Suihkuvaahtoa ja illalliskeskustelua

Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen….

Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee ”Kasvoille – vartalolle -hiuksille”.

Jes!

*taputtaa*

Epernay_hotellikosmetiikka

Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille.  Tässä hotellissa nainen ”joutuu” peseytymään suihkugeelillä ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

*

Eilisen postauksen kommentteihin liittyen….. Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)

Mies totesi, että ”onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja.”

Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?

”Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään”.

”Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!”

Mies oli silti pahoillaan. ”Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan”.

Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa – vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En  ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.

Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.

Käänsin asian toiselle kantille. ”Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että ’On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'”

Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.

Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on ”oikein”? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä ”luksuksesta” minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)

Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä ”oikeana tapana toimia”. Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.

Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.

Ahh. <3

Jalkiruoka

….eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin…! ^_^

Kommentit
  1. 1

    Omenahillo sanoo

    Noh, ihmisillä on usein taipumuksena ajatella, että heidän tapansa tehdä asiat ovat oikein ja kaikki muut ovat väärässä. Tämän huomaa varsinkin erilaisissa parisuhteisiin ja lapsiin liittyvissä asioissa. :D Mutta kukin tavallaan.

  2. 2

    NG sanoo

    Hmm, itse suhtautuisin pikemminkin jotenkin niin, että ’olen kiitollinen puolison anteliaisuudesta ja arvostan sitä, että voimme jakaa lahjamme ja vahvuutemme toistemme kanssa’. Mutta olen parisuhde- ja ihmissuhdeasioissa täysin eri linjalla kuin moni suomalainen :)
    Kukin tyylillään… itselleni parisuhde merkitsisi nimenomaan jakamista, mikä ei tarkoita toisen kustannuksella ’siipeilyä’… vaan yhteistä elämää.

  3. 3

    sanoo

    Meillä mies tienaa paremmin kuin minä eikä todellakaan kustanna mulle mitään vain sen takia että pystyisi, olen tehnyt selväksi alusta asti, etten tykkää siitä. Välillä maksaa ravintolaillallisen tms. mutta esim. matkat ja normaali eläminen laitetaan puoliksi vaikka mies pystyisi helposti maksamaan kaiken yksinään. Mulla kyllä taas on kallis maku, mutta joudun itse sitten säästämään niihin asioihin, jotka todella haluan enkä missään nimessä oleta tai mangu miehen niitä minulle maksavan.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Välillä maksaa ravintolaillallisen tms. mutta esim. matkat ja normaali eläminen laitetaan puoliksi vaikka mies pystyisi helposti maksamaan kaiken yksinään.

      Meillä on juuri näin. Kaikki puoliksi niin pitkälle kuin mahdollista, vasta siinä vaiheessa kun mun rahat oikeasti ei riitä niin mies maksaa enemmän.

      Ruokakaupassa mies kylläkin usein maksaa enemmän, siellä hän ei jaksa laskea. (Tai ei hän ylipäänsäkään laske, se olen minä joka sen tekee ;))

      Ymmärrän että olen ilmeisesti tässä asiassa todella erilainen, mutta miten kaikki rahat jakavat pariskunnat käytännössä säännöstelevät rahan kulutusta..? Ja onko heillä joku ”reiluussysteemi”, että kumpikin esimerkiksi saa shoppailla kuussa samalla summalla rahaa..?

      Jos toinen vaikka tykkää ostella laukkuja, koruja ja kosmetiikkaa ja toisen harrastuksiin kuluu vain pelkkä kuntosalin kuukausimaksu, niin tuntuuko tällainen tilanne heille reilulta..? Jos vaikkapa Maija ja Ville ovat yhdessä, ja Maija tienaa kuussa 2000 euroa ja Ville 5000 euroa. Asumiskuluihin ja laskuihin heillä menee kuussa 2000 euroa. Maija käy kavereineen syömässä ja shoppailemassa yli tonnin arvosta joka kuukausi. Tuntuuko tällainen menettely silti Villestä reilulta?

      • 3.1.1

        sasa sanoo

        Minä olen samoilla linjoilla sinun kanssa! Ja minusta jokaisella on täysi oikeus käyttää omaa palkkaansa myös siihen mihin itse haluaa, vaikka onkin parisuhteessa ja/tai perhe. Yhteiset menot suunnilleen puoliksi ja parempituloinen maksaa suhteessa enemmän varsinkin jos on lapsia, mutta ei minunkaan mielestä parempituloisen pidä kaikkea maksaa!

        Lasten menoistakin olen sitä mieltä, että jos toinen pitää esim. kalliita harrastusvälineitä tai uusia vaatteita pakollisina ja toinen mieluummin ostaisi myös käytettyä niin sitten se maksaa, joka haluaa. Ja toisaalta tämäkin tuntuisi pahalta, koska en haluaisi kasvattaa lapsia siihen, että kaikki on uutta ja kallista. Ehkä olen sitten outo minäkin. :)

        Ja onneksi ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla näissä raha/matka yms. asioissa niin voidaan rauhassa olla outoja! ;)

      • 3.1.2

        Nimetön sanoo

        Uskon että ne pariskunnat ja perheet, joilla on yhteiset rahat (me esimerkiksi) eivät mieti kuka on kuluttanut mitäkin ja onko se reilua vai ei. Tuo tilanne vaatii aika samantyylisiä kulutustottumuksia ja samantyylistä elämäntapaa. Se osapuoli maksaa, jolla on juuri sillä hetkellä enemmän rahaa tilillä -tyyliin. Samoin vakintuneessa suhteessa, jossa on yhteiset rahat eri asioiden hoito yleensä jakaantuu eri osapuolille. Esimerkiksi nainen ostaa kaiken perheen kosmetiikan, lasten vaatteet, osan miehen vaatteista ja niin pois päin, ja mies maksaa vaikka kaikki muut laskut, autokulut, huollot ja vastaavat.

        Ryhdyin oikein miettimää, että kuinka meillä ”jaetaan” kulut, mutta täytyy sanoa että en tiedä:) Yhdessä ollaan oltu pieni iäisyys ja lapsiakin on, mutta en ole ikinä joutunut miettimään kuka maksaa mitäkin ja onko se kenelle reilua. Olemme kai onnekkaita siinä mielessä. Kumpikin tienaa rahaa yhteiseen pottiin ja koko perheellä on sama elintaso. Jotenkin ne rahat vaan jakaantuu.

        Sinun esimerkissäsi, jossa Ville ei käytä rahaa juuri mihinkään, niin uskon että hänestä on kiva että Maija käyttää ja on onnellinen. Jos toiselle rahalla ei ole merkitystä ja sitä tienaa enemmän kuin tarpeen, niin kenelle sitä antaisi ellei elämänkumppanilleen.

  4. 4

    Marika sanoo

    Ihmiset usein ajattelevat, että oma tapa on se ainoa oikea. Omaan korvaan tapanne jakaa 50-50 asiat tai se että miehesi ylipäätään voi tarjota sinulle jotain, kuulostavat erikoiselta ja ennenkaikkea vaivaloiselta. Meillä ei ole ikinä ollut keskustelua ”sun ja mun” rahoista vaan ne ovat aina olleet yhteisiä, vaikka tilit erillään. Se maksaa, jolla rahaa on ja that’s it. Helppoa ja yksinkertaista. Olennaisinta liekin löytää rinnalleen ihminen, joka ajattelee samalla tavoin.

    Montaa maksutapahtumaa on tosin rutinoinut muut käytännön asiat. Esim. minä kustannan eläimet, kun kätevästi käyn viikottain eläinkaupan vieressä. Mies taas maksaa yhteisillä kauppareissuilla, sillä minä olen parempi ja nopeampi pakkaamaan kassit. :D

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Mies taas maksaa yhteisillä kauppareissuilla, sillä minä olen parempi ja nopeampi pakkaamaan kassit. :D

      :) <3

      Olennaisinta liekin löytää rinnalleen ihminen, joka ajattelee samalla tavoin.

      Näin juuri, ja näin on meilläkin. Mies on toki liberaalimpi rahan käytön suhteen ja epäilemättä maksaisi minulle enemmän juttuja jos pyytäisin, mutta ei hän sellaista kumppania toivo joka odottaa että hänelle maksetaan. Enkä minä pyytele. Kyllä meillä kummallakin on lähtökohtaisesti sellainen ”kumpikin kykyjensä mukaan” -ajatusmalli.

  5. 5

    Kriksu sanoo

    Voih hohhoijaa, ihmiset. Vetäkää nyt se samaarin pää veke sieltä omasta navasta ja hyväksykää se tosiasia että kaikille ei sovi samanlainen elämäntyyli. Se että useimmat menevät naimisiin, hankkivat lapsia ja jakavat rahansa ei tarkoita että se olisi jotenkin se ainoa oikeutettu ratkaisu ja kaikkia muita ratkaisuja pitää vieroksua. Itse asiassa monille tekisi hyvää kyeenalaistaa tämä perinteinen kaava ja miettiä tekeekö se juuri minut onnelliseksi.

    Mua rupeaa jo harmittamaan sun puolesta, Sanni, kun aina joudut perustelemaan samoja asioita näille ”meidän elämäntapa on se paras ja ainoa oikea tapa”-ihmisille. Hatunnosto siitä että jaksat! Itse olisin varmaan jo kauan aikaa sitten haistattanut pitkät tuolle ainaiselle nalkuttamiselle. Ja anteeksi kielenkäyttöni, menee vaan hermot täällä ruudun toisella puolella.

    *Big hug*, tsemppiä!

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Kiitos Kriksu :) Mutta itse en ole kokenut ihmisten kommentteja tässä asiassa ”nalkutuksena”. Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä enkä kokenut että kommenteissa oltiin millään lailla ilkeitä (miellän nalkutuksen ilkeäksi), ainoastaan kummasteltiin ja kyseenalaistettiin. Toki itse vastavuoroisesti ihmettelen heidän ihmettelyään, siis minusta on tosi kummaa että jonkun mielestä yksi tapa on ”normi” ja meidän tapamme joku hämmentävä friikkiys.

  6. 6

    muksis sanoo

    Mitään yhtä, oikeaa tapaa ei todellakaan ole, mutta kun kirjoituksistasi on saanut nimenomaan sen kuvan, ettei tämä nykyinen tapanne toimi teillä niin kovin hyvin, eli kumpaakin tuntuu vähän ärsyttävän. Eli siinä mielessä voisi olla jokin kompromissin paikka jompaan kumpaan suuntaan. Ehkä olen käsittänyt väärin, mutta jos olette nykykäytäntöön kuitenkin tyytyväisiä (?), niin miksi asia pitää ylipäätään ottaa esille ja kysyä muiden mielipiteitä, joita ei kuitenkaan sitten ilmeisesti haluta.

    • 6.1

      Sanni sanoo

      ettei tämä nykyinen tapanne toimi teillä niin kovin hyvin, eli kumpaakin tuntuu vähän ärsyttävän.

      Ei meitä arjessa ärsytä ollenkaan, nämä tietyt erot vain ”kulminoituvat” lomatilanteissa, kun rahaa on käytettävä päivittäin eri tavalla kuin kotioloissa. :) Teemme yhteisen lomareissun 1-2 kertaa vuodessa. Kokonaistilanteeseemme reissuolosuhteet eivät vaikuta.

      miksi asia pitää ylipäätään ottaa esille ja kysyä muiden mielipiteitä, joita ei kuitenkaan sitten ilmeisesti haluta.

      Hmm? Nyt en ymmärtänyt. :) Kysyä mielipiteitä? Kerroin, miten lomailu meillä sujuu ja kysyin, miten teillä puolestaan sujuu lomailu kumppaninne kanssa.

  7. 7

    LemonJuice sanoo

    Niin, ihmisten todella erilaiset rahakuviot on aina mielenkiintoisia. Meillä on miehen kanssa eri rahat ja eri tilit. Kumpikin käyttää omiin menoihinsa, mitä käyttää ja vaikka meillä nyt varmaan kummallakin on jonkinlainen käsitys toistemme tulotasosta, niin emme tiedä toistemme palkkoja jne.

    Emme silti jaa menoja puoliksi, eikä meistä kumpikaan koskaan tarjoa toiselle yhtikäs mitään. Jos menemme syömään, niin jompikumpi maksaa molempien ruoat ilman, että se tarkoittaisi sitä, että toinen tarjoaa toiselle. Kun menemme kauppaan, jompikumpi maksaa ostokset jne. Ja näistä ei todellakaan pidetä kirjaa tai seurata, että maksaisimme tietyt jutut vuorotellen.

    Teillä on teidän kuvio ja ilmeisesti olette sen toimivaksi todenneet omalla kohdallanne. Koska minä en ole tuollaiseen tottunut, niin toteutus tuotti jossain määrin päänvaivaa jo ajatuksen tasolla. Ymmärrän kyllä tuon perusajatuksen, mutta jäin sit pohtimaan asiaa sen ”varakkaamman” näkövinkkelistä. Pitääkö hänen sit tehdä jotain asioita yksin ilman kumppaninsa seuraa vai pitääkö hänen aina silloin ”tyytyä” siihen edullisempaan vaihtoehtoon, jos toinen ei halua, että hänelle tarjotaan.

    Tämä ei siis ole kysymys, lähinnä naureskelen sitä, kuinka vaikeaakin voi olla toisten käyttämien toimintamallien hahmottaminen. Eli suunnilleen tuossa vaiheessa aivoni nyrjähtivät. :D

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Pitääkö hänen sit tehdä jotain asioita yksin ilman kumppaninsa seuraa vai pitääkö hänen aina silloin “tyytyä” siihen edullisempaan vaihtoehtoon, jos toinen ei halua, että hänelle tarjotaan.

      Yhteisillä matkoilla pyrimme kompromisseihin. :) Minä syön ja majoitun kalliimmin kuin omilla matkoillani, ja mies taas syö ja majoittuu edullisemmin kuin omilla matkoillaan. Tai teemme esim. niin, kuin tällä matkalla, että puolet öistä varattiin miehen mieltymysten mukaisiin majapaikkoihin ja puolet minun.

      Toki on tilanteita, joissa mies saa tarjota enkä pane pahakseni. Jos hän haluaa vaikka tilata todella hyvää viiniä, joka valitettavasti aina maksaa monta kertaa enemmän kuin itse ruoka, niin silloin hän saa tarjota. Jos hän haluaa nauttia Michelin-tähden illallisen, niin olen iloinen tarjouksesta. Vaikkakin mieluusti osallistuisin edes jonkinlaisella summalla.

      Joitain asioita teemme erillämme myös yhteisillä matkoilla. Minua ei esimerkiksi kiinnosta shampanja ja miestä taas todella paljon, joten silloin on luonnollista että hän menee maistelemaan shampanjoita ja minä teen sillä välin jotain muuta. Minä haluan tehdä pitkiä kävelyretkiä kaupungilla ja mies ei. Tällöin on jälleen luonnollista, että mies tekee jotain muuta, tsillailee vaikka hotellihuoneessa, kun minä samoilen kaupungilla.

      Ei tämä tee lomailua millään lailla hankalaksi. :)

  8. 8

    Meow sanoo

    Musta tuntuu, että tää väärinkäsitys lähti siitä, että joiden ihmisten on vaikea ymmärtää, että ihan vapaaehtoisesti haluat ”tyytyä vähempään”.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Tuossa voi olla perää… :)

      Minut on kasvatettu siihen, että kaikki on ansaittava. Tämä tunne ohjaa kaikkea toimintaani. Olen kouluttautunut sellaiseen ammattiin ja tehnyt elämässä sellaisia valintoja, joiden tuloksena minulla on nykyinen elintaso. Elän sen mukaan, en jonkun toisen työn tuloksena saavutetun elintason mukaan.

      Ehkä tämä ajatustapa tekee minusta oudon ja valtavirrasta poikkeavan, mutta saa tehdäkin. :)

      • 8.1.1

        sasa sanoo

        Voiko olla kyse myös iästä? Olen sinun ikäluokkaa ja minulle ja monelle kaverilleni sinun ajattelutapa on luonnollinen. Olen taas huomannut, että monet kaksikymppiset voivat pitää luonnollisena, että toinen ”elättää” ja maksaa.

        Ja huom! En nyt todellakaan tarkoita, että kaikki tietyn ikäiset ajattelevat näin!

        • 8.1.1.1

          Sanni sanoo

          Voiko olla kyse myös iästä?

          Hmm, en osaa sanoa. Tunnen myös omani ikäisiä joille on luonnollista että mies (tai siis ylipäänsä se paremmin tienaava) maksaa.

          Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. :)

        • 8.1.1.2

          sanoo

          Miten mä taas oon ajatellut, että parikymppisillä on juurikin näin, että maksetaan itse ja itse tehdään työt! :D

          Itse siis olen parikymppinen ja kyllä mun kaveripiirissä on suurin osa pyrkii työelämässä siihen, että saa omien toiveidensa mukaisen tulotason omalla työllä. Tuntuu olevan enemmänkin poikkeus se, että ihannoidaan toisen tarjoamia kalliita juttuja, ja moni kavahtaa kuullessaan siipeilytarinoita.

          Mene ja tiedä!

      • 8.1.2

        Anniina sanoo

        Voi Sanni… Voisin allekirjoittaa joka sanan tästä(kin) kommentistasi :D Tässä siis ilmoittautuu toinen outo ja valtavirrasta poikkeava otus ;)

        Minua ohjaa myös tuo ajatus nimenomaan _oman/henkilökohtaisen_ saavutetun elintason mukaan elämisestä; ei siis elä elämääni jonkun toisen tulojen mukaan. En oikein käsitä, miksi tämä ajattelu- ja toimintatapa tuntuu herättävän ihmisissä niin paljon kysymyksiä, jopa moitteita. Hassua, kun itse on pitänyt tällaista toimintatapaa itsestäänselvyytenä ja ideaalivaihtoehtona _oman_ elämän ollessa kyseessä. Muut saavat edelleen hoitaa omat vastaavat asiansa miten lystäävät, mutta olisi suotavaa avata silmiä ja sisäistää, että joillekin myös tämä meidän tyylimme on ihan tietoinen ja sopiva valinta, jossa asianosaiset itse eivät näe minkäänlaista ongelmaa ;)

        Parhainta kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä, Sanni <3

  9. 9

    sanoo

    Ohhoh, luin eilisen jutun ennenkuin siihen oli tullut kommentteja, eikä tullut kyllä mieleenkään että kukaan olisi mulkvisti! ;)

    Juurikin niin, että jokainen pariskunta hoitaa raha-asiat heille molemmille sopivalla tavalla. Ainoa asia jossa olen vähän ’niuho’ tässä jutussa on se ajanjakso, jos jompikumpi jää kotiin hoitamaan lapsia. Silloin kyllä itse kotiäitinä on mun mielestä kohtuullista, että mies maksaa suhteessa tuloihin, eli suuren osan elinkustannuksista, koska yhteisistä lapsistahan on kyse. Tuntuu hassulta, kun jotkut kotiäitikaverit kitkuttelevat pienistä tuistaan, eikä mies auta taloudellisesti. Mutta tämä ei kyllä liittynyt asiaan mitenkään. :’D

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Silloin kyllä itse kotiäitinä on mun mielestä kohtuullista, että mies maksaa suhteessa tuloihin, eli suuren osan elinkustannuksista, koska yhteisistä lapsistahan on kyse.

      Tässä asiassa minäkin olen samaa mieltä.

  10. 10

    Tiina sanoo

    Anteeksi nyt mutta minusta suhteemme kuulostaa enemmänkin kaveruussuhteelta kuin parisuhteelta. Jos asuu miehen kanssa samassa taloudessa, tulee väkisinkin jaettua yhteiset menot, niihin kuuluvat niin vuokrat/asuntolainat, sähkölaskut mutta myös yhteinen vapaa-aika. Kun ollaan kavereita, laskujakaan ei makseta yhdessä. En ymmärrä asennettasi siitä, ettei voisi antaa toisen maksaa? Ettekö te asu yhdessä? Ihan kun suhteemme olisi vain väliaikaista.

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Ohhoh…! :D En osaa muuta sanoa. :) Jos jakaa sähkölaskut ja asumiskulut, miksi pitäisi jakaa myös lomakulut? :D Mieheni tarjoaa minulle jo normaaliarjessa tarpeeksi ravintolaillallisia ja tuo kaupasta herkkuja, pitäisikö minun vielä haluta lisää? Että loman hotellit ja kaikki ateriatkin pitäisi maksaa? Huhhuh.

      Mutta tosiaan, kukin näkee asiat tyylillään.

  11. 11

    Nimetön sanoo

    Mielestäni teidän tapa on täysin oikea. Siinä ei ole mitään väärää. Mielestäni sinun ei tarvitsisi korostaa sitä, ettet halua sinulle tarjottavan ja se, että joku vetää siitä väärät johtopäätökset, on puhtaasti hänen ongelmansa.
    Ymmärrän tosin myös miestäsi siinä mielessä, ettei tietystikään ole mukavaa tulla luokitelluksi kusipääksi.

  12. 13

    Uulal sanoo

    Hyvä, että uskallatte toimia kuten haluatte ja siten mikä teidän perheessä/parisuhteessa toimii. Kaikki eivät halua tai koe tarvetta elää muiden odotusten ja oletusten mukaisesti. Pääasia, että on itse tyytyväinen ja homma toimii. Antaa muiden ajatella mitä ajattelevat. Ja ennen kaikkea antaa kaikkien elää kuten hakuavat niin kauan kuin se ei vahingoita tai loukkaa muita ihmisiä.

  13. 14

    perseriippulentäjä sanoo

    Siis mitä. Kävin lukaisemassa sen postauksen kommentteja äsken ja tein sen aika lailla silmiä (ja päätä) pyöritellen.

    Miksi kaikki takertuu aina rahaan? Onko se tärkein asia maailmassa? Postauksesi lukiessani mielessäni ei edes häivähtänyt että kyse olisi rahasta. Ymmärsin sen pointin minkä olit varmasti tarkoittanut ja halunnut lukijoiden ymmärtävän: ihmisillä on eri maut ja näkemykset tietyistä asioista, mutta niistä eroavaisuuksista huolimatta voi tulla toimeen keskenään ja nauttia yhteisestä reissusta eroavaisuuksista huolimatta.

    Minusta et tuonut asiaa esille sillä tavalla että ”no kun miehellä on enemmän rahaa ja mulla ei niin mun pitää nyt matkan aikana elää eri tavalla kuin hän. meikä syö porkkanoita ja kävelee ja mies syö kaviaaria ja kulkee kullatulla porschella.” Toit yksinkertaisesti julki sen, että toiset ihmiset nauttivat tietyistä asioista kun taas toiset eivät nauti ollenkaan. Ja sanoit vielä perään että et koe omaa matkustustapaa sen paremmaksi kuin muidenkaan. Ja miehellesi tiedoksi: en saanut hänestä lainkaan mulkvistin kuvaa. Tavallinen ihminen, jolla on omat mielipiteet ja tietää mitä haluaa, ei ole mulkvisti.

    Niin, ja nyt kun pääsin avautumisen makuun: mitä se kenellekään kuuluu jos ette jaa rahoja taloudessanne? Ei parisuhteessa eläminen ja arkipäiväisestä elämästä selviytyminen edellytä sitä että on yhteinen tili. Ei kaikkea tarvitse alkaa jakamaan neuroottisesti vain sen vuoksi että on yhteinen elämä. Ihan kuin se tekisi teidän elämästä vähemään yhteisen vain koska kumpikin osapuoli pitää huolta omista raha-asioista. Toisille pariskunnille sopii rahojen jakaminen, toisille ei. Niin yksinkertaista. Joten: if it ain’t broke, don’t fix it.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Ymmärsin sen pointin minkä olit varmasti tarkoittanut ja halunnut lukijoiden ymmärtävän: ihmisillä on eri maut ja näkemykset tietyistä asioista, mutta niistä eroavaisuuksista huolimatta voi tulla toimeen keskenään ja nauttia yhteisestä reissusta eroavaisuuksista huolimatta.

      Juuri näin. :)

      Kiitos kommentistasi, tosi kiva kuulla että joku (ja varmaan useampikin) ymmärsi kirjoituksen pointin niin kuin olin sen tarkoittanut.

      Ei kaikkea tarvitse alkaa jakamaan neuroottisesti vain sen vuoksi että on yhteinen elämä. Ihan kuin se tekisi teidän elämästä vähemään yhteisen vain koska kumpikin osapuoli pitää huolta omista raha-asioista. Toisille pariskunnille sopii rahojen jakaminen, toisille ei.

      Aamen.

  14. 15

    msr sanoo

    Meillä menee aika hyvin nää rahahommat, jos toisella loppuu rahat kesken kuun nii toinen paikkaa. Minä, opiskelija, ruokin miestä kaksi viikkoa talvella, kun hän joutui pekkasputkeen ja pakkolomalle, enkä todellakaan odottanut mitään palvelusta takaisin. Samoin kun ulkona käydään syömässä, useimmiten maksetaan erikseen, mutta jos toinen haluaa maksaa molempien ateriat, niin ei siinä ole mitään sen kummempaa, eikä toinen odota vastapalvelua ajankohtaan x mennessä. :) (on muuten kumma, että vielä tänäkin päivänä tarjoilijat jäätyy, jos pariskunnat maksaa erikseen tai nainen maksaa) kaupassa käydään vuorotellen, mä ostan usein tilipäivänä kaikki kaapit täyteen ruokaa, vessapaperia, pesuaineita yms (oon aspana yhden vuoron viikossa).. ukolla taas on taipumusta vähän ”tasaisempaan” osteluun. :) mr. Karkkipäivälle terkkuja, et sää mikään mulkvisti ole, sinulla on oikeus omiin rahoihisi ja mieltymyksiin myös :)

  15. 16

    marionette sanoo

    Ihmettelin kyllä aikaisemman postauksesi kommentteja… siis miten niin moni tuntui ”kauhistelevan” teidän rahapolitiikkaanne ja tyyliänne lomailla. Kaikki parisuhteet ovat erilaisia. Jotkut parisuhteet koostuvat henkilöistä jotka ovat ajatusmaailmaltaan täysin samanlaisia, mutta sitten on myös niitä parisuhteita joissa osapuolet ovat täysin erilaisia ja täydentävät toisiaan. :)

    Eli ymmärrän kyllä tuon. En itsekään tykkäisi, jos toinen osapuoli olisi koko ajan kustantamassa kaiken.

    Olen itse taas niitä, joilla loman aikana ruokapaikat ovat tärkeitä. Hotellin ei tarvitse olla hieno, halpa hostellinkin riittää. Mutta se ruokailu, koen että se on tärkeä kokemus paikallista kulttuuria. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kallista ateriaa, vaan itseasiassa tykkään kysyä paikallisilta että missä juuri he käyvät syömässä. Tai joskus lounasaikaan saataan seurata, että mihin paikkoihin paikalliset hakeutuvat syömään. Tällä tavoin olen löytänyt muutaman ehdottoman lempiravintolani. Mutta samoin tykkään myös käydä paikallisessa lähikaupassa ostamassa naposteltavaa, koska onhan sekin osa sitä ”paikallista kokemusta”. Samoja pöperöitä en kuitenkaan suostuisi päivästä toiseen syömään…

    Noh, lähtipäs menemään vähän offtopicin puolelle. Pointtini oli, että ei tosiaan ole yhtä oikeaa tapaa ja matkalle lähtiessä olisi aina hyvä selvittää ennakkoon, että mitkä ovat sen toisen osapuolen oletukset matkaa kohtaan (hyvät ruokapaikat, shoppailu, museot, luontoretket?). Ei sitten tule ikäviä yllätyksiä paikan päällä, kun toisella ei olekaan matkabudjetissa varaa muuta kuin tonnikalaan ja toinen taas haluaisi ravintolaan joka päivä.

  16. 17

    pauliina sanoo

    Olipa yllättävää, että monille on niin vaikea ymmärtää teidän tapanne hoitaa raha-asianne. Ensinnäkin ne on TEIDÄN raha-asianne ja te hoidatte ne niin kuin teille sopii, ei luulisi ketään ventovierasta häiritsevän!
    Mutta kommentoin lähinnä siksi, että Mr Karkkipäivää ei tulisi kyllä mieleenikään pitää yhtään mulkvistina, sen enempää kuin sinuakaan. :)
    Raha-asioista sen verran, että itse olen ollut avoliitossa jo 25 vuotta ja meillä on omat rahat. Ja yhteinen asuntolaina jota puoliksi maksetaan. Miehellä on isommat tulot ja hän kyllä maksaa isomman osan asumiskuluista ja auton kulut kokonaan mutta muut laskut maksetaan 50-50 ja kauppalaskut puoliksi myös.
    Meillä on molemmilla vakityöt joten ulkona syömisen pystyn minäkin maksamaan mutta mies saattaa usein tarjotakin. Joskus (harvemmin) minäkin tarjoan. Mutta minulle on aina ollut itsestään selvää että on omat rahat. Joku yhteinen taloustilikin tuntuisi tosi omituiselta ajatukselta. Muut pariskunnat pitäköön rahansa yhteisenä tai miten vain, ei ole minun asiani sitä ihmetellä enkä ymmärrä ollenkaan kuinka ihmiset kehtaavat arvostella esim. teidän systeemiä. Alkoi ihan melkein suututtaa. ;)
    Mutta siis Mr Karkkipäivälle tiedoksi, ei tuosta postauksesta tullut ainakaan minulle yhtään negatiivinen kuva hänestä tai sinusta tai teidän parisuhteen laadusta! Hyvänen aika sentään…

  17. 18

    juhuu sanoo

    Pakko myöntää että edellisestä postauksesta ei minulle ainakaan tullut selväksi että sinä sanni kieltäytyisit miehen tarjoamisista vaan enemmänkin jäi sellainen kuva että toisaalta tykkäätte eri asioista mutta MYÖS että sinun tykkäämisiisi vaikuttaa ja rajoittaa rahatilanteesi. Ja miehelläsi olisi tai on varaa tehdä mitä lystää. Kyllähän siitä saattaa pälkähtää sellainen mielikuva että keskustelette illan ravintolasta ja miehesi sanoisi tyyliin että ”mennään tonne.. Eikun ainiin ei sulla ole varaa. No mennään tuonne missä säkin pystyt jonkun annoksen itsellesi maksamaan” :D

  18. 19

    pussukka sanoo

    Sanni, olen kanssasi samoilla linjoilla. Mr. Karkkipäivä, emme(en) pidä sinua mulkvistina, ehkä hieman elitistisenä ;)

    this is humor..

  19. 20

    Morre sanoo

    Kukin tosiaan tyylillään. Minusta näissä asioissa ei ole yhtä oikeaa toimintatapaa, jonka pitäisi sopia kaikille.

    Rahaa enemmän minua jäi ihmetyttämään riitojen julkinen avaaminen. Minä olisin suuttunut moisesta silmittömästi, vaikka se tehtäisiinkin näin anonyymisti ja kummankin osapuolen kannat reilusti kertoen.

    Minulle lukijana tuli vähän kiusallinen tirkistelijä-olo. Aihe oli kiinnostava (”erilaisten lomatyylien yhteensovittaminen”), mutta sen käsittelytapa tuntui kiusalliselta.

    Ehkä sekin sai kommentoimaan raha-asioita ihmetellen? Riidan kautta kuvatessa kun saa sen kuvan, että ette ole asiantilaan tyytyväisiä, vaikka lopussa sopu tulikin :)

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Rahaa enemmän minua jäi ihmetyttämään riitojen julkinen avaaminen.

      Minkä riitojen..? :) Ainakin eilisessä postauksessa kirjoitin että ”mistään riitatilanteista ei sentään ole kyse”, ja tässä postauksessa käsitelty keskustelu oli nimenomaan sitä – keskustelua illallisella. Okei, mies möksähti kun lähdin markettiin, ja ehkäpä joku voi kokea kiusalliseksi kun kerron siitä. Tilanne oli kuitenkin kaukana riidasta – sana ’möksähdys’ on minusta mitä oivallisin ilmaisu kuvaamaan tällaisia pieniä närkästymisiä. Minusta on kivaa kertoa tällaisiakin asioita loman vietosta, ei vain latoa kauniita kuvia kadunkulmista ja kertoa kuinka ihanaa on vaellella vuoren rinteitä käsi kädessä… Möksähtely on arkea. :)

      Myönnän, että tuon Kun kaksi eri mieltä matkustaa -postauksen vastakkainasettelu oli kärjistetysti esitetty, kaikki kertomani erot välillämme pitävät toki paikkansa mutta juttu oli kirjoitettu tyylillisesti niin, että se antoi ehkä ”dramaattisemman” kuvan erilaisuudestamme kuin miten se tosielämässä ilmenee. Me olemme tietyissä asioissa tosi erilaisia, ja silti aivan loistava tiimi. :) Minusta on hauskaa että kaksi tietyllä tasolla niin erilaista ihmistä on hitsautunut niin tiiviisti yhteen kuin me. Me oikeastaan välillä revimme siitä huumoriakin. Tietynlainen vastakohtaisuus voi myös olla kiinnipitävä voima. :)

      • 20.1.1

        jenni sanoo

        Tietynlainen vastakohtaisuus on ehdottomasti kiinnipitävä voima! Ja täydentävät toisiaan, kuten sanotaan. Ja kuka sitä nyt itseään (=täysin samanlaista ihmistä) jaksaisikaan katsella ;)

        Raha-asioiden suhteen olen Sannin kanssa täysin samoilla linjoilla. Olin yli 10 vuotta ex-mieheni kanssa, eikä meillä ollut yhteisiä rahoja, vaikka yhteinen elämä olikin. Ja samaa tapaa aion noudatta, kun/jos uusi parisuhde koittaa.

      • 20.1.2

        Morre sanoo

        Juu. Ehkä kärjistetty esitys loi ”turhaa” dramatiikkaa, jota vielä korosti tässä postauksessa kertomasi Mr. Karkkipäivän reaktio.
        Tuoreessa muistissa on myös juttu vaellusreissustanne, jossa itikat ja väsymys saivat myös fiilikset kärjistymään.

        Toki olet varmaan jollakin tapaa sopinut suhteenne julkisesta avaamisesta Mr. Karkkipäivän kanssa. Ja jos (ja kun) hän hyväksyy, että tänne näitä juttujat kirjoittelet, niin mitäpä muilla on siihen nokankoputtamista :D

        Minustakin kyllä vastakohtaisuudet mukavasti täydentävät tosiaan. ”Liian auvoisissa” suhteissa on minusta aina jotakin epäilyttävää. Sellainen luo kuvan jomman kumman osapuolen alistumisesta.
        Olen itse vain ehkä herkempi sen suhteen, mitä ulkopuolisille kertoisin edes jollakin tapaa anonyymisti. Tilanteita kun voi olla vaikea kertoa ihan tasapuolisesti, jos on itse osallisena :)

      • 20.1.3

        Etusormi sanoo

        Tässä yhdistettyä kommenttia vähän kaikkeen :D. Ensimmäisenä tuohon riitelyyn. Oon itse tottunut hyvin keskustelevaan suhteeseen ja rakastan väittelyä vähän asiasta kuin asiasta :D. Puolisoni on hyvin samanlainen ja saatamme tosiaan väitellä milloin ruohonleikkureiden ominaisuuksien tärkeydestä tai jostain maailmanpoliittisesta tilanteesta. Tai aivan yhtä hyvin suhteestamme ja toistemme ominaisuuksista. Se on tapamme hioa toisiamme ja hitsautua yhteen. Molempia myös kiinnostaa hirveän monet erilaiset asiat. Minulle oli tosi kova järkytys kuulla anoppini kommentti meistä, kun me kuulemma riitelemme niin paljon! Olin aivan monttu auki, että mitäkukamissähäh? En todellakaan miellä keskustelua riidaksi, vaikkakin keskustelijat olisivat eri linjoilla tai jopa (herranen aika) kiistelisivät jostain asiasta. Riidaksi miellän tilanteen siinä vaiheessa, kun mieliä pahoitetaan tai tunteet kuumenevat. Ei siis tullut minullekaan mieleen, että te tuossa riitelemässä olisitte olleet :)

        Ja tästä päästäänkin näppärästi eteenpäin eli juuri tähän, että MINÄ toimin näin. Ja miksipä minun pitää sitä täällä avata? No kun jotenkin vaan tuntuu siltä, että on kiva selittää miten itse elää ja miksi on valinnut tietyt ratkaisumallit. Se minulle tuli mieleen noista edellisen postauksen kommenteista. Ei ehkä se, että ihmiset olisivat tuomitsemassa vaan juuri se, että kun on kiva päästä itsekin selittämään ja kertomaan miten juuri meillä on jokin asia ratkaistu :D. Että jos vaikka joku saisi jonkun ahaa-elämyksen ja tajuaisi oman tapansa ihan vinssahtaneeksi :D. Tai jotain.

        Ja koska minä olen juuri sellainen keskivertoinen ihminen, jonka pitää päästä kertomaan myös oma tapansa toimia (vaikka siinä ei ole mitään ihmeellistä tai uutta, mitä täällä ei olisi jo aiemmin kerrottu), niin avaan minäkin vähän parisuhteen taloutta. Naimisissa ollaan ja pian jo 10 vuotta yhdessä. Lastakin löytyy (elävä, ei sellainen paistin- typpinen). Raha-asiat on oikeestaan aina menneet samalla kaavalla eli molemmilla omat rahat ja yhteinen taloustili, mihin laitetaan rahaa vähän suhteessa tuloihin ja maksellaan yhteisiä talousasioita. Todellakin molemmille jää omaa rahaa omiin juttuihin. Mä olen aivan liian tarkka ja kyylä, että voisin sallia toisen käyttävän mahdollisesti mun rahojani johonkin kalliiseen elektroniikkaan tai mun mielestä snobbailevaan pukeutumiseen :D. Siis en voisi itse kestää kaikkien rahojen jakamista. Mä olisin tosi rasittava ja kyselisin koko ajan mitä toinen on ostanut ja paljonko on maksanut. Toisaalta taas en jaksaisi aivan erillisiäkään rahoja, koska siinäkin kyyläisin, että no mites tässä nyt taas näin kävi, että minä oon käyny kaupassa ja ostanut niitä vessapapereita ja pesuaineita(kin) ja sinä kun käyt kaupassa, niin kaljaa ja chilipähkinöitähän sieltä tulee! No aivan, kärjistetysti tietysti mutta jotenkin tähän suuntaan.

        Ehkä juontaa juurensa siitä, että ei ole raha koskaan kasvanut puussa ja jos itse on saanut jotain säästettyäkin (saati tienattua), ei kyllä mielellään katso vierestä, kun toinen pistää menemään johonkin mitä ei itse kenties arvosta niin korkealle. Kertonee omasta pikkumaisuudestani, koska en ole valmis jakamaan kaikkea kumppanini kanssa mutta itsestänihän tässä kerronkin, en kenestäkään muusta :P

        Ja jos vihdoin siihen lomaankin päästäisiin, koska siitä kai tässä kaikessa pohjimmiltaan oli kyse. Niin jotta ollaan joskus lomailtu. Enne niitä lastoja. Niiden kanssa (ainakin, jos ovat vain muutamia vuosia harjoitelleet tätä elämää) matkaaminen ei ole kovin nautinnollista. No niin, eksyttiin. Mutta siis, taviksia ollaan siinäkin, että yhteistä lomatiliä ollaan säästelty ja sieltä sitten ollut helppo lennot tilata ja hotellit maksella. Neuvoteltu ollaan, että missä hotelli ja mitä saa maksaa. Samoilla linjoilla onneksi näissä asioissa. Tuliaiset + omat törsäykset ehdottomasti omista rahoista. Muuten taas tämä kyylä. Joku ehkä voi tajuta….siis maksaako sun hajuvesi noin paljon?? No, otanpa tästä vielä parit ripsarit mukaan. Tai sitten, että noooo jätän omani ostamatta, ettei budjetti ylity. Molemmista jotenkin vinksahtaisi tunnelma. Ja siis minulla. Muista en tiedä. Mieskään ei ole niin tarkka. Epäilen hänen pistävän ylimääräisiä rahoja säästötilillemme….siis enemmän kuin olemme sopineet. Se ei haittaa minua. Enempi parempi. Minulle. Mutta omastani en luovu. Näin. Ei saisi väsynyt perheenäiti ottaa lasillista punaviiniä näin iltapuhteeksi, koska lähtee lapasesta tällainen kommentointi. Noni, pian on sossu ovella. Lopetan mutta vielä sen verran, että ymmärrän ja on mielenkiintoista lukea erilaisista elämäntavoista. Siinä voi sivussa vaikka silmät avautua ja kokea jonkinlaisen ahaa-elämyksen…ne naapurin jokiset….just joo…

        • 20.1.3.1

          Sanni sanoo

          Aivan mahtava kommentti, Etusormi! :) Kiitos! ^_^

          ”Lastat”…. <3

          P.S. Viinilasi ennen blogikommentointia on selvästi hyvä juttu ^_^

            • 20.1.3.1.1.1

              Kriksu sanoo

              Voi, miksi täällä ei ole Like-toimintoa? Peukku pystyy Etusormen kommentille, aivan mahtava asenne :)!

  20. 21

    päivi sanoo

    Kuulun suomalaisten naisten vähemmistöön siinä suhteessa, että meillä on vain yhteinen tili. Kyllä, useimmissa suomalaisissa perheissä on joko yhteinen tili omien tilien lisäksi tai pelkästään eri tilit. Meillä oli myös pitkään vain yhdet tulot – minun palkkani. Luulen, että kaiken jakaminen oli minulle henkisesti helpompaa, kun ne olivat ”minun rahojani”, joita jaettiin eikä toisinpäin. Matkoilla meillä on aika yhtenevät intressit esim. ruokapaikkojen suhteen, joten siitä ei tule keskustelua, että toinen haluaisi jatkuvasti kalliimpiin paikkoihin syömään kuin toinen.

    Teille sopii toisenlainen tyyli ja se on aivan ok. Nostan hattua suhteellenne siitä, että teidän ei tarvitse olla symbioottisia. Jos haluat jonnekin, minne miehesi ei halua (tai lomien puitteissa ehdi), niin reissaat yksin. Siihen ei ihan jokainen kykene, yksin matkustaminen kun vaatii aika paljon henkistä kanttia ja luottamusta suhteen toiselta osapuolelta.

    Me muuten söimme tuossa ihan samassa ravintolassa viime kuussa :-) Mielestäni se ei ollut ihan tähteänsä ansainnut, olen syönyt parempaa ruokaa puolet halvemmallakin (vaikka eihän tuo tähtiravintolaksi niin kallis ollut). Mitä itse tykkäsit?

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Nostan hattua suhteellenne siitä, että teidän ei tarvitse olla symbioottisia. Jos haluat jonnekin, minne miehesi ei halua (tai lomien puitteissa ehdi), niin reissaat yksin. Siihen ei ihan jokainen kykene, yksin matkustaminen kun vaatii aika paljon henkistä kanttia ja luottamusta suhteen toiselta osapuolelta.

      Meillä kumpikin tekee omia reissuja omien intressiensä puitteissa, mieheni esimerkiksi harrastaa vuorikiipeilyä ja on tehnyt pitkiä kiipeilyreissuja jolloin välillä yhteys on ollut viikonkin ajan vain sateliittipuhelimen välityksellä…. :) Minä taas tykkään reppureissailusta ja suoritan itsekseni sellaisia. Minusta on täysin luonnollista että parisuhteessa ihmiset tekevät myös omia asioitaan ja toteuttavat omia intohimojaan.

      Yhden kiipeilyreissun yhteydessä mies kertoi, ettei muutama porukan tyyppi päässytkään mukaan, kun ”kotoa ei annettu lupaa”. Olin ihan haavi auki. Kyse ei siis ollut perheellisistä henkilöistä, asia on tietysti aivan eri jos toinen häipyy reissaamaan ja odottaa toisen automaattisesti jäävän kotiin lapsia hoitamaan. Mutta niin kauan kun lapset eivät liity asiaan, minun on vaikea ymmärtää että joku puoliso kieltäisi kumppaniaan lähtemästä harrastusmatkalle. Tai vaikka viihdematkallekin! Eihän parisuhde sitä tarkoita (ainakaan minulle), että osapuolet lakkaavat olemasta omia yksiköitään ja ovat velvollisia tekemään tiliä joka tekemisestään ja kysymään lupaa (*järkyttynyt*) harrastuksiinsa.

      Me muuten söimme tuossa ihan samassa ravintolassa viime kuussa :-) Mielestäni se ei ollut ihan tähteänsä ansainnut, olen syönyt parempaa ruokaa puolet halvemmallakin (vaikka eihän tuo tähtiravintolaksi niin kallis ollut). Mitä itse tykkäsit?

      Me tykättiin aivan mielettömästi! Kirkkaasti reissun paras illallinen. Ja ne viinit….. Mä en meinaa päästä yli siitä miten hyviä HYVÄT valkkarit on…! Annoskoot olivat muuten tosi suuret, olin ihan täyteen ahdettu jo kahden ruokalajin jälkeen. Ymmärrän toki etteivät kaikki Michelin-tähden ravintolat harrasta ”molekyylitason” kokkausta, mutta aiemmin olen vain sattunut sen tyyppisiin Michelin-paikkoihin. Tuolla annokset oli niin suuret että se kolmen ruokalajin menu juustoineen ja jälkkäreineen vastasi vähintään 10 ruokalajin satsia toisessa paikassa. :)

      Asutteko Ranskassa vai satuitteko lomailemaan samoilla seuduilla? :) Hauska sattuma!

      • 21.1.1

        sasa sanoo

        Minusta on ihanaa, kun ollaan välillä mieheni kanssa parikin viikkoa erillään. Ehtii tulla jo toista ikävä ja kun taas nähdään, voi sitä onnea! Ja aina muistuu mieleen minkä helmen olen itselleni löytänyt, vaikka arjessa välillä tuntuukin vähän muulta! :D
        Itse asiassa mies oli juuri pari viikkoa reissussa ja lähti taas, kun minä olen jo töissä ja nyt olen kuin vastarakastunut, vaikka yhteisiä vuosia on takana jo lähemmäs 10!

        Kannatan siis todellakin sitä, että molemmilla säilyy omat menot, vaikka ollaan yhdessä. Ja minusta myös perheellinen saa mennä, silloin toki asiasta pitää keskustella etukäteen.

      • 21.1.2

        päivi sanoo

        Ranskassa saa niin monessa paikassa tosi tasokasta ruokaa, että odotukset olivat korkeammalla tämän ravintolan suhteen. Tuo kuvassa näkyvä jälkiruoka olikin ehkä menun paras annos. Emme siis asu Ranskassa, mutta tykkäämme miehesi tavoin viineistä ja teemme usein reissuja viinialueille. Tämä oli jo kolmas käyntimme Champagnessa, tällä kertaa mukana maisteluissa oli myös vauva :-)

        Asumme Hampurissa ja jos vaan ikinä reissusi sattuu tänne, niin toimin mielelläni kaupunkioppaana.

        • 21.1.2.1

          Sanni sanoo

          tällä kertaa mukana maisteluissa oli myös vauva :-)

          Pääsee hyvän liemen makuun jo varhain…! ^_^

          Kiitos Hampuri-kutsusta, laitetaan korvan taa :)

          Mukavaa kesän jatkoa teille!

  21. 22

    Tiltu sanoo

    Uteliaisuudesta aloin lukemaan edellisen postauksen kommentteja, mutta sitten tuli vähän paha mieli sun puolesta, niin lopetin sen alkuunsa.
    Minusta on mielenkiintoista lukea vaihtoehtoisia tapoja hoitaa parisuhdetta/raha-asioita/mitä lie. Niistä saa hyviä vinkkejä ja ne saavat pohtimaan omaa tilannetta toiselta kantilta. Teidän tapanne toimia on just oikea teille, minun tapani toimia oikea minulla ja muiden tapa toimia oikea heille.
    Ihanaa, että jaksat kritiikistä huolimatta avata omaa arkeasi meillekin. Vastauksistasi kommentteihin huomaa itsetuntosi olevan kohdillaan :)

  22. 23

    Iitanen sanoo

    Hassua, miten toisille on vaikea hyväksyä toisten tapaa elää tai viettää lomia. Jos teidän parisuhde toimii jaettuine rahoineen ja erilaisine lomamieltymyksineen, ja kumpikin sen hyväksyy, niin eihän sitä tarvitse lähteä muuttamaan. Mielestäni on enemmänkin rikkaus, kun toisen lomailutavat ovat erilaiset ja yhteisillä lomilla on tavallaan kaksi eri luonnetta – kuin tekin olette kaksi eri ihmistä.

    Meillä puolestaan raha-asiat menee miehen kanssa niin, että kaikki varat ovat yhteisiä, lukuunottamatta omaa asuntosäästötiliäni. Meillä on yhteinen yritys, joka vaikuttaa rahapolitiikkaan melkoisesti ja jonka vuoksi perheen rahat ovat kummankin yhteisiä. Ja meille tällainen järjestely toimii ihan mainiosti :)

  23. 24

    Katariina sanoo

    Olen toisinaan miettinyt, liekö meillä kovin poikkeuksellinenkin ”talousmalli” omassa parisuhteessamme: kaikki on yhteistä. Hyvin alusta alkaen meillä on ollut yksi yhteinen tili, jolle kummankin palkat menevät, ja jolta myös maksetaan kaikki menot, sekä omat ”humputukset” että asiallisemmatkin laskut.

    Olemme olleet pitkään yhdessä, ja niin taloudellinen tilanteemme kuin perhetilanteemmekin on vaihdellut vuosien varrella. Aluksi olimme kaksi köyhää opiskelijaa, jotka jatkoivat yhteistä niukkuutta. Jossain vaiheessa mies opiskeli ja minä olin töissä, välillä osat vaihtuivat. Sitten saimme lapsia, joita olimme kotona kumpikin vuorollamme hoitamassa. Tätä nykyä olemme molemmat töissä, miehen palkka on ollut pitkään hieman omaani parempi, nyt osat ovat vaihteeksi vaihtuneet.

    Meillä on keskenämme tosi samanlainen suhde rahaan, emme säästele, muttei toisaalta ole koskaan ollut varaa kovin villiin törsäilyynkään. Siitä olen aina osannut iloita, ettemme ole ikinä riidelleet raha-asioista – tämä toimintamalli sopii siis meille hyvin. :)

  24. 25

    sasa sanoo

    Pakko kommentoida, ettei kaikki ajattele sun miehesi olevan mulkvisti, kun ei parempituloisena maksa kaikkea, koska SINÄ et halua! Minäkään en mielellään suostuisi sellaiseen asetelmaan, jos olisin sinun kengissäsi. Ainoastaan jos se miehelle olisi kynnyskysymys niin sitten, mutta se edellyttäisi kyllä pitkää keskustelua.

    Meillä minä ja mies ollaan suht samantuloisia ja yhteiset reissut maksetaan puoliksi (+ nostetaan käyttörahaa kumpikin saman verran ja se on yhteistä rahaa), mutta jos toinen haluaa ostaa itselleen jotain kalliimpaa tuliaista niin maksaa ne itse. Reissaajina ollaan aika samanlaisia eli välillä syödään ”huonommin” ja välillä panostetaan, välillä yövytään halvemmassa paikassa ja välillä ei. Eikä lomalla ole pakko olla yhdessä 24/7, vaikka pääasiassa ollaankin, kun halutaan niin samoja asioita lomalla.

    Arjessa yhteiset menot maksetaan aika lailla puoliksi (ei pidetä kyllä mitään kirjanpitoa) ja kummallakin on oma tili. Jos tulee lapsia niin silloinkin pidetään myös ne omat tilit ja sen lisäksi yhteinen tili, josta menee perheen menot ja jonne isompituloinen tietenkin laittaa suhteessa enemmän rahaa. Minusta olisi outoa, jos kaikki raha olisi vain yhteistä ja olemme kyllä ihan sitoutuneita toisiimme! :)

  25. 26

    Jonttu sanoo

    En aiemmalla kommentillanikaan halunnut tuomita tai sanoa tapaanne vääräksi (varmasti toimii teille), vaan tulin vain ajatelleeksi, että seurustelun alussa en missään nimessä haluaisi toisen maksavan minulle mitään, vaan silloin ehdottomasti molemmat maksavat omat juttunsa. Sitten kun taas ollaan selvästi pari, rahalla ei ole väliä.

  26. 27

    Elina sanoo

    Minulle on aina ollut tärkeää, että tulen omillani toimeen, enkä halua,että minulle tarjotaan tai ostetaan asioita vain siksi, että minulla ei ole niihin varaa. Silloin tällöin se on ok, varsinkin kun itse voin joskus vastavuoroisesti tarjota. Meillä miehen kanssa on aina ollut omat rahat. Yhteiset kulut jaetaan mututuntumalla puoleksi, esim. toinen tankkaa auton ja toinen maksaa ruokaostokset. Loppurahoilla kumpikin saa tehdä mitä ikinä lystää. Ystävälläni ja hänen miehellään taas on hyvin tarkat kuukausilaskelmat, jotta kulut menee varmasti tasan puoliksi. Kukin toimii tyylillään, eli ei kukaan voi sanoa, että toisen raha-asioiden hoito tapahtuu väärin. Hassua, että joku paheksui sitäkin, jos rahasta tai asioista yleensäkin riidellän. Uskoisin, että kaikilla varsinkin pitkässä parisuhteessa olleilla on tapahtunut riita poikineen, eikä se kerro parisuhteen laadusta mitään. Kyllä me miehen kanssa toisia rakastetaan, vaikka joskus tuleekin huudettua kurkku suorana tai intetään pikkuasioista.
    Joistakin kommenteista paistaa läpi elämänkokemuksen puute, joten siksi ne kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka moni kommentti saikin minut vähän tuohtumaan…

  27. 28

    T sanoo

    Mahtavaa että saatte soviteltua teidän tarpeita yhteen niin että kumpikaan ei joudu joustamaan liikaa, mutta että kuitenkin onnistutte järjestämään yhteisiä kivoja juttuja. Eikä kummankaan tarvi jälkikäteen olla katkera siitä ettei saanut sanottua omia preferenssejään (mikä on käsittämättömän monessa parisuhteessa kuitenkin se normaalitila). Ootte tosi tosi taitavia!

    Ja hei Mr. Karkkipäivä on ihan takuulla ihan superhyvä tyyppi kun se kerran on sun kaa! Oon varma, että tosi monet muutkin ajattelee niin.

  28. 29

    Elli sanoo

    Mua huvittaa, kun ei mulle lukiessa tullu mieleen, että hakisit aamupalan mielummin kaupasta rahan takia vaan sen takia, että saat jotain mitä voit/haluat syödä. Ite oon ruokavammanen niin oon tottunut syömään eri ruokaa kun muut. :)

  29. 30

    Olivia sanoo

    Ohhoh :D Mä oon kyllä täysin samaa mieltä sun kanssa. Itse olen niitä naisia jotka mielellään maksavat oman osuuden, mutta kumma kyllä maailma on pullollaan niitä jotka haluavat miehen maksavan aina vaikka se ravintolaillallisen. Mun mielestä sun miehellä ei ole mitään syytä ajatella, et hänen pitäisi maksaa, mun mielestä on tosi vanhanaikaista tuo ”mies maksaa ja mies elättää” -asetelma. :D Jokasellahan tietenki on omat mielipiteet tässäki asiassa, oikeita vastauksia ei ole niinkuin sanoit. ^_^

  30. 31

    dea sanoo

    Saadanpa nyt vääntöä toisten ihmisten raha-asioista. Hieman huvittaa miten ehdottomia jotkut ovat niin suuntaan kuin toiseen. Toki jokaisella on oma tapansa, mutta jos se oma tapa on ainoa oikea ja muidenkin pitäisi sitä noudattaa, niin mennään ehkä jo vähän metsään.
    Itse olen jossain välimaastossa mieheni kanssa. Meillä on melko suuri tuloero niin, että mies tienaa selvästi enemmän. Lomalla hän myös maksaa esimerkiksi asumisen, lennot menevät puoliksi ja ruuat maksetaan miten jaksetaan. Olen tietoinen, että mies kustantaa osaltaan myös minun matkustamistani, mutta täysin ylläpidettäväksi en lähde. Jos kuitenkin kieltäytyisin kaikista hänen tarjoamistaan maksamisista, emme kävisi koskaan missään. En milloinkaan pyydä häntä maksamaan. Päinvastoin hän itse tarjoutuu maksamaan paljon enemmän kuin mihin suostun.

    Minusta tuntuu omalla kohdalla vieraalta, jos vähemmän tienaava osapuoli tahtoo maksaa kaiken puoliksi, ja toinen ei voi edes sitä päivällistä tarjota haluamassaan ravintolassa, koska toisella ei ole varaa ja hän haluaa ostaa ruuat kaupasta. (Sannin esimerkki on hieman eri, koska hän ei ilmeisesti olisi edes löytänyt haluamaansa aamiaista hotellista. En minäkään lähde ravintolaan, jossa tarjoillaan pelkkiä mereneläviä oli hintataso sitten kympeissä tai satasissa.) Toki joka päivä en minäkään menettelisi niin, että aina parempi tuloinen maksaa, mutta silloin tällöin syön kyllä ilman omantunnontuskia miehen tarjoaman ravintolaillallisen.

    Toisaalta yhtä vieraalta tuntuu ajatus, että kaikki rahat laitetaan yhteen ja niitä saa molemmat vapaasti käyttää. Jos mies tienaa enemmän hänellä on oikeus myös käyttää rahojaan. Jos itselläni ei ole varaa harrastaa golfia (onko se edes kallis laji :D) niin sitten en harrasta. Jos miehellä on siihen varaa niin hän on hyvä vaan.

    Jokin kultainen keskitie sopii siis minulle parhaiten, mutta en toki ala muiden tapoja arvostella. Kuten sanoit niitä on yhtä monia kuin on parejakin. Pääasia että kyseinen tapa sopii molemmille.

  31. 32

    Viivik sanoo

    Kiinnostavaa keskustelua! En koe tarpeelliseksi puuttua teidän tyyliinne, mutta kerron sen sijaan, miten meillä tehdään.

    Meillä kummankaan elintaso ei ole kovin korkea, sillä olemme opiskelijoita. Tai siis itse olen myöhäisen vaiheen opiskelija ja mieheni vastavalmistunut ja pätkätöissä. Mikäli mies pääsee vakitöihin, tilanne luultavasti muuttuu, mutta tällä hetkellä minä kesätöineni ja sivutöineni tienaan huomattavasti enemmän kuin hän.

    Minut on kasvatettu säästämään ja pitämään rahoistani kiinni, joten pitkään jaoimme kaikki kulut puoliksi. Jossakin vaiheessa sitten havahduin siihen, että mies joutui venyttämään penniä pystyäkseen elämään minun määrittelemäni elintason mukaan, eikä siksi voinut esimerkiksi säästää. Itseäni taas harmitti, että minulla oli jo valmiiksi paljon suuremmat säästöt (paljolti ilman omaa ansiotani, esim. isoja rahalahjoja ylioppilaana yms.), joten toivoin, että mieskin säästäisi ja voisimme joskus vaikka ostaa asunnon.

    Nyt siis minä maksan hiukan isomman osan yhteisistä kuluistamme, kuten ruuasta ja vuokrasta. Isoja hankintoja teemme hyvin harvoin, ja niissä pyrimme kyllä puolittamiseen edelleen. Elämä sujuu meillä leppoisammin näin, kun ei tarvitse laskea, eikä kummankaan kiristellä hampaita elintason kanssa.

  32. 33

    JenniHL sanoo

    Pakko vielä änkeä oma lusikka soppaan, nauratti niin tuo vertaus että kun ette maksa kaikkea 50-50 niin ootte varmaan vain kämppiksiä :D
    Pitääpä kertoa aviomiehelleni että ei kuule se 15 vuotta yhdessä riitä, me ollaan pelkkiä kämppiksiä kun molemmilla on omat tilit!

    Meidän talous pyörii aivan loistavasti excel-taulukon avulla! Siihen listataan tulot (verojen jälkeen) ja menot, ja se laskee automaattisesti prosentit ja osuudet millä siinä kuussa yhteiset menot maksetaan. Eli jos miehen tilille napsahtaa 2000e ja minulle 1000e, hän maksaa 67% ja minä maksan 33%. Jos molempien tilille tulee 1500e, maksamme 50-50. Tämä on toiminut opiskeluajoista lähtien, koska
    a) se on reilua
    b) molemmille jää ”omat rahat”
    c) molemmat on siihen tyytyväisiä eikä kumpikaan koe että sitä pitäisi muuttaa
    d) eihän se edes muille kuulu, mutta onnellisina kerrotaan omasta järjestelmästä :D

    Minua ärsyttäisi maksaa miehen tekniikkaostoksia yhteisistä rahoista, ja miestä varmasti ärsyttäisi ostaa minulle kaikkia kauneustuotteita. Nyt molemmat säästävät omaa rahaa, joista sitten maksetaan matkojaja isompia yhteisiä ostoksia. Pojan jutut ostetaan pojan rahoista, eli lapsilisästä, ja koiran jutut koiran säästötililtä, mihin säästetään kohdunpoistoa varten :) Näillä meidän arki rullaa :D

      • 33.1.1

        Kriksu sanoo

        Mahtavaa että on muitakin excel-friikkejä! Meilläkin taloutta pyröittää meidän master-excel, jossa on kuukasittaiset menot ja tulot listattuna. Meillä vaan on erona se, että molemmat maksaa tuloistaan saman prosenttisumman yhteiselle tilille. Tämä tasoittaa kätevästi tuloeroja: molemmat osallistuvat kuluihin ja molemmilla jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus säästää. Eikä excelin määräämään summaan tarvitse kajota ellei jommankumman tulot muutu.

        • 33.1.1.1

          Sanni sanoo

          molemmat maksaa tuloistaan saman prosenttisumman yhteiselle tilille. Tämä tasoittaa kätevästi tuloeroja: molemmat osallistuvat kuluihin ja molemmilla jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus säästää.

          Jälleen, kuulostaa oikein fiksulta systeemiltä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.