Kuinka moni on karvakäsi?

Täällä on puitu jo säärikarvat, kainalokarvat, karvojen ajelun ihanne yleisesti sekä viimeisimpänä alakerran parturointi. Mikä puuttuu?

Käsivarret :) Niiden vuoro olkoon tänään.

Kertokaas, kuinka moni teistä ajelee (myös) käsivarren karvat?

Kasikarvat_IMG_546

Minä en ole ajellut niitä koskaan, en kertaakaan koko elämäni aikana. Vaikka säärikarvojen höyläily ja alakerran siistiminen tulivat tutuiksi jo teininä, muistan, kuinka lukioikäisenä vilpittömästi hämmästyin kun ystäväni kertoi minulle ajelevansa käsivartensa karvat. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että niitäkin ajellaan.

Myöhemmin opin, että moni todellakin ajelee ja pitää sitä yhtä itsestäänselvänä hygienia/siisteys/kultturimme kauneuskäsitysasiana kuin muidenkin ihokarvojen ajelua. Kulmakarvat ja ripset taitavat olla ainoita karvoja koko kehossamme (hiusten lisäksi) joiden annetaan suurimmaksi osaksi olla rauhassa ja joiden läsnäolo on jopa toivottavaa…! :D Kaikki muut karvat saisivat tämän kulttuurin naisten (ja ehkä miestenkin) mielestä olla jossain muualla kuin meidän kropassamme.

Olen ymmärtänyt, että myös vaaleita ja huomaamattomia käsivarren karvoja ajellaan. Käsivarsien kuuluisi olla yhtä sileät ja ”nakut” kuin muidenkin ajeltujen paikkojen. Jokainen tehköön miten haluaa, mutta itseäni karvat eivät häiritse. En ikinä kiinnitä huomiota omiin tai muidenkaan käsikarvoihin (en toisaalta karvattomuuteenkaan). Vaikka sääri- ja kainalokarvat ajelenkin, käsivarren karvat ikäänkuin kuuluvat asiaan ja minusta tuntuisi jopa hassulta olla nakukäsivartinen.

Minun käsivarteni näyttää tältä:

Kasikarvat_IMG_461

Puistattaako? Saako tämä näky aikaan inhon väristyksiä jossakussa? Onko tällainen käsivarsi esteettisesti loukkaava? :)

Karvani ovat vaaleita ja hentoja mutta niitä on ihan runsaahkosti ja ne ovat pitkiä.  Kyllä ne näkyvät ja jopa heiluvat vienosti terassilla kesätuulessa. :)

Kasikarvat_IMG_5474

Mikä on tilanne teidän käsivarsissanne? Kuinka moni ajelee? Miksi?

Kuinka moni kokee käsivarren karvat suorastaan häiritsevinä tai jopa rumina?
Rakkaudella, Karvakäsi <3

Lue myös:

Kaikki lähti – ekaa kertaa brassissa

Testissä Venus Naked Skin valoimpulssilaite

Kauneushoitola vai kannanotto karvakulttuuriin?

Täytyy jakaa tällainen kesän teemaan sopiva karvajuttu Zürichistä :)

No, en tiedä huvittaako tämä ketään muuta mutta minua huvitti sen verran että oli pakko kuvata tämä ikkuna.

Kotireittini varrella Zürichin Wiedikonissa sijaitsee ihokarvojen poistoon erikoistunut liike, jonka tyyli ulospäin on muuten-niin-chicissä Zürichissä silmiinpistävän erilainen. Kauneusalalla kun yleensä mainostetaan hemmottelevalla elämyksellisyydellä ja salonkien näyteikkunat ovat perinteisesti vähän toisen tyyppisesti somistettuja.

Houkuttaisiko teitä pistäytyä asiakkaaksi tähän karvasalonkiin? :) Miten olisi vaikka brassi?

Zurich_karvasalonki_IMG_4621

”Pysyvää ihokarvanpoistoa”, mainostaa Birmendorfestrassella sijaitseva hoitola vedoten mallinukeillaan mitä ilmeisimmin vähän erilaisen huumorintajun asiakkaisiin. Tai no, mitäs minä tiedän sveitsiläisten huumorintajusta, ehkä tällaiset jutut vetoavat heihin enemmän kuin kuvat silosäärisistä, pehmeäihoisista naisista taustallaan vaaleanpunaisia kukkasia. :)

Zurich_karvasalonki

Ikkunassa pyörii, siis kirjaimellisesti pyörii alustallaan puoliksi karvaiset miehen torso ja naisen sääret. Näky oli jotenkin niin absurdi että se nauratti ja pysäytti joka kerta kun kuljin ohi.

Minulle tuli enemmänkin mieleen joku modernin taiteen ihokarvanpoistohysteriaan kantaaottava teos kuin kauneussalongin ikkuna.

Zurich_karvasalonki_IMG_4622

”Kymmenen vuoden kokemuksella – ja hyvään hintaan.”

Ja mitäs nämä sveitsiläisittäin hyvät hinnat sitten ovat?

  Zurich_karvasalonki_IMG_4626

Karvanpoisto huulten alueelta irtoaa edullisimmin – 30 frangia eli noin 28 euroa. Koko kasvoista saa pulittaa 94 euroa ja brassista 142 euroa. Takapuolen karvattomuus keventää kukkaroa 113 euron verran.

Oletettavasti tulos ei kestä lopun ikää yhdellä ainoalla käsittelyllä vaikka salonki ”permanent” karvanpoistosta puhuukin. Taas voi vain miettiä, miten paljon olemme valmiita maksamaan päästäksemme lähemmäs vallitsevia kauneusihanteita… (Okeiokei, muistan kyllä että osa perusteli karvanpoistoaan myös hygienialla ja selvästi mukavammantuntuisella olotilalla, ja kyllä, voin uskoa että pikkarien haaraosan ympäri kivuliaasti kiertyvät karvat ovat jo hyvinkin perusteltu syy karvojen poistoon…)

Jotenkin tuo hinnasto vielä vahvisti mun kokemusta näyteikkunasta taideprojektina ja kannanottona ihokarvakulttuuriimme, vaikka se varmastikin on ollut kaikkea muuta kuin salongin tarkoitus.  (Öh, tuntuu hassulta ylipäänsä kutsua tuon näköistä paikkaa salongiksi….)

.

Näitä mietiskellessä voin omankin pinnallisen bikiniraja”huoleni” merkeissä vielä lisätä viimeisen updaten alkukesän brassi-keissiini: eipä tarvinnut koko kesän aikana siistiä bikinirajaa. Voidaan ainakin mun kohdalla siis puhua todella pitkäkestoisesta tuloksesta. Vasta nyt, runsas 10 viikkoa sokerikäsittelystä, biksuraja-alueen ulkopuolella alkaa punkea kasvustoa. Ja sekin edelleen niin hentoista ja harvaa että kehtaisin mennä rannalle tällä ”lookilla” :)

Brassista viisi viikkoa

Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta ”kaikki pois” on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.

Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta ”rehotuksesta” ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.

Rannalla_IMG_2916

Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. ”Siellä se taas kirjoittaa p – – niistä karvoistaan. Uskomatonta.”

Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin.  Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja ”siveellisen bloggaamisen” raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.

Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?

Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta ”näin vanhana” ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D

Rannalla_IMG_2912

Muuta kerrottavaa kokemuksesta:

  • Totuin kuin totuinkin sfinksi-lookkiin, tosin mitenkään hygieenisemmältä tai elämää helpottavammalta se ei tuntunut :D
  • Ei karvatupentulehduksia
  • Kolme sisäänkasvanutta karvaa jotka todennäköisesti olisivat selvinneet ulos ominkin avuin mutta noukin ne vapaaksi ohuella neulanpäällä

Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?

Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta ”villipuskan” kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.

Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.

Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla ”kaikki pois” -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)