Nyt tekee kipeää – mutta silleen hyvällä tavalla..!

Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.

Sali_IMG_3862

Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.

Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen…

* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla – ja jäänyt tunneille :)

* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin – ja läkähtynyt

* Käynyt Bodypump-tunneilla – ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin

* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia

* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia

* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan

Kahvakuula_

KAHVAKUULA – tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.

– Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.

GRIT STRENGTH – Tästäkin voisin tykätä. Kuten ”kahvis”, tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin – ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)

BODYPUMP – Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.

Ryhmaliikunta_

Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja – mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.

Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.

”Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?”

Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee…. Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D

Emelie_IMG_3833

”No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?”

Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. ”Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja.”

”Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta.” (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)

Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään ”tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle” -sabluunoita.

Salihanskat

Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. ”Niin ei vain voi sanoa.” Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. ”Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella”.

Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta”lukkariini”. Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.

Ideaa…

idSalilla_taas

Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja… :D)

Lihakset on kipeinä joka puolelta.

Jess. Se on hyvä tunne.

Kommentit
  1. 1

    nanna sanoo

    haa, mitäs minä sanoin siitä kahvakuulasta :)! mulle se on ihan lemppari. meillä tunnit tosin kestää sen 55 min, puolen tunnin kuulailu kuulostaa kovin lyhkäiseltä kun on melkein tuplaan siitä tottunut ;)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Minustakin 30 minuuttia menee vähän liiankin nopeasti (kun siitä on vielä 5 min verryttelyä), mutta toisaalta 55 minuuttia saattaisi jo vetää mehut liian loppuun ^_^ Joku 45 min voisi olla ideaali. :)

      Mutta tosiaan ihania tuollaiset tunnit joilla ei juuri tarvitse ajatella mitään tai keskittyä siihen meneekö jalat oikein tai osaako toistaa jonkun liikesarjan edes sinne päin…

  2. 2

    Mari sanoo

    Täällä yksi, joka ei ole ikinä saanut liikunnasta hyvänolontunnetta tai mitään muutakaan positiivista fiilistä, paitsi sen, että olen tyytyväinen kun sain ahterini liikkeelle. Liikunnalle olisi todellakin suuri tarve, mutta ei vain kiinnosta eikä innosta. :( Olen kokeillut vaikka mitä, sama homma kaikissa. Ihmettelen aina kun joku sanoo, että liikuntasuorituksen jälkeen on niin hyvä olo yms… aivan tuntematonta mulle. :(

    • 2.1

      Sanni sanoo

      paitsi sen, että olen tyytyväinen kun sain ahterini liikkeelle.

      Mä pidän vaikka yksinäni kiinni siitä, että tuo on jo tarpeeksi hyvä fiilis :) Tai on meitä ainakin kaksi. :)

  3. 3

    jenni sanoo

    Oliko sulla joku syy miksi et harrasta aerobista liikuntaa? Sillähän saa pohjan nimenomaan peruskestävyydelle, vaikka toki lihaskuntoakin on hyvä treenata.
    Ja rankasta aerobisesta liikunnasta (pyöräily, juoksu, tietynlaiset ryhmäliikunnat jne) ainakin mulla on jälkeenpäin juuri sellainen raukea, hyvä olo. En käy salilla, mutta erilaisilla lihaskuntojumpissa ja joskus tulee vastaan sellaisia tunteja, joissa tehdään rankkaakin lihastreeniä, mutta syke ei nouse kovin paljon ja niiden tuntien jälkeen ei ole samalla tavalla hyvä olo kuin sellaisen tunnin jälkeen, jossa syke kohoaa. En ole aiemmin ajatellut, että endorfiineja ei vapaudu kaikesta liikunnasta samoja määriä. :D

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Oliko sulla joku syy miksi et harrasta aerobista liikuntaa?

      Kolmekin syytä :) Minusta se on älyttömän tylsää (yksinään suoritettavat kuten juoksu, pyöräily, crossari) tai sitten pelottavaa tai koreografialtaan liian vaikeaa (ryhmäliikuntatunnit kuten steppi ja zumba). Kolmas syy koskee ajankäyttöä – olen välillä elämässäni käynytkin helpoissa jumpissa (tykkäsin esim. Bodyvivesta, vaikka ei, ei siitäkään tullut ”raukea, hyvä olo”), mutta koska painoharjoittelu on aina tuntunut mielekkäimmältä tulosten kannalta –> ”lihaa luiden ympärille”, jäivät aerobiset treenit siksi että lopulta halusin aina käyttää sen neljä viikkotreeniäni mieluummin painoharjoitteluun. 5-6 treeniä viikossa olisi minulle jo vähän överiä.

      Yritän nyt kokeilla saisinko tuon Emelien ehdotuksen toimimaan, niin että saisin kaksi aerobista harjoituspäivää viikkoon.

  4. 4

    hyi sanoo

    Rumat sanat on rumia. En jaksa kuulla niitä yhtään enempää kuin on pakko :(

  5. 5

    Perhoneito sanoo

    Mä en kans oikein motivoidu liikunnasta, ellei siitä tuu paikat kipeeks (seuraavina päivinä). Niinpä käyn salilla ja treenaan kovilla painoilla :) Kahvakuulaa teen salilla aina välillä vaihtelun vuoksi tai jos kaikki kyykkyräkit sattuu oleen varattuja. Mukavaa vaihteluahan se on ja ainakin alkuun oon saanu silläkin paikat kipeeks (mutta mä tosin treenaan silläkin isoilla painoilla lyhyemmillä sarjoilla).

  6. 6

    Alma sanoo

    Minäkään en ole saanut hyvänolon tunnetta liikunnasta juurikaan koskaan. Olen käynyt saleilla ja kokeillut monenmoista lajia ja oppinut lähinnä sen, että olen yksilölajien suosija siinä mielessä, että haluan tehdä omaan tahtiin, omassa rauhassa, en laumassa.

    Tämän havainnon kautta olen oivaltanut itsestäni, että tärkeintä minulle on se, että liikun sisäsyntyisestä tarpeesta, lapsen tai eläimen tavoin tarpeesta kuluttaa sisälläni olevaa energiaa ja tuntea vartaloni olevan eläväinen osa minua, joka mahdollistaa minulle esimerkiksi luontoelämyksien äärelle pääsemisen. En siis koe enää huonoa omatuntoa siitä, etten ole superfit ja kaikkien terveys- ja liikuntasuositusten mukaisesti täydelliseen suoritukseen yltävä puntteja nosteleva kiltti kansalainen vaan liikun tavalla, johon kykenen ilman velvollisuuden tunnetta. Tällä hetkellä huomaan nauttivani eniten reippaista kävelyistä koirien kanssa ja metsässä vaeltelusta. Siinä huomaamatta mäkiä kiipeillessä, koirille keppejä heittäessä tuleekin hiki, ja kun oikein innostuu juoksemaan ja kirmaamaan, nousee syke. En katso kelloa vaan ulkoilen puoli tuntia, tunnin, mikä nyt minäkin päivänä ja vuorokauden aikana tuntuu parhaalle, mitä kroppani ja mieleni kaipaa. Ja koirien hyvinvointi ja ilo motivoi minua. Eli en tee liikuntaa liikuntaa varten, vaan liikun, koska jokin liikuttaa minua. Tästä ajatuksesta olen myös alkanut tanssia. Yksin kotona, mielimusiikin tahtiin leikkien milloin balleriinaa, milloin salsatanssijaa. Samalla kun pidän hauskaa, liikun. Enkä usko tuon liikunnan olevan yhtään enemmän epäliikuntaa esim. zumbatuntiin verrattuna.

    Ehkä ajatukseni tässä pitkässä, pursuilevassa kommentissani sinulle olikin viestittää sitä, että hyvänolon tunteen löytämiseksi kannattaa edelleen pohtia mikä motivoi, miksi tekee, kuka käskee. Teetkö, koska sinun oletetaan vai koska aidosti haluat tuntea kehosi liikkeessä? On hyvä myös välillä miettiä liikuntaa perinteisen kuntosali/jumpparyhmä-genren ulkopuolelta. Voiko liikunnan ilon siementä löytää vaikka siitä tanssista yksin kotona, joilloin kunnon ylläpito ei ole vain salilla ohjelman suorittamista. Ihanaa kevätpäivää sinulle!

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Tekstisi on aivan ihana, Alma! :) Voi että tulikin hyvä mieli sitä lukiessa. Hyvä mieli sinun puolestasi ja siitä, että voi tuntea noin. Itsekin haluaisin noin tuntea, ja kyllä minä ehkä silloin tällöin siihen yllänkin…. vaikka metsässä kävellessä tai nimenomaan kotona tanssahdellessa. Kyllä, tanssin minä kotona yksinäni :)

      Olen kuitenkin sinua paljon laiskempi ihminen perusluonteeltani enkä ole varmaan koskaan tainnut liikkua siksi että ”jokin liikuttaa minua”. Minun ei luontaisesti tee mieli liikkua jos olen kotioloissa. (Tanssia lukuunottamatta, en vain voi vastustaa tiettyjä rytmejä… :))

      Matkaillessa tai luonnon ääressä on eri asia. Reissussa vältän julkista liikennettä viimeiseen saakka ja haluan kävellä kaikkialle. Rakastan myös luonnossa liikkumista; vaellusta, patikointia, koko sitä elämystä maisemineen ja retkiruokineen – sitten kun sinne saa lähdettyä.

      Minun ”syntini” on todellakin laiskuus. Tai onko se sitten sitä, että minulta puuttuu tuo sisäsyntyinen tarve liikuntaan. Sen luulisi olevan kaikilla ihmisillä…. Jos vaihtoehtoina on vajota nojatuoliin kahvin ja hyvän kirjan kanssa tai lähteä ulos kävelylle – valitsen varmaankin 9 tapauksessa kymmenestä sen nojatuolin.

  7. 7

    Olivia sanoo

    Mä oon saanu semmosen käsityksen, että pitää olla tosi raskasta ja pitkäkestoista liikuntaa että endorfiinit alkaa kulkea. :) Ainakin mulle tuli erittäin mukava ja ihana olo kun kävin salilla ja sen jälkeen vielä zumbaamassa! Toisen kerran kunnon endorfiinipiikki tuli kun kävin 20 kilsan pyörälenkin ja poljin jyrkän ylämäen niin lujaa kuin pääsin. Aika paljon oon ite ainakin saanu tehdä että siitä sen hyvänolontunteen saa. :D Nyt on kyllä liikunnat jääny taas pois kokonaan, huoh…

  8. 8

    desire. sanoo

    Kahvakuulasta – mullakaan ei puolen tunnin kahvakuulatreeni juurikaan saa mitään tuntumaan missään (paitsi niin isoilla kuulilla ettei jaksa sarjoja loppuun), meidän salilla ne tunnit onkin joko 45 tai 60 minuuttia. Näistä saa jo sellasen mukavan en-pääse-portaita-alaspäin-kahteen-päivään -fiiliksen ihan helposti.

    Mä itse olen jäänyt ihan crosserikoukkuun, meillä on kyllä hyvät tunnitkin niistä. Ei sitä tasaista polkemista vaan koko ajan, vaan temponmuutoksia ja painonsiirtoja on paljon.

    Huomenna on mun ensimmäinen PT-tunti ikinä, toivottavasti saisin vinkkejä treenailuun sieltä :)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Näistä saa jo sellasen mukavan en-pääse-portaita-alaspäin-kahteen-päivään -fiiliksen ihan helposti.

      :D :D

      Jännä että saleilla on tuollaisia eroja. Mun sali ei tosiaan tarjoa kuin tuon 30-minuuttisen kuulan.

      Mä itse olen jäänyt ihan crosserikoukkuun, meillä on kyllä hyvät tunnitkin niistä.

      Tarkoitatko tuolla CrossFit-tyylisiä tunteja vai mitä..? *ei ymmärrä termejä :)*

      • 8.1.1

        desire. sanoo

        Ihan siis Crosstraineria tarkoitin :) Cross-fittiäkin olis kyllä kiva kokeilla!

        • 8.1.1.1

          Sanni sanoo

          Onko Crosstrainer-tuntejakin…? Ilmeisesti saman tyyppisiä kuin spinning mutta crossareilla? Jännä! :)

  9. 9

    Cerp sanoo

    Rumat sanat saavat kirjoituksen kuulostamaan aidolta, antaa tulla vaan :D Itsekin käytän paljon voimasanoja, mitä sitä kaunistelemaan :)

  10. 10

    sanoo

    En myöskään saa endorfiinikännejä mistään :-( Mutta jumppaan vaan silti. Koska podi vaatii.

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Koska podi vaatii.

      Mä jäin miettimään että vaatiiko sun iPodi (–> musiikki pauhaa ja tsemppaa jatkamaan) vai body :D

  11. 11

    kisse sanoo

    Jos vielä satut innostumaan zumban kokeilusta, mieti ensin mitä painonsiirto tarkoittaa. Eli vaikka salsan perusaskel on 1.astu oikealla jalalla oikealle 2. siirrä paino oikealle jalalle 3. siirrä paino takaisin vasemmalle jalalle 4. astu oikea jalka takaisin vasemman viereen. Tämä painon siirron hahmottaminen avasi itselle ovet rytmin maailmaan:)

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Kiitos vinkistä kisse :) Kyllä mä *ehkä* saatan sinne joskus uskaltaa, mutta kun en kotona dvd:nkään tahdissa pysynyt (ja sen voi sentään pausettaa ja katsoa liikkeet hidastettuna :D) niin veikkaan että olisin tunnilla aika jalat solmussa.

  12. 12

    Luna sanoo

    Minäkään en saa endorfiinihumalaa liikunnasta, mutta pidän myös siitä, että kropassa tuntuu, että on tehnyt jotain, ja että vartalo muuttuu jotenkin konkreettisemmaksi (jälkimmäinen siinä tilanteessa, ettei ole liikkunut kuukausiin).

    Ot, mutta näin viime yönä unta, jossa löysin divarista vanhan Aku Ankan pääsiäisnumeron missä seikkaili myös my little pony, ja ajattelin (edelleen unessa), että Karkkipäivän Sanni olisi varmaan tästä innoissaan. :D

    • 12.1

      Sanni sanoo

      missä seikkaili myös my little pony, ja ajattelin (edelleen unessa), että Karkkipäivän Sanni olisi varmaan tästä innoissaan. :D

      :D :)

  13. 13

    Aurinkoinen sanoo

    Eiköhän se ole niin, että eri ihmiset saa hyvää mieltä eri asioista, eikä meitä samaan muottiin saa millään. Jotkut nauttivat liikunnasta kuin liikunnasta, jotkut ei mistään liikunnasta. Joillekin ruoka on hyvin tärkeä nautinnon asia, toisille se on vain ”polttoainetta”. Joskus vain kannattaa tehdä itsensä kannalta järkeviä ratkaisuja, vaikka ei niin kiinnostaisikaan tai siitä varsinaisesti nauttisi. Eihän elämä ole muutenkaan pelkkää nautintoa. Onnellinen se, joka on löytänyt ”täydellisen elämän” :)

  14. 14

    ll sanoo

    No jos et koe salillakäynnistä mitään tosi kivaa niin oletko koekeillut muuta liikuntaa? Erilaisia urheilulajejahan on vaikka kuinka paljon, mene lusitelemaan tai hiihtämään tai juoksemaan tai rullaluistelemaan tai uimaan ja jotain :D kaikille löytyy joku laji josta nauttii TOSI paljon <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.