Mun lauantai: Pohjois-Aasiasta pakohuoneeseen

Olin viikonloppuna ”minilomalla” Helsingissä Indiedaysin vuosittaisen tapaamisen merkeissä. Vaikka tapaaminen käytännössä lasketaan työmatkaksi, niin täytyy sanoa, että kyllä minä tällaista aktiviteettipäivää enemmänkin hemmottelulomana pidän :)

Tässä teille vähän vinkkejä Helsingin lomaan. Aina ei tarvitse mennä Suokkiin, Hietsuun tai Kiasmaan (tai mitä ihmiset nyt yleensä Helsingissä tekevätkään… ;)) Äijän voisin ainakin joskus viedä Room Escape -peliin, se oli niiiiin mahtava!

Kun päivän varsinainen työosuus eli palaveri oli hoidettu pois alta, oli ”loman” vuoro.

Tätä ohjelmanumeroa olin itse odottanut eniten:

Pääsimme Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan sake-tastingiin.

Hyvät ravintolat ja ns. fine dining on minun ja miehen yhteinen, rakas harrastus, jota tosin itse pääsen toteuttamaan vähän harvemmin. Misteri käy työnsä puolesta paljon Helsingissä ja on käynyt testaamassa melkein kaikki Björckin ravintolat, ja palaute on ollut pelkästään suitsuttavaa.

Kun näin Gaijinin osaana tapaamisohjelmaa, melkein repesin innostuksesta. Jess, vihdoin minäkin pääsen maistamaan Björckin ruokaa! Ja nimenomaan aasialaista. Aasialainen makumaailma on minulle hyvinkin vieras, koska en ole esimerkiksi koskaan matkustellut Aasiassa. Kun kokemus on luokkaa ”Kuopion kiinalaisen ravintolan kasviksia hapanimeläkastikkeessa”, voi ymmärtää, millä innolla ja uteliaisuudella odotin Gaijinin vierailua.

Enkä pettynyt.

Gaijin_herkut

Sakelle kaikki kunnia, mutta kyllä se oli ennen kaikkea ruoka joka täällä ihastutti. Saken kaveriksi meille oli katettu pöytään valikoima Gaijinin menun finger food – annoksia.

Mitäpä sanotte tällaisista snackseista Pohjois-Aasian tyyliin:

Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shiso-kastiketta, omenamarinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä.

Lohisashimia, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä rapealla mustekalakeksillä.

Häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia ja japanilaisia pikkeleitä.

Rapeaksi paistettua taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää ja red dragon -majoneesia.

Gaijin_TomiBjorck

Tomi Björck oli itse paikalla kertomassa meille ruoanlaittofilosofiastaan ja tiestään ravintoloitsijaksi.

Osalle Björck saattaa olla tuttu vain Masterchef-ohjelmasta, mutta mieheen kannattaa ehdottomasti tutustua hänen ravintoloidensa kautta. Björckillä on tätä nykyä neljä ravintolaa Helsingissä ja yksi Tukholmassa. Björck suunnittelee edelleen kaikkien ravintoloidensa menut ja jokaisen annoksen, eli mitä suuhusi täällä pistät, on todellakin Björckin käsialaa.

Gaijin_herkut2

Vaikka en ollut tastingiin ilmoittautuessani esittänyt ruokarajoitteisiini liittyviä toiveita (sillä pidin sitä tämän ravintolan kohdalla epäasiallisena – miksi kukaan ylipäänsä tulisi aasialaiseen ravintolaan jos ei syö riisiä tai sokeria?), oli Gaijiniin kuitenkin ilmoitettu Indiedaysin toimesta yhdestä ”ruokavammaisesta”. Niinpä pöydän reunalla nökötti kolme erityisesti minulle valmistettua versiota annoksista, joissa oli lihaa, leipää tai vehnätaikinaa.

Vähän tuntui nololta mutta hei, tulipahan selvitettyä että annoksista on mahdollista saada omaan ruokavalioon sopivat versiot. Liha-annoksesta oli tehty mm. tofuversio. Eli kasvissyöjillekin löytyy Gaijinista vaihtoehtoja. :)

Gaijin_nam

Mami Go Go’n suloinen Minttu joutui kamerani tulitukseen. Ihanaa että joku antaa luvan julkaista syömiskuvia ^_^

Sakea eli riisiviiniä tuli sitäkin muuten maistettua elämässä ensimmäistä kertaa. Kiinnostava aromimaailma, johon tutustun mieluusti joskus paremmin pitkän kaavan aterian merkeissä. Tällä kertaa jouduin rajoittamaan maistelua pieniin siemauksiin kun viini tuntui lähtevän uhkaavasti kihoamaan nuppiin… ;)

Enkä todellakaan halunnut lähteä päihtyneenä seuraavaan ohjelmaosuuteen, joka oli

Room Escape -peli.

EscapeRoom_1

Kenelle tämä on tuttu juttu? Minä en ole koskaan ollut mukana missään tämän kaltaisessa aikaisemmin ja kuulin koko konseptista ylipäänsä vasta vähän aikaa sitten.

Kyseessä on siis peli, jossa 2-6 hengen tiimin on ”paettava” lukitusta huoneesta ratkomalla tehtäviä ja arvoituksia. Aikaa on 60 minuuttia. Pelien kulku ja toteutustyyli vaihtelevat järjestäjästä riippuen, tehtävien ollessa välillä fyysisempiä, välillä enemmän aivotyötä.

Meidän pelimme järjesti Amazed. Heillä on neljä eri huonetta eli neljä peliä. Minun tiimilleni valikoitui Kaksoisagentti X -huone, mikä aiheutti muutamissa bloggaajakollegoissani naurua ja merkitseviä hymyjä. Tässähän kun hiljattain selvisi, että minä olen kaksoisagentti… ;)

EscapeRoom_2

Agentti-taustastani huolimatta olin pelissä aivan surkea..! :D Mutta hauskaa oli, ja oikeasti todella jännittävää. Jos ei ole ennen ollut tämän kaltaisessa mukana, ei voi aavistaakaan millaista se on. (Huoneessa ei ymmärrettävistä syistä saanut ottaa koko huoneen paljastavia kuvia.)

Kokemus herätti välittömän halun päästä pelaamaan uudestaankin, ja katsoa, toimisivatko aivot vähän skarpimmin kun pelin logiikka on tutumpi. Meidän tiimistämme kaksi oli pelannut Room Escapea aiemmin ja he olivat kenties vähän välkympiä, mutta me muut seisoimme etenkin alussa totaalisen hölmistyneinä ja tumput suorina…! :D Peli on hauska, kekseliäs ja oikeasti haastava. Huoneet on suunniteltu todella huolellisesti ja tilanne tuntuu aidosti jännittävältä. Seinällä tikittää kello jossa minuutit vähenevät…

Pelin jälkeen kuulimme toiselta tiimiltä, että heidän huoneensa oli ollut suorastaan pelottava!

Kuten alussa kirjoitin, olisi tosi hauska kokeilla tätä joskus Mr. Karkkipäivän kanssa. Kiinnostaisi nähdä miten nopeasti misteri selviäisi huoneesta..! Tällainen peli antaa oivan tilaisuuden tarkastella omaa ja muiden ratkaisu- ja toimintakykyä ns. ”pakkotilanteessa”. :) Itselleni tuli sellainen fiilis, että jotenkin hyydyin ihan totaalisesti ryhmässä enkä osannut keskittyä. Kun välillä sai kiinni jostain arvoituksesta ja sen avaamisesta, tuli toisaalta jo uutta stimulaatiota sotkemaan päätä… Aivan mahtavaa aivojumppaa, tekisi varmasti hyvää säännöllisesti harrastettuna! :D Me muuten selvittiin ulos ajassa 59:20. :)

.

Aivo”pumpin” jälkeen olikin hienoa päästä hetkeksi lepäämään hotellille. Meille oli varattu huoneet uudesta boutique-hotelli Indigosta Bulevardilta. Matkustustyylini tuntien tiedätte, että tällaiset paikat ovat minulle erittäin harvinaista herkkua.

Indigo_hotelli

Miniloma, todellakin.

Pienen huilihetken jälkeen oli vuorossa yhteinen illallinen hotellin ravintolassa.

Indigo_dinner

En tiedä kuinka moni teistä lukee Colour Me -blogia, mutta sanoin Colour Me’ta kirjoittavalle Juulialle (viehättävä rusettipäinen neitokainen ylimmässä kuvassa), että ”Jos minulla olisi tyyli, se olisi sinun tyylisi” ^_^

Juulian suloinen, värikäs ja tyttömäinen tyyli hiuksista vaatteisiin ja meikkiin on aina vedonnut minuun. Vaikka en ole itse kiinnostunut vaatteista enkä jaksaisi nähdä Juulian garderoobin kokoamisen vaivaa, se ei estä minua ihailemasta hänen hurmaavaa habitustaan. :)

Oli hurjan mukavaa tutustua vihdoin vähän paremmin myös Annaan ja Sebastianiin. Monia Indiedays-kollegoitani en tunne juuri lainkaan, enkä kaikkien blogeja toki luekaan. Anna ja Sebastian ovat aina vaikuttaneet tosi symppiksiltä ja olen oikein odottanut että pääsisin jossain tapaamisessa paremmin juttusille heidän kanssaan. Nyt vihdoin nappasi! :)

*

On muuten ollut mielenkiintoista seurattavaa vuosien varrella, miten olen itse muuttunut näissä blogiyhteisötapaamisissa. Olen joskus aiemmin kertonutkin, kuinka kipsissä olin ensimmäisissä Indiedays-tapaamisissa vuosia sitten, vasta liityttyäni mukaan. Koin olevani niin ulkopuolinen maalaisjuntti pääkaupunkilaisten muotibloggaajien keskellä kuin olla voi. Tuskin sain sanaa suustani tapaamisissa ja olisin vain halunnut haihtua näkymättömiin.

Muutos ei ole ollut nopea, mutta pikkuhiljaa olen rentoutunut ja jotenkin löytänyt paikkani yhteisössä. Toki sekin on varmasti vaikuttanut, että portaalin blogiperhe on kasvanut ja monipuolistunut. Perhe-, ruoka- ja kotoilubloggaajien keskellä ei ole enää niin pelottavaa kuin muotibloggaajien. :) Nykyään taidan epäilemättä olla se, joka on tapaamisissa melkein eniten äänessä Go 4 It -Mintun ohella! :)

Osan jatkaessa vielä Helsingin yöhön, minä vetäydyin huoneeseeni nukkumaan. Oli muuten mukavin hotellisänky missä olen koskaan nukkunut – ja multa ei näitä heru kovin herkästi ;)

Indigo_hotelli_aamiainen

Aamulla odotin uteliaana Indigon paljon hehkutettua aamiaista. Osa ID-kollegoistani on yöpynyt täällä aikaisemmin ja aamupala tuntui olevan se asia, josta kaikki puhuivat vierailun jälkeen.

Minun arvioni? No kyllähän kelpasi, kuohkea munakas maistui mehevien grillattujen kasvisten kyljessä ja leikkeleosastolta löytyi ikuisten kylmäsavulohisiivujen tilalta herkullinen lohipatee. Erityispisteet erinomaisen hyvälle kahville, joka tarjoillaan pöytiin omassa kannussaan. Indigo selvisi myös kermatestistä – sain kahvini kanssa kuohukermaa ;) Se ei suinkaan onnistu kaikissa hotelleissa. :)

Kiitos Indiedaysille ja mukaville ja ei-enää-niin-pelottaville blogikollegoilleni hauskasta viikonlopusta! :)

Kommentit
  1. 1

    Emmi sanoo

    Tuli muuten mieleen, että Tampereellakin järjestetään sillon tällöin noita Room Escape tapahtumia. Muistaakseni viime syksynä oli ainakin :)

  2. 2

    A sanoo

    Olimme jokin aika sitten juurikin Gaijinissa syömässä, ja heti alkumetreillä tarjoilijamme tiedusteli, onko jotain ruoka-aineallergioita tai erityisruokavalioita. Olin tästä erittäin vaikuttunut ja jatkossa kyllä yhtenä hyvän asiakaspalvelun kriteerinä pidän juurikin sitä, että erityisruokavaliot eivät ole mikään ongelma vaan pikemminkin niitä tiedustellaan jo ennenkuin ehdit itse mainita asiasta.

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Ooo, onpa ollut huomaavaista palvelua!

      Minulla on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen erikoisruokavalioiden huomioimiseen. Toisaalta pidän sitä erinomaisena palveluna, toisaalta taas ymmärrän, että etenkin fine dining / gourmet -paikoissa menukokonaisuudet ovat kuin taideteoksia joissa jokainen komponentti on huolella suunniteltu ja olennainen osa teoksen makumaailmaa. Tällöin pidän ymmärrettävänä, että ruokateoksen loihtinut kokki ei suoranaisesti ilahdu tehtävästä vesittää harkittu makukokonaisuus jollain muutoksella.

      Perusravintoloissa odotan että esim. lisukkeet kuten riisi ja pasta ilman muuta vaihdetaan kasviksiin jos niin toivon, mutta esimerkiksi aasialaiseen en kehtaisi mennä odottaen, että riisi jätetään annoksistani pois. Onhan se niin tyypillinen osa aasialaista ruokakulttuuria. Samoin makeat, sokeripitoiset kastikkeet. Vhh-ruokavalion noudattajan ei siis tavallaan ole mitään järkeä mennä aasialaiseen. Tällä pohjalla Gaijinin finger foodit yllättivät aivan erityisen positiivisesti – niissä kun ei ollut yhdessäkään riisiä :)

      Menen ehdottomasti Gaijiniin toistekin ja todennäköisesti uskallan ilmoittaa ruokavammastani ^_^ Kaikissa paikoissa ei varmastikaan suhtauduta erityisruokavalioihin yhtä suopeasti.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Jee! :) Taitaa olla yksi joululahja jo löytynyt ^_^ Ups, toivottavasti mies ei lue näitä :D

  3. 4

    Eliisa sanoo

    Oi, itse kävin juuri samassa paikassa ja juuri samassa huoneessa ensimmäisen room escapen! Se oli kyllä kivaa ja tunti meni kyllä hujauksessa, kun uppoutui niin ratkaisemaan Agentti X:ää :)

      • 4.1.1

        Eliisa sanoo

        Meillä aikaa jäljelle kuusi minuuttia ja fiilis tehtävän ratkaisusta oli kyllä huippu! :)

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Peukku :) Todellakin kaiken kaikkiaan freesimpi setti kuin useimmissa hotelleissa. Esim. yhdessä Suomen varmaankin tunnetuimmista hotelliketjuista on aamiaisella aina vettyneitä, väsyneen näköisiä lämpimiä vihanneksia (pakasteesta varmaankin), mautonta bulkkikylmäsavulohta ja johonkin lisää-vain-vesi seokseen tehty munakokkeli… Jännä miten munakokkelikin voi olla niin eri makuinen paikasta riippuen. Mä järkytyin kun kuulin ettei niitäkään suinkaan tehdä hotelleissa aina tuoreista munista, vaan kokkeli on usein teollinen valmisseos. Bleurgh…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.