Mustekala-episodi

Sarjassamme Sannin yöllisiä avautumisia.

MACista mustekalaan… johan on blogipäivä..

En ole varma pitääkö kohta mennä halaamaan pönttöä mutta oksennetaan ensin tänne blogiin.

Olen syönyt elämäni viimeisen seepian. Vai mikähän se on suomeksi. Mustekalalaji. Englanniksi cuttlefish.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen tähän saakka tykännyt seepiasta. Syön sitä usein ulkomailla.

Neuvo: ei kannata alkaa googlaamaan miltä syömäsi merenelävä itse asiassa näyttää. Lautasellahan se on vain sellainen… klöntti. Ei sitä oikein hahmota että millainen otus siinä niinkuin oikeasti on.

Me alettiin eilen illalla chatissa juttelemaan miehen kanssa seafoodista. Tarkemmin sanottuna mustekaloista. Kun mä en tiedä mitä ne eri mustekalat on suomeksi. Kun on squid ja octopus ja cuttlefish ja niistä vielä niitä pikku-versioita. Selitin että seuraavaksi haluan maistaa mun opaskirjassakin kehuttua ”seepiaa fenkolikastikkeessa”. Sanoin miehelle että seepioilla ei taida olla niitä lonkeroita niin ne ei ole niin ällön näköisiä. Ja aloin siinä sitten googlaamaan että minkäs näköinen tyyppi se oikeastaan onkaan.

Virhe.

Ei se miltään ällöltä näyttänyt. Tavallaan.

idCuttlefish

Kuva: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Vaan tosi söpöltä. Ja onhan sillä lonkeroita.

Mitä enemmän mä niitä kuvia katselin, sitä oudommalta alkoi tuntua että syön tuon näköistä eläintä.

Silti.

Tänä iltana menin Barbaan ja tilasin seepiaa fenkolikastikkeessa.

Cuttlefishes

Kuvat: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/

Kun se lautanen tuli mun eteen. En tiedä, en vain enää nähnyt sitä samalla lailla kuin ennen. Mun mielestä seepia on näyttänyt lähinnä pilkotulta portobellosieneltä. (Kun tilaan sitä, se tarjoillaan aina paloina, ei kokonaisena.) Eikä siinä mukana tosiaankaan ole lonkeroita. Ainakaan mä en muista niitä.

Söin pari palaa. Ihan hyvää se oli. Mutta… tuntui hitusen vastenmieliseltä. Söin lisää, oli nälkä. Yritin ajatella että syön tosi kiinteää sientä tai kanaa – vaikka mä en edes syö kanaa. Sitten vastaan tuli nuo pienet ”kärsät”. Pieni kimppu lonkeroita. Ja mä näin tuon otuksen silmissäni. Silloin en kyennyt enää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt sitten etoo niin että en tiedä mitä tekisi. Miksi, miksi mun piti mennä katsomaan noita kuvia?

Voinko mä enää syödä mitään mustekalaa?

En ainakaan seepiaa.

Huokaus.

Cuttlefish_virkattu

Jessica Polka / Wunderkammer

Katsokaa nyt tätä. Törmäsin tähän kuvaan ja se oli pakko laittaa päättämään juttu. Voiko olla hellyttävämpää?

Syöttekö te mustekalaa?

Kommentit
  1. 1

    Sms sanoo

    :) :) en ole syöny mustekalaa, enkä simpukoita tai ostereita, lähinnä joku lapsellinen ajatus, että ne on ”epämääräisiä”… Juu jos joka päivä alkaisi aamun selaamalla nautojen, possujen ja tipujen kuvia, pysyisi tarkemmin kasvissyöjänä. Ihan hyvä ajatus sinällään :D

    Mustekalarenkaita voin syödä, koska niitä voi ajatella sipulirenkaina kun on friteerattu.

  2. 2

    Ksenia sanoo

    Aaagh! Mustekalat, nuo ykkösinhokkini! Japanin-reissullani pääsin näkemään niitä kaikessa kauheudessaan lötköttämässä toripöydissä. En ennen matkaakaan ollut erityisen innoissani lonkerotyypeistä, mutta sen jälkeen ei mitään toivoa. Ei pysty, apua.

  3. 3

    Anis sanoo

    Mun on hyvin vaikea syödä oikein mitään eläintä. Seafood on mennyt toistaiseksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin jos alkaa tökkiä noiden kuvien jälkeen. Kasviksia on vaan niin paljon helpompi syödä ilman että tarvii keskittyä ajattelemaan jotain muuta.

  4. 4

    sanoo

    Tansaniassa reilu vuosi sitten eksyttiin iltamyöhään ruokatorille ja valkattiin lautasellemme kaikenmaailman erinäköistä mönkijää suoraan grillistä. Tuli sitten otettua mustakalan lonkeroitakin (siis niissä näkyi ne kaikki ”imukupitkin”) ja en kyllä tykännyt. Ajatuksen tasolla ei haitannut yhtään, eikä edes ulkonäön, sillä eivät ne minusta niin pahaalle näyttäneet… mutta jestas, että oli sitkeetä! Ja rehellisesti sanottuna ei se makukaan nyt mikään onnistunein ollut.

    Tosiaan, mustekala taitaa olla parhaimmillaan, kuten Sms sanoikin, renkaina.

  5. 5

    Marina sanoo

    Mustekala renkaat on ainoot. Muutenkin olen aika kranttu noiden merenelävien kanssa.

  6. 6

    kieloeveliina sanoo

    Juu ei pysty. Olen maistanut joskus, mutta koostumus on liian outo, ja ne lonkerot… Olen ollut lakto-ovo-piscovegetaristi kohta 7v, mutta huomaan että kalan syöminen vähentyy vuosi vuodelta… Tonnikaloista en voi syödä enää muuta kuin Abban vihreässä purkissa olevaa, ja joskus ostan paikallista ahvenfilettä marketista. Lohen kanssa olen myös hyvin kranttu, isä työskentelee lohien parissa, joten kelpuutan vain hänen hankkimansa viljellyn kirjolohen. Kaupan lohet on todella usein märäntyneitä siinä vaiheessa kun ne asiakkaalle päätyy. Kun olin kaupassa töissä, ja tarjouksessa oli Norjan lohi, oli kassahihna tahmainen haisevasta limasta, jota lohipakkauksista valui :-p Ja kala oli tosiaan vasta samana päivänä saapunut kauppaan. Tuoreen kalanhan ei kuuluisi haista millekään….

  7. 7

    Seepia sanoo

    Jos jonkin syöminen tekee pahaa niin miksipä sitä itsensä sitä syömään pakottaisi? Ja parempi tietysti myös seepioille, jotka muuten noissa kuvissa näyttää ihan tosi söpöiltä!

    Mitä kysymykseesi mustekalan syömisestä tulee, olen ollut kasvissyöjä jo vuosia, mikä tapauksessani tarkoittaa, että lautaseltani ei löydy eläimiä (paitsi ehkä satunnaisia kärpäsiä, jotka tulevat paikalle herkullisen ruoan houkuttelemina, mutta niitäkään en syö).

  8. 8

    angira sanoo

    Miten ihmeessä olet onnistunut lukemattomilla Kreikan-reissuillasi syömään cuttlefishiä ilman lonkeroita?!?
    Minä olen niitä syönyt varmaan rekka-autollisen matkoillani ja aina niissä on nuo pienet lonkeroiset.
    Peloponnesoksella, Koronissa, olen syönyt elämäni parhaimmat grillatut ”seepiat”. Melkein itku tulee, kun kaiholla niitä muistelen.
    Matkatarinoitasi on todella ihana lukea, melkein kuin itse tekisi pienen loman joka postauksen yhteydessä.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Miten ihmeessä olet onnistunut lukemattomilla Kreikan-reissuillasi syömään cuttlefishiä ilman lonkeroita?!?

      En mä tiedä…! :D Tosiaan olen aina saanut seepian pilkottuna, ehkä joukossa on kastikkeen seassa jotain huomaamattoman näköisiksi pilkottuja lonkeron pätkiä ollutkin mutta jostain syystä seepiasta ei ole kaikkien näiden vuosien aikana jäänyt mulle ollenkaan sellaista ”lonkeroruoka”-mielikuvaa. Kalamari-annokset on asia erikseen, ja jostain syystä niiden kohdalla ne pienet lonkerot ei juuri ällötä. Tosi vaikea selittää – onhan se outoa kun yhdet lonkerot etoo ja toiset ei..! ^_^ Esimerkiksi sellaista isoa octopus’ia (onkos se nyt sitten suomeksi ’tursas’…?) en voisi koskaan syödä, hyvä jos voin katsoa niitä. :p

  9. 9

    Tara sanoo

    Mä en pysty syömään muita mereneläviä kuin lohta. Niiden limainen tekstuuri ja usein sitkeähkö koostumus saa aikaan oksennusrefleksin, jo pelkästä ajatuksesta.. kaikista pahimpia on simpukat :)

  10. 10

    Arlene sanoo

    Se on kumma, olen erittäin kranttu ruuan suhteen, mutta kalaa ja muita mereneläviä pystyn syömään tuosta vaan. Simpukat taitavatkin olla ainoat mitä en syö. Mutta niihin mustekaloihin. Rakastan ylikaiken mustekalarenkaita, jos ne on hyvin friteerattu. Ne on suurinta herkkuani.
    Mutta edelliskesänä, kun oli Rodoksella ja tilasin mustekalarenkaiden nimellä kulkeneen annoksen…. Sain annoksen, jossa oli ilmeisesti kalmarin tai sitten sen mustekalan pää putsattuna. Ei se näyttänyt pahalta, valkoinen könttä lihaa, mikä maistui kalalta. Mutta lisukkeena oli jotain minimustekalojen lonkeroita, jotka oli pikkiriikkisen dipattu jauhoihin ja paistettu pannulla. Imukupit ja kaikki näkyivät :/ Siis ne näyttivät ihan vauvamustekaloilta, joilta oli leikattu pää poikki. Y-Ä-K. Muutaman pystyin syömään silmät kiinni ja maistuihan ne ihan ok:lta, mutta en voi sietää mustekalojen imukuppeja. En pysty edes katsomaan luontodokkaria niistä, koska ne imukupit ällöttävät :D Jotenka, mielikuvan takia suurin osa tästä mustekala-annoksesta jäi syömättä ja suostun syömään mustekalaa vain Suomessa. Hyvin friteerattuna ja rengasmuodossa :D

  11. 11

    m sanoo

    mun kasvissyönti alko joskus vuonna 98, ja aina välillä mulla on ”kalakausia”, eli otan hyvin harvat ja valitut kalat taas lautaselle. …ja kalakausi kokee aina lopun liian eläväisten mielikuvien johdosta. Näihin rapuihin, mustekaloihin ym. ei pysty…

    mun mielestä mustekalat ja erityisesti seepiat on ihan tajuttoman mielenkiintoisia ja upeitä eläimiä. Seepialla varsinkin on huikeita puolustautumiskeinoja vihollisia vastaan, ne on avaran luonnon parhaita tähtiä:)

  12. 12

    Hannah sanoo

    Seepia on varsin maaginen olento myös vierestä seurattuna :) Sukeltaessa olen monta kertaa nähnyt.. kummallisia lilluttelijoita, vaihtaa väriä huimaa tahtia. Todella upeaa katsottavaa. Mutta voisin minä sen siitä huolimatta lautaselle huolia, siitä en osaa sanoa pitäisinkö välttämättä mausta. Mutta voisin kokeilla! Mustekalan lonkeroa imukuppeineen olen maistanut sushiravintolassa ja se oli kertakaikkiaan hirveintä mitä olen koskaan suuhuni pistänyt :D Ehkä kuitenkin jätän kaikki mustekalalajikkeet suosiolla syömättä.. :D

  13. 13

    v sanoo

    Elämäni ensimmäinen ja ehkä viimeinen mustekalansyöntiyritys päättyi juuri siihen, että lautasella oli iso kasa lonkereita imukuppeineen. Siihen asti olin vielä ihan innoissani, mutta ne imukupit! Kyllähän se oli ihan hyvän makuista sen verran, mitä imukupitonta kohtaa löysin, mutta kokonaisuudessaan en kyennyt kauheasti annoksesta syömään. En oikeastaan osaa edes selittää, että mikä juuri niissä imukupeissa oli niin kamalaa, mutta jokin ällötysreaktio niistä vain tuli. Brrrrh.

    Mulla on myös vähän liikaa taipumusta miettiä sen lautasella olevan eläimen söpöyttä. Mutta ainakin kaloja ja mereneläviä syödessä auttaa kun miettii vain sitä, että se eläin on saanut elää hyvän ja pitkän elämän vapaana meressä…

  14. 14

    NG sanoo

    Olisinpa ollut paikalla, annoksesi olisi kelvannut mulle..!
    Syön ilomielin kaikkea, millä on silmät – oli se kala, lammas tai nauta. Seepia menisi siinä mukana :)
    Parempi niin, kuin jokin epämääräinen möhkäle massaa elintarviketeollisuuden kidasta…

  15. 15

    Maijahei sanoo

    Viime vuonna Espanjassa ostettiin kaupasta pussillinen mustekala-snackseja tai mitä lie. Se haju, mikä pussista tuli, kun sen avasi oli jotain NIIN kuvottavaa ettei tosikaan :O Lisäksi ne snacksit oli jotenkin karvaisia ja kovia ja HYI. Ei pystytty syömään ei… Enkä taida enää mustekalaa syödä noin muutenkaan :D

  16. 17

    Tiia sanoo

    Voi ei:D
    Squid on suomeksi kalmari(?). Se on se sellainen pitkänmallinen, ”epämääräinen”. Vähän saman mallinen, kuin tuo seepia.

    Sitten taas octopus on suomeksi tursas, sellainen satukirja-mustekalan mallinen.

    En juurikaan syö mustekalaa. Yleensä se ei maistu miltään. Se sellainen sisältä valkoinen ja ulkopuolelta pinkki (ja lila), on ihan hyvää. Häpeäkseni en kylläkään nyt ole ihan varma mistä eläimestä se tulee, muistaakseni kalmarista.

    Italiassa tykätään tarjoilla pastaa sellaisten kokonaisten, minikokoisten, punaisten mustekalojen kera. Se oli mun mielestä vähän ällöttävää. Kokonaisenakin jotain eläintä vielä söisin, mutta kun ne ovat kuitenkin yhtä suupalaa isompia, niin siitä kokonaisesta eläimestä pitäisi haukata pala… yh. Mustekala ei ole suutuntumaltaan niitä miellyttävimpiä.

  17. 18

    ella sanoo

    Mustekalat ym. ovat kyllä tuottaneet hämmennystä omallakin lautasellani. Muistan esimerkiksi, etten ollut tullut ajatelleeksi mustekalarenkaiden olevan siivutettua mustekalan onttoa pääonteloa. Toisaalta, mitäs muutakaan: lonkeroissahan olisi imukupit… Tästä voinee päätellä, että tunnistamattomaksi pilkottuna tulee syötyä kaikenlaista ihan ajattelematta :D

  18. 19

    Em sanoo

    Oho, enpä ole tuon nimisestä/näköisestä otuksesta ikinä kuullutkaan :O En kyllä syö mustekalaa muutenkaan, enkä mitään muutakaan eläintä.

  19. 20

    eini sanoo

    Itse syön hyvin mielelläni kaikkea, enkä ole ruokavammainen oikein minkään suhteen. Lammaskin on söpö ja syön sitäkin, enemmän mua ällöttää ajatus esim. tehotuotetusta broilerista, sitä en pysty enää juui ostamaan, mutta varsinkaan reissuilla suoraan viereisestä merestä noussut tuoreet merenelävät on ihan eri juttu.

    Ihmetyttää ihmisten hyi ällöttävää-kommentit merenelävistä. Uskon että seafoodin syömiseen pätee sama kuin vaikka homejuuston tai sienten syömiseen: Harva niistä lapsena tykkää, ja erilaisten makujen ja koostumusten syöminen vaatii opettelua, ja siitä saa palkkioksi saa laajan makumaailman ja ihan mielettömiä ruokaelämyksiä! Makuaistikin kehittyy maistelemalla ennakkoluulottomasti, kun ei suhtaudu siihen lonkeron syömiseen pelkokerroin-tyylisesti jo valmiiksi inho päällimmäisenä mielessä. Itseä ärsyttää ehkä eniten maailmassa aikuiset, nirsoilevat ihmiset, jotka syö mieluiten jotain ranuja ja kalapuikkoja. Your loose! :D

  20. 21

    kinu sanoo

    Olen ammatiltani kokki enkä ole koskaan maistanut simpukkaa, etanaa tai mustekalaa ym iljetyksiä :D Ei ne ensinnäkään näytä millään lailla houkuttelevilta tai edes syömäkelpoisilta! Sienetkit ovat ihan kamalia, lähinnä sen koostumuksensa puolesta kuin maun. Töissä on mukava keitellä sienikeittoa ja maistaa onko maut kohdallaan kun yökkäysrefleksi tulee aina.. :DD Mulla on sellainen tunne että etanat ynnä muut tuntuvat suussa sienen tapaiselle tai lähinnä sellaiselle että tuntuu kuin puraiset silmämunaa.. Ovat olevinaan muka hienoakin herkkua, hyi h*lvetti x)

    • 21.1

      höh sanoo

      sieni ei muistuta vähääkään silmämunaa. Sieni on pehmeä, vähän limainen ja vähän sitkeä, silmämuna on KOVA! Siis ihan saa olan takaa terävällä veitsellä työskennellä, että tuoreeseen silmämunaan saa pienen reiän. Mutta siis myönnetään, että syönyt en silmiä ole, enkä hirveästi keitellytkään. Tuskinpa se nahanomainen sitkeys siitä silti mihinkään häviää. Paitsi ehkä jos on kovin pilaantunut

      • 21.1.1

        kinu sanoo

        No itsekkään en ole koskaan silmämunaa puraissut mutta kuvittelin sen olevan sellainen pehmeä ja limainen ja.. en tiiä :D Kiitos nyt tästäkin infosta, tiedä sitten miksi itse olet veitsellä tehnyt silmämunaan reikää, kuulostaa joltakin lääkäreiden hommalta :D

  21. 22

    sanoo

    Olen syönyt mustekalaa, missä näkyy imukupit. Menihän tuo nälkään alas, mutta ei se hääviä ollut, kun koko ruokailun se mustekala ällöttävine lonkeroineen uiskenteli päässä. Syön mustekalaa, jos ei ole muuta, mutta jos voin valita, jätän syömättä. :p

    Onhan tuo seepia aika söpö otus. ;) Itse kyllä jostain syystä pystyn syömään itsestäni suloiselta näyttäviä otuksia esim. karitsaa, etanoita, mutta sellaiset jotka mielessäni näyttävät iljettäviltä (käärme, sammakot, mustekala), pyörivät suussa ja välttelen niitä. Joskus ulkomailla ollessa olen ihan tyytyväinen, kun en tiedä, miltä joku eksoottisen kuuloinen kala näyttää. :D

  22. 23

    sanoo

    Kyllä mä varmaan tuota maistaisin jos tarjottaisiin. :D Valmistun eläintenhoitajaksi ja kyllä mä silti lihaa syön, oli sitten lehmä, possu, kana (en kylläkään usein) tai esimerkiksi tuo mustekala. Ei sitä vaan jotenkin itse osaa ajatella minään… Nää marsut jne on sitten erikseen, ei ikinä. Hyi kauhistus.

  23. 24

    sanoo

    Olen elämässäni syönyt tasan yhden kerran mustekalaa (sellaisia supersöpöjä pikkumustekaloja jotka oli lautasella ihan kokonaisina imukuppeineen päivineen). Koko ruokailun ajan mieheni vuoronperään loi minuun pettyneitä ja vihamielisiä ja mustekalaan lautasella sääliviä ja surkeita katseita. Mieheni on pesunkestävä mustekalafani, eikä suostu syömään niitä kirveelläkään. Valaiden ohella mustekalat taitaa olla älykkäimpiä vedessä eläviä olentoja ja tämän vuoksi ne eivät hänestä kuulu lautaselle. Itsekin tykkään mustelakoista todella paljon, mutta onhan ne vähän sellaisia merten heinäsirkkoja, etenkin kalmarit. Mustekala ei ole se ensimmäinen valintani lautaselle, mutta en sitä erityisesti kartakaan.

    • 24.1

      Sanni sanoo

      Koko ruokailun ajan mieheni vuoronperään loi minuun pettyneitä ja vihamielisiä ja mustekalaan lautasella sääliviä ja surkeita katseita.

      Voi ei…. :D Mutta… seuraavan lauseen luettua ymmärtää. Myönnän, etten ole ajatellut mustekaloista oikein mitään aikaisemmin… Siis niiden älykkyydestä. Tai että millaisia eläimiä ne ylipäänsä on. Lasketaanko mustekalat muuten eläimiin vai kaloihin..? Ehm, kuulostaa tosi blondi-kysymykseltä… Onhan kalatkin eläimiä…

      • 24.1.1

        Tiia sanoo

        ”eläimiin vai kaloihin”, ihana:)

        Täysin tieteellisesti korrekti luokitelma lienee eläinkuntaan, nilviäisiin ja pääjalkaisiin… Kuka näistä mitään tietää. Kuitenkin siis selkärangattomiin, epämääräisiin ”limakasoihin”.

        Mä en jaksa oikein uskoa tuohon mustekalojen suunnattomaan älykkyyteen, vaikka ne selkärangattomien joukossa olisivatkin varsinaisia neroja, niin selkärangattomat ovat kuitenkin melko alkeellisia eläimiä esim nisäkkäisiin tai jopa kaloihin verrattuna. Ihan jo pelkästään rakenteensa rajoitusten vuoksi.

        Toki mustekala on peto ja siten ehkä älykkäämpi kuin monet kanssaeläjänsä. Mutta aikamoiselta jeesustelulta silti tuntuu, ettei söisi mustekalaa sen älykkyyden vuoksi, kun esim yksi tämän pallon älykkäimmistä nisäkkäistä (sika) kuuluu myös maailman riistokasvateituihimpiin ja syödyimpiin…

  24. 25

    sanoo

    Syön, tykkään! Etanat aiheuttaa vähän inhoa, jos liikaa ajattelee, mutta hyviltä nekin maistuu. :)

  25. 26

    Sinna sanoo

    Söin ennen. Sitten perehdyin siihen miten hienoja, älykkäitä ja mielenkiintoisia eläimiä mustekalat ovatkaan. Niiden syöminen alkoi tuntua… ihan väärältä :/

  26. 27

    candycane sanoo

    Syön kalaa (itsepyydettyä, vähän kuin riistaa hehe – kaloilla onnellinen elämä eikä ylimääräisiä antibiootteja sun muita mömmöjä) ja merenelävistä joskus katkarapuja jos niitä on jossain ruuassa seassa. Katkaravut ovat vähän siinä rajalla että ”voiko” vielä syödä … kala ja katkaravut ovat siis ainut liha, mitä syön. Ei ole tullut mahdollisuus syödä mustekalaa aikoihin, mutta en enää söisi. Liian ”eläin” mulle. Epäilen myös, että mustekalojen kohtelu ei ole kovin eettistä, kuten minkään muunkaan merenelävän tai eläimen yleensä :(

  27. 28

    anonymous sanoo

    hahaa, ihan mahtavaa!!! enemmän tätä! uskon, että aika moni ei voisi käyttää eläinkunnan tuotteita jos tietäisi ne tuotanto-olot ja sen miten lutuinen pikkuelukka siihen lautaselle on päätynytkään / mikä lutuinen elukka on joutunut elämään silkassa kärsimyksessä elämänsä että se ruoka on siihen lautaselle päätynyt (vaikkapa tehotuotetut munat…) ainakaan tukahduttamatta sitä tietoisuuttaan (tään mä oon niin monesti kuullut, että parempi vain olla ajattelematta asiaa ja vetää ne munat/maidot/lihat lärviin… logisch!) siitä vaan lisää pähkäilemään että miten se ruoka on lautaselle päätynyt ja tervetuloa liittymään vegaaneiden (ainoiden oikeiden kasvissyöjien ;)) iloiseen, onnelliseen joukkoon n_n one of us, one of us..!

    p.s. ei tarkoitusta moralisoida vaan aidosti iloita tästä, minkä tulkitsen pieneksi tietoisuuden heräämisen askeleeksi ^^

    • 28.1

      Tiia sanoo

      Harmi vaan, että vegaanit kaiketi yleensä käyttävät aika paljon soijaa, jonka viljely taas puolestaan on vastuussa valtaosasta maanviljelyn nimissä tehtävästä ympäristötuhosta nykyään…

      Ja ne hedelmätkin on voinut poimia joku pakkotyöhön kaapattu pikkulapsi.

      Mutta siitä olen kyllä ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että ihmisten todellakin pitäisi miettiä mitä he syövät ja mistä se tulee!

      • 28.1.1

        mm sanoo

        Toki, mutta pitää muistaa että valtaosa soijan tuotannosta (muistaakseni n 70℅) menee tuotantoeläinten ravinnoksi.

      • 28.1.2

        anonymous sanoo

        tää on täysin väärä paikka tälle keskustelulle mutta pakko vastata lyhyesti, hönö kun olen :) jos jostain jutusta tulee vilpitön lol, onks toi tosissaan -reaktio niin ei vaan pygee ohittaa!

        mulla ehkä ton kommentin tausta-ajatus oli kärsimys ja sen määrä. en näe olevani oikeutettu tuottamaan toisille eläville olennoille kärsimystä / päättämään niiden elämästä vain siksi että itselläni on jotain ominaisuuksia mitä niillä ei. jos ajattelisi, millainen söpö tyyppi siihen lautaselle on päätynyt saattaisi herätä empatia joka estäisi jatkamasta toimintaa. tietty kaikki ei olla samalla kohdalla empatiaspektrillä, en ihmettelisi vaikka itse kuuluisit sinne toiseen päähän kun kommenttini pointti oli mennyt noinkin räikeästi ohi. ympäristönäkökulma ei ollut nyt jutun ydin. en ole ympäristöasioiden asiantuntija, mutta uskaltaisin väittää, että keskiverron vegaanin ruokavalio on silti ekologisesti aivan äärettömän paljon kestävämpi kuin keskiverron lihansyöjän. on se fiksumpi vetää ne soijat ihan suoraan kun jonkun elukan kautta kierrätettyinä. toiseksi, kaikki tuntemani vegaanit käyttävät oikeastaan yksinomaan luomusoijatuotteita. käsittääkseni luomu on suht kestävä ratkaisu myös soijassa.

        hehe, orjalapset vielä hedelmiä poimimassa… :D onko sellainen kuin reilu kauppa tuttu käsite? :) jos olisi pakko valita niin ottaisin ennemmin tehotuotetun eläimen kuin orjuudella tuotetun kasvikunnan tuotteen, mutta onneksi moista valintaa ei tarvitse tehdä. lisäksi ei tule ihan äkkiseltään mieleen että hedelmien kohdalla lapsityövoima olisi ainakaan mikään ihan kamalan suuri ongelma, rahakasvit taitaa olla asia erikseen. mutta voi olla että onkin, mutta voi laskea mikä todennäköisyys on että hedelmä olisi aiheuttanut kärsimysta ja verrata sitä siihen kivenkovaan faktaan että eläinkunnan tuote on aiheuttanut. niin ja eikö sekasyöjät syö hedelmiä joten miten tää ongelma nyt suoraan vegaaneihin liittyy?

        • 28.1.2.1

          Tiia sanoo

          No jos meni minulta pointti ohitse, niin niin meni kyllä sinultakin.

          (Kuului tänne tai ei, niin toivon silti Sannin julkaisevan tämänkin asiattoman kommentin.)

          Lähinnä tahdoin tarkoittaa, ettei ihmisen ruokavalio YKSINÄÄN ole mikään autuaaksi tekevä asia. Tai välttämättä kerro yhtään mitään siitä, paljonko ko ihminen on syömiään ruokia ajatellut.

          Tässäkin maassa on ihan täysin mahdollista ostaa pihvikarjaa (suoraan tiloilta, joissa pääsee katsomaan eläimiä), joka on elänyt ”vapaasti” ja syönyt pelkkää ruohoa (esim highlander). Tai vaikkapa poroa, joka on viettänyt elämänsä vapaana tunturissa. Tai hevosta, jota ei ole ikinä kasvatettu lihantuotantoon (Sanni on jopa ollut mukana). Ihan yhtä lailla, kuin on mahdollista ostaa tehotuotettua possua kivan värisessä atria kääreessä.

          Samaan tapaan tässä maassa on täysin mahdollista vaikka itse kasvattaa lintuja/kaloja/pupuja/hyönteisiä omaksi (liha)ravinnokseen ja näin varmistaa niiden eettisyys. Jos asiaan haluaa panostaa…

          Näiden reilunjenkauppojen, luomujen, noanimalcruelty ymv rainforrest alliance sertifikaattien ongelma pähkinän kuoressa on tämä: Missään maassa Suomen lisäksi (ehkä Saksaa lukuun ottamatta) ei samalla tavalla tykätä noudattaa pykäliä, kuin meillä. Myöskin korruptio on ihan eri tasolla.

          Minä olen asunut vuosia Etelä-Euroopassa ollen tekemisissä sekä eläinten että muun maatalouden kanssa. Tiedän käytännössä, paljonko (täysin tuotannosta riippumatta) MAKSAA saada tuotteisiinsa reilun kaupan, luomu tmv. sertifikaatti. Ihansamav*ttu missä moottoritien varressa ja millä myrkyillä ne on kasvatettu! Ja HUOM, mä olen asunut vain Etelä-Euroopassa, joka kuitenkin on jonkun verran sivistyksen piirissä. Afrikasta ja Amerikoista en osaa sanoa mitään, mutta veikkaan sen siellä maksavan murto-osan niistä minimaalisista summista mitä se Euroopassa maksaa. Aasiasta nyt puhumattakaan.

          Olen ehkä epäempaattinen, itsekeskeinen pa*ka (kuten ennustit), mutta syödessäni ajattelen lähinnä sitä, mitä olen elimistööni tunkemassa. Tästä syystä valitsen mielummin vaikkapa kotimaisen ”tavis”tomaatin, kuin espanjalaisen luomun tmv. Samoin menen mielummin lähistöllä olevalle (autolliselle toki helpompaa) maatilalle ja kysyn, mitä heidän eläimensä oikeasti syövät ja osoitan haluamani eläimen laitumelta tai tilaan poroa kotimaisilta tuottajilta, kuin ostan ylihintaista mitätahansa lihaa marketista. (joo, pakastin pitää olla)

          Ikä ja elämänkokemus avaavat silmiä kummasti. Myönnän silti ostavani itsekin esim. reilun kaupan luomuteetä (tai öljyjä tmv) koska, kuten kaikki muutkin niitä ostavat, toivon sillä olevan merkitystä… Orjalapsille viljelyksillä on aika turha naureskella, esim YLEltä löytyy aiheesta paljonkin dokumentteja. Aloita vaikka ”The darker side of chocolatesta” (jos BB:ltä ja Martinan hengenpelastajilta ehdit).

          Myönnän, etten juurikaan mieti, miltä se syömäni eläin on eläessään näyttänyt. Söpöys on mielestäni täysin epäoleellinen, tyhmä ja lapsellinen näkökanta. En koe asiallisesti suoritettua eläimen tappamista sinällään mitenkään vääräksi. Niin moni eläin viettää elämänsä niin päin per*että, että lopettaminen olisi parempi vaihtoehto.

          Olen myös ollut mukana teurastuksessa ja luullakseni pystyisin sen myös itse suorittamaan (ruhoa en valitettavasti osaa käsitellä). Luultavasti siis kuulun empatiaspektriltäni sinne miinuspuolelle. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, mitä se eläin on eläessään syönyt ja miten se on elänyt…

  28. 29

    katja sanoo

    Mulla ei ole rahoja matkustaa näin opiskelijana, mut jos ei mennä nyt siihen. En syö mustekaloja ja vähän aikaa sitten lopetin kalaruokienkin syönnin, kun alkoi jotenkin etoa. Ongelma on, että tunnen huonoa omaa tuntoa myös kananmunista ja maidosta, vaikka pitäisi vähän olla armollisempi tässä tilanteessa itselleen. Poen myös huono omaatuntoa siitä, että puolibarffaan koiriani ja jotenkin mietin että miten voin tuntea niin huonoa omaa tuntoa siitä ruuasta, mitä koirani syövät, ja alan miettiä teenkö nyt jotenkin väärin vaikka en siis uskokaan että pärjäisivät edes pescovegetaristeina…

    Se kun on liikaa aikaa, niin kun alkaa ajatella kaikkea, niin sitä alkaa jotenkin… Niin. :D

    • 29.1

      Tiia sanoo

      Ihan yleisestä mielenkiinnosta, (koska tiedän sellaisiakin ihmisiä olevan, jotka koittavat ruokkia koiria ja kissoja oman ideologiansa mukaisesti ilman lihaa) etkö potisi huonoa omaatuntoa ja kokisi tekeväsi ihan hirvittävän väärin sitä koiraa kohtaan, jos yrittäisit tehdä siitä kasvisyöjää?

      Koira on lihansyöjä.

      • 29.2.1

        Tiia sanoo

        No kalalla varmaan teorissa pärjäisivät. Mutta miksi hankkia pää-asiassa lihaa syöviä petoeläimiä lemmikeiksi, jos kokee huonoa omaatuntoa niiden ruoasta?

        ”Vinkki” syötä vaikka pelkästään kaupan nappuloita. Tuskin tulet syöttäneeksi koira/kissalle edes yhtä kokonaista eläintä sen elinaikana…

  29. 30

    Henriikka sanoo

    Rakastan syödä ulkomailla mustekalaa, koska Suomessahan sitä saa lähinnä pakastettuna. Mitä herkkua! Merenelävät on vaan kyllä koostumukseltaan ja ulkonäöltään sellaisia, että niihin välillä reagoi muuta ruokaa voimakkaammin, jos on ”herkässä tilassa”. Ehkäpä, koska täällä Suomessa niitä on niin vähän tarjolla?

    Kerran on jäänyt mustekala syömättä minulta myös. Olin todella pahassa krapulassa Ioksen (selittää krapulan) saarella ja päätin rantaravintolassa tilata mustekalaa. Ajattelin, että saisin eteeni täydellistä krapularuokaa, friteerattuja mustekalarenkaita, mutta annos osoittautuikin kokonaisena grillatuksi mustekalaksi lonkeroineen kaikkineen. Maku oli hyvä, mutta ulkonäkö ja imukupit krapulaisen naisen suussa saivat kyllä jättämään otuksen lautaselle.

    Eettisistä ja ympäristösyistä yritän kyllä arjessa syödä sellaisia mereneläviä ja kaloja, joita esim. WWF:n kalaopas suosittelee. Esimerkiksi niin monen suomalaisen suosima lohi päätyy harvoin minun lautaselleni.

  30. 31

    Sanna sanoo

    Hehe olen tainnut noitakin syödä. Itse en niinkään ajattele olen melkein kaikki ruokainen ja vähemmän sitä ehtii ajatella , mitä syö, kun matkustelee. Esim. Kiinassa pöytään tilataan, vaikka mitä ja ei sitä kysellä mitä milloinkin on suuhunsa laittamassa ja parempi niin. Tosin koiraa ja kissaa en kyllä söisi (enkä usko että olen syönytkään) mutta muuten menee kyllä aikalailla kaikki erityisesti meren elävät. Onhan ne tonnikalatkin suloisia, jos niitä ajattelee ja lisäksi uhanalaisia ja delfiinejä kuolee pyydystäessä samalla, niin että näin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.