Pieni taistelija

alerion_3

Luin eilen jutun pienestä orivarsasta joka sai minut liikuttumaan niin, että haluan jakaa pikkuisen tarinan teidänkin kanssa. Koska se on niin hyvän mielen juttu.

Osa teistä on ehkä lukenut tästä lehdistä tai muusta mediasta, tosin en tiedä kuinka laajasti pikku-orin tarinasta on kirjoitettu Pirkanmaan ulkopuolella. Minä luin uutisen Aamulehdestä, se oli julkaistu jo 10. joulukuuta mutta näin jutun vasta nyt kun siskoni lähetti siihen linkin. Me olemme tällaisia hyvän mielen sympaattisten eläinjuttujen jakajia :)

Jutun kuvat: Tarja Väätänen.

alerion_6

Mänttään syntyi viime toukokuussa vinoturpainen varsa.

Sillä on harvinainen wry nose -kasvuhäiriö: turpa alkaa kasvaa kasvupisteen ympärille. Alaleuka on suora mutta yläleuka vääntynyt. Koska vinosta turvasta seuraa monenlaisia ongelmia, on monen wry nosen kohtalo tulla laitetuksi pois. Toinen vaihtoehto on kallis korjausleikkaus, joita tekee maailmassa vain harva eläinlääkäri.

alerion_2

Alerion ja emä Lara

Orin nimeksi tuli Alerion. Nimi tulee tarun myyttisestä raajarikosta linnusta joka kuvataan ilman nokkaa ja jalkoja.

Suurin osa Suomessa syntyneistä wry nose -hevosista on lopetettu, mutta Alerionin omistaja Tarja Väätänen päätti satsata leikkaukseen.

Alerionin eli Ripun elämä on ollut rankkaa, mutta pieni on osoittanut olevansa taistelijaluonne. Ensimmäiset 6 kuukautta Tarja Väätänen juotti sitä tuttipullolla sillä varsa ei voinut vinon turpansa vuoksi imeä kunnolla emänsä maitoa. Varsa vahvistui ja osoitti sitkeytensä, siitä kasvoi ponteva ja elämänhaluinen nuori ori. Aamulehden jutussa Väätänen kertoo että ”jotenkin se sai nyhdettyä heinää, takahampaissa ei onneksi ollut vikaa joten se pystyi jauhamaan ruoan suussaan”.

alerion_5

Ystävät, tutut ja vieraatkin lahjoittivat rahaa ja leikkaussumma saatiin kokoon.

Leikkauspäivä koitti viimein itsenäisyyspäivänä. Leikkauspaikaksi oli valikoitunut Ruotsin Malmö jossa vaativa nukutus osattiin tehdä. Toinen kirurgeista oli tanskalainen, toinen lensi paikalle Yhdysvalloista saakka.

Leikkaus kesti 4,5 tuntia ja kaikki meni hyvin. Uusi yläleuka muokattiin orin omasta kylkiluusta.

alerion_1

Viisi päivää myöhemmin Rippu palasi kotiin Mänttään ja viettää nyt toipilasaikaa kotitallissaan. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin ja Rippu on jo päässyt ulkoilemaan ja juoksemaan maneesiinkin. Se kuulema ”syö, syö ja syö”, Tarja Väätänen kertoo.

Minulle tulee tällaisista uutisista niin valtavan hyvä mieli. Monen mielestä vammaiseen varsaan satsaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun ei hevosesta koskaan tule terveen kaltaista eikä siitä saa terveen eläimen hyötyä. Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään. Jonkun mielestä ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen, mutta minä en osaa nähdä asiaa sillä lailla mustavalkoisesti. Minä iloitsen siitä että eläimiäkin autetaan <3 Kaikkeen apuun ei aina voi liittää järki- tai hyötyarvotuksia. Joskus on toimittava niinkuin sydän sanoo, ja juuri niin teki Alerion-varsan omistaja.

alerion_4

Liityin heti seuraamaan Alerionin Facebook-sivua ja sieltä luin tänään viimeisimmät kuulumiset: Ripulle on noussut tikkien poiston jälkeen kuumetta ja turvan tukipuikot saattavat olla ennenaikaisesti irtoamassa. Nyt vain paljon tsemppienergiaa taistelija-Ripulle, toivotaan että kuume laskee ja Rippu pääsee viettämään joulua hyvissä voimissa!

Aamulehti seuraa Alerionin selviämistarinaa. Aiemmin julkaistut jutut voi lukea  täältä ja täältä. Alerionin kuulumisia voi seurata myös Facebookissa.

<3

Kommentit
  1. 2

    Paula sanoo

    Olipa ihana uutinen. Yleensä nk. tuotanto eläimien raajarikot ym. kalliit sairaudet hoidetaan ikävä kyllä lopettamalla eläin. Piristi kovasti mieltä tämä postaus.
    Pitääkin ruveta seuraamaan Alerionin sivustoa

    • 2.1

      Tiia sanoo

      Kyllä tuo varsa ainakin niin hienosti liikkuu, että varmasti taustalla on halu saada siitä ns.normaali käyttöeläin. Veikkaan (en siis tiedä), että sen taustalta löytyy sellaisia sukulinjoja, että varsan pelastaminen on koettu järkeväksi. Turhia hevosia on kuitenkin aika vähän, koska niiden ylläpitäminen on niin saakelin kallista. Varsinkin Suomen sääoloissa.

      Hevosille ei yleensä suoriteta mitään massiivisia operaatioita, koska siinä ei ole mitään järkeä. Hevonen paranee huonosti ja jalkavammoista ei oikein ollenkaan (riippuu tietysti vamman laadusta ja laajuudesta). Eikä se oikein kestä koppihoitoa kovinkaan hyvin. Hevonen on tehty liikkumaan ja jos se joutuu syystä tai toisesta olemaan karsinassa viikko- tai kuukausitolkulla on hyvin todennäköistä, että se joko kerää niin paljon pölhöenergiaa että teloo itsensä vaan pahemmin. Tai sen jalat eivät kestä. Joko kaviot mätänevät tai jos hevonen on levossa jalkavamman takia joku tai useampi kolmesta terveestä jalasta pettää, koska ne eivät kestä ylimääräistä painoa. Hevosta on loppupeleissä oikeastikin ihan saakelin vaikea hoitaa ja ”pelastaa”.

  2. 5

    NG sanoo

    Minä olen sitä mieltä vahvasti, että jos kaikki antavat omastaan, apua riittää sekä ihmisille että eläimille <3
    (tekisi mieli jättää kommentti: mukana arvonnassa, haluan varsan…)

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Minä olen sitä mieltä vahvasti, että jos kaikki antavat omastaan, apua riittää sekä ihmisille että eläimille <3

      Allekirjoittaa :)

      (tekisi mieli jättää kommentti: mukana arvonnassa, haluan varsan…)

      XD

  3. 6

    Nimetön sanoo

    Musta olisi tosi mielenkiintoista kuulla, miten voi perustella yhteen eläimeen satsaamisen ja toisen eläimen kaltoinkohtelun ruoantuotannossa. Miksi tuntee empatiaa toista kohtaa ja toista ei? En tarkoita tätä mitenkään ilkeänä kysymyksenä, mutta mua vaan aidosti kiinnostaisi ihan hurjan paljon kuulla ajatuksia tästä aiheesta sillä tahtoisin oppia ymmärtämään näin ajattelevia ihmisiä hieman paremmin :)

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Musta olisi tosi mielenkiintoista kuulla, miten voi perustella yhteen eläimeen satsaamisen ja toisen eläimen kaltoinkohtelun ruoantuotannossa. Miksi tuntee empatiaa toista kohtaa ja toista ei?

      Kysymys oli varmaan suunnattu yleisesti, vai oliko se nimenomaan minulle..? Jos minulle, niin tekee tietysti mieli kysyä takaisin mistä on tullut sellainen mielikuva, että minusta olisi ok että eläimiä kohdellaan kaltoin ruokatuotannossa..? Kummallinen ajatus. Vai viitataanko tällä jotenkin siihen että kaloja kohdellaan kaltoin ja silti syön niitä…?

      • 6.1.1

        Mia sanoo

        kommentin kirjoittaja tuskin tarkoittaa pelkkiä kaloja, vaan lisäksi myös maito- ja kananmunateollisuutta.

        esimerkiksi maitoteollisuushan on yhtä julma eläimen kannalta kuin lihateollisuuskin, ellei julmempikin. lihaksi laitettavat lehmät ovat suurilta osin entisiä maitolehmiä. on siis jokseenkin kyseenalaista boikotoida lihaa mutta kannattaa maitoa, kun kyseessä on käytännössä sama asia.

        suosittelen katsomaan tämän videon https://youtu.be/UcN7SGGoCNI. vastaavia löytyy myös muna- ja kalateollisuuden todellisesta luonteesta.

        vastaavanlaista kaksinaismoralismia kuulee usein ihmisiltä, jotka tukevat näitä tuotantoaloja. arvostetaan joitain eläinlajeja kun samaan aikaan täysin ignoorataan toinen. jos tämä orivarsa pistettäisiin samaan tilanteeseen ja oloihin joissa maitolehmän vasikka elää, satelisi siitä varsan omistajalle tappouhkauksia ja rikostuomioita. vasikan omistaja taas vain nähdään tekevän työtään ja ansaitsevan elantoaan, ja lehmän kärsimys nähdään luonnollisena ja hyväksyttävänä asiana.

        • 6.1.1.1

          Tiia sanoo

          Taas tätä. Kirjoittaja julkaisee jonkun asian, mikä on tuonut hänelle itselleen hyvää mieltä, mutta se pitää lytätä. Ei olisi saanut kertoa kovia kokoneesta hevosesta, koska tässä ei ole muistettu mainita kaikkia muita maailman eliöiden kokemia kärsimyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia samassa postauksessa.

          Hyvää joulumieltä!

        • 6.1.1.2

          Tiia sanoo

          Ja myöskin nuo tuollaiset vegaanipromovideot ovat paitsi todella puolueettomia, usein myös faktoiltaan täysin oikeassa.

  4. 8

    sanoo

    Ihana <3 En ollutkaan kuullut tästä… Olen ollut "heppahullu" käytännössä syntymästäni asti ja tämä sai hyvälle mielelle. En olisi itsekään pystynyt lopetuspäätöstä antamaan, jos varsalla on kuitenkin mahdollisuus elää muuten lähestulkoon normaalia ja onnellista hevosenelämää. Olisin myös siis pyrkinyt saamaan rahat kokoon leikkausta varten. Pitääpä alkaa seuraamaan FB-sivua <3 Toivottavasti pieni toipuu täysin!

  5. 10

    Milla v. sanoo

    Luin jutun alunperin Aamulehden verkkosivuilta tuoreeltaan. Olipa hellyttävä tarina. Toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikka kuumetta onkin ja tukikepit voi tippua.

  6. 12

    Hmm sanoo

    Minä kyllä jostain toisesta jutusta ymmärsin, että omistaja edelleen haluaa varsasta kisahevosen. Eli leikkaus tehtiin nimenomaan siksi, että siitä ”saataisiin terveen eläimen hyöty”.

    Tuotantoeläinten kärsimyksestä, oletan että kysymys oli suunnattu kaikille lihansyöjille. Miksi on ihanaa, ettei vammaista varsaa lopetettu,ja samaan aikaan on ihanaa että miljoonia teini-ikäisiä, terveitä eläimiä lopetetaan ruuaksi, vaikkapa ajankohtaisesti joulukinkuksi?

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Minä kyllä jostain toisesta jutusta ymmärsin, että omistaja edelleen haluaa varsasta kisahevosen. Eli leikkaus tehtiin nimenomaan siksi, että siitä ”saataisiin terveen eläimen hyöty”.

      Aa, okei…? Aamulehden jutuissa ei ollut tuosta mainintaa niin en siitä tiennyt.

      Tuotantoeläinten kärsimyksestä, oletan että kysymys oli suunnattu kaikille lihansyöjille. Miksi on ihanaa, ettei vammaista varsaa lopetettu,ja samaan aikaan on ihanaa että miljoonia teini-ikäisiä, terveitä eläimiä lopetetaan ruuaksi, vaikkapa ajankohtaisesti joulukinkuksi?

      Jes, no tämän näkökannan mä kyllä ymmärrän. Mutta en pysty siihen itse vastaamaan kun en syö lihaa.

      Jossain aiemmassa ruoka-aiheisessa keskustelussa joku lukija toi esiin sen, että kalatkin kärsisivät kipua kalastuksen yhteydessä. Aiheesta löytyy aika vähän informaatiota joka vahvistaisi asian ja kertoisi kalantuotannossa koettavan kärsimyksen laajuudesta. Esim. YLEn jutussa kesällä kirjoitetaan, että kalojen kivuntuntemus ja sen ymmärtäminen on epäselvää.

      Toistaiseksi olen jatkanut kalan syömistä. Jos jonain päivänä julkaistaan kattava tutkimus ja selvitys siitä, kuinka paljon kaloille aiheutuu kalantuotannossa kipua ja kärimystä, se varmastikin vaikuttaa tulevaisuuden valintaani syödä kalaa. Ehkä kalaakin on mahdollista pyytää kivuttomilla menetelmillä, ja tällöin voi valita eettisemmin tuotetun kalan.

      Kaiken kaikkiaan, kysymyksessä miksi ihminen sympatiseeraa kaloja vähemmän kuin muita eläimiä, vaikuttavana tekijänä on epäilemättä huono samaistuvuutemme kalan kanssa. Sillä ei ole sellaisia kasvonpiirteitä ja ilmeitä joiden kautta osaisimme tulkita sen tunteita, toisin kuin monilla muilla selkärankaisilla. Kala on ”epäinhimillinen” verrattuna esim. lehmiin, hevosiin, koiriin ja kissoihin. Tämä ei ole puolustus vaan vain yksi selitys kaloja kohtaan tuntemallemme, ehkäpä tietynlaiselle välinpitämättömyydelle. Jos kalojen tuntemasta kivusta kalantuotannossa puhuttaisiin enemmän, samaan tapaan kuin maito- ja lihatuotannon eläimistä, ihmisten asenne varmasti muuttuisi. Ensin pitäisi vain tehdä asiasta tarpeeksi kattava selvitys näytöllä, mutta tutkimusresursseja ei ilmeisimmin olla maailmalla ensimmäiseksi ohjaamassa kalojen kivuntuntemukseen. :/

      • 12.1.1

        iituliina sanoo

        Asiaahan on melko laajasti jo tutkittu ja jo aikaa sitten on todettu kalojen tuntevan kipua – jopa herkemmin kuin ihmiset. Ei tämä ole mitään uutta tietoa. Muistaakseni ainakin Victoria Braithwaite on kirjoittanut kirjankin asiasta, kannattaa perehtyä. Toki tutkimusta on muiltakin lähteiltä. :)

        Ja tosiaan, ei ne maitotuotteet sen eettisempiä ole kuin lihakaan.

      • 12.1.2

        NG sanoo

        Kalatkin ovat ihan sympaattisia ja niitä on kiva katsella (silloin kun siihen on tilaisuus), silti syön niitä mielelläni (kunhan saan tuoreena enkä vanhentuneena..)

        Kuulun niihin, jotka ikääntyessään selvästi kaipaavat eläinproteiinia jossain muodossa, monipuolisen kasvisruoan ohessa (ei, soijanakit eivät korvaa punaista lihaa, ei sitten millään) Kroppani terveys menee tunteiden edelle, eikä edes ole ristiriidassa.
        Lisäksi elimistöni ei toimi 100% teholla kaikilta osin, ja apu löytyi entsyymeistä, jotka sisältävät mm. härästä saatua ainetta. Kuulostaa inhalta syödä teurasjätettä, mutta sen ansiosta voin syödä kunnolla ilman pahoinvointia, yövalvomisia, alavatsakipuja ym…, joten olen kiitollinen härkäparan antamasta mahdollisuudesta. En tiedä, kuinka vegaani tilanteen selvittäisi, vastaavaa ei saa täysin kasviperäisenä.

  7. 13

    Jemina sanoo

    Ihana tarina, toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin. <3

    "Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään." Koin tämän kommentin jotenkin hassuksi, siksi siis etten ymmärrä miksi jotkut loukkaantuu siitä että rahaa käytetään eläimeen eikä ihmisten auttamiseen… Jokainen saa kuitenkin itse päättää mihin rahansa laittaa, eikä tässäkään ole arvottu hevosen ja syöpälapsien välillä vaan haluttu antaa kauniille eläimelle mahdollisuus elämään. :)

    Jos rupeaa noin miettimään, niin harva rahankohde on tärkeämpi kuin kuolemankielissä olevien lasten pelastaminen, mutta ei ketään moralisoida uuden auton/laukun/meikkipaletin ostamisesta ja vedota syöpälapsiin. Miksi sitä kuitenkin tapahtuu heti kun rahaa käytetään oikeasti johonkin hyvään?

    Lahjoitan itse kuukausittain kodittomien koirien auttamiseen, ja tästä usein saa kuulla kysymyksiä että onko mielestäni katukoirat tärkeämpiä kuin yksinäiset vanhukset tai kuolevat lapset. Noh, ei välttämättä, mutta ovat lähempänä sydäntä minulle. :) Ja aina kuitenkin selviää että tuollaisten kysymyksien esittäjät eivät itse pistä senttiäkään hyväntekeväisyyteen, mutta kärkkäästi vaan ovat muita arvostelemassa… ;)

    Lähti vähän lapasesta enkä väsyneenä jaksa ilmaista ajatuksiani tämän selkeämmin, mutta kiva että Sanni jaoit tämän tarinan! :)

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Jos rupeaa noin miettimään, niin harva rahankohde on tärkeämpi kuin kuolemankielissä olevien lasten pelastaminen, mutta ei ketään moralisoida uuden auton/laukun/meikkipaletin ostamisesta ja vedota syöpälapsiin. Miksi sitä kuitenkin tapahtuu heti kun rahaa käytetään oikeasti johonkin hyvään?

      Niinpä, samaa olen mietiskellyt.

      Kommentistasi sain itsellenikin pienen herätysmuistutuksen; jos kerran laitan mielihyvin kaksikymppisen silmänrajauskynään eikä talouteni siihen kaadu, niin ihan varmasti voin laittaa kaksikymppisen myös kerran kuussa johonkin oikeasti merkitykselliseen asiaan. Tämä olkoon lupaukseni vuodelle 2017; alan kuukausilahjoittajaksi.

      Jokaisella eurolla ja sentilläkin on merkitystä, se pitäisi muistaa :) Turhan usein kuulee sanottavan, ettei minulla ole varaa. Eikä monilla varmasti paljon ylimääräistä olekaan. Mutta jos miettii, että 100 000 opiskelijaa antaisi yhden euron kuussa, niin se on jo todellakin 100 000 euroa eikä yhdenkään opiskelijan talous varmasti kärsisi. Työssäkäyvistä puhumattakaan… Hassua, miten omastaan antaminen niin helposti unohtuu kaiken puhumisen keskellä. Monilla, itseni mukaanlukien, on voimakkaita empatian tunteita erilaisia avuntarvitsijaryhmiä kohtaan ja ajattelen heitä usein. Silti laitan konkreettisesti apua eteenpäin hyvin harvoin vaikka minulla on siihen kaikki mahdollisuudet. Miksi? Ihan vihloo ajatella kuinka monta miljoonaa ihmistä maailmassa toimii samoin kuin minä… Miksi emme muuta tunteitamme teoiksi? Menipäs tämä nyt ”paasaukseksi” mutta ehkä nyt joulun aikaan antamisen tunteet ovat tavallista vahvemmin ilmassa… Fakta on se, että älyttömän monella ihmisellä on niin paljon enemmän kuin itse tarvitsee, ja jos kaikki antaisivat vaikka sen euron kerran kuussa toisten auttamiseen, maailma olisi niin paljon parempi paikka.

      _end of paasaus_

  8. 14

    Taru/MissAria sanoo

    Voi mikä söpöys!! <3 Toivottavasti pieni paranee pian ja pääsee nauttimaan hyvää elämää.

  9. 16

    Ulpu sanoo

    Voi toista, en ollut kuullut tästä. Toivottavasti pieni selviää, ettei vaan tule isompia komplikaatioita.

    t. heppatyttö :)

  10. 17

    Katri sanoo

    Mun mielestä on todella mustavalkoista syytellä ihmisiä kaksinaismoralisteiksi vain sen perusteella, että he rakastavat ”tavallisia” lemmikkieläimiä, mutta silti syövät lihaa/muita eläinkunnan tuotteita. Minä ainakin ajattelen tuotantoeläimiä ja niiden oloja jatkuvasti sekä koen suurta tuskaa ja ahdistusta asian takia. En juurikaan syö punaista lihaa tai käytä maitotuotteita, mutta silti en aio rueta vegaaniksi, koska se ei ihan oikeasti ole mikään täysin ykspiippuinen juttu sekään. Nykymaailmassa on ihan oikeasti lähes mahdoton tehdä täydellisen hyviä ja oikeita valintoja, sillä vaakakupissa painaa aina muitakin seikkoja, jotka tekevät yhdestä päätöksestä kohtalokkaan jollekin toiselle mahdollisesti tärkeänä pidettävänä asialle. Toki on kiistämätön fakta, että lihansyöntiä pitäisi yleisesti roimasti vähentää ja vegaanien aate on todella tärkeä, mutta hirveä läksytys ja moralisointi on huono kannustin kenellekään – epäilenpä että se aiheuttaa enemmän negatiivisiä vastareaktioita. Itse uskon kultaiseen keskitiehen ja luomutuotannon suosimiseen niinä harvoina kertoina kun lihaa syön.

    Kiitos Sanni tästä sympaattisesta postauksesta – toivotaan että pikkuinen toipuu hyvin ♡

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Nykymaailmassa on ihan oikeasti lähes mahdoton tehdä täydellisen hyviä ja oikeita valintoja, sillä vaakakupissa painaa aina muitakin seikkoja, jotka tekevät yhdestä päätöksestä kohtalokkaan jollekin toiselle mahdollisesti tärkeänä pidettävänä asialle.

      Näinhän se on. Allekirjoittaa.

      Itse pyrin elämään ja toimimaan niin hyvin kuin voin, jokainen meistä tekee parhaansa. Täydellisten valintojen tekeminen on mahdotonta. Siksi keskityn olemaan hyvä läheisilleni ja tekemään niitä hyviä asioita joita pystyn arjessa tekemään. Syön kalaa ja maitorahkaa ja se on yhdestä näkökulmasta eläinten kaltoin kohtelun tukemista. Elän sen kanssa ja hyväksyn että se on itsekästä ja teen samalla jotain muuta hyödyllistä ympäristölleni. Me teemme kaikki hyviä ja huonoja asioita. Mitä se auttaa että joku tulee moralisoimaan ja syyllistämään. Jos jollain on merkitystä niin sillä, että kaikki pyrkisivät ylipäänsä tekemään myös HYVIÄ asioita. Se, että me kaikki pystyisimme toimimaan täysin epäitsekkäästi ja vaakakupin kaikki ulottuvuudet huomioiden on utopiaa.

  11. 18

    Tarja Väätänen sanoo

    Moi!

    Ripun ihminen lyhyesti vastaa muutamaan asiaan sen kummemmin eri kommentteihin puuttumatta.

    Eläinten asialla ollaan muutenkin, kasvisyöjiä koko talo. Vegaaniutta kohti pyritään…

    Pyritään myös auttamaan muita hädässä olevia, eikä olla tätä Ripun operaatiota varten kerätty keneltäkään rahaa. Ihan lähimmät ystävät ovat omasta halustaan auttaneet, mutta koen, että nämä rahat eivät ole keneltäkään poissa.

    Rippu on suvultaan aika potentiaalinen. Alunperin haaveilin, että kykenemme Ripun kanssa kilpailemaan harrastustasolla. Mikäli Rippu kykenee kilpauralle, niin toki kilpailemme. Minulle (nyt jo 50v.) kilpailut ovat ihan vain harrastuksen motivaattori, en kulje voitonhimo silmissä kiiluen. Kenttäkilpailuissa nautin kaikkein eniten siitä yhteisestä hevosen kanssa olemisesta, jossa testataan kuinka hyvän suhteen olemme onnistuneet rakentamaan. Eli en aio kiristää Ripulta yhtään enempää suorituksia, kuin mitä hän haluaa ja kykenee tekemään.

    Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta kaikille!

    Toivottavat Alerionin oma ihminen ja Alerion itse.

    • 18.1

      Sanni sanoo

      Mukavaa kun kävit laittamassa terveisiä, Tarja :)

      Pahoittelut muuten asiavirheestäni, olin ymmärtänyt väärin että myös vieraat olisivat lahjoittaneet rahaa Ripun leikkaukseen. Mutta pääasia että joku lahjoitti :) <3

  12. 19

    Cerp sanoo

    Ihana tarina! Kertomukset pelastetuista eläimistä liikuttaa aina. Mua surettaa erityisesti kissatarinat – olen kissaihminen täydestä sydämestäni. Usein tarinat kurjissa oloissa olevista, hylätyistä ja sairaista kissoista liikuttavat. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka niitäkin pelastavat. Viimeisimpinä liikutuksen kohteena netissä kiertänyt video, jossa kissa oli jäätynyt tassuistaan kiinni vesilammikkoon :( Suomessakin hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa ja siitä huolimatta ihmiset haluavat pennuttaa, koska ”kyllä Mirrinkin pitää saada kokea äitiys” ”se on niin söpö” ”kyllä pennut saavat aina kodin”. Niin väärin! Oon onnellinen, että saan omistaa nuo kaksi karvapalleroa, jotka ovat luonani loppuelämänsä ajan – toivottavasti se aika on vielä pitkä :)

  13. 20

    Tiia sanoo

    Löyhästi asiaan liittyen (mutta ei missään nimessä suoranaisesti tähän varsaan), mua kyllä myös vähän huolettaa nykytrendi ”söpöistä” eläinvideoista (ymv. mitä ihmiset nyt ylipäätään jakavatkaan). Sekä myös se, että vakavastikin kehitysvammaisista/jonkun sairauden vuoksi joltain näyttävistä tai tietyllä tapaa käyttäytyvistä eläimistä voi tulla some-julkkiksia. Ihmiset pitävät niitä söpöinä tai jotenkin urheina, vaikken uskokaan, että eläimen käsityskyky yltää moiseen. Suurin osa eläimistä on juuri niin iloisia ja onnellisia mihin ne pystyvät, juuri niissä rajoissa mitä niiden fysiikka sallii.

    Mun mielestä on täysin käsittämätöntä, että esim fitness-stara-bloggaajilla tmv hyväkuntoisilla, elämäänsä somessa jakavilla, nuorilla ihmisillä on esim. keilapallon kokoisia ja mallisia mopseja! Koirakin on alkuperältään hemmetti jollain tapaa pursuit predator. Ei sen kuulu väsyä 300m kävelyllä tai kuolla kilometrin lenkille. Missään sääoloissa.

    Vammainen lemmikki on varmaan myös helppo ja ”kiltti”, kun se ei jaksa riehua. Eritoten eri rotuja edustavien tahojen pitäisi nähdä tilanne mihin ollaan nykystrategialla tultu ja jakaa tietoa, mitä monikaan taho ei nykyisellään tee. Ainakaan mikäli se on sävyltään negatiisivista…

    Koiran/kissan pyörätuoli ei minusta ole mikään hyvän omistajuuden mittari… Plus että usein näihin ”uskomaton selviytymistarina” tmv otsikoihin usein liittyy myös eläimen kuukausien tai vuosien mittainen kipu ja kärsimys, mitä ei tietenkään jutussa mainita. Mun mielestä ei ole järkevää laittaa aktiivista eläintä kärsimään viikkojen tai kuukausien toipilasaikaa. Eritoten, jos operaatio maksaa nelinumeroisia summia, tai on eläimelle muutoin traumaattinen.

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Mun tekisi Tiia kauheasti mieli vastakommentoida tai ”osallistua” näihin sun kommentteihin tässä postauksissa koska niissä on hyviä pointteja mutta en vain ehdi :/ Klassinen aatonaatonhäsläys meneillään, paketointia, piparien paistoa, laatikoiden paistoa, saunaa… Ja joku 1100+ Lumene-arvontakommenttia julkaistavana….

      Mutta ihanaa joulua ehdin sinulle ja teidänkin karvakavereille toivottaa :)

  14. 21

    Jonttu sanoo

    Voi, tämä oli niin koskettava juttu, että kyynel. <3 Ei tuo heppapolon operaatio ole varmasti mistään pois. Tai siis ihan vastaavasti voitaisiin sanoa, että esim. Liv Boxin tilaaminen on syöpälapsilta pois. Jotenkin niin koskettavaa, että joku ottaa asiakseen jonkin virheellisenä pidetyn yksilön hoitamisen.

    Oikein hyvää joulua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.