Ponihaastattelu

Viikonloppulukemista :) Ja pitkästä aikaa poneja – siis jotain muutakin kuin tukkaan liittyvää ^_^

Poneja itsejään. :)

Sanni_ja_ponit_IMG_4324

Verkkolehti Pokka halusi haastatella minua My Little Pony -harrastuksestani. Toimittaja oli törmännyt netissä blogini ponipostauksiin ja koki harrastukseni ja suhteeni poneihin sen verran ”ihastuttavan tärähtäneenä” että otti yhteyttä ja pyysi saada tehdä haastattelun ^_^

Ote artikkelista:

Ponijuttu_Pokka_

Koko jutun voi lukea täältä.

Siellä paljastuu mm. miten kamala ponityranni olen ollut lapsuudessani..! ^_^

Ponit_IMG_4313

Ai että, olipa itsestänikin mukava fiilistellä ponijuttuja pitkästä aikaa :) Täytyykin tässä ehkä kesällä kirjoittaa poneista taas blogiinkin.

Jäin haastattelun jälkeen miettimään vastaustani toimittajan kysymykseen siihen, miksi juuri My Little Ponyt…. Mikä juuri niissä niin viehättää. Vastaukseni on lyhennetty artikkeliin (ei yllättävää, voitte vain arvata kuinka vuolasta puhetta meikäläisestä irtoaa kun pääsen vauhtiin jostain minulle rakkaasta aiheesta…), mutta puhuin pitkään ponien pastellisesta maailmasta ja poikkeuksellisen lempeästä olemuksesta joka tarjoaa ylivilkkaalle luonteelleni jotain perustavanlaatuisen tyynnyttävää ja maadoittavaa. Etenkin ponien (alkuperäisten G-ykkösten) kasvojen ilmeet ovat lähes terapeuttisia monalisamaisen lempeässä hymyssään. :) <3

Barbit eivät olleet minun juttuni koska barbit olivat ihmisiä eikä niillä ollut taianomaisia ominaisuuksia niin kuin poneilla. Ne olivat tylsempiä. Ja nyt kun mietin, koin barbit aina myös ilkeämpinä… juonittelevampina.. koska ne ovat ihmisiä. Kyllä ponitkin juonivat välillä meidän leikeissä ja sattuihan Omenalaakossa käänteitä joista Ridge Forresterkin olisi ylpeä, mutta siltikin… ponit tuntuivat kiltimmiltä ja vilpittömämmiltä kuin barbit. Pohjimmiltaan ne halusivat aina hyvää ja pyysivät anteeksi kun olivat tehneet väärin. Ne eivät lopulta koskaan kyenneet ihan hirveisiin petkutuksiin – tai minä leikkien käsikirjoittajana en pystynyt saattamaan niitä sellaisiin tilanteisiin. Kun katsoi niiden ystävällisiä naamoja, millaisia taka-ajatuksia niillä muka olisi ollut..?

Ponit. Minun pastelliset ystäväni.

Aidinmielipide

Päiväkirjaan kirjattu äitini mielipide poneista vuodelta 198-jotain. Kuva tammikuun 2014 ponipostauksestani Omenalaakson väkeä.

Kommentit
  1. 1

    milipili sanoo

    😂 haa, ihan paras äidin lappu !
    Ja minusta tuohon aikaan ei ollut ( Suomessa)muuta vastaavaa värikästä lelua. Minähän ei välittäny hevosista laisinkaan, mutta ponit oli toinen juttu.

  2. 2

    Minni sanoo

    Heh, hauska ajoitus tällä jutulla: luin muutama päivä sitten toisesta iltapäivälehdistä jutun kolmekymppisestä naisesta, joka keräilee poneja. Ajattelin, että Karkkipäivän Sannihan kerää myös poneja ja mikäli olisin itse ollut toimittaja, olisin haastatellut sinua juttuun tuon toisen naisen sijaan. :)

    Tästä ponijutusta nostalgisoituneena rupesin muistelemaan omia ponituotteitani lapsuudestani ja googlailin poneista faktoja. Tässä kohtaa opin tämän g1, g2 jne jaottelun. Ja järkytyin, miten kamalia nuo nykyponit ovatkaan! Siis aivan toinen tuote! Näin noita juuri lelukaupassa, mutta en jotenkin ymmärtänyt, että ne ovat juuri niitä samoja My Little Ponyja omasta lapsuudesta.

    Pidin kovastikin poneista lapsena, mutta barbeista enemmän. Eli barbeihin käytin viikkorahani, poneja en osannut samalla tavalla toivoa joululahjaksi tai hankkia itse. Meillä oli siskoni kanssa muistikuvieni mukaan vain 2 ponia. (Uskomatonta, että tyydyimme vain noihin kahteen, koska tosiaan muistan, että poneista kuitenkin pidimme kovastikin.) Siskoni sai myös ponikoulun. Meillä oli myös 2 satukirjaa, joista toisen kannen löysin googlailun tuloksena, mutta en kuolemaksenikaan muista, mikä tarinan juoni oli. Täytyy varmaan käydä kirjastossa katsomassa, josko sieltä löytyisi tämä Lumottu soittorasia -kirja, jotta saan selvyyden tähän mieltäni vaivaavaan juoni-asiaan. :)

    Rakkain ponituotteeni oli kuitenkin sellainen tarrakirja tai oikeastaan ihan vaan sellainen yksi a4:n kokoinen aukeama, jossa oli liukas pinta ja tarroja pystyi liikuttelemaan ja liimaamaan aina uuteen paikkaan. Kuvassa oli satumaisen kaunis ponien laakso ja joku linna, sateenkaari, soliseva puro, vehreitä laaksoja, kukkasia. Olin pienenä aivan mykistynyt tuon laakson pastellisesta kauneudesta ja tein jotain mielikuvitusmatkoja sinne. :)

    Tämän kommentin pointti oli, että en ole miettinyt poneja tai niiden vaikutusta omaan lapsuuteeni, mutta nyt kun mietin, niin kyllähän ne ovat kovastikin vaikuttaneet ja olleet läsnä lapsuuden leikeissä, vaikkakin määrällisesti ponit jäivät barbien ja pikkaraisten jalkoihin 6-0.

    Ihanaa ja mielenkiintoista muistella näitä juttuja! :)

    T: Minni

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Tässä kohtaa opin tämän g1, g2 jne jaottelun. Ja järkytyin, miten kamalia nuo nykyponit ovatkaan! Siis aivan toinen tuote!

      Niinpä…! Ei niillä juuri ole tekemistä alkuperäisten kanssa – paitsi tietysti Hasbron sinällään nerokkaan idean kautta yhdistää G4:een joitain hahmoja tai hahmojen yhdistelmiä G1-sukupolvesta. :) (Vetoaa aikuisiin poniharrastajiin ja keräilijöihin :))

      Täytyy varmaan käydä kirjastossa katsomassa, josko sieltä löytyisi tämä Lumottu soittorasia -kirja, jotta saan selvyyden tähän mieltäni vaivaavaan juoni-asiaan. :)

      Toivon onnea etsintään :) Olisipa ihanaa jos se vielä löytyisi.

      Rakkain ponituotteeni oli kuitenkin sellainen tarrakirja tai oikeastaan ihan vaan sellainen yksi a4:n kokoinen aukeama, jossa oli liukas pinta ja tarroja pystyi liikuttelemaan ja liimaamaan aina uuteen paikkaan.

      Mä muistan kanssa nämä..! Tosin mulla ei tainnut olla sellaista, vain kavereilla.

      Olin pienenä aivan mykistynyt tuon laakson pastellisesta kauneudesta ja tein jotain mielikuvitusmatkoja sinne. :)

      Minulla on myös eräässä ponivihkosessa (Hasbron mainos) kuvailemasi kaltainen laaksomaisema josta ajattelin juuri samoin <3 Tuo vihko on mun poniarkiston suurimpia aarteita, sen piirrokset ovat aivan mielettömän ihania <3

  3. 3

    Elli A sanoo

    Oi, tuo vanhojen ponien kasvomuoto suoraan edestä katsottuna ja niiden silmät! :) <3

  4. 4

    Etusormi sanoo

    Hei tuli mieleen joskus vinkata sulle, että käys Ylen lasten Areenasta kattomassa ohjelmaa nimeltä Sanni Sateenkaari. Lapsen yks suosikki ja aina tuut siitä mieleen. :)

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Kävin katsomassa :) Söpöä ^_^ Sannin pinkki hupparitakki on muuten supermakea, mullekin kelpaisi ^_^

  5. 5

    Laura sanoo

    Sanni moi, Turun visiitti on ensi viikolla – voitko vinkata hyvän kahvilan ja ravintolan sieltä keskustasta? Biodelly on myös käyntikohteena, mutta onko muita hyviä kosmetiikkaputiikkeja? Kiitos vastauksesta ja aurinkoisia kevätpäiviä!

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Moi Laura! Olen viettänyt Turussa niin vähän aikaa että valitettavasti en osaa tarjota yhtä hyviä vinkkejä kuin turkulaiset itse :) Yhdessäkään kahvilassa esimerkiksi en ole koskaan Turussa käynyt (!! ihan totta !!), ja ravintolakokemustakin on aika vähän. Marraskuun Turun visiitillä söin Kauppahallin Roots Kitchenissä ja Ludussa, ja nämä ainakin olivat oikein hyvät kokemukset; Roots Kitchen rennompaan lounas-tyyppiseen syömiseen ja Ludu asteen fiinimpään illallisruokailuun.

      Kaskis’han olisi sellainen tämän hetken ehdoton foodien ravintolakohde Turussa, mutta sinne ei voi piipahtaa kylmiltään vaan paikka on niin suosittu että sinne täytyy tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin: https://www.kaskis.fi/ Ravintola on käsittääkseni auki vain iltaisin, eli lounasta sieltä ei saa. Itsellänikin on kovasti toiveissa jonain päivänä päästä Kaskikseen syömään :)

      Tintåa (http://www.tinta.fi/) on myös kehuttu, rento ja mukava paikka jossa kuulema myös hyvää kasvisruokaa.

      Kosmetiikkaputiikeistakaan en valitettavasti osaa oikein antaa vinkkejä :/ (Mun Turun vierailut rajoittuu yleensä lyhyihin työkeikkoihin tai satamaan, josta kuljen Ahvenanmaalle.) Turun keskustan kosmetiikkaliikkeistä vain perinteiset tavaratalojen (Sokos, Stockmann) kosmetiikkaosastot ovat tuttuja Biodellyn ohella. Turussahan kyllä on useampia luonnonkosmetiikan pikkuliikkeitä, tiedän ainakin Ekovistan (Maariankatu 8) ja Greenlipsin, mutta Greenlips ei ole ihan ydinkeskustassa.

  6. 6

    Copper sanoo

    Lielahessa Jonnan kirppiksellä on yks hyllyllinen täynnä poneja (hylly on ollut siis siellä aina ku oon käyny) :) En oo mikään asiantuntija, enkä osaa sanoo noko aitoja vai kopioita, mutta kyllä siellä on myös tommosia G1 näköisiä poneja. Aina tulee sinä mieleen ku siellä käy ja näkee sen hyllyn.

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Pitää ehkä joskus käydä :) (..jos saan miehen taivuteltua lähtemään Lielahteen ^_^)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.