Ruokavalio-breakdown – enää ei kiukuta

Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)

Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.

Ruokakuulumiset_IMG_1589

Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla

En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.

Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.

Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.

Ruokakuulumiset_IMG_1608

Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla

Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.

FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.

Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.

Ruokakuulumiset_IMG_1461

Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla

Hiilareista – ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 – 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.

Eli, vaikka ”triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä” kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.

Ruokakuulumiset_IMG_1694

Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.

FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.

Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.

Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)

Ruokakuulumiset_IMG_1594

Lohisalaatti ohralla

Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.

Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.

Ruokakuulumiset_IMG_1470

Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.

idRuokakuulumiset_Uusiaamiainen

Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva ”smoothie”. Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.

Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.

Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän – kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.

Ruokavalio_kokeilu2016_ennen_nyt

Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.

Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.

Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?

Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)

Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe

Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti

Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät

Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.

Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä ”riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla”. Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.

Ruokakuulumiset_IMG_1720

Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen  mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.

Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.

Makadamiat_IMG_1730

Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.

Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin…

Paprika_parsakaali_IMG_1727

…kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.

.

Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle…). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.

Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.

”Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon”, lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä… Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.

Ruokakuulumiset_IMG_1457

Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))

Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.

Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.

Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.

Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)

*

Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):

SanninRuokavalioEnnenNyt_taulukko

Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.

Kommentit
  1. 1

    HeidiB sanoo

    Tosi mukava kuulla, että nyt taas sujuu homma paljon paremmin :) Hyvä (ja riittävä ruoka) -parempi mieli.

    ”Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista)”

    Repesin :D

  2. 2

    sanoo

    Ihanan näköisiä ruokia! Tuli nälkä :) sinä jaksat väsätä herkullisia annoksia jotka oikein kutsuvat syömään. Löytyykö ohraa puurohiutalehyllystä? Ohrapuuroa olen joskus tehnyt mutta aterian päälisukkeena en ole käyttänyt. Voisi kokeilla.
    Olen saanut miehen jo syömään ruusukaalia ja bataattia. Tein eilen jauhelihapihvejä ja bataatti-ruusukaali-peruna vuokaa. Ai että oli hyvää!! En tosiaan ole vhh mutta noudatan FodMap ruokavaliota. Ja kokeilen mielelläni kaikkea uutta, peruna ja leipä on tässä perheessä vähentynyt huomattavasti ja minä mukavinta; olen saanut miehen terveellistämään ruokatottumuksiaan ;)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Löytyykö ohraa puurohiutalehyllystä?

      Joo :) Ohraa löytyy sekä hiutaleina että suurimoina, suurimot ovat tietysti parempi vaihtoehto ravintoarvojen kannalta mutta kypsennysaika pidempi. (Ja niissä on se ihana purutuntuma, jos nyt sellaisesta tykkää :)) Mä käytän kokonaisia suurimoita.

      Hiutaleista tulee pelkästään puuroa, mutta suurimoiden kanssa lyhempi keittoaika ei puurouta koostumusta jolloin ohrajyviä voi käyttää riisin tapaisena lisukkeena. Pidempi keittoaika saa lopulta suurimotkin puuroutumaan.

      Ruusukaalista ja bataatista – ai namnam! ^_^ Ruusukaali on mulle parsakaalin ohella ihan suosikkilisuke lämpimissä kasviksissa. Valkosipulin kanssa paistettu tuore ruusukaali on järjettömän hyvää :)

  3. 3

    himpsis sanoo

    Kiva, että sulla on jo paljon parempi fiilis! :)

    Ihan ot, mutta mikä Urban Decayn Naked -paleteista kannattaisi valita, jos näin aloittelevana silmämeikkaajana tahtoo vain yhden ja meinaa sillä selvitä pitkään? Mulla on siniset silmät (mustat ripset ja kulmakarvat), tummat hiukset. Iho sellainen vaaleahko, mutta punertava. Niin, ja ikää on 38v (jos sillä merkitystä).

  4. 4

    Iitanen sanoo

    Tuo oman kehon kuunteleminen on kyllä tärkeää, ja myös jännää! Aiemmin, kun elämä oli hektistä ja ruoka-ajat saattoivat heitellä, mulle tuli fyysisesti paha olo. Muut sanoivat, että se on nälkää, mutta näläntunne on erilainen, eikä 3-4 tuntia ruokailusta pitäisi vielä varsinainen nälkä olla. Sain puoli vuotta sitten refluksidiagnoosin, ja tyypillistä refluksitautisille on juuri mahanesteen nousu ruokatorveen, jos ruokailuvälit on epäsäännölliset. Paha olo olikin siis närästystä, ei nälkää. Nykyisin päivässä syön ainakin 5 ateriaa, noin 4 tunnin välein, ja iltapalan pitää olla tarpeeksi täyttävä, että sillä jaksaa yön yli.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      iltapalan pitää olla tarpeeksi täyttävä, että sillä jaksaa yön yli.

      Tämä herätti mun kiinnostuksen: tuleeko sulle siis yöllä nälkä tai heräätkö nälän tunteeseen, jos iltapala on ollut liian pieni..?

      Uteliaisuus heräsi myös sen suhteen, mihin aikaan syöt päivän ensimmäisen ja viimeisen aterian, kun saat viisi tai enemmänkin ateriaa mahtumaan neljän tunnin välein..? Aamiainen kello 7 ja iltapala kello 23?

      • 4.1.1

        Etusormi sanoo

        Kyllä tulee yölläkin nälkä! Tai siis voin herätä nälän tunteeseen yöllä enkä saa nukuttua, jos en jotain pientä syö. Harvoin näin normaalissa elämässä käy mutta joskus on syönyt päivällä raskaammin ja siksi pitää iltapalan kevyenä. Se sitten kostautuu yöllä. Joskus on ollut ihan paha olo ja pyörryttänyt ja mahaan sattunut, koska on niin ollut nälkä. Jonkun banskun olen siihen hätään vetänyt ja yrittänyt jatkaa unia. :)

        • 4.1.1.1

          Sanni sanoo

          Aa, mielenkiintoista :) Mulle ihan vieras tunne. Vaikka menisi pienellä nälälläkin nukkumaan (mitä harvoin sattuu), se ei vaikuta unen laatuun tai edes aamuiseen nälkätilanteeseen mitenkään.

          • 4.1.1.1.1

            Eeva sanoo

            Vähän sama homma! Pakko syödä edes jotain kevyttä illalla että saa ylipäätään nukuttua. Mulla ruokarytmissä on juuri tuo 5 ateriaa ja saan ne helposti mahtumaan :D syöppö mikä syöppö ja nälkä on aina… aamupala 8, lounas 12, välipala 15, päivällinen 18 ja iltapala 22 about.

            • 4.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Myöhään syömällä saisin minäkin vielä viidennen aterian mahtumaan :) Mutta seitsemän-kahdeksan aikaan nautittu illallinen pitää niin kylläisenä että ei enää ehdi tulla nälkä siihen mennessä (klo 23-24) kun menen nukkumaan.

  5. 5

    Heidi sanoo

    Sanon suoraan heti alkuun, en kuuluu vhh-ruokavalion kannattajiin. Pikemminkin noudattaisin vegaanista versiota virallisten ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta jos toimisin omien arvojeni ja terveellisyyskäsitykseni pohjalta ihanteellisesti. Käytännössä joustan tästä jonkin verran. Joskus tekee mieli juustoa sellaisenaan tai esim. pizzassa, joskus on harmillisesti helpompaa herkutella kahvilassa, jossa ei tarjota vegaanisia leivonnaisia tai vegaaninen ruoka kuullostaa vähemmän hyvältä kuin pelkkä kasvisvaihtoehto. Joskus syön suklaakonvehteja, vaikka niissä onkin maitojauhetta. Sanomattakin selvää, että jos en viettäisi todella aktiivista elämää, olisi lihava enkä vain normaalipainon ylärajan tuntumassa.

    No, asiaan. Katsoessani tuota taulukkoa entisestä ja ’nykyisestä’ ruokavaliostasi, tulee mieleeni, että olet syönyt ennen aika vähän kasviksia ja mahdollisesti myös proteiinia. Sikäli en siis ihmettele, jos vhh-ruokavalioon vaihtaminen on parantanut vointiasi. Suhtaudun kuitenkin aika epäileväisesti siihen kuinka paljon sillä on tekemistä hiilihydraattien määrän kanssa ja kuinka paljon ruokavalion yleisen monipuolisuuden kanssa. Vhh on varmasti parempi kuin yksipuolinen ruokavalio, mutta onko se parempi kuin tavallinen monipuolinen suositusten mukainen ruokavalio, on ihan eri asia. En tosin väitä, että olisit mitenkään sitä kenellekään tyrkyttänytkään, sanon vain tämän, koska pidät aika kovaa meteliä omasta ruokavaliovalinnastasi.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Sikäli en siis ihmettele, jos vhh-ruokavalioon vaihtaminen on parantanut vointiasi. Suhtaudun kuitenkin aika epäileväisesti siihen kuinka paljon sillä on tekemistä hiilihydraattien määrän kanssa ja kuinka paljon ruokavalion yleisen monipuolisuuden kanssa.

      Hei Heidi :)

      Olet aivan oikeassa siinä, ettei vhh:n myötä kohentunut vointini ole pelkästään vähäisen hiilihydraattitason ansiota, vaan minulle sopimattomien hiilarien karsimisen lisäksi ruokavalion monipuolistuminen oli ehdottomasti avain hyvään oloon. Tuo taulukkoon liittyvä postaukseni Ajatuksia ruokaremontista vastaa itse asiassa täydellisesti pohdintaasi, siellä kirjoitan mm. näin:

      ”Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.”

      Minulle vhh oli väline onnistua ruokavaliomuutoksessa, koska se ns. pakotti minut opettelemaan pois huonoista ja yksipuolisista ruokavalinnoista. Asia, johon edes ravitsemusterapeutista ei ollut ollut apua. Minun ei ollut tarkoitus jäädä niin tiukalle vhh:lle mille lopulta jäin, mutta (kuten tuossa kirjoituksessani avaan), usean tekijän summa vaikutti siihen, että vhh:sta muodostui lopulta kuin itsestään ja luonnostaan pysyvä elämäntapa.

      Hiilaritason tietyn niukkuuden ylläpitäminen ei ole minulle itseisarvo, mutta tietynlaiset säännöt ja rajoitukset sopivat luonteelleni ja persoonallisuudelleni, ja addiktiosyömiseen taipuvaisena ihmisenä koin lopulta helpoimmaksi jättää nuo entiset riippuvuutta aiheuttaneet ruoka-aineet kokonaan pois kuin säilyttää ne ns. kohtuudella ruokavaliossani. Se voi kuulostaa omituiselta toisenlaisen ihmisen korvaan, mutta jos järkevä ja monipuolinen kohtuusyöminen on itsellä hallussa, ei välttämättä pysty ymmärtämään sellaisen ihmisen näkökulmaa ja ravintovalintoja, jolle kohtuudessa pysyminen on ollut vaikeaa ja terveellisen ravinnon syöminen ylipäänsä hatara käsite. Tällaiset asiat eivät aina ole niin helppoja kuin ”Lisäät vain sitä-ja-sitä lautaselle”. :)

      Vhh on varmasti parempi kuin yksipuolinen ruokavalio, mutta onko se parempi kuin tavallinen monipuolinen suositusten mukainen ruokavalio, on ihan eri asia.

      Kyllä, aivan. Olemme tästä samaa mieltä :) Vhh ei varmasti ole yleistettynä parempi ruokavalio kuin virallis-terveellisten suositusten mukainen, mutta toisille se on parempi. Ruokavaliot ovat monisyinen juttu ja valtavan moni pala palapelissä vaikuttaa siihen, miksi jollekulle saattaa olla toimivampi tapa syödä lähempänä jotain ääripäätä.

      Jos kaipaat vielä lisäperusteluja, kannattaa lukea tuo Ajatuksia ruokaremontista -kirjoitus. :)

    • 5.2

      Tiia sanoo

      Mun on nyt ihan pakko kommentoida tähän(kin)… Mikä ihmeellinen aivopieru on ”vegaaninen versio virallisten ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta”?!

      Mun nähdäkseni se on ihan yhtä lähellä suosituksia, kuin ”vähähiilihydraattinen versio virallisten ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta”.

      Tai ei oikeastaan, koska vegaanilta jää virallisterveellisestä pyramidista pois paljon enemmän palikoita, kuin vhh-ruokavaliota noudattavalta…

      Totuushan on kuitenkin se, että edelleenkään kukaan ei osaa idioottivarmasti sanoa, millainen ruokavalio ihmiselle olisi optimaalinen. Ja olisiko se sitten kaikille sopiva kuitenkaan. Ja millaisia vaikutuksia ympäristöllemme lopulta aiheutuisikaan, mikäli kaikki maailman ihmiset (teoreettisen pohdinnan tasolla) yhtenäistäisivät ruokavalionsa. Monilla on näihin asioihin vahvojakin näkemyksiä (joihin yleensä liittyy maailman pelastuminen tavalla tai toisella) mutta todellisuudessa kukaan ei tiedä.

      Mä väitän, että sellaiset ihmiset, joille ruokavalioremontista on ollut elämää mullistavaa hyötyä, ovat kaivanneet jonkinlaista ryhdistäytymistä ja muutosta yleisellä tasolla jokatapauksessa. Joku voi löytää hyvän olon ja autuuden ryhtymällä vegaaniksi, toinen jättämällä viljat ja kolmas alkoholin.

      Yhtenäistä kaikille muutoksille vaikuttaisi kuitenkin olevan se, että ruokavalioon (/elämäntapaan tai -tyyliin muutoinkin) tulee jotain rajoitteita. Ihmisen on pakko aktivoitua, ottaa asioista selvää, kiinnostua ja kokeilla. Jos siis meinaa pysyä valitsemallaan tiellä. Ehkä ihminen samalla löytää muutenkin erilaista asennetta ja uutta uteliaisuutta elämää kohtaan, mikä taas vaikuttaa häneen positiivisesti muistakin syistä.

      Meillä on vaan jostain syystä kamala tarve jaotella ja nimetä asioita. Ja eritoten ruoan suhteen se näyttäisi tapahtuvan sen pohjalta, mitä joku EI syö. Ja tottakai kaikki toisella tapaa ajattelevat ovat väärässä. Vaikkei sen pitäisi niin mustavalkoista ollakaan. Jos nyt alkaisin käyttää vaikkapa vodkaa ainoana ravinnonlähteenäni, olisin teoriassa sekä vhh, että vegaani…

      • 5.2.1

        Heidi sanoo

        Kyse ei ole mistään aivopierusta, vaan siitä, että ravitsemusneuvottelulautakunnan tänä vuonna julkaistut suositukset tunnustavat, että vegaaniruokavalio hyvin koostettuna sopii myös raskaanaoleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Asiassa ei siis pitäisi olla enää kauheesti ihmeteltävää. Vegaaniruokavalioon liittyvät sivut alkavat seuraavassa sivulta 98: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129744/KIDE26_FINAL_WEB.pdf?sequence=1

        Ottaen huomioon miten erilaisilla ruokavalioilla ihmiset eri puolilla maapalloa elävät, on turha luulla, että terveyden kannalta olisi vain yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Länsimaalaisella ihmisellä on rutkasti valinnanvaraa ja sen voisi käyttää tavalla, joka hyödyttäisi yhteistä etua eikä vain omaa napaa. Maapallon kasvavan väestön ruokkimisen, ilmastonmuutoksen hillitsemisen, kasvillisuuden yksipuolistumisen eläintuotannon vuoksi, eläintuotannon epäeettisyyden, eläintuotannon vaatimat valtavat vesimäärät jne, ottaen huomioon on vaikea perustella minulle miksi mikään muu olisi parempi kuin vegaaniruokavalio jokaisella. Kaikki aiheeseen liittyvä jurputus vaikuttaa liittyvän siihen, että ei haluta luopua, ei haluta opetella uutta, ei haluta myöntää tosiasioita, ei haluta nähdä vaivaa jos eteen tulee yksikin ongelma. Lähes kaikki ruokavaliot liittyvät ihmisten omaan näkemykseen siitä mikä on terveellistä tai muihin mieltymyksiin tai trendeihin. Kasvisruokavaliot lähtevät muutosta kaipaavista asioista ihmisen oman navan ulkopuolella, kuitenkin sen voi valjastaa myös palvelemaan omaa napaa.

        • 5.2.1.1

          Tiia sanoo

          Nyt meni mun mielestä vähän aidaksi ja aidan seipääksi. Mulla ei ole mitään henkilökohtaista mielipidettä vegaanisesta/kasvisruokavaliosta ja sen terveellisyydestä, sopivuudesta tai sopimattomuudesta kenellekään.

          Kunhan totesin vegaanin olevan vähintään yhtä kaukana virallisterveellisistä suosituksista, kuin vhh:kin mikä on totta, halusit tai et. Sen sijaan en osaa sanoa, onko mikään em. kolmesta absoluuttisesti toistaan parempi tai huonompi.

          Kuitenkin lähes järjestäin valitettavasti ne ovat aina juurikin vegaanit, jotka ovat eniten tuomitsemassa kaikkien muiden valintoja minkä tahansa asian suhteen ja huutamassa omia näkemyksiään ainoana totuutena. Täysin riippumatta siitä, paljonko itse on asioihin perehtynyt.

          Mielestäni kaikkia ruokavalioita voi toteuttaa sekä hyvin, että huonosti. Mutta lähtökohtaisesti, mitä vähemmän on käytettävissä olevia raaka-aineita, sitä vaikeampaa on ruokavalion koostaminen monipuoliseksi ja terveelliseksi.

          Ei tuotanto ole niin mustavalkoista, kuin halutaan esittää. Kyllä soijan, riisin, maissin, hedelmien jne viljelyyn ja prosessointiin liittyy aivan valtavasti eettisiä epäkohtia ja ympäristötuhoa, eikä kaikki paha maailmassa aina liity suoranaisesti eläintuotantoon. Lihaakin voi tuottaa niin monella eri tavalla. Kaikkia eläimiä ei pidetä ahtaasti karsinoissa ja ruokita tehotuotantosoijalla. Suomessa on ihan mahdollista kohtuullisen helposti ostaa suoraan tuottajalta lihaa, joka on kasvanut pääasiassa ulkona, kuljeskellut vapaana ja syönyt ruohoa ja nurmirehua (mikä on btw lähes ainoa asia, minkä viljely on meidän levysasteillamme mitenkään järkevää).

          Mun mielestä oleellista olisi se, että kuluttaja olisi kiinnostunut siitä, mitä hän suuhunsa pistää. Mistä se ruoka tulee ja miten se on tehty. Siltä pohjalta oltaisiin paljon lähempänä maailman pelastumista kuin minkäänlaisen moralisoinnin tai syyttelyn.

          • 5.2.1.1.1

            Heidi sanoo

            Ongelmahan on siinä, että suurimmalla osalla kuluttajista ei ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta tietää, missä ja miten ja mitä syöttämällä tuotantoeläimet on kasvatettu tai mistä ruoka tulee. Jos tietoa on saatavilla, sen hankkiminen voi olla liian työlästä. Murto-osa kasvatetusta soijasta ja maissista menee ihmisten ravinnoksi ja suurin osa huonolla hyötysuhteella eläintuotantoon. Eli jos soijatuotannon ongelmat huolestuttaa, kannattaisi jättää lihat ostamatta ja syödä se soija ihan itse. Jos lihaa ostaa suoraan tuottajalta, on logistiikka todennäköisesti hyvin tehotonta ja paljon päästöjä tuottavaa, riippumatta siitä meneekö kuluttaja tuottajan luo vai päinvastoin.

            Lihantuotantoon liittyvät ongelmat ovat hyvin moninaisia ja suurin osa ihmisistä on autuaan tietämättömiä niistä kaikista. Ei ole olemassa mitään yksittäistä sertifikaattia tai merkkiä paketissa, joka kertoisi mitä eläin on syönyt, onko se päässyt liikkumaan, onko sillä kavereita ja virikkeitä, saako se ulkoilla, huolehditaanko niistä kunnolla, altistaako navetta eläimensä mahdollisuudelle tulla poltetuksi elävältä, kuinka monta päivää vasikka saa emonsa luona olla jne. Nämä asiat ovat sellaisia, että niitä voi johonkin pisteeseen asti parantaa, mutta lähtökohdan ollessa se, että kyse on liiketoiminnasta, jonka on tuotettava, ei kaikkea kuitenkaan voida tehdä ihanteellisesti eläimen kannalta. Suurin osa tuotannosta on kaukana ihanteellisesta. Itse asioihin aika hyvin perhetyneenä ihmisenä en usko, että pystyisin edes lihatilalla käymällä arvioimaan onko siellä kaikki kunnossa. Enkä luottaisi siihen, että minulle kaikkea kerrottaisiin, näytettäisiin ja että kaikki olisi aina samalla tavalla kuin silloin, kun siellä kävisin.

            En myöskään henkilökohtaisesti pidä eettisesti oikeana tätä ajatusmaailmaa, jonka mukaan eläimet ovat ihmisten omaisuutta, olemassa vain ihmisen tarpeita varten ja niiden kaikki surkeat oikeudet riippuvat siitä, mikä kyseisen eläimen arvo on ihmiselle. Näen ihmisen yhtenä eläinlajina muiden joukossa, jolla ei pitäisi olla oikeutta orjuuttaa tai heikentää näin systemaattisesti muiden lajien elinolosuhteita.

            Vaikka eläinten kohtelu ja ruoka olisivat hoidettu ihanteellisesti, fakta on edelleen se, että suomalaiset tuottavat päästöjä siihen malliin, että yhden maapallon kantokyky ei riittäisi, jos täällä olisi vain meikäläisiä. Naudan liha ja maitotuotteet ovat ilmaston kannalta kaikista pahimpia ravinnossa. Ottaen huomioon suomalaisten elintason kestämättömyyden, vaadittaisiin todella suuria muutoksia, jotta meillä olisi mitään tulevaisuutta. Jotta riittäviä muutoksia saataisiin aikaan, pitäisi tehdä todella kaikki voitavissa oleva. Sen takia vegaaneilla on mielestäni täysi oikeus olla syyllistäviä. Toki syyllistäminen ei ole kivaa ja muutokset eivät ole kivoja eikä syyllistämisellä todennäköisesti päästä asioissa eteenpäin. Tehokkainta olisi ohjata ruokavaliomuutosta lainsäädännöllä kasvispainotteisempaan suuntaan vähitellen. Tällöin vegaani voisi rauhoittua ja luottaa siihen, että asiat kyllä muuttuvat pikkuhiljaa. Nykytilanteessa en ihmettele jos valistuneen vegaanin hihat palaa ja homma menee syyllistämisen puolelle, kun muutosjohtaminen ei todennäköisesti kuulu monenkaan vegaanin erikoisosaamiseen. Toisaalta lainsäädäntöä on hankala muuttaa jos ihmisten mielipiteet ei muutu. Koko keskustelu vegaaniruokavalion ympärillä on jotenkin negatiivista, vegaanit syyllistävät muita ja muut suhtautuvat vihamielisesti vegaaneihin, vegaaniruokavalio huomioidaan kovin huonosti missään ja vegaaniin suhtaudutaan usein jotenkin säälivästi ja siihen liittyy paljon vääriä mielikuvia.

            Se, että monipuolisen vegaaniruokavalion koostaminen on vaikeampaa kuin sekaruokavalion, ei ole mikään syy pitää lihansyöntiä terveellisempänä kuin kasvissyöntiä. Tietääkseni viralliset ravitsemussuositukset eivät tarjoa mitään ohjeita vhh-ruokavalioon, sen sijaan vegaaniruokavalio siellä huomioidaan huolellisesti koostettuna terveyden kannalta varteenotettavana vaihtoehtona (ks. aiemmin jakamani linkki). Vhh on toki yhtä kaukana tuosta perussuosituksesta kuin vegaaninenkin, mutta vegaaneille sieltä löytyy kuitenkin viralliset ohjeet.

            Totta kai kaikki mitä ei syö, rajoittaa ruokavalion monipuolisuutta. Ihminen ei kuitenkaan tarvitse elääkseen lihaa tai muitakaan eläinperäisiä tuotteita, joten jos ei omaa kovin rajoittavia allergioita, ei vegaaniruokavalion koostaminen monipuolisesti pitäisi olla mikään suuri ongelma. Toki hankaluuksia voi tulla esim. matkustaessa, jos saatavilla olevat kauppojen valikoimat tai ravintolaruoat eivät huomioi ruokavaliota. Kuitenkin, kun miettii miten valtavasti kaikenlaisia kasvikunnan tuotteita on, väittäisin, ettei vegaanius ole mikään kaikista suurin ruokavaliorajoite.

            • 5.2.1.1.1.1

              Tiia sanoo

              Mä olen pahoillani, mutta kirjoituksistasi ei saa sellaista kuvaa, että olisit perehtynyt eläintalouteen kovinkaan hyvin. Tai ainakaan kovin puolueettomasti.

              Jos jonkun tuotteen, niin kotimaisen lihan suhteen kuluttajalla on erittäin hyvät mahdollisuudet tietää, mistä liha tulee ja sitä kautta miten eläimet ovat eläneet ja millä niitä on ruokittu. Sekä myös missä ja miten ne on teurastettu. Jos haluaa tietää ja ottaa selvää. Tuskin minkään muun tuotteen suhteen vaaditaan yhtä tiukkoja merkintöjä ja alkuperän jäljitettävyyttä, kuin lihan.

              Pitää huomioida, että naudanlihaa on erilaista. Kaupassa ”nauta”-nimikkeellä myytävä liha syntyy maidontuotannon sivutuotteena, joko sonnivasikoista tai poistettavista lehmistä. Se on siis maitokarjasta peräisin. Sen lisäksi on olemassa erikseen lihakarjaa kasvattavia tiloja, joiden tuotteita taas ei juurikaan marketeista saa. Ja jos saa, niin se kyllä mainitaan erikseen ja sen huomaa hinnassa. Lihakarja on jotain lihan tuotantoon jalostettua rotua. Niistä ei siis saada maitoa ihmisten käyttöön. Lihakarja kasvaa hitaasti ja elää isoina laumoina pääosin tai kokonaan (rodusta riippuen) ulkona ympäri vuoden ja vasikat kasvavat emiensä kanssa lauman jatkona (niitä ei ole mitään tarvetta ottaa pois, koska lehmän ei tarvitse lypsää ihmisille).

              En ole ikinä kuullut, että yksikään lihakarjatila, varsinkaan sellainen joka myy tuotteita kuluttajille, kieltäisi ihmisiä tulemasta katsomaan eläimiä ja niiden hoitoa. Enkä myöskään usko, että tilat hankkisivat ”teatterilavaste” heinää tai laitumia uteliaille näytettäväksi, mutta oikeasti pitäisivät eläimiä jollain muulla tavalla. Kyllä ne eläimet ovat juuri siellä ja sillä tavalla, kuin normaalistikin. Kymmen- tai satapäisiä laumoja ei ihan niin vaan siirrellä, eikä laiminlyöntejä oikein pysty meikkaamaan piiloon. Plus että kaikenlaisten nautojen pitäjät ovat pääosin hyvin ylpeitä eläimistään, tiloistaan ja tuotteistaan ja kertovat niistä mielellään. (Lihakarjatiloilla on lisäksi yleensä omat ostajansa ja ne ovat melko vapaita teollisuuden säätelystä, joten tehokkuus ei aina ole ensijainen funktio).

              Jopa pienemmille teurastamoillekin pääsee kysymällä aivan vapaasti katsomaan eläinten käsittelyä, jos tahtoo. Toki Atrialle, HK:lle tmv ei varmasti pääse.

              Suomessa ei viljellä maissia eikä soijaa (joitain kokeiluja lukuunottamatta). Kuitenkin kotimainen nautakarjamme syö valtaosin kotimaista rehua. Tai oikeastaan pääosin korsirehua (=heinää, ruohoa). Lihakarja yleensä syö pelkkää korsirehua tai useimmiten korkeintaan tilan itse viljelemää rehuviljaa. Maitokarja usein syö myös ostorehua. Muistaakseni mikään suomalainen meijeri ei kuitenkaan salli lehmiä ruokittavan esim. GMO soijalla.

              Lihatiloille tehdään yleensä tilaus kuukautta tai paria viikkoa ennen ja tila valitsee teurastettavat eläimet tilausten mukaan. Tiloilla on oma auto tai joku ulkopuolinen jakelija, joka tekee teurastamolta ennalta sovitun lenkin vaikkapa isojen kaupunkien keskustojen kautta, mistä kuluttajat sitten noutavat tilauksensa.

              Myös poroa voi tilata samalla periaatteella suoraan tuottajilta (ne toimitetaan vakilenkillä esim Valintataloihin). Uskoakseni logistiikka on huomattavasti vähemmän tehotonta ja päästöjä tuottavaa, kuin vaikka ulkomailta tulevan viljatuotteen/kasviksen/hedelmän kohdalla.

              Ise en juo maitoa tai syö soijaa, enkä soijalla ruokittua lihaa.

              Suomessa on suhteelisen helposti mahdollista saada myös kotimaista (ei viljeltyä) kalaa, riistaa, ei tehotuotettua siipikarjaa tai vaikkapa lammasta tai kaneja suoraan kasvattajalta/metsästäjiltä/kalastajilta. Teurashevosiakin saa ilmaiseksi. Toki silloin on pystyttävä järjestämään kuljetus. Teurastamo veloittaa n.100e, jos haluaa lihat käsiteltyinä itselleen.

              Sen sijaan sikatuotanto on monilta osin ongelmallista ja lähes kaikilta osin julmaa… Ei vähiten sen vuoksi, että sika on moniin muihin tuotantoeläimiin verrattuna melko älykäs olento. Siihen en osaa sanoa juuri mitään positiivista. Jos mulla olisi mahdollisuus, pitäisin itse paria kesäpossua parhaaksi katsomallani tavalla ja teurastuttaisin ne syksyllä omiin tarpeisiin. Jotkut tässäkin maassa onneksi edellen niin toimivat.

              Kuitenkaan kaikki liha ei ole automaattisesti tehotuotettua. Toki valtaosa kuluttajista ei joko tiedä tai yksinkertaisesti ei välitä. Jos välittää, niin tietoa ja vaihtoehtoja on kyllä saatavilla.

              Pidit asiaa eettisesti oikeana tai et, niin koti-/tuotantoeläimet ovat hyvin yksiselitteisesti ihmisten omaisuutta ja olemassa vain ihmisten tarpeita varten. Niitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa lainkaan, mikäli ihminen ei olisi niitä tarpeisiinsa luonut ja niitä varten ylläpitäisi. Mun mielestä on jotenkin typerää rummuttaa sen puolesta, että eläimillä olisi oikeuksia. Enemmänkin pitäisi painottaa sitä, että niiden omistajilla on niitä kohden hyvin raskaita velvollisuuksia.

              Enkä mä oikein jaksa uskoa, että kaikki ongelmat olisivat niistä eläinten pitäjistä lähtöisin. Eläinten kanssa työskentely on lähtökohtaisestikin kaikilta osin niin pimeätä touhua, ettei kukaan tekisi sitä työkseen, jos ei oikeasti välitä niistä eläimistä ja halua ja koita tarjota niille parhaita mahdollisia oloja. Eläinten kanssa on ensinnäkin aina jokseenkin vaarallista toimia, työ ei tunne kelloa tai kalenteria, eikä missään nimessä ole taloudellisesti kannattavaa tehtyihin tunteihin nähden, jos muutenkaan. Valtaosa ongelmista aiheutuu luultavastikin sen seuraavan portaan, eli lihaa ostavien isojen teollisuuslaitosten vaatimuksista.

              Mä haluaisin tietää, mihin perustat väitteesi, että nimenomaan suomalaiset tuottavat päästöjä holtittomasti? Toki meillä on maantieteeseen ja sääoloihin sidonnaisia haasteita, esim välimatkat ja kylmyys, joita ei voi oikein kiertää. Kuitenkin täällä ollaan energiatehokkuuden ja sen kehittämisen suhteen ymmärtääkseni aika kärkikastia verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Ja poikkeuksellisia siinäkin suhteessa, että Suomessa oikeasti pyritään noudattamaan kaikkia järjettömiäkin säädöksiä.

              Tehokkainta olisi ehkä ohjata ruokavaliomuutosta verotuksen keinoin pois teollisesta, prosessoidusta ja tehotuotetusta moskasta. Näin ollaan jonkin verran jo toimittukin. Esim. enimmäkseen sokerista koostuvien elintarvikkeiden verotusta on kiristetty.

              Agressiivista syyllistämistä pitäisi ensisijaisesti kohdentaa sellaisiin tahoihin, joka tekee konkreettisia päätöksiä tuotannon mahdollisuuksista. Ei välttämättä niinkään toisiin kuluttajiin tai tuottajiin suoraan. Toki keskiverto kuluttajillakin olisi monien asioiden suhteen tarvetta pikkuisen heräillä miettimään millaista toimintaa rahoillaan tukee…

              Kuitenkin moni ympäristön, luonnon ja eläinten kannalta äärimmäisen tärkeä asia kärsii eniten juurikin siitä, että sen äänekkäimmät kannattajat tekevät usein itsestään täysiä pellejä. Oikeasti vaikutusvaltaiset ihmiset eivät tohdi ajaa asioita, koska a.teollisuudella on jo melkoinen politiikkaan ja lainsäädäntöönkin ulottuva monopoli ko asioiden suhteen ja b.kukaan vakavasti otettava henkilö ei halua profiloitua ”kettutytöksi”. Ympäristöaktivistien ongelma taas useimmiten on äänekkäimpien jäsenten faktatiedon puute ja yleinen hyökkääminen täysin vääriä tahoja kohtaan.

              Sanni, mä olen pahoillani, mutta toivottavasti tämä on sinun(kin) mielestäsi edes jonkin verran mielenkiintoinen keskustelu:)

              • 5.2.1.1.1.1.1

                Sanni sanoo

                Älkää herran tähden olko pahoillanne, tämä keskustelu on äärimmäisen mielenkiintoista :) Olen vain taas ihaillen lukenut kun toiset osaa käydä keskustelua tällaisesta, itse joudun ihan karusti ja nolona myöntämään, että en osaisi. Mutta ainakin opin seuraamalla muiden keskusteluja :)

                Fantastista miten paljon sä tiedät lihan (ja maidon) tuotannosta Suomessa. Hävettää oma yleissivistyksen taso tällä saralla.

                • 5.2.1.1.1.1.1.1

                  Tiia sanoo

                  No sinä et ole ”ikinä” syönyt lihaa, etkä kampanjoi vahvasti puolesta tai vastaan, joten miksi sinun pitäisikään tietää tai välittää?

                  Mä sen sijaan käytän lihaa, mutta koen sen mukana tulevan kuitenkin enemmän velvotteita kuin perus Atrian sikanauta-paketin mukana Prismasta…

                  En ole kotoisin maalta, enkä ole ammatikseni työskennellyt karjan parissa, joten kyllä nämä asiat ovat ihan kaikkien kuluttajien selvitettävissä, jos tahtoo.

              • 5.2.1.1.1.1.2

                Heidi sanoo

                Omasta mielestäni mun ongelma perehtymättömyyden sijaan on se, että olen perehtynyt liikaa ja liian moniin asioihin ja se hankaloittaa asioista keskustelua tai mielipiteen perustelua, sillä en muista mistä lähteistä olen jostain asiasta lukenut, kun niitä on niin monia. Lisäksi on hankala valita mihin tiettyyn asiaan tarttuu, kun ei tiedä kenen kanssa keskustelee.

                Musta tuntuu, että me puhutaan nyt hieman eri asioista. On varmasti totta, että jos on tietoinen asioista ja haluaa suomalaista lihakarjaa lautaselleen, sitä varmasti löytää ja saa, ja siitä on saatavilla tietoa. Tämä on kuitenkin aika pienessä roolissa tavalliseen lihanmussuttamiseen verrattuna. Rutiinilihansyöjä todennäköisesti ostaa lihansa lähimmästä marketista ja mieluiten mahdollisimman edullisesti ja helposti, vaivautumatta selvittämään kulloisenkin lihapaketin alkuperää sen tarkemmin. Asiaan sen tarkemmin tutustumatta, uskon että netistä löytyvät tiedot ovat kuitenkin aika rajallisia ja todennäköisesti keskittyvät niihin positiivisiin näkökulmiin, jotka edistävät myyntiä. Keskivertokuluttajan on siis helppoa pitää päänsä pensaassa. Lihoja on myös helppo syödä ravintoloissa tietämättä mistä se tulee.

                Mutta tuo lihakarja on eläinten hyvinvoinnin kannalta huono esimerkki, koska niillä varmasti tuotantoeläimistä on parhaat olot ja muodostavat aika pienen osan suomen lihankulutuksesta. Mun ei olisi siis kannattanut puhua vain naudasta. Ajatukseni harhailivat märehtivien eläinten valtavista metaanipäästöistä maidontuotannon ongelmiin parsinnavettoineen, vasikoiden erottamisineen, nupoutuksineen ja virikkeettömyyksineen. Mitä suurempi eläin, sen arvokkaampi se on omistajalle ja sen enemmän siitä pidetään huolta. Sikoja kohdellaan huonosti, saati sitten broilereita ja kanoja, mutta niiden ympäristövaikutus on pienempi kuin nautaeläinten.

                Kalojen tuotannossa on vesistöhaitat, eettiset itselleni aika tuntemattomat näkökulmat. Kalastuksessa puolestaan kestämättömät kalastusmenetelmät ja ei siinäkään varmaan yksittäisen kalan kärsimyksiin kauheesti kiinnitetä huomiota. Kotimaisen kalan suhteen em. ongelmat ei ehkä ole niin todennäköisiä, mutta meillä sitten taas on kaloihin kertyvät ympäristömyrkyt ja esim. kalastusverkoista ja muista aiheutuvat vahingot sivullisille eläimille. Metsästyksestä ja riistan syömisestä en myöskään ole innostunut, koska kyseenalaistan ihmisen oikeuden päättää muiden lajien oikeudesta elämään. Kaikki metsästysrajoitukset käsittääkseni pyrkivät turvaamaan ihmiset vahingoilta ja eläinkantojen säilymisen. Varmasti ohjeet käskevät tappamaan saaliin nopeasti, jotta se ei kärsi, mutta luulen, että käytännössä riistaa ostavan on aika vaikea tietää montako minuuttia eläin on ennen kuolemaansa kärsinyt. En halua omalletunnolleni sitä mahdollisuutta, että mikään elävä olento on kärsinyt minun takiani edes välillisesti, kun voin hyvin elää suurimman osan ajasta ilman lihaa ja muuta eläinperäistä ravintoa ja sillä välttää ilmeistä mahdollisuutta altistaa toiset elävät olennot kärsimykselle. Mielestäni ainoa ero on lainsäädännöllinen, jos verrataan sitä, että poikaset erotetaan emoistaan järjestelmällisesti hyvin varhain, siihen että joku kävisi järjestelmällisesti sieppaamassa vauvoja synnäriltä.

                Mun mielestä on väärin, että ihmiset ylläpitävät tiettyjä eläimiä vain omia tarpeitaan varten, täysin piittaamatta eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä tai hyvinvoinnista. Siis juuri se, että niitä eläimiä ja kärsimystä ei olisi ilman ihmisten toimintaa olemassakaan. Ne ovat täysin viattomia, eikä niillä ole mitään vaikutusmahdollisuuksia olosuhteisiinsa eikä oman elämänsä kestoon. Näen tän jotenkin samana kuin sen, että me alettaisiin kasvattaan jotain toista ihmisrotua orjiksi ja sitten kohdeltaisiin niitä kuin eläimiä nyt. Kuten sanoit niin esimerkiksi siat on hirveän älykkäitä eläimiä. Enkä kuitenkaan pysty ajatteleen, että jonkun lajin älykkyys olisi peruste kohdella sitä hyvin tai huonosti, kuten en myöskään pysty hyväksymään sitä, että eläinten oikeudet tai niihin liittyvät velvoitteet ovat riippuvaisia eläimen arvosta tai käyttötarkoituksesta. Näissä asioissa olisi oikeudenmukaista tehdä lainsäädäntöä varovaisuusperiaatteen mukaan, eli siten, että jos me ei olla varmoja jonkun lajin kyvystä esimerkiksi tuntea kipua, se mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon varmuuden vuoksi, jotta kivusta ei varmasti joudu kärsimään.

                Olen samaa mieltä tuossa, että eläintenpito on nippanappa kannattavaa tällä hetkellä tuista huolimatta. Siinä mielessä tuottajan kannalta kaikki lainsäädännön tiukennukset on hankalia. Siinä yksi syy lisää moisen systeemin lopettamisen puolesta.

                Varmasti suurin ongelma on siinä, että lainsäädäntö on liian löyhää. Se mahdollistaa niiden isojen teollisuuslaitosten vaatimukset ja tuotannon tietyillä tavoilla ja lihan kuluttajien lautasille tietyllä hinnalla. Totta kai sitä on yksittäisen tuottajan hankala pistää kampoihin systeemille ja yksittäisen kuluttajan on vaikea olla perillä kaikesta. Kuitenkin, jotta muutosta tapahtuisi, niin yksittäisistä kuluttajista se muutos lähtee. Omat eettiset periaatteeni ovat muuttuneet aika jyrkiksi viimeisen vuoden aikana, sitä ennen olin kiinnostunut lähinnä ympäristö- ja ilmastovaikutuksista ja kannatin kohtuullisuutta lihan- ja maitotuotteiden kulutuksessa. En usko, että on todennäköistä, että suomalaiset muuttuisivat vegaanikansaksi omana elinikänäni, ja harva yksittäinenkään ihminen yhtäkkiä. Kohtuullisuus ja eläinperäisten tuotteiden käytön vähentäminen (ja laadukkaampaan tuotantoon keskittyminen)on siis ehdottomasti niitä, joita yhteiskunnallisella tasolla kannattaisi edistää. Se olisi myös terveellistä.

                Suomalaisten päästöjen holtittomuus liittyy paitsi mainitsemiisi kylmyyteen ja maantieteeseen, myös meidän korkeaan elintasoon. Voihan sitä ajatella, että suomalaisten vaikutukset on pientä verrattuna esim. amerikkalaisten törsäilyyn. Kuitenkin riippumatta siitä, millä sijalla suomi on pahimmat ilmastotörpöt-listalla, me tuotetaan päästöjä ja kulutetaan luonnonvaroja moninkertaisesti verrattuna kestävään tasoon. En katso, että meillä on siihen suurempaa oikeutta kuin kellään muullakaan tällä maapallolla. Toki esim. Afrikan suuri väestönkasvu on todella käsiin räjähtävä ongelma, joka kaipaa pikaista ratkaisua. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että maapallolla on jo tietty määrä ihmisiä ja kaikilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet tätä maapalloa kohtaan.

                Meidän mahtavuus ekotehokkuuden kehittämisessä ja säännösten noudattamisessa ei valitettavasti yksin riitä. Jos nojaamme vain näihin, ehtii ilmasto lämmetä huolestuttavan paljon sillä välin, kun me vasta pikkuhiljaa otetaan uutta tekniikkaa käyttöön. Juuri muutosten hitaus vaikuttaa siihen, että vaikutusten varmistamiseksi pitäisi tehdä kaikki mitä tehtävissä on. Suurimmat osa-alueet ovat asuminen, liikkuminen ja ruoka. Maantieteelle ei mahda mitään, mutta sille mahtaa millä kulkuneuvolla, kuinka usein ja pitkiä matkoja liikkuu. Kylmyydelle ei mahda mitään, mutta ekotehokkaalla talotekniikalla saadaan paljon aikaan jos muutoksia todella tehdään ja tekniikkaa otettaisiin käyttöön silloinkin, kun se on kallista. Asumisessa tekniikan lisäksi vaikuttamisen paikkoja on myös se, kuinka tilavasti asuu ja missä asuu, millaista energiaa käyttää ja kuinka paljon. Huonelämpötilan voisi pitää 21 asteessa. Moni kuvittelee tarvitsevansa tilaa ihmeen paljon. Tunnen useampia pienlapsiperheitä, jotka asuvat yksiössä tai kaksiossa. Sitten tunnen pariskuntia, jotka asuvat 200 neliön omakotitalossa, jossa on öljylämmitys. Asunnon sijainti vaikuttaa paljon liikkumisen tarpeeseen. Jos asuu lähellä työpaikkaa, kouluja, palveluita, harrastemahdollisuuksia, voi suosia julkisia ja pyöräilyä. Jos haluaa asua maaseudulla, olisi mielestäni ekovastuullista minimoida yksityisautoilu. Ihmiset ei vaan halua tehdä niin, yhtälailla harrastuksiin, töihin, kouluun sieltäkin pitää päästä, matkat vaan on pidempiä ja tapahtuvat useammin autolla, joka vasta harvoilla on ekosähköllä toimiva. Ruoka olisi mielestäni aika helppo kohde toimia ympäristövastuullisesti, mutta kun suurin osa ihmisistä ei siinäkään halua nähdä omien tekojensa vaikutusta tähän maapalloon. On hankala jakaa tietoa, kun se otetaan hyökkäyksenä ’omia perusoikeuksia’ vastaan tai varpaille astumisena. Kuitenkin vaikutukset ovat yhteiset jokaiselle maapallon asukkaalle, joillain alueilla suuremmat kuin toisilla. Toimimalla vain itse oikein, muutokset saattavat jäädä riittämättömiksi.

                Korkealla elintasolla tarkoitan sitä, että suurin osa meistä suomalaisista ei kuluta kaikkea aikaansa ja energiaansa siihen, että pystyy tyydyttämään perustarpeensa vaan aikaa ja energiaa ja rahaa jää lomailuun, herkutteluun, ruoan pois heittämiseen, turhaan kuluttamiseen, jättimäisiin asumuksiin, harrastamiseen. Me ollaan totuttu aika hyvään vaikka nyt onkin muka taloudellisesti hirveän vaikeaa. Meillä on ihan erilaiset mahdollisuudet tehdä parempia valintoja, kuin jollain kouluttamattomalla ja köyhyydessä elävällä ihmisellä jossain toisella puolen maapalloa. Siksi meillä pitäisi olla myös velvollisuus toimia. En väitä, että se velvollisuus olisi vain meillä suomalaisilla vaan kaikilla niillä, jotka elävät köyhyysrajan yläpuolella.

                • 5.2.1.1.1.1.2.1

                  Tiia sanoo

                  Unohdin sitten vastata tähänkin… Musta tuntuu, että me ollaan alusta asti puhuttu vähän eri asioista. Ei sillä, että se olisi keskustelua haitannut tai sen mielenkiintoisuutta laimentanut:)

                  Sinulla on kyllä ihan mielenkiintoisia näkemyksiä. Itse en siltikään usko asioiden aina olevan ihan niin mustavalkoisia. Niillä tuppaa välillä olemaan yllättävänkin kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei läheskään aina osata ennakoida.

                  Mä olen kiinnostunut ruokaan liittyvistä asioista lähinnä siltä pohjalta, mitä ihmisen ylipäätään kannattaa elimistöönsä tunkea. Uskoisin myös, että oma-napa keskeinen ajattelumalli olisi lopulta helpoin tapa saada myös laajempi kuluttajakunta muuttamaan ostokäyttäytymistään. Jopa ympäristömme ja eläinten kannalta fiksumpaan suuntaan.

                  Kalojen kasvatuksesta aiheutuu ihan valtavia ympäristöhaittoja ja niiden olot sekä eritoten varsin hölläkätinen lääkkeiden ja kemikaalien käyttö tuotannossa ovat vähintäänkin arveluttavia. Ja ne aineet samalla toki päätyvät vesistöihin. Eettiseltä kantilta voin ainoastaan todeta, että esim omat kalani ovat huomattavasti persoonallisempia ja monisyisempiä otuksia kuin ehkä laajassa mittakaavassa arvioidaan…

                  Kalastuksen/metsästyksen voisi nähdä myös niin, että eläin elää kuitenkin villinä ja kärsii kuollessaan ehkä hetken kauhua. Lienee parempi kuin kaikkineen paska elämä tehotuotannossa. Villieläinten normaalielämä on kuitenkin aika stressaavaa ja raakaa muutenkin ja niiden elämään kuuluu melko lailla aina kuolema jonkun muun syyn kuin vanhuuden vuoksi. Täysin ilman ihmisen vaikutustakin. Oli se sitten peto, kylmä, nälkä tai vammautuminen ja jonkun niistä kautta hitaasti kituminen. Varmaa on ainoastaan se, että kaikista elämän päättävistä mahdollisuuksista juurikin ihminen lopettaa saaliinsa tehokkaiten ja nopeiten.

                  Metsästysrajoitukset pyrkivät turvaamaan eläinkannan elinvoimaisuuden, mutta toisaalta myös sen järkevän ja ympäristön kannalta kestävän koon. Monin paikoin esim metsä ei pääsisi uudistumaan lainkaan, jos hirvieläimiä ei metsästettäisi. Sellaisia suurpetoja, jotka pitäisivät niiden kannat kurissa, ei enää ole. Tai niitä on liian vähän. Lisäksi ihminen on paitsi hävittänyt joitain eläinlajeja luonnosta, myös vapauttanut sinne sellaisia lajeja joita ei jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi pitänyt. Molempia on aikanaan tehty ihan hyvässä tarkoituksessa (tai vahingossa), mutta nykyisellään ne horjuttavat koko ekosysteemiä. Juurikin hirvieläimiä ja esim pienpetoja on Suomessa pakko pyytää, jos meinataan nykyisen kaltaisen metsäluonnon monimuotoisuuden säilyvän. Metsästäjillä, jos kellä on yleensä realistinen käsitys alueen eläimistöstä, sekä sen säilyttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä.

                  Ihmisiäkin on vangittu, siepattu ja kasvatettu orjiksi kautta historian. Nykyäänkin jossain päin maailmaa, tosin ei ehkä ihan entisajan mittakaaavassa. Ja heitä on paikoin takuuvarmasti kohdeltu huonommin, kuin eläimiä nyt. Yhtäkään tuntemaamme korkeakulttuuria ei ole rakennettu ilman orjuutta… Ja kaikki toiminta on aikanaan ollut täysin laillista ja yleisesti hyväksyttyä ja harjoitettua (niin kuin oli vaikka natsisaksassakin). Niin ne vaan näkemykset muuttuvat. Vaikka sitten hitaastikin.

                  Lajin älykkyys on kuitenkin jonkin verran peruste niiden kohtelulle. Yksinkertaisempi eläin on tyytyväisempi pienemmillä järjestelyillä, kuin fiksumpi. Joitain eläimiä pidetään laumassa tai kovin lähekkäin, vaikkeivät ne luonnostaan sietäisi toisiaan yhtään. Lammas tai lehmä viihtyy hyvin tiiviissä porukassa ja saa siitä turvaa siinä missä esim sika tai tarhakettu ahdistuu tilan vähyydestä ja lajitovereiden läheisyydestä huomattavasti. Ja järjestäin juuri ensinmainittuja pidetään yleisesti aika hyvin ja muita aika lailla huonommin. Tuskin se niinkään eläimen käyttötarkoituksesta tai arvosta riippuu, vaan enemmänkin siitä, miten helppoa tai vaikeaa sille on tarjota hyvät elinolot. Kettu tai sika olisi ihan yhtä ahdistunut kymmen-, sata tai tuhatkertaisella reviirilläkin.

                  Mä en usko, että lainsäädäntö olisi liian löyhää. Pikemminkin se on joko liian tiukkaa, liian huonosti valvottua tai sitten yksinkertaisesti liian byrokraattista (niin kuin esim Suomessa). Se poissulkee muut tuotantomenetelmät, isojen teollisuuslaitosten ulkopuolelta ja niiden tavoitteisiin tähtäävän tuotannon lisäksi. Ihmisten pitäisi muuttaa näkemyksiään ja vaatia laadukkaampaa tuotantoa. Iso hatunnosto niille, jotka kaikesta huolimatta kahlaavat säädösviidakossa niin pitkälle, että onnistuvat laillisesti esim myymään naapureillen kananmunia tai lähialueen ihmisille raakamaitoa!

                  Ihminen voi toki elää ilman lihaa, mutta nykyisellä populaatiollamme tuskin aiheuttamatta, edes välillisesti, kärsimystä jollekin. Osoita mulle yksikin ympäristöystävällinen tuote tai hyödyke, niin osaan varmasti kertoa, mikä juuri sen tuotannossa on ongelmallista.

                  Suomessa monia ilmastoasioita nykyisellään kuitenkin huomioidaan. Joku maa (luultavasti aika moni) voi olla ”pahimmat ilmastotörpöt” listalla melko alhaisellakin sijalla johtuen luonnonolosuhteista. Onko esim britille tai italialaisille oikeutetumpaa huudattaa esihistoriallisella polttoaineella käyvää lämmitystä täysillä vetoisten, yksilasisten (tai kokonaan lasittomien!) ikkunoiden läpi, eristämättömässä talossaan 2kk/vuodessa, kuin suomalaisella lämmittää minimillä energiatehokasta taloaan 8 kk vuodessa? Olosuhteet tulisi huomioida, jos meinaa päästä minkäänlaiseen ”oikeudenmukaiseen” listaukseen törppöyden suhteen.

                  Ilmasto luultavasti lämpenee huolestuttavasti lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Eikä ihminen pysty sitä pysäyttämään. Luonto elää mullistuksesta, katastrofista ja massasukupuutosta toiseen ja selviää kyllä ihan mistä vaan. Ihmisen tulisi keskittyä pitämään planeetta elinkelpoisena omalle lajilleen niin kauan kuin meitä täällä on.

                  Mun nähdäkseni juurikin vaikutusten varmistaminen vaikuttaa siihen, että muutokset tapahtuvat hitaasti, ei vice versa. Ihminen on kuitenkin jo ehtinyt törppöillä maapallolla joitain tuhansia vuosia. Johtopäätöksiin ei ole syytä hyppiä suinpäin. Ehkäpä eniten pahaa ikinä historiassa on saatu aikaan sillä, että on tehty nopeita muutoksia täysin arvioimatta niiden seurauksia. Tai arvioimalla ne väärin.

                  Uuden teknologian käyttöönottoa varmaan harvoin rajoittaa sen hinta. Eniten sitä ehkä rajoittaa ko teknologian toimintavarmuus sekä huollon/varaosien saatavuus. Jotka epäonnistuessaan tekevät sinänsä järkevästä tekniikasta kuluttajalle toimimattomia, kalliita turhakkeita…

                  Suomessa ei ainakaan aina voi ihan täysin vaikuttaa siihen, millä kulkuneuvolla liikkuu. Kehä III sisäpuolella varmasti pääsee julkisilla juuri niin kivuttomasti kuin haluaa, mutta muualla yhtä laajaa skaalaa ei yleensä ole saatavilla. Lisäksi yksityisautoilijoita verotetaan jo nyt aivan jäätävän rankalla kädellä, joten he todennäköisesti maksavat ylellisyydestään ihan riittävää hintaa. Mikäli eivät maksa, niin silloin tulisi myös tarjota jotain järkeviä vaihtoehtoja.

                  Enemmänkin painetta pitäisi kohdistaa yksityishenkilöiden liikkumista mahdollistavien kulkuneuvojen valmistajiin, koska erittäin energiatehokkaita ratkaisujakin olisi jo hyödynnettävissä ko teollisuuden tarpeisiin. Fossiilisilla polttoaineilla tienaavilla vain on liian paljon jalansijaa tuotannossa. Ja esim hybridi kulkuneuvoissa tuppaa olemaan se ongelma, että niitä on kallis valmistaa ja akkuineen ne ovat usein suht lyhyen käyttöikänsä jälkeen kokonaisuudessaan ongelmajätettä. Plus että se 20-vuotias, dieselillä käyvä kulkupeli on se todennäköisemmin Suomen talvioloissa starttaava kulkupeli, kuin vaikkapa alle 5 vuotta vanha ekoauto. Ihmiset, joilla on auto, yleensä myös tarvitsevat sitä eivätkä näin ollen pysty aina valitsemaan sitä teoriassa ympäristöystävällisintä vaihtoehtoa. Erilaisilla polttomoottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla tehdään myös yhteiskuntamme toimivuuden ja infrastruktuurin kannalta tärkeitä töitä, jolloin niissä vaan on oltava riittävästi tehoa ja toimintavarmuutta.

                  Asunnon sijainnin lisäksi myös sen hinta vaikuttaa aika lailla hankittavaan asuntoon (oma tai vuokra). Kaikilla ei vain ole varaa asua lähellä työpaikkaa. Toisalta taas töitäkään ei enää ole niin vaan saatavilla mistä vaan, mutta valitettavasti suurimman osan väestöstä on kuitenkin käytävä töissä. Näin ollen aika ison osan ihmisistä on meillä kuljettava melko pitkiä työmatkoja. Mikäli pohjoisempi Suomi autioituisi, olisi sillä jo ihan valtion politiikkaankin vaikuttavia seurauksia. Meillä on kuitenkin tilaa ja mahdollisimman iso osa maasta on valtion kannalta järkevää pitää ausuttuna, oli se muilta osin kannattavaa tai ei. Asumuksen energiatehokkuuteen ja tilaan vaikuttaa myös hyvin paljon se, koska ko asumus on rakennettu. Eri aikakausilla on ollut erilaisia tyylejä niin laadun kuin lopputuloksenkin suhteen. Eikä se 50-70-luvun öljylämmitetty suht iso kiinteistökään välttämättä aina ole se huonoin ratkaisu pitkässä juoksussa. Verrattuna vastaaviin, mutta pienempiin 80-90-luvuilla rakennettuihin. Vanhemmat voivat jopa olla järkevämpi ratkaisu. Puhumattakaan taloista, joiden valmistumisvuosiluvut alkavat jollain muulla, kuin 20 tai 19.

                  Olisiko sitten kenenkään kannalta järkevää purkaa kaikki jo olemassa olevat yli 10v rakennukset, vai enemmänkin verotus ymv ratkaisuilla kannustaa kuluttaja tekemään tarvittavia uudistuksia asumukseensa? Rakennuskantamme uudistuu asukkaidensa kannalta taloudellisempaan suuntaan kaiken aikaa. Siinäkään ei vaan muutoksia tapahdu niin nopeasti.

                  Tiedon vastaanottoon vaikuttavat varmaan suurelta osin myös se, mistä käsin ja millä tyylillä sitä jaetaan.

  6. 6

    sanoo

    ”(ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista)”

    Leuka loksahti auki. :D Alkoi kyllä aika paljon naurattaa, että ei kait tästä nyt kukaan ole voinut vääntää mitään korrektiuskysymystä. Oli pakko käydä tutkimassa, että mikä kommentti kirvoitti tuon sulkulauseen.

    Pakko sanoa, että vähän alkoi ärsyttää. Sori, seuraa ohi aiheen menevä avautuminen. Siis joo, se on ihan kiva ja positiivista, että ihmiset muistavat ja välittävät, että maailmassa on ihan oikeita ja isoja ongelmia, mutta muuten kommentti oli kyllä ihan älytön. Ilmeisesti siis länsimaalainen ihminen, jolla on varaa ruokaan, ei voi tuntea nälkää? Tai saa ainakaan sanoa sitä? Ymmärtäisin kommentin pointin, jos sun postaus olisi ollut kovin dramaattinen ja olisit surkutellut sitä, miten rankkaa sun elämä on tämän dieetin kanssa ja miten sulla ei ole mitään vaihtoehtoja… mutta nimenomaanhan tekstissä tuli ilmi, että olet nyt ihan vain itse päättänyt kokeilla tämän homman ja katsoa mitä tulee.

    Ko. kommentoija ei vissiin tajua, että nälkä on kehon tila, joka terveellä ihmisellä tulee silloin, jos energiaa ei saa tarpeeksi, tai jos keho luulee, että energiaa ei saa tarpeeksi. ”Nälkä” sanana ei vielä kerro sitä, onko kyseessä vakava ja vaarallinen vai normaali ja ohimenevä tila. ”Nälkä” ei ole sama asia kuin ”nälänhätä” tai ”nälkiintyminen”. Kuka tahansa ties missä yltäkylläisyydessä elävä ihminen voi kokea nälkää. Nälkä on ihan neutraali sana. Jos olisit valittanut postauksessa sitä, miten sinulla on nyt nälänhätä, niin ymmärtäisin kommentin…

    No, ko. kommentoijan luetunymmärtäminen ei muutenkaan ollut ihan ykkösluokkaa.

    Tai sitten pitää vaan ruveta puhumaan vajaakylläisyydestä. :D Vastaavasti ihmiset, jotka ovat väsyneitä siksi, että ovat bilettäneet viikon, eivät saa käyttää sanaa ”väsymys”, koska jotkut toiset ovat väsyneitä siksi, että ovat pienten lasten vanhempia. Ja itse asiassa jotkut ovat pienten ja sairaiden lasten vanhempia, eli ihan tavisvanhemmatkaan eivät saa itse asiassa käyttää sanaa ”väsymys”. Että miten ois ”vajaapirteys”?

    (Siis itseltänihän ei ihan oikeasti paljon sääliä heru siihen biletyksestä johtuvaan väsymykseen, mutta mulla ei ole aiemmin tullut mieleen, että bilettäjiltähän voisi kieltää koko sanan käytön. Nerokasta!)

    Noh, palaan taas ruotuun. Tosin nyt mulla ei tule mitään sanottavaa mieleen tästä itse postauksesta, muuta kuin että tosi mielenkiintoista luettavaa.

    • 6.1

      Karoliina sanoo

      Mietin vaan, että mitä sanaa tää kyseinen kommentoija sitten käyttää, jos hänen pitää jollekin kertoa, että olisi vähään nälkä jokos mentäis syömään, jos se nälkä on sanana jotenkin väärä :D Ihan kummallista, eihän nälkä nyt tosiaankaan tarkoita sitä tilaa, mikä monilla afrikkalaisilla on vaan sitä ihan normaalia ruokailujen välissä tulevaa tunnetta :D

    • 6.3

      Sanni sanoo

      Ilmeisesti siis länsimaalainen ihminen, jolla on varaa ruokaan, ei voi tuntea nälkää? Tai saa ainakaan sanoa sitä? Ymmärtäisin kommentin pointin, jos sun postaus olisi ollut kovin dramaattinen ja olisit surkutellut sitä, miten rankkaa sun elämä on tämän dieetin kanssa

      Niinpä. Kaiken kaikkiaan lukija tuntui ylidramatisoineen tekstini ihan yli, toinen vain kertoo mitä tuntemuksia uusi ruokavalio aiheuttaa, ja kun ne nyt sattuivat olemaan vetämätön ja jopa nälkäinen olo, niin sitä ei ollut korrektia sanoa koska jossain nähdään nälänhätää. Tai jos sanoo, niin se on merkki piittaamattomuudesta, rajoittuneista elämänkokemuksista ja kapeasta maailmankuvasta. Huhheijaa.

      Mutta joo. Varmasti koko aiheesta kirjoittaminen ylipäänsä on epäkorrektia, koska murheet lenkkikunnon kehittymisen suhteen ovat niin mitättömiä ja pinnallisia maailmassa, jossa on köyhyyttä, nälänhätää ja epätasa-arvoa.

  7. 7

    Miia sanoo

    Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Ja jopa niin pitkälle menevän tiesin heitän, että vahvasti ylipainoinen ihminen ei tällaisella dietillä kauaa pysy, ellei ole ÄLYTTÖMÄN motivoitunut laihtumaan. Varmasti painoa saa pudotettu, mutta aivan yhtä varmasti se tulee takaisin. Tää ei ole jotain sellaista, jota normaali ihminen jaksaa toteuttaa lopun elämäänsä. # kastike on osa elämää ja kuka syö molemmat pääateriat kahden tunnin sisällä

  8. 8

    sanoo

    Piti tuosta ohrasta kysymani, etta miksi juuri sita. Mika siina on se ”juttu”?. Ostin tassa ohrasuurimoita ja mietin mita niista voi tehda.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Tarkoitatko siis, että miksi ohra eikä esim. riisi?

      Erilaisten hiilarivaihtoehtojen on tietysti tarkoitus tuoda vaihtelevuutta aterioihin, mutta syy siihen, miksi vaihtoehdoissa on esim. riisin sijaan ohra, liittyy ohran parempiin ravintoarvoihin ja glykeemiseen indeksiin. Ohralla on paljon matalampi GI kuin riisillä (tummallakin riisillä) eli se nostaa verensokeria hitaasti riisiin verrattuna. (Lisäksi mun mielestä tumma ja villiriisi on tosi tylsän makuisia ;))

      Hiilihydraattitietoisessa ruokavaliossa kiinnitetään paljon huomiota GI:hin, eli halutaan suosia matalan GI:n ruoka-aineita. Tämä on myös yksi syy bataatin suosimiseen perunan sijaan, bataatti nostaa verensokeria paljon vähemmän kuin peruna. Peruna kuuluu nopeisiin hiilareihin, bataatti hitaampiin.

      Mitä voi tehdä ohrasuurimoista? :) Lyhemmällä keittoajalla saat niistä riisin tyyppisen lisukkeen jota voi käyttää wokeissa, salaateissa, pataruoissa, ihan itsekseen lisukkeena muiden kasvisten ohella jne. Pidemmällä keittoajalla saat niistä puuron.

      • 8.1.1

        Heidi sanoo

        Lisähuomio riisi vastaan ohra aiheeseen. Riisin viljely vedessä tuottaa valtavat metaanipäästöt eli ilmastovaikutukset ovat hirveät, kuten myös esim. naudanlihassa ja juustoissa. Ohra on siis paljon ilmastoystävällisempi vaihtoehto ravinteikkuutensa lisäksi ja sitä saa kotimaisena.

  9. 9

    Jonttu sanoo

    Huh, on taas ollut viikon verran sellaista kiirettä, että ei ole edes kunnolla ehtinyt pitämään Karkkipäivää!

    Tuossa hiuksia pestessäni tulit mieleeni, ja voin kyllä yhtyä harmistukseesi sen johdosta, että hiustenpesuaineet kuluvat inhottavan hitaasti. On aika tuskaista odotella pullon loppumista ja haaveilla siirtymistä toiseen kiinnostavaan tuotteeseen. :) Se Lifehairin Oliivi-hoitoaine on kyllä tosi tosi hyvää, mutta pullo vain on vähän huono (tiedän, että pakkausuudistus on tulossa): jotenkin ruman vihreä, ei pysy helposti suihkutason hyllyllä (kun on niin korkea, että helposti menettää tasapainonsa ja tipahtaa lattialle) ja ei ole kyllä mitenkään helppoa saada tuotetta ulos pullostakaan. Mutta muuten hoitoaineessa itsessään olisi aineksia vaikka mihin sankaritarinaan; aika paljon on tosin pakkauksesta kiinni, miten käy.

    Miten muuten, tykkäätkö lukea tai ehkä paremminkin selailla Ikean kuvastoa?:) Itselläni lähtee jotenkin mielikuvitus lentoon, ja sitä näkee sielun silmillä kaikenlaista elämää esim. keittiökuvien ympärillä. Aika kiva tapa rentoutua pari kertaa vuodessa. :)

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Joo, se Oliivi-pullojen vihreä väri on aika karu. ;)

      Miten muuten, tykkäätkö lukea tai ehkä paremminkin selailla Ikean kuvastoa?:)

      En (enää), meille ei tule mitään mainoksia. Ennen olen ollut todellinen kuvastofriikki mutta päätettyäni laittaa pisteen holtittomalle postimyyntishoppailulleni jäi kuvastojenkin lukeminen.

  10. 10

    anonymous sanoo

    mielenkiintoista, mielenkiintoista. et varmaan voi vastata tähän, mutta olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran rasvaa saakaan olla. hyvien rasvojen merkityksestä toitotetaan joka paikassa. se on kuitenkin täysin välttämätön kropalle ja aivoille, tuntuu oudolta, että kaltaisesti normaalipainoisen pitää rajoittaa niin kovasti.

    jotenkin tuo ruokasuhtautuminen kuulostaa surulliselta. en ole mitenkään hengellinen ihminen tai mitään, mutta koen jotenkin hurjaa kiitollisuutta siitä, että minä saan syödä ruokaa, riittävästi ihanaa, ravitsevaa ruokaa – harvinaista luksusta suorastaan. tuntuu ylimieliseltä nähdä ruoka vain polttoaineena. ehkä se ei ole sitä kaikille.

    tosi hyvä kuulla, että olo on kohentunut :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      et varmaan voi vastata tähän, mutta olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran rasvaa saakaan olla.

      Voin mä jotain tähän vastata :) Esimerkiksi sen, että rasvaa on enemmän kuin virallisessa suosituksessa keskimäärin. Siltikin, verrattuna mun vhh-tasoon, se on vähemmän, ja FitFarm-ruokavaliossa taas proteiinin osuus korostuu voimakkaasti.

  11. 11

    Eevi sanoo

    En nyt malta olla sanomatta, että JEE! Hyvä, että olo parani ja tuntuu nyt hyvältä :) harmitti lukea kommentteja, kun monesti jouduit puolustautumaan arvostelijoita vastaan. Musta oli hyvä, että jaksoit sanoa useasti, että ei, et aio uhrata terveyttäsi ja että olet ihan kykeneväinen päättämään omista jutuistasi ;)

    Tosi hyvää pohdintaa noista ruokavalioista. Oon huomannu ite saman, että sellasia ruokavalioita todella on ja joillekin jopa soveltuu ne, joissa ruokaan suhtaudutaan lähinnä nälän siirtäjänä. Musta kuitenkin ylipainoisten (tää nyt ei koske sua Sanni:) ongelma, kuten siis munkin, on se, että ruoka on herkuttelun ja palkitsemisen väline. Ei sitä iloa tarvi ottaa pois ja ”keksiä muita iloa tuottavia juttuja” vaan nimenomaan soveltaa iloa ja rentoutta ruokailuun. Siks koen, että tän tyyliset dieetit laihduttamistarkotuksessa olis ainakin mulle nimenomaan lyhytaikasia (taivaan tähden, itse marinoitu kana vs.pintamaustettu, tarviiko edes sanoa enempää), ja kun haluttu paino olis saavutettu, niin palaisin kepsakasti takaisin niiden ”hyvien ruokien” pariin. Nyt pikadieettien sijaan koitan opetella tunnistamaan, mitä kroppa oikeasti tarvitsee. On muuten palkitsevaa, kun huomaa, ettei karkkihyllyn edessä oikeastaan lopulta tahdo mitään.

  12. 13

    Ellssa sanoo

    Uuden ruokavaliosi kohdalle olit kirjoittanut kasviksista, että kaikki sallittuja, paitsi juurekset. Jäi vaan vaivaamaan, että mikset syö juureksia?

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Jäi vaan vaivaamaan, että mikset syö juureksia?

      Sitä pitää kysyä FitFarmilta :)

      Onhan juureksissa keskimäärin vähän enemmän energiaa kuin ns. salaattivihanneksissa, mutta en tiedä onko ne haluttu jättää pois mun ruokavaliosta juuri energianäkökulmasta (joka on kyllä todella vähäinen) vai ennemminkin hiilihydraattinäkökulmasta. Juureksissahan on paljon enemmän hiilihydraatteja kuin muissa vihanneksissa, ja FitFarmin ruokavaliossa mun hiilareiden halutaan tulevan pääsääntöisesti niistä ns. korkeahiilarisista lähteistä kuten vaikka viljoista. Pääaterialle on säädetty vakiomäärä hiilihydraattia, ja se on helpoin saada annoskoon kannalta noista korkeahiilarisista lähteistä (vaikka hiilarilisä jo niidenkin puitteissa kasvattaa annoskokoa runsaasti).

      Esimerkki: jos hiilari otettaisiin juureksista kuten porkkanasta ja lantusta, niitä pitäisi syödä grammamääräisesti moninkertainen määrä kvinoaan tai ohraan nähden, jotta niista saataisiin sama määrä hiilaria. Tällöin annoskoko olisi jo mahdoton. Peruna, bataatti ja palsternakka ovat hiilariarvojensa puolesta ainoita kasviksia, joiden kautta voi saada saman hiilarimäärän kuin viljasta niin, että annoskoko on vielä suhteellisen järkevä. Näistä kuitenkin palsternakka ja peruna on jätetty pois korkean GI:nsä vuoksi.

  13. 14

    sanoo

    Näyttääpä hyvälle sun ruuat! Mä olen elänyt 1,5v paleolla ja päivääkään en vaihtais, voin niin paljon paremmin :)

  14. 15

    Aidan sanoo

    Herkullisilta näyttävät jälleen kerran sun ruokakuvat, ja mielestäni kuulostaakin kyllä oikein terveelliseltä. Pyörrän pian pahat puheeni (tai ajatukseni..) fitfarmista :)
    Varmasti jokaisesta paperille kirjoitetusta ruokavaliosta saa tehtyä ankean rahka-proteiinipatukka-tonnikala-ananaspurkkidieetin jos oikein haluaa. Samoin siitä saa tehtyä värikkään, maistuvan ja päivittäin vaihtelevan, kun näkee vähän vaivaa ja käyttää mielikuvitusta.

    Mun ennakkokäsitys fitfarmista menee tuolle ananas-rahka linjalle. Useampikin kaveri on ollut jos jonkunnäköisellä nettivalmennuksella, joissa vaaditaan KAIKEN punnitsemista salaatinlehdistä lähtien ja syömään kilotolkulla maitorahkaa lisäainemehukeitolla. Yhdenkään kaverini kohdalla touhu ei ole näyttänyt millään tavalla terveelliseltä, eikä kukaan ole myöskään onnistunut pitämään kehonkuntoaan samana tai ylläpitämään ruokavaliotaan valmennuksen päättymisen jälkeen. Siksi liputan OP:n ideologiaa, he kun tuntuvat lähtökohtaisesti tähtäävän nettivalmennuksissakin tietynlaiseen pysyvyyteen ja elämäntapaan, eikä kuuden viikon kitudieettiin joka levähtää käsiin ensimmäisessä vastoinkäymisessä mikä elämässä tulee eteen. Mielestäni fitfarm ei ole ainakaan näissä nettivalmennuksissaan kannustanut kokkaamaan terveellistä ruokaa ja opettelemaan uusia, terveellisiä reseptejä, vaan ruoka-aineet syödään sellaisenaan erikseen valmistettuina. Ei syödä kalakeittoa, risottoa tai bataattihampurilaisia, vaan syödään kalaa ja vihanneksia, riisiä ja kanaa tai bataattia ja jauhelihaa. Kuuden viikon jälkeen mietit, että kaikki menee pilalle nyt jos teet kaalilaatikkoa, kun jokaisen ruoka-aineen punnitseminen erikseen ennen lautaselle laittamista ei onnistukaan…
    Vai kertooko tämä kaikki vain jotain mun kavereista ja heidän itsekuristaan, mielikuvituksen puutteesta ja kyvystä rakentaa dieeteistä pysyvämpi elämäntapa? En usko! Ihan varmasti suurin osa meistä tunnistaa itsestään sen nautiskelijan jolle ruoka ei olekaan kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa pelkkä polttoaine, ja jota ei juhlapäivinä voisi vähempää kiinnostaa kantaa mukanaan riisikakkuja ja vihreistä vihanneksista koostuvaa salaattia (ILMAN kastiketta ;D).
    Ja näin Fitfarm antipatia on jälleen herännyt. :D Seuraavaa ruokapäivitystä odotellessa!

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Todella nuivalta kuulostaa kyllä nuo nettivalmennukset :/ Vaikka henkilökohtainen valmennus onkin ihan erilaista, niin ajatus ravinnosta on lähtökohtaisesti sama; ruokaa valmistetaan polttoaneeksi tiettyjen makrojen ehdoilla, ei nautinnollisena ja iloa tuovana ateriana. Tokihan makrojen puitteissakin on mahdollista olla luova ja valmistaa vaikka ”bataattihampurilainen”, mutta kyllä, se vaatii ihan hullua punnitsemista, miettimistä ja säätämistä ja vie ilon ja rentouden syömisestä. Moni valmennusasiakas varmasti jättää tuollaiset luovat kokeilut tekemättä juuri sen ”pelossa”, että ruokavalio menee pilalle jos tekee jotain kokeiluja eikä syö täsmälleen niinkuin paperissa lukee.

      On tätä kyllä mielenkiintoista analysoida. Mä uskon ja toivon, että mullekin tästä FitFarm-ruokavaliokokeilusta joitain ”ahaa-elämyksiä” jää käteen, vaikka en ikinä haluaisi noudattaa tällaista ruokailutapaa pysyvästi. Ruokaan kuuluu ilo, rentous ja nautinto. Ja ne voivat kuulua myös terveelliseen ruokaan, rentous ei ole yhtä kuin jokapäiväinen karkkipäivä :D

    • 15.2

      Tiia sanoo

      Mä pohdin, vähän niin kuin aikaisemminkin, ihan samoja asioita kuin Aidan…

      Kun sitten taas toisaalta, Fitfarm lienee kuitenkin enemmän keskittynyt siihen treenipuoleen ja ravinto pyritään optimoimaan treenitavoitteissa onnistumisen kannalta?

      Ja sellaisissa tv-ohjelmissa, joiden ruokailuja aiemmin kritisoin, on pääosin sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat ihan täydellisen elämäntaparemontin tarpeessa.

      Ehkä silloin on helpompi esittää ja syödä raaka-aineet lähes sellaisenaan ja erillään, jotta ”muuttujalle” (ja yleisölle) muodostuu selkeämpi kuva siitä, millaisista raaka-aineista ruokavalion tulisi koostua. Jos ”ruoan laittaminen” on aiemmin tarkoittanut henkilölle lähinnä jonkun pakkauksen avaamista ja sisällön laittamista mikroon tai uuniin, voi olla että koko elämäntapamuutos jäisi niihin kuoppiinsa mikäli uusi ruokavalio sisältäisi mitään kanafileen paistamista monimutkaisempaa valmistamista.

  15. 16

    Mirja sanoo

    Ensiksi, kiitokset erittäin laadukkaasta ja persoonallisella sisällöllään erottuvasta blogista! Kirjoituksesi herättävät mielenkiinnon ja perusteellisuus sekä asioista selvää ottaminen tarttuu ja inspiroi :)
    Tämä ruokavalio-rottakoe nyt on aivan omaa luokkaansa kiinnostavuudessa. Olen kuitenkin kanssasi niin samoilla linjoilla mitä tulee ruuan nautinto- ja elämysarvoon. Ja nimenomaan se, että terveellinen ja ravintorikas ruoka on mitä mielenkiintoisinta! En koe noudattavani mitään tiettyä tarkkaa ruokavaliota, mutta vehnät ja ylimääräiset viljatuotteet, kaikki pitkälle prosessoitu, kuten sokeri ovat jääneet pois. Se, mitä on tullut tilalle on mullistanut elämäni :D en ole koskaan nauttinut ruuasta niin paljon, samaan aikaan viihdyn kehossani, painoa ei tarvitse enää tarkkailla ja koen voivani muutenkin erittäin hyvin.
    Tämän kaltaista suhtautumista ruokaan mielestäni sinä edustat. Ajattelen, että ne jotka parjaavat vaikka vhhta askeettiseksi, eivät ole vielä löytäneet ruuan hyvää tuovaa vaikutusta ilman huonoa omatuntoa. Kiitos siis sinulle kun tuot tämän raikkaan tuulahduksen ruokavaliokeskusteluun!

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Hienoa kuulla että olet löytänyt hyvän olon ja uutta iloa ruoasta :) Ruoka on todellakin niin paljon enemmän kuin ravintoaineiden summa :)

  16. 17

    Amilda sanoo

    Voi olla, että tämä on mainittu jossain, mutta kuinka kauan tämä kokeilu sinulla kestää? Onneksi nämä kokeilut ovat näin päin OP:lla pääsee enemmän miettimään sitä mikä sopii sun loppuelämän ruokavalioksi. Varmaan tästäkin voi jotain havaita hyväksi, kuten esim ruokarytmi. Muuten kyllä vahvistaa minulle sitä, että ei olisi minun ruokavalio, ei mitenkään saisi sellaiseksi, että voisin pitkään noudattaa.

  17. 18

    Molla sanoo

    Kiva, että nyt sujuu ruokavalion kanssa paremmin! Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe seurattavaksi joten postaukset ovat tervetulleita :)
    Aiheesta toiseen, kysyisin sinulta vinkkä ripsareihin liittyen. Olen ollut jo vuosikaudet ihan koukussa Sensain 38:n sen vedenpitävyyden ansiosta. Nyt olen viime vuosien aikana muuttanut kosmetiikkavarastojani luonnonkosmetiikkaan, mutta ripsari on ja pysyy. Jos totta puhutaan niin en ole viime aikoina edes etsinyt aktiivisesti korviketta luonnonkosmetiikasta, koska mieleeni on iskostunut, ettei vastaavaa tai edes kokonaan vedenkestävää luomuripsiväriä ole tarjolla.
    Tiedätkö onko siis olemassa luonnokosmetiikan ripsiväriä joka olisi kokonaan vedenkestävä tai edes jollain tasolla kosteudenkestävä eikä lähtisi heti suttaantumaan luomille? Fanitan kovasti saksalaisen DM-ketjun alverde-sarjaa ja huomasin, että alverdella on todella monta erilaista ripsiväriä. Näistäkään en kuitenkaan löytänyt mainintaa vedenkestävyydestä. Matkustan keväällä Budapestiin jossa meinaan tyhjentää DM:t taas edullisista luonnokosmetiikan suihkutuotteista ja kosmetiikasta joten sieltä ajattelin tuota ripsiväriäkin sitten bongailla. Ja ainahan voi pettyneenä hankkia hieman lisää Sensaita lentokentältä :D

    • 18.1

      Sanni sanoo

      Tiedätkö onko siis olemassa luonnokosmetiikan ripsiväriä joka olisi kokonaan vedenkestävä tai edes jollain tasolla kosteudenkestävä eikä lähtisi heti suttaantumaan luomille?

      Valitettavasti ei, en ole ainakaan koskaan missään sellaiseen törmännyt. Ja kaikki luonnonkosmetiikan valmistajat aina harmittelevat tuota, kun ei ole mahdollista tehdä wp-koostumuksia luonnonkosmetiikan keinoin.

      Luonnonkosmetiikan ripsarit leviävät hyvin herkästi iholle kosteudessa (siis jos vaikka sataa tai tulee lumihiutale silmään), tämän olen joutunut toteamaan. :/

    • 18.2

      Belle sanoo

      Vinkkaan tässä sivusta, että toistaiseksi pitävin luonnonkosmetiikan ripsari on minulla ollut Kjaer Weisin. Minulla se on ollut hyvin luotettava ja vain jonkun kerran on pikkuisen lähtenyt leviämään. Mutta täysin pettämätöntä ei varmaan tosiaan löydy ja tuntuu olevan aika yksilöllistä mikä suttaa kenelläkin ja kuinka paljon.

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Ihan peruskaurapuuro-ohjeella teen, lisään vain valkuaisen ja raejuustoa ja käytän nesteenä puolet mantelimaitoa :)

      Eli:

      40 g kaurahiutaleita
      1 dl vettä
      1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
      1 valkuainen (lisään valkuaisen kun hiutaleet alkavat puuroutua)
      n. 100 g raejuustoa (lisätään puuroon vasta haudutusajan lopussa)

      Mausteeksi jauhettua vaniljaa ja kenties ripaus kardemummaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.