Minä ja herkut

”Voi ei, etkö voi syödä kakkua?”

”Eikö ole vaikeaa olla ilman karkkia? Miten sä pystyt?”

Tällaisia kommentteja saa kuulla suhteellisen usein, kun vilja ja sokeri eivät kuulu ruokavalioon. Makea ja sen himo on useimmille ihmisille niin itsestään selvä ja kyseenalaistamaton osa elämää ja ihmisenä olemista, että makeista herkuista vapaaehtoisesti kieltäytyvää pidetään omituisena ja jopa epänormaalina. Makeasta pidättäytymisen koetaan vaativan suurtakin itsehillintää ja kurinalaisuutta.

Herkut_Mustikka_IMG_6741

Ihminen pitää luonnostaan makeasta, se on selvää. Miten voimakkaita makean mieliteot ovat, se tietysti vaihtelee yksilöstä toiseen. Mutta makean mieliteoista voi tottua myös (lähes) kokonaan pois, lopulta kyse on vain siitä mihin elimistö on tottunut. Sokeri on riippuvuutta aiheuttava ainesosa, sen tietävätkin useimmat. Kun elimistö saa jatkuvasti sokeria ravinnossa, pysyy yllä luontainen kaipaus makeita ruokia kohtaan. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää. Mutta yhtä lailla kaipuu makeaa kohtaan voi sammua, kun elimistölle ei tarjoa makeaa ravintoa, siinäkään ei ole mitään epäluonnollista.

Kun on jonkun aikaa täysin ilman lisättyä sokeria, elimistössä tapahtuu kemiallisia muutoksia ja makean mieliteot vaimenevat kadoten jopa kokonaan. Minulle on käynyt juuri näin. Huvittaa, kun ihmiset taivastelevat tai suhtautuvat jopa säälien siihen, että en ”voi” syödä makeaa. Miksi sääliä jotain jonka olen itse valinnut? Tai miksi ajatella, että menetän jotain, jota minun ei edes tee mieli? Koen hassuna suhtautumisen, jonka mukaan makeasta kieltäytymisen täytyy olla suuren uhrautumisen takana. Miksi on vaikeaa ymmärtää, jos toisen ei ylipäänsä tee mieli makeaa? Tai jos tekee, niin hyvin harvoin.

FOOD_porkkanakakku

Millä minä sitten herkuttelen? Kyllähän minulle nimittäin herkut maistuvat, vaikka en karkkia tai perinteisiä sokeriin ja vehnään leivottuja leivonnaisia syökään.

Karkkipäivän lukijat tietävät, että rakastan leipomista, ja keittiössäni valmistuu jos jonkinlaista piirakkaa, keksiä ja muffinsia. Vaikkei niitä joka viikko teekään mieli syödä, ja normaalimakeuteen tottuneelle piirakkani on varmasti pahvin makuista :D

(Huikeasta suosiosta päätellen ainakin kuvan porkkanakakku näyttäisi kuitenkin maistuvan monelle;))

Herkut_Juusto_IMG_6557

Tête de Moine -juustojälkkäri viimeisenä Zürich-iltana

Blogia säännöllisesti lukeville on varmaankin käynyt ilmi intohimoni juustoon, joka on herkkuni numero yksi. Tavallaan juustosta on jopa ehkä tullut minulle uusi ”karkki”, sillä kaseiini voi joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin sokeri.

Kaikki herkutteluni ei siis suinkaan ole terveellistä, ja täytyy minunkin välillä skarpata etten vedä ihan mahdottomia juustolasteja naamaan. Minulle ovat tuttua samanlaiset juustoöverit ja –morkkikset kuin joillekin muille sipsipussien ja suklaalevyjen tuhoamiseen liittyvät morkkikset. :)

Herkut_Suklaa_Lindt90

Tekeekö minun sitten enää koskaan mieli oikeaa karkkia? Rehellisesti; ei juurikaan.

Ainoa karkiksi luokiteltava jota syön on extratumma suklaa, mutta senkin suhteen voi mennä viikkoja tai kuukausiakin ettei tee mieli yhtään. Minulla kulkee aina olkalaukussa suklaalevy, ja on hyvin tavallista, että lopulta joudun heittämään loput levystä menemään kun se on kuivettunut pilalle. Viime syksyn Kreikan matkalla ostin yhden suklaalevyn josta puolet palasi 8 viikon jälkeen syömättömänä Suomeen, ja äskettäin löysin sen keittiön yläkaapin suklaajemmoista ja heitin menemään. :D

Kuvassa uusin suosikkisuklaani, Lindtin 90-prossainen. Tummien suklaiden koostumuksissa ja makuprofiileissa on hurjasti eroja toisten ollessa kitkeriä ja kovempia, toisten taas pehmeämpiä niin maultaan kuin rakenteeltaan. Lindtin 90% on maultaan häkellyttävän pehmeä, ei uskoisi että siinä on niin korkea kaakaopitoisuus.

idHerkut_Jaatelo

Entä jäätelö? Sitähän voi tehdä sokerittomana ja maidottomana itsekin (moni varmaan tietää ihanan kookosmaitoon tehdyn kotijäätelön…. Mmmmm!), mutta ehkä kerran vuodessa minun saattaa tehdä mieli myös ihan rehellistä, tavallista jäätelöä. Kun tällainen kohtaus yllättää vaikka kaupungilla, niin ei siinä kotona tunteja pakastettavat kookosmaitoviritykset auta.

Tällainen harvinainen ”pakko-saada-jäätelöä”-himo iski viimeksi Fribourgissa. Tunne oli niin vahva, että oli hilkulla etten jo ostanut tavallista sokeroitua jäätelöä. Joissain maissa on jäätelötiskeillä tarjolla kiitettävästi myös sokeroimattomia makuja (muistelee lämmöllä Ljubljanan ehkä täydellisintä Cacao-jäätelöbaarin stevialla makeutettua jäätelöä <3), mutta Sveitsissä tällainen jäätelötyyppi on kutakuinkin tuntematon. Ainakin jäätelökioskeissa ja gelaterioissa.

Herkut_jaateloFribourg

Onneni oli rajaton, kun Fribourgissa lopulta löysin Coop-kaupan pakastealtaasta Weight Watchersin sokeroimattomia jäätelöitä. Ostin saman tien kaksi. Aijjai sitä hetkeä kun iskin lusikkani suklaajäätelöön keskusaukion puistossa… <3 <3

Herkut_Hedelmat_IMG_6756

Muista makeista herkuista hedelmä on minulle kutakuinkin kuin karkkia. Syön hedelmiä harkitusti, ja niiden lisääminen vaikkapa salaattiin tekee salaatista oikean luksusversion. Kun makuhermot ovat tottuneet pois lisätystä sokerista, maistuu hedelmien ja muiden kasvisten sisältämä luontainen sokeri todella voimakkaasti. Esimerkiksi trooppiset hedelmät kuten mango, ananas ja papaija ovat minun makuuni jopa liiankin makeita.

Suosikkihedelmiäni herkutteluun ovat (suomalainen) omena, päärynä ja cantaloupemeloni. Avokadoa tulee syötyä hedelmistä kaikkein eniten hyvin alhaisen sokeripitoisuutensa vuoksi, mutta se ei ole minulle herkku vaan enemmänkin ”perusvihannes”.

Herkut_Omena_sinihome_IMG_0766

Kaikkein parasta on yhdistää hedelmä juustoon – brie & kypsä päärynä, sinihomejuusto & raikas omena, halloumi & mehukas persikka, siinä Sannin resepti herkutteluautuuteen… :)

Herkut_maapahkinavoi

Kuva: Foodie

Vielä yksi herkku ansaitsee maininnan, ja tämä onkin ”paha”. Nimittäin maapähkinävoi. Ennen en voinut sietää maapähkinävoita, mutta makuaistin muututtua ruokavaliomuutoksen myötä aloin maistaa pähkinävoit ihan eri tavalla. Maapähkinävoihin voi tulla holtiton himo, ja silloin voi mennä kerralla vaikka puoli purkkia. Siinä tulikin sitten kerralla tuhat kaloria naamariin… :P

*

Mikä on teidän herkkunne numero yksi? Makea vai suolainen?

Mikä herkku aiheuttaa vastustamattomimman himon?

Kommentit
  1. 1

    Arlene sanoo

    Erilaiset sipsit ja Fazerin suklaa… Repsahduspäiviä ruokavaliosta kun joskus on :D En kuitenkaan, onneksi, joka päivä vedä herkkuja.
    Ruuan puolella ehdottomasti graavisiika tai -lohi ja kiinalainen ruoka. (Ja heti alko tehdä mieli :D )

  2. 2

    Jonttu sanoo

    Oi joi, kuvaan on sitten eksynyt se aivan täydellinen porkkanakakkupala! Tahtoo tuon!

  3. 3

    Sus-anna sanoo

    Irtokarkit. Pystyisin hetkessä kuvailemaan top 5 (50) irtokarkkilaatua mitkä uppoaa. Mutta, olen riippuvuuteni tunnustanut, ja tunnistanut itsessäni sen, etten ole kohtuukäyttäjä… Nyt on menossa totaalikieltolakko, koska jos otan, otan laarillisen. Tällensä pysyy edes jonkinmoinen tasapaino, irttareita seuraavan kerran sitten syksyn tulevissa juhlissa.

    Mites Sanni, taidat kuitenkin juoda viinejä? Onko sulla niissä jokin tiukka raja sokerimäärän kanssa?

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Mites Sanni, taidat kuitenkin juoda viinejä? Onko sulla niissä jokin tiukka raja sokerimäärän kanssa?

      Kuivissa viineissähän ei ole juuri lainkaan sokeria. Punaviinit etenkin ovat järjestään sokerittomia tai vain hyvin vähäsokerisia (Alkon tuotemerkinnöissä voi aina tarkistaa sokeripitoisuuden, suurin osa punkuista on nollasokerisia), portviinit ja jälkiruokaviinit ovat asia erikseen. Valkkareissa on sitten niitä makeampiakin ja niistä juon vain kuivia.

      • 3.1.1

        Tiia sanoo

        Viinien kohdalla moni ei välttämättä ymmärrä, että sokerimäärät on esitetty grammoina/litra. Siis per LITRA= /1000 ml (eli vapaasti muuntaen n.1kg).

        Muissa tuotteissa puolestaan ravintosisällöt on ilmoitettu per 100g.

        Hyvin kuivassa siiderissä on yleensä sokeria n.3g/100ml, kun taas kuivassa viinissä n.3g/1000ml. Kymmenen kertaa vähemmän siis…

        Eli pullollisesta kuivahkoa viiniä saisi noin 2,25g sokeria. Kun taas vaikka pelkästä pikku tölkillisestä kuivaa siideriä grammoja kertyisi jo lähemmäs 10. Siinä ero.

        Viineissä on aina ilmoitettu sokerimäärät (siinä lapussa hyllyn reunassa, sekä myös netissä. Se on se viimeinen ”g”-merkintä). Ja jos ei ole, niin sokeria on silloin alle 3g (muistaakseni se raja on 3. Saatan muistaa väärinkin)

        • 3.1.1.1

          Sanni sanoo

          Viinien kohdalla moni ei välttämättä ymmärrä, että sokerimäärät on esitetty grammoina/litra.

          No tää on kyllä ymmärtänyt :D Vaikka en epäile että minuun tuolla viittasitkaan. :)

          Kuivissakin siidereissä on tosiaan reilusti sokeria kuivaan viiniin verrattuna. Siksi juon siiderini pääsääntöisesti light-versioina, vaikka myönnän, että niissä keinotekoinen makeutus tulee erityisen vahvasti läpi eikä ne mitään suuria herkkujuomia kyllä ole (eivät tosin mielestäni sokerilla makeutetutkaan siiderit…). Sitrushedelmillä ja vissyllä tuunaamalla voi light-siideristäkin saada siedettävän kesä- tai saunajuoman :)

          • 3.1.1.1.1

            Tiia sanoo

            Joo, en tietenkään viitannut sinuun. Mutta tuo g/100g on oikeasti aika hämäävä ”mittayksikkö”. Esim 3g/100g kuulostaa ihan minimaaliselta määrältä. Mutta oikeasti 100g ei ole kovin paljon. Ja 3g on yli sokeripala.

            Juomien kohdalla se on desi ja kuka on ikinä muka juonut vain 1dl jotain? Mä veikkaan, että ihmiset ajattelisivat asiaa ihan eri tavalla, jos esim 0,5dl tölkissä kuivaa siideriä olisi teksti ”sisältää n.6 sokeripalaa”… (tai 0,5 limpparipullossa ”sisältää 20 sokeripalaa”)

  4. 4

    Cerp sanoo

    Suklaan kitkeryyteen vaikuttaa alkuperämaa. Maiden maaperät ovat erilaisia ja tämä vaikuttaa kaakaopapujen makuun. Jonkun tietyn maan 70-prosenttinen voi olla paljon kitkerämpää kuin toisen maan 90-prossainen suklaa. Monet marketeissa myytävistä ovat toki sekoituksia usean maan pavuista. Olen käynyt tuolla http://www.suklaatila.fi/ maistajaisissa, suosittelen suklaanystäville! Sai kuulla kunnon luennon suklaasta, erittäin mielenkiintoista.

    Niin ja pakko kokeilla halloumi-persikka -comboa! Muut olivat tuttuja ja hyväksi havaittuja :D

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Suklaan kitkeryyteen vaikuttaa alkuperämaa.

      Aaa, kiinnostavaa :) Arvelinkin että papujen kasvumaaperällä on vaikutusta, mutta olen myös ajatellut että reseptillä, esim. millainen on kaakaovoin ja sokerin suhde toisiinsa, on suuri vaikutus. Kenties tuo kaakaovoin vs. sokerin pitoisuus vaikuttaa enemmänkin rakenteeseen… Pehmeämmissä laaduissa on yleensä aina kaakaovoi ennen sokeria. Olen ollut huomaavinani että se vaikuttaisi myös maun pehmeyteen. Mutta hei, tuolla Suklaatilallahan täytyy joskus käydä, kiitos vinkistä :)

  5. 5

    sanoo

    Olen herkkujen, niinkuin ruoankin, suhteen jopa valitettavan kaikkiruokainen. Erityisesti suklaa, jäätelö ja leivonnaiset maistuvat. Yritän pitää arkipäivät herkuttomina, lauantai on karkkipäivä. Lipsun tietysti, mutta aikeeni ovat hyvät..:D Ruokavaliooni ei onneksi muuten kuulu juurikaan lisättyjä sokereita, olen siitä melko tarkka. Esim. maustetut jugurtit ovat minulle harvinaisuus. Viime aikoina olen herkutellut kreikkalaisella jugurtilla ja marjoilla. Ja maapähkinävoi + omenaviipaleet.. Pitää olla varovainen, nimenomaan kun tuhat kaloria paukahtaa mittariin helposti. Mutta suosittelen tuota omenan ja pähkinävoin yhdistelmää. Se on ihanan rapea ja makea.

    Nyt tekee mieli pullaa… Lämmin ja muheva korvapuusti kylmän (täys)maidon kanssa..Oijoi.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Mutta suosittelen tuota omenan ja pähkinävoin yhdistelmää. Se on ihanan rapea ja makea.

      Täytyy kokeilla :) Maapähkinävoin kanssa kuulee mitä mielenkiintoisimmista yhdistelmistä..! :) Minulle tuli ihan yllätyksenä esim. se että moni maustaa puuron maapähkinävoilla, itsellä tuo yhdistelmä ei ollut käynyt mielessäkään.

  6. 6

    Ssanna sanoo

    Olen varsinainen pullahiiri. Minuun uppoavat kaikki makeat: pullat, karkit, suklaat, jogurtit, keksit yms. Harvoin kuitenkaan vedän sokeriövereitä (sitä tuli lapsena harrastettua ihan tarpeeksi),vaan yleensä syön esimerkiksi yhden suklaapatukan päivässä. Jossain vaiheessa aloin pohtia tämän tavan terveellisyyttä ja podin huonoa omatuntoa herkuttelusta, mutta ravintoterapeutiksi opiskeleva ystäväni sanoi, että tapani ei ole huonoksi kaltaiselleni hoikalle ja urheilevalle nuorelle. Kun kehoni saa säännöllisesti pienen määrän sokeria, herkuttelu ei lähde läheskään niin helposti käsistä :).

  7. 7

    K sanoo

    En totuttuani olemaan ilman välitä myöskään enää makeasta, paitsi että rakastan jäätelöä. Normijäätelö on kyllä turhan makeata. Miksi ei myydä maustamatonta jäätelöä niin kuin maustamatonta jogurttia? Ostaisin myös mieluummin jotain muuta kuin lehmäperäistä, mutta kaikki on niin kallista.

    Suklaanhimoon juon yleensä makeuttamatonta kaakaota. Niin ja saatan välillä vetää aika monta näkkileipää maapähkinävoin kanssa. :) Puuron kanssa kuulostaisi vähän ällöltä? Pitäisiköhän silti kokeilla…laitan yleensä puuroon marjajauhetta.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Miksi ei myydä maustamatonta jäätelöä niin kuin maustamatonta jogurttia?

      No niinpä…!

      Tosin olen ymmärtänyt, että sokeri on käytännössä avainroolissa jäätelön rakenteen muodostumisen kannalta. Ilman sokeria jäätelöstä ei tule samanlaista, sillä sokeria vaaditaan kemiallisesti jäätelölle tyypillisen rakenteen muodostumiseen. Niinpä sokeroimattomat (eli keinomakeutetut) ovat koostumukseltaan vähän erilaisia kuin perinteinen jäätelö.

      Mutta jos joskus onnistutaan kehittämään täysin maustamaton jäätelö (johon voi sitten itse lykkiä haluamansa mausteet), niin olen ensimmäisten halukkaiden testaajien joukossa :)

  8. 8

    NG sanoo

    Tämä tuli sopivaan aikaan. Olen ihmetelly samaa, eli miksi ihmisen omia valintoja pitäisi kyseenalaistaa ja surkutella? Itselleni ei ole suuri uhraus välttää roskaruokaa, karkkia ja imeliä. vaan kyseessä on elämäntapa, jossa panostan terveyteen. Pullapohjaiset leivonnaiset eivät edes maistu, ennemmin sitten muro-tai voitaikinapohjaiset piiraat, ja niitäkin syön vain kohtuudella.
    Ainoa pahe, jota tietoisesti jo osaan välttää, on lakritsi. Jep, varsinkin se perinteinen Kouvolan laku… Osoitin todella ihailtavaa luonteenlujuutta torjuessani tänään ystäväni tuliaisen, lakupussin – tai sitten olin vain rehellinen heikkoiteni tunnistaessani… se pussi kun olisi mennyt suuhun heti. vitsailinkin, että kyseessä oli kuin huumeiden orjalle olisi antanut heroiinia!

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Oi lakritsi…. Se kuului niihin harvoihin karkkeihin joihin mullakin tuli välillä sokeriaikoihin mieletön himo… Juuri sellainen tuore, perinteinen lakritsi. Ahhh… Ymmärrän kyllä oikein hyvin heikkoutesi :)

  9. 9

    Ee sanoo

    Jään herkästi sokerikoukkuun ja minulle tulee siitä järjettömän huono olo. En syö karkkeja, mutta omat leipomukset ovat olleet kompastuskiviä… nyt olen löytänyt taatelit ja cashewpähkinävoin! Olen allerginen maapähkinälle, joten siirryin lähes vastaavaan tuotteeseen ;) teen myös raakasuklaakakkuja, niihinkin saa makeutta banaanilla ja taateleilla.

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Raakakakut edustaa kyllä kakkujen taivasta…. Aivan käsittämättömän herkullisia!

  10. 10

    minna sanoo

    oma paheeni on limsa, karkki sekä sipsit. mutta varmaankin kaikista pahin noista on karkki ja etenkin SALMIAKKI <3 :D

  11. 11

    Jasmin sanoo

    Siis – joku heittää suklaan ros…kik…seen (gulp) muutaman viikon jälkeen? :O

    Mä en nyt oikein pääse tästä yli. Sieluun sattuu.

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Siis – joku heittää suklaan ros…kik…seen (gulp) muutaman viikon jälkeen? :O

      Miten niin muutaman viikon? :) Tekstissä kirjoitin, että mulla kulkee laukussa suklaalevy niin pitkään, että se on lopulta mennyt pilalle. Aikaa en määritellyt, mutta kyseessä on kuukausia. Kreikasta tuotu, äskettäin poisheitetty suklaalevykin oli melkein vuoden vanha. ;) Avaamattominahan ne säilyvät hyvänä vuodenkin, mutta mun pilalle menneet on aina avattuja.

  12. 12

    Cesca sanoo

    Ennen olin kunnon sokerihiiri, join kavereitteni mukaan sokeria teen kera. Nykyään olen saanut sokerin kahvista pois ja teehenkin lisään vain pienen määrän hunajaa (terveellisempää?). Mutta nyt makeanhimon loputtua suolainen on koukuttanut pahasti. Sipsit ja dippi on kaikista pahin :( yritän sipsit välillä vaihtaa kasviksiksi jotta olisi parempi vaihtoehto.

  13. 13

    Kuorotipu sanoo

    Joo joutuuhan niitä syömisiä monille selittelemään, mut ikinä ei ole mun valintoja kyseenalaistettu niin paljon kuin viime keväällä; pistin joulukuun jalkahäppeningin yhteydessä korkin kiinni.
    Totaalinen alkoholittomuus tuntuu olevan Suomessa vaan niin outo ja jopa tuomittava juttu. Huvittavaa siis se, että mä en ole esim. ikinä tykännyt viineistä ja olenkin niistä järjestäin aina kieltäytynyt, skumppamaljatkin olen aina ottanut alkoholittomana.

    Olo on niin paljon parempi ja mulla on oikeesti ollut hauskempaa selvänä kuin kännissä! Testasin joo kyllä kesäkuussa parit bileet (kun jalkaan oli saatu tanssilupa), ja päätin jatkaa raittiilla linjalla.

    Miksi muut tekee mun asioista ongelmia kun mä en itse niitä sellaiseksi koe?

    • 13.1

      kuorotipu sanoo

      Niin tosta viinihommasta piti siis vielä sanoa, että jostain syystä sitä viinistä kieltäytymistä on katottu tänä vuonna tosi kieroon, vaikka niitä en ole aiemminkaan juonut :D

      • 13.1.1

        Sanni sanoo

        Mä arvostan ihmisiä jotka voivat bilettää raittiinakin :) Itse pidän alkoholin kohtuunauttimisesta niin rentoutumis-, ruokailu- & viihdemielessä, mutta aivan yhtä hyvin voin rentoutua, syödä hyvän illallisen ja lähteä tanssilattialle ilmankin alkoholia. Ei ongelmaa :) Mutta on ihmisiä, joille alkoholi on saumaton osa viihteellä oloa. Baariin ei vain voi mennä ilman että illan aikana nauttii edes jonkun verran alkoholia (kaikki eivät tokikaan vedä mitään perskännejä). Se on hieman outoa. Ei hauskanpidon pitäisi olla promilleista kiinni.

    • 13.2

      Sanni sanoo

      Miksi muut tekee mun asioista ongelmia kun mä en itse niitä sellaiseksi koe?

      Juuri näin.

      Tuo alkoholittomuus tuntuu olevan tosiaan yksi eniten selittelyjä vaativa valinta Suomessa. On se kumma että yhteiskuntamme toimii niin että ihmisen täytyy kokea tilivelvollisuutta valinnoistaan ja puolustella niitä. Joku ei syö salmiakkia, joku ei juo olutta, joku ei siedä munkkeja, joku ei koske parsakaaliin. Entäs sitten? Miksi ihmisen täytyisi mitenkään alkaa selittää sitä että syö/juo tai ei syö/juo jotain? Niin kummallista. Miksi toisten täytyy käytöksellään vaikuttaa niin, että joku joutuu tuntemaan epänormaaliutta elämäntapavalintansa kanssa?

      Suomessa vhh-ruokavalio on sen verran tunnettu, ettei sokerittomuus, viljattomuus ja perunattomuus lopulta aiheuta mitään megasuurta hämmästelyä (vaikka perinteisistä sokerihöttöherkuista pidättäytymistä surkutellaankin), mutta muutamassa muussa maassa olen kohdannut täysin ylimitoitettua taivastelua. Meinasin poksahtaa kun skotlantilainen ystäväni teki Skotlannissa vhh:stani niin suuren numeron että sain oikeasti hävetä kaupoissa ja ravintoloissa ystäväni julistaessa henkilökunnalle suureen ääneen ”ruokavammaani”.

  14. 14

    sanoo

    Joo, tottumiskysymys se vaan on. Ja itsensä on yllättävän helppo totuttaa uuteen, jonka jälkeen ihmettelee, miten edes pystyi syömään sitä vanhaa. :D Esim. rahkassa huomaan hyvin itse eron. Kotona en todellakaan makeuta rahkaani tai käytä muutenkaan lisättyä sokeria ikinä, ja kauhistuttaa aina jälkkärirahkat muualla! Kuinka paljon sitä sokeria siihen laitetaan! Aivan liian ällömakeeta.

    Tää tottuminen on ruuan kanssa kyllä kaikessa, terveellisempään ruokavalioon siirtyminen ei oikeasti paljoa vaadi.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Ja itsensä on yllättävän helppo totuttaa uuteen, jonka jälkeen ihmettelee, miten edes pystyi syömään sitä vanhaa.

      Näin on. Ehkä sitä itsekuria vaaditaan lopulta persoonasta ja ruoka-aineaddiktiosta riippuen vain siinä alkuvaiheessa, mutta elimistön totuttua pois riippuvuutta aiheuttavasta (tai mistä tahansa) ruoasta, ei ilman olo ole minkään ”tuskan” takana.

      Tai no joo, en mä tule koskaan ihmettelemään miksi olen syönyt leipää :D, sillä leipä nyt vain on varmasti maailman parhaimman makuista, koukuttavimpaa (lohtu)ruokaa. Siis se fiilis kun haukkaa jotain tuoretta, vastaleivottua sämpylää tai kunnon juureen leivottua hyvää ruisleipää… Kyllä mä rinnastan ainakin omalla kohdallani tunteen johonkin huumeeseen, on kuin kroppaan tuikattaisiin joku mahdottoman hyvän olon aikaan saava pistos…. Ja tekee mieli vain haukata lisää ja lisää ja lisää…. Mikään muu lempiruokani ei aiheuta vastaavanlaista tunnetta, paitsi mahdollisesti juusto, mutta ei sekään niin holtittomasti kuin leipä. Voin olla helposti päiviä ilman juustoa, mutta hiilariaikoina ei ollut mitään tsäännssiä että voisi viettää päivääkään ilman leipää. Leivättömyys sai aikaan vieroitusoireisiin verrattavia tuntemuksia ja lopulta leipää oli PAKKO saada.

      Vaikka nyt olen tottunut pois leivästä, niin ei sen koukuttavuutta voi koskaan unohtaa. Karkki taas… no, en ole koskaan ollut kummoinen irtokarkkihiiri, mutta karkit ja lisämakeutetut jälkiruoat kuten rahkat, kiisselit ja vanukkaat aiheuttavat esanssisuudessaan ja imelyydessään ällötyksen tunteita.

      • 14.1.1

        sanoo

        Leipä on kyllä paha! Olen ollut gluteenittomalla jo ties kuinka kauan, mutta edelleen leipäosaston gluteenittomalla hyllyllä pitää poiketa nopeasti ja henkeä pidättäen ettei ne kaikki oikean tuoreen, lämpimän leivän tuoksut pääse mun nenään :D No, tämä leipäaddiktio onkin sitten korvaantunut järjettömällä karkkiaddiktiolla :P

      • 14.1.2

        Jonttu sanoo

        Minulle leipä ei jotenkin vain ollut paha. Jos vaikka maistiaisena satun kaupasta ottamaan pienen ja oikein herkullisen, voitakin tujusti sisältävän palan, siltikään minussa ei aktivoidu leipähimo. Mikä tahansa muu herkku taas kyllä saisi uudelleen pauloihinsa.

        • 14.1.2.1

          Sanni sanoo

          Oletko siis jättänyt leivän pysyvästi pois taannoisen induktiokokeilun myötä?

          • 14.1.2.1.1

            Jonttu sanoo

            Yhtään leipäpussia en ole sen jälkeen kotiini ostanut. Maistiaisia saatan joskus kaupassa ottaa ja ravintola-annoksen yhteydessä saatan maistaa hieman, mutta jos syön esim. normaalin työpaikkalounaan, en ota leipää. Karjalanpiirakoita (etenkin perunapiirakoita) ostelen energianlähteeksi edelleen, ovat aika ihania. :)

            • 14.1.2.1.1.1

              Sanni sanoo

              Karjikset on kyllä maailman parhaimpia herkkuruokia :) Niitä ei voi mitenkään valmistaa vhh-versioina joten näille ihanuuksille olen jättänyt hyvästit.

              • 14.1.2.1.1.1.1

                Jonttu sanoo

                En ole onneksi kuitenkaan karjalanpiirakkakoukussa (tai edes perunapiirakkakoukussa) ja yhden karjalanpiirakan syöminen ei minulla laukaise minkäänlaista leivänhimoa. :)

  15. 15

    Sanna sanoo

    On hauskaa seurata ihmisten suhtautumisia erilaisiin ruokavalioihin. Tuntuu, että varsinkin sokerin ja alkoholin pois jättöä saa perustella oikein urakalla, ja silti ihmiset voivottelevat. ”On se niin kamalaa, kun et saa lasia viiniäkään juoda!” Miksi se on kamalaa, jos kyse on juurikin omasta halusta eikä mistään muusta? Koko homma tuntuu jotenkin nurinkuriselta. Enemmänhän ihmisten pitäisi selitellä sitä jatkuvaa sokerihumalaa ja/ päivittäistä tissuttelua. Mutta jostain syystä on ihan ok mussuttaa päivittäin sokeria aamusta iltaan.

    Tämä meni hieman omiin tunteisiin. Itse en enää kerro ruokavaliostani mitään kenellekään, kun vastassa on aina ihmisten voivottelua tai kommentteja tyyliin: ”Ota nyt yksi pulla, ei se haittaa!”

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Tuntuu, että varsinkin sokerin ja alkoholin pois jättöä saa perustella oikein urakalla, ja silti ihmiset voivottelevat.

      Niinpä.

      Miksi se on kamalaa, jos kyse on juurikin omasta halusta eikä mistään muusta?

      Niinpä # 2. Eikö sympatiat ja pahoittelut kuuluisi osoittaa niille, jotka vasten omaa haluaan, vaikka allergian tai muun terveydentilaan liittyvän asian vuoksi, joutuvat luopumaan jostain omasta lempiruoasta?

      Tai no, ylipäänsä surkuttelu siitä että joku ei syö jotain, on minusta vähän huonon tavan mukaista. Oli sitten kyse allergiasta tai mistä hyvänsä. Samoin ”Ota nyt yksi, eihän se mitään tee!” -tuputus. Kamalan epäkohteliasta.

      • 15.1.1

        NG sanoo

        Ylipäänsä se asenne, että ihminen ei itse osaisi harkita omaa parastaan, on niin huvittava – alkoholittomuutta ja sokerittomuutta pidetään kai niin outona kieltäytymisenä, että sen uskotaan vaativan valtavaa tahdonvoimaa :)
        Joskus sitä tahdonvoimaa saatetaan tarvitakin, jos takana on addiktio ko. aineeseen.. todella epähienoa varsinkin silloin tulla tuputtamaan ja toisen valintaa sabotoimaan.

        • 15.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ylipäänsä se asenne, että ihminen ei itse osaisi harkita omaa parastaan, on niin huvittava

          No niinpä juuri. Ja tosiaan – miksi se olisi keltään muulta pois jos henkilö on valinnut olla vaikkapa juomatta alkoholia?

          • 15.1.1.1.1

            Kuorotipu sanoo

            Ja tässäkin ihmiset unohtaa, että joskus taustalla voi olla hyvinkin henkilökohtaisia syitä esim. Terveyteem liittyen, joita ei halua avata muille sen kummemmin.

  16. 16

    sanoo

    Oijoi, vegaanille on niin tuttua tuo ”etkö VOI syödä mitään”-kyseleminen :D Aivan kuin jokin suurempi voima hallitsisi mun ruokailuja – joista viimeaikaisin herkkuhimo on tullut kuivattuihin viikunoihin!

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Joo, mun sisko saa usein kuulla että ”Voitko sä ylipäänsä syödä mitään?” :D Kaikkiruokaiset ihmiset eivät tule ajatelleeksi, mitä kaikkea ruokaa maailmaan jää jäljelle eläinperäistenkin ruoka-aineiden jälkeen. Sen sijaan, että ihmiset keskittyvät hämmästelemään johonkin ruokavalioon liittyviä rajoituksia, voitaisiin kääntää asia toisin päin ja kiinnostua siitä, mitä kaikkea toinen voi syödä. Voisi olla avartavaa monelle. Kyllä vain on mahdollista valmistaa monipuolista, hyvänmakuista ja mielikuvituksellista ruokaa ilman yhtäkään eläintä. Ihan niinkuin se on mahdollista ilman viljaa, perunaa ja sokeria. :)

      Mä haluaisin viedä jonkun vegeruokavaliota päivittelevän Hiltl-ravintolaan Zürichiin. Siinä saisi hämmästellä 100 ruokalajin keskellä että mitä ne veget oikein syö…. :D

      • 16.1.1

        sanoo

        Juuri näin – joskus kun kuulostaa siltä, että maidon, lihan ja munien jälkeen maailmasta ei löydy syötävää. :’D

  17. 17

    inna sanoo

    Voi, herkut :) Kaikista pahimmat houkutukset aiheuttavat sipsit ja suklaa, voisin syödä niitä vaikka joka päivä. Olen joskus ihan oikeasti miettinyt, että jos söisin kunnon sipsi- tai suklaaöverin joka päivä, niin kuinkakohan päivää menisi ennen kuin kyllästyisin tai tulisi huono olo… :D No, tuo testi on jäänyt kokeilematta ja muuten yritän rajoittaa suklaan/sipsien syömisen 1-2 kertaan viikossa. Muita herkkuja tuleekin sitten harvemmin syötyä, eikä niitä edes tee samalla tavalla mieli. Jos jossakin on tarjolla irtokarkkeja, voin ottaa niitä pari, mutta ei niihin jää sellaista himoa päälle. Suklaata sen sijaan olisi hyvin vaikea ottaa vain pari palaa. :P Katsoin muuten joskus dokumenttia herkuista ja niiden koukuttavuudesta, ja siinä todettiin että kaikista koukuttavimpia ovat herkut joiden rasvan ja sokerin suhde on 50/50.

    Itse muuten yritän välttää makeutusaineita niin pitkälle kuin mahdollista, mieluummin syön sitten ihan tavallista sokeria. Esimerkiksi stevia maistuu omasta mielestäni niin pahalta että ei sillä makeutettua mehua voi edes juoda.

    Tuli vielä se mieleen, että nuo muiden reaktiot Sannin ”herkuttomuuten” ovat joskus vähän samanlaisia kuin muiden reaktiot omaan alkoholittomuuteeni. Olen absolutisti ja olen aina ollut. Jotain alkoholillisia juomia olen kyllä maistanut, mutta ei vaan ole minun juttuni. Ihmiset kun kuulevat tästä niin saan monelta osakseni ihmettelyä. ”Miten sä pystyt siihen”, ”Eikö sinun tee edes yhtään mieli”, ”Onko sinulla bileissä edes hauskaa”… Jepjep :D

  18. 18

    nees sanoo

    Mulle ongelma ei aina ole makeanhimo, vaan se tarve napostella jotain. Syöminen ja napostelu kuuluu jotenkin niin olennaisesti illanistujaisiin, yksin rentoutumiseen, parisuhteen leffailtaan ja moneen muuhun. Mä saatan päästä makeanhimostakin yli napostelemalla vihannestikkuja kermaviilidipillä. Hedelmät kelpaa myös. Välillä on pakko saada kuitenkin salmiakkia!

  19. 19

    sanoo

    Itsetehty pizza on herkku nro 1. Pizzapäivänä ei sitten oikein muuta syödäkään. Se on vastustamatonta se itse tehty ihanuus… :P Toinen mikä on aivan fantastista on itsetehty fudge – tosin en ole tehnyt sitä sitten joulun.

    Äh. Nyt tekee mieli molempia :D

    Niin ja juustoista maistuu etenkin paistettu halloumi näin kesäaikaan…

    Onneksi syön -normaalisti- ihan kiitettävän terveellisesti ja monipuolisesti :D

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Tykkään raakasuklaasta, ja teen sitä itse kolmen raaka-aineen supersimppelillä reseptillä:

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2015/02/24/terveellisempi-rocky-road-suklaa/

      (Postauksessa perusresepti + vhh-täytteet Rocky Road -versioon)

      Tuota omaa raakasuklaata tulee syötyä kaikkein eniten. Täytyy myöntää että se on paremman makuista kuin mitkään kaupan tummat suklaat :) Parasta on se, että siitä saa itse tehtynä täydellisen ohuita siivuja. Mmmmm….!

  20. 21

    Vilma sanoo

    Veikkaan, että nämä taivastelijat ovat enimmäkseen itse makeanhimon (ja siitä useimmiten seuraavien paino-ongelmien) kanssa kamppailevia ihmisiä, joiden kohdalla laihan, makeasta kieltäytyvän ihmisen kohtaaminen varmaan saa aikaan syyllisyydentunteita ja turhautumista omasta makean mättämisestä. Eivätkö absolutistejakin syyllistä eniten ne, joiden oma alkoholinkäyttö on kyseenalaista?

    Mielestäni on törkeää taivastella toisen pullasta/viinistä kieltäytymistä, mutta toisaalta en ymmärrä mitään ruokavaliota, johon ei voi sisältyä ajoittaista tarjottua pullaa silloin tällöin. En koskaan itse osta mitään makeaa eikä minun tee koskaan sokeria mieli, mutta jos mummo tai työkaveri tarjoaa kahvit ja pullan tai jos potilas tuo kiitokseksi suklaata, en todellakaan kieltäydy vedoten siihen että ”sori vaan, en tykkää makeasta/ei sovi mun ruokavalioon”. Senpä vuoksi en varmaan itse olekaan tällaista taivastelua kohdannut. Ja olen kyllä satunnaisista pullista huolimatta pysynyt hoikkana ja terveenä ;) *koputtaa puuta*

    • 21.1

      Sanni sanoo

      mutta toisaalta en ymmärrä mitään ruokavaliota, johon ei voi sisältyä ajoittaista tarjottua pullaa silloin tällöin.

      Minusta taas on hölmöä vain kohteliaisuudesta syödä jotain jota ei yhtään tee mieli tai joka jopa aiheuttaa vatsavaivoja. Mutta ymmärrän oikein hyvin sinunkin kantasi. :)

      Kohteliaisuudesta otan toki vastaan jos joku minua vähän tunteva henkilö lahjoittaa minulle vaikka maitosuklaarasian, senhän voi antaa myöhemmin eteenpäin. Tuollaisessa tilanteessa on tarpeetonta tehdä toiselle noloa oloa kieltäytymällä.

      Mutta jos joku tarjoaa pullaa joka on tarkoitus syödä saman tien, eikä minun oikeasti todellakaan tee sitä mieli, en ryhdy kohteliaisuudesta tuomaan itselleni ikävää oloa. Pienen keksin tai näkkärin palan voi varmaan syödäkin, mutta pullasta tulee jo huono olo vatsaan. Miksi tehdä toiselle mieliksi oman huonon olon kustannuksella?

      • 21.1.1

        Vilma sanoo

        Enpä usko, että kenellekään tulee pullasta hyvä olo. Ei ainakaan minulle! Mutta ei yhden pullan syöminen omaan elämääni niin paljon vaikuta, että katsoisin välttämättömäksi kieltäytyä tarjotusta pullasta. Se vain tuntuu valitettavasti olevan varsinkin vanhempien ihmisten tottumus, että vieraille tarjotaan aina jotain makeaa höttöä. En söisikään sitä muuten, mutta voin aidosti kuvitella, että pullasta kieltäytymiseni voisi ihan oikeasti tehdä jonkun vanhemman sukulaiseni surulliseksi. Olen joskus yrittänyt myös kiittää pullasta ja vihjaista, että ensi kerralla voisi tarjottavana olla vaikka jotain suolaista. Kummasti vain silti seuraavallakin kerralla pöytä notkuu taas kääretortuista, pullasta ja kekseistä. Olen sitten todennut, että on pienempi paha syödä pullat kuin pahoittaa jonkun mieli. Toki asia olisi eri, jos nyt oikeasti tulisin pullasta jollain tavalla sairaaksi, ohimenevä huono olo ei ole mielestäni kovin iso juttu.

        • 21.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ymmärrän hyvin tuon ”vanhempi sukulainen” -tilanteen. Vanhempi ikäpolvi ei jo pula-ajan kokemuksineen tietenkään osaa suhtautua ruoasta kieltäytymiseen nykyajan vallitsevan tilanteen mukaisesti, sen ymmärtää oikein hyvin enkä minäkään mielelläni halua kenenkään hyvää tarkoittavan isoäidin tai isotädin mieltä pahoittaa.

          Oma tilanteeni on se, että ketään ”vanhempaa sukulaista” ei ole enää elossa tai lähipiirissä, joten pulla/kakkutilanteita syntyy lähinnä oman ikäisteni henkilöiden taholta. Heille kyllä kehtaan sanoa että jätän mieluummin pullan väliin, vaikka se voi ihmetystä aiheuttaakin.

          • 21.1.1.1.1

            Vilma sanoo

            Sen ymmärrän hyvin. Et tosiaan ole yksin ongelminesi, vaikka en itse VHH:ta noudatakaan, ainoastaan eläinrasvaa välttelevää lakto-ovo-kalavegetaristista ruokavaliota :) Ihmeen poikkeuksellista tuntuu kyllä kasvissyöntikin olevan, joka tilaisuuteen täytyy erikseen ilmoittaa kasvisruokavaliosta, ja siltikään ei välttämättä ole kuin lihavaihtoehtoja tarjolla. Aina se ”dish of choice” on joku liharuoka. En onneksi häiriinny, vaikka joutuisinkin nyppimään kinkun pois leivän välistä tai kanapalat pois salaatista.

          • 21.1.1.1.2

            Jonttu sanoo

            Tässä ihan hiljattain oli taas todella vaikea hetki, kun en olisi halunnut pahoittaa liharuokaa tarjoavan erittäin iäkkään ihmisen mieltä, mutta oli pakko, sillä olen sen verran jyrkkä lihansyöntiasiassa. Mutta koin kyllä erittäin pahaa omaatuntoa. Monesti saa kuulla ratkaisuksi myös sen, että voithan ottaa esim. lihaa sisältävän keiton tai kastikkeen lientä, mitä lihaa syömätön ei luonnollisestikaan halua missään nimessä tehdä! Nämä tällaiset ongelmat aiheuttavat kyllä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, etenkin jos kyseessä on henkilö, jolle haluaisi osoittaa arvostusta ja kunnioitusta mutta jonka ruokaehdotus on tyrmättävä.

            • 21.1.1.1.2.1

              Sanni sanoo

              Monesti saa kuulla ratkaisuksi myös sen, että voithan ottaa esim. lihaa sisältävän keiton tai kastikkeen lientä, mitä lihaa syömätön ei luonnollisestikaan halua missään nimessä tehdä!

              Niinpä, minulle tämä on myös tuttua. Sitten ei jää vaihtoehdoksi kuin loukata ruoan tarjoajaa, valitettavasti… Vaikka jotain leipää voisin syödä kohteliaisuudesta, niin lihassa menee todellakin raja. Kun on valinnut olla syömättä lihaa eikä ole syönyt sitä yli 20 vuoteen, niin kyseessä ei todellakaan ole mikään ”Noo, voinhan mä vähän maistaa” -tilanne.

              • 21.1.1.1.2.1.1

                Jonttu sanoo

                Kyllä, etenkin tuon suuren vuosimäärän pitäisi jo saada vastapuoli ymmärtämään, että kyseessä ei ole mikään kompromisseihin taipuva päätös.

    • 21.2

      Anskuu sanoo

      Itsekin noudatan VHH – ruokavaliota, ja mulla on samoja mietteitä kuin Sannilla. Ongelma on tuon ”satunnaisen” pullan kanssa se, että ei se tarjonta aina jää niin satunnaiseksi.

      Meillä on työpaikalla parhaimmillaan 2-3 kertaa viikossa kakkukestit, kun on kaikkennäköisiä kissanristiäisiä: syntymäpäivä, äitiyslomalle lähteviä, äitiyslomalta palaavia, kihjalaisia, eläkejuhlia, yms. Tähän lisäksi kyläilyt, karkkituliaiset, kahvilakäynnit, ulkonasyömiset yms…Tietysti on kiva juhlia merkkipäiviä tai viettää iltaa kavereiden kanssa hyvän ruuan merkeissä, mutta jos otan joka kerta jotain makeaa / viljapitoista kun sitä on tarjolla, niin se on kokonaisuudessaan aivan liikaa mulle. Monta kertaa viikossa ei ole enää satunnaista! Joten useimmin joudun kieltäytymään tarjotusta, eikä siitä yleensä kukaan sen kummemmin loukkaannu. Niinkuin en itsekään loukkaannu jos kasvissyöjä ei halua syödä tekemääni kinkkupiirakkaa. Poikaystäväni taas inhoaa homejuustoa yli kaiken (jo pelkkä haju aiheuttaa oksennusreaktion) joten hän kyllä kieltäytyy tarjottavasta, jos siinä on homejuustoa. Miksi tästä pitäisi loukkaantua? Tai pitäisikö vegaanin syödä maitoon leivottua pullaa, kun se on vaan ”satunnaista”?

      Sekin vielä, että hyvä jos sulle / joillekin sopii viljat ja sokeri – kaikille ei vaan sovi. Itsellä olen sen verran sokeriherkkä, että yksikin pulla saattaa laukaista hirveän hiilarihimon loppupäiväksi, jolloin tulee syötyä liikaa kaikkea turhaa (runsas hiilarinsyönti minut onkin lihottanut). Äidilläni alkaa närästämään vehnän syönti. Jotkut saavat vatsavaivoja vijoista, vaikka eivät olisikaan keliaakikkoja. Lisäksi esim. diabeetikkojen tulisi välttää ylimääräistä sokeria ja vehnää. Joten kyllä, on monia ruokavalioita jolloin satunnainen pullansyönti ei sovi / ole hyväksi.

      • 21.2.1

        Sanni sanoo

        Tuo on kyllä totta että tilanne voi olla se, etteivät pullatarjoilut ja potentiaaliset loukkaantumismahdollisuudet ole lainkaan satunnaisia. Mihin tuolloin pitäisi asettaa raja? Olen kohtelias kerran viikossa? Kerran kymmenessä päivässä…?

        Kyllä omasta mielestäni on aivan järkevää kuunnella ensisijaisesti omaa oloaan ja pitää selkeä kieltäytymislinja, jos tietää, että kohteliaisuudet voivat pahimmillaan suistaa kaiken maailman muunkin itselle sopimattoman syöpöttelyyn ja tätä myöten paljon huonompaan oloon kuin minkä yksi pulla tuo. Totta kai nämä ovat kaikki yksilöllisiä juttuja, ja joku vhh:lainenkin voi varmasti ilman mitään seurauksia tai jälkikiusauksia syödä silloin tällöin pullaa ja karkkia, mutta toiset eivät. Jos on saavuttanut hyvän tasapainon ja voittanut kiusauksensa, miksi sabotoida sitä vain jottei joku herkun tarjoaja pahoita mieltään? Tai mitenkäs vaikka keliaakikko, pitääkö hänenkin kohteliaisuudesta syödä vehnänen ja sietää vatsavaivat? Vegaaniesimerkki oli myös hyvä.

        No, mutta tosiaan, tilanteita on monia. Joskus on vain punnittava, kumpi tilanteessa painaa enemmän – oma olo vai toisen pahoittunut mieli.

  21. 22

    Cadoe sanoo

    Minulle maistuu sipsit ja juustot vähän turhan paljon. Minun ”ruokavammani” on, etten pysty syömään makeita tuotteita. Kyse ei siis ole itse valitsemastani ruokavaliosta tai laihduttamisesta, sokeri maistuu minusta äklöltä ja tulen huonovointiseksi. Tämä ”vika” on ollut minulla aina ja voitte kuvitella, että sitä on saanut selitellä. Monesti kahvipöydissä on tarjolla vain makeita herkkuja ja sitten tulee hirveä härdelli siitä, mitä minulle voisi tarjota, vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että pelkkä kahvi riittää mainiosti. Luulen, etteivät kaikki tuttunikaan ymmärrä oikeaa syytäni sokerin välttelylle ja uskovat minun laihduttavan tms.

    • 22.1

      Sanni sanoo

      Luulen, etteivät kaikki tuttunikaan ymmärrä oikeaa syytäni sokerin välttelylle ja uskovat minun laihduttavan

      Todennäköisesti :/ Jotenkin aito välinpitämättömyys makeaa kohtaan tuntuu valtaväestön taholta olevan kertakaikkiaan mahdoton ajatus, ja siihen on liityttävä jokin muu syy –> kuten laihdutus.

      Minullekin riittää usein pelkkä kahvi mainiosti, en edes tykkää yhdistää kahviin muuta syötävää kuin silloin tällöin tummaa suklaata. Hyvä kahvi maistuu parhaalta nimenomaan yksinään <3

  22. 23

    maria sanoo

    Pulla. Voi pullapullapulla. Pulla, popcornit ja päärynärosmariini creme brulee, niillä jos ihminen voisi elää. Välttelen noita syömällä paljon hedelmiä ja marjoja.

    • 23.1

      maria sanoo

      Niin juu, ei saa käsittää väärin. Ne ovat ehkä sellaisia että vievät herkästi käden, mutta nautin kyllä todella paljon niistä hedelmistä ja marjoistakin. En mitenkään ”tarvitse” elämässäni pullaa tai creme bruleeta tai edes niitä poppareita, mutta jos jotain hyvää tekee mieli, niin ne käyvät ensimmäisenä mielessä.

      Olen muuten huomannut tuon saman efektin, että mitä vähemmän herkkuja syö, sitä vähemmän niitä oikeasti kaipaa, ja päinvastoin, mitä enemmän niitä syö, sitä enemmän niitä himoaa.

  23. 24

    Helinää sanoo

    En osta itse koskaan muutakuin tummia suklaita, nekin yleensä ruohonjuuresta tai vastaavasta kaupasta ja hyvin harvoin. Mutta jos käyn laivalla 1-2x vuodessa mieheni kanssa joka aina ostaa ne 3 tarjousfasua vähintään tai joku tuo tuliaisina, niin syön niitä kuin leipää niin kauan kunnes ne on tuhottu :)
    Nyt taas yritän kovasti päästä makeasta irti viimekuisen laivareissun jäljiltä, raakakakuilla ja makeilla hedelmillä.

  24. 25

    Jonttu sanoo

    Ai mitkä on lempiherkkuja? :) Ei lainkaan vaikea kysymys:
    Boströmin mangoleivos, mansikat, hedelmäkarkit ja suklaakääretorttu (Rainbow). <3

    • 25.1

      Jonttu sanoo

      Ai niin, unohtui ne terveellisemmät mutta ei ollenkaan huonommanmakuiset herkut eli Jalotofu kylmäsavu, vesimeloni ja perunapiirakka. Näiden syömisestä en koe huonoa omaatuntoa. :)

  25. 26

    Riikka sanoo

    No entäs sitten, kun kaikki maistuu? Himoitsen juustoja, pullaa, karkkia, suklaata, leipää… kaikkea! Tämän perusteella voisi luulla, että olen melko pullukka, mutta kyllä minua vielä ihan hoikaksi voi sanoa. Vielä… Minkäänlainen ruokavalio ei oikein toimi, kun sitten sitä ,mistä on päättänyt kieltäytyä, tekee mieli niin ettei juuri muuta voi ajatella. Oikeastaan ahdistavaa. Olisi siistiä olla niinkuin mieheni, jolla joskus tekee mieli salmiakkia ja himo menee ohi ihan oikeasti parilla karkilla. Ja stressi pahentaa tilannetta, heti kun stressaa, voisin tyhjentää maailman ruuasta :(

  26. 27

    kirsikka sanoo

    En juo kahvia tai alkoholia. Jos minulle tarjotaan kahvia, niin kieltäydyn kohteliaasti ja sanon etten ole sitä koskaan juonut ja voisin ottaa kyllä vettä. Tämä aiheuttaa kummasteluja välillä ja ainoat vuodet kun olen voinut selittelemättä kieltäytyä ovat olleet raskausajat :D

  27. 28

    jomps sanoo

    Hyvä postaus! Olen itse ollu vajaan puoli vuotta vhh:lla. Laitoin juuri itselleni käyttökiellon maapähkinävoihin, sitä kun on alkanut huveta huomattavia määriä…

    Olen pitänyt tiukkaa linjaa ja kieltäytynyt kaikesta, mikä ei sovi ruokavaliooni. Itse koen myös niin, että teen vain hallaa itselleni syömällä sen tarjotun pullan. Mahakipujen lisäksi olen sen verran pahan luokan sokeriaddikti, että kyläpulla voisi hyvin laukaista taas himon ja saada homman leviämään käsiin. Siis ei pullille, kakuille, jopa hedelmille ja juureksille ainakin tässä vaiheessa.

    Joku ihmettelee, miten voi elää ilman leipää, toinen perunaa. Mieluiten pitäisin syömiseni kokonaan omana asianani, mutta välillä sitä joutuu sosiaalisiin tilanteisiin syömään. Kaipa ihmiset lähinnä peilaavat omia tottumuksiaan, kun joku kieltäytyy yleisesti tavallisiksi mielletyistä ruoka-aineista.

    Uskaltaisinkohan maistaa tuota Lindtin ysikymppistä? Saman valmistajan kasivitonen on minun makuuni (vielä) turhan kitkerää etenkin jälkimaultaan. Tummin sietämäni on nyt Green & Black’sin 85-prossainen.

  28. 29

    ärrä sanoo

    Minun tekee harvoin oikeasti mieli mitään herkkua, mutta ongelma on siinä, että kun ajattelen, että no okei tuossa on uutta karkkia mitä en ole maistanut -> otan yhden -> hups vaan puoli pussia katosi. Tai jos töissä otan kahvitunnilla keksin ajattelematta, niin onkin vaikeaa lopettaa. Jos en ota yhtäkään, ei tee ollenkaan mieli tai ole mitään himotuksia.
    Appivanhempien luona kyläileminen on vieläkin kovin hankalaa. EN vaan kehtaa kieltäytyä piirakasta tai pullasta, tai ainakin yksi keksi pitää ottaa. Joskus olen uskaltanut pyytää leipää pullan sijaan. Mutta vielä rohkaistun ja kieltäydyn. Pelkään vain että anoppini loukkaantuu, hän on hieman herkkä ruoan suhteen…
    Kesätöissä olen monesti ihmetellyt sitä, miten aina kyseenalaistetaan jos ei ota herkkua, mutta kukaan ei ikinä sano sille tädille, jonka pylly ei edes mahdu penkkiin, että älä nyt sitä ota enää kolmatta palaa piirakkaa.

  29. 30

    cherry sanoo

    Miksi kaikki ihmettelevä kommentointi pitää ottaa itseensä, vaikka ymmärrän, että se kyllästyttääkin ja tuputtaminen ärsyttää. Ruokajutut ja ihmetykset voi myös olla ihan small talkia, minäkin saatan joskus ihmetellä, jos joku ei tykkää viinistä tai juustoista enkä sillä mitään pahaa tarkoita! :)

    Ja monesti ruokavaliostaan tarkat itsekin tykkäävät puhua omasta ruokavaliostaan ja sitähän tämäkin postaus on ja ihmettelyä miksi toiset tykkäävät karkista tai pullasta. ;)
    Itsekin syön vähän sokeria, eineksiä yms. enkä syö lihaa, mutta muuten herkuttelen millä milloinkin. Kaikkea syön kohtuudella ja joskus mässään eikä minulla edes ole mitään lempiherkkua tai mitään himotuskohteita. Itse asiassa minä en oikein ymmärrä näitä superherkkuja, joiden syömisestä haaveillaan etukäteen. :D

    • 30.1

      Sanni sanoo

      Miksi kaikki ihmettelevä kommentointi pitää ottaa itseensä, vaikka ymmärrän, että se kyllästyttääkin ja tuputtaminen ärsyttää.

      No, jos joku päivittelee juuri sinulle, että miksi sinä et syö tätä, ja vänkää syitä kieltäytymiselle, niin mihin se pitäisi ottaa ellei itseensä? :D

      En toisaalta pohdi asiaa vain omalta kannaltani, vaan pidän aivan yleisesti epäkohteliaana tapaa kummastella, kyseenalaistaa ja kysellä selityksiä liittyen jonkun valintoihin. Ikäänkuin toisen pitäisi jotenkin hakea ihmettelijältä oikeutusta valinnoilleen.

      minäkin saatan joskus ihmetellä, jos joku ei tykkää viinistä tai juustoista enkä sillä mitään pahaa tarkoita! :)

      Jep, niin minäkin :) Mutta se on eri asia kuin viinin ja juuston tuputtaminen niistä kieltäytyvälle ja suoranainen silmien pyörittely ja vähättelevään sävyyn kommentointi päin henkilön näköä. En mitenkään näe hyvän tavan mukaisena käytöstä, jolla joku saadaan tuntemaan syyllisyyttä ja selittelyn tarvetta itselleen luonnollisesta asiasta.

  30. 31

    Ninde sanoo

    Oisko sulla reseptiä mainitsemallesi kookosmaito-viritys-jäätelölle? Mulla on jopa jäätelökone. Oletko ”jo” maistanut noin vuosi sitten kauppoihin tulleita Wheyhey-proteiinijäätelöitä?

    • 31.1

      Sanni sanoo

      Kookosmaitojäätelö valmistuu yksinkertaisimmillaan pelkästä kookosmaidosta tai -kermasta + makeutuksesta :) Voiko olla simppelimpää ^_^ Toiset hifistelevät ja sekoittavat esim. kookoskermaa ja kondensoitua kookosmaitoa saadakseen makeamman ja täyteläisemmän maun, esim. tähän tyyliin:
      http://antipastaa.blogspot.fi/2015/11/kahden-raaka-aineen-kookosjaatelo.html

      Ja kyllä, olen maistanut Wheyhey-proteiinijäätelöä kerran, mutta se oli ehtinyt pahasti sulaa kauppakassissa minkä arvelen vaikuttaneen makuun. Se nimittäin ei maistunut mitenkään erityisen jäätelömäiseltä, vähän kuivakkaa ja mautonta. Mutta luulen, että rakenne vaikuttaa makuun ja jäde olisi voinut olla paljon parempaa kylmänä ja vielä kiteisessä muodossa, nyt se oli tosiaan sellaista pirtelömäistä velliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.