Sitä luulee että on jo nähnyt komeimmat

santowines_sunset_img_9434

…mutta yhä näitä riittää.

Olen palannut Anafilta ja päätin jäädä Santorinille loppusaarihyppelyn ajaksi.

Syitä:

  • Huoneeni Karteradosissa on halpa ja ihana ja tuntuu jo kodilta
  • Santorini on mieletön ja täällä riittää nähtävää
  • Olen jäljessä budjetistani ja… köh, käytän jäljellä olevan matkakassan mieluummin hyvään ruokaan ja viiniin (joka muuten Santorinilla on Kreikan parasta) kuin eri saarille siirtyilyyn ja mahdollisesti kalliimpiin vuokrahuoneisiin
  • Tekee vain mieli olla aloillaan ja nauttia tutun ympäristön kotoisuudesta ja ihmisvilinästä
  • Ja onhan tämä nyt ihan älyttömän ainulaatuinen kolkka maailmassa, kyllä täällä kelpaa olla

idsantowines_img_9428

 santowines_img_9413 santowines_img_9498 santowines_img_9519

…kuin auringonlaskussa ei olisi jo tarpeeksi….

.

Kävelin äsken 4 km pimeää maantietä että pääsin Santo Winesilta kotiin. Kysyin kolmelta eri ihmiseltä missä on bussipysäkki ja kaikki sanoivat, ”Menet ulos ja käännyt ekassa risteyksessä vasemmalle, se on just siinä”.

Ei ollut.

No, lopulta oli aika tunnelmallista kävellä hämärässä Pirgosista alas Karteradosiin kulkevaa tietä, kun tie kulkee korkealla niin että siltä näkee saaren kummallekin puolelle ja aina kärkeen Oiaan saakka. Näin Kamarin, Messarian ja Vothonasin valot. Edessä Firan ja Firostefanin. Kaukana oikealla puolella saatoin hahmottaa Anafin Choran pienenä heikkona valotäplänä meren keskellä <3

En ole koskaan kulkenut tätä tietä mutta tiesin että se vie Firaa ja kotia kohti. Suunnistaa vain saaren suurinta valoaluetta kohti niin ei voi eksyä.

Yhtäkkiä olin tutussa risteyksessä ja käännyin kotikadulleni. Domatian ovella minua vastaan tuli paikan isäntä George. ”Nice to see you, how are you?” George sanoi.

”I’m good”, vastasin.

                                              ”I’m very good.”

Kommentit
  1. 1

    Tarja sanoo

    Santorini <3
    Tuo tarjotin näyttää kyllä ammattimaiselta :D (alkoi kamalasti tehtä mieli kylmää valkkaria, sunnuntai-aamuna…)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Tuo tarjotin näyttää kyllä ammattimaiselta :D

      ^_^

      Tilasin kuuden viinin tasting menun. Eipä ollut hinnalla pilattu; 6 x 60 ml viiniä, kulhollinen juustoa, ihania oliiveja ja Santorinin-tomaattidippi: 19 euroa…! Näköalat kaupan päälle ^_^ Ei voi kuin jälleen todeta että Kreikassa on helppo saada luksuselämyksiä budjetilla :) <3

      • 1.1.1

        Tarja sanoo

        Ooo! Hinta kohdillaan! Ja alan olla yhä varmempi siitä, että mun pitäisi olla seuraavaksi Kreikassa ja mieluiten Santorinilla… (etenkin, kun katsoo ikkunasta tuonne pimeyteen näin maanantai-iltana)

  2. 2

    Heidi sanoo

    Sattuipa muutama vuosi sitten Kreikassa.. Menimme bussilla rannalle saaren toiselle puolelle ja takaisin. Päädyimmepä menemään toisenkin kerran.. Odottelimme bussia takaisinpäin tunnin jos toisenkin, ei näkynyt. Yritimme saada taksia, ei ollut saatavilla. Ainoa kerta kun soitimme johonkin opaspalveluun, kävelimme ohjeiden mukaiseen paikkaan, ei näkynyt bussia eikä edes pysäkkiä. Jatkoimme kävellen ja alkoi hämärtyä. Kävelimme ja kävelimme tietämättä mihin kävelemme, kaikki pienetkin valot alkoivat kadota ja tajusimme, että tämä tie menee ylemmäs, joten ei kun takaisin. Ja taas kävelimme, ei aavistustakaan taas siitä, että onko reitti oikea. Olisimme ilomielin kävelleet jos olisimme tietäneet onko suunta oikea. Mutta ei tietoa missä kävelemme. Ei ollut mitään eikä ketään keneltä kysyä. Oli todella pimeää, autot ajoivat kovaa vauhtia ohi, mekon helmaa hipoen. Pelottavaa oli jos joku satunnainen auto hiljensi meidät nähdessämme, tai pysähdyksissä oleva auto sammutti valot kun lähestyimme. Lienee ollut jotain hylättyä ns.teollisuusaluetta kun jokuset koirat hyppivät verkkoaitoja vasten ja murisivat ja irvistelivät. Jostain jokunen irtokoirakin tuli helmoihin. Puskissa sihisi varmasti jotkut käärmeet ja rapinasta päätellen muutkin eläimet siellä olivat. Silloin pelkäsin! Pelkäsin ja kävelin tietämättä mihin kävelin! Sitten jossain kohtaa näkyi rakennus ja siellä valoa, ovesta näkyi pari naista jossain lihaprojektissa, jokin lihakaupan tapainen ilmeisesti, en tiedä oliko meidän vai heidän ilmeet enemmän näkemisen arvoiset. Ilman yhteistä kieltä saimme kysyttyä reittiä, ei auttanut kuin uskoa ja jatkaa matkaa. Aika pian näkyi paikka josta tunnistimme erään paikan ja voi sitä tunnetta!! Siitä oli matkaa vielä jonkin verran hotellille, kun lähestyimme hotellia, sanoin seuralaiselleni, että nyt freesi ilme, että ihan kuin olisimme olleet vain ’kylillä’ :D Perille päästiin :D Olin iloinen siitäkin, että yksi ainoista hotellin henkilökunnista joka ei seurannut tekemisiämme metrin tarkkuudella, nimittäin monien muiden hotellien hlökunta olisi vastaavassa tapauksessa jo varmasti laittanut jonkun poliisipartion peräämme :D
    Tämä on ainoa kerta kun reissuilla olen ihan oikeasti pelännyt! Mutta selvisimme :) Jälkikäteen olemme saaneet monet naurut asian suhteen, mutta silloin ei naurattanut! Olin äitini kanssa.
    Jälkikäteen tutkimme, että suora reitti olisi ollut about 10km, meidän reittimme lähenteli ehkä 20km. Onneksi juuri sillä kertaa oli kengät joilla ylipäätään pystyi tuollaisia matkoja kävelemään! Ja onneksi oli tilkkaset vettä! Tietenkin oli sellainen kerta, kun emme poikkeuksellisesti olleet rantapäivän yhteydessä syöneet.
    Loppu hyvin, kaikki hyvin <3

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Huhhuh mikä tarina…! :-0 :-0 (En saanut enää eilisiltana vastattua kun netti pätki koko ajan.)

      Siis 20 kilometria… herranjestas mikä seikkailu..! Olisi minuakin pelottanut. Jos olisin ollut yksin olisin varmaan joutunut pakokauhun valtaan ja hyytynyt, jostain syystä etenkin vieraat (vahti)koirat pelottaa mua ihan kamalasti. (Hassu sattuma että tulit kirjoittaneeksi niistä tässä tarinassa kun mulla oli suunnitteilla tälle päivälle postaus, jossa puhun pelostani niitä kohtaan..)

      Pienissä paikoissa ulkomailla ei busseihin tosiaan ole luottamista, kulkevat miten sattuu. Huomattu monessa reissussa.

      Kiitos kun jaoit tämän ”kauhutarinan”, ihan jännitti teidän puolesta kun luin tätä…! Tässähän olisi ollut ainekset vielä hyytävämpään Stephen King -novelliin, kun osuitte pimeyden keskellä vielä siihen lihakauppaan…….

      • 2.1.1

        Heidi sanoo

        Enpä ollut tuota tullut ajatelleeksi, että LIHAkauppa :D
        Ja matkasta en tiedä oliko 20km, mutta ajallisestikin olisi sopinut.
        Minähän ehdotin matkan varrella muutaman kerran, että jäädään tähän seisomaan ja odotetaan, että alkaa valostua, koska toisin paikoin oli niin pimeää ettei nähnyt sitä tietä, vaan askeleet meinasi väkisin viedä johonkin ’rotkoon’, mutta sitten ne kaikki eläimet muistutti seuralaiseni!
        Tällä järjellä, ei olisi lähdetty niiltä parilta kadulta missä oli vielä toimintaa, ja olisi soitettu uudestaan sinne opas-juttuun, että tehkää jotain, hommatkaa taksi tms. Koska sitten pimeydessä siellä jossain, olisi ollut aivan turha soittaa, koska emme olisi osanneet sanoa edes kilometrien tarkkuudella missä olemme, missään ei lukenut mitään!
        Olimme hyvillämme, ettei ollut viimeinen reissupäivä, tarkoitan ettei ollut kiire pakkaamaan/lennolle :D
        Mukava muisto näin jälkikäteen, mutta silloin itse tilanteessa oli hieman erilaiset fiilikset :D
        Omatoimisuus on hyväksi ja siitäkin selvittiin :D

        • 2.1.1.1

          Sanni sanoo

          Joo, tuollaisista jää ainakin eloisia muistoja jos ei muuta ^_^ Seikkailut maustaa elämää :D

          Tällä järjellä, ei olisi lähdetty niiltä parilta kadulta missä oli vielä toimintaa, ja olisi soitettu uudestaan sinne opas-juttuun, että tehkää jotain, hommatkaa taksi tms.

          Näin mäkin olisin varmaan tehnyt. Mutta nämä on näitä että jälkeenpäin on hyvä todeta miten olisi kannattanut tehdä, mutta tilanteen ollessa päällä sellaista valintaa ei vain jostain syystä olisi kuitenkaan tehnyt… ^_^

          • 2.1.1.1.1

            Heidi sanoo

            Muistoja nimenomaan, ihania juttuja mitä muistella :)
            Ja kyllä, jälkiviisaus on hyvä juttu toisinaan :D
            Mutta koska selvitty ollaan puolin ja toisin, niin kaikki hyvin :D
            Jälkikäteen ajateltuna, kreikkalaiset niin ystävällisiä ja auttamishaluisia, niin kumma juttu, ettei kukaan pysähtynyt kysymään tarvitsemmeko apua, kun varmasti siinä isohkolla tiellä samoja autoja meni niiden tuntien aikana ensin toiseen suuntaan ja sitten takaisin, ja emme varmasti näyttäneet siltä että olemme patikkaretkellä vaatetuksinemme.. MUTTA ONNEKSI kukaan ei pysähtynyt tarjoamaan apuaan, koska pelkokerroin oli jo muutenkin tarpeeksi suuri :D

            • 2.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              MUTTA ONNEKSI kukaan ei pysähtynyt tarjoamaan apuaan, koska pelkokerroin oli jo muutenkin tarpeeksi suuri :D

              ^_^

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.