Some – Minä-Minä-Maa

Taas yksi näitä asioita, missä olen jonkin sortin vastarannan kiiski tai en vain osaa mukautua nykyaikaan. Jälkimmäinen on mieheni mielipide.

Sosiaalinen media.  Kaikissa sen eri muodoissaan.

I Like

Kuva täältä.

Bloggaajana edustan myös tuota mediaa, ja siksi saattaakin kuulostaa oudolta ja ristiriitaiselta että minulla on ”someen” tietyssä ulottuvuudessa kaikkea muuta kuin positiivinen näkemys.

Blogia perustaessani minulle riitti vallan mainiosti se, että blogini näkyy ja ”elää” juuri tällä alustalla millä se on, alussa Bloggerissa ja myöhemmin täällä Indiedaysissa. Ja näinhän oli muidenkin blogien kohdalla – missäpä ne nyt muualla rönsyilisivät kuin omalla sivullaan?

Sitten blogeille alettiin luoda omia Facebook-sivuja. En ymmärtänyt ollenkaan mitä ideaa siinä oli. Tuohon aikaan Facebookiin blogisivut olivat ns. ”fanisivuja”, eli tykätäkseen blogista täytyi klikata ”Become A Fan”. Häh, ei mun blogi ole mikään ”julkkis”, ei tätä tarvitse fanittaa, ajattelin.

Some2

Kuva täältä.

Sittemmin fanitus vaihdettiin viisaasti Facebookin taholta neutraalimpaan ja yleispätevämpään ilmaisuun ”Tykkää”, ja ennen pitkää ihan joka ikisellä firmalla ja asialla aikakauslehdistä leivänpaahdinten valmistajaan oli oma FB-sivu. Itse vierastin edelleen todella pitkään Facebook-sivun luomista Karkkipäivälle, koska en käsittänyt miksi blogin tulisi näkyä muissakin medioissa.

Lopulta tajusin FB-sivun idean ja annoin vähän periksi ”ajan hengelle”; monet ihmiset seuraavat blogeja nykyään lähes pelkästään Facebookin kautta.  FB on heille ”lukutyökalu”, sama asia kuin jollekin toiselle Bloglovin’ tai muu blogien seurantaa helpottava lista.

Viime aikoina silmiini on tarttunut blogeissa uusi kasvava buumi – Instagram. Kyllä, Instagram on ollut olemassa jo vuosia ja useilla blogeillakin on ollut Insta-tilit pitkään, mutta vasta nyt tuntuu että ilmiö on todella räjähtämässä. Vastaavalla tavalla kuin FB-sivut aikoinaan, nyt kaikilla ikään kuin ”kuuluu” olla Instagram-tili.

Some5

Taas on Sanni-dinosaurus ihan ihmeissään ja kurtistelee kulmiaan. Monet blogipostaukset tuntuvat nykyään alkavan lauseilla ”Hei näittehän jo Instassa kun viikonloppuna tein sitä-ja-tätä” ja ”Insta-seuraajani tietävätkin jo mitä söin lounaaksi sunnuntaina, ommnomm!”

Siis mitä ihmettä? Bloggaajalla on jo blogi johon hän päivittelee kuulumisiaan tai aiheesta riippuen muita juttuja. Miksi lukijoiden täytyisi kiinnostua seuraamaan vielä bloggaajan kuvavirtaakin…? Onko bloggaajan elämä niin älyttömän mielenkiintoista, että lukijan voidaan olettaa olevan utelias näkemään mitä kaikkea bloggaaja söi, joi, osti, missä hän bailasi, otti aurinkoa, nosti punttia jne blogipostausten ulkopuolellakin?

Some3

Kuva täältä.

Minulle tulee jotenkin kiusaantunut olo kun luen tuollaisia. Ymmärrän, että jonkun suuren julkkiksen kuvavirralle löytyy seuraajia, mutta miksi bloggaajan…? Herranen aika, kuinka kiinnostavina ihmiset nykyään oikeasti pitävät kaikkia tekemisiään…?

Some – itsensä tärkeäksi tekemisen ihmemaa. Alun perin ideana oli kai helpottaa yhteyden pitoa ystävien ja tuttujen kanssa, nyt somessa tuntuu olevan pääpointtina tehdä itsestään mahdollisimman kiinnostava. Facebook, Twitter, Instagram, YouTube, Vimeo – seuratkaa minua, minun kuviani, minun ajatuksiani, minun oivaltavia kommenttejani päivän polttavista aiheista… Minä-minä-minä. Kommentoikaa, tykätkää, minä käyn aina 15 minuutin välein älypuhelimellani tarkistamassa kuinka paljon olette minusta tykänneet. Enkö olekin fiksu ja kiinnostava! Viikonloppuisin teen blogiini yhteenvedon tykätyimmistä kuvistani.

Tämä oli kirjoitettu kärjistäen, mutta ymmärsitte ehkä mitä halusin sanoa. Minä saatan olla ihan pölyinen muumio joka ei tajua nykypäivää ja on jäänyt jonnekin ikuiselle 90-luvulle jossa sosiaalinen kanssakäynti ei ollut loputonta virtuaaliavaruudessa tapahtuvaa tykkäilyä, kommentointia ja vastatykkäilyä. Mutta näin minä ajattelen, ja ehkä meitä on muitakin..?

Some4

Kuva täältä.

Kysyin mieheltäni yksi aamu, miksi sisustusbloggaaja kokee tärkeäksi päivittää aamupuurojaan Instagramiin. Miehellä, joka seuraa aikaansa, oli odotetusti  järkevä vastaus.

”Bloggaajien Instagram-tilithän ovat mitä nerokkainta markkinointia, ihmisiä nyt vain kiinnostaa kenen tahansa arki, ihan taviksenkin. Ihmiset ovat tirkistelynhaluisia.”

Okei. Hyväksyn asian. Olen tässä asiassa muumio.

.

Oma bloggaamisenikin herättää välillä ristiriitaisia tunteita samoista syistä. Vaikka tämäkin postaus. Onko tämä mielipiteeni nyt niin hiton tärkeä että koen tarpeelliseksi nostaa sen esiin? Hmmmhhh….

Tästä aiheesta saisin jo aikaan ihan oman postauksen…

Kommentit
  1. 1

    NG sanoo

    Olen sitten varmaan samanlainen dinosaurus, kun tuntemattomien ihmisten aamupala ei kiinnosta… ellei kyseessä ole jotain poikkeuksellisen varteenotettavaa, joka päätyy lopulta omalle lautaselle..!

    Some on kieltämättä nostanut narsismin ja huomionhakuisuuden uusiin sfääreihin, mutta sen ei ole pakko olla sitä.

    • 1.1

      NG sanoo

      Jatkoa äskeiseen, kun ei onnistunut kirjoittaa viestilootaan enempää..!

      Jokainenhan valitsee itse, miten ja mihin virtuaalimaailmaa ja some-ulottuvuutta käyttää. Itsensä esilletuomiseen ja huomiontavoitteluun, vai kanssakäymiseen ja kohtaamisiin toisten kanssa. Näillä on vissi ero :-)

  2. 2

    sanoo

    Joo, tämä ajattelee osittain samoin, vaikka onkin melkoisen koukuttunut Facebookkiin. Blogit, bloggaaminen ja FB vievät jo sen verran aikaa, etten ole jaksanut perehtyä noihin muihin. Facebookissa tykkään eniten siitä, kun ihmiset linkittävät sinne niin nopeasti ajankohtaiset tapahtumat, samoin menovinkit ovat tosi hyödyllisiä, mutta kyllä ne kissa- ja vauvakuvatkin mua kiinnostavat :D.

    Täytyy sanoa, ettei minua kauheasti kiinnosta vieraiden ihmisten elämä, en esim. lue montaakaan lifestyle-blogia, mieluummin näitä tiukasti jonkun aihepiirin ympärille kietoutuneita blogeja. Siinä sivussa on ihan kiva välillä lukea bloggaajan elämästäkin, esim. jos joku vaikka matkailee, mutta nuo päivittäiset puurot eivät kauheasti kiinnosta. Tietty blogeja tulee luettua valikoiden, eli jos jo otsikosta käy ilmi minulle epäkiinnostava aihe, niin jätän postauksen kokonaan avaamatta.

  3. 3

    Viivitys sanoo

    Itse olen kokenut jopa vähän ahdistavana, että pitäisi seuraamieni blogien lukemisen lisäksi ehtiä vielä seuraamaan niiden insta-tilejäkin. Blogien lukeminenkin tuntuu vievän nykyisin liikaa aikaa, miten sitten vielä ehtisi tutkimaan kaikki muut mediat, ettei vaan mitään mielenkiintoista jää väliin!? Olen ymmärtänyt niin, että instagramissa bloggaajat jakavat enemmän henkilökohtaisia juttujaan. Itselleni riittää blogin sisältö. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut kenestäkään henkilönä, että haluaisin tietää ”kaiken”. Ehkä tämä on ikäkysymys? Itse yli kolmikymppisenä (dinosauruksena) en jaksa innostua kaikista uusista villityksistä ja toisaalta en pidä bloggareita samalla tavalla esikuvina, kuin varmaan nuoremmat. Olen vasta lähiaikoina järkyttyneenä huomannut, kuinka nuoria monet bloggarit ovat! Ja seuraajat varmasti vielä nuorempia.
    En siis pode mitään ikäkriisiä :oD, mutta olen tavallaan antanut itselleni luvan jäädä kelkasta, kaikkeen ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Bloggaajan näkökulmasta asia on tietysti toinen, jos paine olla joka paikassa mukana tulee seuraajien/yhteistyötahojen puolelta. Itselleni riittää tuot facebook hyvin, sieltä taisin itseni tähänkin postaukseen klikata. Sinne asti olen sentään päässyt, mutta siihen sitten jämähtänytkin :o).

  4. 4

    Klaara sanoo

    Touche! Juuri tuolta se näin tavislukijan näkökulmastakin näyttää. Seuraan kymmeniä blogeja ja tässä on ihan tarpeeksi tekemistä. En todellakaan jaksa kiinnostua yhdenkään näistä instagram-päivityksistä. FB:ssa taas profiloidun mieluummin ammatillisesti.

  5. 5

    sanoo

    Mullekin on viime aikoina enemmän ja enemmän tullut sellainen fiilis, että some alkaa käydä vähän raskaaksi. Olen siinä mielessä nyt ihan tietoisesti jättäytynyt kelkasta, että seuraan vaan facebookia. En jaksa mitään ylimääräisiä Instagrammeja tai Twittereitä, tuo FB nielaisee jo ihan riittävästi aikaa ja energiaa. Mun blogilla ei ole fb-tiliä, ei ole aikaa sellaisen ylläpitämiseen, enkä kyllä saisi aikaiseksikaan. :) En seuraa blogeja fb:n kautta, mutta tykkään kyllä kavereiden blogeista siellä ’kannatusmielessä’. :)

  6. 6

    Pauliina sanoo

    Hahaa Sanni, osuit mielestäni naulan kantaan! Varmasti tästä tekstistä joku vetää herneen nenään, mutta mielestäni asia on juuri näin! Joka päivä facebookkia selatessani mietin, mikä saa ihmisen ilmoittamaan kaiken tekemisensä someen, aivan kuin elämä ei olisi olemassa jos siitä ei ole todisteita netissä ja kaikki eivät näe sitä. Ja aina kun itse olen kirjoittelemassa jotain seinälleni, huomaan miettiväni että ketä tämäkin kiinnostaa, enpäs varmana kirjoitakkaan. Elämäni facebookista katsottuna näyttää varmasti tylsältä :)

  7. 8

    Tiltu sanoo

    Haha pakko oli käydä tykkäämässä ja jakaa Facebookiin ;D

    Mutta ihan siitä syystä, että olen aika paljon samoilla linjoilla kanssasi. En jaksa seurata Twittereitä ja Instagrameja jne. Blogit on mielenkiintoisempia. En käytä mitään bloglovineja tms, joten Facebookista näen helposti kun on uusi postaus tärähtänyt eetteriin. Tosin pärjäisin varmaan ilmankin tätä sillä tapanani on päivittäin tarkistaa suosikkiblogieni kuulumiset muutenkin.

  8. 9

    Marianne__ sanoo

    Some – tästä voisi jauhaa vaikka kuinka paljon. Tuo ”itsensä tärkeäksi tekemisen” -ilmiö on jotensakin ärsyttävää. Bloggaajien kohdalla ymmärrän asian myöskin tuon markkinoinnin kautta, mutta entä ns. tavalliset ihmiset? Kas tässä kuva tämän päivän lounaastani, menin bussilla tänään keskustaan, vaihdanpa viikossa profiilikuvani… Sitten oletetaan, että luithan mun fb-päivityksen, että tiedät nämä ja nämä kuulumiset jo.

    Eniten mua harmittaa se, kun tutuista ihmisistä, kavereista ja perheenjäsenistä, kuoriutuu joku aivan ihmeellinen tällainen ”teen itseäni tärkeäksi” -tyyppi; somessa luodaan itsestä ihanneminää, joka ei välttämättä vastaa kuvaa ihmisestä kun hänet ihan ”livenä” kohtaa. Ja sikäli tulee tunne, että kaikilla taitaa olla joku pahimman sortin identiteettikriisi menossa :D

  9. 10

    sanoo

    Sehän siinä onkin, kun monet nimenomaan haluavat niitä faneja. Se on samaa sarjaa sen ilmiön kanssa, että moni nuori haluaa nykyään tulla isona ”julkkikseksi”. Siis ei esimerkiksi laulajaksi tai näyttelijäksi, vaan yksinkertaisesti julkkikseksi. Nykyään blogin pitäminen on yksi mahdollisuus tulla tunnetuksi. Kai he haluavat jotain tärkeyden tunnetta sillä, että heillä olisi ihailijoita.

    Jos esimerkiksi käy demi.fi-sivustolla, huomaa aika pian lukuisat ”lukija lukijasta” -keskustelut. Siis blogien pitäjät haluavat lukijalistalleen lisää ihmisiä tällaisella vaihtokaupalla, vaikka kumpikaan ei välttämättä edes lue sitä toisen blogia oikeasti. He mittaavat bloginsa hyvyyttä sillä, montako virallista lukijaa blogilla on, lukivatpa nämä blogia tai eivät.

    Itse en oikein ymmärrä sitä. Haluan itse kirjoittaa blogiini ajatuksiani ja mielipiteitäni, en antaa mielikuvaa, että elämäni olisi täydellistä. Minusta sinun blogissasi on juuri hienoa, että kerrot myös paljon rehellisiä ajatuksiasi eri asioista (esimerkiksi liikunnasta ja ulkomailla asuvasta siskostasi) etkä vain mieti, että sinun pitäisi kosmetiikkabloggaajana antaa lukijoille jotenkin kiillotettu kuva itsestäsi.

  10. 11

    Heidi sanoo

    Olen aivan samaa mieltä. En tosiaankaan väitä, etteikö aikani riittäisi seuraamaan kaikkia kanavia, vaan että mieluummin vaikka tuijottelen seiniä kuin käytän kaiken aikani pysymään simppelistä asiasta kärryillä.

    Mua inhottaa, kun nykyään joka toinen blogipostaus alkaa sillä, että kerrotaan kuinka Instagram-seuraajat jo tietävätkin sitä sun tätä, tai että Facebookissa jo kerroinkin, laitetaan kuvia jostain uudesta paletista jonnekkin mitä mä en sitten ikinä näe, ja sitten mä jään tavallisena blogin seuraajana paitsioon. Että sillä ei ole väliä, että vuosia olen seurannut blogia, mutta kun en Facebookissa tykkää, niin ei mun kuulukaan kaikkea tietää?

    Itse olen Facebookissa, mutta mulle aina nauretaan kun en koskaan anna siellä itsestäni merkkejä. Ei mulla ole edes kauhean paljoa kavereita siellä. Kun mun elämä on muualla. Blogeja seuraan huvikseni, välillä opinkin jotain. Monet bloggaajat alkavat jossain vaiheessa tuntua jo vähän niinkuin kavereilta, kun oppii kirjoitustavan, mielenkiinnon kohteita, kädenjäljen… En mä halua olla kenellekkään sokeasti seuraava fani jonka tehtävänä on vaan lisätä suosiota, vaan enemmänkin kaveri, joka osallistuu keskusteluun ja pysyy vaan mukana. Sellaisista ihmisistä mä itse pidän, ja harmittaa, että monelle mä en sellaisena riitä. Että näin:D

  11. 12

    A sanoo

    Mä olen varmaan kans vähän muumio. Mun mielestä on ihanaa että Karkkipäivä on oikea blogi, eikä täällä viitata koko ajan vaan jonnekin muualle. Jos nyt ajatellaan vaikka kauneusmaailman blogeja ja YouTube-kanavia joita seuraan, niin lähes poikkeuksetta jutut tai videot eivät ole yksinään eheitä kokonaisuuksia, vaan niissä viitataan johonkin aiempaan päivitykseen tai kuvaan jollain ihan muulla saitilla. Olen kyllä Facebookissa, mutta en siksi että seuraisin sitä kautta kaikkia mahdollisia maailman asioita. Pidän sen kautta yhteyttä muutamaan ystävään ja millään muulla tavalla en halua sitä käyttää. Jos olen kiinnostunut seuraamaan vaikkapa lampaiden ruokailutottumuksia, hiihtäjien kisakunnon etenemistä tai jonkun tietyn rahaston tilannetta, teen sen mieluiten jollain siihen asiaan keskittyvällä sivustolla. Toki luen esim. blogeja Feedlyn kautta, enkä klikkaile erikseen jokaiseen blogiin katsomaan olisiko jotain uutta luettavaa, mutta mulla on jokaiselle aihepiirille oma tunnus. En halua sekoittaa näitä eri aiheita yhdeksi valtavaksi sekamelskaksi, vaan tykkään lajitella asiat kategorioihin, jolloin voin helposti päättää mistä aihealueesta olen juuri nyt kiinnostunut. Tietenkin jotkut blogit voivat osua useampaan kategoriaan, mutta pääsääntöisesti kategorioihin jakaminen on erittäin yksinkertaista. Jos sitten pitäisi olla jokaiselle aihepiirille Feedlyn lisäksi vielä erillinen FB-tunnus ja twitter-tili ja Instagram ja mitä vielä, niin menisi aika hankalaksi. Eikä mua edes kiinnosta nähdä vaan jotain sekalaisia kuvia ilman tekstiä. Haluan että yhteen aiheeseen liittyvä informaatio on saatavissa yhdestä paikasta, jos se on yhden ihmisen tuottamaa. Ei siis niin että luen blogista että käy katsomassa aiheeseen liittyvät kuvat jostain muualta ja sitten kun klikkaan sinne kuviin niin siellä lukee että lisäinformaatiota löytyy Facebookista jne.

    Kaikista eniten tykkään nykyään jo vanhanaikaisina pidetyistä keskustelufoorumeista, joissa on aihealueita ja niiden alla aiheita, ja jokaisen kommentti näkyy siististi aikajärjestyksessä. Vaikka tykkäänkin lukea blogeja, en juuri koskaan lue ainoatakaan kommenttia, koska ne ovat yleensä vain keskustelua kahden henkilön (bloggaajan ja kommentoijan) välillä. Samasta syystä en myöskään juuri ikinä kommentoi blogeja. En ymmärrä miksi bloggaajaa kiinnostaisi kuulla mitä ripsaria juuri minä käytän, kun eihän me edes tunneta. Tää asenne on mulla ehkä muuttumassa, koska oon yllättäen kommentoinut montaakin juttua viime aikoina. Keskustelufoorumeillakaan en tykkää mistään yleisistä aihealueista, vaan niiden ihanuus on juuri siinä, että jokaiselle aiheelle voi olla vähintään oma kategoria sivuston sisällä tai sitten ihan oma sivusto. Mua harmittaa että tällainen keskustelu on siirtynyt pitkälti Facebookiin, koska siellä en halua osallistua julkiseen keskusteluun oikeastaan mistään aiheesta. En ole julkisuuden henkilö, joten miksi netissä pitäisi olla?

    Mitä taas tulee siihen että onko juuri sun mielipide niin tärkeä, että se ansaitsee tulla nostetuksi esiin. No miksi ei olisi? Ne lukijat jotka eivät koe sitä tärkeäksi, voivat ohittaa aiheen niin halutessaan. Mä esimerkiksi en ole ollenkaan kiinnostunut sun kananmuniin liittyvistä postauksista, joita on välillä tuntunut tulevan koko ajan, mutta ei ne mua häiritse, koska mun ei ole pakko lukea niitä. Joskus luen silti, koska tykkään sun kirjoitustyylistä. Ja siitä että kuvien ja tekstin välillä on yhteys ja ne on tasapainossa. Yksinkertaisesti siis tykkään sun blogista, ja oon erittäin iloinen siitä että voin seurata sitä ilman että joudun kirjautumaan kymmeneen erilaiseen palveluun.

  12. 13

    sanoo

    Mä koen instakulttuurin enemmän reaaliaikaiseksi verkostoitumiseksi ja hengailuksi, kuin julkkiskulttuuriksi. Kaikkihan perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos joku tykkää jaella ja toinen katsella aamupuurokuvia, niin miksei siitä voisi tehdä yhteistä ajanvietettä? Instagram on paljon nopealiikkeisempi ja ”kevyempi” kuin esimerkiksi blogi (tai edes Facebook, mun mielestä), vaikka tykkään kommenttiboksienkin vuorovaikutteisuudesta. Blogissa on mahdollisuus ja alusta jaaritella syvällisiäkin, kun taas esimerkiksi instagramissa koko idea perustuu nopeaan plaraamiseen ja huolettomuuteen. Monelle se huolettomuus ja epävirallisuus sopii.

    • 13.1

      sanoo

      En itse käytä instagramia, mutta jaan Petran näkemyksen tästä reaaliaikaisesta verkostoitumisesta. Instagram ja blogit täyttävät erilaisia tarpeita niin kuvien ja juttujen jakajalla kuin seuraajillakin (vaikka mediat menevätkin sitten tuolla tavoin ristiin, että monissa blogipostauksissa viitataan instajuttuihin). Ymmärrän siis hyvin, miksi molemmille on tilausta.

      Tilauksesta puheen ollen, minusta tämä toimii molempiin suuntiin: Monilta bloggaajilta kysellään kommenttibokseissa jatkuvasti, onko heillä instragram-tiliä ja tällöin suosittu bloggaaja saattaa aloittaa koko homman näistä pyynnöistä johtuen, enemmän kuin omasta aloitteestaan. Monia ihmisiä kiinnostaa älyttömän paljon nimenomaan tuo arjen seuraaminen ja he saattavat kokea pelkästään tiettyyn asiaan keskittyvän blogin ”sieluttomaksi” blogimaailmassa, jossa monet jakavat itsestään paljon tietoa.

      Tarkoitukseni oli kai siis selittää, että en ihmettele bloggaajien ”huomionhakua” eli omaa itseä koskevan infon jakamista useassa eri mediassa, koska sitähän heiltä juuri hinkumalla halutaan. :)

    • 13.2

      sanoo

      Just näin ajattelen minäkin (ja tiedostan kuitenkin, että eri motiiveilla näillä somen areenoilla ihmiset liikkuu)! :)

  13. 14

    S- sanoo

    Sun blogia on niin kiva lukea. Suhun on niin helppo samaistua. Olet jotenkin ”jalat maassa” -tyyppisen oloinen ihminen ja se on piristävää muiden blogien valtavirrassa.
    En itse omista älypuhelinta, en ole instagrammin käyttäjä enkä myöskään päivitä facebookiani kun pari kertaa kuukaudessa. Ja näin on hyvä :)

  14. 15

    sanoo

    Suoraan sanottuna en ole koskaan ollut kiinnostunut näkemään mitä joku toinen ihminen syö syö aamupalaksi, missä hän bilettää tai mitä hän tekee läpi päivän. Eli joo -instagramit jää minulta täysin katsomatta. Seurailenkin vain muutamia blogeja missä on ideaa ja asiaa mistä oppia jotain, ja fb:ssa käyn harvakseltaan pitämässä yhteyttä kavereihin (joita on ystävälistalla vain parikymmentä). :)

    Terv. Muumioitunut(ko?)

  15. 16

    Elina sanoo

    Hahaa, osittain kyllä oon täysin samaa mieltä :–D Itse päivitän IG-tiliäni muutaman kerran viikossa, ja minua seuraa muutama sata ihmistä. Sanoisin että sama määrä, kuin mitä fbssä on niitä ihmisiä kenen kanssa oon vuorovaikutuksessa enemmänkin. Seuraan itse lähimpiä ystäviäni + muutamaa tuntematonta, kiinnostavaa profiilia. Näihin kuuluu myös pari bloggaajaa. Mikäli seurattavani ei ole ystäväni, täytyy hänellä olla jotakin uutiskynnyksen ylittävää sisältöä ig-tilillään. Aamupuurokuvat jne eivät riitä tähän :-) Usein selailen ig:tä erilaisilla tageilla, ja sieltä kyllä löytyy paljon inspista. Valitettavasti en yksittäisten ihmisten edesottamuksia yleensä jaksa tarkemmin pidempään seurailla, ellei sisältö liity minuun jotenkin.

  16. 17

    saara sanoo

    Samaa mieltä ja olen kyllä ihan nykyajassa kiinni! :) Monen maailmankuva kaventuu, jos viettää aikaa vain samanlaisten ihmisten kanssa. Esim. blogimaailmassa oleva luulee, että kaikki lukijatkin ovat samanlaisia, vaikka monet meistä ovat minunkaltaisia, että vain luemme blogeja ja ehkä kommentoimme harvoin emmekä pidä omaa blogia.
    Ei ”vanhojen” eli yli 30- vuotiaiden tarvitse pakottaa itseään kiinnostumaan nuorempien innostuksista kuten jatkuva somessa oleminen ja näkyminen ja väitän, ettei joku instagram ole yleinen keskivertokolmekymppisen/vanhemman arjessa jo ihan ajankäytön takia. En minä netissäkään roiku kaiken aikaa, vaikka siskontyttöni 15- v roikkuu.

    Minä en myöskään ikimaailmassa jaksaisi alkaa seuraamaan lukemieni blogien FB/Insta/whatever- tilejä! Minua ei kiinnosta muiden syömät aamupalat tai se miltä bussipysäkillä näyttää vaan minua kiinnostaa oma aamupalani ja työmatkani ja jos haluan jotakin arjesta jakaa, teen sen mieluiten puhumalla!

    Ei kaikkia myöskään kiinnosta koko ajan dokumentoida elämäänsä ja esim. matkoilla ollessa en raahaa koko ajan kameraa mukana. Kyllä minä silti olen siellä ja siellä käynyt, vaikkei ole kuvia ja varsinkin kuvia näytettäväksi muille! ;)

  17. 18

    sanniiii sanoo

    NIIN SAMAA MIELTÄ ! Mä rakastan FB.tä, koska olen asunut kolmessa eri maassa 20vuotisen elämäni aikana -> parhaat kaverini, perhe ja sukulaiset asustavat 5 eri maassa, joten FB on aivan ehdoton yhteydenpitoon. Mutta sitä enempää sosiaalista mediaa en kyllä kestä. Mua ärsyttää hirveesti kun meen jonkun blogiin jossa on mielenkiintonen otsikko ja postaus alkaakin ”Menkää instagramiin tsekkailemaan, en jaksa näitä juttuja laittaa kahteen kertaan”. Ja sitten pitäisikin mennä toisele sivustolle koska ollaan tultu sanomaan että hei tuolla on jotain tosi jännä ja hauskaa. Huvittavinta on, että mun mielestä instagram, jonka pitäisi muka antaa meille jotenkin läheinen kuva tyypistä, joka kuvaa aamupalaansa, on todella persoonaton moniin blogeihin verrattuna! Koska niitä aamupuuroja/omia kenkiä/omaa naamaa heti lenkin jälkeen on siellä 1000. Mutta hyvin kirjoitettu blogipostaus sen sijaan saa minut tuntemaan että hei, ehkä jotenkin oikeasti ymmärrän mitä toi tyyppi ajattelee!

  18. 19

    MariaL sanoo

    Nyt ollaan asian ytimessä! Hienoa Sanni että uskallat kirjoittaa ajatuksistasi näin avoimesti ja kiertelemättä vaikka todennäköisesti moni bloggaaja ottaakin tekstistä itseensä. Olen miettinyt paljon nykyistä some-kulttuuria ja sen vaikutusta, varsinkin nuoriin tai heikommalla itsetunnolla varustettuihin ihmisiin.

    Mulle on ollut jotenkin ihan käsittämättömän vaikeaa sulattaa varsinkin bf:n puolella tätä ihanneminä(minäminä)-ilmiötä: Joitakin tyyppejä on vaikea tunnistaa profiilipäivitysten perusteella ylipäätään samoiksi ihmisiksi! Twitter on tehnyt valitettavasti myös puolisostani ns. seuraajien kosiskelijan. Ja välillä tuntuu että kaikilla seuratuimmilla bloggaajilla on samat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset -tietenkin trendien harjalta.

    Onneksi tietokoneen, padin ja kännykän saa kiinni eikä somessa ole pakko pyöriä jos sen maailman pinnallisuus alkaa ahdistaa. Eli tunnustaudun mummoksi tai muumioksi :) minäkin!

  19. 20

    v sanoo

    Ahh, hetken aikaa pelkäsin, että postauksesi päättyy siihen, että oletkin kokenut suuren instagram-valaistumisen ja tästä lähtien päivität sinne tekemisesi jatkuvasti…

    Mutta tosissaan sanottuna instagramhan on hirveän kätevä tapa markkinoida itseään, tai blogiaan. Olipa syynä markkinointiin toive pystyä elättämään itsensä blogillaan tai ihan vain lukijoiden saaminen, niin instagram on yksi vähiten vaivaa vaativista tavoista markkinoida. Puhelin kun on monella kädessä jo valmiiksi, ja kuviakin tulee usein napsittua ihan vaan kavereille, niin miksei saman tien ota ja jaa niitä instagramilla.

    Sen sijaan en lukijana oikein saa mitään irti instagramista. Juuri ne aamupuurot sun muut eivät kiinnosta, ehkä jotkin erikoisemmat tapahtumat kyllä, mutta ne ovat taas sitten sellaisia, että miksei niistä kirjoittaisi saman tien blogiin? Omien kavereiden arkiset pienet kuvat kiinnostavat, koska ne kertovat jotain siitä kaverista ja hänelle tärkeistä asioista, mutta ei bloggaajan.

    Toisaalta instagram on niin valtavan suosittu, että olen varmaan tässäkin asiassa vaan outo.

  20. 21

    Vive sanoo

    Mun mielestä Karkkipäivä on hurjan virkistävää luettavaa juuri siksi, että se (ja sinä) erotutte tuosta valtavirtajoukosta esimerkiksi Instagramin suhteen. Okei, kauniita kuvia on ihan kiva katsoa, ja voisin harkita seuraavani esim. jonkun Instagram-tiliä, jos havaitsisin, että kuvat ja aihepiiri ovat minua miellyttäviä, ja niissä on jokin pointti. Mutta kerta toisensa jälkeen en jaksa niitä aamupuuroja, treenikenkiä, drinkkejä, smoothieita, rannekelloja ja salaatteja, jotka ja joiden kuvat tuntuvat olevan monissa pinnalla olevissa lifestyle-blogeissa samanlaisia. Forgive me, mutta minusta erityisesti itseäni nuoremmilla bloggaajilla nämä kuvat ovat lähes identtisiä.

    Tykkään erityisesti Sanni pohtii -kategorian postauksista. Mun mielestä olet blogissa saavuttanut, ainakin lukijan näkökulmasta, hyvän tasapainon siinä, paljonko kerrot ja paljastat itsestäsi. Ja itsestä kertominen ”toitottamalla” ei ole pääasia, vaan nuo pohtimisaiheet mielestäni ikään kuin sivuavat myös omaa elämääsi ja omaa itseäsi.

    Ehkä minäkään, vajaat kolmekymppisenä, en ole ihan päässyt kärryille somen kaikista ulottuvuuksista — enkä ole ihan varma, haluanko edes päästä. En tunne olevani mitään vailla, kun en twiittaa enkä ole Instagramissa. Ehkä tykkäisin, jos kokeilisin, mutta en tunne tarvetta kokeilla.

  21. 22

    Jenny sanoo

    Minusta nämä bloggaajien fb – ja instagram-tilit ovat sellaista lisäsisältöä lukijoille. Instagram erityisesti on minusta siitä kätevä, että se on reaaliaikainen ja sellainen simppeli tapa jakaa asioita. Esimerkkinä vaikkapa että bloggaaja lähtee reissuun. Ei hän ehdi tehdä joka välissä postausta että hei kävin just eiffelissä palataan huomenna moi, vaan hän voi jakaa instagramissa nopeasti kuvan eiffelistä että täällä ollaan ja blogiin tulee postauksia sit kun tulee. Monien bloggaajien postaukset ovat niin pitkiä ja runsassisältöisiä, että niihin menee aikaa. Instagram on nopeampi ja helppo. Ja siellä bloggaaja voi jakaa myös ns. sneak peek-tyylisiä kuvia kuten että löysin vihdoin tämän laukun, postausta luvassa huomenna. Ja kun postaus tulee, instagramittomat eivät ole jääneet mistään paitsi, saavat vain ehkä tietää laukusta hieman myöhemmin, koska bloggaajalla kestää hieman tehdä aiheesta postaus. Monet bloggaajat tekevät tuota että postaus alkaa sanoilla instgram-seuraajat tietävätkin jo, mutta bloggaaja jakaa kuitenkin pelkille blogilukijoille saman sisällön ja vielä runsaampana, hieman myöhemmin vain. Tuskin kukaan bloggaaja kirjoittaa ostoksestaan tai muusta asiasta postausta ihan heti samantien. Instagramia on helppo päivittää ollessaan liikenteessä, postaukset tehdään yleensä tietokoneella kotona. Näin minä tästä ajattelen :)

    • 22.1

      saara sanoo

      Tämä on varmaan totta, mutta juuri tätä ihmettelen. :) Miksi bloggaajan tai kenenkään pitää koko ajan raportoida kaikesta mitä hänelle tapahtuu?

      Minä mietin tapahtumia itsekseni ja niiden kanssa, jotka ovat seurassani ja ehkä jaan jälkikäteen juttuja muille jutellen. Ja jos pitäisin blogia tai olisin aktiivinen somessa, tekisin tietenkin postauksia/päivityksiä, mutta miksi kaikki pitäisi tehdä reaaliajassa? Minä mieluummin koen asioita. :)

    • 22.2

      Sanni sanoo

      Samoilla linjoilla kuin Saara kommentissaan.

      Ja siellä bloggaaja voi jakaa myös ns. sneak peek-tyylisiä kuvia kuten että löysin vihdoin tämän laukun, postausta luvassa huomenna. Ja kun postaus tulee, instagramittomat eivät ole jääneet mistään paitsi, saavat vain ehkä tietää laukusta hieman myöhemmin, koska bloggaajalla kestää hieman tehdä aiheesta postaus.

      Mutta miksi se reaaliaikainen sneak peek -julkaisu on tarpeen..? Mitä lisäarvoa se tuo? Eihän bloggaajalla tietenkään ole joka hetki aikaa olla tekemässä postausta, mutta miksi lukijoiden täytyisi saada tietää mitä hän tekee silloin kun EI postaa? :D Yhtä hyvinhän bloggaaja voi jättää laukusta tai Eiffel-tornista raportoimisen siihen, kun hänellä ON aikaa tehdä se kunnon postaus.

      Mutta ymmärrän…. meitä on erilaisia netin kuluttajia. Toiset ovat on-line koko ajan ja viihdyttävät itseään jatkuvasti netin stimulaatiolla, ja silloin on varmasti mielekästä jos/kun ruudulle pompahtelee harva se hetki lyhyitä fiilispäivityksiä. Me, jotka emme ole koko ajan netissä, emme saa tällaisista fiilistelyistä mitään lisäarvoa.

      • 22.2.1

        Jenny sanoo

        Niinpä. Mutta jos bloggaaja tai kuka vain yksinkertaisesti haluaa julkaista kuvia ja ihmiset haluaa seurata ja tykätä, niin tuskin siitä mitään haittaa on kenellekään. Eihän instagram ole mikään elintärkeä keksintö, se on ns. ylimääräinen kanava jakaa ja tykkäillä, mutta tuskin se turhakaan keksintö on käyttäjämääristä päätellen. Minä taas en jaksa vaahdota harrastuksestani poikaystävälle, ystäville tai sukulaisille niin jaan innostukseni instagramiin, jossa on muita samanhenkisiä. Jos bloggaajakin on niin innoissaan uudesta laukusta, että haluaa vain jakaa innostuksensa. Kyllä minäkin koen asioita oikeassa elämässä enkä ole läheskään koko ajan netissä päivittämässä kaikkea mahdollista, kuten sanoin aiemmin, se on vain lisäsisältöä.

        • 22.2.1.1

          Sanni sanoo

          Niinpä. Mutta jos bloggaaja tai kuka vain yksinkertaisesti haluaa julkaista kuvia ja ihmiset haluaa seurata ja tykätä, niin tuskin siitä mitään haittaa on kenellekään.

          Haitasta ei kukaan (tai ainakaan minä) ole puhunutkaan, ihmetelty ilmiötä yleisesti vain :)

          Kuten todettua, tiedostan täysin että kuulun eri sukupolveen tai olen muuten vain erilainen tai omituinen niin ettei tällainen sosiaalinen kanssakäyminen ”aukea” minulle. Heille keille siitä on iloa niin nauttikaa! :)

  22. 23

    Anni sanoo

    En ole instagramissa, facebookissa, twitterissä, yms. Mutta blogeista tykkään ja niitä seuraan. Ehkä mäkin olen muumio. En halua jakaa arkeani kuin läheisten kanssa, ja se hoituu ilman somea. Eikä mua kiinnosta muiden ihmisten elämä blogeja lukuunottamatta, mutten niitäkään lue bloggaajien elämän takia. En malta odottaa että tämä some-intoilu loppuisi, pelkään vaan ettei se koskaan lopu. Sitä tuntee itsensä vähän erokoksi kun muut jakavat kaiken elämänsä ja itse ei mitään. Mutta yksityisyydestäni en halua tinkiä senttiäkään. Ei sillä, että se aamupuurokuvan jakaminen yksityisyyttä vahingottaisi. Tämä on vaan ihmisten luonne-eroja varmaan. Jotkut haluavat olla julkkiksia ja sitten on meikäläisiä joille se on pahin painajainen, ja jotkut ovat siltä väliltä.

  23. 24

    Heppe sanoo

    Mua alkoi n. vuosi sitten tympimään life style -blogien entistä suurempi ja korostunut minä keskeisyys sekä kaupallisuus. Siinä hetken niitä ei niin kiinnostuneena vielä seuratessa silmäni oikeasti avautuivat, ja tajusin, miksi ihmeessä seuraisin jonkun toisen elämää aamupalasta lähtien sen sijaan, että oikeasti eläisin itse! Samaan kategoriaan luokittelen Instagrammin ja Twitterin. Väheni netissä hengailu aika radikaalisti ns. heräämisen jälkeen. Asialliset ja informatiiviset blogit, kuten omasi, sen sijaan on asia aivan erikseen!

  24. 25

    Mirri sanoo

    En ota kantaa siihen ovatko blogien insta ja face -tilit tarpeellisia, mutta olen sitä mieltä, että sinun blogisi on poikkeuksellinen siksi, että vaikka postauksia ilmestyy hyvin tiheästi ne ovat varsin asiapitoisia. En näe mitä lisäarvoa toisi joku yksittäinen manikyyri- tai salaattikuva. Mieluummin luen sitten koko jutun kera useamman kuvan.

    Sulla on upeita kuvia (etenkin nyt kun upgreidasit varusteitakin)ja tykkään kun teksteissä on aina ”sannimainen” kertojan ääni taustalla, käsitteli aihe sitten mitä tahansa. Ja kieltämättä tämä nykyinen tyyli sopii hyvin niihin slow life-ajatuksiin mistä olet kirjoitellut.

  25. 26

    Sannu sanoo

    Mä olen kuullut myös sellaista, että useammat liittyvät Instagrammiin vain sen takia, että saisivat huomiota lisää saadakseen mahdollisia sponsoreita blogiinsa :) Esimerkiksi kynsipiireissä monet ”vanhemmat” harrastajat ovat liittyneet vain saadakseen esim. ulkomaalaiset indielakkamerkit kiinnostumaan blogistaan, ja muotiblogeissa sama juttu, ja tämän suuntaista. Melko ahneelta kuulostaa, ainakin omaan korvaani? Tottakai itseään kuuluu markkinoida, mutta…… Itse olen jo n. 3-kymppinen, enkä ole ”IG:ssä” ainakaan vielä. Tosi monia tuttuja sieltä jo löytää, mutta en ole vielä tajunnut sen sisintä. Hieno kirjoitelma taas sinulta! Blogisi on niin kovin mielenkiintoinen, kiitos siitä!

  26. 27

    Aurinkoinen sanoo

    Ymmärrän sinua täysin.
    Itse en halua olla facebookissa yms. Teen näyttöpäätetyötä työkseni, vapaa-ajallani roikun netissä mahdollisimman vähän. Luen ainoastaan blogeja, muut somet ei kiinnosta. Mieluummin ulkoilen, luen yms., kun roikun toisten ihmisten kuvissa yms., ei kiinnosta. Itse haluan olla tunnistamaton, pari bloggaria minut tietää, jos se edes heitäkään kiinnostaa.

  27. 28

    Eija sanoo

    Juuri samaa olen itsekin välillä miettinyt. Luen kyllä paljonkin blogeja ja olen fb:ssa, mutta instagramiin en ole jaksanut perehtyä. Eikä mulla siihen olisi aikaakaan. Vaikka nytkin tulee liikaa roikuttua netissä, senkin ajan vois vaikka kuntoilla :D.

  28. 29

    sanoo

    Itse en ole Instagramissa ja en koe tarpeelliseksi nähdä bloggaajien aamiaskuvia tai kuntoilukuvia, Ei kiitos. Ehkä se hetki vielä koittaa, että pitää nyörtyä ja liittyä sinne.

  29. 30

    Annakaisa sanoo

    Mä oon aikalailla samaa mieltä, ehkä mäkin sitten kuulun dinosauruksiin, mutta en vaan ymmärrä ihan täysin tätä nykymeininkiä enkä esim. tota Instagrammailua.

  30. 31

    bemu sanoo

    Hyvä kirjoitus! Itselle tulee välillä some-ähky. En todellakaan jaksa tutkia jonkun aamupuuroa ym tekemisiä. Itse olen facebookissa päivittäin, minulle tulee sinne uutispäivitykset esim. BBC ym. Minulla on myös kaksi facebook ryhmää, joiden takia ”roikun” siellä. Todella vähän olen liittynyt mihinkään ryhmiin, vain niihin jotka todella kiinnostavat.
    Blogia päivitän silloin kun siltä tuntuu…
    Ja ilman minkäänlaista imartelua tämä sinun blogisi on ainoa jota tosiaan luen ja jota käytän hyödyksi! Lily Lololla oli poistotuotteita + postikuluton viikonloppu niin tulin tänne katsomaan mitä arvioita olit tuotteista tehnyt ja katsomaan mitä värejä minun kannattaa valita :) Ja tilaus tuli tehtyä todella tyytyväisellä mielin.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

  31. 32

    Elli sanoo

    Ymmärrän täysin nämä ajatukset ja voin osittain samaistua niihin. Pääosassa käytän facebookia yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Tapahtuma työkalu on kätevä tapaamista/tupareita/juhlia suunnitellessa. Lisäksi erilaiset suljetut ryhmät ovat hyviä tapoja sopia asioista ja jakaa hyödyllistä/viihteellistä tietoa ilman että kaikki fb-kaverit sen näkevät. Joskus myös päivitän jos teen vaikka jotain normaalista poikkeavaa kuten matkustan tms. Instagram on taas ideana mun mielestä loistava koska oon aina tykännyt valokuvata ja tykkään kauniista asioista. En kuulu niihin jotka joka päivä jakaisivat kuvan naamastaan ja aamupalastaan. Jaan usein hetkiä ystävien kanssa ja kauniita asioita, pieniä paloja arjesta. Kaikilla on omat motiivinsa siihen mitä jakavat somessa. Ja allekirjotan täysin ton tirkistelynhalun ! Sitä multa kyllä löytyy vaikka blogien lukeminen on jäänytkin vähemmälle. :)

  32. 33

    AnTsku sanoo

    Hyvä kirjoitus! Samoja asioita itse pohtinut viime aikoina. En ymmärrä Miksi ihmeessä täytyy lisätä päivittäin treenikuvia,kuvia omista syömisistä, joka ikisestä ulkoilukerrasta :D Niistä tulee jopa hieman ahdistunut olo..eikö ihmisellä ole mitään yksityistä enään? Vai täytyykö ihan jokainen liike jakaa someen..

  33. 34

    Helinää sanoo

    Mun pitää työn kautta perehtyä kaikkeen, mutta henkilökohtaisesti facebook riittää, ei jaksa enää vapaa-ajalla yhtään enempää.
    Enkä ymmärrä tuota itsensä jakamista joka paikassa, hyväksikäyttäjien on helppo kerätä tietoa mm. identiteettivarkauksiin kun tietoa oikein tarjottimella annetaan.

  34. 35

    jil sanoo

    Jos joku on niin narsistinen, että kuvittelee koko maailman haluavan tietää juuri minun kaikki tekemiset viimeistä maitotilkan juomista myöten, pitäisi kyllä oikeasti hankkia elämä. Tai käydä hakemassa ammattiapua, että joskus osaisi hankkia itselleen todellisen elämän netin ulkopuolella.

    Mulle on tärkeää pysytellä niin ingognito kuin mahdollista. Inhoan ajatustakin siitä, että mun yksityisyyttä uhkaa jotkut nuuskijat jenkeissä tai kuka vaan tirkistelijä. Moni on sitä mieltä, että ’jos en tee mitään pahaa/laitonta niin mitä väliä sillä on, jos joku NSA, CIA tms taho seuraa mun tekemisiäni’. Ihmiset ei todellakaan älyä arvostaa yksityisyyttään ennenkuin sen menettää. Nuoremmalla porukalla tämä ajatus on täysin hukassa siinä julkisuushakuisuudessaan.

    Jotkut lomistaan netin eri foorumeilla tiedottaneet on yllättyneet, kun koti on ryöstetty loman aikana. Ihmiset ei ollenkaan tajua, että hyvä hakkeri selvittää halutessaan kenen tahansa sijainnin tietokoneen jakamien tunnistetietojen avulla siinä kuin poliisikin.

  35. 37

    meow sanoo

    Hyvä postaus. Olen kanssa miettinyt viime aikoina somea ja sen vaikutuksia. Mulla on myös sellainen ajatus, että haluaisin pitää vaikka facebookin käytön lähinnä ystävien kanssa yhteydenpitoa varten. Tuntuu oudolta sellainen itsensä tyrkyttäminen.

  36. 38

    Mimmiina sanoo

    Olen kyllä samaa mieltä tuosta oman itsen korostamisesta somesa. Luen paljon treeniblogeja ja välillä niiden narsistisuus ärsyttää todella paljon. Tänään huvikseen laskin yhden bloggarin omakuvat yhdessä postauksessa ja niitä oli 32!! Siis 32 kuvaa omasta naamasta yhdessä päivityksessä…!! :o

    Kosmetiikkapostauksissa oman naaman tarkan kuvauksen ymmärrän toki, se on ihan eri asia kuin ne ”illistely”- ja naamanvääntelykuvat TREENIblogissa. Vaikka jumppaahan se on naaman vääntelykin… :)

  37. 39

    Auroora sanoo

    Olen täysin samaa mieltä ja melkein parin vuoden face-lakon jälkeen vielä enemmän. En tajua, miten ihmiset ehtivät nykyään tekemään työnsä, kun seuraavat niin paljon sosiaalista mediaa + joillain tuntuu olevan tärkeämpää päivittää asioita someen, kuin kokea ne todellakin joka solullaan tässä hetkessä. Ollaan ikään kuin etukenossa kokemaan jo seuraavaa asiaa ja kicksit tulee siitä päivittämisestä ja toisten tykkäämisestä eikä itse elämyksestä suurimmilta osin.

  38. 40

    sanoo

    Hyvä aihe, mä itse kyllästyin fbseen mutta twitter on ok. Sinne ei edes pysty kirjoittamaan kerralla kilometrisepustusta vaikka omasta päivästään, siksi just tykkään siitä :) mä en suoraan sanoen ole ikinä ymmärtänyt sellaisia päivityksiä ”Join tänään kahvin moi” mutta jokanen tyylillään Ja tottahan toi on että blogit saavat sitä kautta myös uusia lukijoita ja ilmaista mainostilaa.

  39. 41

    Alma sanoo

    Sanni!
    Jatka muumiolinjalla, se juuri tuo blogiisi inhimillisen ja rauhallisen otteen vaikka postaatkin erittäin kiitettävällä syklillä. Hetkittäin tuntuu, että blogit, jotka ovat jokaisessa some-palvelussa karkoittavat minut, koska tulee tunne, että ei voi seurata ja paneutua blogiin kunnolla, koska en jatkuvasti ole online, aktiivinen ja puurokuvia ihmettelemässä. Tulee tunne, että jää jostain paitsi. Sinun blogisi on mielestäni ihmisen kokoinen, -näköinen ja siksi helposti lähestyttävä ja luettava eikä mikään megamarkkinakoneiston mainostuubi brändistä nimeltä Karkkipäivä.

    Itse olen Facebookissa, mutten seuraa siellä bloggaajia. Minusta tuntuu mielekkäimmälle, että pidän blogit blogeina, facen ystäväverkostona ja Instan loitolla.

    Jatka samaan malliin!

    • 41.1

      meow sanoo

      Olen ihan samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa: jatka Sanni samaan malliin!

  40. 42

    sanoo

    HAHAHAHAHA, nämä sanat olisivat voineet tulla mun suusta! :D Vaikka bloggaan ja omistan henk. koht. FB-tilin (jota käytän suht vähän), niin en todellakaan kuvittele että ketään kiinnostaisi seurata mua blogin lisäksi esmes instassa sun muissa kuvavirta jutuissa. Mä en oikein osaa sanoa tähän mitään muuta, kuin että niin naulan kantaan koko teksti!
    Tuntuu uskomattomalta, että jotkut pitävät tarpeellisena tunkea kaikki tekemisensä viiteen-kuuteen eri someen, josta ”fanit” voivat sitten stalkata heidän joka hetkeään… ;)

  41. 43

    tylymuija/mammeliini72 sanoo

    Jep,mä nyt oon vasta 41 vee nuori ja siis todellinen muinaisjäänne..mua ei jaksa innostaa ajatus että pitäis seurata muitten aamuplöröjä ja iltarientoja kun omakin elämä pukkaa päälle.
    Itselle tämmöstä formaattia ei vois ees kuvitella;kertoisinko lapsieni aamupalariekkumiset,kuvaisin miten paljon saivat sotkettua leikkihuonetta lounaaseen mennessä.Vai kiinnostaisiko jotakuta mitä pyykkiä olen tänään pessyt,ja miten ripustelin kuivumaan..olisiko kenties viikon huippuodotettu kuva;”Perjantain postinhakureissu”.Jee jee.
    Mä elän taviselämää,ihanaa sellaista.Eikä jaksa innostua kurkistelemaan muiden elämää,koska en vaan jaksa oikein uskoa kaiken olevan ihankaan juuri kuin se yritetään maailmalle puskea..
    Mutta,jokainen tyylillään.Toivon vain ettei se elämä jää elämättä kaiken sen ”elämän jakamisen tarpeen” keskellä.

  42. 44

    Matti maailmalta sanoo

    Moni nuori aikuinen on vielä identiteetiltään kehittymätön ja keskenkasvuinen, hän tarvitsee jatkuvasti palautetta itsestään, tyylistään, valinnoistaan, tekemisistään, harrastuksistaan ja suunnitelmistaan samaan tyyliin kuin pikkupoika, joka huutaa ”katso äiti, ajan ilman käsiä” tai pikkutyttö, joka esittelee äidille kärrynpyöriään ja tarvitsee äidin sanoja ”voi kun olet taitava”.

    Sitten, jos yli 30 vuotiaskin on vielä kovasti huomion tarpeessa, nauttii enemmän tekemistensä kertomisesta ja elämänsä esittelystä kuin itse tekemisestä, tarvitsee jatkuvasti palautetta toisilta onko hänen ostamansa tai suunnittelemansa vaate tai aloittamansa harrastus hyvä, ollaan alueella jossa henkilön identiteetti on jäänyt normaalilla tavalla kehittymättä ja sitä myöden myös itsetunto on heikoilla kantimilla tai hänelle on hyvää vauhtia kehittymässä narsistinen addiktio huomion saamiseen ja hakemiseen.

    Sosiaalien media tarjoaa hyvän välineen niille ihmisille, jotka ovat liian huomionhakuisia, haluaisivat olla julkkiksia, olematta sitä. Se luo helposti illuusion siitä, että on kiinnostavampi ja suositumpi kuin todellisuudessa on. Elämänsä, valintojensa ja tekemistensä esittelijä saa helposti peukkuja ja palautetta elämässään pitkästyneiltä seuraajilta tai muuten vain kohteliaisuudesta ”tosi hieno” kommentoijilta, vastaanottajan tajuamatta, ettei suurin osa noista kommenteista ja palautteista ole annettu mitenkään vakavasti tai sydämestä, se on vain sitä small talkia, kommentoija voi jopa naureskella, että typerän näköiset housut, mutta peukuttaa kohteliaisuudesta.

    Huomionhakuiselle ihmiselle tulee kymmenistä palautteista helposti tunne, että hän on kiinnostava ja erikoinen ihminen, mikä yllyttää häntä entistä aktiivisemmin virtuaalimaailman narsistiseen kierteeseen.

    99,9% meistä on kuitenkin tavallisia tallaajia, valtaosa myös julkkiksista on sellaisia, heillä on vain käynyt tuuri ja mainoskoneisto hoitaa loput. Heillä voi olla joku kyky, vaikka hyvä laulutaito, muun imagon luo markkinointikoneisto, vaikka kotioloissa ”gaga” voi olla samanlainen lerppahousu kuin kuka tahansa. Kun uskonnon merkitys on länsimaissa vähentynyt, ihmiset tarvitsevat palvonnan kohteita muualta ja niitä heille luodaan.

    Varmasti FB:tä ja vastaavia käytetään myös hyödyllisesti esim. harrastustoiminnan suunnittelussa ja siihen liittyvässä vuorovaikutuksessa. Samoin jotkut kaveriporukat voivat käyttää sitä koollekutsumisessa. Kuitenki melkein kaikkien elämä on arkea, työtä ja perheen parissa vietettyä aikaa tai sinkuilla ystävien kesken livenä yhdessä olemista. Monet harrastukset suunnitellaan lukukaudeksi kerrallaan aikatauluineen ja sisältöineen, jolloin on mukava pitää suunnittelukokous kahvitteluineen livenä ja sen jälkeen on homma kalenterissa kaikilla, harvalle sopii jatkuva säätäminen ja ekstempore elämä.

    Some kulttuuri on myös hämärtänyt yksityisyyden suojaa ja heikentänyt siihen liittyviä hyviä käytöstapoja. Ihmisiä joutuu neuvomaan tämän tästä, että yksityistilaisuuksien tai ihmisten kuvia ei saa laittaa nettiin ilman kuvattujen lupaa, sanoipa laki mitä tahansa, kyse on hyvästä käytöksestä. Sama pätee elämän jakamiseen siltä osin, kun se koskettaa muita ihmisiä.

    Pinnallisemman kaveruuden lisäksi on hyvä muistaa, että ystävien välinen viestintä ei ole seinillä julistamista, jota sitten seuraajat nöyränä lukevat ja kommentoivat. Ystävyyteen kuuluu aina henkilökohtainen viestintä sähköisiä välineitä käyttäen ja livenä. Jos joku ei suostu ja halua keskustella kanssasi henkilökohtaisesti sähköpostitse, puhelimessa, livenä (tai vaikka sitten somen yksityisviestien kautta), vaan on odottaa sinun seuraavan elämääsi julkisen tai rajatulle seuraajajoukolle suunnatun seinän kautta ja kommentoivan siellä, sekä toisinpäin, ei hän ole ainakaan ystäväsi, korkeintaan joku kaukainen ei-läheinen sukulainen tai ”kaveri”. Toiset kaipaavat myös tällaisia kavereita paljon, toiset haluavat vain pienen joukon valikoituja, hyviä ystäviä. Tälle jälkimmäiselle ryhmälle fB tyyppisillä palveluilla ei ole oikeastaan käyttöä.

  43. 45

    Kristalli sanoo

    Tiivistit hyvin sen, mitä itsekin ajattelen tästä ilmiöstä, eli liityn muumiokerhoon ihan mielelläni, en esimerkiksi omista kunnollista älypuhelinta, mikä tuntuu jo olevan outoa nykypäivänä. Jo pelkän fb:n kautta seuraamalla tulee usein sellainen olo, että muut tekevät koko ajan jotakin hauskaa, heidän elämänsä on aina ihkuttelua ja hehkuttelua ja täynnä mielenkiintoista sisältöä, vaikka eihän se tietenkään ole se ”todellisuus” vaan luotu imago, ”ihanneminä” joka näissä päivityksissä seikkailee. Joskus tuota vaan on hankala muistaa, ja tuntee itsensä huonommaksi, kun oma elämä on vaan sitä tavallista, tylsää arkea. Oon siis todennut, että mun on parempi pysytellä poissa instagrameista sun muista, ihan oman mielenrauhani kannalta. Luojan kiitos silloin kun olin teini ei vielä ollut tällaista somevillitystä, sillä olisin varmasti ollut juuri se epävarma tyttö, joka murehtisi kun ei saa yhtä paljon tykkäyksiä kuin ne koulun suositut ja hyvännäköiset, coolit tyypit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.