Guerlain Corail Ambré

Guerlainin kvartetti Corail Ambré on yksi ihanimmista paleteistani, jota käytän aivan liian harvoin. Se on kerrassaan loistovalinta sinisilmäiselle. Paletissa on hohtava kultapersikka, silkkinen koralli, kevyesti helmiäinen vaaleanharmaa ja runsaspigmenttinen kupariruskea. Tuon harmaan sävyn funktiota en ole ihan ymmärtänyt, sillä minusta se sopii harvinaisen huonosti lämpimien, punertavien sävyjen joukkoon. Olen tainnut käyttää sitä vain kerran pari.

Corail Ambrélla tekee käytännössä vain yhdenlaisen meikin. Levitän kultapersikkaa koko liikkuvalle luomelle, korallia luomivakoon ja kupariruskeaa ulkonurkkaan. Tummuutta saisi tietysti lisää jos levittäisi ruskeaa myös luomivakoon, mutta meikin yleisilme pysyisi samana. Monipuolinen tämä paletti ei siis ole, mutta laadukas ja todella kaunis.

Huvittavaa on kyllä se, että omistan nämä samat sävyt jo muilta merkeiltä, ja silti piti tämäkin paletti hankkia…. Persikan sävyä vastaa Diorin Mystic Jade- tai Sunset Café -persikat, korallia MACin Paradisco ja ruskeaa MACin Antiqued.


Ainiin! Sain vinkin että Laveralla on ystävänpäivän kunniaksi nettikaupassaan kaikki tuotteet 20-40% alennuksella huomisesta sunnuntaihin, eli 12.-14. helmikuuta. Kannattaa hyödyntää jos on miettinyt jotain Laveran tuotteen kokeilua.

”Halpiskosmetiikan” imagopohdintaa

Mä aloin tämän Terhenin postauksen seurauksena miettimään eri merkkien imagoa. Terhen kirjoittaa, että selektiivisen kosmetiikankin joukossa on tavallisia ja ns. ”superselektiivisiä” sarjoja. Mitenkähän on päivittäiskosmetiikan puolella? Aivan varmasti me mielletään toiset ”halpis”sarjat paremmiksi kuin toiset. Mutta miksi? Johtuuko se mainonnasta, purkkien ulkonäöstä vai omista käyttökokemuksista? Musta on hirveän mielenkiintoista miettiä tällaisia juttuja.

Itsekin joudun välillä vähän korjaamaan mielikuviani. Olen esimerkiksi aina mieltänyt L’orealin jostain syystä ”hienommaksi” merkiksi kuin vaikkapa Garnierin. Yksi päivä tulostin töissä uusia hyllynreunaetikettejä, ja silmäni tarttuivat muutaman L’orealin voidepurkin hintaan. Triple Active-linjan päivä- ja yövoide maksavat 7€ kpl! Mun piti ihan kysyä pomolta että onko tässä tulosteessa joku virhe, en nimittäin millään tajunnut että voiteet saattoivat olla noin halpoja. Ei, hinta pitää kyllä paikkansa, pomo sanoi. Tämähän saa jonkun Lumenen tuntumaan ihan haute cosmeticsilta.

Mä muodostan imagomielikuvan pääsääntöisesti tuotteiden ulkoasun ja hinnan perusteella. Näin ollen vaikkapa Rimmel ja Maybelline ovat tuntuneet superhalpiksilta, kun taas L’orealin meikit laadukkaammilta. Lumenen pakkaukset ovat mielestäni myös ihan tyylikkäitä, mutta jotenkin koko brändi henkii halpuutta. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi että kaikki suomalaiset aina käyttävät Lumenea, tutut siniset purkit löytyvät peruspirkolta mökiltäkin. Lumenen valinta tuntuu monelle suomalaiselle jotenkin itsestäänselvältä…

Haluaisin kuulla teidän mietteitänne eri merkkien imagosta. Ja nimenomaan päivittäiskosmetiikan puolelta. Tuntuuko joku merkki laadukkaammalta kuin toinen? Miksi? Mikä merkki taas on se halvimmista halvin? Onko joku merkki jota ette ostaisi kirveelläkään? Minkä merkin mainonta miellyttää eniten?

Itse en ostaisi esimerkiksi Garnierin, Sunsilkin tai Fructiksen tuotteita koska niiden markkinointi vaan henkii mulle huonoa laatua. (Eivätkä incitkään ole vakuuttavia..) Etenkin Sunsilkin putelit on mun mielestä jotain niin karmeaa että jaksan ihmetellä miten kukaan on voinut suunnitella niin halpiksen näköiset pakkaukset. Hieno Suomalainen Shampookin näyttää tyylikkäältä Sunsilkin rinnalla.


EDIT. Vastaus Anonyymin kommenttiin: ”Sori nyt vaan, mutta musta halpiksetkin voivat olla hyviä. ” No niin minustakin. :) Tämä postaushan käsittelee päivittäiskosmetiikan merkkien luomia mielikuvia, ei sitä että edullisempi kosmetiikka olisi huonompaa. Jos olet lukenut blogiani, niin olet varmasti huomannut että meikkaan itse monilla ns. halpismeikeillä. Minulla on suosikkimeikkejä niin Rimmelin, Maybellinen kuin H&M;:nkin joukossa.

Siskon meikkipakilla

Nyt kun majailen täällä siskon luona, en tietenkään ole voinut olla penkomatta hänen meikkipakkiaan. :) Olen sairaalla tavalla aina utelias ihmisten meikkipussien sisällön, ja etenkin kulutusasteen suhteen. Minusta on ihanaa nähdä meikeissä käytön jälkiä, etenkin kun itselle on työn ja tuskan takana saada mitään meikkejä kulumaan. Jotenkin olen kierosti vähän kateellinen ihmisille, joilla on niin pieni meikkikokoelma että luomiväritkin oikeasti kuluvat loppuun.
Tässä postaus hieman normaalimman meikkaajan kokoelmasta.

Ja kyllä – minulla on siskon lupa julkaisuun. :)


Tässä ovat kaikki siskoni meikit.

Olen tainnut jo useaan otteeseen kertoa blogissa, että vaikka itse olen kosmetiikkafriiki, ei meikki-into ole millään lailla tarttunut perheen muihin naisihmisiin. Nuorimman siskoni vaatimaton meikkivarustus mahtuu nyrkin kokoiseen meikkipussiin, ja äidilläni on ripsivärin ja puuterin lisäksi vain muutama minulta lahjaksi saatu luomiväri. Ja niitä 70-luvun meikkejä joita tosin säilytetään vain muistona.

L’oreal-nappi Blueberry Crystal. Tämä on tosi vanha, kun siinä on vielä harmaa hylsykin. Muistan kun himoitsin tätä luomiväria siskoltani joskus vuonna 2002 kun asuimme kimppakämpässä.

Siskon suosikkiluomivärejä. Lumene-duot Etelänritari ja Ruususiipi ovat kuulema yläasteajoilta. L’oreal-duo Chocolate Feast lienee vähän uudempi, ja Golden Beige -solo taitaa olla jo kolmas lajissaan.

No7:n Pink Shimmer on siskon ainoa poskipuna. Ostin itse aikoinaan samanlaisen, ja se oli pitkään myös minun ainoa poskipunani. Tämä yksilö on ostettu 10 vuotta sitten, ja vieläkin se varmaan riittää vuoden pari… :)

Sisko kauhistui kun meikkilaukun syövereistä löytyi tämä meikkivoide. Valmistetaankohan tätä enää..? Vanha se kuulema ainakin on, ja lensi muuten kuvaussession jälkeen roskiin. Olen saanut siskon (ja viimeisimpänä myös äidin) innostumaan mineraalimeikkipohjaan, ja tätä nykyä sisko käyttää vain Lily Loloa.

Olen antanut siskolle vuosien varrella monia luomivärejä, ja niiden kulutusastetta on kiinnostavaa seurata. ^_^ Osa on täysin koskemattomia, mutta tähän Neutrogenan Clay-duoon on sentään ilmestynyt jo pientä käyttökuoppaa.

Esimerkki täysin koskemattomasta lahjaluomiväristä löytyy mm. täältä; Estee Lauderin Graphic Color -paletti Chic Plum jonka annoin siskolle joululahjaksi kaksi tai kolme vuotta sitten.

Tein kokeeksi eilen meikin Chic Plumilla. Nojaa, ei ihmekään että on jäänyt käyttämättä. Tylsät värit ja surkea pigmentti, ainoastaan tummanruskeasta irtoaa hyvin sävyä.
Hei, huomasinpa muuten että rakkaan Golden Beigeni sävyä on hieman muutettu uudistuksen myötä…! (Tosin tämä on varmasti niitä hienonhienoja muutoksia jotka kiinnostavat vain kaltaistani friikkiä.)

Mulla on tietenkin mukana oma, vanha Golden Beigeni, ja huomasin että napin koostumusta ja sävyä on muutettu. Siskon GB on jotenkin muruinen, ja sävy on selvästi kultaisempi ja lämpimämpi.

Tämä oli hyvä tietää kun täällä blogissa aina innoissani suosittelen tuota sävyä. Laadukkaalta se siis edelleen tuntuu, mutta sävy ei ole enää yhtä vaalea.
Loppuun vielä pari himmeää kuvaa lauantain simppelistä meikistä, jonka kyhäsin nopeasti töissä. Työpaikan valaistus ei tosiaankaan ole hyvä meikkikuvien ottamiseen.


Kaksoisrajaus Make Up Storen kynillä Tropical ja Violet Storm. Luomilla Estee Lauderin Lilac ja Max Factorin Modernist Pink.

Huulilla Make Up Storen ihana fuksiaherkku Señorita. Sävy on luonnossa paljon kirkkaampi ja punaisempi.

Vihreän rajauksen oli tarkoitus sopia yhteen kynsieni kanssa (China Glaze In The Lime Light).
Tein eilen töiden jälkeen uuden meikin Diorin Pearl Glow’lla ja toiseen silmään Coquettella. Kuvat ovat valaistuksen vuoksi taas huonoja, mutta laitetaan tulemaan tässä joku päivä.