Taatelikakulla jaksaa paremmin?

Joulu ja herkut.

Joulutortut_IMG_0356

Vaikka en juuri näitä perinteisiä herkkuja enää syökään (enkä riisipuuroa, konvehteja, tavallisia pipareita tai vehnään ja sokeriin leivottuja kakkujakaan), ei makeita herkkupaloja jää joulustani uupumaan.

Jouluherkut_IMG_0375

Vhh-joulumässyä illalliseksi :)

Vaikka parit ekat vhh-joulut jäivät makean tasolla köyhemmiksi, herkuttelin tänä vuonna pipareilla, taatelikakulla ja viikuna- ja suklaapallosilla samaan malliin kuin viimekin vuonna.

Hedelmästä, tummasta kaakaosta, kookoshiutaleista, pähkinöistä ja jouluisista mausteista syntyvät maut ovat niin vahvoja, että en koe jääväni kaipaamaan mitään, mitä vehnäsokeriversiot tarjoavat.

No okei. En edelleenkään ole löytänyt luumutortun korvaajaa, sillä luumumuffinit eivät nyt kuitenkaan ihan ole sama juttu. ;) Eikä tänä jouluna aika lopulta riittänyt kaavailemani gluteenijauhopohjaisen torttutaikinan testaukseen.

Ilman vehnää ja sokeriakin on joulun ajan hiilihydraattikulutukseni joka tapauksessa huimasti korkeampaa normaaliarkeeni verrattuna. Bataatti- ja porkkanalaatikot sekä kuivatut hedelmät pitävät huolen siitä, että hiilaria piisaa :)

Ja nyt seuraa tunnustus.

idJouluherkut_IMG_0363

Tai paremminkin; erään asian myöntäminen. Tuumailin tätä jo viime jouluna, mutta jostain syystä olen ollut (krhm, itsepäisyyttäni?) haluton testaamaan asian laitaa normaaliarjessa.

Kyllä se on myönnettävä, että treeni kulkee huomattavasti paremmin joulun hiilariherkkutankkauksella kuin  normaaliruokavaliollani. Etenkin juoksu. Viime jouluna juoksin ”taatelikkakujen voimalla” lenkkiennätykseni kaksi tuntia, ja tänä jouluna on sama ollut helposti lähellä.

Myönnetään, että te hiilarit parantavat liikuntasuoritusta -juttujen puolestapuhujat olette oikeassa. Kyllä mun treenikestävyys on selkeästi parempi kun syön enemmän hiilareita. 10 kilometrin lenkki ja sen perään tunnin punttitreeni sujuu hämmentävän tehokkaasti.

Jouluherkut_IMG_3343

Mitäs nyt sitten? Johtaako tämä havainto muutoksiin ruokavaliossani? Kysymys kai kuuluukin, kuinka paljon liikuntasuorituksissa kehittyminen merkitsee minulle?

Minulla on normaaliarjessani oikein hyvä olo matalahiilihydraattisella ruokavaliollani. Yleisen olon perusteella ei siis olisi syytä lähteä muuttamaan itselle toimivaksi koettua tapaa syödä. Mutta haluanko jaksaa juoksulenkkejäni jouhevammin? Tai jopa kehittyä voimatreenissä? Tähän saakka minulle on ollut ihan ok, että vain ylläpidän saavutettua tasoani puntin puolella. Juoksussa kyllä olen toivonut kehitystä… Auttaisiko siihen ihan oikeasti kaurapuuro ja kuivattu viikuna?

Jouluherkut_IMG_0380

Joku voi miettiä, miten vaivaudun edes pohtimaan näin yksinkertaista asiaa – jos hiilareilla kulkee paremmin, totta kai lisäät niitä lautaselle! Minulle asia ei kuitenkaan ole niin helppo. Kun on päässyt eroon ikäviksi koetuista mieliteoista ja jopa riippuvuudesta tiettyihin ruoka-aineisiin, ja tämä muutos on johtanut niin kokonaisvaltaisesti parempaan hyvinvointiin, vanhoja tapoja ei tee mieli houkutella takaisin alkamalla taas säännöllisesti syödä korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokia.

Vaikka asia ei ole minulle yksinkertainen (älkää luulko etten tiedä miten hullunkuriselta tämä kuulostaa :p), niin joitain muutoksia aion tehdä. Pikkuhiljaa. Kyllä liikuntaharrastus on minulle kuitenkin sen verran tärkeä. Leipään ja makeisiin ei tietenkään tarvitse palata, mutta hyviä, hitaita hiilihydraatteja aion lisätä.

Jotenkin vain niin huvittava tämä havainto. Että herkuilla jaksaa liikkua! ^_^ Ainakin kun herkut ovat tyyppiä hedelmät, juurekset ja tumma kaakao.

Hyvä havainto. En ole lainkaan pahoillani. :)

Ja miksi sitten minulle on ylipäänsä ollut niin tärkeää pitää kiinni ajatuksesta, ettei (hyvien lähteiden) korkeammalla hiilaripitoisuudella voisi olla minulle etujakin… Jaa-a, sitä voi miettiä. Jääräpää on jääräpää.

*

Loppuun jaan viime jouluna kehittämäni vhh-reseptin entisille lempparimakeisilleni; Julia-konvehdeille. Näiden Julioiden marmeladisydän syntyy siirappimassan ja hedelmäesanssin sijaan oikeasta hedelmästä <3

    Vhh_Julia_suklaa

Kommentit
  1. 1

    Milla sanoo

    Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Ei ne juurekset ja hedelmät saa pahaa aikaan :)

  2. 2

    Minä vain sanoo

    Mielenkiintoista:) saanko kysyä kuinka paljon suurin piirtein tällä hetkellä liikut viikossa? Itse liikunta mulle parasta

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Pyrin käymään salilla neljä kertaa viikossa, joskus tulee käytyä useammin, joskus harvemmin. Yksi treenikerta on noin puolitoista – kaksi tuntia, riippuen miten piipussa on juoksusession jälkeen :D

  3. 3

    Juli sanoo

    Ymmärrän täysin, että tuntuu järjettömältä palata vanhoihin tapoihin sen jälkeen, kun niistä on vaivalla päässyt eroon. Itse lopetin syyskuussa 2014 karkin syömisen kokonaan tajuttuani olevassa pahassa sokerikoukussa. Kaveri kysyi viimeksi jouluna, miksen juo kaakaota, eikä selitettyäni ymmärtänyt, miksen voi juoda kaakaota edes silloin tällöin. Mutta se silloin tällöin muuttuu niin helposti kerran viikossa ja sitten se onkin kohta joka päivä. Parempi olla siis suosiolla ilman. Eikä oikeastaan enää edes tee mieli karkkia, jouluna jotkin suklaakonvehdit aiheuttivat lievää kuolaamista, mutta siinä se. Nykyään ainoa makeanhimo, mikä iskee, on pakottava tarve saada omena tai banaani. Mieluummin koukussa omenoihin kuin sokeriin, jos minulta kysytään ;) Sen lisäksi makuaisti on parantunut huomattavasti, voisin syödä sitruunaa kuin appelsiinia tai napsia karpaloita kuin suklaakonvehteja. Nyt tosin jäin pohtimaan sitä, lasketaanko tuo tee-se-itse-Julian sisällys-marmeladi karkiksi vai ei, mieli tekisi maistaa…

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Mutta se silloin tällöin muuttuu niin helposti kerran viikossa ja sitten se onkin kohta joka päivä. Parempi olla siis suosiolla ilman.

      Aivan. Tätä samaa sovellan itse esim. leipään. Pala ruislimppua ei varmasti tekisi hallaa silloin tällöin nautittuna, mutta addiktioni tuntien tiedän, miten helposti se lipsahtaisi viikkotasolle ja kohta leivänhimo takoisikin jo päässä joka päivä. Yksinkertaisempaa ja helpompaa olla kokonaan ilman. Minihiilari-leipä ei ole tuonut himoja takaisin, se on kai lopulta niin anti-leipää :D

      Nykyään ainoa makeanhimo, mikä iskee, on pakottava tarve saada omena tai banaani.

      Mulla taas ainoa hiilarihimo (makeanhimoa en enää tunne) kohdistuu bataattiin ja kaurapuuroon…!! :D :D On se mielenkiintoista mitkä ruoat ovat jääneet houkuttelemaan kaikista mahdollisista hiilaripitoisista ruoista ^_^ Mutta todellakin – mieluummin koukussa hedelmiin, juureksiin tai puuroon kuin karkkiin!

      Mitä vhh-Juliaan tulee, onhan se karamellin omainen ”tuote” :) Mutta lopulta laskisin karkiksi vain kuorrutuksen, sisältöhän on tuoretta hedelmää. Jos muuten haluaa tehdä vimpan päälle vhh-suklaamakeisen, tekee kuorrutteen tietysti itse kookosöljystä ja kaakaojauheesta eikä kaupan suklaasta. :) Sen miinus kaupan suklaaseen vain on huono kestävyys – omatekoinen suklaa sulaa huoneenlämmössä, kaupan suklaa ei.

  4. 4

    Henna sanoo

    Hyvä havainto. Mielenkiinnolla odotan muutoksien tuomien tulosten raportointia :)

    Ja kiitos reseptin jaosta, kuulostaa ihan mahtavalta vhh-äidilleni, joka rakastaa Julia-karkkeja.

  5. 5

    p sanoo

    Mulla on toi sama, että treeni kulkee paremmin, kun on hiilaria koneessa. Mun vähähiilarisuus on vähän kausiluonteista, mutta silloin, kun katson niiden perään vähäsen, pyrin ajoittamaan hiilareita ennen liikuntasuoritusta ja heti liikuntasuorituksen perään. Alle siksi, että saa tehoja irti (kokeilepas vaan tehdä jotkut rankat juoksu- tai kuntotestit ilman hiilareita ja niiden kanssa, jos et muuten usko. ) ja heti päälle sen vuoksi, että uskon niiden menevän suoraan lihaksiin. Mulla tuolla tavalla ajoitetut hiilarit eivät aiheuta vähähiilarisemmallakaan kaudella hiilariongelmia. Ja alle syönti on mulla tärkeämpi. Osaiskohan joku selittää, että onko tässä mitään perää? Se vaan tuntuu toimivan noin hyvin.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      pyrin ajoittamaan hiilareita ennen liikuntasuoritusta ja heti liikuntasuorituksen perään.

      Tästä olen kuullut/lukenut moneltakin taholta, viimeksi taisin lukea aiheesta Ainon blogista. Eli korkeammat hiilaripitoisuudet kannattaisi nimenomaan kohdistaa liikuntasuorituksen ympärille, etenkin jälkeen, niin keho saa niistä parhaan hyödyn ja hiilari käytetään enimmäkseen suoraan lihasten polttoaineeksi/treenin aikaansaamien lihasten vaurioiden korjaamiseen sen sijaan että se varastoituisi rasvakudokseen tai jäisi turvottelemaan.

      Jostain syystä, vaikka olen tästä niin monesti kuullut, on vain ollut älyttömän vaikeaa tehdä arjessa konkreettisia ”ruokatekoja” asian testaamiseksi. Olen niin tottunut vhh-tapaani syödä, että esim. parsakaalin korvaaminen edes osittain riisillä ennen treeniä tuntuu kertakaikkisen, nohh, väärältä. Vaikka järki sanoo ettei se todellakaan niin ole. Minkä sitä itselleen mahtaa… Psykologian voima on vahva. Kun on jollain muutoksella saanut niin positiivisen tuloksen, voi olla äärettömän vaikea peruuttaa takaisin vanhaan edes osittain. Mieli on sellainen…

      Mutta nyt mä yritän oikeasti selvittää tämän jutun. Ainahan voin palata takaisin ”tiukempaan” vhh:hon jos näyttää siltä, että muutosten myötä palaa myös epätoivottuja vaikutuksia. Sanotaanko vaikka näin, että en halua kasvattaa kestävyyttäni juoksupoluilla sillä hinnalla, että ilmapallovatsa, verensokerin heittelyt päänsärkyineen ja makean mieliteot palaavat. Jouluruokien jättämä turvotus kertoo kyllä omaa tarinaansa hiilareiden ikävämmästä vaikutuksesta kehossani, vaikka kuinka on ollut mahtavaa jaksaa paremmin treenin parissa.

  6. 6

    Tiia sanoo

    Tuskin joka päivä haluat paria tuntia juosta kuitenkaan? Voisihan sen ajatella vaikka niin, että söisi esim puuroa tai bataattia treenipäivinä ennen (ja mahdollisesti jälkeen) suorituksen?

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Juuri näin olen ajatellut tehdä, vain juoksupäivinä :)

      Jos teen pelkästään punttitreenin yksinään, en ole havainnut nautitun ravinnon vaikuttavan jaksamiseen. En ihan ymmärrä tätä sillä logiikalla, että aerobisen, pitkäkestoisen suorituksen aikana kehon sanotaan nimenomaan hyödyntävän energianlähteenä ensisijaisesti rasvaa, ei glykogeenia, mutta olen jo lakannut yrittämästä ymmärtää monia asioita. :)

      • 6.1.1

        Taru sanoo

        En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että keho hyödyntää suorituksen aikana rasvaa, mutta niinhän se ei tosiaan ole. Varsinkaan ensisijaisesti. Kyllä ne on ne hiilihydraatit, jota ne lihakset käyttävät energianlähteenä ja rasva-aineenvaihdunta ei kerkiä edes käynnistyä kunnolla ensimmäisen tunnin aikana. Maratonin pituisen matkan aikana sitä rasvaa jo jonkun verran käytetään, ja vasta jos juokset maratoniakin pidempään, rasvat alkavat olla edes jonkunlainen pääenergian lähde.
        Lihastohtori esim. on tämän tiivistänyt (sarake ”lihasglykokeeni” hallitsee kaikilla matkoilla 80km:iin asti):

        https://lihastohtori.files.wordpress.com/2014/04/lihasten-energialc3a4hteet.jpg

        Onko se sitten sen pitkäkestoisen suorituksen _jälkeinen_ mahdollinen rasvaa polttava vaikutus, joka sekotetaan tohon suorituksen aikaiseen…

        • 6.1.1.1

          Sanni sanoo

          En tiedä mistä tuo käsitys tulee, että keho hyödyntää suorituksen aikana rasvaa

          En tiedä minäkään mutta kyllähän siitä ihan yleisesti puhutaan :) Keho käyttää sekä rasvaa että glukoosia.

          Esim. Tiede-lehden keskustelupalstalta, jossa keskusteltiin aiheesta ”Mistä energia jos syömättä juoksee 30 minuuttia”:

          (joo, eihän kirjoittajan pätevyydestä ole mitään takeita mutta kirjoitettu vastaa suunnilleen sitä mitä olen itsekin kuullut energialähteiden käytöstä liikuntasuorituksen aikana.)

          ”Lihakset käyttävät rasvaa jatkuvasti energiaksi. Mitä alhaisempi rasitustaso, sitä enemmän. Ei ole olemassa mitään aikarajaa, jonka jälkeen elimistö vasta alkaisi polttaa rasvaa, se on näitä ihmeellisiä myyttejä joilla ei ole mitään perustaa urheilulääketieteessä.

          Juostessasi käytit kehosi rasvaa ja glukoosia, jota on varastoitunut glykogeeniksi lihaksiin ja maksaan. Rasvan osuus oli suhteessa sitä suurempi, mitä hitaammin juoksit, sillä kovaa juostessa tarvitaan energiaa nopeasti, jolloin glukoosia käytetään enemmän.

          Kaikki käytetty energia siirtyy lihassolun käyttöön ATP:n välityksellä. ATP ei ole mikään energiaravintoaine rasvan, sokerin ja proteiinin tavoin, vaan eräänlainen akku, johon rasvasta ja sokerista purettu energia varastoidaan ennen käyttöä. Se muodostuu adeniinista, riboosista ja kolmesta fosfaattiosasta. Fosfaattiosien liittyminen adenosiiniin sitoo runsaasti energiaa, ja niiden irtoaminen vapauttaa sitä.”

          Miten sitten tällaisesta biologisesta asiasta voi olla eri näkemyksiä ja eri tietoa, sitä voidaan ihmetellä niinkuin niin monia muita asioita joiden pitäisi olla tiedettä, ei mielipiteitä. Kai ihmiskehot lopulta kuitenkin toimivat eri lailla vaikka biologisen mekanismin pitäisi olla sama. Yhden keho polttaa helpommin rasvaa kuin toisen jne. Aineenvaihdunta on yksilöllistä – ehkä yhden rasva-aineenvaihdunta ei ”kerkiä käynnistyä” tunnin lenkillä, toisen ehtii.

          Minä en todellakaan tiedä mikä on absoluuttinen totuus tässä asiassa, mutta sen tiedän että rasvan poltto liikunnan aikana on ihan yleisesti puhuttu asia. Tässä nyt vaikka toinen hakuosuma googlesta:

          http://www.fit.fi/arkisto/treeni/polta-rasvaa-tehokkaasti/2380.html

          Puhuvatko liikunta-alan ammattilaiset sitten puuta heinää kannustaessaan asiakkaitaan matalan sykkeen ”rasvanpolttojumppiin” ja ”aamuaerobisille”?

          • 6.1.1.1.1

            Joh sanoo

            ”Rasvan osuus oli suhteessa sitä suurempi, mitä hitaammin juoksit, sillä kovaa juostessa tarvitaan energiaa nopeasti, jolloin glukoosia käytetään enemmän.”

            Aivan ilman luotettavia lähdelinkkejä muistelen muinaisista liikunta-alan opinnoistani, että avainsana tuossa yllä olevassa lainauksessa on ”suhteessa”. Matalasykkeisessä liikunnassa rasvan osuus kaikesta kulutetusta energiasta on siis suhteellisesti suurin, mutta kovasykkeisessä liikunnassa sitä kuluu kuitenkin kokonaismääränä enemmän. Suhdeluvut sikseen ja nyrkkisääntönä: mitä kovempaa (ja pidempään) treenaat sitä enemmän myös rasvaa palaa. Tällainen harjoittelu ei kuitenkaan useimmille ole järkevää, mielekästä eikä terveellistä, joten alan ihmiset suosittelevat yleensä ennemmin pitkäkestoista ja matalasykkeistä liikuntaa varsinkin ylipainoisille ja vasta-alkajille.

            (Ja ”rasvanpolttojumpat” ja kaiken maailman pakaranmuokkaukset puolestaan ovat markkinointia ja ennen kaikkea keino houkutella ihmisiä tunneille. :D )

            • 6.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Matalasykkeisessä liikunnassa rasvan osuus kaikesta kulutetusta energiasta on siis suhteellisesti suurin, mutta kovasykkeisessä liikunnassa sitä kuluu kuitenkin kokonaismääränä enemmän.

              OK. Mutta sinäkin siis olet sitä mieltä, että rasvaa kuitenkin kuluu liikuntasuorituksen aikana? Taru? Any thoughts? :)

              • 6.1.1.1.1.1.1

                Joh sanoo

                Ilman muuta palaa ja sen jälkeenkin hyvän tovin riippuen siitä, minkälainen treeni tuli vedettyä. :) (Raskaan treenin jälkeen pidempään kuin kevyemmän.)

                • 6.1.1.1.1.1.1.1

                  Sanni sanoo

                  Eikö ole jännä miten vastakkaisia näkemyksiä tällaisesta, käytännössä tieteellisestä asiasta voi olla? :) Kumpikin osapuoli kokee puhuvansa asiasta, josta ei pitäisi voida olla muita kuin yksi (tieteen vahvistama) totuus. Jännää ja mielenkiintoista :)

                  Minä jatkan tuohon versioon uskomista, että rasvaa palaa liikuntasuorituksen aikana (ja toki muulloinkin).

        • 6.1.1.2

          Sanni sanoo

          Maratonin pituisen matkan aikana sitä rasvaa jo jonkun verran käytetään, ja vasta jos juokset maratoniakin pidempään, rasvat alkavat olla edes jonkunlainen pääenergian lähde.

          Juttelin tästä pitkän urheilutaustan omaavan mieheni kanssa, ja hän pyysi kysymään, milloin ihminen sitten pääsee eroon rasvasta, jos se ei käytännössä pala, ellei ihminen juokse yli maratonin mittaisia matkoja?

          • 6.1.1.2.1

            Taru sanoo

            Ei mulla ole varsinaista asiantuntemusta tähän asiaan, enkä ole enemmän perehtynyt alan tutkimuksiin ja ihmisen fysiologiaan :)

            Mainituista lähteistä Lihastohtorin näkemys on kuitenkin henkilökohtaisesti mulle edelleen uskottavin, koska hän on kuitenkin liikuntatieteen tohtori. Tekee ihan oikeasti tutkimuksia aiheesta. En toki väitä, että tämäkään olisi ainoa ja lopullinen totuus. Kuitenkin joku Fit-lehden artikkeli voi perustua aivan hyvin nimenomaan siihen yleisesti puhuttuun näkemykseen ilman sen kummempia taustatietoja. Ja jos nyt näistä ”yleisistä näkemyksistä” puhutaan, niin ihan mun sykemittarikin on sitä mieltä, että useimpien harjoitusten kohdalla ”Tällä harjoitusteholla keho käyttää energialähteenään pääasiassa hiilihydraatteja”. Ja nuo on nyt niitä matala-keskitehoisia lenkkejä.

            Tänä päivänä kun puhutaan aina vaan siitä rasvanpoltosta, niin jospa tämä on ”hieman” vaikuttanut siihen yleiseen mielikuvaan, että rasva olisi se pääasiallinen energianlähde liikunnan aikana? Ja tämä on nyt vain mun uskomus :)

            Tuo mun alkuperäinen kommentti liittyi siis tuohon ”ensisijaisesti rasvaa” -kohtaan. Eli siihen, mistä keho sen pääasiallisen energian ottaa ja mikä tuo sen jaksamisen suorituksen aikana. Kokonaiskalorinkulutus ja rasvanpoltto on hieman eri asia. Se rasva ihan varmasti palaa (on tuolla sykemittaustuloksissakin se ”rasvan osuus kulutetuista kaloreista” ja alle tunnin lenkillä se on jotain 30%), ja tosiaan kokonaiskulutuksesta sitä on suhteellisesti enemmän mitä hitaammin menet, ja se ihan varmasti palaa sen suorituksen jälkeen.

            En mäkään väitä, että kaikkien kroppa toimii samalla tavalla, mutta kun lopulta myös ihmisten (aika monien) kokemuksetkin puhuvat sen puolesta, että kun on vähän hiilaria alla niin suoritus kulkee, niin kyllä mulle saa vielä muutaman uskottavan tutkimuksen näyttää ennen kun uskon, että se rasva onkin se _pääasiallinen_ energian lähde :)

            • 6.1.1.2.1.1

              stiia sanoo

              Keho käyttää aina ensisijaisesti hiilareita energianlähteenä, jos niitä on, niin niitä käytetään. Tämän takia ”rasvanpollto käynnistyy” vasta myöhemmin, eli silloin kun hiilarit ovat kuluneet. Treenin jälkeen tulee jälkipolttoa ja kun hiilarit on käytetty ja niin siirrytään muihin vaihtoehtoihin. Rasvan käyttö energianlähteenä ei ole tehokasta, Rasvasoluista vapautuu vapaita rasvahappoja ja glyserolia. Rasvahapot hapetetaan mitokondriossa β–oksidaatiossa. Niihin lisätään koentsyymi A. Näin muodostunut asyyli-KoA hapetetaan jatkossa sitruunahappokierrossa, jossa muodostuu NAHD + ATP +CO2. Myös glyserolista tulee energiaa.

              Mä olen muuten aina miettinyt, että miksi Julia-karkkeja myydään, että ei kai niistä kukaan oikesti tykkää..

              • 6.1.1.2.1.1.1

                Sanni sanoo

                Mun oli pakko ottaa tämä aihe puheeksi eilen lääkäritutun kanssa, kun alkoi niin vaivata. Lääkäri oli myös sen kannalla, että elimistö käyttää liikunnan aikana sekä rasvoja että hiilihydraatteja, eikä aina ensisijaisesti hiilareita. Hiilareita tarvitaan nopeissa ponnistuksissa, ja jos tekee jotain rauhallisempia askareita, elimistö ottaa energiaa enemmän rasvasta säästääkseen hiilareita tilanteisiin, joissa tarvitaan nopeasti energiaa, esim. entisaikoina ihmisen on pitänyt kyetä vaikkapa nopeasti pakenemaan. Siksi elimistölle ei ole järkevää käyttää koko ajan yksinomaan hiilareita ”kunnes ne ovat kokonaan lopussa”.

                Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjaston sivuilta löytyy artikkeli aiheesta. Okei, sen on kirjoittanut ”vain” ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm, joka ei ole lääkäri, mutta Duodecimin artikkeleita pidetään käsittääkseni hyvin luotettavina lähteinä.

                ”Kohtuullisen rasittavassa liikunnassa kuten hölkätessä ja uitaessa kuluu suunnilleen yhtä paljon hiilihydraatteja ja rasvoja energiaksi. Jos tällainen liikunta kestää useita tunteja, käytetään pikkuhiljaa lihaksiin varastoitunut hiilihydraatti lähes loppuun. Kun varastot pienenevät, katetaan energiantarve yhä enemmän rasvoilla. Niin siis kohtuullisen reippaan kestävyysliikunnan aikana rasvat ottavat vähitellen yliotteen hiilihydraateista.

                Kävely, puulaakilentopallo ja puutarhassa työskentely ovat esimerkkejä rauhallisesta liikkumisesta, jonka aikana rasvat yleensä ovat hiilihydraatteja selvästi tärkeämpi energian lähde. (…)

                Mitä pidempi aika ateriasta on kulunut, sitä enemmän energiaa otetaan rasvoista. Jos taas on tullut syötyä paljon hiilihydraatteja pari kolme tuntia ennen liikuntaa, käyttää lihas ainakin liikunnan alussa runsaasti hiilihydraatteja.”

                • 6.1.1.2.1.1.1.1

                  Taru sanoo

                  Joo, näinhän se on. Tota mun aiemmin linkkaamaa kuvaa ei selitetä ko. jutussa tarkemmin ja se todennäköisesti kuvaa vain jotain tiettyä asiaa/tilannetta. Tää energian käyttö kun on kohtalaisen monimutkainen juttu ja riippuu lajista, henkilöstä, tehoista jne…

                  Ilmaisin itseäni huonosti (eikä pitäis muutenkaan pikaisesti vastailla tälläsiin aiheisiin :D) ja sinänsä mun oli tosiaan tarkotus painottaa tota nimenomaan lenkkeilyssä tapahtuva energian käyttöä ja sitä että siinä hiilarit on se pääasiallinen energian lähde (kuinka isosti – riippuu vauhdista ja myös osittain lenkkeilijän kunnosta). Ja kuten tossa yllä mainittiin, niin rasvan käyttö energiaksi ei ole yhtä tehokasta kuin hiilarien, minkä vuoksi nimenomaan tuloksen ja jaksamisen parantamiseksi se hiilari auttaa.

                  • 6.1.1.2.1.1.1.1.1

                    Sanni sanoo

                    Ei tässä asiassa taida todellista totuutta ollakaan :D Siis sellaista kaikkiin pätevää. :) Jep, se on selvää että jaksan hiilareilla paremmin pitkäkestoista suoritusta, joten glykogeenivaraston suotuisa vaikutus juoksuun on kohdallani päivänselvä. Kuitenkin kaikki energialähteiden jakautumisesta tehon mukaan lukemani on puoltanut sitä, että minun tasollani tapahtuvaa rauhallista lenkkeilyä energisoisi myös rasva. Siksi hämmennys.

                    Mutta kuten kirjoitit, energian käyttö on monimutkainen juttu. Loppujen lopuksi johtopäätöksiä kannattaa tehdä vain oman konkreettisen kokemuksen eikä oppikirjojen tai artikkelien perusteella. :) Ja oma kokemukseni selvästi kumoaa ”rasvateorian”.

                    Keskustelu herätti minussa sen verran syvällisempää kiinnostusta, että aion varata ajan muutamalle eri liikunta-alan ammattilaiselle ja perehtyä aiheeseen paremmin. Ihan jo siksi, että haluan ymmärtää mitä kehossani oikeasti tapahtuu. Ehkä tästä syntyy vielä kiinnostavaa blogimateriaalia :)

                  • 6.1.1.2.1.1.1.1.2

                    nuunuu sanoo

                    Ps. Ei edes vauhdista, vaan sykkeestä. Huonokuntoisemman/ylipainoisemman syke nousee helpommin kuin paljon treenaavan vauhdista riippumatta. Kovatehoisempi eli nopeammalla sykkeellä tehty treeni kuluttaa hh-varastot nopeammin ja keho siirtyy käyttämään enemmän rasvoja, ja tämä jatkuu harjoituksen jälkeenkin. Palautumisen kannalta kulutettu hh on järkevä korvata mahdollisimman pian. Punttitreenin jälkeen taas proteiinista on enemmän hyötyä, se korjaa lihaksiin syntyneitä vaurioita eli rakentaa uutta lihasta. Ja lepo on olennaista, lihas rakennetaan levossa.

  7. 7

    sanoo

    Onpa mukava kuulla, että juoksu kulkee selvästi paremmin tietyillä hiilareilla kuin ilman niitä. :) Muistan, että keskustelimme noin vuosi sitten ihan samasta aiheesta blogissasi; koska minulla on 15 vuoden juoksuhistoria, tiesin tasan tarkkaan jo silloin, että hiilarit totta kai parantavat urheilusuoritusta, mutta en osannut kertoa, mistä se erityisesti johtuu. Tai eihän se erityisesti johdukaan mistään muusta kuin glukoosista ja myöhemmin glykogeenistä. Olet ehkä jo lukenutkin seuraavat Terve urheilija -sivun artikkelit, mutta jos et vielä ole, niin ne ovat kuin varta vasten sinulle kirjoitettuja:

    http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/energiaravintoaineet/hiilihydraatit

    http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/energiaravintoaineet/vahahiilihydraattinenruokavalio

    Varsinkin tuo jälkimmäinen artikkeli kertoo hyvin, miksi treeni ei kulje yhtä hyvin liian vähillä hiilareilla. (Sen ei siis tulisi olla mielipideasia, vaan tieteellinen fakta.)

    Koska hiilarien syöminen ei ole sinulle helppoa menneiden syömistottumuksiesi vuoksi, minusta sinun kannattaa satsata juurikin niihin parempiin hiilareihin. Ei siis tarvitse palata jauhoisiin leipiin ja karkkeihin, vaan esim. tykkäämäsi bataatti on todella hyvää liikkujan ravintoa. Muista, että kuivatut hedelmät koostuvat yksinkertaisista sokereista, jotka käyttäytyvät kehossa tavallisen valkoisen sokerin lailla toisin kuin monimutkaiset hiilihydraatit, joita on esim. bataatissa, pavuissa ja riisissä eli tärkkelyspitoisissa ruoissa. Olen kirjoittanut aiheesta paljon blogissani (vuosi sitten en vielä ollut), ja erityisesti hiilihydraateista on asiaa täällä: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2015/04/28/tarkkelyksella-terveeksi-ja-timmiksi-osa-1-miksi-tarkkelys/

    Toivon todella, että alat syödä kunnollisia hiilareita sopivasti etenkin juoksupäivinä! :)

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Kiitos linkeistä :) Toki olen aina tiennyt, ettei kyseessä ole pelkkä mielipideasia vaan tiede tukee täysin hiilihydraattien myönteisiä vaikutuksia liikuntasuorituksissa. Mutta, koska vähähiilihydraattista ravintoa syövien keskuudessa on myös todella paljon kokemuksia siitä, ettei vhh-ruoka heikennä urheilusuorituksia (todistetusti maailmassa on myös vhh-ruokavaliota noudattavia ammattiurheilijoita), niin jotenkin halusin typerästi uskoa siihen, että näin olisi myös omalla kohdallani. Vaikka tietenkään se mikä toimii yhdellä, ei toimi kaikilla, fakta jota tykkään itsekin aina kuuluttaa :D

      Vaikka joku ruotsalainen voi vetää maratonin vhh:lla, niin minä selkeästikään en. ^_^ Eikä vhh ainakaan edistä kehitystäni kestolajeissa. Nyt sen vihdoin uskon. Onhan se kieltämättä ollut erikoista, ettei juoksukestävyyteni ole mainittavasti parantunut toisen juoksuvuoteni aikana, kun yleensä tulosten pitäisi kai parantua säännöllisen harjoittelun myötä. Vaikka tietysti jo se on positiivinen asia, että ylipäänsä olen alkanut tykkäämään juoksusta jossain määrin ja onnistunut sisällyttämään sen elämääni :) Ei liikunta kenellekään pahaksi ole ^_^

      Juttelin pari vuotta sitten kaveripiiriimme kuuluvan Kaisa Jaakkolan kanssa näistä ravintojutuista (Kaisa on tunnettu hormonidieetti-kirjoistaan), ja Kaisakin korosti tuota, että hiilarit kannattaisi ottaa ennemmin tärkkelyksestä kuin fruktoosista, ja suositteli hänkin marjojen ja hedelmien sijaan esim. täysjyväriisiä ja bataattia. Itse asiassa bataatti löytyi jo Kaisan mulle 10 vuotta sitten suunnittelemalta ruokavaliolta! ^_^ Heheh, silloin en ollut varmaan vielä koskaan maistanut bataattia ja nyrpistelin sille nenääni :D Kaisan hyvät vinkit jäi tuolloin aika lailla hyödyntämättä… en vain ollut silloin vielä saavuttanut tilaa, jossa ruoka ja ravitsemus olisi kiinnostanut minua.

      Marjoista en aio luopua neuvoista huolimatta, mutta kaurapuuroa, bataattia, punajuurta ja palkokasveja olen nyt henkisesti valmistautunut lisäämään urheilupäivien aterioihin. Riisi on tylsän makuista, mieluummin juureksia :D

      • 7.1.1

        NG sanoo

        Bataatti on erinomaista mm. uunijuureksissa, tai laatikkona: tänä jouluna kokeilin Valion ihanaa punajuuri-bataattilaatikkoa, johon on kätketty kerman lisäksi homejuustoa :) Tykkäisit varmasti.

        • 7.1.1.1

          Sanni sanoo

          Mun tavanomaisin bataatinkäyttötapa on just uunissa paahdettuna :) Pannulla paistetut valkosipuliset ohuet bataattisiivut on nekin suurta herkkua, mutta ovat viipalointinsa ja paistinpannun takia työläämpiä valmistaa kuin uuniversio, joten uuniversio syntyy useammin. :)

          Punajuuribataattilaatikkoa olen minäkin kokeillut yhtenä jouluna, oli superhyvää :) Muutoin meillä syödään aina perunalaatikon tilalla bataattilaatikkoa. Mums. Ja tämän joulun uuskokeiluni bataatti-juurisellerilaatikko oli sekin tosi hyvää :)

          Bataatti ja punajuuri on kirkkaasti mun suosikkijuurekset <3 Porkkanaa tulee syötyä eniten, mutta se on noihin verrattuna jotenkin arkinen.

          Uuden vuoden aattoillallisella maistoin muuten ekaa kertaa bataattiin tehtyä perunasalaattia. Siskoni poikaystävä oli loihtinut sen. Siinä oli käytetty vegaanista majoneesia ja maku oli aivan taivaallinen. Täytyy yrittää itse joskus toistaa tuo herkullisuus omassa keittiössä, tosin vegaanisen majoneesin onnistumista vähän epäilen. Hullua että soijamaidosta ja öljystä voi syntyä majoneesia…! :D (No, syntyyhän pähkinästäkin juustoa… vegaanikeittiö on aika metka!)

      • 7.1.2

        nuunuu sanoo

        ”Onhan se kieltämättä ollut erikoista, ettei juoksukestävyyteni ole mainittavasti parantunut toisen juoksuvuoteni aikana, kun yleensä tulosten pitäisi kai parantua säännöllisen harjoittelun myötä.”

        Oikeastaan ei edes ole erikoista, vaan aika tavallista. Aluksi varmaan jokaisella uuden harrastuksen aloittajalla näkyy nopeaa kehitystä. Kun lajin oppii ja tottuu tekemään asiat tietyllä intensiteetillä, voi olla vaikea nostaa tehoa/parantaa suoritusta. Mulla on juoksuharrastuksen kanssa sama tilanne, olen jumiutunut tiettyyn matkaan jonka jaksan tehdä ja pidemmällä matkalla väsyn liikaa. Vuosi sitten vielä rikoin kivaa tahtia omia ennätyksiäni. Kokeneet tutut juoksijat sanovat, ettei syke meinaa nousta pk-alueelta enää ilman tiukempia vetoharjoituksia tai porrastreeniä, jolloin vauhtikestävyyskään ei parane. Kokeile vaihdella harjoitusta tekemällä viikottain mäki/porrasvetoja, eri mittaisia tiukempia vetoja, vauhdittelua kesken lenkin esim joka kilsalla satanen reippaasti tmv?

        • 7.1.2.1

          Sanni sanoo

          Kiitos kokemusten jaosta :)

          Mun mieskin aina sanoo tuota että mun pitäisi tehdä mäki- ja porrasosuuksia ja vaihdella tempoa juoksun aikana, mutta… öhh, myönnän ettei mulla ole motivaatio/jaksaminen riittänyt siihen. Sykkeeni nousee väsyttävän korkeaksi jo pienellä tehon lisäämisellä, siksi en jaksa juosta esim. 10 km tuntivauhdilla kuin vain hyvin lyhyitä pätkiä, ja joskus syke huitelee korkealla yli pk-alueen jo 8 km vauhdillakin. Kertoo siis, että peruskuntoni on edelleen aika heikko. Minulle on mielekkäämpää juosta tasaisella, hitaammalla tahdilla pitkään kuin tehdä noita väsyttäviä pyrähdyksiä joiden jälkeen sykkeen tasaantumiseen menee minuutteja, vaikka kuinka tiedän että se on kehittävää. Koska väsyminen on ihmiselle (tai ainakin tälle ihmiselle :D) luonnostaan vastenmielistä.

          Minulla on aerobisen liikunnan kanssa pitkä matka kuljettavana, olen aina inhonnut sitä ja sain toissa vuonna hammasta purren hivutettua juoksun pikkuhiljaa osaksi liikuntaharrastustani. Vaikka jokin tuntuu ikävältä, satsaan tiettyihin asioihin elämässä koska se on palvelus ja hyvä teko tulevaisuuden itselle :) Katson äitiäni joka on harrastanut liikuntaa koko elämänsä, ja se tsemppaa minua. Minäkin haluan olla 69-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa :)

          Totta kai toivon, että kehityn vielä juoksuharrastuksessa ja löydän voimia ja motivaatiota työntää itseni yli niiden rajojen jotka mahdollistavat kehityksen. Mutta se vaatii edelleen hurjasti töitä. Toisille juoksu ja muut aerobiset lajit ovat niin helppoja ja mitä luontevin valinta liikuntaharrastukseksi… Heidän on varmaan vaikea ymmärtää, miten kestävyyslajit toisille voivat olla niin vastenmielisiä :D

  8. 8

    Kaisa sanoo

    Hiilarin suhde liikuntasuoritukseen kun ei ole alunperinkään ollut mielipideasia vaan tieteellisesti todistettu fakta.. :D Kiva kuulla, että sait käytännössä kokea hiilareiden ”polttoainevaikutuksen”.

    Ja kuten varmasti tiedät, hiilareita voi saada terveellisistäkin lähteistä, esim täysjyväviljat, hedelmät ja vihannekset.. Sokeri / valkoinen jauho -linjalle ei tarvitse vieläkään lähteä. :)

    Mukavaa uutta vuotta sinulle!

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Hiilarin suhde liikuntasuoritukseen kun ei ole alunperinkään ollut mielipideasia vaan tieteellisesti todistettu fakta.. :D

      Kyllä, juuri näin :) Mutta kuten yllä Mielekkäälle Miellekartalle vastasin samaan liittyen, vhh ei suinkaan heikennä kaikkien ko. ruokavaliota syövien liikuntasuorituksia (sanoi tiede mitä tahansa ^_^), ja halusin vain kovin sinnikkäästi uskoa, että näin olisi myös minun kohdallani. Perustuen siihen, ettei jaksamiseni koskaan kärsinyt voimatreenin puolella vhh:lle siirryttyäni, vaan tulokset päin vastoin paranivat. Tämä tietysti vahvisti uskomustani siihen, ettei vhh vaikuta negatiivisesti liikuntasuorituksiini. Kyse taisi kuitenkin ennen kaikkea olla proteiinin merkittävästä lisääntymisestä ravinnossani, ei huonojen hiilarien poisjättämisestä. Eli hiilareilla ei sinällään ollut osuutta tulosten paranemiseen. Enkä koskaan tullut yleisessä vhh-tyytyväisyydessäni kokeilleeksi, vaikuttaisiko hyvien hiilareiden palauttaminen vielä lisää myönteisesti liikuntasuorituksiin. Vasta nyt se on konkretisoitunut minulle ;)

      Viljat eivät sovi minulle niiden aiheuttaman voimakkaan himosyömisen takia (turvotuksista puhumattakaan, ei ole väliä onko vilja raffinoitua vai täysjyvää, vatsa turpoaa kaikki tyynni), joten mieluummin nappaan hiilarini juureksista, marjoista ja palkokasveista kuin viljasta. Kaurapuuroa lukuunottamatta ^_^ Se ei turvota niinkuin ruisleivät.

      Katsellaan miten uusi vuosi sujuu uudella asenteella! :) Hyvää uutta vuotta myös sinulle :)

  9. 9

    Jonttu sanoo

    Kahden tunnin juoksulenkki – mahtavaa! :)Paljonko tuli kilometrejä? :)

    Itsellänikin pitäisi opetella lisäämään riisiä ruokavalioon (minulle on ihan suositeltu tätä), mutta tuntuu vaikealta, kun ei ole koskaan edes ostellut kotiin riisiä. Mutta itsekin olen selvästi huomannut, että kova liikuntasuoritus edellyttää hiilihydraatteja (ehdottomasti!).

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Kahden tunnin juoksulenkki – mahtavaa! :)Paljonko tuli kilometrejä? :)

      Muistaakseni 17 tai 18. Eli ei mikään älyttömän pitkä, mutta minulle suuri saavutus :) Normaalilenkkini on 8-10 km. En edelleenkäämn pysty juoksemaan pitkään 10 kilometrin tuntivauhdilla koska hengästyn tolkuttomasti ja syke nousee liian korkeaksi, sehän juuri kertoo siitä etten ole kehittynyt peruskestävyysalueella mikä oli tavoitteeni. Ehkäpä kaurapuuro nyt auttaa minua eteenpäin tavoitteessa :)

      • 9.1.1

        Jonttu sanoo

        Tuo on jo tosi hyvä kilometrimäärä. :) Aiotko jossakin vaiheessa kenties puolikkaalle?

        • 9.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ei ole vielä suunnitelmissa :) Mutta mies on välillä vilautellut tuota…

  10. 10

    mia sanoo

    Mitä yövoidetta suosittelisit kuivalle iholle (mielellään luonnonkosmetiikkaa)? Kohtuuhintaisuus plussaa :) Käytän sitä Kiehl’sin Midnight Recoveryä, mutta se yksinään ei tunnu riittävän.

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Omakohtaista kokemusta ihotyypin takia ei valitettavasti ole, enkä ole rehellisesti tainnut koskaan kuullakaan keneltäkään palautetta/kommentteja luonnonkosmetiikan yövoiteista, mutta jos etsit jotain aika rasvaista, niin Weledalla ainakin on kunnon rasvaisia koostumuksia. Weledan Almond-linjassa ei ole varsinaista yövoiteen nimellä kulkevaa voidetta, mutta kahdesta Almond-voiteesta Cream eli paksumpi versio sopii erinomaisesti yövoiteeksi.

      Yksi kuivan ihon pelastus josta olen kuullut tosi hyvää palautetta, tosin sekään ei yövoiteen nimellä, on Mádaran SOS-voide. Ehkä voisit kokeilla sitä yöhoitona..? Sen koostumus ei ole yhtä rasvainen kuin Weledan Almondin.

      • 10.1.1

        Tiia sanoo

        Jos saa tunkea tähän väliin, niin mä suosittelisin ehdottomasti kokeilemaan myös weledan derma baby kasvovoidetta.

        Se on oikeastaan ainoa rasva (ainakin luonnonkosmetiikan), joka omalla, erittäin ärtyneellä, kuivalla, hilseilevällä ja halkeilevalla talvi-ihollani saa ”ihmeitä aikaan”. Mulla on ollut myös iiris ja manteli voiteita, mutta tuo on ehdottomasti monta kertaa parempi! Ja puolet halvempi… Täydellisen paksu ja kermainen, eikä kirvele tai ärsytä yhtään, vaikka iho olisi ihan auki.

        • 10.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kiits vinkistä :)

          Mä tunnen Mian myös livenä ja en ole ajatellut hänen ihoaan atooppisen kuivana, niin jäi nuo tosikuivan ja atooppisen ihon voiteet suositteluista. Tosin en tiedä mikä Mian ihon tilanne on juuri nyt..?

          • 10.1.1.1.1

            mia sanoo

            Siis mulla on atooppinen iho (mitä ei kyllä heti arvais). Tai ainakin ihotautilääkäri niin sanoi pari vuotta sitten, kun jouduin huulten kuivumisen vuoksi vastaanotolla asioimaan. Lapsena mulla oli aina kyynertaipeet ja polvitaipeet verillä, nyt on naama (talvisin) tosi kuiva. Kuulemma yleistä atoopikolle, että aikuisiällä atopia siirtyy juurikin naamaan. Pitäis muistaa hyvät rasvat myös sisäisesti! Ja siis kiitos vinkeistä, taidan mennä testaileen eri Weledat läpi – yleensä ne on ollut tosi toimiva mulla. Kiitos!

  11. 11

    Gretel sanoo

    No mutta hienoa. Siis, että olet kokenut iloiset glukoosilenkkeilyt! Kyllähän vanhankunnon karkkiöveripäivien jälkeenkin aina lenkki kulkee yllättävän hyvin ;)

    Itse olen aikoinani saanut itseni ”rikki” urheilemalla liian vähillä hiilareilla (silloinkin ymmärtääkseni enemmillä kuin sinä, tosin pitkiä matkoja juosten). Nykyään osaan homman, jee. Toivottavasti. (Näin joulun jälkeen kyllä tuntuu, että huh, miten tästä taas takaisin radalle.)

    Mutta tosiaan, suositan minäkin bataattia, muita juureksia ja tärkkelyksiä. Herkkävatsaisen kannattaa hedelmistä suosia vähäfruktoosisia (esim. kiivi, sitrushedelmät, jopa banaani) ja syödä ne selvästi erillään muusta ruoasta. Itse en siedä lainkaan omenaa, päärynää tms. Marjoja sitten tietysti myös.

    Saatko pseudoviljoistakin turvotusta ym. vai vältteletkö niitä vain hiilareiden takia? Itse nautin tattaria ja quinoaa, joskus hirssiä ja muitakin, samoin kaurapuuroa. Lenkkipäivinä olen pitänyt tärkeinä.

    Nythän on aika suuressa huudossa tämä HCLF-vegeily, jossa syödään suuria määriä hedelmiä ja vihanneksia (vegepaleo ikään kuin). Vaikkapa 8 banaania aamupalasmoothieen :D Moni urheilee kovaa, ja hyvin heillä näyttää menevän. Kaipa sitä voi syödä niin kovin monella tapaa.

    Vaikka olisihan sitä itse toivonut, että ei olisi tarvinnut monta kymmentä vuotta hukata väärin syömiseen tai oikean tavan löytämiseen… Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    Hyvää vuotta 2016, Sanni! Jos kaipaat hyviä viljattomia ja sokerittomia ja vegaanisia taateli- ja viikunaherkkureseptejä, huikkaa ;)

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Vastaan tähän myöhemmin illalla, nyt kiire…. salille :D Testaamaan miten kulkee lounaaksi syödyn kurpitsa-papu-padan voimin! ^_^

    • 11.2

      Sanni sanoo

      Saatko pseudoviljoistakin turvotusta ym. vai vältteletkö niitä vain hiilareiden takia?

      Välttelen hiilareiden takia. Olen siis pyrkinyt viimeiset 4,5 vuotta syömään periaatteella, että valtaosa syömistäni ruoista sisältää korkeintaan 5% hiilihydraattia, eikä juuri koskaan yli 20%, mikä käytännössä eliminoi kaikki viljat, myös pseudoviljat. (Ja tämä puhtaasti aineenvaihdunnallisesta syystä = olen halunnut pitää aineenvaihduntani pääsääntöisesti rasvapolttoisena. Tällöin konkreettisella hh-määrällä on merkitystä, vaikka hh:t olisivatkin hyvistä lähteistä.) Kaura on oikeastaan ollut ainoa poikkeus, syön silloin tällöin lupiinikaurapuuroa (eli puolet lupiinijauhoa, puolet kaurahiutaleita :)).

      Meillä syötiin lapsuudessani paljon erilaisia puuroja, ja tykkäsin hirssi- ja tattaripuuroista kovasti. Miksipä en siis nytkin voisi kokeilla näitä puuroja treenipäivinä vaihteluna kauralle :) Aikuisena olen syönyt hirssiä ja tattaria aniharvoin, niin harvoin ettei ole käynyt selväksi aiheuttavatko nekin vatsavaivoja.

      HCLF-ruokavaliosta; mulla tuollaisen kokeileminen vaatisi ihan hurjan suurta psyykkistä uudelleenohjelmointia ja käytännössä pakottamista, sillä en ole koskaan, edes huonoina hiilariaikoinani, tykännyt syödä makeaa (joihin hedelmätkin kuuluvat) ns. pääruokana. Mun mielestä makealla ei vain kuulu täyttää vatsaa ja saada kylläisyyttä, en osaisi syödä hedelmäpainotteista ruokaa pääravintona :) Mutta en yhtään epäile etteikö tuollainen toimi täydellisesti jollakulla toisella :)

      Mä en edelleenkään saavuta täyttä kylläisyyttä jos ateria ei sisällä jotain eläinproteiinia kuten kalaa tai kananmunaa, poikkeuksena tofu ja muut soijaproteiinituotteet. Esim. palkokasvien proteiini ei pidä minua pitkään kylläisenä. Tämänpäiväinen kurpitsa-papu-lounas sen todisti taas. Vaikka vatsa oli ihan täpötäynnä ruokailun jälkeen, minulla oli nälän tunne jo vajaan kahden tunnin jälkeen. Ja treeni kulki surkeasti :( Kun tulin salilta suunnilleen tärisin energiavajeesta. Pelkkiin kasviksiin pohjautuvat ateriat, etenkin ilman kunnon rasvaista kastiketta, eivät vain riitä mulle. Joulun ateriointiin liittyi aina paljon rasvaa (makeissa herkuissa) ja proteiinia (laatikoiden kyljessä). Päättelen, että juuri tällä pohjalla jouluviikon treenit kulkivat niin hyvin = sekä kunnolla proteiinia ETTÄ hyviä hiilareita.

      Hyvää vuotta 2016, Sanni! Jos kaipaat hyviä viljattomia ja sokerittomia ja vegaanisia taateli- ja viikunaherkkureseptejä, huikkaa ;)

      Kiitos, ja samoin sinne :) Taateli ja viikuna ovat kyllä <3 <3 <3 Niitä kun syö niin ei voin kuin hämmästellä että joskus on kokenut täysin keinotekoiset väriaine/sokeri/lisäainemassaiset karkit parempina. Joku viikunaherkkuresepti kelpaa tänne kyllä vaikka heti :D

  12. 12

    T sanoo

    Peukut kaurapuurolle!! Sopii minun ibd vatsalle erinomaisesti :) Ehkä se on beetaglukaanin ansiota.

    Moni suosittee erityisesti autoimmuunisairauksiin vhh ja vaikka itse en hiilareita laske, niin huomaan kyllä olossa jos niitä on nauttinut liikaa.

    Marjoista ei kannata luopua tosiaan, itsekin olen ajatellut että hedelmiä voisin vähentää tai ainakin nauttia ne ruokailun yhteydessä, voisi auttaa pitämään verensokerin tasaisempana.

    Makumieltymykset muuttuu hitaasti, mutta kun ne muuttuu niin entiseen ei halua palata. Tänä jouluna söin eniten raakasuklaata ^_^ Foodinin chai raakasuklaamassasta tehtyä.

  13. 13

    Jonttu sanoo

    Niin ja nuo sinun kehittelemät ohjeet ovat suloisia. Ei olisi kyllä itselläni tullut mieleenkään, että yritän millään aineksilla tai minkään tietyn ruokavalion mukaan tehdä esim. kotitekoisia Julioita. Olet kyllä viitseliäs ja inspiroiva tyyppi!

    • 13.1

      Sanni sanoo

      :) En mä sinällään Julioita hulluna kaipaa, mutta koska tykkään luovuudesta keittiössä ja mieleen tuli keino toteuttaa Juliat ”luonnollisesti”, halusin kokeilla :) Seuraavaksi aion tehdä mustaherukkamarmeladia suklaakuorrutteella! :)

  14. 14

    Noora sanoo

    Peukku sille, että pystyt myöntämään oman jääräpäisyytesi vaikka tiedät miten rasittavasti lukijat täällä nyt miettivät, että tulipahan se Sannikin (edes vähän) järkiinsä ja ”mitäs minä sanoin!” :) Monella varmasti omakohtaista kokemusta vastaavasta ’learning curvesta’. Kuten joku edellä kommentoi, mullekin tuli mieleen että pitäisikö sun tutustua nyt trendikkääseen HCLF-elämäntapaan vähän niin kuin siedätyshoitona, heh.

    Nyt vanhempana voin jo hymistellä sille, että teini-ikäisenä hiilapelkoisena cardio bunnynä en vuosikausiin syönyt banaania ja nykyään treenipäivinä menee helposti viisi. Rohkeasti lisää sellaista hiilaria, josta kroppasi tykkää – pidemmän päälle tekee mielellekin hyvää päästä irti rajoittavista ajatusmalleista.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Peukku sille, että pystyt myöntämään oman jääräpäisyytesi vaikka tiedät miten rasittavasti lukijat täällä nyt miettivät, että tulipahan se Sannikin (edes vähän) järkiinsä ja ”mitäs minä sanoin!” :)

      Joo, hehheh :) Aivan varmasti, ja myönnän auliisti itsepäisen virheajatteluni urheiluun ja hiilareihin liittyen. Mutta ”järkiin tulo” liittyy lopulta tosiaan vain liikuntaan, jos en harrastaisi liikuntaa ei olisi mitään perusteltua syytä palautella hiilareita lautaselleni.

      Totta, olen saavutetun hyvinvointini vuoksi kehittänyt varmasti liioitellultakin vaikuttavan ”pelon” hiilareita kohtaan, mutta kun on syönyt suuren osan elämästään niin kamalan huonosti ja ollut niin koukussa höttöhiilareihin kuin minä, niin asia on ehkä jollain tapaa ymmärrettävä. Mutta hölläys ja rajojen testaus eivät varmasti ole huono asia ja sitä voin nyt lähteä opettelemaan :) Ihan kaikkia runsashiilarisiakaan ruokia ei ole syytä pelätä, jos niitä syö järkevästi ja hyvistä lähteistä. Jos/kun saan vahvistuksen sille, ettei säännöllinenkään runsaamman hiilarin syöminen keikauta minua takaisin vanhoihin tapoihini ja vanhaan olooni, voin relata :)

  15. 15

    Jonttu sanoo

    Tämä(kin) tekstisi oli muuten erittäin hyvin kirjoitettu: jäin ihan jännityksellä odottamaan, minkä tunnustuksen teetkään. Itse luulin, että olet hieman sortunut normiherkkujen puolelle (vaikka eihän aito Sanni nyt sellaista tekisi). :)

    Tuosta jääräpäisyydestä. On ajankohtainen aihe itsellenikin. Lyön joka päivä päätä seinään erään asian kanssa; voisi jopa sanoa, että olen umpikujassa omien periaatteideni vuoksi. Kaikki ympärilläni sanovat, muuta käytäntöjäsi, niin elämä on helpompaa, mutta kun on tehnyt näin niin pitkään (vuosia), niin asioiden muuttaminen tai oikeammin pään uudelleenohjelmointi on älyttömän vaikeaa. Mutta ehkä jos alkaa mennä liian vaikeaksi elämä pelkän jääräpäisyyden vuoksi, olisi vihdoin aika toimia!

    Eli tässä asiassa voin hyvin ymmärtää sinua (kun taas jemmailussa en sitten yhtään). :D

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Tsemppiä uuteen vuoteen oma ”jääräpääjuttusi” kanssa Jonttu! :) Meillä kaikilla on omat ”lukkomme” ja sokeat pisteemme, eikä niihin aina voi ulkopuolinen vaikuttaa mitenkään vaikka he näkevät asian eri kulmasta ja voivat neuvoa viisaastikin. Jotkut asiat vaativat vain sen oman sisäisen oivalluksen tai kokemuksen toteutuakseen.

      Hyvää uutta vuotta! :)

  16. 16

    Mintsi sanoo

    Pitkästä aikaa palasin lukemaan blogiasi. Ei vain ole ollut aikaa keskittyä teksteihisi. Ihana oli nähdä ensimmäisen postauksen ensimmäisessä kuvassa snautserijoulutorttuja. Niitä meilläkin on leivottu jo useampi joulu ja paluuta perinteisiin ei ole – ainakaan niin pitkään kun talosta löytyy partakoira.

    Hyvää uutta vuotta sinullekin!

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Samoin sinulle! :) Mukavaa että löysit aikaa piipahtaa :)

      Ja nuo snautseritortut <3 <3 Joka kerta repeää hymy huulille kun näen tuollaisen tortun, efekti ei laannu :)

  17. 17

    Tiia sanoo

    Mullakin on parrallinen koira, mutta silti mulle tuli noista ekana mieleen joku tähtien sota maski:D anteeksi…

  18. 18

    Jonttu sanoo

    Ei liity hiilihydraatteihin, mutta Oliivi-shampoota, -hoitoainetta ja -hoitosuihketta on nyt Sokosten alelaareissa. Ja hiustenpesukokemuksista piti tulle kertomaan sen verran, että pohdin nyt viimeksi tukkaa pestessäni, että jos kuivaisin hiukset pyyhkeellä sen sijaan, että väännän käsin ylimääräiset vedet niistä pois, niin en saisi varmaan hoitoainetta levitettyä hiuksiini. Voi tuo kyllä johtua siitäkin, että shampoo ei onnistu tekemään hiuksistani tarpeeksi sileitä hoitoainetta varten.

    • 18.1

      Sanni sanoo

      jos kuivaisin hiukset pyyhkeellä sen sijaan, että väännän käsin ylimääräiset vedet niistä pois, niin en saisi varmaan hoitoainetta levitettyä hiuksiini.

      Täytyy myöntää, että en ihan saanut tästä kiinni. Ovatko hiuksesi niin karkeat ja kuivat (imevät hoitoainetta samaa tahtia kuin sitä levität), ettei hoitoaine siksi tunnu levittyvän…? Koska se katoaa saman tien hiukseen? Ja märkään hiukseen se taas ei pääse välittömästi imeytymään, jolloin levitys tuntuu helpommalta..?

      Hoitoaineenhan tarkoitus on tehdä hiuksista sileät, ei shampoon. Vaikka jotkut hoitavammat shampoot jättävätkin hiukset jo esiselvitetyiksi, niin eihän hiuksen tarvitse olla sileä vastaanottaakseen hoitoainetta ihanteellisesti. :)

      • 18.1.1

        Jonttu sanoo

        Ymmärsit ihan oikein, eli tuntuu, että hiukset imevät kaiken hoitoaineen eikä sitä saa levitettyä niihin kuin vaivoin ja joudun siksi laittamaankin aika suuren määrän.

        Kiitos kun valaisit asiaa. Olen luullut, että jo shampoon jälkeen hiusten kuuluisi olla aika silkkiset. Nyt kun ajattelee asiaa, niin kai on parempi, että hiukset EIVÄT olisi silkkiset ennen sitä hoitoaineen levitystä (mutta itse levitys on silloin kyllä hankalampaa…).

        • 18.1.1.1

          Sanni sanoo

          Nyt kun ajattelee asiaa, niin kai on parempi, että hiukset EIVÄT olisi silkkiset ennen sitä hoitoaineen levitystä

          Ei sille tavallaan ole ”oikein/väärin”-asetusta. Hiusten silkkisyydellä shampoon jäljiltä ei ole merkitystä tai etua juuri muuten kuin jos hiukset ovat huonokuntoiset ja helposti takkuuntuvat. Yleisestihän shampoon tehtävä on pestä, ja pesevät ainesosat eivät jätä hiuksia sileiksi ja selviksi. Hoitoaineen homma on sitten se silotus, kammattavuuden tuominen ja sähköisyyden poistaminen.

          Jos shampoossakin on silottavia ja selvittäviä ainesosia, niin sillä ei oikeastaan ole muuta käytännön merkitystä kuin se, että shampoo tuntuu kuluttajasta miellyttävämmältä käyttää, mutta hoitavuus on aina pois pesevyydestä. Shampoisiin on alettu lisätä hoitavia ainesosia, koska monet kuluttajat kokevat miellyttävänä sen, että hiukset eivät jää shampoon jäljiltä niin narskuviksi ja takkuisiksi. Jos henkilöllä on hiukset, jota eivät ole huonokuntoiset eivätkä mene herkästi takkuun, on shampoon hoitavuus tavallaan turhaa. Ja henkilö kenties mieluummin ottaa shampoon, joka pesee tehokkaammin, ja silottelee hiukset pelkällä hoitoaineella.

  19. 19

    NG sanoo

    Haaa, joulna söinkin erinomaista taatelikakkua… Äidin tekemää, uudella reseptillä. Aivan ehdoton :) VOin laittaa reseptinkin!

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Reseptiä tänne vain :) Jos se on vehnäjauholla, niin voin korvata sen mantelijauholla :)

  20. 20

    Aud sanoo

    Olisi kiinnostavaa kuulla sitten myöhemmin, että mitä keksit syötäväksi ennen liikuntaa. Nimittäin toi hiilihydraattien koukuttavuus on tuttua ja munkin kohtalona näyttää olevan vhh-ruokavalio.
    Muutenkin kaikki sun ruokapostaukset toimii hyvänä inspiraationa ja kannustimena etsiä itselle sopivin ruokavalio. :)

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Moi Aud!

      Aikomuksena on kyllä kirjoittaa lisätyn hiilarimäärän tuomista kokemuksista :) Itse asiassa tulee varmasti kirjoitettua aiheesta ”ravinto ja liikunta” (vähähiilarinäkökulmalla höystettynä) aika perusteellisestikin, varasin juuri ajan valmennukseen :)

      • 20.1.1

        Aud sanoo

        Valmennukseen? Millaisesta valmennuksesta on kyse, vai haluatko pitää sen vielä salaisuutena? :)

        Mielenkiintoista nähdä sitten millaisia ratkaisuja keksitte valmentajan kanssa!

        • 20.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ravinto- ja liikuntavalmennuksesta :) Olen treenannut salilla saman peruskaavan mukaan jo 10 vuotta, on aika tarkistaa pitäisikö tuttuun ja turvalliseen tehdä jotain muutoksia ja löytyisikö jippoja joilla voin saada treenistä enemmän irti :) Tämä on näitä mun aika ajoin suorittamia hyppyjä mukavuusalueen ulkopuolelle; en yhtään tykkää irtautua tutuista kaavoista ja mieluiten tekisin treeniä aina samalla ohjelmalla, mutta nyt sain jostain kumman kipinästä tsempin päälle ja ajattelin että jos edes yrittäisi! Ei siitä välttämättä mitään tule ja voi olla että vajoan takaisin entiseen parin kuukauden kuluttua, mutta motivaatiota ja innostusta riittää ainakin tällä hetkellä :)

          (Kaupassa kyllä jo huomasin että en meinaa millään muistaa ostaa hiilariruokia :D Mukaan lähtee ne samat parsa- ja kukkakaalit ^_^)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.