Suuri ponipostaus

Täältä se nyt tulee; Suuri Ponipostaus. Tiedän, että blogin lukijoiden joukossa on muutamia (ehkä useampiakin?) ponikeräilijöitä joita aihe kiinnostaa. :) Muut lukijat, koettakaa kestää. Näitä juttuja ei ole paljon luvassa. Paitsi ehkä joskus niitä ponimeikkejä joita mun piti tehdä jo viime kesänä… ;)

Muutama sana pohjatietoa. My Little Pony -lelut lanseerattiin vuonna 1983 ja ne kuuluivat 80-luvun suosituimpiin leluihin. Ponien suosio kuitenkin hiipui, ja Hasbro lopetti sarjan valmistuksen vuonna 1995. Tähän alkuperäiseen sarjaan viitataan keräilijöiden keskuudessa termillä G1 (= generation 1). Ponit eivät kuitenkaan uinuneet kauaa, vaan Hasbro teki yrityksen tuoda vanhat suosikit takaisin jo vuonna 1997, kokonaan uudella ilmeellä. Nämä G2-poneina tunnetut ponit eivät juurikaan muistuttaneet alkuperäisiä; ne olivat pieniä ja laihoja eivätkä saavuttaneet innostusta lasten tai keräilijöidenkään keskuudessa. G2-poneja valmistettiin vuoteen 2003 saakka, jolloin Hasbro korvasi ne kolmannella My Little Pony -linjalla.
G3-ponit oli muotoiltu enemmän vanhan G1-sarjan tyyliin, ja uudet ponit otettiin ilolla vastaan etenkin keräilijöiden taholta. G3:sista tuli pian todella suosittuja, ja Hasbro alkoi ottaa aikuiset keräilijäasiakkaansa entistä paremmin huomioon. Keräilijöitä varten alettiin julkaista erikoisponeja ja USAssa alettiin järjestää vuosittaista My Little Pony Conventionia. Vuonna 2008 Hasbro jopa julkaisi uusintapainoksen alkuperäisestä kuuden ponin sarjasta, joka kulkee nimellä Collector Ponies. Kaikki tämä vain meitä aikuisia höppänöitä varten..! ^_^

Oman kokoelmani ydin muodostuu G1-poneista, mutta taisin repsahtaa G3:siinkin niiden ilmestyessä markkinoille…. Niitäkin on siis tullut osteltua yksi jos toinenkin. Surullista kyllä Hasbro on viimeisen vuoden aikana jälleen muuttanut My Little Ponyjen linjaa, ja G3-”perusponit” ovat syrjäytymässä suuripäisten, Bratz-tyylisten vauvaponien tieltä. *alakuloinen huokaus*
Kuvasin tähän postaukseen muutamia suosikkiponeistani, joista kaikki ovat yhtä lukuunottamatta alkuperäistä sukupolvea. Leikin poneilla lapsena, ja aloin vakavissani keräämään niitä n. 15-vuotiaana. Olen kasvattanut kokoelmaani pikkuhiljaa, ilman mitään sen kummempia tavoitteita. En suinkaan tahdo kaikkia maailman poneja tai harvinaisuuksia. Tärkeimpiä hankintoja minulle näin aikuisiällä ovat olleet ne ponit, joita minulle ei lapsena suostuttu ostamaan ^_^, tai ne yksilöt joita ei Suomessa koskaan myyty ja joita lapsena ihailin vain ulkomaisissa esitteissä.

My Little Ponies, olkaa hyvä.


Tässä on ensimmäinen ponini. Annoin sille nimen Hertta. Huomasin jo lapsena että se poikkesi väritykseltään ja muovin tunnultaan muista poneista, ja luulin pitkään sitä feikiksi. Iloni oli suuri kun minulle vuosia myöhemmin selvisi että se on keräilyharvinaisuus, kreikkalaisessa tehtaassa valmistettu versio Peachy-ponista. :)

Jouluponi Merry Treat, Hopscotch, Caramel Crunch ja Mainsail. Huomatkaa miten moitteettomassa kunnossa ponit ja niiden harjat ovat! Kohtelin niitä kuin arvotavaraa jo lapsena.

Minulla on äiti-lapsi-poneja vain muutama kappale. Hasbro ei ylipäänsä valmistanut monia äiti-lapsi-pareja, ja silloin kun valmisti, olivat äidit ja lapset aivan eri sarjaa ja saattoivat ilmestyä ihan eri aikoihin. Interesting..! Tässä Quackers ja Baby Quackers.

Äiti-Quackers on Twinkle Eyed -poni, joita ei koskaan myyty Suomessa. Baby Quackers puolestaan ilmestyi ensihammasponisarjassa; First Tooth Baby Pony.
Minulla on säästössä lapsena kokoamani Poniarkisto.

Sieltä löytyy ponipakkausten mukana tulleita esitteitä ja tarroja, sekä ponikarkkiaskeja! Ei, niissä ei ole enää karkkia.

Arkistoon on myös säästetty pakkauspahveista leikattuja kuvia. Olen hyvin iloinen että minulla on säästössä näitä alkuperäiskuvituksia, nämäkin ovat nykyään haluttua keräilytavaraa.

Meriponit kuuluvat rakkaimpiin suosikkeihini. Tässä Beachcomber, joka ei varmaan arvostanut kylpemistä jäisessä lumessa…
Meriponeja vanhassa piirretyssä esitteessä.

Aikuismeriponeja ei koskaan myyty Suomessa. Tässä Seawinkle. Lapsimeriponi on nimeltään Tiny Bubbles. Meriponien uimarenkaat ovat myös kovaa kamaa, minulla on onneksi säästössä kummatkin. :)

Voiko olla hellyttävämmän näköistä otusta kuin meriponi? Katsokaa sen vilpitöntä ilmettä. Aaaw.Olen miettinyt että jos koskaan ottaisin tatuoinnin, se olisi meriponi.


Sweet Pop kuului Twinkle Eyed -sarjaan. Lapsena näin niistä vain kuvia ja mietin miltä nuo maagiset jalokivisilmäiset ponit mahtavat livenä näyttää… Piti odottaa eBayn aikakauteen..! ^_^

Lollipop kuului Twice As Fancy -sarjaan, suomeksi juhlaponit. Mikä niissä sitten oli niin juhlavaa? No, ne olivat ensimmäisiä poneja joiden kuviointi jatkui koko selän yli. :)
G3-poni Dream Drifterin löysi sisareni Barcelonan kadulta vuonna 2007. Se vain kuulema seisoi siellä, ei unohdetun näköisenä vaan kuin se olisi matkalla jonnekin. No, sen matka päätyi Suomeen.

Moon Jumper. Nämä pikku veitikat olivat erikoisia, sillä ne oli tehty tavallista pienempään muottiin ja niillä oli suuret, irralliset siivet. Niitä ilmestyi kaikkiaan vain 12 kappaletta.



Esitteen ihanaa kuvitusta.

Tämä ponimuotti oli erityisen suosittu. Kuvassa etummaisesta takimmaiseen Merriweather, Love-in-a-Mist, Tulip, Tutti Frutti ja Cherries Jubilee.

Chocolate Chip -poni kuului ensimmäiseen tuoksuvien ponien sarjaan. Sen jäätelö-symboli tuoksuu vielä tänäkin päivänä…!

Olin säästänyt pienen lehtikirjoituksen koskien tuoksuponeja. Olin lapsena aivan raivoissani tästä tekstistä! Klikkaa suuremmaksi ja lue.

Vauvaponikaksoset Snookums ja Sniffles. Olin niiiiiin kateellinen kun paras kaverini sai nämä lahjaksi ollessamme tokalla luokalla, ja sitten myöhemmin ostin ne pois häneltä kun kaveri kyllästyi ponileikkeihin! ^_^


Ensihammasponi Fifi ja Baby Blossom. Ensimmäiset lapsiponini.

Pidin lapsena ponipäiväkirjaa. Tässä olen kertonut aikovani ostaa Ribbon-ponin. Muistan kuinka soitin aina mummolle ja pyysin lähettämään rahaa uuteen poniin kun äiti ei antanut….. ;)Jos kukaan jaksoi lukea tänne saakka, niin olisi kiva kuulla teidän ponimuistojanne (jos teillä sellaisia on). Voitte ihan vapaasti myös kertoa jos My Little Ponyt ovat karmeinta mitä tiedätte..! ^_^ Sana on vapaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei ja kiitos tosi kivasta postauksesta!

    Itse ilmoittaudun sekä poni- että Barbie-tytöksi, sillä keräilen molempia leluja. G2-ponit ovat jotenkin anorektisia eivätkä ne uudet humanoidinnäköiset isopäisetkään nauti suosiostani. Olen lapsuudessani 80- ja 90-luvuilla sekä omistanut että leikkinyt useilla poneilla, mutta suurin osa niistä myytiin kirpparilla pois. Sen jälkeen näin aikuisempana kun olen hyväksynyt leluhulluuteni olen pelastellut poneja kirpparilta takaisin ja niitä onkin joitakin kymmeniä ehtinyt kertyä.

    Poniharrastukseni on tuttu työpaikallakin, tiesittekö että "pony girl" tarkoittaa internet-slangissa jotain ihan muuta kuin äkkiseltään kuvittelisi. Kovahermoisten kannattaa laittaa sanapari Google-hakuun… ;)

  2. 2

    Anonymous sanoo

    Voi,isosiskollani oli jonkinlainen ponien kampaamo tai vastaava. Sellainen sininen, joka avautui ja keskelle tuli näytöslava :) siskolla oli myös rattaat ja ponien vaatteita. Itselläni oli rullaluisteleva poni ja poni, jonka hännän sai pyörimään :)

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Oih, ihanaa että jollakin mullakin on My Little Ponyille paikka sydämessä :) itselläni on näköjään g2:sia aika monta, varmaan lähemmäs kymmenen ja kirpparilta ostettuja g1:siä kun vietin lapsuuteni 90-luvulla niin niitä ei oikeen saanut kaupoista. Rakkain ponini oli sellainen keltainen G2 nimeltään Vauhti, mikä ikäväkseni taitaa olla kadonnut jonnekin kun pistin sen "varmaan" paikkaan säilöön. :( -K

  4. 4

    susa sanoo

    Ooi ihania! =)
    Mun kaikki ponit on taidettu viedä kirpparille tai joutuneet roskiin =(
    5 vuotiaalle tyttärelle (tai itselleni ;)) ostin My little pony elokuvan ja sarjat (joissa myös Megan&Molly;), samat joita itse katsoin pienenä =) Kauhean kuulosia ovat suomeksi dubattuina, mutta kelpaavat ainakin tyttärelle =)
    Muutaman ponin löysin huuto.netistä melko halvalla, mutta kyllä hinnat tosissaan G1:ssä on tosi korkealla…

  5. 5

    Nimetön sanoo

    Ihana postaus! Ponit oli munkin ehdottomia suosikkeja lapsena.. Nimesin ne aina sen mukaan, mikä kuva niillä oli kankussa. Siitä syystä kaksi lemppariponiani olivat nimeltään Kala ja Mato. :D Molemmat oli lapsiponeja. Kala oli sellanen, jolla oli tuttipullo ja kastuessaan väriä vaihtava vaippa sekä hoitopöytä. Mato oli sellai pieni yksisarvinen. :) Onko sulla pissaavaa ponia? Mun mielestä nää molemmat on G1.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Kala ja Mato…. eiiii miten ihanaa!! Hei – mulla on poni nimeltä Lehmä Lentää!!! ^_^ Arvaas vaan mikä kuva sen persauksissa on??? :D

      • 5.1.1

        Nimetön sanoo

        Hah. Toi Lehmä Lentää on ehkä viel parempi ku Kala ja Mato. :D Löysin tän blogin muutama päivä sitten ja oon nyt alkanut seurailee. Kiitos kivasta blogista!

  6. 6

    sanoo

    Ooh, mä en tiennytkään että sä olet ponikeräilijä (en tosin ole montaa kertaa täällä käynytkään). Mä keräilen kanssa poneja, en tosin kovin aktiivisesti. Lisää ponijuttuja olis kivaa lukea! :)

  7. 7

    Madeia sanoo

    Moi! Onko tosiaan niin, että Moon Jumpereita on valmistettu vain 12 kappaletta? :o

  8. 8

    myaa sanoo

    voi vitsi! kiitos ihanasta postauksesta! itelläni ei ollu koskaan _yhtäkään_ ponia (!) mutta kattelin aina telkasta sitä sarjaa ja 3 vuotta vanhemmalla kaverilla oli varmaan 10 isosiskonsa vanhaa ponia joilla aina halusin leikkiä :D ne oli niiiin ihania, en tajuu miks en ite saanut niitä, noh, kai vanhempien kaikki rahat meni barbeihin..

  9. 9

    Pony sanoo

    Tajusin just että mulla on tollanen ihan samanlainen poni kaapissa ku tossa G2 kuvassa :D

  10. 10

    Morgaise sanoo

    Ensimmäinen muistamani joululahja oli Peaches-poni talleineen. Muistan pyytäneeni sitä joulupukilta istuessani tämän polvella jossakin joulumarkkinatapahtumassa 1980-luvun alkuvuosina.

  11. 11

    Meyla sanoo

    Muistan ku pienenä leikin AINA JOKA IKINEN PÄIVÄ poneilla!
    Joko hiekkalaatikolla, sisällä, kylässä, autossa, omassa huoneessa, missä vaan.. ei ollut väliä mihin mentiin – kunhan oli ponit mukana, muuten tuli suuri suru ja kova huuto. :D Oi niitä aikoja.. muistan myös et mulla oli pari sellasta keräilyharvinaisuutta, mutten muista mitä.. tosin, ne ei taida enää olla niin kovin hyvässä kuosissa.. :P mut kiitti tästä postauksesta, se oli tosi sulonen :3

  12. 12

    sanoo

    Pienenä katselin aina kateellisena kavereiden upeita ponilinnoja ja taloja, mutta äidin mielestä ne olivat liian kalliita, enkä koskaan saanut sellaista :< Ponejakaan minulla ei ollut kuin kymmenkunta, joista niistäki feikkejä oli muutama.

    Äidin mielestä feikkien ja aitojen välillä ei ollut mitään eroa, mutta tiesin jo pienenä että oikeat MLP:t olivat parempia, joten feikit olivat leikeissäni aina pahiksia :D

    Nyt olen kirppiksiltä bongaillut poneja, sekä suureksi riemukseni niiden taloja! Vaikka ponikokoelmani on pieni ja suurin osa poneista on käytetyssä kunnossa, olen silti iloinen kun ne kurkkivat kirjahyllystä kun puuhailen muita juttuja :)

    Minulla on 7 G1 aikuisponia, 4 G1 lapsiponia, 1 G2 ja yksi hemmetin ruma bratzpäinen ankannokkainen vauvaponi. Taloista olen kokoelmaani löytänyt Perfume Puff Palacen ja Baby Bonnet School of Dancen. Oli tosi mukava nähdä osa sinun kokoelmaasi ja toivottavasti poneja nähdään blogissakin jatkossakin. ^w^
    Ponionnea toivottaen miu

  13. 13

    lily sanoo

    Aivan ihana postaus, en edes muistanut että My Little Ponyja oli niin paljon! Enkä tiennytkään, että ns G2 ja G3 -ponejakin on tehty, olen aina vain harmitellut alkuperäisten tekemisen lopettamista.

    Siskoni oli lapsi G1-ponien aikaan, joten leikin itse lapsena hänen vanhoilla poneillaan. Löytyipä meiltä myös talli ja linnakin, vielä ovat jossakin varastoituna odottamassa omia lapsia :) Muistan kuinka harmittelin pitkään, kun eräältä ponilta katosi sille kuuluva irrallinen kruunu. Siskoni oli myös leikannut yhdeltä violetilta ponilta harjan lyhyeksi pystyharjaksi, mistä en aikanani ollut kovin mielissäni :D Tämän postauksen innoittamana taidan lähteä kaivamaan poneja esiin varaston kätköistä, ehkä ne saavat vielä arvoisensa paikan jostain ^^

  14. 14

    Hanna sanoo

    Moi oon tällähetkellä noin kolmetoista vee ja keräilen my little poneja olen kerännyt niitä noin sritsemänvuotiasta asti. omistan tällä hetkellä yli viisikymmentäponia. ja Minulla on yksi G1 poni jolla on pyörivähäntä =D ja minulla on myös seitsemän G2 ponia ja loput ovatkin G3 poneja. Minulla on myös kuumailmapallo josta tulvii musiikkia nappia painamalla. ja Paljon ponejen harjoja+synttärikakku ja paljon muuta poni kamaa.

  15. 15

    jemppi sanoo

    Ihanaa nähdä kun tuossa jossakin kohtaa mainitsit tatuoinnin sillä itselläni on 2 poni tatuointia :)

  16. 16

    Sara sanoo

    Vasta viime vuonna havahduin siihen että monet keräävät poneja! Itselleni nämä olivat rakkaimpia lelujani koko lapsuuteni 80-luvulla. Varmaa tietoa siitä missä nämä ovat ei ole, sillä äitini taisi nämä lähettää sukulaisille jossain vaiheessa kysymättä :/ Todella ikävä on joten käynyt mielessäni jopa että pitäiskö ottaa yhteyttä niihin :D

    Itselläni oli ehkä 10 ponia ja kuljetin niitä tarhassa ja hoitotädin luona ponikassissa :D Kotona leikin niillä aina kylpyammeessa koska olivat ainoat lelut jotka soveltuivat täysin kylpyleikkeihin :) Butterfly oli aina prinsessana, muuta en juuri nyt muista. Kotoa löytyi jostain ihme syystä myös poni-kampaamo ja poni-linna :) Näin jälkeenpäin ihmettelen miten ihmeessä olen näitä saanut lahjaksi, mutta toisaalta olikin ennen lamaa…

    Nostalginen tunne näitä postauksia luellessa ja välillä ystävien luona räplätessä muitten muistoesineitä :)

    Hieman kutkuttaisi ryhtyä keräilijäksi mutta toisaalta en halua mitään muuta kuin omat ponini takaisin :(

  17. 17

    DJP0N3 sanoo

    Tykkään noista poneista, tosi söpösiä on :3 On vielä jossain muutama G1-poni, sekä yksi G3. Ja sitten vielä joku minikokoinen lila, lajia en tiedä. Uudenlaisia poneja ei ole tullut vielä ostettua kuin Rainbow Dash, mutta on ne uudenlaiset ponitkin mun mielestä ihania :3

  18. 18

    terhi sanoo

    moikka ihanaa lukee sun postaus mulle on just tullu englannista pionipaketti jossa on ainaki yks pikkunen ja yks iso meriponi. sit mun hovihankkija on saanu mulle melodin oon rakteta innosta! ois kiva mailailla tai facettaa voin kertoo enemmänki mun pionileikeistä

  19. 19

    Hemsku sanoo

    APUA!!! Mulla oli toi Tutti Frutti pienenä! 90-luvun puolella syntyneinä kaverin kanssa leikittiin G2-poneilla, mutta serkkujen peruina mulla oli muutama G1:kin. Tosin silloin ne oli vaan ”läskiponeja”…

    Meillä oli tarhaikäisenä jonkun kaverin kanssa lelunvaihtodiilejä ja kadun edelleen kun vaihdoin pois G1-ponini, jolla oli kimaltavia sateenvarjoja kuviona. Mietin vähän, olisiko se ollut sama kun mikä sulla on tässä G1-mallikuvana, mutta muistaakseni se oli vähän sinisävyisempi väreiltään. Tai ehkä se oli toi sama, onkohan noita muissa väreissä? Se oli niin hieno! Eikä kaveri suostunut antamaan sitä takaisin.

    Joo, todella luen töissä aikani kuluksi sun blogia alusta. Oon seurannut tätä blogia ehkä vuoden verran ja rupes kiinnostamaan blogin alkutaival ja kehitys. Ja töissä on kiva olla sellasta luettavaa ettei haittaa vaikka lukeminen keskeytyis minuutin välein = meikkikuvia!

    Kiitos kivasta blogista. :)

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Vai läskiponeja..! ^_^ No mutta ymmärrän, kyllähän ne näyttää punkeroilta G2-muottiin tottuneelle. :)

      Tuo sun kuvailema poni on varmaan ollut yksi Rainbow-poneista, tosin sateenvarjokuvioinen oli nimenomaan tuo puuterin sävyinen Parasol mikä mulla on. Katso kohta ”Rainbow Ponies” tämän linkin takaa.

      Joo, todella luen töissä aikani kuluksi sun blogia alusta.

      Ilmeisesti blogiarkistojen luku on monenkin yötyöläisen rakas harrastus…. ^_^ Ainakin kommenteista päätellen. (Ja kellonajasta päätellen et ole päivävuorossa… ;))

      • 19.1.1

        Hemsku sanoo

        Jees, kyllä sen on pakko olla ollut toi Parasol, aika on vaan vääristänyt värimuistikuvan. Kiitos, selvisipä mikä poni se oli! Nyyh, nyt muistan elävästi sen menetyksen tuskan… Se tais olla niin, että siinä vaiheessa kun kyselin kaverilta että saisinko sittenkin ponini takaisin niin se oli jo ehtinyt MYYDÄ SEN KIRPPARILLA. Kauhee juttu.

        Ja juu, kolmivuorotyössähän tässä… :D

  20. 20

    Marika sanoo

    Hahah voi apua, nauroin NIIN paljon tuolle lehtileikkeen ”haista poni!” kuvatekstille! :D

    Onpa suloisia poneja! Muistelisin, että itsellänikin olisi jossain erittäin hyvässä tallessa jokunen poni…eri asia sitten, millaisessa kunnossa. Siskollani nimittäin oli tapana parturoida esimerkiksi barbeja ja hieman ”huolettaa” olisiko minunkin ponit päässeet siskon kampaajakäsittelyyn :D

    Muistan lapsuudestani myös ihanan My little pony-palapelin! Siitä vain puuttui palasia :( puuttuu edelleen…

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Tuo lelujen ”parturoiminen” tuntui olevan tyypillistä melkein kaikille lapsille omien muistikuvieni mukaan… Luulen että ne, jotka eivät saksineet tai muuten vain vaurioittaneet lelujaan jollain lailla, olivat (ovat edelleen?) vähemmistöä… :D

  21. 21

    sanoo

    Lapsuudessani leikin poneilla jonkin verran. Lapsuudenponini olivat G1 Caramel Crunch ja Shaggy. Niiden nimet olivat silloin Tuoksu ja Nalle (tuoksun ja symbolin mukaan). Ne saatiin kirpparilta itse valittuina. Caramel Crunchin pitkää harjaa ei ole leikattu, se oli silloin pelkkä takkupallo (myöhemmin takut on selvitetty). Shaggyn harjaa ja häntää on leikattu jonkin verran. Sitten jouluhjana oli kerran G2-poneja 2kpl, Morning Glory ja Petal Blossom, joka katosi ja harmittaa vähän vieläkin. Joskus myöhemmin sain kirpparilta G2 varsoja 2kpl (Drifter & Dreamer). Yli vuosi sitten olen alkanut ostaa poneja lisää. Eniten tykkäisin ostaa G1-poneja, jotka ovat söpöimpiä, mutta niitä ei löydy niin usein. Muista poneista ostan nykyään yleensä vain hyväkuntoisimmat, jos ne ovat mieluisen värisiä.

  22. 22

    Tiina sanoo

    Voi mitä ihania muistoja täältä löytyi!! Kuvissa oli myös vaalean lila lapsiponi, joka oli eka ponini! Valitsin sitä tunnin lelukaupassa ja äitini oli menettää hermonsa! Toinen ponini oli valkoinen, sillä oli kirkkaan vihreä (lime?) harja ja jotain lilaa kimmeltävää kuviota sekä siivet. Hääponi oli myös. Mulla oli se ponitalo, jossa oli keinu, kylpyamme ym. Muistan että myin sen kirpparilla teininä 100 markalla. Ponit annoin sukulaislapsille teininä myös, ja nyt aikuisena (36v) harmittaa ihan hirveesti! mulla on tytär ja hänelle olen jotain ostanut kirppareilta, mutta G1 poneja harvoin löytyy!

  23. 23

    S sanoo

    Löysin vasta nyt blogisi ja tämän upean postauksen! Olin ja olen ponihullu itsekin ja olisin todella kiinnostunut näkemäään tarkemmin poniarkiston sisältöä! Voisiko niistä saada kuvia tai jopa kokonaisen postauksen? <3

    • 23.1

      Sanni sanoo

      Voisiko niistä saada kuvia tai jopa kokonaisen postauksen? <3

      Katsellaan ^_^

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.