Kauneushoitola vai kannanotto karvakulttuuriin?

Täytyy jakaa tällainen kesän teemaan sopiva karvajuttu Zürichistä :)

No, en tiedä huvittaako tämä ketään muuta mutta minua huvitti sen verran että oli pakko kuvata tämä ikkuna.

Kotireittini varrella Zürichin Wiedikonissa sijaitsee ihokarvojen poistoon erikoistunut liike, jonka tyyli ulospäin on muuten-niin-chicissä Zürichissä silmiinpistävän erilainen. Kauneusalalla kun yleensä mainostetaan hemmottelevalla elämyksellisyydellä ja salonkien näyteikkunat ovat perinteisesti vähän toisen tyyppisesti somistettuja.

Houkuttaisiko teitä pistäytyä asiakkaaksi tähän karvasalonkiin? :) Miten olisi vaikka brassi?

Zurich_karvasalonki_IMG_4621

”Pysyvää ihokarvanpoistoa”, mainostaa Birmendorfestrassella sijaitseva hoitola vedoten mallinukeillaan mitä ilmeisimmin vähän erilaisen huumorintajun asiakkaisiin. Tai no, mitäs minä tiedän sveitsiläisten huumorintajusta, ehkä tällaiset jutut vetoavat heihin enemmän kuin kuvat silosäärisistä, pehmeäihoisista naisista taustallaan vaaleanpunaisia kukkasia. :)

Zurich_karvasalonki

Ikkunassa pyörii, siis kirjaimellisesti pyörii alustallaan puoliksi karvaiset miehen torso ja naisen sääret. Näky oli jotenkin niin absurdi että se nauratti ja pysäytti joka kerta kun kuljin ohi.

Minulle tuli enemmänkin mieleen joku modernin taiteen ihokarvanpoistohysteriaan kantaaottava teos kuin kauneussalongin ikkuna.

Zurich_karvasalonki_IMG_4622

”Kymmenen vuoden kokemuksella – ja hyvään hintaan.”

Ja mitäs nämä sveitsiläisittäin hyvät hinnat sitten ovat?

  Zurich_karvasalonki_IMG_4626

Karvanpoisto huulten alueelta irtoaa edullisimmin – 30 frangia eli noin 28 euroa. Koko kasvoista saa pulittaa 94 euroa ja brassista 142 euroa. Takapuolen karvattomuus keventää kukkaroa 113 euron verran.

Oletettavasti tulos ei kestä lopun ikää yhdellä ainoalla käsittelyllä vaikka salonki ”permanent” karvanpoistosta puhuukin. Taas voi vain miettiä, miten paljon olemme valmiita maksamaan päästäksemme lähemmäs vallitsevia kauneusihanteita… (Okeiokei, muistan kyllä että osa perusteli karvanpoistoaan myös hygienialla ja selvästi mukavammantuntuisella olotilalla, ja kyllä, voin uskoa että pikkarien haaraosan ympäri kivuliaasti kiertyvät karvat ovat jo hyvinkin perusteltu syy karvojen poistoon…)

Jotenkin tuo hinnasto vielä vahvisti mun kokemusta näyteikkunasta taideprojektina ja kannanottona ihokarvakulttuuriimme, vaikka se varmastikin on ollut kaikkea muuta kuin salongin tarkoitus.  (Öh, tuntuu hassulta ylipäänsä kutsua tuon näköistä paikkaa salongiksi….)

.

Näitä mietiskellessä voin omankin pinnallisen bikiniraja”huoleni” merkeissä vielä lisätä viimeisen updaten alkukesän brassi-keissiini: eipä tarvinnut koko kesän aikana siistiä bikinirajaa. Voidaan ainakin mun kohdalla siis puhua todella pitkäkestoisesta tuloksesta. Vasta nyt, runsas 10 viikkoa sokerikäsittelystä, biksuraja-alueen ulkopuolella alkaa punkea kasvustoa. Ja sekin edelleen niin hentoista ja harvaa että kehtaisin mennä rannalle tällä ”lookilla” :)

Brassista viisi viikkoa

Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta ”kaikki pois” on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.

Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta ”rehotuksesta” ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.

Rannalla_IMG_2916

Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. ”Siellä se taas kirjoittaa p – – niistä karvoistaan. Uskomatonta.”

Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin.  Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja ”siveellisen bloggaamisen” raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.

Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?

Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta ”näin vanhana” ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D

Rannalla_IMG_2912

Muuta kerrottavaa kokemuksesta:

  • Totuin kuin totuinkin sfinksi-lookkiin, tosin mitenkään hygieenisemmältä tai elämää helpottavammalta se ei tuntunut :D
  • Ei karvatupentulehduksia
  • Kolme sisäänkasvanutta karvaa jotka todennäköisesti olisivat selvinneet ulos ominkin avuin mutta noukin ne vapaaksi ohuella neulanpäällä

Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?

Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta ”villipuskan” kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.

Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.

Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla ”kaikki pois” -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)

 

Mitä kuuluu brassille?

Lupasin raportoida elämäni ensimmäisen brassi-sokeroinnin ”seuraamuksista”, ja tässä tulee nyt pieni väliaika-update.

Käsittelystä on nyt 16 päivää ja voin kertoa seuraavaa:

– Mieto kuumottelu käsittelyalueella jatkui kaksi päivää, punoitus hävisi jo ensimmäisen päivän aikana.

– Alue pysyi täysin sileänä viikon, 7 päivän kuluttua oli pieni sänki havaittavissa tiheimmällä puutarhaosuudella.

– Bikinirajan ulkopuolinen alue on edelleen 16 päivän jälkeen täysin karvaton.

– Lievää kutinan tunnetta oli havaittavissa päivän 7 jälkeen, kun sänki alkoi puskea esiin. Tunne oli kuitenkin hyvin lievä ja sitä kesti vain pari-kolme päivää.

– Ei karvatupentulehduksia.

– Havainnoin muutamia sisäänkasvaneita karvoja ensimmäisen viikon jälkeen, mutta ne selvittivät itsestään tiensä ulos parin päivän sisällä, mahdollisesti säännöllisen kuorinnan edesauttamina.

 Oljyhoitotuotteet_IMG_6555

HOITO

Olen hoitanut aluetta tällä duolla: öljyseoksella ja omatekoisella suola-oliiviöljykuorinnalla.

Estelle & Thildin kasvoille tarkoitettu BioDefense Multi-Nutrient Youth Oil on liian täyteläistä sopiakseen minun kasvojeni iholle, mutta alakerran hoitoon se tuntuu sopivan mitä parhaimmin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta ovat tärkeitä toimenpiteitä karvojen sisäänkasvun estämiseksi: pehmeäksi ravitun ja kuoritun ihon pinnan läpi karvat pääsevät punkemaan ulos helpommin kuin jos pinnalla on kerros kuivaa, kuollutta ihosolukkoa. (Mikä on siis ihan normaalia, mutta voi kuitenkin heikentää karvan ulospääsyä epiloidulla alueella.)

Millä muulla ihon saisi yhtä pehmeäksi kuin öljyillä? :) Siksi valitsin voiteen sijaan vedettömän öljyseoksen. Minua miellyttää myös ajatus hoitotuotteiden luonnollisuudesta, haluan käyttää herkällä intiimialueella mahdollisimman hellävaraisia tuotteita vailla pitkää litaniaa eri kemikaaleja. Olen käyttänyt öljyä joka päivä käsittelystä lähtien.

Oljy_suola_kuorinta_IMG_6557

Yksinkertaisin ja luonnollisin mahdollinen kuorinta syntyy sekoittamalla ruokaöljyyn (esim. oliivi) suolaa tai sokeria.

Olen kuorinut brassikäsittelyalueen noin joka toinen tai kolmas päivä. Koska suola-öljy-kuorinta on niin hellävarainen, iho ei rasitu ja kuorinta jättää ihon vieläpä kosteutetuksi. Öljykuorinnan jälkeen en enää laita Estelle & Thildin öljyä, jos olen suorittanut kuorinnan aamulla laitan E&T:n öljyä illalla.

En tiedä kuinka yleistä ihokarvojen sisäänkasvu ja karvatupen tulehdukset lopulta ovat epiloinnin yhteydessä (ainakin moni teistä raportoi karvapostausten kommenteissa tällaisista seurauksista sokeroinnin tai muun epiloinnin jälkeen), mutta tällä hoitokombolla olen ainakin itse säästynyt ongelmilta.

Noista kotitekoisista kuorinnoista puheen ollen…

Suosituimmat_postaukset_2016

Vuoden 2016 klikatuimmat sivut Karkkipäivässä

Siis ihan uskomatonta, vuonna 2012 julkaisemani juttu kotitekoisista kuorinnoista on edelleen koko blogin luetuimpia postauksia…! Tänä vuonna peräti ykkösenä! En vain pysty ymmärtämään. Olen tämän postauksen suosiota aiemminkin blogissa ihmetellyt ja se tuntuu nousevan yhä vain luetummaksi vuosi vuodelta. Voin kertoa että tällainen ilmiö on erittäin harvinainen blogimaailmassa, julkaisuvuonnaankin törkeän suositut postaukset vajoavat kyllä vääjäämättä klikkiunholaan ajan kuluessa.

Kai tuo kotikuorintajuttu sitten sijoittuu poikkeuksellisen hyvin Googlen hakutuloksissa kun jengi hakee kotitekoisia kuorintoja, muuta syytä en keksi. Hassua kun netti on kuitenkin täynnään vastaavia postauksia, mikä tässä mun (vieläpä aika lyhyessä) kirjoituksessa tekee sen että se sijoittuu hakutuloksissa niin korkealle? :D No, kivahan se vain on tietysti ^_^ Ja edelleen liputan kahvinporokuorinnan puolesta, se on kroppanahan kuorintaan IHAN parhautta! Intiimialueelle tai kasvojen iholle kahvinporot ovat kuitenkin liian karkeita joten suosittelen niitä pelkästään vartalon iholle. Jos ette ole vielä kokeilleet niin tehkääpä se viimein nyt; ruokalusikallinen aamukahvin poroja mukaan suihkuun, sekoitatte kämmenellä suihkugeeliin ja hierotte nahkaan antaumuksella… Lupaan että iho on pehmeä kuin se kuuluisa vauvan hipiä! ^_^