Värikästä pääsiäistä

Hyvää pääsiästä Parokselta :)

Paasiainen_Paros

Kollaasissa tunnelmia eilisyön Anastasis– eli Kristuksen ylösnousemusjuhlasta.

On ollut kiehtovaa saada osallistua kreikkalaiseen pääsiäiseen, tunnelma on todella koskettava vaikka en itse uskonnollinen olekaan. Sitä eivät toki ole monet pääsiäisjumalanpalveluksiin osallistuvat kreikkalaisetkaan, mutta pääsiäinen on täällä niin suuri juhla ja siihen kuuluvat kirkollismenot niin tärkeä perinne, että melkein kaikki osallistuvat, vähintään lauantaiyön Anastasikseen.

Tänään pääsiäissunnuntaina on Suuri Lampaansyöntipäivä. Ihmiset kaikkialla ympäri Kreikkaa kokoontuvat iloisiin mässäilykesteihin tyydyttämään paaston jälkeisen lihanhimonsa, päätähtenä vartaassa paistettu kokonainen lammas. Juhlapäivä, joka on monelle vuoden tärkein.

Hyvä päivä kala-kasvissyöjälle omistaa aikaa esimerkiksi hiusten tehohoitoon. :) Hiukseni ovat tänään saaneet hautua pari tuntia oliiviöljyssä ja nyt pehko muhii Apivitan kermaisessa naamiossa. Ilman väriä. Haluan avautua tässä joku päivä aiheesta Mitä Ponihiusten Ylläpito On Tehnyt Tukalleni.

Naamion muhiessa olen tuhonnut kolmisen desilitraa kreikkalaista jogurttia ja valinnut blogiin kuvakimaran eiliseltä.

Välitän teille jälleen aurinkoisia ja värikkäitä terveisiä tästä kauniista maasta. :)

Lauantai150417_Antiparos

Tein ystävieni kanssa retken naapurisaarelle Antiparokselle jonne on vain 10 minuutin laivamatka.

Olin tähän saakka luullut että Antiparos on osa Parosta niinkuin nyt Seglinge on vaikka osa Ahvenanmaata, mutta eipä olekaan. Antiparos on oma itsenäinen saarensa ja näin ollen olen vieraillut Kreikassa nyt 45 saarella. :)

Lauantai150417_IMG_1749

Marianna ja Sanni. Kumpikos meistä nyt onkaan ihonvärinsä puolesta Suomesta ja kumpi Kreikasta..? ^_^ Mariannan mieskin ihmetteli, miten voin olla niin päivettynyt kun olen tullut tänne melkein suoraan talvesta.

Kuten todettua, ihoni on muuttunut iän myötä. Sille tarvitsee vain vilauttaa arskaa ja se on ruskettunut.

Lauantai150417_IMG_1762

Kerroin Mariannalle värien ja valon vaikutuksesta minuun, ja kuinka olen tullut siihen oivallukseen, että värit ovat yksi tärkeimpiä tekijöitä Kreikka-viehätyksessäni.

Toisaalta, eihän tarvitse kuin katsoa blogini vanhaa sateenkaaribanneria (josta vielä muisto sivupalkissa – tai alapalkissa kännykällä lukijoille), niin on selvää, mitä värit minulle merkitsevät. En vain ole jotenkin tullut sitä pohtineeksi niin laajasti.

Lauantai150417_IMG_1797

Piso Livadi on vain yksi Paroksen lukuisista viehättävistä kylistä. Saari on täynnään pieniä idyllejä jotka vain odottavat löytäjäänsä.

Minulle uusiin paroslaisiin kylätuttavuuksiin kuuluu Marpissa, jossa kävimme perjantaina seuraamassa yhtä Kreikan uniikeimpiin kuuluvaa pääsiäisperinnettä (paikalla oli myös tosi tunnettuja kreikkalaisia julkkiksia, sain kuulla Mariannalta ;)). Marpissan kaltaiset paikat saavat minut miettimään, millä ilmaisuilla näin nukkekotimaisen suloisia kyliä voi edes kuvailla. Minun täytyy mennä jollekin kurssille oppimaan lisää sanastoa pystyäkseni välittämään kaikkia Kreikassa kokemiani tunnelmia ja näkymiä :)

Pysähdyimme eilen myös saaren entisessä pääkaupungissa, vuorilla sijaitsevassa Lefkesissä, jonka mykonos-henkiset, klassisen kykladilaisen Choran tyyliset valkoiset labyrinttikujat ja puiden varjostamat kodikkaat pikkuaukiot värikkäine pöytineen kutsuivat jäämään vieraakseen. Jäämään Parokselle.

Lauantai150417_IMG_1803

Lauantai150417_IMG_8172

Antiparoksella näin erään ravintolan seinässä tämän viisauden.

Ylemmän kohdan toteuttaminen on yksi lempipuuhaani missä tahansa. Mutta aivan erityisen nautinnollista täällä Kreikassa.

Täällä myös ruoka on väriterapiaa.

Lauantai150417_IMG_1810

Mehukkaita, värejä pursuavia salaatteja ja oliiviöljyssä haudutettuja kasviksia ja mereneläviä nautitaan mielellään sinisen meren yhteydessä, mahdollisesti talon viinillä höystettynä. Kyllä endorfiinit purskahtelevat.

.

Illalla menin katsomaan auringonlaskua Kastrolle, lempipaikkaani Parikiassa. Kastro on vanhankaupungin keskellä kohoava pieni kukkula laellaan Agios Konstantinoksen kuvauksellinen miniatyyrikirkko, edessä avautuu näköala merelle. Kirkon portailla olen viettänyt vuosien saatossa tunnin jos toisenkin, paikka on minulle Paroksella ehkä kaikkein tärkein.

Lauantai150417_Kastro

Kastrolla istuskellessani pääsin todistamaan hauskaa yllätystä.

Kuulin kirkon toiselta puolelta naurua ja kuiskuttelua, ja sitten hyssyttelyä. Pian toisesta suunnasta kävelivät nuori tyttö ja poika, poika jotenkin jännittyneen näköisenä (hänen tehtävänsä oli selvästi tuoda tyttö paikalle). Heidän saavuttaessaan kirkon nurkan esiin pelmahti lauma tytön ystäviä kera täytekakun, ja pian he lauloivat hänelle syntymäpäiväonnittelut niin kreikaksi kuin englanniksi. Sitä oli mukava katsella :)

Loppuun kuvia Kastrolta:

Lauantai150417_IMG_1919

Lauantai150417_IMG_1927

Lauantai150417_IMG_1929

Lauantai150417_IMG_1931

Lauantai150417_IMG_1932

Lauantai150417_IMG_1933

Tällä kadulla majoituimme Mr. Karkkipäivän kanssa kun vierailin Paroksella ensimmäistä kertaa vuonna 2008.

Parikiassa melkein jokaisen kadun varrella on muistoja. <3 Ja niitä tulee koko ajan lisää.

Mikä on sinun paras Kreikka-muistosi? :)

Mietteitä meikkipohjasta

Sanni_IMG_7995

Huomenet Parokselta.

Kaikki kunnia joogaretriitille, mutta on se vain myönnettävä että täällä, rakkaimmalla saarellani, olen yhtäkkiä taas tyyni. Paros ja minä. Te tiedätte. No jotkut teistä ainakin. :) Täällä on se jokin.

Katsellessani kuvissa vähämeikkisiä kasvojani ja ”matkaminääni” (ja auringon korostamia juonteita, uhhh, miten täällä auringossa aina näyttääkään ryppyisemmältä kuin kotona…), minun teki mieli julkaista tähän väliin meikkipostaus.

Kuvasin meikkikuvat helmikuussa, aikeena kirjoittaa blogiin vahvasta meikistä versus normaali meikkipohjani. Ei sitten tullutkaan fiilistä postata aiheesta. Jutut tulevat ulos silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntuu tältä aiheelta :)

Sain juuri palautetta siitä, että postaukseni ovat nykyään liian pitkiä ja raskaita. (Minusta bloggaustyylini on alusta saakka suosinut pidempiä postauksia….) Tänään ilahdutan teitä, jotka ette jaksa katsella kahtakymmentä kuvaa ja lukea paljon tekstiä. Lepuuttakaa mieltänne tässä lyhyessä muutaman kuvan meikkijutussa ^_^

*

Vahva meikki vs. luonnollinen meikki. Minun kohdallani luonnollinen meikki tarkoittaa ennen kaikkea pohjameikkiä, ihomeikkiä. En ole koskaan pitänyt voimakkaasta meikkipohjasta. Mikä voi hyvin liittyä siihen, että minulla on myös aina ollut suhteellisen hyvä iho.

Tein helmikuussa pitkästä aikaa meikin Dermablendin Fluid Corrective -meikkivoiteella ja ihan hätkähdin tulosta. Näinkö peittävä tämä oli..?

Dermablend_RockNudes_IMG_6009

Fluid Corrective on vieläpä kevyin Dermablendin meikkivoiteista, mutta minun ihollani tulos on superpeittävä. Pinta on kaunis eikä välttämättä mitenkään pakkeloidun näköinen, mutta koska olen tottunut läpikuultavampaan meikkiin, kokonaisuus näyttää silmiini todella vahvalta. Meikatulta.

Alla kuva normaalista meikkipohjavahvuudestani.

Lavera_look_IMG_6061

Tässä kasvoilla Laveran Natural Liquid -meikkivoide, joka vastaa peittävyydeltään Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa. Nämä ovat kaksi suosikkiani luonnollisista meikkipohjista.

Olen vasta ihan viime aikoina tehnyt yhden, monelle varmasti itsestäänselvän oivalluksen liittyen aurinkopuuteriin. Tunnustan seuraavaa: olen aina salaa vähän ihmetellyt, miksi monet käyttävät jatkuvasti aurinkopuuteria. Ja oikein sillä reippaasti koko kasvoille -tyylillä. Täytyykö koko ajan näyttää päivettyneeltä..? Jep, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Silti olen kummastellut. Ehkä samaan tyyliin kuin valokynää. ”Mitä mä en tajua aurinkopuuterin suosiossa..?”

Oivallus tuli kiitos erään meikkitaiteilijan, en enää muista missä tilanteessa keskustelua käytiin. Meikkari totesi, että yksi aurinkopuuterin ideoista on tuoda kasvoille takaisin sitä eloisaa väriä, mikä on meikkipohjalla ensin tasoitettu ja peitetty. Ei siis välttämättä päivettynyttä lookkia. Iho ei ole luonnostaan tasaisen värinen, ja vaikka erilaisten virheiden peittäminen tekee ihon monen mielestä kauniimmaksi, se tekee ihosta myös vähän luonnottoman näköisen. Aurinkopuuterilla (ja tietysti myös poskipunalla) kasvoille palautetaan eloisuutta, jota meikkipohja on vienyt.

Koska itse käytän korkeintaan medium-peittävyyden meikkipohjia jotka antavat ihon oman sävyn kuultaa läpi, en ole saanut aurinkopuuterin käytöstä tätä ”palautan väriä kasvoille” ahaa-elämystä.

Dermablend_RockNudes_ennenjalkeen

Ennen ja jälkeen Dermablend-meikkipohjan

Voimakas meikkipohja kuten Dermablend oikein huutaa väriä päälleen.

Sävy on oikea eikä se saisi olla yhtään tummempi, mutta iho on tasaisuudessaan vähän luonnoton.

Dermablend_Meikki_IMG_5980

Ennen aurinkopuuteri-poskipuna-huulipuna-käsittelyä…

Dermablend_RockNudes_IMG_6001

…ja niiden jälkeen.

.

Meikkiin käytetty:

Silmämeikki: Maybelline Rock Nudes -paletti

Meikkivoide: Dermablend Fluid Corrective, sävy 025 Nude

Puuteri: Lavera-irtopuuteri

Varjostus: NYX Contour Palette

Poskipuna: L’Oreal Infallible Blush Palette, sävy Despinkable Me

Huulipuna: Benecos Pink Honey

Tuotteet saatu blogin kautta

*

Käytättekö te vahvaa vai kevyttä meikkipohjaa?

Kuinka paljon iho”virheet” kuten punoitus, arvet, pigmenttiläiskät tai näppylät häiritsevät teitä ja vaikuttavat meikkipohjan valintaan?

Sanni_Paros_IMG_8027_2

Minun kasvoillani paras matkameikki taitaa lopulta olla hymy :) Ja auringon vaikutukset, ryppyineenkin. Oheisilmiö, jonka kestän, kun kasvot saavat samalla terveen sävyn ja mieli piristysruiskeen. Aurinkojuonteet voi hoitaa voiteilla ja olemalla välittämättä niistä :)

Myönnän, että joinain päivinä kuitenkin kaipaan tuttua silmämeikkirutiiniani, vaikka aiemmin sanoinkin, etten muka reissussa juuri luomivärien perään ikävöi. Ei se ole ihan totta. ;)

Rakastan matkailua, rakastan kirjoittaa ihanista paikoista ja tunteista joita kohteet herättävät. Mutta rakastan myös meikkejä. Tänään oli kiva taas päästää meikkifriikki ääneen :) <3

.

….P.S. Oliko tämäkin juttu lopulta liian pitkä? Mitenkäs sitä tekstiä taas tulikin näin paljon… Onko tämä ”paljon”?

Pitkien postausten ”ongelma” kiteytyy tähän: minä olen puhelias ihminen. :) Puhun paljon melkein kaikesta. (Paitsi politiikasta.) Kun pääsen ääneen aiheista, joista olen erityisen innostunut, puhun vielä enemmän. Olen yhtä ryöpsähtelevä niin luonnossa kuin kirjoittaessani. Sitä on vaikea hillitä. Harmillista, että postaukseni ovat tämän vuoksi kenties raskaita lukea, mutta toisaalta en osaa tätä pahoitellakaan. Minusta on kivaa kirjoittaa <3 

Amor. Gos. Ystävien saari.

Tänään on matkan ensimmäinen kylmä ja pilvinen päivä. Mitä otollisin hetki sisätilaoleskelulle ja perusteelliselle blogipäivitykselle.

Matkakertomuksen aika <3

Muutin eilen hotellilta alas Egialin kylään ja istun tätä kirjoittaessani pitkähihaisiin verhoutuneena yrttiteekupposen ja rakilasillisen ääressä yhdessä kylän harvoista auki olevista kahviloista. (Kahvilanpitäjä toi minulle hunajalla ja kanelilla maustettua rakia kun kerroin kurkkuni olevan kipeä… Tuntuu muuten tepsivän paljon paremmin kuin tee ;))

Oli ihanaa ja poikkeuksellista saada nauttia viisi päivää luksushotellin miljööstä, mutta nyt olen taas omassa matkamoodissani. Tällaista sen kuuluu minulle olla :) Päivät Aegialis Hotel & Spa’ssa olivat kuin loma loman sisällä. Tulen kirjoittamaan joogaretriitistä vielä oman postauksensa, mutta nyt tarinoidaan eilisestä.

.

Tiistai, 11. huhtikuuta 2017 Amorgos, Kreikka

Tiistai110417_IMG_0968

Heräsin kun kämppäkaverini Veronika nousi viiden aikaan. Hän ja suurin osa muista joogaretriitin osallistujista lähti varhaisella aamulaivalla Ateenaan ja sieltä kohti kotimaitaan. Ehkä kymmenkunta meistä jäi vielä Amorgokselle.

Katsoin parvekkeeltani kun Blue Star -lautta noukki joogalaiset kyytiinsä ja suuntasi ulapalle. Nousen itse samaan laivaan huomenna, kohteena Paros.

Tiistai110417_IMG_7557

Tein aamujumpan (ensimmäistä kertaa tällä reissulla) ja pakkasin tavarani.

Menin aamiaiselle ja join tuttuun tapaan ihan liikaa kahvia. Yritin sentään olla santsaamatta munakasta ja jogurtin jätin tällä kertaa väliin. Täällä on tullut syötyä itsensä ihan tukkoon joka aterialla… Buffetin kirous…

Annoin silmien levätä hotellin ravintolan terassilta avautuvassa maisemassa vielä viimeisen kerran. Aegialis-hotellin sijainti on todellakin saaren upein, tämä on maisema jonka ihailusta voisin maksaa. Syksyllä toivon mukaan maksankin, haluaisin palavasti tuoda mieheni ja hänen vanhempansa tänne. Olemme suunnitelleet yhteistä syysmatkaa Kreikkaan ja tämä paikka on Santorinin ohella sellainen, jonka haluaisin jakaa heidän kanssaan. Santorinillehan jo veimme anoppini kaksi vuotta sitten. Kreikka-lumous taisi ottaa hänetkin valtaansa, sillä viime syksynä anopin kuultiin toteavan, että kyllä noita kauniita auringonlaskuja voisi lähteä katsomaan uudemmankin kerran. Ja nyt appiukkokin mukaan. :) <3

Upposin aamiaisen jälkeen aulan pehmeään nojatuoliin. Laiskotti. Olin sopinut lähteväni saariajelulle Matin ja hotellin ravintolassa työskentelevän Solveigin kanssa yhden jälkeen ja täytin väliajan naputtelemalla Kiehl’s-postauksen.

Tiistai110417_IMG_0972

Pian olimme matkalla kohti saaren eteläkärkeä.

Tunnelma oli kepeä ja Mat nautti ensimmäisestä vapaailtapäivästään moneen viikkoon.

Norjalainen Solveig on tullut Amorgokselle töihin Matin tapaan workaway.comin kautta. Hän kertoi käyneensä aiemmin Kreikassa vain Rhodoksen pakettiloma-resorteissa ja olevansa nyt ihan lumoutunut Amorgoksesta ja kylien autenttisesta tunnelmasta. (Kesällä kyllä täälläkin riittää tungosta kylien pienillä kujilla.) Kun kerroin Rhodoksen olevan suomalaisten suosikkisaari, Solveig yllätti minut kertomalla, että oma suosikkini Paros on kuulema kesäisin ihan täynnä norjalaisia. Itse olen ollut Paroksella vain matalasesongilla enkä muista törmänneeni moniinkaan skandeihin.

Solveig harmitteli joutuvansa palaamaan Norjaan jo viiden viikon kuluttua toisen kesätyön takia, mutta vierailu tuskin jää neidon viimeiseksi tällä saarella. Luulen, että jo hotellin työporukan lämmin henki pitää huolen kaipuusta takaisin… :)

Tiistai110417_IMG_0978

Mat esitteli meille lempipaikkojaan saarella joihin lukeutuvat häkellyttävän kirkasvetinen Mouros-ranta ja kotkan muotoinen kallio saaren itä-rannikolla. Kuvassa Solveig pinkoo kotkan luokse tekemään lähempää tuttavuutta ^_^

Nämä ovat paikkoja joihin Mat ja ystävänsä tulevat istuskelemaan ja rentoutumaan viinipullon ja picnic-korin kanssa harvoina vapaapäivinään. Kreikassa ei välttämättä kunnioiteta vapaapäiviä samaan tapaan kuin meillä Suomessa… Matalasesongilla ”lomaillaan”, korkeasesongilla tehdään töitä vapaapäiviä laskematta, näin se menee monien kohdalla etenkin matkailualalla.

Tiistai110417_IMG_0989

Nautimme lounasta Arkensinin kylässä.

Marouso-tavernan käsitys annoksesta ”Grillattua lihaa kahdelle” oli aika insane, Matin ilmaisua käyttäen… :) Herranjestas mikä pläjäys. Kaikki liha ei näy ranskisten ja salaatin alta, mutta erilaisia makkaroita, burger-pihvejä, souvlaki-vartaita ja kanafileitä oli yhteensä tyydyttämään ainakin kuuden ihmisen nälkä…

Tiistai110417_IMG_0994

Saapuessamme ravintolaan Mat oli vielä todennut, ”Let’s just take a quick snack”.

Taverna oli eri mieltä.

Tiistai110417_IMG_0985

Olisimme varmaan pärjänneet jo alkusalaatilla. ”Teen teille sekoituksen kaikista meidän salaateista”, tavernan emäntä sanoi kun yritimme tilata pelkän horiatikin (se perinteinen kreikkalainen fetasalaatti).

Ajattelimme ensin, että emäntä ehkä yritti lypsää meiltä kalliimpien annosten hinnat ja toi siksi pöytään massiivisia lautasellisia, mutta lasku osoitti luulomme nolottavan perusteettomiksi.

Tiistai110417_IMG_0997

Minun sardiiniannokseni oli vähän inhimillisempää kokoa kuin Matin ja Solveigin mättö. :)

Ja se lasku…

Tiistai110417_IMG_7882

Sardiinilautaseni grillatuilla kasviksilla oli 3,75€. Giganttinen lihatarjotin maksoi 18€. Mat vei puolet mukanaan ja hän varmaan syö sitä vielä huomennakin… :D

Alkusalaatti kolmelle hengelle maksoi 6€.

Ei täällä varsinaisesti pääse köyhtymään ravintolaruokailulla näillä hinnoilla. :p

.

Lounaan jälkeen huristelimme takaisin kohti Egialia. Mat oli sopinut tapaamisen Langadan kylässä työskentelevän ”yrttimiehen” (”The herbal guy”, kuten Mat sanoo) kanssa.

Tiistai110417_IMG_1000

Egialin rannalla bongasimme saarelle jääneitä joogaretriittikavereita, amerikkalaisen Karunan ja saksalaisen Danyn. Tytöt halusivat myös lähteä vierailulle ”yrttimiehen” luo ja hyppäsivät kyytiin.

Langadaa pidetään yhtenä Amorgoksen sievimmistä kylistä, enkä ihmettele miksi. Taas yksi näitä kameraa rakastavia kuin postikortista -paikkoja. Korkeammalla vuoristossa, tunnin patikkamatkan päässä sijaitseva Tholarian kylä ei jää paljon jälkeen idyllisyydessä.

Tiistai110417_IMG_1002

Langadan kylän keskusaukiolle johtavat portaat edustavat hempeän värikkäässä söpöydessään omansalaista versiota ”mylittleponymaailmasta”.

Rakastan tällaisia miljöitä, niistä tulee minulle hyvä olo. Rauhoittavan valkoisen ja pastellisten värien lempeä kontrasti, pehmeä valo. Voisin istua tässä kuvassa, näillä portailla, päivästä toiseen. Ihan hiljaa, vain tarkkaillen, kuunnellen, nauttien ympäristön terapeuttisesta vaikutuksesta.

Sannin porrasretriitti. :)

Tiistai110417_IMG_1011

Tiistai110417_IMG_1015

Tiistai110417_IMG_1018

Tiistai110417_IMG_1026

Amorgoksen ”the herbal guy” Vangelis Vassalos valmistaa uutteita ja eteerisiä öljyjä saarella kasvavista yrteistä. Saimme vierailla Vangeliksen työtiloissa ja kuulla uutteiden valmistusmenetelmistä.

Amorgoksella kasvaa villinä yli 600 erilaista yrttiä mikä on poikkeuksellisen suuri määrä näin pienellä alueella. Patikointi- ja joogmatkailun lisäksi saari vetää puoleensa myös herbalisteja, tänne saapuu ihmisiä ihan vain keräämään yrttejä. Kiinnostavaa.

Tiistai110417_Langada

Sympaattinen Vangelis puhuu erinomaista englantia ja kertoili yrteistä ja niiden vaikutuksista niin mielenkiintoisesti, että olisin voinut jäädä jututtamaan häntä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Hänen yrityksensä Iama Herbs & Treatments myy uutteisiin, öljyihin ja kuivattuihin yrtteihin pohjautuvia tuotteita kuten teetä ja luonnonkosmetiikkaa, arvatkaa vain olisiko meillä riittänyt jutun juurta….

Tiistai110417_IMG_1044

Palasimme ihanalle porraskadulle.

Muut suuntasivat ostoksille Vangeliksen myymälään, minä jäin kuvaamaan portaita kaikista mahdollista kulmista. ^_^

Tiistai110417_IMG_1060

Tiistai110417_IMG_1055

Tiistai110417_IMG_1084

Danyn ja Karunan ostoksista löytyi kukkaisvesiä, kasvoöljyjä ja kuivattuja yrttejä.

Tiistai110417_luonnonkosmetiikka

Luonnonkosmetiikkatuotteiden joukosta löytyi paljon minuakin kiinnostavaa, mutta enhän minä tarvitse mitään kun kotona on purkkia pienen armeijan tarpeisiin. Aina päädytään tähän tylsään realiteettiin. :/ Ja vaikuttaahan myös käsimatkatavaralla matkustus.

Ihastuin uskomattoman kevyen tuntuiseen kasvoöljysekoitukseen jossa oli viisi ainesosaa: manteliöljyä, viinirypäleen siemenöljyä, kehäkukkaöljyä ja fenkolin ja jasmiinin eteerisiä öljyjä. En ole koskaan kokeillut yhtä nopeasti imeytyvää, kevytkoostumuksellista öljysekoitusta. Tiedän, että viinirypäleen siemenöljy on yksi ohuimmista öljyistä, sitä oli varmastikin eniten tässä cocktailissa.

Juuri kun aloitin Vangeliksen kanssa keskustelun öljyjen koostumuksista, meidän piti lähteä sillä Solveigin täytyi ehtiä työvuoroon seitsemäksi. Damn… ei auta kuin palata joskus paremmalla ajalla.

Rehellisesti, minun tekisi mieli palata Amorgokselle jo ensi viikolla. Vietän pääsiäisen Paroksella ateenalaisten ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa, ja sen jälkeen minulla oli ihan muita suunnitelmia. Mutta nyt, tämän viikon jälkeen… Haluaisin todella jäädä syventämään tuttavuuttani Amorgoksen kanssa. Tämä on yksi monipuolisimpia, ystävällisimpiä ja tunnelmaltaan lämpimimpiä saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, huikeista maisemista puhumattakaan.

Katsotaan miten pääsiäisen jälkeen käy… Löydänkö itseni jälleen villiyrttien ja suuren sinisen saarelta..?

Tiistai110417_IMG_1069

Naapuritavernan Blanco-koira nauttii rapsutuksista, ja silityksiä saa myös Mat. :)

 

Tiistai110417_IMG_1074

<3

Tiistai110417_IMG_7884

Tiistai110417_IMG_1102

Olisikohan portaita nyt nähty tarpeeksi… :)

Blanco-koirakin tallentui varmaan kolmeenkymmeneen kuvaan…  Koirat <3

.

Mat ja Solveig palasivat hotellille ja minä, Dany ja Karuna jäimme Egialiin. Kävin vaihtamassa kämpilläni vaatteet ja treffasin tytöt kylän baarikadulla lasillisten ja auringonlaskun merkeissä.

Tiistai110417_auringonlasku

Ihana Dany (vihreässä takissa) on muuten ammatiltaan meikkitaiteilija ja kampaaja. Tämän käytyä ilmi uppouduimme vilkkaaseen meikkijargon-keskusteluun jossa käsiteltiin tiiviissä paketissa kaikki mahdollinen lemppariluomiväreistä mineraalimeikkeihin ja markettimerkkien laadusta luonnonkosmetiikan mahdollisuuksiin kilpailla normikosmetiikan meikkien kanssa. :)

Danyn lempparituotteisiin lukeutuvat mm. Urban Decayn luomivärit ja Benefitin The Pore-fessional, joka on kuulema ihan ykkönen niin huokosten kuin juonteiden häivytyksessä. Halpismerkkien tuotteista Dany ylisti mm. Catricen ripsivärejä. Pääsin itse puolestani jakamaan vinkkejä Lily Lolon ja Zuii Organicin tuotteista, Danyn etsiessä parhaillaan laadukkaita luonnonmukaisia värikosmetiikkamerkkejä tulevaan projektiinsa jossa hän haluaa nostaa esiin luonnonkosmetiikalla luotua meikkitaidetta. Dany on myös tekemässä omaa meikkitaidekirjaa….

Ahh, meikkifriikkeily… <3

Dany muuten totesi, että minun pitäisi ehdottomasti harkita hiusten leikkausta lyhyiksi. Hän oikein pysähtyi tuijottamaan kasvojani ja sanoi, ”Lyhyt tukka sopisi sinulle niin hyvin, voi että kun minulla olisi sakseni mukana…” Kieltämättä, nyt kun hiukseni ovat menneet viimeisen vuoden aikana ennätyksellisen huonoon kuntoon, kunnon pätkäisy on välillä käynyt mielessä. Todennäköisesti en kuitenkaan uskalla. Ehkä pituudet tosin hapertuvat lyhyiksi itsestään tällä menolla….

Tiistai110417_IMG_7933

Loppuillan vietin uuden ystäväni Melinan (kuvassa oikeanpuoleisimpana) ja hänen ystäviensä kanssa. Tutustuin Melinaan Matin kautta ja hän on yksi suloisimpia ihmisiä joihin olen Kreikassa saanut tutustua. Olen niin onnellinen kaikista ystävyyksistä joita olen täällä luonut.

Melina vei meidät suosikkiravintolaansa Falafeliin, joka avasi eilen talvitauon jälkeen. Söin mehevän lautasellisen grillattua paprikaa, munakoisoa ja tomaattia kera halloumin, hummuksen ja falafel-pyöryköiden. Mums :) Kukkaro köyhtyi taas massiiviset 8 euroa…

Tiistai110417_Falafel

Amor. Gos.

(mulla rillit vinossa tuttun tapaan…)

Nämä ihmiset <3

.

Onko ihmekään, että en haluaisi lähteä saarelta…?