Suosi suomalaista

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Laitikkala_traktori

Ferrari tai Fendt – Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala_IMG_6829_3

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin ”Makukylä” on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Laitikkala_IMG_6822_2

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani…? No, viivataan tuo ’tosi’ yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Laitikkala_Suttinen_

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Laitikkala_Suttinen3

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow’n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow’n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni… :D

Suosikkituotteeni Flow’lta on kuitenkin meikkituote – Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Laitikkala_Suttisen_puodista

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; ”Tahtoo”, ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: ”Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin”. (Juuri noin kirjoitettuna :))

Laitikkala_Suttinen_2

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi ”siististä viiltokorkista”. :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset…

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Laitikkala_IMG_6900_2

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. ”Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta”, naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Laitikkala_Ronnvik

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Laitikkala_IMG_6894_2

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Laitikkala_Heikkilan_Juustola

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

idLaitikkala_IMG_6682

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilan_pitojuusto_IMG_7229

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla (”sokerina” erytritolia).

Heikkila_IMG_6658

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilan_valkosipulilevite_IMG_7166

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?

Kommentit
  1. 1

    Eräs sanoo

    Kiitos kirjoituksesi loppuosuudesta!

    Vaikka en voi kaikkeen tätä ulottaakaan, on minulle tärkeää, että tuen suomalaista työtä. Mieheni työskenteli käsityöammatissa niin kauan kunnes oli pakko lopettaa: työtunnit, palkka, yrityskustannukset ja se mitä asiakas oli valmis maksamaan, eivät vain kohdanneet. Joskus valinnat on helppo tehdä, esimerkiksi tämän kesän jäätelöt olen ostanut pienestä jäätelökahvilasta. Monikansalliset Magnum-puikot on ollut helppo jättää kaupan pakastealtaaseen. Kosmetiikka on haastavampi tuotealue suomalaisen suosimiseen. Lumenea on tarttunut mukaan vuosien myötä enemmän ja enemmän, mutta pienempien valmistajien tuotteisiin on vaikeampi tutustua. Ehkäpä tässä olisi kosmetiikkabloggaajalle teemaviikon paikka? ;-)

  2. 2

    Kikka L. sanoo

    Kotimaisuus on minulle tärkeää, valitsen kaiken, mikä vain mahdollista on, kotimaista, jopa hammastahna ja pyykkineste. Eivätkä ne kotimaiset niin kauhean kalliita ole, maksaa enkä muutaman kymmenen senttiä enemmän, mutta jos laskee, että putelista piisaa pitkäksi aikaa, ei tunnu kalliilta.
    Pakko tunnustaa, että luomivärini, ripsivärini ja poskipunani eivät ole kotimaisia, kaikki muu kosmetiikka on.

    Kunnioitan suuresti näitä Annikoita ja Pekkoja, jotka jaksavat, viitsivät ja haluavat, keksivät ja yrittävät ja uskovat itseensä ja osaamiseensa etenkin, kun käteen jää valitettavan vähän runsaan työn jälkeen.

    Kysyit , kuka katsoo useammin hintaa vai kotimaisuutta. Kyllä minä katson jua räknään ja valitsen sen kotimaisen mieluummin.

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Kunnioitan suuresti näitä Annikoita ja Pekkoja, jotka jaksavat, viitsivät ja haluavat, keksivät ja yrittävät ja uskovat itseensä ja osaamiseensa etenkin, kun käteen jää valitettavan vähän runsaan työn jälkeen.

      Sanopa muuta ja sama fiilis täällä. Vedän kyllä hatun kouraan tällaisen työn tekijöiden edessä.

  3. 3

    Eija sanoo

    Olipas ihana postaus! Itse olen maatilalta kotoisin, ja olen aina arvostanut suuresti suomalaisia ruuantuottajia. Minulle on ollut aina tärkeää ostaa elintarvikkeet (toki ostan talvella ulkomaisia hedelmiä)kotimaisina. Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, minulle oli ihan järkytys, kun hän osteli yleensä vain halvimpia eli ulkomaisia elintarvikkeita. Nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen hänkin ostaa kotimaista :)

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Itse olen maatilalta kotoisin, ja olen aina arvostanut suuresti suomalaisia ruuantuottajia.

      Uskon, että maalta kotoisin olevat tai maatalouden kanssa muuten tekemisissä olevat osaavatkin arvostaa suomalaista ruokatuotantoa ihan eri tavalla kuin kaupungin keskellä syntynyt, aina kaupan valmiita ruokia syönyt, joka ei ole koskaan lehmää tai viljapuimuria suunnilleen nähnytkään. Millä en sano että asia tietenkään kaikkien kaupunkilaisen kohdalla on näin, mutta esimerkiksi itse myönnän ihan rehellisesti että suomalaisen ruoan juuret ovat jääneet kovin etäisiksi ja kaupassa on ollut helppo valita kahden ”anonyymin”, suomalaisen ja ulkomaisen, väliltä se halvempi. Mutta kun ruoan taustaan tutustuu, alkavat toisenlaiset asiat nostaa merkitystään.

  4. 4

    sanoo

    Pakko myöntää, mutta hintaa tulee katsottua ja sen mukaan on mentävä. Jos suurta eroa hinnoissa ei ole niin kyllä se kotimainen menee sinne ostoskärryihin.

  5. 5

    sanoo

    Kyllä kotimaista tulee ehdottomasti suosittua, etenkin ruokakaupassa. :) Kotimaista kosmetiikkaa tulee käytettyä ehkä sinänsä liiankin vähän, mutta en tilaile halvempien hintojen perässä Suomessakin myytäviä tuotteita netistä, vaan ostan täältä. Hintaero ei loppujen lopuksi ole niin kauhean suuri jos ostaa muuten harkiten vähemmän. :)

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Hintaero ei loppujen lopuksi ole niin kauhean suuri jos ostaa muuten harkiten vähemmän. :)

      Totta :)

      …mutta omalla kohdallani en kyllä värikosmetiikan kohdalla voi ylpeillä ”harkiten ostamisella”…. Toisaalta – ei mulla silloin varmaan olisi koskaan mitään meikkiblogia ollutkaan, luulen.

  6. 6

    Elli A sanoo

    Kesäisin kotimaisuus menee ykköseksi. Marjoja en edes osta, ennenkuin on kotimaisia tarjolla:-) Talvella on pakko myöntää, että vihanneksissa maku menee kotimaisuuden edelle. Esimerkiksi tomaateissa ja vastaavissa. Lihoissa, salaateissa ja maitotuotteissa kotimaisuus on ykkösenä kesät talvet.

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Talvella kyllä maku saa vaihtoehdoissa korostetun merkityksen. Ja onhan hintaero talvisin vielä paljon kesää suurempi, eli talvella hinta varmaan saa vielä useamman valitsemaan jo sen pohjalta ulkomaisen.

      Voisi pyrkiä ottamaan tavaksi talvisinkin ostaa sitten edes vaikka kerran kuussa niitä mauttomia suomalaisia tomaatteja kotimaisen työn tukemiseksi.

      • 6.1.1

        Joh sanoo

        Talvisin saa kyllä hyvällä omallatunnolla ostaa ulkomailta paremmat vihannekset, sillä esimerkiksi egologisuusnäkökulmasta katsottuna niiden kasvihuoneviljelyssä Suomen talvessa ei ole järjen häivää! Hiilijalanjälki jää reippaasti pienemmäksi, kun talviaikaan syö mieluummin maukkaan ja edukkaan espanjalaisen tomaatin. :)

        • 6.1.1.1

          Sanni sanoo

          Hyvä pointti jota en ole tullut ajatelleeksi (niin vähän viljelystä ja sen aikaansaamasta hiilijalanjäljestä kun ymmärrän). :)

          • 6.1.1.1.1

            Joh sanoo

            ”Egologisuus”, hyvin mäkin kirjoitan… :D Mutta joo, ihan kaikkea ei vaan ole mielekästä Suomessa tuottaa, kun meille on tämmöinen vähän rupisempi ja routaisempi maa suotu. Kesällä sitten kotimaista kausi- ja lähiruokaa senkin edestä! :)

  7. 7

    Pikkukylän Lotta sanoo

    Pieni kolmen henge perheemme asu pienessä kylässä/kaupungisa itä-suomessa. Meilä yritetään ostaa mahdollisimman lähiruokaa – miehelle kelpaa ainoastan yhden (lähi)leipomon ruisleipä, minä taas hamstraan läheisen luomukanalan kananmunia. Mansikat ostetaan todellakin lähitilalta, takapihaltamme mansikkatilalle on linnuntietä 1 km :)
    Jos lähistöllä tuotettua tuotetta ei ole tarjolla, aika usein koriin tarttuu muuten suomalainen tuote. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna kaikki paitsi saunaoluet, thai cubet ja jäätelöt ovat kotimaisia. Kotimaisiakin löyisi, mutta olen nirso esim oluen suhteen (yhden hyvän kotimaisen luomuoluen olen löytänyt, olikohan Marsalkka nimeltään ja sitä ole aina tarjolla).

    Kotimaiset tuotteet eivät tule kalliimmiksi, ku ostaa kausituotteita ja käytätä järkeä(=ei osta keskitalvella suomalaista kasvihuonekurkkua)

    • 7.1

      Pikkukylän Lotta sanoo

      Ai kamala mikä määrä kirjoitusvirheitä. Älkää tappako, olen tabletilla nakkisormineni :D

    • 7.2

      Sanni sanoo

      Kuulostaa ihanteelliselta :)

      Minulla on kanssa onni saada kaikki marjat jotka vain mitenkään jaksaa syödä anoppilasta. Taitaa olla ”läheintä” ruokaa mitä syön.

      Jos söisin vielä ruisleipää, en muuta varmaan ostaisikaan kuin Raija Asunnan leipää kauppahallista <3

  8. 8

    SuperHotFemale sanoo

    Mä pyrin useimmiten ostamaan kotimaista vaikka köyhä opiskelija olenkin. Lidlissä on yllättävän paljon kotimaisia tuotteita, esim. maitotuotteissa. Siivous- ja pyykinpesuaineet on meillä jokseenkin aina kotimaisia.(Ainakin Sertolla on hyvät kotimaiset zeoliitittomat ja fosfaatittomat pyykinpesuaineet, peukku niille!) Kosmetiikassa tulee ostettua kyllä sitä ja tätä. :/

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Lidlissä on yllättävän paljon kotimaisia tuotteita, esim. maitotuotteissa.

      Totta, kotimaisia maitotuotteita on lisätty Lidlin valikoimaan paljon. Vaikka Arlan Ruotsissa valmistettu raejuusto on makunsa puolesta mun ykkönen, niin Lidlin suomalaista raejuustoakin tulee ostettua yhtä paljon. Samoin ostamani kerma ja kermaviili Lidlissä on Suomesta.

  9. 9

    Stella76 sanoo

    Olipa mahtavan hyvä kirjoitus! Mä arvostan myös tuollaisia tekijä-ihmisiä paljon.

    Jos on kotimainen vaihtoehto, valitsen sen. Sitä mainostoimistoa, joka on Suomen osannut meille myydä puhtaana , voisi myös vientiteollisuus käyttää. Mielestäni tämä kympillä enemmän kuussa- on myös hyvä kamppis. Tuo oli hyvä ehdotus, mitä ensimmäinen kommentoija kirjoitti että teemaviikko olisi paikallaan.

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Tuo oli hyvä ehdotus, mitä ensimmäinen kommentoija kirjoitti että teemaviikko olisi paikallaan.

      Niin oli, erittäin hyvä ja tulen tarttumaan siihen :)

  10. 10

    tiippa sanoo

    Minä aloin vuosi sitten tosissani myös miettimään kulutustani kotimaisuuden näkökulmasta. Ruoassa pyrin suosimaan kotimaista. Viime syksynä päätin, että ostan tarpeen mukaan loppuvuoden vain suomalaista kosmetiikkaa, pesuaineita ja hygieniatuotteita. Jos mahdollista, ostin tuotteita, joilla oli avainlippumerkki. Huomasin, ettei suomalaiset tuotteet olleet kalliimpia, eikä varsinkaan huonompia. Kosmetiikkaa mun ei tarvinut loppuvuonna muistaakseni ostaa, ja luulen, että meikkien kohdalla esim. ripsivärin osto olisi ollut hankalaa, koska olen aika nuuka niiden suhteen :D Tätä aiemminkin suurin osa pesu- ja hygieniatuotteista oli jo suomalaisia, mutta kyllä kokeilun kautta aloin käyttämään entistä enemmän suomalaisia tuotteita. Kokeilun loputtua olen kyllä joidenkin tuotteiden osalta palannut aiemmin hyviksi havaitsemiini ulkomaisiin tuotteisiin (esim. dödöä en löytänyt sopivaa kotimaista), mutta moni kotimainen uusi tuote on korvannut ennen käyttämäni ulkomaisen :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Kiinnostavaa ja tosi hyvä projekti! :)

      Minulla ovat myös silmät avautuneet miettimään samaa, siis minkä verran kulutuksestani on kotimaista. Tuntuu hullulta, että en ole edes tajunnut, miten pienillä asioilla voisin itse vaikuttaa. Ei tarvitse siirtyä yhtäkkiä ostamaan kaikkea avainlippu-logoisena, vaan jo sen viikkorahkan ostaminen kotimaisena vaikuttaa. Siitä voi sitten pikkuhiljaa alkaa ”kotimaisuustutkan” aktivoiduttua löytämään vaikka mitä kotimaisia vaihtoehtoja jotka eivät kuitenkaan aja taloutta konkurssiin. :)

    • 11.1

      Sanni sanoo

      En ole kuullutkaan merkistä. Ja ”pikkuisen” oudon kuvan antaa nuo nettisivut – ruotsalainen firma (ainakin olevinaan) jonka kotisivu on Puolassa ja sivut vain puolaksi ja englanniksi…! :D

      • 11.1.1

        Jonttu sanoo

        Suihkugeeli oli vain ihan käypää tavaraa, mutta merkkiä en paremmin kuitenkaan tunne.

  11. 13

    :) sanoo

    Moi! En yleensä kommentoi, mutta nyt on pakko. Olen maatilalta kotoisin ja en ehkä siksi pysty asiaa täysin objektiivisesti katsomaan- en voi olla olematta vähän suomalaisen tuottajan puolella. Yleinen mielipide ja käsitys tuntuu valitettavan usein olevan, että tuottajat riistävät tuillaan kunnon veronmaksajakansalaisia ja koko kansantaloutta vain levätäkseen laakereillaan 365 päivää vuodessa tai sitten se, ettei heidän tekemänsä työ ”heinähattu päässä” ole yhtä arvokasta. Tuottajat tekevät yrittäjinä myös todella paljon paperitöitä ja heidän on oltava perillä ajasta täyttääkseen kaikki säädökset. Ihmetyttää, miten helposti unohdetaan, mistä ruoka tulee.

    Ja niistä eläinten oikeuksista: Suomen lainsäädäntö toimii siinä hyvin. Toiseksi, kun itse näkee kuinka esim lehmä rauhoittuu kuullessaan tavallisen hoitajansa äänen ja hoitaja käy ”vapaa-ajallaankin” säännöllisesti tarkkailemassa valvoen koko ajan että kaikki sujuu hyvin… suomalaisesta ruuasta välitetään.

    Toki on myös todella väärin syytellä aggressiivisesti kaupunkilaisia tietämättömyydestä, kun ei asia niinkään ole ja tuottajissa on myös niitä toisenlaisia yksilöitä. Mikään ei vain ole koskaan mustavalkoista. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka paljon, seuraavaksi siitä miten vähenevä työttömyys auttaisi kaikkia, mutta eiköhän tämä jo riitä. :D

    Ihana postaus, ihana blogi ja sinä!

    • 13.1

      Nimetön sanoo

      Mielellään olisin lukenut enemmänkin:) Onhan ruoan tuottaminen aika kunnioitettava homma. Itse kaupunkilaisena vaan jäänyt niin kovin etäiseksi ne ihmiset ketkä sitä ruokaa ”tuolla jossain” tekee. Mökille ajellessa katselen peltoja ja mietin että kukahan tätä viljelee? Miten tuon saa kasvamaan? Mitähän tuo on mitä hän viljelee..? Ja ajatus että mun leipä saattaisi oikeasti olla tuosta pellosta on vähän etäinen. Kuva maatilan elämästä perustuu paljolti johonkin maajussille morsian ohjelmaan… Mutta jos ruoan alkuperän tuntisi paremmin, suosisin varmasti tiettyjä tuottajia. Esim. Ikaalisten luomun omistaja on minulle tuttu, tiedän mitä tilalla tapahtuu ja ostan siksi sen tuotteita aina kun niitä on tarjolla. Ois siistiä tietää tommosista elämän perusasioita vähän enemmän:)

    • 13.2

      Sanni sanoo

      Moi nimimerkki :)

      Kiitos kommentistasi, jossa oli kiinnostavaa asiaa, mutta jäin miettimään oliko se tarkoitettu vastarepliikiksi johonkin postauksessa tai aiemmissa kommenteissa esitettyyn…? Kaikki muutkin ovat olleet kommenteissaan tuottajan puolella eikä kukaan ei ole kirjoittanut mitään tuottajia arvostelevaa, esim. noihin tukiin liittyvää. Tulkitsin kommenttisi siten, että halusit puolustaa tuottajia. Se henki on varmasti kaikilla tähän postaukseen kommentoineilla :)

      Myöskään eläinten oloja ei ole näissä kommenteissa (tai omassa tekstissäni) kritisoitu. Totta kai eläinten hyvinvoinnista on aina tärkeää kirjoittaa, mutta jäin vain miettimään oliko kirjoittamasi ikäänkuin ”vastine” jollekin mitä joku toinen on kirjoittanut, kun en itse huomannut eläinten oloja kommenteissa arvosteltavan. Tai syytettävän kaupunkilaisia tietämättömyydestä. :)

      Mutta kiitos keskusteluun osallistumisesta, kaikki kommentit ovat tervetulleita :)

      • 13.2.1

        :) sanoo

        Joo ei todellakaan ollut! :D Olisi tosiaan pitänyt muistaa kiitellä itse tekstin ja kommenttien sisällöstä. :D Pahoittelen! Kyseessä oli lähinnä yleisestä pohdinnasta liittyen mielipiteisiin, joita olen kohdannut pidemmällä aikavälillä monessa eri yhteyksissä. Ihana tosiaan kuulla ja nähdä, että ei kaikki ole niin jyrkkiä ja että ilmeisesti asenteet kuitenkin muuttuvat parempaan suuntaan :)

    • 13.3

      Nimetön sanoo

      Harmillista jos ihmisillä on tällaisia asenteita – vaikka varmasti näitä tietämättömiä lurjuksia löytyy. Täällä omalla kotiseudulla (vaikken maatilalta tulekaan) arvostetaan kyllä ihan eri tavalla maataloushommia tekeviä ja tiedostetaan työn raskaus.. Eri as

  12. 14

    Emmi sanoo

    Toit todella tärkeän asia ilmi, mikä tosiaan varmaan helposti unohtuu monelta. Itsekin olen kyseisen mainoksen jälkeen jäänyt pohtimaan suomalaisen suosimista, mutta kaupassa tämä idea vain täysin unohtuu. Josko se nyt jäisi vähän paremmin taas omaan mieleen, kun useamman kanavan kautta tulee asia ilmi. Mutta tosiaan, hurjan tärkeä asia, ja toivottavasti blogisi kautta useammat ihmiset saavat ajattelemisen aihetta. :)

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Itsekin olen kyseisen mainoksen jälkeen jäänyt pohtimaan suomalaisen suosimista, mutta kaupassa tämä idea vain täysin unohtuu.

      Niinpä, mikähän siinä oikein on… Näin käy varmasti monelle, kuten itsellenikin. Olen tullut asiasta tietoisemmaksi, mutta aiheesta kirjoittamalla toivon asian terävöityvän päässäni entisestään :) Haastoin muut, ja samalla itseni :)

  13. 15

    ll sanoo

    Kiva postaus! Löysin Lidlistä vadelmia ja katsoin että ompas hyvännäköisiä…ja SUOMALAISIA. Otin heti useamman rasian. Ja ne oli just tuolta Laitikkalasta Suttisen tilalta peräisin!

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Ja ne oli just tuolta Laitikkalasta Suttisen tilalta peräisin!

      Eikääh? :D Mikä sattuma!

  14. 16

    sanoo

    Aivan ihana postaus kuvineen kaikkineen! Kiitos!!! Poikkeathan seuraavalla Pälkäneen-reissullasi myös meille Pälkäneen keskustaan Keltaiseen Taloon, jonka kahvilakaupaassa emäntä leipoo kaiken alusta pitäen itse. Kakkuja, joiden marjat ovat peräisin juuri esittelemiltäsi lähipelloilta tai metsistä, itse leivottujen leipien täytteinä tai B&B:n aamiaisella usein Heikkilän Juustolan tai Katajan Lihan tuotteita. Aidolla voilla leivotut puustit alkavat olla jo maan kuuluja. Kahvikin on kotimaisen pienpaahtimon eli Kaffa Roasteryn paahtamaa.

  15. 17

    Maijastiina sanoo

    Hyvä postaus, kiitos siitä! Olen itsekin muutaman vuoden ajan (varsinkin tässä Suomen/Euroopan taloustilanteessa) muuttanut kulutuskäyttäytymistäni enemmän suomalaisten tuotteiden suuntaan. Viimeisimpänä kiinnostaa erityisesti vaatteiden ja kankaiden kotimaisuus, koska ompelen nykyisin tosi paljon. Isot ”suomalaiset” vaatefirmathan tuottavat lähes kaikki tuotteensa jo ulkomailla, mutta nyt on tullut paljon pienempiä kotimaisia merkkejä, jotka myös oikeasti työllistävät suomalaisia + vaatteiden/materiaalien laatu on myös eri luokkaa.

    Tulipa vastaan tällainen mielenkiintoinen artikkeli, josta voi olla apua myös siinä tulevassa kosmetiikkapostauksessa: http://www.hs.fi/kuluttaja/a1407729008543 Puhdistusaineista tuo PohjanNeito (http://www.pohjanneito.fi) on yksi uusimpia löytäjäni. Vaikuttaa sympaattiselta firmalta + kaikki kokeilemani tuotteet ovat olleet hyviä. Alunperin ostin yleispuhdistusaineen heiltä ympäristöystävällisyyden vuoksi, mutta porilaisuudesta vain plussaa. :)

  16. 19

    kim sanoo

    Todellakin paljon kunnioitusta tyypeille, jotka maataloutta pyörittävät. Kumppanin porukat asuvat Heikkilän tilan naapurissa ja pitävät omaa maitotilaansa, ja on kyllä pakko myöntää että tämmönen kaupunkilaislikka ei todellakaan kestäis sitä hommaa montaa päivää pidempään. Pelkään pimeetäkin ihan julmetusti, just viimeksi käydessä ihmettelin että miten voikin olla NIIN SÄKKIPIMEÄÄ vaikka elettiin vielä kesää. Landella on mukava käydä, mutta paljon mukavampi on aina palata kotiin kaupunkiin ja ostaa asiat kaupasta… :) Vaikka oikeeta lehmänmaitoa mulla on usein ikävä, ei kaupan maito vaan oo niin ihanaa.

  17. 20

    Kake sanoo

    Oon kanssa aika lailla aikuisiällä alkanut miettimään kotimaisten tuotteiden ostamisen merkitystä. Oon aina kyllä ostellut osittain kotimaista, mutta törmäsin alkukeväästä tähän blogiin http://littlemrsfinland.blogspot.fi/ ja jotenkin heräsin. Nyt ostan pääasiassa kotimaista, varsinkin kun on kyse ruuasta. Silmien avaamisessa on avittanut myös agrologiystävä ja maanviljelijän vaimo, joka on myös mun pomo. Musta ei ikinä olisi tekemään noin rankkaa duunia, mitä kotimaiset ruokatuottajat tekee ja siksi oon ihan valmis maksamaan enemmän kotimaisuudesta. Satokausikalenteri on kyllä erinomainen apu, varsinkin talvella, kun enhän kaupunkilaisena tiedä yhtään mitään satokausista. Ruoassa suosin aika paljolti luomua, mut sen suhteen ois parannettavaa. Teemaviikko kuulostaa tosi hyvältä, ihanaa kun otat tällaisia asioita esiin :)

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Mielenkiintoinen tuo Little Mrs Finland -bloggaajan projekti! :) Kiitos linkistä!

      …ja munkin on muuten pitänyt jo pidempään hankkia satokausikalenteri… ;)

  18. 21

    HanSu sanoo

    Luin tänään uutta lähiruokatiloja esittelevää kirjaa ja… inspiroiduin! Toi on niin ihana ajatus että tietää ruoan alkuperän ja sitä kautta osaa arvostaa sitä. Siinä kerrottiin eri tiloista, esiteltiin niitä pitävät perheet, mitä kaikkea niiltä voi ostaa, reseptejä, kaikkea sellaista mitä on kiva tietää jos haluaa alkaa suosimaan lähiruokaa. Aika hankalaa nimittäin aloittaa ihan tyhjästä kun ei tiedä tiloista ja koko touhusta mitään, mutta tuossa oli koottu samoihin kansiin hyviä vinkkejä:) Kirjan nimi oli Onneks on lähiruokaa/lähiruoka.

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Kiitos vinkistä, täytyykin katsoa jos tuo kirja löytyisi seuraavalla kirjastoreissulla! :)

  19. 22

    sanoo

    Se mitä monikaan ei ymmärrä, on se, että jos ostaa ulkomaista, se tulee loppujen lopuiksi kalliimmaksi. Juurikin siksi, että jos kukaan ei osta kotimaista > loppuu kotimainen työ > valtiolta loppuu verotulot (yritysten ja yksityisten) > valtiolla ei ole varaa julkisiin palveluihin > niiden hinta nousee.
    Joten kun kuvittelee säästävänsä ostamalla ulkomaista, tekeekin itsellensä pitkällä tähtäimellä karhunpalveluksen.

    Henkilökohtaisesti ostan aina kotimaista kun sitä on tarjolla, kotimaassa tuotettua ja kotimaassa valmistettua. Talvisin jätän kyllä tomaatit ja kurkut pääosin ostamatta – myös ne etelästä tuotetut. Kotimaisia omenoita riittää yleensä vuodenvaihteeseen ja porkkanoita sekä perunoita hyvin uuteen satokauteen saakka. Riisin olen pääosin korvannut ohra- ja kaurasuurimoilla, ainoastaan joulun riisipuuroa varten ostan riisiä.
    Pesuaineita ja pesuvälineitä löytyy erinomaisia kotimaisia tuotteita, liinavaatteet ja pyyhkeet löytyy myös Suomesta.

    Lastenvaatteissa on valitettavasti vähentynyt kotimainen tuotanto, mutta esimerkiksi Marlon tekee (vieläpä luomupuuvillasta) kotimaisia vauvojen vaatteita. Lisäksi pientuotanto on kasvanut, kotimaista ompelutyötä on tarjolla ja vaikka siihen joutuu selkeästi sijoittamaan enemmän kuin halpaan Bangladeshissa tai Thaimaassa ommeltuun, on jälki ja laatu kuitenkin sen verran laadukkaampaa että pitkä käyttöikä kompensoi hintaa.

    Kosmetiikkaa harvemmin ostan, mutta Lumenen tuotteita ole viimeksi hankkinut. Niissä saattaa hinta olla edullisempi kuin muussa markettikosmetiikassa. Kotimaiseen luomukosmetiikkaan pitäisi seuraavaksi tutustua, Frantsila on toki tuttu – sekä tuotteidensa että kasviravintolansa ja puodinsa puolesta (ihana paikka, kannattaa piipahtaa joskus!).

  20. 23

    sanoo

    Ihanat kuvat ja kiva tunnelma. Suomalaisuuden suosiminen on tosi tärkeä asia ja ostamalla suomalaista todella vaikuttaa työpaikkojen säilymiseen ja pysymiseen Suomessa. Ruoka on helppo asia aloittaa, toki muihinkin hankintoihin on mielenkiintoista kiinnittää huomiota. Itse pyrin ostamaan vain suomalaista ja paljon olen löytänyt kaikkia uusia ihania yrittäjiä kun ei aina kävele henkka maukkaan tai vastaaviin ketjuihin!

  21. 24

    Marsa sanoo

    Itse on niin paljon kotimaista kuin mahdollista. Liha, juusto, maitotuotteet yleensä poikkeuksetta suomalaisia. Samoin jäätelö, karkit, pyykinpesuaineetkin. Ja Lumene on hiipinyt pikkuhiljaa meikkipussiini, mielestäni Lumene on muuttanut imagoaan jotenkin nuoremmaksi, nyt ne tuntuvat omalta kosmetiikalta.

    Vaikka olenkin nuori eikä tulot ole kovin suuret, niin ruokakaupassa ostan sen suomalaisen vaihtoehdon vaikka se olisikin kalliimpi. Ainoa mitä en osta kotimaisina ovat vaatteet, niihin ei vain rahapussi pysty, hintaero on melkoinen.

  22. 25

    sanoo

    Olin 5 vuotta kotona ja sinä aikana katsoin että olen oikeutettu ostamaan halvinta mahdollista. Viikoittain meni aikaa siihen että vaunujen kanssa mentiin julkisilla kulkuvälineillä halvimman tarjouksen perässä. No, lapsihan ei siitä kärsinyt, pääasia oli että pääsi ulos ja jos äidin teki onnelliseksi säästäminen, menköön.

    Käytin kyllä myös rahaa. Esim pystyin myymään lapseni pienet vaatteet ja ostin niillä rahoilla itselleni jotain mitä olin halunnut, mm laukun, pienen yöpöydän, hajuveden. Eli kirpparituloilla sain itselleni käyttörahaa.

    Menin takaisin työelämään reilu 1,5 v sitten ja huomasin että sama homma jatkuu. Töissä ei ns tarvi pukeutua mihinkään pukukoodiin, sankaluurien kanssa kun leikkii, on parempi että hiukset ovat kiinni kuin avoinna jne.
    Sitten meille tuli yritysvierailu ja puhuja sanoi samaa. Se oli minulle herätyssoitto. Olin ostanut vakkarijuustoa vuosikausia, hintalapun perusteella ja yhtäkkiä tajusin että tämähän tulee Saksasta, mites kotimainen versio. Yhtäkkiä kaupoista loppui ulkolaiset maidot, Arlan maito on suomalaisesta lehmästä tullut.

    Ostin uudet treenikengät, löysin suomalaiset ja suomalaisesta verkkokaupasta.

    Kovana jäätelöhamsterina ostan valtaosaltaan 3 kaverin jäätelöä, joka on poskettoman hyvää.

    Pysytään kovina ja mainostetaan tekojamme, hyvä tulee !

    Ja välillä saa sortua. Kaikki tiukkakuureilu on pepusta – oikeesti.

    • 25.1

      Sanni sanoo

      Ja välillä saa sortua. Kaikki tiukkakuureilu on pepusta – oikeesti.

      Niin totta. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.