Matkakertomus: kuusi päivää Kreikassa

Tänään luvassa megapläjäys Kreikkaa, joten Kreikan ystävät (tai tulevat ystävät): nauttikaa :) En ehtinyt reissussa juuri kirjoitella, mutta tänään olen istunut autuaana koneen äärellä monta tuntia. Tuloksena syksyn 2017 Kreikan matkapäiväkirja. :)

Kuten kerroin aiemmin, tämän syksyinen reissu Kreikkaan oli erilainen normaaleihin saarihyppelyihini verrattuna. Oman spontaanin hyppäilyni sijaan pääsin suunnittelemaan matkaohjelman neljän hengen seurueelle johon kuuluivat mieheni ja minä sekä hänen vanhempansa.

Mieheni äiti oli Kreikassa toista kertaa, edellisen kolmen vuoden takaisen reissumme inspiroimana, ja miehensä ensimmäistä kertaa, vaimonsa ”ylipuhumana”.

Kreikkasyksy2017_Santorini_Classic_IMG_1183

Oia, Santorini

Kun kuulin anopin toiveesta päästä kokemaan Kreikkaa toisenkin kerran, lähdin tietysti into piukassa ideoimaan matkaa. Sain vapaat kädet räätälöidä matkan, ainoana referenssinä ”ne kauniit auringonlaskut”. Kun on kerran kokenut Santorinin auringonlaskut, on tosiaan vaarana että saattaa haluta nähdä niitä vielä toisenkin kerran.

(Vaikka auringonlaskujen väriloisto ja näkyvyys tietenkin vaihtelevat päivästä toiseen, eikä joka ilta voi odottaa samanlaista takuunäytöstä, ei Santorinin auringonlaskujen kauneutta liioitella. Täällä luonto on järjestänyt auringonlaskulle aivan erityisen lumoavat puitteet, ja jostain syystä auringonlaskut näkyvät tällä Egeanmeren alueella tyypillisesti paljon intensiivisempinä kuin monilla muilla saarilla.)

Kreikkasyksy2017_Santorini_Classic_IMG_1162

Oia, Santorini

Koska mukaan lähti Kreikan ensikertalainen, valitsin Santorinin itsestään selvästi osaksi ohjelmaa. Missään muualla Kreikassa ei näe vastaavia maisemia, ja mielestäni Santorini on kaikessa turistillisuudessaankin yksinkertaisesti fantastinen introduction to Greece.

Tietysti seurueeni mieltymykset ja mm. terveysseikkojen sanelemat aktiivisuusmahdollisuudet määrittelivät myös osaltaan matkaohjelman profiilia.

Paroskuvitus_IMG_6099

Paros

Halusin luoda porukalle reissun, jossa kantavana elementtinä oli ei-paljon eikä pitkiä kävelyetäisyyksiä sisältävä elämyksellisyys kuten näköalat, hyvä ruoka, uimarannat ja aito kreikkalainen kylätunnelma.

Kun käytössä oli vain kuusi täyttä matkapäivää perillä, oli kohteiden myös sijaittava logistisesti järkevässä linjassa.

Paros Parikia

Agios Konstantinos, Paros

Toiseksi saarikohteeksi valikoitui luontevasti saari Santorinin ja Ateenan laivareitin välillä, jolloin siirtymäaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Valitsin Paroksen, koska se on todella monipuolinen kohde tarjoten viehättäviä postikorttinäkymiä ja lomatekemistä jokaiseen makuun. Lisäksi se sattuu olemaan oma henkilökohtainen lempisaareni.

Viimeinen matkapäivä vietettiin mieheni toiveesta Ateenassa. Miljoonakaupungin syke toi mukavan kirpeän kontrastin leppoisalle saarielämälle.

Kreikkasyksy2017_IMG_1155

 

Tällainen matkamme oli.

 

Perjantai 29.9.

Lento Helsingistä Ateenan kautta Santorinille. Yleensä menen saarille aina laivoilla, mutta lentoaikataulun puitteissa emme olisi ehtineet perjantai-iltana enää päivän viimeiseen Santorinin laivaan. Näin ollen päädyin buukkaamaan jatkolennon Santorinille, ja mielenkiintoisesti lennon hinta oli halvempi Santorini-lisällä kuin jos olisimme lentäneet Ateenaan. Lentohinnoittelun logiikka ei aina avaudu….

Kreikkasyksy2017_IMG_0900

Imerovigli

Majoituimme lomahuoneistoon Imeroviglin kylässä. Kalderanäköala oli ehdoton vaatimus, koska Santorinilla kaldera on se juttu. Valitsin kalderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Imeroviglin tuntien sen huikeat maisemat  ja rauhallisen atmoksen, ja löysin vieläpä erittäin kohtuuhintaisen, toiveita vastaavan kämpän.

Santorinin eri alueista ja majoitusmahdollisuuksista budjettinäkökulmasta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Kaldera on saaren kallein alue, itäinen, lättänä rantapuoli saaren edullisin.

 

Lauantai 30.9. Kaldera-päivä

Ohjelmassa yksinkertaisesti: kalderan ihailua. <3

Kalderan reunaa kulkee yksi Kreikan kauneimpia maisemareittejä, jonka harva Santorinin kävijä missaa. Reitistä voi nauttia itselle sopivissa paloissa joko kävelemällä pienempiä pätkiä Firan, Firostefanin ja Imeroviglin välillä tai vetämällä vaelluskengät jalkaan ja patikoimalla koko reitin saaren kärkeen Oian kylään saakka. Maisemat ovat upeat valitsi minkä pätkän tahansa.

Kreikkasyksy2017_IMG_0953_Oia

Kalderan reunareitti Firostefanin kohdalla

Kreikkasyksy2017_IMG_0958

Mukava ”parkkipaikka” jos alkaa janottaa :)

Imeroviglin ja Firan välillä urbaanit palvelut ovat koko ajan lähellä koska tällä pätkällä ei poistuta kylien alueelta. Imerovigli, Firostefani ja Fira ovat käytännössä yhteenkasvanutta aluetta. Jos alkaa väsyttää tai hiukoa, voi koska vain pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan tai hypätä bussiin tai tilata taksin takaisin kämpille.

Imeroviglin ja Oian välillä suurin osa reitistä taas kulkee kauempana päätiestä, eikä tällä välillä ole muita kyliä. Pakkaa reppuun tarpeeksi vettä (ja eväitä) jos lähdet tälle reitille. Jos ajoitat kävelyn niin, että saavut Oiaan auringon laskiessa, on näkymä yksi palkitsevimpia laskeutuessasi kukkulan laelta kohti vaaleanpunaiseksi värjäytyvää kylää. Itse patikoin reitin viime syksynä.

Kreikkasyksy2017_IMG_1012

Me kävelimme Imeroviglistä pääkaupunkiin Firaan pysähtyen puolivälissä lounaalle Firostefaniin.

Firassa ostimme leipomosta hervottomat kakkupalat Appi Karkkipäivän syntymäpäivän kunniaksi (tai minä en :D) ja palasimme bussilla Imerovigliin.

Nautimme asunnolla kakkukahvit ja ehdimme rentoutua terassin porealtaalla ennen illallista läheisen ravintolan kattoterassilla.

Kreikkasyksy2017_IMG_1060

Tänä iltana auringonlasku jäi piiloon pilvien taakse, mutta komealta se näytti näinkin.

 

Sunnuntai 1.10. Santorinin saarikierros

Vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan saareen kumijalkakyydillä.

Santorinin ensikertalaiselle suosittelisin vierailua ainakin Akrotirin arkeologisella alueella (Akrotiri on Santorinin oma ”Pompeiji”, hurjan mielenkiintoinen kohde), Kamarin tai Red Beachin rannoilla (ensimmäinen on perinteinen rantalomakylä palveluineen, jälkimmäinen eristäytynyt ranta dramaattisen värisellä kalliotaustalla) ja tietysti Oiassa.

Kreikkasyksy2017_IMG_1109

Kalderan reunaa Akrotirin majakalta päin

Koska anoppi oli jo nähnyt Akrotirin muinaisen kaupungin edellisellä vierailulla, eikä sunnuntai tuulisuutensa vuoksi sopinut rantapäiväksi, valitsin kohteiksi Pyrgosin kylän, Akrotirin majakan saaren lounaisessa päässä sekä Santo Winesin.

Santo Wines on paikallisten viinintuottajien osuuskunnan keskus josta saa ostaa kaikenlaisia paikallisia herkkuja, tietysti maistella viinejä sekä katsella upeaa kalderamaisemaa viihtyisällä terassilla chill-musiikin soidessa taustalla.

Pyrgos_Santorini

Pyrgos

Pyrgos on Santorinin korkeimmalla kohdalla sijaitseva kylä ja tyyliltään klassinen valkoinen, kykladinen ”labyrinttikylä”. Megalochorin ohella se on Santorinin viehättävimpiä ei-kalderan-reuna-kyliä ja säilynyt suhteellisen epäturistillisena.

Pyrgoksen tunnusmerkki on laventelin siniseksi maalattu kirkko joka näkyy kauas. Kylän huipulla seisovalta linnoitukselta on 360 asteen näköalat ympäri Santorinia – täältä näkee koko saaren rannasta rantaan ja hahmottaa paremmin, miten pieni paikka Santorini lopulta onkaan pinta-alaltaan.

Kreikkasyksy2017_IMG_1092

Maisema kalderalle Pyrgoksen laelta

Lähellä Pyrgosia sijatseva Santo Wines on niinikään yksi saaren mukavimpia näköalöapaikkoja (suosittelen ehdottomasti 19 euron wine tasting –settiä) ja monen saarelaisen mielestä jopa parempi paikka katsoa auringonlaskua kuin tuhansien ”auringonlaskuturistien” täyttämä Oia.

Me pysähdyimme Santo Winesiin vain ostoksille ja ottamaan parit pakolliset maisemakuvat ja jatkoimme Oiaan liittyen iloisesti sunset-turistien joukkoon. 1000 muuta seuralaista tai ei, Oiassa on oma viehätyksensä. Mikään muu kreikkalainen maisema sinisine kirkon kupoleineen ja tuulimyllyineen tuskin on päätynyt yhtä moneen postikorttiin.

Kreikkasyksy2017_IMG_1204

Popparit esiin, Oian sunset-show alkaa

Kreikkasyksy2017_IMG_1224

…ja meidän iltanamme se oli tällainen…

Maanantai 2.10. Parikia

Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Parokselle. Matka Santorinilta Parokselle vie katamaraanilla alle kaksi tuntia, ja saavuimme perille sopivasti lounasaikaan.

Täällä majapaikkamme oli perinteinen kreikkalainen majoitusmuoto eli domatia, jota itsekin aina hyödynnän omilla Kreikan reissuillani. Domatia eli yksityinen vuokrahuone on etenkin sesongin ulkopuolella huippuedullinen tapa majoittua ja sopii etenkin omaa keittiötä arvostavalle. Meidän 90 neliön huoneistomme ihan Parikian ydinkeskustassa maksoi neljältä hengeltä 80 euroa / yö.

Kreikkasyksy2017_IMG_1303

Päivän ohjelmassa oli tutustuminen saaren pääkaupunkiin, tunnelmalliseen Parikiaan.

Söimme lounasta rantakadulla, vaeltelimme vanhan kaupungin valkoisilla kujilla, otimme kuvia bougainvilleoista ja vierailimme lempipaikoissani kuten Kastrolla ja Ekatontapylianin kirkossa. Anoppia kiinnostavat kirkkonähtävyydet joten aina sellaisen osuessa sopivasti reitille, vein porukan kirkkoon. :)

Kreikkasyksy2017_IMG_5741

Auringonlaskua katsoimme Agios Konstantinoksen pienen kirkon kupeessa. The place to be at sunset, jos minulta kysytään <3

Illallista nautittiin ulkoilmaterassilla suuren puun alla, ja minä tilasin reissun ensimmäisen munakoisoannokseni. Valkoisia munakoisosiivuja manouri-juustovaahdolla ja villivihannespestolla….

 

Tiistai 3.10. Paroksen saarikierros

Vuokrasimme auton ja suuntasimme ensimmäisenä kohti tuulensuojaista rantaa, josta asuntomme vuokraaja oli vinkannut.

Kykladit ovat tunnettuja tuulisuudestaan ja Paroksella tuulikin kahtena ensimmäisenä päivänämme oikein napakasti. Siinä ei paljon aurinkokaan lämmittänyt. Farangasin ranta saaren eteläpuolella oli kuitenkin tuulelta suojassa ja anoppi pääsi vihdoin uimaan. Minä, ”badkruka”, en tunnetusti veteen menosta niin välitä mutta olin onnellinen kun se mahdollistui toisille. :)

Kreikkasyksy2017_IMG_1361_2

Farangas

Kreikkasyksy2017_IMG_1364

Fisilanis Taverna, Logaras

Seuraava pysäkki oli kalataverna Logarasin kylän rannalla.

Kävin täällä ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa huhtikuussa ja ihastuin paikkaan. Mitkä ovatkaan paremmat puitteet kreikkalaiselle lounaalle kuin kaunis hiekkaranta ja turkoosina kimmeltävä meri. Appikin sanoi että hän on tyytyväinen jo saadessaan katsella tällaista merimaisemaa.

Kreikkasyksy2017_Naoussa_IMG_5293_2

Naoussa

Saarikierroksemme jatkui ylös kukkuloille Lefkesin kylään, saaren kuvaukselliseen entiseen pääkaupunkiin, ja sieltä yhteen Paroksen klassisimmista kohteista, Oian tavoin satoihin postikortteihin ikuistettuun Naoussaan. Tämä perinteinen kalastajakylä on viime vuosikymmenenä kokenut muutoksen ”pikku-Mykonosmaiseen” suuntaan houkuttaen vieraakseen Kreikan jetsettiä ja julkkiksia. Täältä löytyvät Paroksen hienoimmat hotellit, trendikkäin yöelämä ja parhaat kalatavernat. Illallinen Naoussan sataman pöytien täyttämällä aukiolla lämpimässä kesäillassa on THE Kreikkaelämyksiä parhaimmillaan. Syksyisin sää on usein liian tuulinen Naoussan satamatavernoista nauttimiseen.

Kun palasimme Parikiaan ehdimme juuri katsomaan auringonlaskun Agios Konstantinoksen kirkolle ja sitten väsynyt porukka suuntasi kotiin, tuhti lounas Logarasissa ei jättänyt tilaa illalliselle.

Kreikkasyksy2017_IMG_1450

Keskiviikko 4.10. Antiparos

Päivän ohjelmassa oli Paroksen sisarsaari Antiparos ja sen kuuluisa tippukiviluola. Antiparoksen ja Paroksen erottaa vain 1,1 km levyinen salmi ja Antiparokselle pääsee vain Paroksen kautta Poundan satamasta liikennöivällä pikkualuksella.

Saarella asuu toista tuhatta ihmistä ja se on oma kuntansa, ei osa Parosta, toisin kuin itse luulin viime kevääseen saakka. Täällä kun käy saa siis yhden uuden saaren saarilistaukseensa. ^_^

Kreikkasyksy2017_AntiparosCave

Kuuluisalle luolalle en ole aiemmilla Antiparos-vierailuillani autottomana päässyt (saaren bussi ei enää liikennöi syksyisin), mutta nyt tuli tämäkin kohde nähtyä. Ja upea se olikin. Minulle tuli ihan Tolkienin Kääpiöiden maailma mieleen… :) Tosin 400 jyrkän portaan pituudellaan luola ei ollut ihan helpoin kohde seurueen vanhemmalle puolikkaalle. He tulivat sisään osan matkaa ja onneksi kuitenkin jo alkupätkän näkymät olivat kuulema niin vaikuttavia, että ne tekivät visiitistä vaivan arvoisen.

Wikipedian mukaan Antiparoksen luola  oli maailman tunnetuimpia luolia 1600-1800-luvuilla. Kuriositeetti: luolasta löytyyy tunnettujen historiallisten hahmojen kirjoittamia graffiteja, kuten Lordi Byronin ja Kreikan kuninkaan Oton ja kuningatar Amalian (1700-luvulta).

Kreikkasyksy2017_IMG_1476

Pantelis Taverna, Antiparos

Nautimme jälleen rantatavernalounaan ja fiilistelimme Antiparoksen uneliasta tunnelmaa. Lokakuussa saarella ei enää ole montaakaan paikkaa auki, ja luolakin sulkeutuu talveksi.

Illalla lastauduimme Pireukseen vievään laivaan ja saavuimme Ateenaan puolilta öin.

Kreikkasyksy2017_IMG_1522

Torstai 5.10. Ateena

Appi Karkkipäivä, tai tarkemmin sanottuna hänen polvensa, alkoi tässä vaiheessa matkaa olla sen verran väsynyt, että päädyimme skippaamaan suunnitellun vierailun Akropolilla ja valitsemaan kohteita, joihin pääsee mahdollisimman vähäisellä kävelyllä.

Ateenan keskustan liikenne on Euroopan ruuhkaisimpia, eikä kaupunkiin ole ihanteellista tutustua autoillen.

Kreikkasyksy2017_IMG_1497

Paras ei-kävelyllinen tapa katsella Ateenan nähtävyyksiä onkin asettua jollekin sen kukkuloista, joista korkein, 277 m korkuinen Lykavittos, tarjoaa parhaat maisemat.

Täältä on esteettömät 360 asteen näkymät ympäri kaupunkia aina merelle ja Pireuksen satamaan saakka. Näkymistä voi nautiskella avoimella näköalatasanteella tai kukkulan laella sijaitsevassa kahvilassa tai ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu illalliskohde, auringonlasku ja hämärän laskeutuminen kaupungin ylle täältä seurattuna on maaginen kokemus.

Lykavittos on ehdottomia lempipaikkojani Ateenassa ja siellä on käytävä jokaisella Ateenan visiitillä. <3 Kukkulalle pääsee joko kävellen kahdelta puolelta tai kiskoköysiradalla Kolonakin kaupunginosasta.

Kreikkasyksy2017_IMG_1513

Lounasta nautimme hotellimme lähellä Psirrin värikkäässä kaupunginosassa, niinikään lempparialueitani. Ohjelmaan kirjaamaani bougatsa jäi tällä kertaa väliin, sillä kaikki halusivat säästää vatsaa illalliselle, joka tulisi vaatimaan kaiken liikenevän tilan :)

Appi Karkkipäivän jäädessä lepäämään hotellille me muut suuntasimme klassiselle Monastiraki-Akropolis-Plaka-kävelylle. Tämä ”turisti-Ateenan” alue on lopulta yllättävän kompakti, ja jos loputtomat matkamuistokrääsäkaupat pystyy sysäämään tietoisuudestaan (tai mikäli ne ylipäänsä eivät haittaa), on Akropolin ja Ermou-kadun välinen alue mielestäni yksi Euroopan kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kävelyalueita.

Kreikkasyksy2017_IMG_1643

Viikko-finalemme oli pitkän kaavan illallinen Funky Gourmetissa, Ateenan kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tätä vierailua olen odottanut ja kaavaillut jo vuosia..! Minullehan kelpaa kreikkalainen tavernapöperö enemmän kuin hyvin, mutta ehkä juuri siksi, että niin rakastan perinteistä kreikkalaista ruokaa, minua on kiinnostanut päästä maistamaan kreikkalaisia makuja modernilla otteella.

Illallinen olikin elämys vailla vertaa, ja kuten arvata saatatte, siitä on tulossa oma postauksensa. Sen verran voin paljastaa, että lautasilta löytyi mm. kreikkalainen salaatti lumen muodossa (!) sekä lampaan aivoja. Jälkimmäiset eivät tosin minun lautaseltani.

Kotiuduimme puolen yön jälkeen ja kaaduimme vatsat ja mielet täynnä sänkyihimme. Hotellin ikkunoiden takana Parthenon-temppeli hohti arvokkaana ja arvoituksellisena yövalaistuksessaan Akropolin laella. Kuinkahan monta sataa tai tuhatta vuotta se vielä seisoo siellä…?

”Kun päästään kotiin, aion kopioida sen Funky Gourmetin keittiön tervehdyksen..!” Appi Karkkipäivä lupasi. Vielä lentokoneessakin hän puhui siitä – suolaisen makea, kekseliäs annos oli tehnyt vaikutuksen. Jäämme odottamaan hänen versiotaan valkosuklaalla päällystetystä kalakeksistä…! :)

Kreikkasyksy2017_IMG_1295

Ihan yhtä kirkasta ja pilvetöntä auringonlaskua kuin kolme vuotta sitten emme päässet näkemään, mutta kauniita olivat nämäkin.

Hyvässä seurassa pilvikin saa aina kultaisen reunan.

Kommentit
  1. 3

    Tarja sanoo

    Ihana, lämminhenkinen matkakertomus! Kiitos kaunis virtuaali-matkanjohtaja Sannille taas kerran! <3

  2. 4

    Arlene sanoo

    Voi vitsit, ku oli ihana matkapäiväkirja ^_^ Mahtavaa, et oli mukava reissu :)

    • 4.1

      Sanni sanoo

      :) :) Kun olisi vielä ollut vähemmän tuulinen sää alkumatkasta niin me naiset oltais tykätty enemmän, mutta appi kiusoitteli, että hän oli henkilökohtaisesti tilannut viileämmän sään omaan makuunsa ^_^ :D

  3. 5

    Tuulikki sanoo

    Hei ja kiitos hienosta postauksesta! Viikon päästä tähän aikaan olen menossa laivalla Ateenasta kohti Parosta, josta sitten jatkan Santorinille. Sain hyviä vinkkejä: taidan esim. kulkea tuon kalderan reunaa kulkevan polun ja ennen kotimatkaa käyn Ateenassa Lykavittos-kukkulalla.

  4. 6

    Elina sanoo

    Hei, voisitko kertoa enemmin lentoyhteyksistä Santorinille? Olemme miettineet matkaa sinne ensi pääsiäisenä ja koska matkapäiviä on käytössä silloin vain muutama, olisi lentomatka ainoa vaihtoehto. Jostain sivustoilta äkkiä katsoen en löytänyt yhtään lentoa, jossa Helsinki-Santorini olisi myyty samalla lipulla, vaan pitäisi ostaa erikseen Helsinki-Ateena ja sitten Ateena-Santorini. Millä lentoyhtiöllä te menitte? Kaikki tieto on tervetullutta!
    Terveisin, Elina

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Hei Elina! Me lensimme Aegeanilla, joka lentää Helsingistä Ateenaan keväästä syksyyn, kuten Norwegian ja Finnairkin (Finnairin lentokausi on kaikkein lyhin). Valitettavasti mikään lentoyhtiö ei lennä Suomesta Kreikkaan suorin lennoin talvikaudella (lokakuun lopusta huhtikuuhun), mutta Aegeanin lennot jatkuvat sopivasti juuri pääsiäisviikonloppuna, alkaen 30.3. (Norwegianin lennot jatkuvat vasta 21. huhtikuuta alkaen.)

      30.3. vain ette valitettavasti ehdi Aegeanin päivän viimeiselle Ateena-Santorini-lennolle, koska se lähtee samaan aikaan kuin Aegeanin Helsinki-Ateena-lento saapuu. :/ Ette myöskään pääse Ateenaan perjantaina 30.3. tarpeeksi ajoissa millään muullakaan lentoyhtiöllä, tsekkasin ja kaikki lennot saapuvat vasta kello 19.50 jälkeen – ja kaikissa muissa lennoissa on useiden tuntien vaihtoajat. Ei siis järkevää.

      Mikäli haluatte Santorinille pääsiäisviikonlopuksi, ja lähtöpäivä olisi pitkäperjantai, vaihtoehdoksi taitaa jäädä yöpyminen Ateenan lentokentällä ja hypätä lauantaina aamun ensimmäiseen Santorinin koneeseen, tälle lentokombolle Momondo näyttää tällä hetkellä hintaa 153 euroa.

      Toivottavasti tästä oli apua :)

      • 6.1.1

        Elina sanoo

        Hei Sanni,
        Ja suuret kiitokset perusteellisesta vastauksesta. Alan miettiä asiaa, joten luultavasti palaan vielä lisäkysymyksillä jossain vaiheessa myöhemmin.
        Hyvää viikonlopun jatkoa!

  5. 7

    Leena sanoo

    Hei,

    Kyllä oli kiva lukea matkakertomusta, etenkin kun aamulla herättiin ensimmäinen yö Kreetan saarella.

      • 7.1.1

        Leena sanoo

        Kiitos toivotuksista! Tällä kertaa ollaan Agios Nikolaoksessa ja sopivan lämmintä on.

  6. 8

    sanoo

    Mun mielestä auringonlaskut ovat toisinaan jopa upeampia, kun mukana on hieman pilvilauttoja :) Voi kun tulikin taas ”auringonnälkä”. Suomessa on taas pitkään ollut niin ankean harmaata :/

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Mun mielestä auringonlaskut ovat toisinaan jopa upeampia, kun mukana on hieman pilvilauttoja :)

      Itse asiassa olen samaa mieltä :) Pilvet tekevät taivaasta mielenkiintoisemman näköisen ja ovat kuin omaa taidettaan :) Mutta se on tietysti auringonlaskun katselijalle vähän tylsää jos pilvet peittävät auringon kokonaan tai juuri ratkaisevassa vaiheessa auringon valuessa horisonttiin…

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Kyllä se tykkäsi :) Etenkin niistä paikoista joissa sai vain katsella upeaa maisemaa rennosti varjossa sikaria poltellen ^_^ Tätä olin osannut ennakkoon jo aavistellakin, millä perusteella Santorini – Amorgos olisi ollut kaikkein ihanteellisin yhdistelmä. (Amorgoksen Aegialis-hotelli on Santorinin kalderanreunahotellien tapaan sellainen paikka, jossa voi nauttia täyttä lomaa poistumatta terassilta… <3) Harmillisesti Amorgosta ei sitten pystynyt sisällyttämään viikkoomme millään järkevällä tavalla, koska sinne on niin rajalliset laivayhteydet. :/

  7. 10

    sanoo

    Kiva matkakertomus!

    Se on jännä, kuinka ihminen ”fiksoituu” (tämä positiivisessa mielessä siis) joihinkin paikkoihin. Sinä pidät Sveitsistä ja Kreikasta ja minulle taas ne ”it-paikat” ovat Etelä-Afrikka (jossa vietin monen monta vuotta töitten parissa) ja Rooma, jossa olen käynyt niin usein, että voisin varmaan liikkua siellä silmät suljettuna. Viimeksimainitusta olen yrittänyt hiukan vieroittautua, etten ihan tapojeni orja olisi :)

    Tulin siihen tulokseen, että ehkä minunkin pitäisi tutustua kreikkaan hiukan paremmin!

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Se on jännä, kuinka ihminen ”fiksoituu” (tämä positiivisessa mielessä siis) joihinkin paikkoihin.

      Totta, kullakin on ne omat it-paikkansa :) Minäkin muuten tykkäsin tosi paljon Etelä-Afrikasta, tosin olen käynyt siellä vain kerran. Rooma taas ei tehnyt ihme kyllä syvää vaikutusta, mutta luulen että siihen vaikutti matkan tyyli: se oli lukion kulttuurikurssiin liittyvä matka ja vapaa-aikamme todella valvottua, en siis päässyt lainkaan tutustumaan kaupunkiin omatoimisesti (vaikka olin jo täysi-ikäinen…)

  8. 11

    Kukka sanoo

    Kiva oli lukea reissustanne. Olinkin jo ehtinyt käydä sivuilla monta kertaa matkaraporttia odottaen :)

  9. 12

    Jukka sanoo

    Ai että – kyllä oli kiva postaus, lämminhenkinen ja hyvällä fiiliksellä kirjoitettu sekä kerrassaan hienoja kuvia, jeee 😊
    Oli ihan ’pakko’ lukea kahteen kertaan: ensin aamulla ja nyt hieman paremmalla ajalla alkuillasta. Tästä stoorista tuli taas niiiin hyvä mieli – kiitos Sanni! 😀
    Sen verran jo eka lukeminen viritteli kreikkakuumetta, että koska päivän ohjelmassa oli autolla reissaamista, tuli matkamusaksi valittua George Dalarasin upea konserttitaltiointi syyskuulta 2008 konsertista, joka pidettiin Herodes Atticus ulkoilmateatterissa – mahtava tunnelma ja yleisö täysillä mukana 🇬🇷 😍
    Postauksen toinen lukeminen oli vielä ekaa lukukertaakin suurempaa nautintoa tällaiselle Kreikan saaristoon ja rannikkoseutuihin hurahtaneelle…. Paljon löytyi itsellekin tuttuja, mutta myös (vielä) tuntemattomia paikkoja (sinänsä kyllä tutuilla saarilla), joihin tämän postauksen antamalla kipinällä pitää ehdottomasti vielä joskus päästä käymään 👍

    Reissukokoonpanostasi itsekin mietin, mitä appiukkosi kaiken kaikkiaan tykkäsi reissusta, kun ymmärsin aiemmin kirjoittamasi perusteella, että häntä piti vähän ’suostutella’ mukaan matkalle. Tuolla aiemmassa kommentissa jo vastasitkin tähän, joten hauska kuulla, että kävi kuten itsekin hieman vastaavista tilanteista kokemusta omaavana osasin aavistella 😊
    Nyt sitten vielä vesi kielellä odottelemaan sitä ruokapostaustasi…..
    In the meanwhile, lähdenkin tästä paistamaan saganaki -juustoa, päälle tiraus puristettua sitruunamehua ja seuraksi tuoretta tomaattia sekä rapeaa paahtoleipää… Niin ja ruokajuomaksi tietty lasi kylmää retsinaa, yamas!

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Sen verran jo eka lukeminen viritteli kreikkakuumetta, että koska päivän ohjelmassa oli autolla reissaamista, tuli matkamusaksi valittua George Dalarasin upea konserttitaltiointi syyskuulta 2008 konsertista, joka pidettiin Herodes Atticus ulkoilmateatterissa – mahtava tunnelma ja yleisö täysillä mukana

      Täytyypä kuunnella tuo huomenna :) (…nyt menossa nukkumaan, aikamoinen matkaväsymys päällä näköjään kun jo yhdeksältä alkoi tv:n ääressä pää pilkkimään… :D) Herodes Atticus -teatterielämys on muuten vieläkin kokematta, ja se on jotain jonka ehdottomasti haluan Ateenassa joskus kokea :)

      Paljon löytyi itsellekin tuttuja, mutta myös (vielä) tuntemattomia paikkoja (sinänsä kyllä tutuilla saarilla), joihin tämän postauksen antamalla kipinällä pitää ehdottomasti vielä joskus päästä käymään

      Mahtavaa :)

      Reissukokoonpanostasi itsekin mietin, mitä appiukkosi kaiken kaikkiaan tykkäsi reissusta, kun ymmärsin aiemmin kirjoittamasi perusteella, että häntä piti vähän ’suostutella’ mukaan matkalle. Tuolla aiemmassa kommentissa jo vastasitkin tähän, joten hauska kuulla, että kävi kuten itsekin hieman vastaavista tilanteista kokemusta omaavana osasin aavistella

      Joo, kyllähän se tykkäsi, mutta luulen, että Amorgoksen Aegialis Spa Hotel olisi ollut appiukolle vielä Parosta mielekkäämpi kohde. Siellä olisi saanut samalla lailla rentoutua maiseman äärellä kuin Santorinilla, Paroksella meidän hotellilta ei ollut maisemaa kun se sijaitsi keskellä kaupunkia. Ja Paroksella tekeminen sisälsi ehkä vähän liikaa kävelyä loppujen lopuksi… mutta Antiparoksen luolasta hän ainakin tykkäsi, oli kuulema mielenkiintoinen ja vähän erilainen vierailukohde :)

      Nyt sitten vielä vesi kielellä odottelemaan sitä ruokapostaustasi…..

      Usko tai älä mutta appiukko pyöräytti jo tänään ensimmäisen kokeiluversion Funky Gourmet -annoksesta…! ^_^ Tulos oli niin hyvä että saatanpa ”pölliä” reseptin esiteltäväksi blogiinkin… :D

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Vallais Villas, ja todellakin suosittelisin. Uskomaton value-for-money, kun miettii, että monet samalla alueella ja samoilla maisemilla olevat huoneistot maksavat 4-5 kertaa enemmän…

      • 13.1.1

        Anskuuu sanoo

        Ihana postaus ja kiitos vaan mahtavasta hotellivinkistä – vaikuttaa loistopaikalta ja varasinkin huoneen 2 viikon päästä alkavalle Santorinin reissullemme! :)

        Sivuilla lukee Continental Breakfast, oliko sulle mahdollista saada vhh-aamupalaa?

        Niin ja myöhästynyt kiitos aikaisemmasta Paros – Naxos vertailustasi (kysyin kumpaa suosittelet), en kerennyt sinne vanhempaan postaukseen enää vastaamaan :)

        • 13.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ihana postaus ja kiitos vaan mahtavasta hotellivinkistä – vaikuttaa loistopaikalta ja varasinkin huoneen 2 viikon päästä alkavalle Santorinin reissullemme! :)

          Oho, sinähän olit nopea…! ^_^ :) Tuo paikka on kyllä todellinen löytö, voisin mieluusti palata uudestaan (mutta vain porukalla, yksin matkustavana minulla ei olisi tällaisiin varaa… ^_^)

          Sivuilla lukee Continental Breakfast, oliko sulle mahdollista saada vhh-aamupalaa?

          No minähän teen aina joka tapauksessa oman aamupalan (koska syön aamulla niin paljon kasviksia eikä sellaista määrää kasviksia saa kuin joidenkin hotellien buffet-aamiaisella), eli en välittänyt alkaa tilaamaan Vallaisissa erikseen vhh-aamiaista. Se olisi kuitenkin varmaan ollut mahdollista, koska aamiaiseen kuitenkin kuului vaihtelevasti myös kananmunaa. Paikan aamiaiskonseptiin kuuluu, että aamupalaruokia vähän varioidaan päivästä toiseen, eli yhtenä päivänä aamiainen voi olla munakas, toisena aamuna kulhollinen jogurttia ja hedelmiä. (Aamiainen tuodaan suoraan omaan huoneeseen, sitä ei syödä erillisessä aamiaistilassa.) Leipä, tuoremehu ja kahvi tai tee kuuluvat aamiaispakettiin joka päivä. Kasviksia ei tarjottimella juurikaan näkynyt tomaattisiivua lukuunottamatta. Jos olisi erikseen toivonut, olisi kenties ollut mahdollista saada joka aamu esimerkiksi pelkästään munakasta. Mutta koska huoneiden varustukseen kuuluu pieni keittiö, oli joka tapauksessa näppärää keitellä aamuisin munia itsekin :)

          Päädyitkö muuten Naxokseen vai Parokseen? :)

          • 13.1.1.1.1

            Anskuuu sanoo

            Joo siis tuli kyllä niiiin osuvaan aikaan tää sun postaus, olin nimittäin päättänyt että viimeistään tänään tehdään tarkempi reissuplan ja varataan ainakin Santorinin yöpyminen. Säästyipä aikaa kun ei tarttenu puolta päivää googlailla eri vaihtoehtoja – ja kannatti olla nopea, se olikin viimeinen vapaa huone heillä! Olet kyllä vähän kuin virtuaalinen matkaopas! :D Eli kiitos vielä kerran! Pitääpä vielä ennen reissua lukea huolella kaikki Santorini- , Paros- ja ruokapostaukset läpi.

            Ja kiva kuulla että huoneessa on kokkausmahdollisuus, se tieto olikin menny itseltä ohi (kuolasin siellä hotellin sivuilla lähinnä niitä maisemakuvia, heh!). Itse olen sellanen ”semi-karppi”, pyrin syömään VHH mutta ei leipäpala yms. satunnaisesti haittaa, varsinkin lomalla en jaksa niin miettiä. Ongelma on vaan se että aika usein tuo ”continental breakfast” on 99 % (makeaa) hiilaria, tyyliin croissantti + hilloa, jotain proteiinipainotteista tarvitsen kyllä kylkeen jotta nälkä lähtee (ja makeita aamupaloja en ole ennen VHH-aikaakaan ikinä ymmärtänyt). Joten munankeittoon ehkä päädyn itsekin :)

            Parokseen päädyin lopulta, se oli melko 50-50 päätös, koska niinkuin kerroitkin, saaret ovat loppujen lopuksi melko samankaltaiset. Mutta toi Antiparos kiinnostaa kyllä kovasti! Ihanalta näyttää nuo uneliaat rantatavernat. Tuli muuten mieleen, että koska aika moni lukija näyttää kiinnostuneen Kreikasta sun kirjoitusten perusteella, niin pitäisköhän sun pyytää Kreikan valtiolta jotain proviikkaa turismin kasvatuksesta ;)

            • 13.1.1.1.1.1

              Anskuuu sanoo

              Ainiin, piti vielä lisätä että kuulostaa kyllä ihanalta konseptilta tuo että joka aamu erilaista aamupalaa ja syödään omalla terassilla – can’t wait!

              Tykkään itse yöpyä isojen hotellien sijaan pienemmissä ”Bead and Breakfast” -tyyppisissä paikoissa, ja muutamassa olen saanutkin aivan TAIVAALLISTA aamupalaa. Yhdessä B&B paikassa Belgiassa (eikä ollut mikään viiden tähden paikka) saimme usean ”ruokalajin” aamiaisen!! Ne siis tarjoltiin yksi kerrallaan. Ensin pikku munakas, sitten ham & cheese -toastie, myöhemmin jugurttia, juustoja, waffles, hedelmäsalaattia… kaikkia en ees muista ja onneks ei ollut kiire -siinä kesti ainakin toista tuntia :D Joka annoksen jälkeen mietin ”huh, olipa herkkua mutta nyt riittää” ja lisää vain tuli. Kaikki tuoretta ja itsetehtyä – ei ollut toki VHH mutta WAU :) Kanadassa yövyin kerran pienessä B&B:ssä (olisko ollut vaan 2 huonetta), paikan omisti vanha todella suloinen pariskunta ja fiilis oli kuin mummolassa, pitsiverhoineen ja kukkatapetteineen! Aamupalaksi itsetehtyjä perinteisiä kanadalaisia ”lettuja” (pancakes) vaahterasiirapilla ja voiklöntillä, nautittiin terassilla valkoisessa riippukeinussa… <3

              (pahoittelee rönsyilyä :D )

              • 13.1.1.1.1.1.1

                Sanni sanoo

                Juuri tällaisten muistojen takia matkustelu on niin parasta <3 <3 ^_^ Ihan huikea tuo teidän belgialainen aamiainen…!

            • 13.1.1.1.1.2

              Sanni sanoo

              Olet kyllä vähän kuin virtuaalinen matkaopas! :D Eli kiitos vielä kerran!

              Ole hyvä vain :) Ilon voi todellakin sanoa olevan myös minun puolellani :)

              Noista aamiaisista vielä; me oltiin kolme yötä ja kahtena aamuna aamiaiseen kuului munakas (eri tavalla valmistettuna :)) ja yhtenä aamuna oli jogurttia, hedelmiä ja läjä todella makeita leivonnaisia jotka olivat niin imeliä etteivät edes seurueemme kaikkiruokaiset kyenneet niitä syömään… :p Eli makeita aamiaisiakin voi varmasti odottaa.

              Minulle kananmuna-aamainen on niin tärkeä että varmistan aina ja kaikkialla että minulla on mahdollisuus munani keittää tai saada :D ^_^

              Parokseen päädyin lopulta, se oli melko 50-50 päätös, koska niinkuin kerroitkin, saaret ovat loppujen lopuksi melko samankaltaiset.

              Joo, anoppikin totesi Paroksella että ”Tämähän on kuin se Naxos”. :) Sinällään olisin siis vielä mieluummin vienyt porukan johonkin selkeästi erilaiseen paikkaan kun sekä anoppi että Mr. Karkkipäivä olivat jo Naxoksella käyneet, mutta vuodenaika, laivayhteydet (lokakuussa laivayhteydet laskevat reippaasti) ja käytössä oleva lyhyt matka-aika eivät lopulta jättäneet kovin paljon valinnanvaraa.

              Tuli muuten mieleen, että koska aika moni lukija näyttää kiinnostuneen Kreikasta sun kirjoitusten perusteella, niin pitäisköhän sun pyytää Kreikan valtiolta jotain proviikkaa turismin kasvatuksesta ;)

              Tästä on joku muukin lukija joskus vitsaillut… ^_^

  10. 14

    h sanoo

    Kiitos sinulle kaikista Kreikka-postauksistasi. Niiden ansiosta minäkin löysin Paroksen. Kuten itsekin kirjoitit – joihinkin paikkoihin vain syntyy heti tunneside ja kemiat kohtaavat. Paros on myös minun paikkani.

    Olen joskus saattanut kommentoida tästä samasta, mutta nyt taas kun tämä postaus muistutti Paroksesta ja tutut paikat näkyivät kuvassa ja tekstissä, oli pakko kirjoittaa kommentti (taas tai vihdoin). Nyt on silmäkulmat vähän kosteina, kun kaipuu saarille on niin suuri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.