Michelin-tähden vegaaniruokamaraton

Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.

Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.

Jogyesa_IMG_8862

Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.

Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa  – kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)

BalwooGonyang_IMG_2923

Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.

Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.

Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.

Balwoo_Gonyang_menu_IMG_2919

Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.

Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta – enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^

BalwooGonyang_diningroom

Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa ”kopperossa” ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne – mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.

Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;

”Where has this food come from?

I am ashamed to be eating it.

I will take it as medicine to get rid of greed in my mind

and to keep my physical being in order to achieve enlightenment”.

Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)

.

Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.

Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen – tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.

BalwooGonyang_IMG_8869

Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen ”puuro”, meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).

Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):

Suljuksim 

❤Gaeul cheaso doobujang – syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa

❤Muhwagwa – Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa

Juksang

Danhobakjuk – bataattikeitto punaisilla pavuilla

Yeongeon Mulkimchi – vesi-kimchiä lootuksenjuurella

.

Kommentit:

Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi ”ihan ok”, bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.

BalwooGonyang_IMG_8881

Toinen tarjoilu:

Sangmi

(alkuruoka nro. 1)

Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):

Neutari beoseot muchae muchim – viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.

❤Gaeul chaeso geojachae – ”stir-fried” (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.

Bugak – temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä

❤Saenma doenjang chamkkae muchim – korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.

.

BalwooGonyang_IMG_8881_detail

Kommentit:

Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.

Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.

BalwooGongyang_IMG_8890_numerot

Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).

Dammi

1 Beoseot jaepi deulggatang – perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.

2 Wooung jjim – Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa

3 Deodeok muchim – deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa

4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja

5 ❤Neungi beoseot gangjung – uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.

6 Yeongeunchojeolim – pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa

BalwooGongyang_IMG_8900

Seongso

7 ❤Sancho-dubuseon – grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja

8 Temple mandu – temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä

9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon – kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella

.

Kommentit:

Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.

Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)

Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.

Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.

vegaaniruoka

Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.

Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen…

 

BalwooGongyang_IMG_8908

Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:

Youmi

 eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria

Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)

Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.

Yeonip-bap – lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä

Doenjang-jjigae – soijapaputahnakeitto

Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).

Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)

Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)

BalwooGongyang_IMG_2941

Kommentit:

Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.

Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.

Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.

Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt…

BalwooGongyang_IMG_2945

Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^

Ipgasim

Hongsi-gureum – pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla

Doraji jeonggwak – hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta

.

Kommentit:

Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?)  hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.

 

Nam!

.

Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.

Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja – temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.

BalwooGonyang_IMG_8851

 

En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)

 

 

Kommentit
  1. 1

    Tarja sanoo

    Vau! Olisipa ihanaa joskus päästä maistamaan jotain tuollaista! Kiitos, kun jaoit! (olen täällä aivan vesi kielellä…)

  2. 2

    ... sanoo

    ”Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)”

    Ei syyllisyyden tunteita vaan nöyryyttä.

    • 2.1

      Sanni sanoo

      ”I am ashamed to be eating it” kääntyy mun englannin mukaan ”Häpeän syödä sitä”. Eli joo, ei syyllisyyttä mutta häpeää, ei sekään positiivinen fiilis. Ehkä tuo lause haluaisi tähdätä nöyryyteen, mutta liekö englanninkieliseen käännökseen sitten valittu väärä sana (ashamed)?

  3. 3

    Mintsi sanoo

    Vitsit, että näyttää hyvältä. Mietin tässä jo, että millähän verukkeella lähtisi käymään Koreassa. Tuonne pitää päästä syömään – vaikken edes ole kasvissyöjä. Ylipäätään temppeliruoka on kiinnostava alue, johon haluan jossain kohti elämääni tutustua tarkemmin.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Nyt vain tarkkailemaan jos Finskillä tulisi vaikka talvella hyvä Soul-lentotarjous..! ^_^ (…tai, jos ruokamatkan haluaa aloittaa jo ilmassa, kannattaa ehkä valita toinen lentoyhtiö… ;))

  4. 4

    sara sanoo

    Mielenkiintoisen kuuloisia ruokia ja aivan älyttömästi ruokaa! Itse en ikinä jaksa syödä kerralla kovin paljon, joten en yleensä menuissa syö lautasta aivan tyhjäksi, että jaksan maistella kaikkea. Vietnamissa kävimme jossakin hyvässä ravintolassa syömässä (saattoi olla Michelin- listattu) ja minun menussa viimeinen ruoka ennen jälkkäriä oli kattilallinen kalakeittoa tms ja sitä ennen taisi olla 6 annosta. :D Juu, jäi aika paljon syömättä. Saisi menuissa olla myös pieniruokaisille oma annoskoko niin ei menisi haaskuuseen niin paljon ruokaa.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Mä jaksan yleensä syödä maistelumenuissa kaikki annokset kun ne ovat niin pieniä ja niitä tuodaan pöytään niin hitaasti, ehtii edellinen annos aina jo vähän laskeutua :) Yleensä maistelumenun (jossa paljon vähemmän annoksia kuin tässä Balwoon menussa) syömiseen menee meillä miehen kanssa minimissään kolme tuntia, yleensä 4-5, niin tuo puolitoistatuntinen oli kyllä aika extreme-aika…. Enkä ollut varautunut että annoksia todella tulee noin hervottoman paljon, en rehellisesti tajua mitä järkeä siinä vielä pidemmässä menussa enää edes on… :D Jaksaako sitä enää edes nauttia erilaisista mauista jos/kun annoksia on jopa 40..? Muistelen tarjoilijan puhuneen jotain 45:stä pisimmän menun kohdalla. No, siinä ei sitten tosiaan enää tyjennellä kippoja vaan maistetaan vain vähän. Mikä sekin on kyllä ikävää ruokahävikin kannalta – onko mielekästä tarjoilla ateria josta osa päätyy väkisin hävikiksi…. :/ Sekin sotii vähän buddhalaisuuden arvoja vastaan. Jänniä juttuja nämä.

  5. 5

    sanoo

    Ah, kiitos makumatkasta! Todella mielenkiintoinen kirjoitus, ja nousi kyllä vesi kielelle kuvia katsoessa ja kuvailuja lukiessa. Jo siitakesienissä on minusta jännä, todella omaperäinen maku ja rakenne, joten en taida edes osata kuvitella noita toisia sieniä. Menu kuulostaa ihanalta, mutta kieltämättä ravintolan sisustus ei kauheasti houkuttele. Hassu ristiriita, kun kyllähän ihmiset menevät tuonne nimenomaan nauttimaan ruoasta ja maistelemaan uusia makuja.

    Muutenkin on ollut mielenkiintoista lukea kokemuksiasi. Itsekin olen kasvissyöjä, ja tämän kesän lopun Balkanin-matkalla elelin pari viikkoa hyvin pitkälti pitsalla ja satunnaisesti pastalla myös, kun täyttävät kasvisruokavaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Kotona syön lähes vegaanisesti, reissussa ja juhlissa olen kokenut helpommaksi joustaa ja syödä maitotuotteita ja välillä mereneläviäkin. Lihaa en halua syödä. Niin kuin aiemmin kirjoititkin, äkillinen lihansyönti varmaan myös pillastuttaisi vatsan. Parin viikon pitsakuuri nyt ei ollut kovin ideaali ja kroppaystävällinen, mutta rinkkareissulla energia tuli tarpeeseen. Kotona ei ole kyllä edelleenkään kauheasti tehnyt mieli pitsaa, ja maha on kiitellyt kuitupitoisemmasta ja muutenkin terveellisemmästä safkasta.

    Kreikassa taas varsinkin laktovegenä oli toissa kesänä tosi helppoa, ja siellä vegaanikin voinee löytää monien ravintoloiden ruokalistalta sopivaa syötävää. Viininlehtikääryleet ja kaikki, nam. :)

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Mä tapasin myös Koreassa pari vegaania (ja itse asiassa yhden vhh:laisenkin…!) jotka sanoivat joustavansa reissussa ruokavaliosta koska se etenkin Aasian maissa on niin hankalaa toteuttaa. Yksi ”vegaani” sanoi jopa syövänsä lihaa Aasiassa matkaillessaan, mutta minun on sanottava etten oikein näe sellaisia henkilöitä ”vegaaneina” (tai kasvissyöjinä ylipäänsä). Jos ei jaksa nähdä pientä vaivaa lihattoman ruoan etsintään ja päätyy syömään lihaa aina jos lihattomuus tuo haasteita, niin sitten ruokavaliossa on mielestäni kyse ”kasviksia suosivasta” ruokavaliosta, ei kasvissyönnistä tai vegaaniudesta.

      Kreikassa on tosiaan laktovegellä makoisat oltavat, mutta runsas juuston käyttö tekee vegaanin ruokailusta varmasti paikoin hankalaa.

  6. 6

    NG sanoo

    On kyllä ollut monipuolinen! Siinä sitä paneutumista korealaiseen kulinarismiin :) .. (vaikka buddhalaisuuden tuo muoto ei näy suhtautuvan kovin suurella myönteisyydellä ruoan mielihyväpuoleen, vaan syöminen on välttämätön paha.. tässä yksi selkeä ero buddhalaisen ja kristillisen maailmankatsomuksen välillä: kristinuskossa hyviä lahjoja kuten ruokaa saa ja tulee arvostaa, kunhan niistä ei tule elämän sisältöä)

    Millainen kasvi on perilla? Onkohan sen maailmankolkan erikoisuus…

      • 6.1.1

        Sanni sanoo

        Jep :) Sitä on tarjolla lähes aina (chilikastikkeella maustettuna) osana korealaista banchania eli pikku kipoissa erikseen pöytään tuotavia lisukkeita (kuuluvat aina pääruoan hintaan).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.