Sokeriton elämäni

Sokeri_IMG_8870_2

Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.

Korvapuustit

Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla…) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että ”Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla… miten olet jaksanut näin pitkään?”

Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.

Pullat

Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?

Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.

Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.

Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.

sokeriton muffini

Vieroittuminen

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.

Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.

Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella ”normaalilla”, kohtuullisella tavalla.

sokeriton täytekakku

Uudet herkut

Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!

Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni ”karppaaja” aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.

SokeritonElama_suklaa_IMG_9125

Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.

Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.

SokeritonElama_soijamaito_IMG_9112

Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)

SokeritonElama_suklaa_IMG_9114

Rajapyykki

Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.

Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.

Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.

SokeritonElama_hedelmat_IMG_6756

Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.

Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.

En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.

SokeritonElama_omena_IMG_9108

Honey Crunch on omenoiden aatelia… <3

SokeritonElama_makeuttajat_IMG_9103

Sokerittomat makeuttajat

Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).

Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.

SokeritonElama_stevia_IMG_4732

Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.

sokeriton

Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3

*

Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.

Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa… Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.

Sokerihiiri_IMG_6002

Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli

Miksi sokeria kannattaa vähentää?

Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:

  • sokeri voi vaikuttaa mielialaan aiheuttaen ärtymystä ja väsymystä
  • sokeri ylläpitää elimistössä matala-asteista tulehdusta
  • liiallinen sokeri rasvoittaa maksaa
  • mahdollisia vaikutuksia syöpiin
  • sokeri vanhentaa ihoa ennenaikaisesti katkomalla kollageenikudoksia

(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)

Loppuun vielä aiheesta ”miksi sokeri koukuttaa”. Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.

Miksi_sokeri_koukuttaa

Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)

Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)

Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:

Mehevä porkkanakakku

Suklaiset mikrokuppikakut

Mascarpone-omenamuffinit

Kommentit
  1. 1

    Hanna sanoo

    Voi tämä on mun unelma. Mulla on tuo henkinen riippuvuus ongelma, tuntuu siltä että menettää jotakin rakasta ja tärkeää lopullisesti. Ettei löydä iloa esim. matkoista enää samalla tavalla. Järki ymmärtää, mutta sydän huutaa. Olikin rauhoittavaa ja toivoa antavaa lukea sun teksti. Että on mahdollista päästä myös henkisesti irti. Pitäkää peukkuja pystyssä mulle, terveydellisistä syistä mun ois onnistuttava tai elämälaatu heikkenee huomattavasti.

  2. 2

    Hentsu sanoo

    Mielenkiintoinen juttu. Periaatteessa haluaisin itsekin vähentää sokerin käyttöä, mutta en löydä siihen motivaatiota. Syön päivittäin jonkin makean herkun/useampia herkkuja (esim. tänään kulhollisen suklaajäätelöä ja neljä isoa suklaakeksiä) enkä seuraa käyttämieni tuotteiden sokerimääriä ollenkaan. Olen huipputerve, saan aina verikokeista erinomaiset arvot, olen hoikka, jaksava ja energinen. Näytän ikäistäni nuoremmalta ja uskon, että vuosikymmeniä jatkunut auringon välttely on vaikuttanut tähän enemmän kuin ruokavalio. Pidän makeita herkkuja myös ”hyvänä” energianlähteenä näin erittäin runsaasti liikuntaa harrastavana ihmisenä. En vain yksinkertaisesti löydä syitä vältellä sokeria (enkä vehnääkään), kun siitä ei mitään haittaa minulle näytä olevan. Mutta hienoa, että olet pysytellyt valitsemallasi tiellä :).

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Ei sinulla tosiaan kuulosta olevan syitä vähentää sokeria :) Hieno juttu :) Äidilläni on sama juttu; terve kuin pukki, hoikka, energinen ja superliikunnallinen, syö sokerimakeaa joka päivä ja voi hyvin :) Onnekkaiden klubi ^_^

  3. 3

    Kristiina sanoo

    Miten sun lähipiiri on suhtautunut sokerittomuuteen? Mä en voi kyläillä dieetillä ollenkaan koska siitä syntyy aina todella ahdistava tilanne kun en suostu syömään pullaa/keksiä/karkkia mitä tarjotaan. Sitten tulee taistelu ”ei yhteen pullaan kuole” jne… Ja loppuvierailun onkin sitten vähän kireä tunnelma.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Miten sun lähipiiri on suhtautunut sokerittomuuteen?

      Kaikki ovat tottuneet siihen eikä kukaan enää yritäkään tarjota sokeripitoisia ruokia.

      Minulla kylläkin on sosiaalisesti ehkä helpompaa kuin sellaisilla, jotka kyläilevät usein esim. vanhempien sukulaisten luona jotka eivät ymmärrä – ja kunnioita – nykyaikaisia valintoja ja elämäntapoja ja loukkaantuvat jos vieras ei ota vastaan tarjottuja herkkuja. (Ja se heille suotakoon, ei kaikkien tarvitse moderneja elämäntapoja ymmärtääkään.) Minulla ei ole sellaisia sukulaisia (enää elossa) joiden kanssa tällaisia tilanteita pääsisi sattumaan.

      Oman sukupolveni ihmiset ovat kokemukseni mukaan niin tottuneet erilaisiin ruokavalioihin että sokerittomuus ei herätä mitään valtavia hämmennyksiä. Ei missään kekkereissä kukaan odota että söisin karkkeja tai sipsejä, pidän sellaista oletusta jotenkin absurdina. Erilaiset yksilölliset ruokavaliot – ja niiden kunnioittaminen – ovat mielestäni nykyaikaa ja tätä päivää, pullan tuputtaminen vanhanaikaista. Minun tuttavapiiriini ei näitä pullan tarjoajia kuulu, mutta ymmärrän että voi varmasti olla todella hankalaa ja kiusallista, jos kuuluu.

      Jos lähipiirissä on paljon epäymmärtäviä ihmisiä, sosiaaliset syyt saattavatkin lopulta muodostua omaa itsekuria suuremmaksi haasteeksi ruokavalioremontissa…

  4. 4

    Lt sanoo

    Kiva postaus ja tosiaan niin ihailtavaa, että sokerittomuus on tullut sulla noin itsestäänselväksi. Mä en ole yhtä tiukan linjan sokeriton, mutta käytän sitä hyvin kohtuudella ja mitä vähemmän sen paremmin voin. Makuaistinikaan ei ole mitenkään sokerin perään. Voi olla, että olet aiheesta kirjoittanut, mutta onko elämässäsi ennen ja jälkeen sokerittomuuden/vehnättömyyden eroa vastustuskyvyssäsi? Onko siis tullut vähemmän esimerkiksi perusflunssia?

    • 4.1

      Sanni sanoo

      onko elämässäsi ennen ja jälkeen sokerittomuuden/vehnättömyyden eroa vastustuskyvyssäsi? Onko siis tullut vähemmän esimerkiksi perusflunssia?

      En oikein osaa sanoa. Enemmän kuin sokerittomuuden ja vehnättömyyden, kuvittelisin valtavasti lisääntyneen kasvisten syöntini vaikuttaneen vastustuskykyyn (vitamiinit ja silleen ^_^), mutta kyllä minulle edelleen parit flunssat vuodessa tulee. Viimeiset kaksi olivat vieläpä erittäin sitkeitä ja kestivät viikkoja.

      Jotenkin tuntuisi että ehkä kuitenkin vilustun nykyään harvemmin kuin ennen, mutta toisaalta ihmismielellä on taipumus kuvitella asioista siten kuin haluaisi ja toivoisi niiden olevan… :) Jos flunssistani olisi joku tilasto, niin todennäköisesti se ei näyttäisi mitään muutosta.

  5. 5

    suvinen sanoo

    Täytyy kyllä hattua nostaa sun saavutukselle! Itse en pystyisi tai edes halua luopua sokerista. Eihän se mikään terveellisin vaihtoehto ole, mutta kun se on niin hyvää :D Rakastan leipomista ja leivonnaisten syömistä. Vaihtoehdot ovat aika vähissä, kun puoliso on allerginen kaikelle mahdolliselle (kookos, ym. hedelmät, pähkinät jne.) Olisi ilkeää tehdä vain itselle herkkuja! Normaalissa syömisessä kuitenkin pyrin välttämään sokeria. Enkä toki leivo kuin ehkä pari kertaa kuussa. Yhdellä sokeripaketilla kestää kulua ainakin puoli vuotta meidän kulutuksella. En myöskään osta makeita jugurtteja tai vanukkaita ja pyrin välttämään valmisruokia. Mielestäni on parempi saada sokeri sokerina, jos sitä haluaa, kuin keinotekoisena makeutusaineena. Pieni määrä ei varmaan haittaa, mutta jos korvaa suuren sokerin kulutuksen keinotekoisilla tuotteilla, voi käydä jopa huonommin kuin sokerin kanssa.

  6. 6

    -Nanna- sanoo

    Täälläpä yksi sokerin välttelijä. Vähän yli vuoden olen sokeria nyt vältellyt ja makean himo on laantunut paljonkin. Muuten en sokeria välttelisi, mutta minulla tulee finnejä sokerista. Rakastan suklaata ja pullaa, mutta naamami kukkii samantien jos syön jotain missä on paljon sokeria. Haluaisisin leipoa joskus mutta en ole uskaltanut kokeilla noita makeuttajia sokerin tilalle. Olen myös sisuskalujeni takia gluteeniton ja laktoositon. =)

    Mitäpä luulet pystyisikö linkin kakkua tekemään sokerittomana(lisäämällä vaikka makeuttajaa)?
    https://kauppa.huovisenleipomo.fi/tuote/karoliinakakku-vadelma/4223/

  7. 7

    Elli A sanoo

    iItselleni on suolainen aina maistunut paremmin kuin makea. Joskus ravintolassa kun jälkkäri kuuluu menuuseen, niin vaikka jälkkäriä tavallaan tekee mieli, niin heti sen syötyäni tekisi mieli tilata joku pieni juustopala tai vaikka suolakeksi. Ainoa makea ruoka mistä pidän tosi paljon on jäätelö. :) Siinä se kylmyys jotenkin taltuttaa makeuden. :) Mutta toisaalta taas silloin kun syön jotain pientä makeaa, muuta kuin jäätelöä, niin tekee mieli ns. kunnon makeaa. Keinomakeutusaineet ovat jostain syystä aina maistuneet omassa suussa tosi ikäviltä, suoraa sanottuna pahalta. En pysty syömään tai juomaan jogurtteja tai mehuja, jotka on makeutettu ei-sokerilla. Stevia on pahimman makuista. En pysty käsittämään sen suosiota. Mutta muilla ei taida olla tuota samaa kokemusta. Kerran ostin juotavan jogurtin ja maistettuani sitä huomasin, että se oli mennyt pahaksi. Ei tosin haissut pahalta, mutta maku oli ihan kauhea ja pistävä. Mieheni maistoi sitä ja totesi vain että siinä on joku pieni sivumaku, joka taitaa johtua makeutusaineesta. Ja tosiaan, se olikin joku Valion Protein-sarjan jogurtti, jossa ei ollut sokeia, vaan oli makeutettu Stevialla. Samoin pystyn juomaan lasillisen Sprite Zeroa (makeutusianeena kahden aineen sekoitus, mutta en tavallista Spriteä, jossa on normisokerin lisäksi jotain Stevian makuista (en tiedä mikä aine), joka jää pyörimään suuhun ja on pakko joko pestä hampaat tai syödä jotain muuta päälle. Tämä harmittaa sen vuoksi, että mielelläni kokeisilin kokonaan sokeritonta kautta ihan mielenkiinnosta siihen, miten se vaikuttaisi vireystilaan ja sen tasaisuuteen. Monihan sanoo, että sokerin jälkeen verensokerin hyppäykset tasoittu ja esim. iltapäiväväsymys saattaa jopa kadota kokonaan.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Mä ymmärrän kyllä hyvin kokemukset (ainakin puhtaan) stevian mausta, en itsekään tykännyt siitä yhtään kun tilasin ekat steviani muinoin iHerbistä. Siinä on sellainen tosi vahvasti läpituleva kasvimainen sivumaku. Lisäksi puhdas steviajauhe on niin järjettömän makeaa että sitä on vaikea annostella kohtuudella, jo pieni teelusikan kärjellinen ylimakeutti mun parin design rahkajogurttisekoitukset. Purkki lensi lopulta roskiin.

      Puhdas stevia sellaisenaan ei olekaan saanut suurta ”kansansuosiota” vaan stevia-valmisteiden joukossa suositumpia ovat maultaan ja käyttöominaisuuksiltaan paremmat stevia-erytritoli-sekoitukset. Itse käytän pelkästään niitä.

      Minunkin mielestä keinomakeutusaineet etenkin juomissa maistuu aika kaameilta, mutta toisaalta, nyt sokerista vieroituttua sokerinen limsa maistuu vielä karmeammalta. Minulle on joskus tuotu ravintolassa vahingossa sokerilimsa lightin sijaan ja se maku… :-X Tai ehkä se on vain makeuden taso joka ylittää sietokykyni, sokerilimsa maistuu light-limsoihin verrattuna ihan jäätävän imelältä.

    • 7.2

      Jäde sanoo

      Suosittelen tekemään itse jäätelöä – se on tajuttoman helppoa ja tarkoitan sokeritonta versiota! Kermaa, kananmunaa, vanilijaa ja karppisokeria. Minuun ja vieraisiin uppos – ainut että karppisokeri jää rakeisemmaksi kun normisokeri.

  8. 8

    sanoo

    Just söin hillomunkin ja oli muuten hyvää ;D tuli yllätysvieraita ja toivat jotain tullessaan. Hyvä niin koska meillä ei ole vierasvarana kuin jotain keksejä. Joskus aikoinaan söin kyllä mitä sattuu ja karkkia/suklaata ihan jokaikinen päivä. Eikä se näkynyt missään!
    Aikuisiällä on ollut pakko ruukata ruokavalio uusiksi. Myöskin Ärtyneeseen suoleen sairastuneena on pakko vähän miettiä jos ei halua että koko ajan koskee ja turvottaa. Kohtuus kaikessa ja arkena siistitty ruokavalio. Karkkia ja suklaata en halua kokonaan jättää pois. Ei tule ikinä onnistumaan. Munkit on myöskin liian vastustamattomia ;D kun ei juo eikä polta niin saahan sitä joku pahe olla. Elämä on myöskin liian lyhyt siihen että alkaa rajoittaa kaikkea, aina löytyy vaihtoehtoja makealle tai aina voi muistaa sen kohtuuden :)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Jes, ”paheita” saa olla, eihän me varmaan muuten oltaisi ihmisiä ^_^ Mä ajattelen niin, että jos jonkun asian (kutsutaan sitä vaikka ’paheeksi’ paremman ilmaisun puutteessa) poisjättäminen elämässä vaikuttaa elämänlaatuun selvästi ja kokonaisvaltaisesti heikentävästi ja vie pois todella tärkeän ilon lähteen, ei sen poisjättämisessä ole mitään järkeä. Koska terveys ja hyvinvointi ovat kokonaisuus jota ei voi nähdä vain yksittäisten ”terveellisten” ja ”epäterveellisten” asioiden summana. Jos parit ihanat viinerit ja munkit viikossa, tai vaikka muutama savuke silloin tällöin tai viinikekkerit viikonloppuisin rakentavat jonkun yksilön elämään hyvää mieltä ja oloa ja rentouttavat ja ilahduttavat, ja niiden poisjättö taas johtaisi suoranaiseen vitutukseen jos nyt saa näin suoraan sanoa, niin eihän niiden poisjättämistä voi mitenkään pitää terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävänä asiana. Hyvinvointi on muutakin kuin verikokeiden tuloksia ja optimiarvoja. Tietysti täytyy pystyä näkemään ero ongelmakäytön ja kohtuullisen hyvän mielen käytön välillä (siis tyyliin 12 pizzaa viikossa ja siihen 20 litraa sokerilimua päälle vs. kahvipullat työkavereiden kanssa), enkä tietenkään kannusta ketäämn mässäilemään tai juomaan itseään hengiltä vain jos siitä tulee hyvä mieli. Mutta minkään itselle merkityksellisen, elämänilolle olennaisen, hyvää mieltä tuovan asian kohtuu-”harrastuksen” lopettamista vain jonkun ”kirjaterveydellisen” viitteen pohjalta en suosittele kenellekään. :) Jos munkit ovat olennainen osa elämäniloa niin ääntä kohti vain ^_^

      Itselleni tällaisia ”paheita” ovat aurinko ja viini, voisin helposti yliharrastaa kumpaakin… <3 Ja välillä harrastankin. (Ja viinejä en siis päihtymismielessä vaan makunautinnon pohjalta, olen niin hurahtanut hyvien viinien maailmaan että itse asiassa toivoisin että niissä olisi puolet vähemmän alkoholia että niitä voisi nauttia enemmän juopumatta..! :D)

  9. 9

    Sari sanoo

    Tiesitkö, että Alprolta löytyy myös makeuttamaton soijamaito (Alpro Unsweetened) ja saman niminen jugurtti myöskin :)

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Joo, toki tiedän maustamattoman soijamaidon, sitä on tarjolla monellakin merkillä :) Se vain on niin kamalan makuista kahvissa että ei pysty käyttämään, kahviin on pakko laittaa tuota maustettua (juon kahvini latte-tyyppisesti runsaalla maidolla).

      Mitä Alpron Unsweetened-jogurttiin tulee, se on vakiokamaa jääkaapissani :) Syön sitä päivittäin.

  10. 10

    Helena sanoo

    Kiitos, tämä oli ihanan rohkaiseva postaus sokerikoukusta pyristelijälle <3

  11. 11

    Lilja sanoo

    Mä syön herkkuja silloin tällöin, vähän tilanteesta riippuen. Usein huomaan, että stressi ja väsymys vaikuttaa makeanhimoon. Toisaalta joskus tulee syötyä herkkuja ihan vaan ”tottumuksesta”, vaikkei välttämättä erityisemmin tekisi mieli ja siitä oon nyt opetellut pois, koska miksi syödä jotain, jos ei sitä tee mielikään :)

  12. 12

    meow sanoo

    Kiitos paljon tästä postauksesta! :) Olen kovasti yrittänyt vähentää sokerin syömistä viimeisen… noin 1,5 vuoden ajan(?). Oon tehnyt muutoksia pikku hiljaa. Ennen mm. join mehua lähes joka päivä. Nyt saatan ostaa kerran kuukaudessa viikonlopuksi tuoremehupurkin itselleni ja poikaystävälle juotavaksi. Ainakin yksi positiivinen asia, minkä olen huomannut, etten pysty enää syömään (kaupasta valmista) mansikkajogurttia vaan syön vain maustamatonta ja lisään mustikoita :)

  13. 13

    Copper sanoo

    Mun pitäis jättää sokeri kokonaan pois. Reuma+sokerin (ja viljan ja maitotuotteiden) aiheuttama kehon krooninen tulehustila ei välttämättä ole mikään paras idea. Normaalissa ruokavaliossa en syö oikeastaan mitään piilosokereita, esim. en mausta salaattia salaattikastikkeella ja rahkankin syön hedelmillä maustettuna, mutta ne herkut, ne on vaan niin vaikee jättää pois! Mulla se on joko kaikki tai ei mitään. Ei onnistu herkkupäivät kerran viikossa, ei sellaset että syön vain tarjottaessa mutten osta kotiin. Se patukka/jäätelö/karkkipussi vaan itestään menee koriin ja ennenkun huomaankaan, se on mennyt parempiin suihin. Se pitäis katkasta kerrasta! Punaisen lihan jätin jo pois vuosi sitten ja sitä en ole yhtään kaivannut. Ehkä tänä kesänä jätän sokerin ja valkoiset viljat. Harmi vaan, kun tykkään ihan älyttömästi leipoo!

  14. 15

    minttu sanoo

    Olen ollut puoli vuotta karppiruokavaliolla, mutta nyt kolmisen viikkoa olen tehnyt juhliin leipomuksia ja minusta on pelottavan nopeasti löytynyt takaisin se vanha herkkupeppu – siinä taikinakippoja ja toteutuksia ensin maistellessa, sitten syödessä ja lopulta ahmiessa (söin ison mokkapalakakun lopun)… Niin on mennyt jauhot, sokerit ja suklaat napaan ja niihin on tullut jo himo, että niitä on ollut ”pakko” ostaa jo kaupasta lisää. Pelottavan nopeasti sokeri koukuttaa takaisi, hui!

    Olo on ollut kaamea!; henkisesti ja fyysisesti. Ero on aivan valtava ja kun todellisuus löi tajuntaan muutaman koomaviikon jälkeen. Niinpä päätinkin palata takaisin kurinalaiseen ruokavalioon. Olo oli herkkujaksolla nuutunut, ärtynyt sekä voimaton. Ja olo omasta kropasta on ollut tuskainen. Kolmas päivä tutuissa ruuissa menossa ja vielä hyvillä fiiliksillä :) sekä oloilla :D

    Kannustusta itselleni etsiessä törmäsin blogisi teksteihin ja minusta on tullutkin uusi lukija – ihania kirjoituksia sulla!!! <3

    Olet varmasti kirjoittanut paljon ruokajuttuja tehnytkin, mutta selailusta huolimatta en löytänyt ideoita iltapalaan. Olisiko sinulle niihin (ihania) ideoita?, kun näin alkuvaiheessa nuo rahkat ja jugurtit pysyvät visusti jääkaapissa marjojen kanssa. Kukkakaalileipiä olen tehnyt aiemmin iltapalalle. Mahtava löytö teksteistäsi oli tuo vhh-pasta :D pakko päästä kokeilemaan.
    Munakas aamupalana on pysynyt herkkuviikoista huolimatta. Mutta mitä syödä illalla – kun päivän on jo syönyt salaattia ja aamupalana munakasta???

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Hei minttu :) Mukavaa kuulla että olet löytänyt lukijakseni, tervetuloa :)

      mutta selailusta huolimatta en löytänyt ideoita iltapalaan. Olisiko sinulle niihin (ihania) ideoita?

      Minkä tason hiilareilla syöt tällä hetkellä..? Kertomuksesi ei paljastanut oletko induktio-tason hyvin alhaisissa lukemissa vai ”normi-vhh:lla”? Jos pidät juustosta, juustolautanen on tosi hyvä ltapala – ainakin mun makuun ^_^ Pilko leipäjuustoa ja paria muuta juustoa mistä tykkäät ja niiden seuraksi vaikka rapeaa selleriä, suippopaprikaviipaleita ja porkkana- ja kesäkurpitsatikkuja :)

      Tai syö iltapalaksi kylmiä tonnikalapullia snack-tyyliin, tee dippi kermaviiliin (tai soijajogurttiin jos olet induktio-tasolla) ja pilko jälleen kaveriksi muutamat rouskuvat kasvikset. Tai jos olet jo saanut päivän salaattiannosten myötä vihanneksista tarpeeksesi niin syö pelkkiä tonnikala-(tai liha)pullia :)

      Ja mitenkäs puuro? ^_^ Tykkäätkö siitä? Kookospuuro on erittäin vähähiilihydraattinen puurovaihtoehto :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.