Saako miehen ulkonäköpaineista puhua?

Miesten ulkonäköpaineet.

Sain juttuehdotuksen tähän mielenkiintoiseen aiheeseen miespuoliselta tutultani. Hän lähestyi minua sähköpostitse ja kirjoitti aiheesta näin;

”Yleensä ulkonäölliset ongelmat mielletään naisten ongelmaksi, mutta kyllä siitä miehetkin kärsivät. Aihe vain on aika vaiettu, koska miehet ovat länsimaisessa kulttuurissa sen tapaisessa asemassa jossa heikkouksia joko ei ole, tai niistä vaietaan iäksi.”

”Miesten ulkonäköpaineet eivät aina edes ole pelkästään ulkonäöllisiä. Verrattuna naiseen, näin yleistäen, miehen täytyy olla tietynlaisessa menestyvässä asemassa, erittäin kunnianhimoinen, kaiken taitava karski karju, mutta samalla myös sopivassa määrin herkkä ja älykäs tunneihminen. Melkoisia vaatimuksia?”

Mies_vartalo

Kuva: Markus Paukkula Photography

Päätin tarttua aiheeseen. Hain kaveripiiristä ja blogin kautta juttuun haastateltavia miehiä, joita osallistui lopulta 20 kappaletta. Ensin mietin, että otanta on aika pieni, mutta kymmenien sivujen vastausmateriaalia läpikäydessäni tajusin, että vielä laajemman aineiston perkaaminen ”vain” blogipostausta varten olisi jo ollut vähän turhan kunnianhimoinen projekti ;D. Juttua odoteltaisiin varmaan vielä vuonna 2020…

Haastatelluista miehistä 18 oli haastattelun aikana parisuhteessa (seurustelusuhteessa tai naimisissa), kaksi sinkkuja. Kolme miehistä oli ulkomaalaisia. Ikää en tullut kysyneeksi (rehellisesti unohtui), mutta kaveripiirini haastateltavat ovat ikäluokkaa 27-39. Blogin lukijaprofiilin ikäjakauman perusteella arvioin, että blogin kautta haastatteluun osallistuneet miehet ovat iältään väliltä 20-35. Haastattelut tehtiin sähköpostitse touko-kesäkuussa 2014.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehet kokevat ulkonäköön liittyviä paineita siinä missä naisetkin, se on selvää. Näistä paineista vain ei puhuta yhtä paljon kuin naisten, varmasti osaltaan juttua ehdottaneen tuttuni mainitsemista syistä; miesten kuuluu olla taffeja, heikkouksia ei näytetä.

Ei ole miehistä valittaa liian pienistä hauiksista tai pituudesta, siinä missä naisten marina isoista takamuksistaan tai ”alleistaan” on ihan arkipäivää, tietyllä tavalla jopa viihteellistä. Naisten keskeisessä kommunikaatiossa ulkonäköongelmista puhuminen on yleistä ja lehdissä jaetaan ratkaisuja näihin ongelmiin yhtä luontevasti kuin piirakkareseptejä ja takkahuoneen sisustusvinkkejä.

Mies_Asos5

Kuva: Asos

Nyt on miesten vuoro puhua. Aiheuttavatko ulkonäköön ja miehisyyteen liitetyt odotukset paineita? Pitääkö näyttää jonkun mittapuun mukaan paremmalta? Mitä se paremmuus on? Mitä on miehisyys?

En pyri tällä kirjoituksella mihinkään syväluotaavaan analyyttiseen lähestymiseen (heh, sitä tuskin kukaan odottikaan :)), vaan antamaan miehille yksinkertaisesti äänen asiassa, joka yleensä liitetään naisiin. Kirjoitus sisältää myös omaa paikoin rönsyilevää pohdiskeluani aiheen ympäriltä.

Sallittehan muuten tekstissä käytetyn yleistyksen sujuvan lukemisen kannalta. Kun kirjoitan, ”Miehet sitä, naiset tätä”, olen luonnollisestikin tietoinen siitä, etteivät kaikki yksilöt kuulu ko. käytöksen tai ominaisuuden piiriin. Jatkuvat rajaavat ilmaisut kuten ”useimmat miehet/naiset, tyypillisesti…, perinteisesti moni..” jne tekevät tekstistä raskasta lukea, ja kaikki toivon mukaan ymmärtävät yleistyksen käytön tässä yhteydessä.

Mies_ja_koira

Osassa 1 puhutaan konkreettisista ulkonäköongelmista ja miehekkyyden määritelmästä

Haastatteluissa eniten esiinnousseet huolenaiheet liittyivät odotetusti ruumiinrakenteeseen kuten pituuteen, lihavuuteen ja laihuuteen. Toisin kuin naiset (jep, juuri tällaisia yleistyksiä tarkoitin, ottakaa hellästi), mies voi usein kokea ongelmana myös liiallisen hoikkuuden – laihuutta ei koeta miehekkäänä eikä miehen kohdalla puoleensavetävänä ominaisuutena.

”Etenkin yläasteella sain sekä pituudestani että aknesta jatkuvasti  ikäviä kommentteja,” kirjoittaa yksi haastatelluista. ”Tunnen, ettei minua oteta tosissaan ja kohdellaan kuin pientä poikaa.”

”Tunnen katkeruutta pituudestani, koska se on asia johon en voi itse mitenkään vaikuttaa. Minun on vaikea välillä kokea itsekkään että olen kunnolla mies.”

Toinen mies kertoo pituuteen ja hentoon ruumiinrakenteeseen liittyvästä kiusaamisesta näin:

”Nuorena siitä sai kuulla paljonkin. Kun haukkua tai alistaa pitää, niin ulkoisista jutuista siinä liikkeelle lähdetään. Aikuisenakin voi vielä toisinaan kuulla siitä, ei tietenkään suoraan sillä tavalla kuin nuoruudessa, mutta joistain sivulauseista toisinaan välittyy joidenkin henkilöiden käsitys siitä, millaista miehekäs miehekkyys on: isoa”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä: isoa. Muodokkuus ja kapea vyötärö yhdistetään naisellisuuteen, miehillä avainsana on ”kookkaus”. Ei lihavuus, mutta pituus, harteikkuus, lihaksikkuus. Biologisesta näkökulmasta tämän saattaa ymmärtää, onhan kookkaampi vastustaja todennäköisesti luonnossa vahvemmilla.

Sama biologinen peruste vaikuttaa naisten kohdalla; muodot = hedelmällisyys, vauvan imettäminen = naisen tehtävä. Selviytymisen kannalta on lisäännyttävä. Vahva uros ja hedelmällinen naaras takaavat lisääntymisen.

Selviytyminen. Emme ole enää tuhansiin vuosiin asuneet puissa, mutta tuo evoluution sanelema selviytymisen koodi määrittää pohjimmiltaan edelleen sitä, mikä nähdään yksilössä vahvuutena ja ihailtavana.

Kauneusihanteet vaihtelevat kulttuurista, maanosasta ja aikakaudesta toiseen, mutta yksi asia säilyy punaisena lankana: mikä edesauttaa yksilön selviytymistä, koetaan tavoiteltavana ja ihailtavana ominaisuutena. Hedelmälliset ja vahvat yksilöt ovat aina selviytyneet parhaiten. Niin yksinkertainen on lopulta menestyksen ”kaava”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta palataanpa sitten haastatteluun. Aihe on niin mielenkiintoinen kaikkine sivupolkuineen että rönsyillä voisi helposti 20 sivua eikä alkaisi edes hengästyttää. :)

Kaikki miehet eivät murehdi ulkonäköään. Yksi mies kirjoittaa:

”Vaikka en ole kulmakunnan komein mies, en koe sen haittaavan. Millä useimpien naisten mielestä vaikuttaisi olevan eniten merkitystä on se, että miehen seurassa on hauskaa ja mukava olla, se on sitten minun vahvuuteni.”

Naisena voisin kyllä myös olla allekirjoittamassa tämän merkitystä.

Mies_Asos2

Kuva: Asos

Toinen eniten esiinnoussut ulkonäköpaineiden lähde on pukeutuminen. Vaatteet tuovat itsevarmuutta miehelle siinä missä naisellekin.

Vaikka shoppailu ja kiinnostus muotia kohtaan tuntuu olevan lähinnä naisille ”varattu” harrastus, vaikuttaa vaatteilla olevan miehille vähintään yhtä tärkeä rooli.

Vaatteet eivät kuulu miesten tyypillisiin keskustelunaiheisiin, shoppailusta puhumattakaan, ”Ooo, Cheap Mondaylle oli tullut uusi farkkumallisto, joko näit?”, mutta vaatteiden merkitys tyylin rakentajana ja itsevarmuuden vahvistajana on heille yhtä olennaista kuin naisillekin.

Yksi miehistä kirjoittaa: ”Pahimmillaan päällä on pidetty vaatteita, jotka eivät todellakaan ole miellyttäneet, vain siksi, että näyttäisi muodikkaalta.”

Miehet_Asos

Kuva: Asos

Kiinnostavasti, miehet eivät juurikaan mainitse mitään kasvoihin liittyvää, aknea ja yhdessä sivulauseessa heitettyä nenän muotoa lukuun ottamatta. Naiset ovat ilmeisesti paljon kasvotietoisempia – Karkkipäivästäkin näkee, että täällä analysoidaan jopa kulmakarvojen kaarevuusastetta ja sen esteettistä vaikutusta.

Voisikohan olla, että me naiset kiinnitämme enemmän huomiota kasvojen ”ongelmiin”, koska meillä on miehiä luontevampi keino häivyttää näitä ongelmia – meikki? Jos miehellä on mielestään liian pienet silmät, mitä hän sille voisi tehdä? Nainen tarttuu maskaraan.

Koska (tavallisen*) miehen mahdollisuudet muokata kasvonpiirteitään ilman kirurgiaa ovat hyvin rajalliset, he eivät kenties jaksa stressatakaan asiasta. Tämä on vain minun pohdintaani – jos joku mies lukee tätä niin saa mielellään kertoa onko asia näin.

* Keskiverto heteromies ei yleensä meikkaa.

Mies_Asos4

Kuva: Asos

Muita vastauksissa esiintuotuja itsetuntoon liittyviä ulkoisia huolenaiheita olivat mm. hygienia (hien haju) ja hiukset. Miehet kiinnittävät paljon huomiota hiuksiin – seikka, joka ei varmastikaan tule yllätyksenä.

Meillä kotona hiusten ulkonäkö on jopa tärkeämpää miehelle kuin talouden naisedustajalle. ”Älä koske niihin, just laitoin tukka-ainetta!!” on hyvin yleinen älähdys kun Mr. Karkkipäivän päätä yrittää paijata. Tukan on oltava just eikä melkein. (Emäntää naurattaa, koska tukkaa on 2-3 senttiä eikä emännän silmiin niihin saa ”kampausta” sitten millään…) Vuosien yhteiselon jälkeenkään en ole vielä oppinut, että geelattuun tukkaan ei kosketa :D :D

Yksi mies kirjoittaa ulkonäköpaineistaan näin:

”Jännittää, näyttääkö sitä muille tarpeeksi hyvältä. Siitä se sitten kohdistuu yksityiskohtiin, kuten nenän muotoon, liian pieniin lihaksiin tms. Sitä sitten parhaimmillaan yrittää manipuloida miettimällä mitä kuvakulmaa itsestään tarjoaa :D”

Mies_vartalo2

Kaikki eivät koe paineiden olevan ympäristön asettamia:

”Tänä päivänä asetan selkeästi itse itselleni eniten paineita; hyvä yleiskunto, lihaksikkuus ja miehinen ulkonäkö ovat kaikki asioita joilla on merkitystä minulle. En ole kuitenkaan pitkiin aikoihin heijastellut ominaisuuksiani muiden vastaaviin, vaan motivaationi tulee puhtaasti sisältäpäin.”

Tämä on asia, josta olemme jutelleet paljonkin parin ystävän kanssa. Onko ulkoisissa asioissa ylipäänsä olemassa mitään, mikä ei tavalla tai toisella liittyisi ympäristöön ja niihin odotuksiin, joita koemme muiden itseemme kohdistavan? Sitä ei välttämättä edes tiedosta.

Miehet_Asos2

Kuva: Asos

Jos ajattelen, että kauniisti meikatuilla silmillä on merkitystä vain minulle itselleni (eli siitä tulee minulle hyvä olo), niin lopulta tuo hyvän olon tunne kuitenkin liittyy ympäristöön. Mehän peilaamme kaikkea ympäristön kautta.

Jos olisin yksin maailmassa, en voisi verrata itseäni kehenkään tai mihinkään, jolloin minulle ei voisi syntyä kuvaa siitä, mikä on kaunista tai vähemmän kaunista, ihailtavaa tai vähemmän ihailtavaa. Tai mikä ulkoinen seikka vaikuttaisi suoraan selviytymiseeni. Miten minulla tällöin voisi olla parempi olo maalattujen silmien kanssa?

Tiedän meikattujen silmien vaikutuksen, kiitos ympäristön antaman referenssin. Luulen, että kaikki ulkoisesti toivomamme asiat liittyvät loppujen lopuksi vuorovaikutukseen ympäristömme kanssa. Emme ehkä suoraan ajattele, että haluamme vahvat lihakset ja kiiltävät hiukset miellyttääksemme toisia, mutta näillä ominaisuuksilla varustettuna olemme kuitenkin lähempänä yhteisön määrittelemiä vahvan ja menestyvän yksilön tunnusmerkkejä. Niin fyysinen kuin psyykkinen kauneus, voimakkuus, ”tilan ottaminen” – siinä ominaisuuksia, jotka jo biologisesti antavat yksilölle paremmat eväät selviytyä.

Selviytyä, kaikki palaa aina tähän.

Eräs mies tiivistää asian näin:

”Yhteiskunta ihailee miehiä, joilla on tilanne hallussa ja sutjakka heitto tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja itsetunnon pitää näkyä ulospäin ryhdistä, ilmeestä, ja vaatetuksesta.”

Mies_vartalo4

Miehisyys? Mitä se on?

Yksi selkeä paineiden aiheuttaja tällä alueella on seksi.

Etenkin nuorempana moni mies voi kokea, että taidot vällyjen välissä kertovat suoraan miehekkyydestä ja miehisyydestä. Moni kokee, että onnistuminen on nimenomaan miehen vastuulla. Nämä tunteet hälvenevät iän ja elämänkokemuksen karttuessa, mutta nuorelle ne ovat useimmiten mitä määrittelevin miehisyyden mitta.

Yksi miehistä kuvailee aiheeseen liittyviä tuntemuksiaan näin:

”Seksuaalisuuteen liittyen paineet ovat ehkä korkeimmat, koska jostain kulttuurisesta tai tuntemattomasta kolkasta tulee käsitys siitä, että seksissä onnistumisen avaimet ovat miehen vastuulla, eikä kukaan kerro koulussa, että asia ei ole ihan näin yksioikoinen.”

Toinen mies kirjoittaa:

”Oli jonkinlaisia paineita suoriuduinko riittävän hyvin, mutta aikuistuessani tajusin, ettei siinä ole kyse yhden ihmisen suorituksesta, vaan ihan muusta”.

Mistähän ylipäänsä on lähtöisin tuo idea siitä, että miehen kuuluu ns. ”hoitaa hommat”, ja onnistunut seksi olisi yhtä kuin taitava mies? (Jätetään nyt sitten naisten välinen seksi tämän ulkopuolelle…) Media ei mielestäni buustaa tätä myyttiä, kyllä ”Cosmo-maailmassa” puhutaan yhtä paljon kummankin osapuolen roolista. Tulisikohan sitten tämäkin jostain historiallisesta asetelmasta, jonka mukaan nainen on yhteiskunnassa passiivinen, mies aktiivinen?

(Myönnän, että välillä mietin millaista seksi on ollut kautta aikojen… Ja millaista seksi esimerkiksi on todella uskonnollisten ihmisten välillä. Saavatko naiset nauttia täysin peittelemättä? Tai edes miehet..? Vai onko seksi joissain uskonnoissa pelkästään lisääntymiseen liittyvä toimitus johon tunteet ja tuntemukset eivät kuulu…? Tämäkin olisi jo ihan oman postauksensa aihe….)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haastatteluvastauksissa nousi esiin miehisyyden mittoja ja määritteitä laidasta laitaan. Puhuttiin lihaksista, parransängen oikeasta pituudesta, urheilullisuudesta, tyypillisesti miehisiksi mielletyistä taidoista kuten talon rakennuksesta. Vain yksi mies liitti miehisyyteen myös materialistiset määritteet kuten omaisuuden; auton, kellot, vaatteet.

Jotkut kommentit olivat hyvinkin stereotypian mukaisia:

”Kokemukset, osaako vääntää kättä, miten pärjää naisrintamalla jne. ovat hyvinkin äijäporukassa roolia määrittävä asia.”

(Tähän saattaa vaikuttaa ikä vahvastikin.)

Toiset kuvasivat miehisyyttä roolimallien kautta:

”Omalla kohdallani miehisyyden rooli on tullut lapsuudesta, omalta papaltani. Ihan kuin pappani olisi ollut supermies. Mikäli metsässä olisi tullut vastaan karhu, koin, että pappani olisi omilla voimillaan sen päihittänyt. Lapsen mieli totta kai värittää asioita, mutta papastani on miehisyyden kuva lähtenyt.”

Lopuksi, erään miehen sanoin:

”Miehisyys on vähän kuin raakaa voimaa, hennon ja hellän naisen vastapuoli. Miehisyyteen kuuluu mielestäni, näin kärjistettynä, osata tehdä talo, suojella omaa perhettä ja kaikki perimiehiset asiat.”

.

Onko näin teidän mielestänne arvon naiset? :) (Ja saavat miehetkin tähän osallistua, heitä vain ei liene lukijoissa edes prosentiksi asti ;)) Täytyykö miehisen miehen osata käyttää vasaraa ja kirvestä, suojella, vääntää kättä – kaataa karhu, kuvaannollisesti..? Vai kokevatko miehet tästä turhaan paineita?

Voiko pieni ja hoikka runoja kirjoittava mies olla myös miehekäs? Onko Woody Allen miehekäs…?

Tähän on hyvä päättää osa 1.

Osassa 2 paneudutaan lähemmin siihen, mistä miesten ulkonäköpaineet tulevat; liittyvätkö ne enemmän naisten asettamiin odotuksiin, vai onko muun ympäristön merkitys suurempi; työpaikan, aseman, kaveripiiirin vai kenties median. Puhumme myös siitä, mitä toimenpiteitä miehet tekevät saavuttaakseen paremman ulkonäköön tai miehisyyteen liittyvän varmuuden.

Kommentit
  1. 1

    -m- sanoo

    Mielenkiintoista päästä miesten pään sisään tässä aiheessa. Itse en ole koskaan kummemmin ajatellut että miehen pitäisi olla ISO tai lihaksikas, enemmän kiinnitän itse huomiota ryhtiin, hygieniaan, ilmeeseen tms. kuin fyysisiin piirteisiin. Liikaa muotoilutuotteita hiuksissa + merkkivaatteet + salilla hankitut lihakset on ehkä viimeine kombo mitä itse jaksaisin miehessä katsella. :D Arvostan enemmän tyyppiä joka harrastaa hyötyliikuntaa, tuoksuu suihkunraikkaalle ilman kemikaalikuormaa ja mieluummin vaikka liikkuu luonnossa kuin istuu pelaamassa sisällä vapaa-aikanaan, eli semmoista ”terveennäköistä” lookia. Muutenkin liikaa ulkonäköönsä huomiota kiinnittävät miehet lähinnä ärsyttävät, kun en jaksa aina ulkonäköön liikaa panostavia naisiakaan kaveripiirissä. :D

  2. 2

    Juli sanoo

    Meidän perheessä menee myös noin, että minä vaivaudun laittamaan hiukset muutenkin kuin ponnarille kerran kuukaudessa, mutta veli viettää päivittäin varmaan puoli tuntia peilin edessä laittaen hiuksiaan. Yksikin hius, joka ei asetu paikoilleen vaan sojottaa, on katastrofaalinen.

    Tämä on niitä aiheita, joita saisi pohtia päänsä puhki, eikä lopputuloksena saataisi muuta kuin reikä päähän. Oma isäni ja molemmat isoisäni ovat ”miehisiä miehiä”, suunnilleen syntyneet työkalut kädessä. Jostain syystä en kuitenkaan ikinä ole oppinut ajattelemaan, että kaikkien miesten pitäisi olla heidän kaltaisiaan.

    Oman ikäluokkani (n. 20-vuotiaat) miehet ovat ainakin omasta mielestään sitä miehekkäämpiä, mitä enemmän naisia ovat kaataneet. Tiettyyn pisteeseen asti itseluottamus on toki viehättävää, mutta tuo noista parikymppisistä uroksista hohkaava yli-itsevarmuus ja 200 metrin päähän löyhkäävä itseriittoisuus ja testosteroni saa vain karvat pystyyn.

    Olen ajatellut pääni kipeäksi saamatta mitään järkevää ajatusta kasaan. Lopuksi sanottakoon, että minun mielestäni tärkeintä on, että mies on mukava, sinut itsensä kanssa ja huolehtii hygieniastaan. Ei kannata ottaa paineita siitä, miltä näyttää, elämä on paljon helpompaa.

  3. 3

    Laura sanoo

    Mielenkiintoinen postaus Itse kyllä ihailen lihaksikkaita miehiä, mutta miehet elämässäni ovat olleet kyllä vähän hoikemmanpuoleisia. Liian treenatut miehet vaikuttavat omaan itsetuntoon lopulta negatiivisesti; koskaan et näytä tarpeeksi hyvältä/hoikalta/treenatulta kuin ns. täydellinen mies. Pidän kuitenkin tärkeänä, että mies osaa vaihtaa autonrenkaat, remontoida ja tehdä muutenkin fyysisiä töitä. Suojelua taas en kaipaa, kyllä tänä päivänä naisen pitää jo vähän itsekin osata pitää huolta itsestään. Toisaalta jossain tilanteessa pieni suojelu tuntuu kyllä kivalta.. Herkkä ja huomaavainen saa olla, mutta ei ihan niin herkkä kuin itse olen! nimim. Se joka itkee mainoksille(kin)
    Sanni sun tekstejä on hirveen ihana lukee, aina jotain uutta. Kiitos!

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Sanni sun tekstejä on hirveen ihana lukee, aina jotain uutta. Kiitos!

      :) *iloinen*

  4. 4

    Nimetön sanoo

    Olipa mielenkiintoinen postaus! Liian usein ei kyllä ajatella ulkonäköasiaa miehen näkökulmasta..

    Tuli mieleen poikaystäväni, joka ei omien sanojensa mukaan ole kovin tyytyväinen ulkonäköönsä. Omasta mielestäni hän on tietenkin maailman komein mies, mutta hän itse kritisoi omaa vartaloaan esimerkiksi lihaksien puutteen osalta. Ja kun tekstissä pohdit, stressaavatko miehet ollenkaan kasvojansa, poikaystäväni on ainakin maininnut tyytymättömyytensä kasvoihinsa, sillä hänellä on ollut pahaa aknetta ja jäljet näkyvät vähän vieläkin.

    Odotan innolla toista osaa tästä postaussarjasta! :)

  5. 5

    JohannaL sanoo

    Täytyy kyllä sanoa, että näin kun on hieman tullut ikää lisää (tällä hetkellä huikeat 25 vuotta :D), olen sitä mieltä, että luonne on ehdottomasti ulkonäköä tärkeämpää. Vaikka mies olisi kuinka hyvännäköinen, niin vasta kun hän avaa suunsa, pystyn muodostamaan lopullisen mielipiteeni. Tiedän monia hyvännäköisiä miehiä, jotka ovat aivan törppöjä ja siinä ei kyllä enää ulkonäkö paljoa pelasta. Muhun iskee äly, huumori ja nokkeluus paljon ulkoisia avuja enemmän. Aivan sama pätee kyllä myös naisten kohdalla. Ei se ulkonäkö tee paljon vaikutusta, jos on aivan latvasta laho ;)

  6. 6

    anonymous sanoo

    odotin kauhunsekaisin tuntein tätä juttua, mutta onneksi pääsin ihan positiivisesti yllättymään. yleensä kun tällaiset tahtovat olla jäätävää cisseksististä paskaa (kovaa kielenkäyttöä, mutta kun ei niitä juttuja voi muuten kuvata). toistellaan ihmeellisiä stereotypioita ja pyöritään pintatasolla, ei edes kyseenalaisteta tiettyjä syvärakenteita. mutta ihan mielenkiintoisella tavalla otit aiheen haltuun, hyväkin päästä välillä lukemaan hieman eri elämänkokemuksesta tulevan ihmisen pohdintoja. varsinkin noita lainauksia oli mielenkiintoista päästä lukemaan.

    jos sukupuoleen liittyvät teemat kiinnostaa, niin haluaisin erittäin lämpimästi suositella esimerkiksi everydayfeminism.com-sivustoa. sieltä löytyy todella ajatuksella (ja sydämellä!) kirjoitettua settiä.

  7. 7

    Maria sanoo

    Mies voi olla muutaki, kun karski, karhumainen ja miehinen mies. Jos mies on tuollainen ns. luolamies niin mulle tulee jotenkin mieleen itsensä tyrkyttäjä. Ehkäpä siihen miesten tuntemuksiin liittyy se millainen kasvuympäristökin on ollut. Epävarmuus ovatko he riittäviä. Tuntuu myös, että mieheltä odotetaan monipuolisuutta, osaa korjata auton, pesukoneen, maalata, remontoida kodin, kokata jne. Minusta jokaiselle pitäisi antaa sitä kasvuvaraa ja kehitys mahdollisuuden. Miehen ei tarvitse osata kaikkea ja olla kunnon äijä eikä tosiaan tuntea painetta sellaisesta. Itse olen luonteeltani meleko päämäärätietoinen ja joskus jyrkkäkin. Onneksi mieheni ei piä minua perinteisenä naisena, sillä jokaisen pitää saada toteuttaa itseään niinkuin haluaa.

    Woody Allen on mies….himppasen omituinen kaveri kylläkin mielestäni :D

  8. 8

    Niina sanoo

    Tulee mieleen Suurlähettiläiden kappale ”Mitä miehen tulee olla” Siinä on nämä asiat lueteltu

  9. 9

    sanoo

    Tää oli hyvä! Mun mielestä miehen ei todellakaan tarvi olla mitenkään älyttömän miehekäs, siinä mielessä että pitäs olla isokoinen ja karvanen. Jo se, että on kohtelias ja omaa muutenkin hyvät käytöstavat, niin sillä pääse jo aika pitkälle (oli kyse sitten kummasta sukupuolesta tahansa).

  10. 10

    sanoo

    Eniten ehkä tällaiset keskustelut -jotka ovat mielestäni toki tärkeitä -herättävät minussa apeutta siitä, miten yhteiskuntamme on vielä näin lastenkengissä, kun puhutaan miehistä ja naisista tai ylipäätänsä sukupuolista. Alan ajattelemaan transsukupuolisia, intersukupuolisia ja muunsukupuolisia, jotka jäävät kokonaan tällaisen keskustelun ulkopuolelle. Miesten ongelmia yhtään vähättelemättä mietin vain, millaista on lukea tällaisista aiheista, joissa oma sukupuoli on jätetty kokonaan pois. Jos miehillä on vaikeuksia täyttää ulkopuolisia ulkonäköpaineita, en halua ajatella, millaista on transmiehellä, joka ei lähtökohtaisesti ole juridisesti tai ulkoisilta tekijöiltään (=vartaloltaan) ”oikea mies”.

    En edes jaksa miettiä, millaisia mielestäni miehien pitäisi olla. Toivoisin vain, että ihmiset voisivat olla sellaisia kuin haluavat ja tehdä asioita, joita haluavat ilman että siihen liittyisi huoli ”onko tämä nyt naisellista vai miehekästä?” Minulle mies on sellainen, joka kertoo olevansa mies. Se riittää minulle, en minä ole mikään standardeja asettamaan.

  11. 11

    Henna sanoo

    Kiitos mielenkiintosesta jutusta!
    Pakko vastata tuohon sivulauseeseen ”millaista seksi on todella uskonnollisten ihmisten välillä?”. Tässä kahden ”hartaan” (:D) uskovaisen liitossa seksi on meille ensisijaisesti nautintoa varten enkä koe että olisimme estyneitä/pidättäytyväisiä. Seksi on kaunis asia kahden toisiaan rakastavan/kunnioittavan/sitoutuneen ihmisen välillä! :)

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Ihana kuulla <3

      Seksi on kaunis asia kahden toisiaan rakastavan/kunnioittavan/sitoutuneen ihmisen välillä! :)

      Allekirjoitan tämän täysin. Itse en ole uskonnollinen mutta seksi merkitsee minulle juuri tätä.

  12. 12

    NG sanoo

    Hmm.. Woody Allen ei todella ole miehekäs, mutta se johtuu siitä, että hän aikanaan käytti hyväksi ottotytärtään… irstailijat eivät ole miehekkäitä, ei sitten vaikka herrat olisivat kuinka taiteellisia ja sivistyneitä omasta mielestään..

    Miehisyys on arvoja, selkärankaa, nimenomaan ryhdikkyyttä – sisäistä selkärankaa, oli kyseessä fysiikaltaan sitten minkä kokoinen mies tahansa. Luotettava ja rehellinen mies, joka heijastaa Luojansa rakkautta ja luomistyötä – se mies saa kunnioitukseni ja ihailuni! Kyseinen miestyyppi on myös harvinaisuus täällä Suomessa… pintaliitäjiä kyllä riittää..!

    Monen naisen ’kaatanut’ on lähinnä säälittävä tapaus… pelimiesmäisyys, pidän sitä vastenmielisenä ominaisuutena muutenkin. Toki menneisyydessään sekoillut voi tänään olla aivan toista :) mutta en pidä naisseikkailuja minään meriittinä. Ujous, vilpittömyys ja aitous ovat jotain mitä ihailen, sellaista viattomuutta näkee harvoin ja siksi se on puoleensavetävää! :)

  13. 13

    Auringonkukka sanoo

    Säestän Hennaa, olen varmaan tarkoittamasi ”syvästi uskonnollinen”, ja juu kyllä on seksi nautintoa varten. :) Riippuu varmaan kulttuurista enemmän kuin uskonnosta, kristittyjä ollaan kuitenkin itse.

    Jäin miettimään kauneusihanteen perustumista selviytymiseen, kun asiaa kovasti korostat. Millä perusteella selviytyjä on langanlaiha malli (nainen)? Tämä korostuu sekä muotimaailmassa että joissain urheilulajeissa, jossa rasvaprosentin pitää olla olematon. Selviytyminen ja lisääntyminen eivät kuitenkaan taida olla yhteneväiset sen kanssa?

    Lisäksi jäin miettimään, että miten tuo haastatelvien kohderyhmä valikoitui. Epäilen, että ystäväpiiriisi kuuluu tietynlaisia ihmisiä, jotka edustavat suunnilleen sitä mitä sinäkin – kuten myös blogisi lukijat. Onko se muokannut vastauksia johonkin suuntaan?

    Ja vielä; jäin miettimään millainen oli haastattelusi, olitko etukäteen päättänyt teemat, joista miehiltä tiedustelit? Vai miten asian toteutit, minkä tyyppisillä kysymyksillä?

    • 13.1

      Sanni sanoo

      jäin miettimään millainen oli haastattelusi, olitko etukäteen päättänyt teemat, joista miehiltä tiedustelit? Vai miten asian toteutit, minkä tyyppisillä kysymyksillä?

      Laitoin kaikille saman kysymyspohjan jossa oli seuraavat kysymykset:

      – Onko sinulla ollut paineita ulkonäköön tai miehisyyteen liittyen? Millaisia?

      – Koetko, että nuo tunteet liittyvät ensisijaisesti siihen, mitä odotuksia miehet ajattelevat naisilla olevan, vai siihen, miten itse koet itsesi? Jos siis esimerkiksi haluaisit muuttaa ulkonäossäsi tai olemuksessasi jotain, pohjautuuko toive siihen, miltä itse haluaisit näyttää, vai miltä koet naisten haluavan sinun näyttää?

      – Puhutko mahdollisista miehisyyteen tai ulkonäköön liittyvistä tuntemuksista toisten miesten kanssa? Koetko, että miehet pystyvät yleisesti puhumaan tämän tyyppisistä asioista keskenään? Jos ei, minkä arvelet olevan syynä? Entä puhutko näistä asioista naisten kanssa?

      – Tekevätkö miehet jotain toimenpiteitä saavuttaaksen paremman ulkonäköön tai miehisyyteen liittyvän varmuuden? Naiset meikkaavat ja ostavat push up -rintaliivejä, onko miehillä jotain vastaavia toimenpiteitä? Koetko, että mahdollisista toimenpiteistä on ollut sinulle hyötyä?

    • 13.2

      Sanni sanoo

      Lisäksi jäin miettimään, että miten tuo haastatelvien kohderyhmä valikoitui.

      Haastateltavista vain 5 kuuluu tuttavapiiriini, 15 on blogin kautta. Ja omista tutuistanikin itse asiassa vain yksi on ns. lähempi kaveri, muut tuttuja, tyyliin ystävien miehiä.

      Jäin miettimään kauneusihanteen perustumista selviytymiseen, kun asiaa kovasti korostat. Millä perusteella selviytyjä on langanlaiha malli (nainen)?

      Hmm. Tästä en ihan saanut kiinni. Puhuin tekstissä muodokkuudesta naisellisuutta määrittävänä tekijänä. Muodot, esim. isot rinnat ja leveä lanne = imetys, synnytys, hedelmällisyys = lisääntyminen selviytyvyys.

  14. 14

    sanoo

    Tosi mielenkiintoinen postaus! :) Mä allekirjoitan täysin jo parin aikaisemmin kommentoineen mielipiteen; näin kolmekymppisen näkökulmasta miehen ulkonäkö alkaa painaa vaakakupissa aina vaan vähemmän. Kun parisuhteiden olisi tarkoitus olla elämänkumppanuutta (tai johtaa siihen), korostuvat mulla (jos etsisin siis) ehdottomasti luonteeseen liittyvät piirteet. Ylipäänsä hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa on mukavaa. Ihannemieheen liitän sellaisia ominaisuuksia kuin ystävällisyys, avoimuus, hauskuus, neuvokkuus ja turvallisuus (johon kyllä tässä iässä ja lasten myötä liittyy myös taloudellinen turvallisuus, tosi jännä etteivät miehet itse olleet nostaneet sitä enempää esille!). Ulkonäkö taas, se on enemmän sitä että pitää huolta hygieniastaan, pukeutuu miellyttävästi (en tarkoita mitään uusimman muodin mukaista välttämättä) ja on yleisesti sellainen.. siisti? Kovin isot lihakset noin parinhakukriteerinä kiertäisin kaukaa, koska silloin tiedän että mies saattaa viettää enemmän aikaa salilla työpäivän jälkeen kuin perheen kanssa. ;D

    • 14.1

      sanoo

      Äh, pakko vielä tarkentaa ettei kuulosta väärältä; en tarkoita taloudellisella turvallisuudella varakkuutta, tai sitä etenkään että miehen pitäisi olla naista varakkaampi, vaan ennemminkin sitä että on suunnilleen speksit kunnossa sen suhteen että jatkossakin on katto pään päällä ja varaa maksaa laskut. Ettei kukaan ymmärrä väärin. ;)

  15. 15

    Elli A sanoo

    Mulla oli tähän yksi näkökulma, mutta kirjoitan sen ehkä paremmalla ajalla :-) Halusin vain lyhyenä kommenttina mainita, että lihaksikkuuden suhteen ainakin itselleni vaikutti ja vaikuttaa se, miten ja miksi mahdolliset lihakset on saavutettu. Eli vain ulkonäkösyistöä salilla treenaava mies ei oikein kiinnosta, mutta jos lihakset ovat tulleet jostain urheilulajista tai salilla käydään urheilulajin tukemiseksi, niin silloin ne eivät häiritse. Joo, siis häiritse oli sana jota oikeasti tarkoitin. :-) En siis näe kovin lihaksikkaita miehiä hyvännäköisinä tai edes miehekkäitä. Hoikkuus, ryhdikkyys ja hyväkuntoisuus ovat hyviä ulkonäöllisiä piirteitä, mutta sellainen näkyvien lihasten itseisarvollinen tavoittelu ei.

  16. 16

    Paltsu sanoo

    Mielenkiintoinen aihe! Ei tule kovin usein pohdittua tätä asiaa miehen näkökulmasta, varmaankin juuri siksi että miehet eivät itse tuo ulkonäköpainemietteitään esille. Oma puoliso ei ole koskaan varsinaisesti valittanut ulkonäöstään, ehkä joskus erittäin harvoin tukastaan, nyt kun asiaa miettii. Itse pidän häntä hyvän näköisenä, oli kiloja tai lihaksia enemmän tai vähemmän, tai oli parta ajettu tai ei. Kyllä se luonne ja elämänarvot ovat ne minkä takia hänet olen elämääni halunnut.

    Tietynlainen itsevarmuus, olemus ja käyttäytyminen on se mikä ihmisessä vetoaa jo ensivaikutelman kohdalla enemmän kuin varsinaisesti ulkonäkö. Sitä en kiistä etteikö ulkonäöllä olisi ollut mitään vaikutusta ensivaikutelmaan, mutta kyllä miehen seurassa pitää olla mukavaa ja korvien välissä pitää olla täytettä.

    Kun nyt ulkonäöstä kuitenkin puhutaan, niin pakko myöntää, että omalla kohdallani juurikin tuo ”miehinen mies” vetoaa enemmän kuin salihirmu jonka tukka on millilleen laitettu ja naamakarvat ajettu joka päivä ja vaatetus viimeisimmän muodin mukainen. Ei siksi, että ulkonäöstä ja kunnosta huolehtiminen olisi itsessään huono asia, mutta kun nämä yhdistää samaan pakettiin niin siitä vaan syntyy sellainen mielikuva että VAIN ulkoiset asiat ovat tällaiselle miehelle tärkeitä, ja valitettavasti monissa tapauksissa on joutunut toteamaan näin olevan. Itsekeskeisyys ei ole viehättävää. Onneksi tämä tuntuu olevan useammin nuorten miesten ”ongelma”, joka iän myötä rauhottuu.

    Mutta meitä löytyy joka junaan, ja onneksi kaikki naiset eivät pidä tietynlaisista miehistä ja päinvastoin!

  17. 17

    Seda sanoo

    Kiitos kun kerrankin blogia lukiessa ei tullut aivoton olo, eikä tarvinut ihmetellä että miksi luin tuonkin postauksen.

  18. 18

    kaesa sanoo

    Tää oli hyvä teksti! On aina jotenkin ”helpottavaa” kuulla, että ei ole helppoa miehilläkään – vaikka se tietysti myös harmittaa, että miehetkään eivät ole ulkonäköpaineilta turvassa.

    Minusta olisi valehtelua väittää etteikö ulkonäöllä olisi väliä. Totta kai sillä on. Mutta missä määrin, se onkin sitten toinen juttu. Ja mitä pitää hyvännäköisenä, sekin on niin subjektiivista. Toiset tykkää pitkistä harteikkaista miehistä, toiset ei. Tiettyyn pisteeseen asti ”itsestään hyvää huolta pitävä mies” on hyvännäköinen, mutta esim. jätkä joka treenaa vain saadakseen upeat vatsalihakset on mun mielestä sitten jo vähän liian pinnallinen, ja pinnallisuus ei ole kovin viehättävä ominaisuus ihmisessä.. lienee sama homma miten jotkut miehet ei tykkää ollenkaan naisista jotka ”puunaavat” itseään ”aivan liikaa”. Totta puhuakseni jos mies on erittäin huoliteltu, lihaksikas ja tukka nätisti kammattu niin se ei kyllä sytytä sitten yhtään, melkeinpä tulee ennemmin joku inhoreaktio :D Jotenkin sen on teini-iästä sisäistänyt tahtomattaan että hyvännäköiset jätkät on joko jääkiekkoilijoita tai jalkapalloilijoita, ja nämä urheilulajit mä taas miellän erittäin junteiksi ja jostain syystä pidän niitä harrastavia ihmisiä vähän ööh ilmapäinä? Semmosina nuuskaa vetävinä hörönaurajina jotka heittää sitä surullisenkuuluisaa äijäläppää. Aivan kamalaa yleistämistä mutta tämmöset mielikuvat mulle on vuosien varrella kehittynyt. Eli näköjään kauniit naiset on tyhmiä -ajatusmallia voi soveltaa myös miehiin! Mikä on ihan absurdia kun itse aina vedän herneen nenään jos kuulen miesten puhuvan jostain naisesta tähän samaiseen malliin, että se on sellainen nätti hömelö tyttö eikä se varmaan mistään tietokoneista tajua.. Toisessa päässä sitten taas on hoikat miehet jotka on mun mielestä myös tosi hyvännäköisiä, esim. tanssijat ja jotkut muusikot. Mutta muusikot on renttuja ja sitoutumiskammoisia, ainakin oman koemuksen mukaan :D

    Jos mies on hyväkäytöksinen, aidosti kiinnostunut muista ja kuuntelee toisia keskusteluissa, niin sellainen mies on mun mielestä myös paljon paremmannäköinenkin vaikkei tyypillä olisikaan leveitä harteita ja veistoksellisia kasvoja. Toisinaan oon huomannut, että jos on kaveriporukassa ja sattuu sillä hetkellä olemaan ainoa naispuolinen mukana keskustelussa, niin jotkut miehet tavallaan sivuuttaa sut keskustelussa täysin, että kuuntelee kyllä jos sanoo jotain mutta sitten vain jatkaa keskenään puhumista eikä katso edes silmiin omaa juttuaan selittäessään, vaikka jätkäkavereitaan katsoo koko ajan silmiin.. vähän hankala selittää. Ehkä se pointti oli että jos mies kohtelee sua jotenkin eri tavalla kuin muita koska olet toista sukupuolta niin sitten ei nappaa kyllä yhtään. Vaikka näyttäisi Johnny Deppiltä :D

    Ja huumorintaju on tärkeää, että se on samanlainen kuin itsellä. Mies joka saa nauramaan, on kohtelias ja kykyenee kantamaan vastuuta eikä heti tiukan paikan tullen juokse pakoon (kuvainnollisesti siis – jos jätkä meinaa joutua tappeluun nakkikioskilla niin todellakin arvostan enemmän sitä että juoksee karkuun eikä jää taistelemaan miehisestä kunniastaan tj) on jees.

    Summa summarum, mukava ei-väkivaltainen mies on hyvännäköinen mies! Paska luonne rumentaa :D

    • 18.1

      kaesa sanoo

      Hitto, unohdin vielä lisätä tämän ehkä maailman viisaimman elämänohjeen (joka on vissiin peräisin Ylilaudalta? :’DD): Käy suihkussa ja oo oma ittes! Sillä pärjää vaikkei olisi ulkonäöllä pilattu.

  19. 19

    Leau sanoo

    Mä rakastan juuri noita laihoja, herkkiä runoilijamiehiä ♡ Todella. En välitä pätkääkään miehisyyteen keskittyvistä miehistä, jotka koko ajan vahtivat ”maskuliiniarvojaan” ja imagoaan. Mies, jonka deodorantillakin voi laittaa laiturin kesäkuntoon olut toisessa kädessä ei niin sykähdytä, vaan karkottaa minut. XD

    En keskity partnerini miehisyyteen, enkä oikeastaan millaiseen rooliin mihin hänen oletettaisiin sukupuolensa puolesta pyrkivän. Pidän hänestä juuri luonteen vuoksi, ja herkät, tunteelliset ja viisaat henkilöt kiinnostavat eniten. Erityisesti pehmeän kiltit ja turvallisen miellyttävät. Ihannemieheni vain yleensä sattuu olemaan se laiha runoilija! Heh.

    Oma mielipide sikseen! Minua kiinnostaisi tietää, millainen negatiivisuus naisellisuuden ympärille tulee miehisessä ajattelussa, miten naisellisuus on tabu. Oletko huomannut tällaista, Sanni? (Tai kuka tahansa muu). Miehillä ja naisilla tulee olla iso ero monella tasolla, mikä määrittää miehisyyden ja siten myös komeuden. Miehet eivät ehostaudu toisin kuin naiset (vaikka aasiassa myös miehet käyttävät yhä enemmän kosmetiikkaa plus hiuksista ja partojen vauhtomisesta huolimatta).
    Myös tunteellisuus sälytetään vain naisille, ja sen takia miesten arvellaan olevan vastahakoisempia ongelmien ja henkilökohtaisuuksien kertomisessa. Sen takia miesten on myös vaikea puhua yhtä avoimesti ulkonäköpaineista kuin naisilla. Olisiko näin?

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Minua kiinnostaisi tietää, millainen negatiivisuus naisellisuuden ympärille tulee miehisessä ajattelussa, miten naisellisuus on tabu. Oletko huomannut tällaista, Sanni?

      Joudun myöntämään, että en ihan saanut kiinni mitä tarkoitit :/ *ei penaalin terävin jne*

      Osaisitko tarkentaa..? ”Negatiivisuus naisellisuuden ympärillä miehisessä ajattelussa”…?

      • 19.1.1

        Elli A sanoo

        Tarkoittikohan kirjoittaja sitä, että miten miehet ehkä kokevat (muissa miehissä tai itsessään) naisellisuuden ( = naisellinen käytös, maneerit tai olemus) negatiivisena asiana?

  20. 20

    tuomas27v sanoo

    Ainahan ulkonäköä ajatellaan muiden ihmisten takia. Poikkeustapauksia on ne päivät kun pukeutuu mukaviin vaatteisiin ja laittaa tukan vain pois silmiltä, mutta silloinkin käy mielessä ajatuksia tyyliin ”tänään en vaan välitä, sanokoot MUUT mitä sanovat”.

    Mun mielestä ulkonäköpaineet on vähän haastavia asioita ensiksi sen takia, että siinä missä upea nainen on hoikka, upea mies on hoikan lisäksi enemmän tai vähemmän lihaksikas, mikä vaatii paljon enemmän jatkuvaa vaivannäköä kuin pelkkä hoikkuus. Toiseksi, tärkeimpiä asioita miehen ulkonäköpaineissa on pituus, johon ei voi käytännössä vaikuttaa mitenkään. Pullukka tyttö voi treenata, lyhyt mies ei mahda puutteelleen mitään. Epäreilua mutta minkäs tekee.

    Käy huviksesi katsomassa suomi24 treffiprofiileja. Naisten ihannekumppanin kuvauksissa sääntö on itseä pidempi mies, ja poikkeukset ovat niitä jotka pärjäävät pari senttiä itseä lyhyemmän kanssa.

    Seksistä:
    Minusta se on todella sääli, että miehekäs mies on pop-kulttuurissa naisten kaataja. Se särkee ihmissuhteita, kun miehet koettavat saada sitä tarvittavaa kokemusta mitä muka vaaditaan. Naisia myös esineellistetään kun ainoa tapa olla miehekäs on päästä panemaan hyvännäköisiä naisia, jotka jäävät tässä touhussa objektin rooliin.

    Tässä naiset voisivat tulla äänekkäästi vastaan sanoen että ei tarvi olla pelimies joka osaa jo kaiken, koska hyvässä suhteessa kun voi luoda yhdessä molempia tyydyttävän seksielämän. Toinen asia missä naiset voisi auttaa on siinä että eivät pidä itseään palkintoina, tai jahdattavina osapuolina treffimarkkinoilla. Jalat maan tasalle ja samalle viivalle miesten kanssa. Tämä taas on vaikeaa siksi että meidän kulttuurissa miehet on aktiivisia ja kauniit naiset haluttuja, joten kysynnän ja tarjonnan takia naiset oppii antamaan vähemmän, kun heiltä ei niin paljoa vaadita.

    • 20.1

      Ng sanoo

      Tuomas, tästä viimeisestä kappaleestasi olen eri mieltä (vaikka en epäile oman kokemuksesi todenperäisyyttä):
      Omasta kokemuksestani puhuessani, meidän kulttuurissamme nimenomaan miehet *eivät* ole aktiivisia naisen tavoittelussa (erikseen sitten häiriköt, joille naisen sanoma kieltosana ei merkitse mitään..), vaan naisen pitäisi pystyä saamaan passiivisesta, apaattisesta miehestä ote :) Naisia kun vain on niin paljon suhteessa miehiin, se johtaa helposti pelimies-mentaliteettiin… ihmistä ei enää nähdä yksilönä, vaan yhtenä massan osana – jota ei tarvitse arvostaa tai kohdella ihmisenä. Suhdetta ei tarvitse yrittääkään rakentaa, koska kulman takana on aina toinen, viehättävämpi nainen …

      Mitä tulee siihen kehoteukseen, että naisen tulisi ola aktiivisempi… tämäkin on nähty, ja monet surut käyty läpi: pienikin kiinnostus naisen taholta pelästyttää ja saa miehen paniikkiin :) Eli, nainen on joko liian tyly, tai sitten jotain sanoessaan pelottava syöjätär. Ei ole helppoa siis olla nainen, syyllistämistä saa joka tapauksessa…
      Kokemukseni on aivan yhtä tosi kuin omasi, ja osoittaa, miten haastavaa toisen ihmisen kohtaaminen on.

      • 20.1.1

        tuomas27v sanoo

        Ng,
        Mielenkiintoista että meistä molemmista tuntuu samalta että ”syyllistämistä saa joka tapauksessa”! Usein minustakin tuntuu että kaikki mitä tekee, oli se sitten aktiivista tai passiivista tai mitä vain, voidaan tulkita huonosti.

        Tunnistan tilanteita joita kuvaat, niitä jossa nainen saattaa pelästyttää tai vaikuttaa ”pelottavalta syöjättäreltä”. Oon miettiny tätä asiaa ja tullu siihen tulokseen että molemmat sukupuolet pärjäävät samanlaisella lähestymisellä, lähinnä kohteliaalla ja tunkeilemattomalla muun muassa. Puheen sävy on molemmille tärkeä juttu. Mies voi kuulostaa helposti yli-innokkaalta tai yli-itsevarmalta jos hän koettaa olla assertiivinen, mutta toisaalta taas liika kohtelias voi kuulostaa siltä ettei osaa itse tehdä päätöksiä, kun vain haluaisi antaa naisille heidän ansaitsemansa tasapuolisen kunnioituksen. Samanlaista tasapainoilua siis kuin sinunkin esimerkeissäsi naisten lähestymisistä.

        Ehkä miehet ei ole tottunu siihen että joku lähestyy heitä? Ehdotan että naiset jatkaisivat yrityksiään ja miehet tottuisivat tasa-arvoisempaan treffailuun. Ei lannistuta siitä että yritys toimia fiksummin ei onnistu aina helpolla.

        Sitä tilannetta en tunnista että naisia olisi enemmän kuin miehiä. Olen lukenut että pääkaupunkiseudulla on sinkkunaisia jokunen prosenttiyksikkö enemmän kuin miehiä, joten ehkä siellä treffimarkkinoilla on omat piirteensä.

        • 20.1.1.1

          Nimetön sanoo

          Kevennyksenä tähän: usein riittää jo se, että miehelle sanoo ’hei’, niin tämä saa paniikkikohtauksen ;)
          Siihen ei tarvita mitään treffipyyntöä tai kutsua kynttiläillallisele – mutta ehkä nainen nähdään pelkällä olemassaolollaan niin suurena uhkana.

          En ole pääkaupunkiseudulla, mutta omissa kuvioissani miehiä on vähemmän. Tulos: epätasa-arvoa ja usein julmaa pompottelua naisten tunteilla.

          Toisen ihmisen kunnioittaminen on A ja O… Pyrin aina itse olemaan niin hienotunteinen kuin mahdollista, mutta ikävä kyllä se ei ole sitkeille ihailijoille aina riittänyt..naisen EI tulkitaan jopa rohkaisuksi jatkoyrityksille.
          Valitettavan usein olen myös kohdannut sen ilmiön, että mies antaa epämääräisiä signaaleja, toivoen naisen niihin tarttuvan – jos/kun niin sitten käy, mies voi kieltää kaiken väärinkäsitykseen vedoten ja siirtyy seuraavaan uhriin.. Arvostaisin niin paljon enemmän reilua aloitetta, jossa mies ehdottaa ystävyyttä eikä jätä arvailemaan…

        • 20.1.1.2

          Ng sanoo

          Kone ei nyt salli pidempää kommenttia. Vain lyhyesti: usein paniikkiin riittää jo se, että miehelle sanoo ’hei’ – mitään treffikutsua ei tarvita, kun nainen itsessään jo pelottaa.
          Aktiivisuutta, miehet: kunniallisuutta ja reiluutta, epämääräisten vihjeiden ja pelaamisten sijaan.!

          • 20.1.1.2.1

            Sanni sanoo

            Kone ei nyt salli pidempää kommenttia.

            Salli :) Mutta tuli jostain syystä nimettömänä.

  21. 21

    Meu sanoo

    Haa! Laitoin oman mieheni myös tähän silloin viime kesänä vastaamaan, olipa mielenkiintoista arvuutella, onko jokin lainaus hänen kynästään! En siis itse vaklannut mitä mies kirjoitti, vaan ajattelin kiltisti odottella jutun ilmestymistä ;) Mielenkiinnolla odotan myös seuraavia osia! Miehisyyden ja maskuliinisuuden käsitteet tuntuvat olevan nyt yhä enenevässä määrin pinnalla, kun tuntuu ainakin henk.koht. että ihan feministirintamallakin ollaan enemmän alettu huomioida sitä, miten sosiokulttuuriset konstruktiot vaikuttavat yhtä lailla kaikkiin sukupuoliin. ”Miehen muotti” ei loppupeleissä ole oikeastaan sallivampi kuin naistenkaan (muunsukupuolisista puhumattakaan).

    Kommenteista tarttui vähän itseäni häiritsevästi, että moni kokee ”salilla hankitut” lihakset tai salilla käymisen ilman että se tukisi jotain ”urheilulajia” negatiivisena juttuna. Kieltämättä tässä on varmasti taustalla ns. fitness-buumin tulo korvista, Bull Mentulat ja ”trimmatut” hottikset jne. Aikamme ilmiöitä. Halusin kuitenkin vielä esittää soraäänen, koska mielestäni myös saliharjoittelu itsessään on kyllä ihan urheilua. Oma mieheni innostui pari vuotta sitten toden teolla hommasta, eikä tähtää harjoittelussaan kehonrakennukseen tai kisalavoille (ei ”pullistelu-” eikä myöskään voimanostolajeihin), vaan tekee sitä siinä missä joku toinen saattaa käydä lenkillä: kunnon kohottamisena, tulosten parantamisena. Samoin stereotyyppisen kärjistetysti joku mies voisi ajatella, että ”en halua mitään muijaa jonka täytyy joka pullan jälkeen vetää viiden kilsan lenkki, vaan hyväksyn lenkit vain jos ne tähtäävät ensi kesän maratoniin, tai jos hän lenkkeilee koska on ammatiltaan koiranulkoiluttaja.” Meitä on moneksi, ja vaikka itsekään en viehäty niistä öljytyistä fitness-kehoista, olen todella ylpeä että mies on löytänyt itselleen mielekkään harrastuksen, josta saa sekä liikuntaa että henkistä nollausta vaikka rankan työpäivän jälkeen. Enkä pane pahaksi siellä hankittuja lihaksia tai voimaakaan. :)

    • 21.1

      Elli A sanoo

      Olin yksi noista, joka kommentoi juuri tuota urheilussa v. salilla hankitut lihakset -aihetta :)

      Itse en koe tai väitä, etteikö saliharjoittelu olisi rankkaa tai etteikö se olisi urheilua. Tarkoitin sellaista harjoittelua, joka tähtää vain oman kehon muokkaamiseen tietyn näköiseksi. Ja tokihan lenkkeilykin saattaa olla sitä. Useimmilla tutuillani se on kuitenkin jonkinlaista kunnon ylläpitämistä ilman kovin suuria ulkonäkötavoitteita. Tarkoitin itse urheilu-kommentilla sitä, että jos joku esim. treenaa pituushyppyä, niin tavoite on hypätä mahdollisimman pitkälle. Treeneihin kuuluu myös saliharjoittelu tietyn mallin mukaan. Mutta tämän harjoittelun tavoite on saada hyppyyn pituutta, ei masuun näkyviä lihaksia :) Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, eikä ole millään tavoin tarkoitus dissata saliharjoittelua tai edes kehonmuokkausta. Ja tämä fitnessbuumihan on ihan hyvä asia! :)

      Erääseen toiseen kommenttiin, jossa puhuttiin vanhemmiten muuttuvista vaatimuksista ulkonäköön ja henkisten ominaisuuksien merkitsevyyttä. Olen itsekin sitä mieltä, että kukaan ei valitse elämänkumppania ulkonäön perusteella, mutta olen mys sitä mieltä, että ulkonäöllä on oleellinen tekijä valinnassa. Ne miehet, joka täyttävät ”vain” henkisen sielunkumppanuuden (tai huumorintajun, mukavuuden, luotettavuuden ym) kriteerit ovat usein ”ystävä-vyöhykkeellä”, ja ainakin itsellä (ja uskon että monilla muillakin) oikea rakastuminen ja viehätys vaatii myös hieman ulkönäöllisiä ja olemuksellisia tekijöitä. :)

  22. 22

    Jonttu sanoo

    En tiedä miesten ulkonäköpaineista (toki niitä varmastikin on), mutta naisilla niitä ainakin on ihan *elvetillisesti. Ympärillä rehottava Fitness-buumi ei ole ainakaan vähentänyt niitä, ja kaikenlaisten irto-osien lisääminen arkilookkiinkin on sumantanut miesten silmät sen suhteen, miltä tavallinen nainen näyttää. Tavallisella tarkoitan lisäkkeetöntä naista, mutta nythän paranneltukin versio voi näyttää aika luonnolliselta. Ei ole helppoa naisten elämä ei. :/

    • 22.1

      dea sanoo

      Havahduin juuri tähän asiaan, kun tutkin tarkemmin Kylie Jennerin kuvia. En ole mikään Kardashian fani, joten en ole heidän elämäänsä seurannut, mutta Kylien kuvia on pyörinyt siellä täällä. En suuremmin ole kiinnittänyt huomiota, muuta kuin että meikit on tietysti viimeisen päälle ja ihan nätti tyttö. Yksi tuttava sitten huomautti kuinka kamalat hänen huulensa olivat jossain lähikuvassa ja oli pakko tutkia _ennen_ kuvia tästä alle kaksikymppisestä tytöstä ja jestas mikä muutos..

      Ja tosiaan. Omaan silmään tuo nykyinenkin näytti jokseenkin normilta, kun ei tarkemmin tutkinut, mutta onhan se nyt surullista, että mikään ei ole enää aitoa ja tarve kaikelle ei-aidolle on niin suuri :(

  23. 23

    dea sanoo

    Olipa mielenkiintoinen. Kiva kun jaksat tämmöisiä kysellä ja koota :) Tartun nyt itse tuohon seksi-aiheeseen, kun on niin sydäntä lähellä ;D Jos joskus innostut tekemään siitä ihan oman postauksen, niin olen kyllä ensimmäisenä lukemassa.

    Itselläni siis krooninen sairaus/vaiva, joka tekee aika ajoin seksin harrastamisesta vaikeaa ja suorastaan mahdotonta kiputilojen vuoksi. Tämä johtaa tietysti myös erinäisiin psyykkisiin ongelmiin, kuten olen huono, kun en pysty. Sattuu niin ei haluta mikään seksiin liittyvä, joten olen huono, kun en halua edes puolisoani tyydyttää, vaikka itse en pystykään jnejne. Tästä saisi pitkän kirjoituksen aikaan.

    No mitä miehiin tulee niin, vaikka tässä ei koko kaupunkia ole sänkyyn kaadettu niin yllättävän monella miehellä on myös erinäisiä ongelmia (lähinnä ehkä psyykkisiä tai niistä alkunsa saavia) tuolla makuukammarin puolella. Olen törmännyt riittämättömyyden tunteeseen ja vaikeuksiin omassa seksuaalisuudessa, joka heijastuu sitten niin, että on huono kun ei joko pysty tyydyttämään naista tai ehkei itse saa sellaista nautintoa kuin haluaisi tai ajatuksissaan seksiin liittää.

    Summa summarum siis.. sellainen tosi karju myös vällyjen välissä tuntuu edelleen olevan jonkinlainen alitajuinen tavoite ainakin minun törmäämille miehille. Kukaan heistä ei halua olla mikään suuri panomies, mutta jokaista on selkeästi vaivannut ja ehkä hieman myös hävettänyt jos jotain ongelmia herkällä hetkellä on ollut. En tiedä ovatko he kuvitelleet, että muut miehet aina pystyvät, mutta hänellä on nyt näitä ongelmia. Koska totuushan on että kyllä, sitä käy ihan jokaiselle miehelle :D

    (Pahoittelut nyt kun lähti ihan k-18 osastolle, mutta olen pohtinut asiaa itsekseni jo pidemmän aikaa. :)

  24. 24

    maria sanoo

    Onpa mielenkiintoinen teksti – olen tullut siihen ikään että olen ruvennut pohdiskelemaan mitä on naiseus ja naisena oleminen nykyaikana, ja tämä on todella mielenkiintoinen peili asialle.

    En ole mitenkään erityisen äijjä nainen, mutta jostain syystä meidän talousasiat ja tekniset hommat ovat yleensä mun hommia. Tienaan enemmän ja korjaan auton, ostan eläinten ruoat, siivoan ja avokki hoitaa ruokaostokset ja ruoan laittamisen. Tämä jako on joskus aika väsyttävä ja tavallaan toivoisin että minulla olisi miehekkäämpi mies siinä mielessä, että haluaisin miehen ottavan enemmän vastuuta ilman erillistä pyyntöä. Miehekkyys on mielestäni juuri sitä: ”Ai, kumpikaan ei osaa korjata telkkaria, no minäpä otan vastuulleni soittaa korjausmiehen huomenna” tai ”kulta, onko viime imuroinnista jo viikko, minä teen sen tässä samalla kun laitan ruokaa, etkä joutunut edes erikseen pyytämään”. Tästä asiasta meillä n. 30-vuotiaiden yhteiselossa myös riidellään eniten. Miehekäs mies varmistaa, että meillä on saman verran vastuuta ja vapaa-aikaa ja huolehtii sillä tavalla minun hyvinvoinnistani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.