Nämä luonnolliset dödöt pitävät kainalosi kuivina

* Sis. mainoslinkkejä

…ja minä kun olin päättänyt, etten enää kirjoittaisi arvosteluja (etenkään luonnonkosmetiikan) deodoranteista… ^_^ :P

Syy tähän: minulle deodorantin tai paremminkin antiperspirantin pääasiallinen syy on kainaloiden kostumisen hillitseminen, ei niinkään hienhajun neutralointi, sillä useimpina päivinä hikeni ei haise millekään (ja välillä saatan olla pitkään käyttämättä dödöä lainkaan, kunnes sattuu näitä :P).

Olin siinä uskossa, ettei kuivana pitäviä deodorantteja olekaan, sillä vain antiperspiranteissa käytetään hien eritystä hillitseviä alumiiniyhdisteitä. Mutta onhan niitä..! Haa! Taas tietoni yhdellä kosmetiikan alueella osoitettiin huonosti päivitetyksi ^_^

Alumiinittomat_deodorantit_IMG_9714

Kiitos lukijaehdotuksen testata Schmidt’s -luomudödöä, olen nyt vihkiytynyt uudenlaisten – tai siis minulle uudenlaisten alumiinittomien deodoranttien maailmaan: luomudeodoranttien, jotka lupaavat myös pitää kuivana. Alumiini on edelleen käsittääkseni ainoa ainesosa joka tukkii hikitiehyet ja vain alumiiniyhdisteitä sisältäviä dödöjä saa kutsua antiperspiranteiksi, mutta luonnondeodoranteissa kosteuden hillitsemiseen käytetään jauheita kuten maissitärkkelystä ja arrowjuurijauhetta. Tämäntyyppiset deodorantit ovat kiinteitä stickejä tai voidemaisia salvoja – ja nyt voin vain todeta hämmästyneenä, miten kokonainen tällainen kategoria deodorantteja on jäänyt minulta pimentoon?

Kaikki stickit ja salvat eivät lupaa kuivia kainaloita, vain noiden absorboivien jauheiden teknologiaa käyttävät, mutta miten ihmeessä näitä ei markkinoida tämän näkyvämmin? Minullekin ollaan koko ajan lähettämässä testiin vain niitä perinteisiä nestemäisiä luomudödöjä jotka vain neutralisoivat tuoksua, mutta mikään taho ei ole markkinoinut meikäläiselle näitä (mielestäni) huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Outoa, – mutta suuret kiitokset siis lukijalle, joka täydensi aukkoni luonnonkosmetiikkasivistyksessä ehdottamalla Schmidt’sin testausta.

Alumiinittomat_deodorantit_IMG_9711

Lähtiessäni hakemaan Schmidtsiä löysin muitakin samaa teknologiaa käyttäviä kilpailijoita – Schmidt’s on kuitenkin kuulema markkinoiden alkuperäinen ja muut tulivat perässä.

Ruohonjuuressa minulle kerrottiin, että Schmidt’s on ollut myynnissä jo pari vuotta, ansaitsen siis todellakin potkun persauksilleni siitä että en ole jo ajat sitten tutustunut tähän vaihtoehtoon luonnollisten dödöjen maailmassa. Mutta nyt olen, ja kerron muillekin mattimyöhäisheränneille näiden ilosanomaa :)

Ostin testiin Schmidt’sin lisäksi Ben & Annan, Acorellen ja We Love The Planetin deodorantit.

Alumiinittomat_deodorantit_Schmidts_IMG_9734

Schmidt’s Deodorant

purkki 7 € – 14,30 €, stick 15,90 € / 92 g

Kotimaa: USA

Jo jonkinlaisen kulttimaineen saavuttaneen Schmidt’sin suosio oli Ruohonjuuressa helposti todettavissa; hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja suurin osa tuoksuvaihtoehdoista oli lopussa. Mikä oli harmi, sillä ihania tuoksuvaihtoehtoja on useita.

Schmidt’sin deodoranttia saa sekä stickinä että voiteena, kummassakin on samat vaikuttavat aineet mutta koostumus vain on erilainen. Koska jäljellä olevien stickien tuoksu ei miellyttänyt, otin hajusteettoman voidevariantin.

Alumiinittomat_deodorantit_Schmidts

Kuva: Schmidt’s

Schmidtsin deodorantissa kosteutta imevä ainesosa on arrowjuurijauhe, ruokasooda puolestaan vastaa hajujen neutraloinnista. Erittäin yksinkertainen ainesosaluettelo näyttää tältä: sheavoi, ruokasooda, arrowjuurijauhe, kookosrasva, e-vitamiini. Myös kookosrasva toimii tuoksuja neutraloivasti ja jotkuthan käyttävät yksinään sitä deodoranttina.

Voide on koostumukseltaan erittäin kuivaa, niin kuivaa että se on kuin jauhemaista, rakeista tahnaa. Sitä otetaan pakkauksen mukana tulevalla spaattelilla herneen kokoinen pallura per kainalo, notkistetaan ja lämmitetään hyppysissä ja hierotaan kainaloon. Voide ei missään vaiheessa tunnu iholla rasvaiselta vaikka siinä on shea- ja kookosrasvaa, vaan tuntuma on koko ajan kuiva. Voiteen kuivumista ei siis tarvitse odotella.

Rakeinen, jäykkä koostumus tuntuu aavistuksen hankalalta käyttää (minä haluaisin aina että kaikki toimisi mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla ^_^), mutta mömmö tosiaan toimii; Schmidt’s pitää kainalot testineliköstä ehdottomasti kuivimpina. Myös hajupuoli testattiin useina urheilu/auringonottohikipäivinä siten, että toiseen kainaloon ei laitettu dödöä, ja puolueeton testihaistelija (äitini) sai nuuhkia kainaloitani. Schmidt’s-puoli oli hajuton, toisella puolella oli kuulema ”mahdollisesti aistittavissa jotain hien tapaista” ^_^

Voidemaisempi ja Schmidt’sin oman kuvauksen mukaan liukkaampi stick-versio on varmasti miellyttävämpi käyttää. Schmidtsiä myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *.

alumiinittomat deodorantit

Ben & Anna Natural Soda Deodorant

stick ja purkki 12,90 € / 60 g (purkkiversio ilmeisesti jäämässä pois)

Kotimaa: Saksa

Ben & Anna -dödöt tulivat Ruohonjuuren myyjän mukaan markkinoille pian Schmidtsin vanavedessä, ja ne vaikuttavat niin ulkonäkönsä kuin ainesosiensa puolesta hyvin samankaltaisilta, sillä erolla että Benin ja Annan dödöissä on arrowjuurijauheen lisäksi myös maissitärkkelystä kosteutta kontrolloimassa.

Sannin_suosikki_300px

alumiiniton deodorantti Ben & Anna

Vaikka tuossa juuri ylistin Schmidtsiä tehokkuutensa puolesta,  on Ben & Anna suosikkini! Stickin koostumus on erittäin miellyttävä ja se, mikä erityisesti hilasi saksalaispariskunnan voitolle on valitsemani tuoksu: Vanilla Orchid. (Ben & Anna ovat oikeasti pariskunta ^_^) Siis tämä on niiiiin ihanan tuoksuinen, voisin käyttää tätä parfyyminakin. Pehmeän makea, sensuelli vaniljan ja orkidean liitto. Gourmand-tyyppinen eli jälkiruokamainen mutta ei imelä vaan lempeä ja puuterinen. Niin herkullinen!

Sarjassa on muitakin ihanan kuuloisia tuoksuja; Indian Mandarine, Pink Grapefruit, Persian Lime, Nordic Timber (ahh, joku ihana puutuoksu..)… Ostin myös hajusteettoman version niille päiville kun käyttää muuta hajustetta, niin dödö ei ainakaan riitele hajuveden kanssa.

Stick levittyy helposti ja miellyttävästi; se ei ole liian kuiva eikä liian rasvainen. Pinta kuivuu puuteriseksi nopeasti.

Koska mikään näistä luonnollisista ”wetness protection” -dödöistä ei tietenkään estä kainaloiden kostumista 100-prosenttisesti (niinkuin harvemmin tekee antiperspiranttikaan), on vaikea etenkin vähän hikoilevana arvioida, onko joku näistä lopulta huomattavasti tehokkaampi kuin toinen. Sanoisin kuitenkin, että Ben & Anna on teholtaan lähes Schmidtin luokkaa ellei yhtä hyvä.

Ben & Anna -deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *(jossa näköjään parhaillaan Ben & Annat tarjouksessa 9,90€).

alumiiniton deodorantti Acorelle

Acorelle Deodorant Balm

11,95€ / 40 g

Kotimaa: Ranska

Acorellen tarjokas on seurueen kuivin kaveri. Stick on niin kuiva että se pitää kostuttaa ennen käyttöä jotta se liukuu iholla ollenkaan. En oikein pidä Acorellen ihotuntumasta edes kostutettuna, se on kova ja yksinkertaisesti epämiellyttävän tuntuinen.

Kosteutta hillitsevänä ainesaosana Balmissa on käytetty maissitärkkelystä ja hajunpoistosta vastaa muiden testattujen tapaan sooda. Hajusteettomassa stickissä tuoksuu miedosti ainesosista löytyvä kookos.

Ei-niin-miellyttävästä ”käyttöliittymästään” huolimatta Acorellen soodadödö toimii hyvin ja pitää kainalot selvästi kuivempina kuin merkin nestemäiset dödöt joita myös olen kokeillut.

Acorellen Balm-deodoranttia myy mm. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *.

alumiiniton deodorantti We Love The Planet

We Love The Planet Deodorant

13,90€ / 48 g

Kotimaa: Hollanti

Kookosrasva- ja mehiläisvahapohjainen We Love’n deodorantti on nelikon rasvaisin ja jos tätä yliannostelee, jää kainaloon hieman rasvainen tunne. Maltillisella annostelulla pinta kuivuu kuitenkin ihan kiitettävästi, siitä pitää huolen tahnan sisältämä maissitärkkelys.

We Love The Planetin deo on testatuista ainoa, joka ei varsinaisesti lupaa eikä tuo markkinoinnissaan esiin ”wetness protectionia” eli kuivana pitämistä. Koska siinä kuitenkin on käytetty tärkkelystä joka imee kosteutta, niputin sen samaan kategoriaan muiden kolmen kanssa. Ainakin tällä on potentiaalia pitää kainalot kuivempina kuin voidemaisella deolla ilman maissitärkkelystä.

Kuten Schmidtsillä ja Ben & Annalla, myös Planetilla on tarjolla useita ihania tuoksuvaihtoehtoja, esimerkiksi Mighty Mint viipyi pitkään kädessäni punnitessani sen ja lopulta valitsemani Original Orangen välillä. Orange on ihanan makea ja mehukas appelsiinin tuoksu ja sopivan mieto. Ben & Annan Vanilla Orchidin tavoin tätä on ollut aivan ihana käyttää jo pelkän tuoksunsa perusteella.

We Love The Planet ei pidä kainaloita yhtä kuivina kuin muut kolme, mitä saattoi koostumuksen puolesta odottaakin.

Vaikka hien tuoksu on juuri se osa-alue mihin minun on vaikein ottaa kantaa, koska se oikeasti haiseva ”stressi/jännitysshiki” puskee päälle niin harvoin, niin kommentoinpa kuitenkin, että hien tuoksu ei ole tullut läpi koko kesänä (olen käyttänyt näitä deodorantteja kesäkuun alusta). – Paitsi muutamana hajutestipäivänä, jolloin tarkoituksella jätin toisen kainalon deodoroimatta ja kävin salilla.

We Love The Planetin deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly * ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *. (Hyvinvoinnilla ei muuten enää näytä olevan halvimmat hinnat niinkuin ennen, vaan näistäkin esitellyistä kaikki ovat halvempia muilla myyjillä.)

*

Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, kuten jo tuolla alussakin ilmaisin, että nämä kiinteät, tärkkelys/arrowjuurijauheeseen pohjautuvat luonnonmukaiset deodorantit ovat selvästi parempia kuin nestemäiset luomudödöt. Suoraan sanottuna ihmettelen, miksi kukaan niitä nestemäisiä edes käyttää, kun näitä ”anti-wetness”-varianttejakin löytyy. Useimmat kuitenkin toivovat deodorantin myös hillitsevän kainaloiden märkyyttä siinä missä ikäviä tuoksujakin.

Sannilta iso peukku näille! Sen voin sanoa että itse jään käyttämään näitä, varmaankin Schmidtsiä ja Ben & Annaa. Nyt ei ole enää mitään veruketta pitäytyä antiperspiranteissa. Eli vielä kerran kiitos lukijalle joka näistä vinkkasit :)

Hikiset hetket

Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.

Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle… ”Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain”.

Eiköhän sitten pidä käydä näin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.

Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.

Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.

Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.

Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^

Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut… :D No, nyt tietävät ^_^

Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.

 

Ilman deodoranttia

Sattumalta eräs lukija esitti pari päivää sitten kommenteissa kysymyksen aiheesta, josta olin muutenkin ajatellut kirjoittaa lähiaikoina. Se lähiaika on nyt sitten tänään. :)

   Deodorantit_IMG_0897_2

Aihe on deodorantin/antiperspirantin tarve. (Viittaan näihin tuotteisiin tekstissä yksinkertaisuuden vuoksi vain termillä ’deodorantti’.)

Olen kuluneen vuoden aikana kuin huomaamatta vähentänyt deodorantin käyttöä. Sitten aloin kiinnittää siihen huomiota. Mitä tapahtui hikitilanteen näkökulmasta niinä päivinä jolloin en käyttänyt deodoranttia? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Kainaloni eivät olleet sen märemmät eikä hiki haissut sen pahemmin kuin muutenkaan.

Hien haju ja hikoilun voimakkuus on henkilön yksilöllisen kemian tulos, toisten hiki haisee voimakkaammin, toisten miedommin. Puhdas hiki on hajutonta ja hajun saavat aikaan ihon pinnan bakteerit. Hien hajuun ja voimakkuuteen vaikuttaa myös hien ”syy”, on kahdenlaista hikoilua: elimistön lämmönsäätelyyn liittyvää (ns. liikuntahiki) ja tunneperäisiin syihin kuten jännitys- ja stressitilanteisiin liittyvää. Näitä erittävät kahdenlaiset hikirauhaset, ekkriiniset ja apokriiniset.

Deodorantti_GivenchyPii

Minä kuulun suhteellisen miedosti hikoileviin ihmisiin. Jos lämpötila, liikunta tai jokin tunneperäinen asia ei ole vaikuttamassa, kainaloni pysyvät kuivina käytännössä koko päivän ilman mitään apuaineita. Ja jos juoksen bussille ja saavun sinne ihan hikisenä, ei hiki haise millekään. Minulla on kai siis mukavat bakteerit iholla.

Silti olen tunnollisesti käyttänyt deodoranttia teini-ikäisestä saakka. Sitä ei ole kyseenalaistanut ollenkaan. Deodoranttia kuuluu käyttää ”kaiken varalle”, ikäänkuin. Se on tuntunut yhtä itsestäänselvältä osalta päivittäishygieniaa kuin hammastahna.

Jos olen joskus reissussa unohtanut deodorantin ja huomaan puutteen vasta seuraavana aamuna, olen saattanut olla todella huolissani ja harmissani. Apua, joudun lähtemään ulos ilman deodoranttia…

madara_deodorantti

Nyt puistelen tuolle päätäni. Arvatkaa mitä: en ole esimerkiksi täällä Kreikassa laittanut deodoranttia yhtenäkään päivänä. Vaikka juuri esittelin sen matkakosmetiikkapostauksessani. Jep, sellainen löytyy Kreikkakassista, mutta tänä vuonna en näköjään enää käytä sitä. (Köh, ehkä vuosi sitten ostetun dödön käyttö olisi muutenkin vähän kyseenalaista… ;D Joo, taidanpa heittää sen menemään.)

Kreikan lämpötilan puitteissa edes antiperspiranttinen dödö ei tietenkään pysty estämään tai merkittävästi edes vähentämään hikoilua, joten ainoa peruste sen käytölle olisi hajun estäminen. Silloin kun henkilön tilanne on se että hiki tosiaan haisee pahalle, ovat ehkäisy- ja lievennystoimenpiteet totta kai perusteltuja ja sosiaalisen ympäristön kannalta huomaavaisiakin. Mutta minun (normi)hikeni ei haise. Mitä dödö siis ylipäänsä tekee kainaloissani täällä 30+ asteen lämpötilassa tai missään muuallakaan? Se on vain ylimääräinen kemikaalikuorma. Ihon kosteuteen se ei vaikuta suuntaan tai toiseen.

Clarins_deodorantti_IMG_5094

Kirjoitin tuossa että (normi)hikeni ei haise. Tällä tarkoitan sitä kropan lämmönsäätelyyn liittyvää, liikkumisen ja lämpötilan aikaansaamaa hien eritystä. Se toinen hiki taas haisee. Ja SEN voi nähdä perusteluna deodorantin käytölle. Mutta tämä toinen hikityyppi ei esiinny päivittäin, ja varmaankin juuri siksi deodorantin käyttö on vähentynyt marginaalisesti tajuttuani, etten tee dödöllä mitään ”normihien” kannalta.

Se toinen hiki on sitä tunneperäistä, erityisesti stressitilanteisiin liittyvää. Jos jännitän jotain, kainalot ovat kyllä hetkessä kosteat, ja ilman dödöä myös tuoksu on tunnistettava. Joskus tämän tyyppistä hikeä ilmenee myös positiivisissa yhteyksissä kun keskityn johonkin josta olen oikein innoissani, kuten meikkaamiseen tai vaikka blogijutun kirjoittamiseen. Se on tosi outoa, koska tilanteisiin ei liity jännitystä tai hermostuneisuutta. Olen päätellyt, että näissä tilanteissa olen kuitenkin jotenkin tunnetasolla eri lailla aktivoitunut kuin ”normitilanteissa”. ”Meikkihiki” ei ole päivittäinen ilmiö vaan liittyy vaativampien meikkien kuten vaikka juhlameikin tekoon. Tai jos olen tekemässä jotain blogimeikkiä :D Tosi hassua.

idKainalo

Syy sille, miksi ”tunnehiki” voi haista erilaiselle kuin lämpöhiki, liittyy hien kemialliseen koostumukseen. (Sarjassamme tietoa joka ei ehkä kaikkia kiinnosta eikä edes liity postauksen varsinaiseen pointtiin, mutta kerron silti ^_^) Lämpöhien erityksestä vastaavat ekkriiniset hikirauhaset ja tämä hiki on koostumukseltaan 90-prosenttisesti vettä. Apokriinisten rauhasten tuottama tunneperäinen hiki taas sisältää paljon valkuaisaineita ja lipidejä. Tämä koostumus on enemmän bakteerien mieleen ja näin ollen voi potentiaalisesti haista voimakkaammin.

Ja minulla se menee juuri niin. Bakteerit mitä ilmeisimmin riemastuvat tunnehien tarjoamasta ateriasta ja tuloksena on haisevat kainalot. Haju ei tuolloinkaan ole erityisen pistävä mutta havaittava kuitenkin.

Tuota hikeä vastaan on tietysti mielekästä suojautua jos on menossa tilanteisiin jossa on odotettavissa jännitystä tai tunnepiikkejä. Mutta kun näitä tilanteita on arjessani aika harvoin, on deodorantin päivittäinen käyttö lopulta…. oikeastaan täysin turhaa. Aine on kainaloissani eikä tee siellä useimpina päivinä yhtään mitään muuta kuin muodostaa iholle ylimääräisen kemiallisten aineiden kalvon. En sano että kuulun niihin jotka ovat huolissaan esimerkiksi antiperspiranttien sisältämistä alumiiniyhdisteistä, mutta en yleisesti näe pointtia laittaa iholle tarpeetonta kemikaaliannosta.

TrueOrganicOfSweden_IMG_2043

Kun asiaa miettii, on todellakin aika hullua että niin moni, kuten minäkin 22 vuoden ajan, hieroo joka päivä ihoonsa deodoranttia silkasta tottumuksesta ja kuvitelmasta että niin vain ”kuuluu tehdä”. Runsaasti hikoilevien ja pahanhajuisesta hiestä kärsivien kohdalla käyttö on täysin ymmärrettävää, mutta sillä osalla väestöä, jolla ei ole tätä ongelmaa, on deodorantin käyttö ”vain varmuuden vuoksi” lopulta aika hullu ilmiö.

Muita jotka ovat kyseenalaistaneet deodoranttien ja antiperspiranttien käytön?

Kuinka moni on menee täysin dödöttä?

Mitä ajatuksia aihe ylipäänsä herättää?

.

Blogissa on aiemminkin käyty kiihkeää keskustelua deodorantista ja hikoilusta, viimeksi liittyen yödeodorantin käyttöön. Melkein 300 kommenttia keränneet postaukset löytyvät täältä: Kuka laittaa yöksi deodoranttia? ja Hyi, hiki!