleisesti kai trendiherkimpänä pidetyn pari-kolmekymppisen väestönosan pukeutumistyyli oli mallia lyhyt hame tai boyfriend-housut ja löysä, muodot kätkevä yläosa. (Sain kuulla, että Etelä-Koreassa säärinäkyvyys on jees, rintojen ja dekolteen korostus ei, ja käsite ”tissivako” ei kuulu tämän maan pukeutumiskulttuuriin.)

Hiukset ovat auki tai ponnarilla; kampauksia, tupeerauksia tai kiharruksia ei näy. Meikki on luonnollinen ja eleetön, Koreassa ollaan niin kaukana meillä vallalla olevasta vahvan veistetystä Instagram-meikkityylistä kuin olla voi. Kulmakarvat ovat erittäin luonnolliset ja contouring-paletit saavat täällä hyvin hellää kättä.

KBeauty_IMG_8199

Olin… ilahtunut. Ja ehkä vähän hämmästynyt, kun odotin jotain ihan muuta.

Olin saapunut maailman kauneustrendien pääkaupunkiin valmistautuneena totaaliseen ”Kuka ei kuulu joukkoon” -kokemukseen, ja yhtäkkiä tunsinkin oloni oikein kotoisaksi. Huppareita, lenkkareita, löysiä t-paitoja, huolettomasti sitaistuja hiuksia ja hillittyjä, kantajansa piirteitä luonnollisesti korostavia meikkejä. Hei, tykkään…!

Korea__IMG_8188

Mutta, katukuvassa ei näe sitä, mikä porisee pinnan alla. Löysien huppareidensa alla korealaisten suhtautuminen ulkonäköön on huolestuttavan elämäähallitsevaa.

Viimeistelty meikki ja huolellisesti hoidettu iho eivät ole lopulta kuin jäävuoren huurteinen huippu. Tärkeintä on olla erittäin hoikka ja yllättävää kyllä, näyttää tyylillisesti samalta kuin muutkin. Samalta kuin enemmistö.

Korea__IMG_8710

”Täällä arvostellaan ja vertaillaan koko ajan. Ihan koko ajan”, Airbnb-emäntäni – ja nyttemmin ystäväni Ellayna kertoi. Ellaynan mukaan tyypillinen korealaisnuori ei halua erottua joukosta esimerkiksi erilaisella pukeutumisella tai persoonallisella tyylillä (puhumme nyt tietysti yleisellä tasolla, toki aina on oman tiensä kulkijoita ja vastakulttuurin edustajia). Ihanne on näyttää hyvin yhdenmukaiselta, samalta kuin ”kaikki muutkin”. Kadulla näkemäni tuntui vahvistavan Ellaynan kertomaa.

”Oikeanlaisen” rentouden tasapaino on herkkä; jos pukeudut liian hienosti, sinua arvostellaan (”Oopperaanko tuo on menossa”), jos pukeudut liian arkisesti, sinua arvostellaan (”Ei kai nyt tuollaisissa tossuissa voi lähteä ulos”).

Korea__IMG_3784

Ja se paino.

Korealaiset seuraavat julkkiksia intensiteetillä, joka saa pohjoisamerikkalaistyyppisen kiinnostuksen viihdestaroihin näyttäytymään leppoisana.

Kerroin aiemmin, että Googlen sijaan korealaiset käyttävät paikallista Naver-hakukonetta. Naverin etusivu näyttää aina valmiiksi listauksen kuumimmista korealaisista puheenaiheista, ja tyypillisesti näihin aiheisiin kuuluvat julkkikset ja miten he ovat viime aikoina onnistuneet laihdutuksessa. Julkkisten painoa pidetään viitearvona ”oikealle” painolle, ja julkkikset taas pyrkivät alipainoon. Ellaynan mukaan heidän painonsa todennäköisesti ilmoitetaan alakanttiin, mutta se on PR-välttämättömyys maassa, jossa hoikkuus on kaikkein ihailluin ja tavoitelluin ulkoinen ominaisuus.

Korea__IMG_2293

Ellayna näytti minulle esimerkin painon painoarvosta. Kun Naverista hakee korealaisia julkkiksia,  hakutuloksissa ilmoitetaan heidän painonsa. ”Tämä on standardi”, Ellayna kertoo. ”Paino on itsestään selvästi julkista tietoa. Se kiinnostaa kaikkia kuitenkin, ja painon kertomatta jättäminen julkisesti olisi epäilyttävää.”

:(

Jos tavallisen kansan keskuudessa arvostellaan ikävästi, julkkiksia arvostellaan todella rankasti. Pienikin painonlisä huomioidaan ja sitä käsitellään mediassa. Sitten julkkikset laihduttavat päästäkseen takaisin ihanteeseen (ja ihannehan ovat he – sairas noidankehä), ja heidän laihdutusvinkkinsä ovat luonnollisestikin suuresti seurattuja ja kopioituja.

Korea__IMG_2292

Laulaja-näyttelijä Iu kertoi pudottaneensa painoa syömällä päivässä omenan, jogurtin ja yhden bataatin. Toinen julkkisnainen kertoi onnistuneensa metodilla, jossa hän söi kullakin aterialla vain kolme lusikallista (kuvassa).

Eteläkorealaiselta keskustelupalstalta:

Korea__Iu_dieetti

Ellaynan mukaan korealaisnuoret tuntevat tarkasti ihannepainot kullekin pituudelle, ja esimerkiksi Ellaynan, joka on 165 cm pitkä, täytyisi mielellään painaa 50-51 kg jotta hän olisi yleisesti hyväksytyissä lukemissa.

Ellayna kuuluu korealaista ihannetta vastaan kapinoiviin, mutta myöntää, että häntä ahdistaa tietoisuus siitä, ettei hän ole ihannelukemassa. Pyrkimys hoikkuuteen on etsautunut niin syvälle korealaisnuorten mentaliteettiin. Kalorien laskeminen on kuulemma arkea – ja saatoin vain ihmetellä, mihin rakoon paikalliset syövät niitä uppopaistettuja vehnällä ja sokerilla kuorrutettuja katuruokaherkkujaan. Ehkä he eivät syö päivän aikana mitään muuta..?

Korea__IMG_2233

Kaduilla kyllä näkee myös painoihanteen tuolla puolen olevia ihmisiä – ja ihan onnellisen ja iloisen näköisiä sellaisia. Mutta totta on, että ylipainoisia näkee Koreassa huomattavasti vähemmän kuin monissa länsimaissa.

”Haluaisin muuttaa pois Etelä-Koreasta”, Australiassa puoli vuotta asunut Ellayna kertoi minulle. ”Ulkonäköobsessio ja jatkuva arvostelu ja vertailu ei ole tervettä.”

Ihan oma lukunsa ovat Etelä-Korean itsemurhatilastot. Itsemurha on 10-30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja toiseksi yleisin 40-vuotiaiden keskuudessa.

Nuoria itsemurhiin ajaa koulumenestyksen paine ja vanhempien odotukset, myöhemmässä iässä työelämän stressi.  Iltalehden parin vuoden takaisen jutun mukaan lukuisat eteläkorealaiset julkkikset ovat päätyneet tekemään itsemurhan viimeisen 10 vuoden aikana menestykseen ja ulkonäköön liittyvien paineiden ajamina. Jutussa kerrotaan myös järkyttävän kuuloisesta keinosta vähentää itsemurhia – Etelä-Koreassa on kehitetty valehautajaiset, joissa masentuneet ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa. Kokemuksen toivotaan herättävän heidät tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista.

Tämä kaikki teki minut surulliseksi ja aika ahdistuneeksi.

Mistä ihmeestä tällainen kulttuuri on kehittynyt? Hoikkuutta, menestystä ja kauniita kasvoja ihannoidaan monessakin kolkassa maailmassa, mutta ei ehkä ihan näin pakkomielteisesti. Miksi juuri Etelä-Koreassa on näin..?

Korea__IMG_8601

BB-voiteiden ja tyynymeikkivoiteiden pinnan alla on vähemmän iloinen kauneuden maailma….

Michelin-tähden vegaaniruokamaraton

Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.

Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.

Jogyesa_IMG_8862

Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.

Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa  – kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)

BalwooGonyang_IMG_2923

Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.

Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.

Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.

Balwoo_Gonyang_menu_IMG_2919

Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.

Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta – enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^

BalwooGonyang_diningroom

Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa ”kopperossa” ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne – mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.

Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;

”Where has this food come from?

I am ashamed to be eating it.

I will take it as medicine to get rid of greed in my mind

and to keep my physical being in order to achieve enlightenment”.

Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)

.

Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.

Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen – tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.

BalwooGonyang_IMG_8869

Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen ”puuro”, meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).

Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):

Suljuksim 

❤Gaeul cheaso doobujang – syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa

❤Muhwagwa – Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa

Juksang

Danhobakjuk – bataattikeitto punaisilla pavuilla

Yeongeon Mulkimchi – vesi-kimchiä lootuksenjuurella

.

Kommentit:

Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi ”ihan ok”, bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.

BalwooGonyang_IMG_8881

Toinen tarjoilu:

Sangmi

(alkuruoka nro. 1)

Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):

Neutari beoseot muchae muchim – viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.

❤Gaeul chaeso geojachae – ”stir-fried” (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.

Bugak – temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä

❤Saenma doenjang chamkkae muchim – korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.

.

BalwooGonyang_IMG_8881_detail

Kommentit:

Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.

Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.

BalwooGongyang_IMG_8890_numerot

Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).

Dammi

1 Beoseot jaepi deulggatang – perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.

2 Wooung jjim – Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa

3 Deodeok muchim – deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa

4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja

5 ❤Neungi beoseot gangjung – uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.

6 Yeongeunchojeolim – pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa

BalwooGongyang_IMG_8900

Seongso

7 ❤Sancho-dubuseon – grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja

8 Temple mandu – temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä

9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon – kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella

.

Kommentit:

Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.

Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)

Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.

Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.

vegaaniruoka

Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.

Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen…

 

BalwooGongyang_IMG_8908

Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:

Youmi

 eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria

Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)

Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.

Yeonip-bap – lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä

Doenjang-jjigae – soijapaputahnakeitto

Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).

Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)

Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)

BalwooGongyang_IMG_2941

Kommentit:

Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.

Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.

Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.

Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt…

BalwooGongyang_IMG_2945

Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^

Ipgasim

Hongsi-gureum – pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla

Doraji jeonggwak – hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta

.

Kommentit:

Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?)  hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.

 

Nam!

.

Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.

Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja – temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.

BalwooGonyang_IMG_8851

 

En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)

 

 

Etelä-Korean ostossaalis

Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).

Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.

Tämän verran shoppailin:

Korealainen kosmetiikka

Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain ”jo aikansa eläneitä” vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.

Ostokset koostuivat seuraavista:

PUTSARIT 10 kpl

KASVOVEDET 5 kpl

ESSENCET 4 kpl

KUORINNAT 3 kpl

NAAMIOT 5 kpl

SEERUMIT 1 kpl

KASVOVOITEET 5 kpl

SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl

KASVOÖLJYT 1 kpl

MEIKIT 9 kpl

HUULIRASVAT 1 kpl

KÄSIVOITEET 1 kpl

JALKATUOTTEET 3 kpl

Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).

Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (💗 dinosauruskosmetiikka 💗). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.

Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.

Korealainen kosmetiikka

Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.

Korealainen kosmetiikka

Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)

Korealainen kosmetiikka Primera

Löysin kuin löysinkin lopulta ”kunnollisen” korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.

Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta ”perusmerkeiltä” seerumin sai puolet halvemmalla.

Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja – ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)

Korealainen kosmetiikka Innisfree

Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.

Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille…), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.

(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria…)

Korealainen kosmetiikka Too Cool For School

Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee ”Täältä voisin ostaa kaiken” -tunteen… Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin… Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.

Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.

Korealainen kosmetiikka Aritaum

Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.

Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa (”I will ask for help if I need, thank you”) otettu kuuleviin korviin.

Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti – tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi – haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; ”My job is to sell the products, not know about the ingredients”) ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä – kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.

Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin  vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.

Korealainen kosmetiikka Innisfree

Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä…. Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)