We finally meet: Kos.

Eilinen oli varmasti pisin päivä tällä matkalla. Heräsin Patmoksella, söin aamiaista Kosilla ja menin nukkumaan Nisyroksella. Taas kaksi uutta saarta jotka saatoin merkata listalleni. Kos on Kreikan saareni numero 48 ja Nisyros numero 49. Nyt näyttää siltä, että saari # 50 jää seuraavaan reissuun.

Pitkä päivä.

Ja se tarjosi minulle mm. 11 vuotta löytöään odottaneen ostoksen! <3

Herätyskello soi 02.50 jotta ehtisin 3.35 Patmokselta Kosille lähtevään laivaan. Viipyisin Kosilla puoli päivää ja hyppäisin sitten Nisyrokselle vievään laivaan. Palaan Kosille vielä takaisin ensi viikolla.

KosTown_IMG_8450_2

Laiva saapui Kosille auringon noustessa. Tämäkin päivä valkeni pilvisenä ja viileänä. Nyt on pudottu kesäsäistä lähes samoihin lukemiin kuin Suomessa tällä hetkellä.

KosTown_IMG_8448_2

Laiva jatkoi matkaansa kohti päätepysäkkiään Rhodosta minun lähtiessä tokkuraisena etsimään vuokrahuonettani. Olin varannut Kosilta huoneen puolen päivän pysähdystäni varten koska halusin paikan jonne jättää tavarani ja jossa levätä unettomaksi jääneen yön jälkeen.

KosTown_IMG_2654

Odotin uteliaana millaisena ”Rhodoksen pikkusisko”, jollaisena olen Kosin aina ajatellut kuvien perusteella, minulle näyttäytyisi. Keskusaukio minareetteineen vahvisti heti Rhodos-fiiliksiä.

Muutama sana majoitushinnoista Kosilla. Oletan, että Kos on myös korkeasesongilla edullisempi kohde kuin pienemmät saaret, sillä suosittuna pakettikomakohteena saarella on suuri tarjonta palveluita, mikä taas johtaa kilpailuhenkiseen hinnoitteluun. Nyt huhtikuussa hinnat ovat tasolla, joka saa budjettimatkailijan tanssimaan ilosta. Odotin, että Kos olisi tähän aikaan keväästä jo vilkas, mutta ei lainkaan. Täällä on niin hiljaista että hotellit, ravintolat ja vuokrahuoneet ammottavat tyhjyyttään ja palveluiden tarjoajat tekevät kaikkensa, että ne muutamat hassut vierailijat, jotka Kosille tähän aikaan eksyvät, valitsisivat juuri heidät.

Minä buukkasin netin kautta huoneen 17 eurolla. Tämä ”huone” osoittautui huoneistoksi, jossa on kaksi makuuhuonetta, parveke, erillinen keittiö ja ruokailutila ja vasta remontoidun näköinen kylppäri. Jos meitä olisi tällä reissulla nyt neljän hengen porukka, maksaisimme tästä siis 4,25€ / yö. :)

Kos_FantasiaApartments_

Aamun edetessä sää vähän kirkastui ja lupaili jo vähemmän harmautta kuin edelliset päivät Patmoksella.

Valitettavasti auringon säteet jäivät vähäiseksi herkuksi ja sain nauttia niistä vain aamupäivän. Patmoksen hyisyyden jälkeen iloitsin jo siitäkin :)

Syötyäni aamiaisen vuokrahuoneessani koin itseni taas pirteäksi ja lepäämisen sijaan lähdin kävelylle Kos Townin keskustaan.

KosTown_220417_IMG_8477

KosTown_220417_IMG_2665

Satamaa reunustavalla kadulla näkyi lähinnä paikallisia ostamassa tuoretta kalaa veneidensä edessä istuvilta kalastajilta.

KosTown_220417_IMG_2668

Turistit ovat Kosilla huhtikuussa niin harvinainen näky että sain jälleen paljon huomiota osakseni. Kalastajat saivat puolestaan minun huomioni :)

KosTown_220417_IMG_8471

KosTown_220417_IMG_2677

Kaupungin hiljaisella rannalla värikkäät aurinkotuolit odottelevat sesongin alkua. Ovatkohan ne olleet tässä koko talven vai onko ne tuotu esiin viime viikkojen lämpimämpien säiden rohkaisemana… :)

KosTown_220417_IMG_2680

Kuvittelin mielessäni miltä täällä näyttää heinäkuussa…. Silloin on varmasti vaikea löytää vapaata paikkaa koko rannalta.

Kos_ravintolahintoja

Kosin ravintoloiden hinnat saavat lompakkotietoisen matkailijan suun hymyyn. Kreikkalainen salaatti 4,50€…! Tämän hintatason ruokalista on nykyään todella harvinainen näky missään päin Kreikkaa. Tällä hetkellä horiatikin standardihinta on kuusi euroa, ja viittä euroa voi jo pitää halpana. Horta eli höyrytetyt villivihannekset ovat kreikkalais-cuisinen edullisinta ruokaa, mutta yleensä niistä saa kuitenkin maksaa 5-6 euroa. Kosilla 3 euroa.

Grillatut, tuoreet sardiinit irtoavat kuudella eurolla, muualla olen maksanut niistä 7,50€ tai siitä ylöspäin. Oi Kos… jäisinkö tänne matkan viimeiseksi viikoksi vain syömään..?

KosTown_ruoka_IMG_8510

Päivän lounaalla nautin matkalla vakioksi muodostuneen setin: mustekalaa ja höyrytettyjä kasviksia.

Olen tällä reissulla oivaltanut tykkääväni enemmän mustekalasta (htapodi) kuin kalmarista. No, kummatkin ovat mustekaloja mutta htapodi, octopus, on se 8-jalkainen tyyppi… :) Ennen valitsin useimmin kalmarin. Nyt olen päässyt etenkin hyvin grillatun lonkeron makuun… Ruokaa, johon en olisi lapsena koskenut pitkällä tikullakaan. Eikä moni aikuinenkaan ehkä koske, näyttäähän mustekala kieltämättä aika ällöltä. Esteettisesti kyseenalaisimpia ruokia joista tykkään :)

KosTown_220417_IMG_2684

KosTown_220417_IMG_2685

Mitä tykkäsin Kos Townista?

Minullahan oli jopa aika varautuneet, negatiiviset ennakkofiilikset paikasta. Myönnän tämän johtuvan pelkästään saaren superturistillisuudesta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri että jotkut saaret ovat voimakkaasti turismin leimaamia ja tunnelma on hyvin erilainen kuin ”kreikkalaisemmilla” saarilla. Kos on yksi niitä saaria. On silti epäreilua olla antamatta turistillisille saarille edes mahdollisuutta, ja Kos ansaitsee ehdottomasti mahdollisuuden. Onhan Santorinikin hyperturistillinen paikka, ja saari osoitti, ettei sillä ole merkitystä saaren ainutlaatuisen kauneuden ja tunnelman keskellä.

Kos Townista muodostui minulle puolikkaan päivän aikana oikein myönteinen, lämmin kuva. Olin iloisesti yllättynyt. Luulen, että low season on minulle oikea aika vierailla näillä turistillisemmilla saarilla. Nyt saatoin nähdä kaupungin ikäänkuin ”paljaampana”, rehellisemmin omana itsenään. Kahviloita kansoittivat paikalliset nuoret ja kaduilla tuli vastaan kreikkalaisrouvia ostoskasseineen. Täällä on muuten todella hyvät ostosmahdollisuudet.

Kos Town näyttäytyi minulle viehättävänä, eloisana ja historiallisesti ja arkkitehtuurisestikin kiinnostavana kaupunkina. Nimenomaan kaupunkina, Kos Town on rehellinen city verrattuna esimerkiksi Paroksen Parikiaan tai Naxoksen Naxos Towniin, vaikka nekin ovat saarimittakaavassa suuria paikkakuntia. Parikia ja Naxos Town ovat selvästi saaritunnelmaisia valkoisine perinteisine taloineen ja labyrinttikujaidylleineen, siinä missä Kos Town muistuttaa enemmän mannerkreikkalaista rannikkokaupunkia.

KosTown_220417_IMG_2687

Ehkä Kosin kaltaiset suuret saaret kaupunkimaisine kulttureineen eivät koskaan sytytä minussa ihan samanlaista tenhoa kuin pienet,  maalaisemmat, kyläelämän saaret, mutta suurilla saarilla on mukavaa käydä vastapainona. Jos kävisi koko ajan vain samantyyppisissä paikoissa, se olisi tylsää.

Vaikka kaupunkien palvelut esimerkiksi laajoine shoppailumahdollisuuksineen eivät tyypillisesti ole kiinnostukseni kohteita Kreikassa, en väitä, etteikö ole oikeasti piristävää päästä välillä kuljeskelemaan kaupoissa, tarkkailla urbaanien keskusaukioiden kuhinaa ja saada valita kahdenkymmenen ravintolan välillä kolmen tavernan sijaan. Kosilla voi harrastaa tällaista. Amorgoksella, Patmoksella ja Lipsillä ei.

Eilen kaupoissa vaeltelulla oli aivan erityisen mieleinen seuraus, sillä vuosikausien etsinnän jälkeen löysin uuden kesätakin.

Takit

Katsokaa ^_^

Te tiedätte minut. Aina sama tyyli, vaikka missä stailauksissa kävisin.

Olen käyttänyt vasemmanpuoleista takkia joka ikinen kesä viimeiset 11 vuotta. Ostin sen Ateenasta vuonna 2006. Pitkän linjan lukijat tunnistanevat takin kymmenistä blogin kuvista. Minulla ei ole ollut muuta kesätakkia. Ihan käsittämätöntä, mutta en ole löytänyt sellaista josta tykkäisin. En muutenkaan ole kiinnostunut vaatteista enkä tykkää käydä kaupoissa etsimässä vaatteita. Olisin tyytyväinen, jos joku vaatekeiju vain uudistaisi vaatevarastoni parin vuoden välein niin ettei tilanne sentään pääse siihen, että kuljen repaleisissa takeissa tai shortseissa. Niinkuin nyt on valitettavasti päässyt käymään.

Kosin keskustassa silmäni osuivat erään vaatekaupan näyteikkunassa tuikitavalliseen Onlyn rotsiin. Jollaisen voisi ostaa Suomestakin. Mutta nyt se löytyi Kosilta. :) Olin niin iloinen! Tiesin heti sen nähdessäni että ostan sen. :)

Se ei ole malliltaan yhtä hyvä kuin tyköistuvampi ja napakampi vanha takki, mutta se on minun näköiseni :) Ja väriseni ^_^ Ja ennen kaikkea: ehjä! ^_^

Kiitos Kos :) Me näemme vielä ensi viikolla :)

Tänään halusin olla hiljaa

Tykkään puhua paljon, mutta tykkään myös olla hiljaa. Haluan olla hiljaa. Välillä en halua puhua mitään, en kenenkään kanssa. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa.

Patmos_IMG_2598_2

Joskus minusta tuntuu, että puhun liikaa ja liian kovaa. Puheliaana ihmisenä sitä ei aina huomaa. Kun oma äänekkyys ja ryöpsähtelevä puhetyyli on aina ollut osa persoonaa ja luontainen tapa ilmaista itseään, ei välttämättä tajua olevansa äänessä ”tavallista” enemmän. Tai huutavansa, kun toiset puhuvat. Oikeastaan, vasta kun kuuntelen nuorinta sisartani, ymmärrän miltä itse kuulostan muiden korviin. Nuorin sisareni on, jos mahdollista, vielä minuakin puheliaampi. Meitä yhdistää myös herkkä innostuvuus ja ravihevosen lailla kiitävä tapa kertoa meitä innostavista ja inspiroivista asioista. Elehdimme käsillämme, viuhdomme, puhumme koko kehollamme. Ja tosiaan, usein äänenvoimakkuus on normaalin puheen sijaan melkein huutoa.

”Oletko varma ettei suvussanne ole italialaista verta..?” kreikkalaiset ystäväni vitsailevat usein.

Olen äänekäs jopa kreikkalaisiin verrattuna.

Mutta – ja tätä monen on vaikea ymmärtää: haluan olla myös yksin ja ihan ääneti. Hiljaisuus on minulle yhtä luontevaa kuin äänekkyys. Joskus haluan olla hiljaa seurassakin ja vain kuunnella. Se on rentouttavaa.

Patmos_IMG_2570_2

Tänään halusin olla yksin.

Mutta miten onnistua olemaan yksin tällä persoonalla..? Sitä olen taas tällä matkalla miettinyt.

Patmos_IMG_2554_2

 

En tiedä mikä minussa vetää ihmisiä lähestymään ja tekemään tuttavuutta. Minulle tullaan juttelemaan, vaikka en ottaisi ohikulkijoihin edes katsekontaktia.

Halusin olla tänään yksin, ja se onnistui kaksi tuntia.

Ilmestysluolalla kohtasin naisen, joka tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Itse en tunnistanut häntä. Nainen oli kuulema nähnyt minut keskiviikkoiltana eräässä kalatavernassa (jossa taas olin suustani kiinni tavernan henkilökunnan kanssa), ja nyt olin siis ”tuttu”. ”You are that lady from Finland!” hän huudahti, ja kertoi kuunnelleensa tavernan omistajan kanssa käymääni keskustelua. Kysymättä sen kummemmin mihin olin menossa ja sopiiko liittyä seuraan, nainen käveli kanssani ylös Choraan. Matkan aikana sain kuulla että hän on Saksasta, vuokraa taloa Patmoksella, on työtön ja löysi Patmoksen 80-luvulla hypätessään Pireuksessa kerran väärään laivaan.

Patmos_IMG_2623_2

Huomasin uupuvani naisen jutustelusta. (Niinkuin moni kenties uupuu minun ääniaallokostani…) Olisin tänään todella halunnut olla itsekseni ja vaellella Choran kujilla ajatusteni kanssa. Tarvitsin sitä.

Lopulta nainen lähti Choran saavutettuamme toiseen suuntaan. Sain olla rauhassa 45 minuuttia.

Lounaalla Choran ainoassa auki olevassa ravintolassa ehdin tarttua menuun, kun viereisestä pöydästä tervehdittiin minua ja pyydettiin liittymään seuraan. Piti miettiä hetki missä olin nähnyt miehen. Joo, hän puhutteli minua Choran edustalla ottaessani kuvaa, ”Haluatko että otan kuvan sinusta ja maisemasta?” ”Ei kiitos”.

Nyt olimme siis tuttuja.

Patmos_IMG_2624_2

Ravintolan pöytien ollessa aika täysiä, ajattelin, että samahan se on istua tähän. Pian olimme keskustelleet hiusteni väristä, Patmoksen tunnelmasta, Suomen kaupunkiarkkitehtuurista, ravintoloiden hinnoista, ouzosta, saaren pormestarista ja Kreikan taloustilanteesta. Ouzo-lasillinen löysi tiensä myös käsiimme.

No, se siitä itsekseen olosta. Pian minut oli kutsuttu illalliselle tavernaan jossa mies, Gregory, oli kuulema syönyt edellisiltana elämänsä parasta kalakeittoa.

Hmmmm… minulla oli kämpillä odottamassa eilisillan horiatiki-salaatin jämä ja tonnikalapurkki. Lähtisinkö kuitenkin Gregoryn kanssa kalakeitolle..?

Katsoin tekstiviestit. Siellä oli viesti keskiviikkona tapaamaltani Viktorilta, akupunktööriltä. ”Tule kello 19 Trexanderiin, minulla on tänään syntymäpäivä”, viestissä luki.

.mmmmmm.

Tänään halusin olla yksin.

Mutta kohta olen jo myöhässä syntymäpäiviltä.

.

Päivän odottamattomin kohtaaminen tapahtui Skalan vanhan kaupungin kadulla. Tällä kertaa minua ei puhuteltu. Hätkähdin, kun yläpuolellani oli yhtäkkiä valtava pää.

Patmos_IMG_8384

”Missä sinun sarvesi on”, sanoin. Hevonen vaikutti epätodelliselta, taruolennolta. Mistä se siihen ilmestyi.

Hevonen ei vastannut.

Se antoi minun mennä.

Vinkkejä mineraaliluomivärien käyttöön

Kirjoittelin viime viikolla, että olen vähän kaipaillut luomivärirutiinejani. Täytetään tätä kaipausta tänään luomiväriaiheisella postauksella. :)

Mineraaliluomivärit. Miten ne eroavat ”tavallisista” luomiväreistä ja miten niitä käytetään?

(On muuten niin tuulinen päivä että melkein lentää mukana jos uskaltautuu ulos… Ikkunasta näkyi aamulla harhaanjohtavan aurinkoinen, kesäisen näköinen maisema mutta ulkona on tänään todella kylmä. Niinpä päivä onkin mitä sopivin käyttää bloggailuun.)

LilyLolo_luomivarit_IMG_7642

Sain valita Biodellyn valikoimasta suosikkisävyjäni lempparimineraalimerkiltäni Lily Lololta. Pyysin myös kuvassa näkyvän voimakkaan kultaisen sävyn Uoga Uogalta, koska minulla oli idea kulta-violetista meikistä tätä juttua varten, mutta en sitten tehnytkään sitä :p Halusin keskittyä esittelemään simppeleitä yhden värin tai sävyharmonian meikkejä.

Puhdas mineraaliluomiväri eroaa ”normikosmetiikan” luomiväristä sillä, että se on aina jauhemaisessa muodossa, niinkuin mineraalipohjakin. Kiinteässä tuotteessa on aina sitovia lisäaineita, jolloin tuote ei enää ole sataprosenttisesti mineraalia.

Mikä sai minut alkujaan hurahtamaan mineraaliluomiväreihin 10 vuotta sitten, on niiden vivahteikkuus ja intensiivisyys useimpiin ”normiluomiväreihin” verrattuna. Jauhetuilla, puhtailla mineraalipigmenteillä on kyky heijastaa valoa ja shiftata eri sävyjen tai sävysyvyyksien välillä paljon kakkuluomivärejä herkemmin. Voi kun osaisin selittää tämän hienon tieteellisesti mutta ehkä niitä tiedejuttuja ei aina kaivata, jotkut asiat voi vain todeta silmillään ^_^

LilyLolo_Mineraalimeikki_IMG_0042

Juuri tuo vivahteikkuus on mielestäni (luonnollisuuden ohella) mineraaliluomivärien suurin etu normimeikkeihin verrattuna.

Mineraaliluomiväreillä saa helposti ”elävän”, monisävyisen näköisen lookin vain yhtä sävyä käyttämällä. Sitäkin haluan tällä postauksella demonstroida. :)

LilyLolo_Luomivarit_IMG_7678

Mineraaliluomivärejä voi käyttää kuivana tai kosteana. Kuivana tulos on hillitympi ja läpikuultavampi, kosteana intensiivinen ja todella pigmenttinen.

Minä suosin käyttöä kosteana, en pelkästään vahvemman pigmentin vuoksi vaan myös paremman pysyvyyden ja siistimmän ”käyttökokemuksen” perusteella. Kosteana levitettäessä mineraalit eivät pöllyä ja varise kasvoille niin herkästi kuin kuivana käyttäessä.

Vinkkejä:

Kuivakäyttö

  • Pohjusta luomi mielellään vähän tahmealla, vahamaisella pohjustajalla, esimerkiksi jumbo-luomivärikynällä, niin mineraalihippuset tarraavat kiinni parhaiten ja minimoit varisemisen.
  • Käytä levitykseen lättänää, tiheää sivellintä kuten MACin #239 (universaalin paras luomivärisivellin). Löysä, pyöreä sivellin ei toimi ihanteellisesti mineraaliluomivärien kanssa.
  • Ota siveltimeen kerrallaan vähän luomiväriä ja paina hippuset siveltimeen samaan tapaan kuin mineraalipohja painetaan kabukiin –> minimoit jälleen varisemista.
  • Painele luomiväri paikoilleen sivelyn sijaan. Käytä lyhyitä vetoja. Tässä kohtaa ymmärtää miksei löysä sivellin toimi kovin hyvin. :)

Kosteakäyttö

  • Pohjusta luomi ei-tahmealla pohjustajalla kuten Urban Decayn Primer Potionilla.
  • Kasta sivellin veteen ja pyyhkäise liika kosteus pois (esim. kasvopaperiin), sivellin saa olla kostea mutta ei märkä.
  • Kasta sivellin luomiväriin ja pyörittele sivellintä ensin esim. kämmenselkää vasten (tai pienessä kupissa) saadaksesi notkean, tasaisen värimassan.
  • Levitä väri luomille ja anna kuivua ennen häivytystä. Kosteana häivyttely johtaa usein läikikkääseen ja epätasaiseen jälkeen.
  • Kun luomiväri on kuivunut, häivytä reunat varovasti kuivalla siveltimellä. Tai lisää kuivaan siveltimeen aavistus meikissä käyttämääsi sävyä kuivana.
LilyLolo_luomivarikartta

Kuva: Lily Lolo

Lily Lolon luomivärivalikoima tarjoaa enemmän maanläheisiä, luonnollisia värejä klassiseen meikkiin kuin kirkkaita tai räväköitä värejä ”papukaijameikkeihin”. :) Turkoosi Pixie Sparkle ja violetti Deep Purple ovat poikkeuksia muuten hillityssä valikoimassa. Eivätkä nekään ole mitään räikeimpiä sävynsä edustajia.

Biodellyn Turun myymälässä tutustuin ensimmäistä kertaa Lily Lolon koko luomivärivalikoimaan livenä. Hiplailun ja swatchailun pohjalta valikoin tähän meikkijuttuun kuusi sävyä:

LilyLolo_violetit_savyt_IMG_7652

Violetti osasto ei varmaan yllätä ^_^

Golden Lilac oli näistä minulle jo ennestään tuttu. Vaikka sävy on nimeltään ja swatch-kuvassakin liila, se onnistuu mielenkiintoisesti näyttämään minun luomillani aina harmaalta. :) Mutta kauniilta, savuiselta ja persoonalliselta harmaalta; valosta riippuen se näyttää välillä sinertävämmältä, välillä lämpimämmältä kultaisen duochrome-ominaisuutensa kautta. Alempana näette kuvassa kauniin intensiivisen sinertävämmän version. :)

Parma Violet on vaalea, läpikuultava ja neutraali lila, sopii hyvin koko luomen perussävyksi. Deep Purple on intensiivinen violetti joka taiteilee punaisen ja sinisen violetin rajalla ollen tasaisesti vähän kumpaakin kategoriaa, näyttäen purkissa paljon vaisummalta kuin iholla.

LilyLolo_swatches_IMG_7657

Tästä kolmikosta löytyy suurin Lily Lolo -luomivärisuosikkini: upea Gunmetal!  Tämä aavistuksen liilaan taittava metallinen savunharmaa on todellakin ”more in one” -luomiväri; kun sillä tekee meikin näyttää tulos siltä, kuin luomilla olisi kauniisti toisiinsa liukuen useita sävyjä: vaaleanharmaata, platinanharmaata, harmaanliilaa ja jopa vähän malvaisempaa, punertavaa sävyä. Niin upea! Aivan killeri esimerkiksi juhla- tai iltameikkiin.

Khaki Sparkle on elegantti kullanvihreä, eikä itse asiassa sisällä ”sparklea” vaan on luomilla satiinisen himmeä. Ainakin näihin metallisempiin kavereihinsa verrattuna.

Sticky Toffee on hunajainen, kultapersikkainen beige ja yksi Lily Lolon myydyimpiä sävyjä. Tällaiset sävyt toimivat aina – paitsi niillä ihan viileimmillä Lumikki-ihoilla. Sticky Toffeen vaikutelma vaihtelee iholla punertavasta enemmän kultaiseen valosta ja henkilön ihon sävystä riippuen. Sillä saa hujauksessa yhden sävyn kauniin arkimeikin, tai miksei vahvoilla rajauksilla juhlameikinkin. :)

.

Sitten meikkikuvia.

LilyLolo_StickyToffee_IMG_7715

Simppeli yhden sävyn arkimeikki Sticky Toffeella.

Sticky Toffee on levitetty koko luomelle kosteana ja häivytetty kuivuttuaan pehmeästi luomivakoon.

LilyLolo_StickyToffee_meikki_IMG_7698

Sticky Toffee -meikki kauempaa.

Näin hohtavan luomivärin kanssa tykkään usein jättää poskipäiden kuultotuotteen miedommaksi ja jätän hohdon keskipisteen silmiin.

LilyLolo_Mineraalimeikki_IMG_0078_2

Vahvempi yhden sävyn silmämeikki Golden Lilac -sävyllä. (Tai okei, käytin kulmaluulla toista sävyä, niinkuin aina käytän kaikissa meikeissä, mutta en laske vaaleaa korostussävyä varsinaiseksi sävyksi :))

Golden Lilac on Gunmetal-sävyn ohella kuin tehty smokey-meikkeihin. Tässä meikissä se on levitetty kosteana jolloin tuloksena on vahvempi sävysyvyys, kuivana tulos on haaleampi ja vähemmän sinertävä.

Mineraalimeikki_LilyLolo_IMG_0161

Sama yhden sävyn smokey light -meikki kahdella eri sävyllä toteutettuna: toisella puolella Gunmetal, toisella lempeämpi Khaki Sparkle.

Eikö vain näytäkin siltä kuin Gunmetal-puolella olisi useampaa sävyä? Oi jestas miten tykkään tämän sävyn huurteisesta liilaisuudesta…! <3

Mineraalimeikki_LilyLoloGunmetal_IMG_0166_2

Gunmetal-meikki lähikuvassa.

.

Lopuksi pieni varjostustekniikkaosuus:

LilyLolo_Mineraalimeikki_IMG_0002

Kuvassa kahden sävyn Parma Violet & Deep Purple -meikki valmiina ja keskeneräisenä.

Koko luomella on pohjana Parma Violet -sävyä, ja sen päällä luomen keskellä Deep Purplea kuivana ja ulkonurkasssa ja luomivaossa kosteana. Kosteana vs. kuivana levitys saa aikaan Deep Purplen erilaiset sävyt.

Tekniikkavinkki liittyy varjostukseen: mineraaliluomivärivarjostuksen voi levittää kosteana hyvinkin ”raa’alla” kädellä siten, että jälki on överivahva ja kovareunainen. Kuivuttuaan ja alkaessasi tehdä häivytystä mineraaliluomiväri häivyttyy niin utuiseksi, että liian hennolla kädellä tehty varjostus voi häivyttyä olemattomiin.

LilyLolo_Mineraalimeikki_IMG_0023

Kannattaa siis rohkeasti vetää todella vahva ja raaka varjon muoto, se pehmenee ihan eri näköiseksi kun häivyttelet jäljen sen kuivuttua.

LilyLolo_violetti_look_IMG_0044

Liila look valmiina.

Kuinka moni teistä käyttää tai on joskus kokeillut mineraaliluomivärejä?

Lily Lolon luomivärejä myy Suomessa Biodelly. Turkulaisilla on se etu, että heillä on mahdollisuus nähdä Loloja livenäkin Biodellyn myymälässä. :)

*

Tällaista jutustelua tänään, tuulen tuivertaessa taustalla. :) On koko reissun kylmin päivä, ja oikeastaan on ollut ihan kodikasta istuskella täällä majapaikkani aulassa kuluneiden huonekalujen ja vanhojen valokuvien miljöössä. Itse asiassa jäin kuin jäinkin sitten tänne ”ei omaa keittonurkkausta” -paikkaan, koska a) en poikkeuksellisesti jaksanut lähteä etsimään uutta paikkaa kun kaikki kamatkin oli jo huoneessa levällään :D ja  b) omistajapariskunta vaikutti seuraavana eli tänä aamuna vähän lämpimämmältä ja kananmuniakin oli keitetty enemmän kuin yksi..! ^_^

Tosiasiassa en istunut koko päivää sisätiloissa vaan uhmasin tuulta lounaan jälkeen ja kävin kävelyllä ylhäällä Chorassa ja sieltä takaisin. En sitten koskaan eilen päässytkään Choraan, päivä sujui aivan eri merkeissä kuin olin suunnitellut. Minut kirjaimellisesti pysäytettiin kadulle ja hetkeä myöhemmin minulla olikin uusi paikallinen ystävä :) Siitä lisää myöhemmin :)

Windy Patmos 20.4.2017 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Ei-niin-aurinkoista Kreikkaa tällä kertaa.

(Puhelimesta loppui muisti kesken videon :D)