Mainostarina.

Harvoin mulle tulee halua välittömästi reagoida vastakirjoituksella jonkun toisen bloggarin tekstiin, mutta nyt WTD-Natan kirjoitus herätti sellaisen tunteen. Käykääs lukemassa tuo hyvä kirjoitus ikuisesti ”kuumasta” aiheesta Blogit ja mainostaminen.

 

Itse kun en vaatteista, kelloista, koruista, astioista, pölynimureista tai soda-streamereista kirjoittele, niin yhteistyötarjoukset pysyvät suhteellisen rajallisina muoti- ja lifestyle-bloggaajiin verrattuna. En siis joudu pöyristymään viikottain ihan vastaavalla lailla kuin muiden genrejen bloggaajakollegat. Onnekseni 90% minulle saapuvista yhteydenotoista on erittäin asiallisia, blogini aihepiiriin suoraan liittyviä ja useimmissa tapauksissa jo valmiiksi minua itseäni kiinnostavia tuotteita koskevia. Aikani kun on kuitenkin rajallinen, päädyn ottamaan vastaan lopulta ehkä vain yhden neljänneksen minulle tarjotuista testituotteista.

Tradedoubler/affiliate-tyyppiset yhteistyökuviot ovat minulle täysin tuntemattomia, ja ihan niin halventavia tarjouksia kuin Nata ja kumppanit en sentään ole saanut. Nyt tekee kuitenkin mieli kertoa eräästä yhteydenotosta, joka on yhdenlainen esimerkki siitä, kuinka epäkunnioittavasti ja aliarvostuksella bloggaajia saatetaan mainostarkoituksessa firmojen taholta lähestyä. Tämä kyseinen firma ei ole millään lailla näkynyt blogissani, eivätkä he liity mitenkään yhteenkään maahantuojaan tai PR-firmaan joiden kanssa olen tekemisissä.

Sain firman edustajalta viestin, jossa ystävällisesti kysyttiin olisinko kiinnostunut kokeilemaan ja kertomaan merkin X tuotteista blogissani. Merkki vaikutti erittäin laadukkaalta ja kiinnostavalta, ja vastasin viestiin myöntävästi (kuitenkin luonnollisestikin selventäen, että tuotteiden testaus ei ole tae niiden päätymisestä blogiin saakka). Edustaja lähetti minulle merkin tuoteluettelon ja pyysi minua valitsemaan haluamani testituotteet. Valitsin tuotteet, ja edustaja kertoi lähettävänsä ne pikimmiten.

Kului kuukausi, eikä tuotteita kuulunut. Laitoin edustajalle viestiä, koska ainahan oli mahdollisuus että lähetys oli vaikka kadonnut postissa. Edustaja vastasi, että hän oli odotellut yhtä valitsemistani tuotteista, ja että se oli saapunut varastolle vasta nyt. Paketti lähtisi matkaan seuraavana päivänä. Kului toinen kuukausi. Lopulta kolmaskin. Tuotteista tai firmasta ei kuulunut pihaustakaan.

Kun olin jo unohtanut koko lafkan ja yhteydenoton, saapui minulle eräänä päivänä pieni, ruttuinen paketti ulkomailta. Se sisälsi muutaman kappaleen pieniä näytepussukoita yhteistyötä toivoneelta firmalta. Katsoin näytteitä ja alkoi melkein naurattaa. Näitä 1,5 ml:n pussukoitako firma oli ollut lähettämässä kolme kuukautta…? Olisin varmaankin saanut samat näytteet samantien kävelemällä merkin lähimmälle jälleenmyyjälle.

Kuvien näytteillä ei ole mitään tekemistä jutun tuotteiden kanssa.

Pussukat unohtuivat kaapin perukoille. Jälleen kului melkein kuukausi, ja firman edustaja otti viimein jälleen yhteyttä. Hän tiedusteli, olinko saanut ”testituotteet”, ja olinko yhtä ihastunut niihin kuin kaikki muutkin merkin uskolliset asiakkaat. Vastasin, että 1,5 ml:n näytepussukasta oli aika vaikea saada kunnollista, kokonaisvaltaista kuvaa tuotteiden koostumuksesta ja vaikutuksista, ja että en niiden perusteella ollut kirjoittamassa merkistä juttua ainakaan lähiaikoina.

Edustaja ei kommentoinut näyte”tuotteiden” viipymistä tai kokoa millään lailla, vaan alkoi pommittaa minua sähköposteilla viikon, parin välein. Viesteissä lähetettiin minulle tuotteisiin liittyvää pressimateriaalia, kyseltiin tarvitsinko vielä lisäinformaatiota, linkitettiin muiden bloggaajien tekemiin juttuihin merkistä ja annettiin ymmärtää, että postaustani odotettiin pian ja hartaasti. Olin hyvin hämmentynyt. Koska pyrkimykseni on aina välttää epämukavia, konfliktin kaltaisia tilanteita, vastasin edustajalle lopulta suunnittelevani jutun julkaisua, mutta tarvitsisin tuotteista vielä inci-tiedot. (Näytepussukoissa ei ainesosaluetteloa ollut.) Kaipasin myös tarkennusta eräisiin muihin laatua koskeviin tietoihin.

Edustaja ei kyennyt minulle näitä tietoja toimittamaan, vaan viittasi vain toistuvasti merkin ulkomaiselle emosivulle (jossa näitä tietoja ei myöskään ollut löydettävissä). Pyysin tietoja muistaakseni kolme kertaa, minkä jälkeen tilanne tuntui minusta jo niin absurdilta, että päätin jättää yhteydenpidon siihen. Ilmoitin edustajalle ystävällisesti, että ilmoittaisin hänelle sitten jos/kun juttu joskus ilmestyisi.

Tämä ei kuitenkaan henkilölle riittänyt, vaan hän jatkoi sähköpostien lähettelyä. Viesteissä kyseltiin jo paikoin painostavaan sävyyn, minä päivämääränä juttuni olisi tulossa ulos. Laskin, että edustaja oli asian tiimoilta lähettänyt minulle yhteensä yli 20 viestiä. Firman alkuperäisestä yhteydenotosta oli kulunut jo kuusi (!!) kuukautta. Lopulta minun oli pakko sanoa henkilölle suoraan, että koen hänen yhteydenottonsa epäasiallisina ja painostavina, ja että en todennäköisesti tulisi kirjoittamaan merkistä yhtään mitään. Vasta tällöin henkilö lopetti sähköpostien lähettelyn. Viimeisessä viestissään hän vielä kirjoitti, että ”Otin sinuun yhteyttä, koska olin kuullut että olet hyvä!”

Selvä.

Minusta tämä oli jokseenkin mykistävää kohtelua – epäammattimaisuudesta puhumattakaan. Firma X odotti saavansa kuukausien odottelun jälkeen muutamaa parin millin näytepussukkaa ja epäkunnioittavaa kohtelua vastaan näkyvyyttä, joka minunkin blogissani on verrattavissa pienilevikkiseen naistenlehteen. (Tai no, en sen kummemmin lehtien levikeistä Suomessa tiedä, mutta Karkkipäivää lukee kuitenkin kuukausittain runsas 50 000 ihmistä – se on jo varmaan ihan kiva ja kustannustehokas näkyvyys mainokselle, joka maksoi firmalle 0 euroa.) En tienaa rahallisesti penniäkään blogissani esittelemistä tuotteista, eikä ”kompensaatiosta” ollut tässäkään tapauksessa kysymys, vaan bloggaajan totaalisesta aliarvostamisesta.

En ole muuten merkin tuotteita juuri muissakaan suomalaisissa blogeissa nähnyt.

Että tällainen tarina. Odotan oikeasti mielenkiinnolla, miten blogien ja mainostajien suhde kehittyy tulevaisuudessa. Alkavatko suosituimmat bloggaajat pian veloittamaan tuotenäkyvyydestä? Tuleeko jossain vaiheessa piste, jossa blogeissa on jo niin paljon suoraa tai epäsuoraa mainontaa, että koko blogien idea ”kotikutoisena tavallisen ihmisen mediana” menettää uskottavuutensa?

P.S. 30.8. klo 12.10 Hirveätä haipakkaa taas, jospa sitä ehtisi illalla töiden jälkeen vastailla enemmän kommentteihin ja tedä huulipuna-arvonnankin… :)

Kommentit
  1. 1

    Tipi sanoo

    Olipahan tarina ja hirveä riesa.
    Tämä kertoo sen miten värikästä sakkia keskuudestamme löytyy ja miten epäammattimaiset erottuvat joukosta liiankin hyvin.
    Toivottavasti tämä juttu jää tähän, valitettava kokemus hyvien yhteistyökokemuksien joukossa.

  2. 2

    Liisa sanoo

    Moi Sanni! Ihan pakko kommentoida vähän ;) Jos bloggarit alkavat kirjoittaa vain maksetuista mainoksista, niin sehän tarkoittaa samaa kuin naistenlehtien tilanne: vain isoilla (Lorkulla yms) on varaa siihen ja niiden brändit ja edustamat arvot ovat ainoat jotka saavat näkyvyyttä. Sitäpaitsi naistenlehti-mallissa tuotteista puhutaan aina vain hyvää, eikä blogeissa ole sama meininki -onneksi!

  3. 3

    Emilia sanoo

    Aika röyhkeää toimintaa mainostoimiston puolelta. Eihän tuotearviota voi kirjoittaa noin pienen näytteen perusteella.

    Täytyy kuitenkin myöntää, että kiinnostukseni blogeja kohtaan tulee merkittävästi vähenemään, jos blogien pitäjät tekevät bloggauksestaan rahastuskeinon. Kyllä siinä ainakin minun silmissäni blogin sisällön uskottavuus menee ja tietty tunnelma myös. Jos haluan maksetun mielipiteen, niin ostan jonkin naistenlehden, jonka kirjoitusasu on monesti siistimpi ja sisältö viimeistellympi kuin monien bloggaajien (en tässä viittaa Karkkipäivään). Tiedän, että blogin pitäminen syö aikaa, mutta niiden viehätys syntyy juuri vapaaehtoisuudesta ja harrastusmaisuudesta. Olen kai sen verran vanhanaikainen, etten osaa vakavalla naamalla suhtautua bloggaajiin, jotka haluavat rahaa tuotearvioistaan. Olen sitä mieltä, että itsestään muoti-/meikkikuvien ottaminen ei ole työtä, ei vaikka siihen menisi koko päivä.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Kyllä siinä ainakin minun silmissäni blogin sisällön uskottavuus menee ja tietty tunnelma myös. Jos haluan maksetun mielipiteen, niin ostan jonkin naistenlehden

      Nimenomaan. Tätä mieltä minäkin olen.

      • 3.1.1

        minna sanoo

        Niin minäkin. Siksi olenkin hyvin skeptinen ja suorastaan negatiivinen suhtautumisessani erilaisiin ”yhteistyökuvioihin”, joita blogit tuntuvat olevan puolillaan. Vaikka siis kuinka sanottaisiin, että tämä on nyt sponsoroitu juttu ja hyvä ja kiva diili bloggarille jne. Ja että bloggari kirjoittaisi joka tapauksessa näistä tuotteista positiiviseen sävyyn. Mutta kun tuskinpa kirjoittaisi, ja jos kirjoittaisi ihan oikeasti niin miksi siihen sitten tarvitaan mitään yhteistyötä tai diiliä kyseisen firman kanssa? Mainos on mainos, kutsustaan sitä yhteistyöksi tai miksi hyvänsä.

        Aloitin muotiblogien lukemisen juuri sen vuoksi, että ne olivat jotakin muuta kuin naistenlehdet – ei mainoksia, tavallisten ihmisten tavallisia vaatteita ja elämää ja juuri tuota tunnelmaa ja uskottavuutta. Mitä lähemmäksi naistenlehtiä muotiblogit menevät sitä vähemmän syitä minulla on lukea niitä ammattitoimittajien voimin tehtyjen muotilehtien sijaan (tai rinnalla).

        Tämä kommentti ei siis ollut mitenkään kenellekään tietylle bloggaajalle suunnattu eikä ainakaan sinulle Sanni, kunhan halusin vain kertoa olevani täysin samaa mieltä sinun ja edellisen kommentoijan kanssa. Ja hyvä, kun näistä asioista puhutaan ja vielä hienompaa, että aloite tulee bloggaajan puolelta ilman, että lukijoiden tarvitsee blogien kommenttibokseissa spekuloida tai vaivihkaa yrittää kysellä kirjoitusten taustalla vaikuttavista voimista ja seikoista. Kiitos!

        • 3.1.1.1

          Sanni sanoo

          Mitä lähemmäksi naistenlehtiä muotiblogit menevät sitä vähemmän syitä minulla on lukea niitä ammattitoimittajien voimin tehtyjen muotilehtien sijaan (tai rinnalla).

          Mielenkiintoisesti nythän on Suomessa lanseerattu muotilehti, jossa toimittajina on lähinnä bloggareita… Jos blogit ovat muuttumassa (etenkin kaupallisten ”yhteistöiden” kautta) entistä lähemmäs naistenlehtiä, niin onpahan myös olemassa lehti, joka haluaa assosioitua enemmän blogimediaan. :) Mielenkiintoista, ja saa nähdä miten toimii.

    • 3.2

      sanoo

      ”Olen sitä mieltä, että itsestään muoti-/meikkikuvien ottaminen ei ole työtä, ei vaikka siihen menisi koko päivä.”

      Ihan pakko kommentoida tähän, että se on työtä, jos siitä maksetaan palkkaa (/palkkiota) ja palkansaaja maksaa siitä veroja. Musta on hienoa, että bloggarit voivat työllistyä blogillaan versus olla esimerkiksi työttöminä sossun varassa. Tai selvitä blogituloilla opiskelusta ilman opintolainaa, ihan mahtavaa!

      On vähän vinoa vähätellä muiden ihmisten työtä, vaikka ei sitä itse ymmärtäisikään.

  4. 4

    sanoo

    Mulla on itseasiassa hiukan samantyyppinen kokemus omasta blogistani. Mainostan erittäin harvoin ja suurimmasta osasta mainosehdotuksia kieltäydyn, koska blogini ei toimi mainospohjalla. Joskus kuitenkin tulee vastaan sellaisia tuotteita, jotka oikeasti kiinnostavat ja joista voisin olla kiinnostunut kirjoittamaan.

    Kosmetiikasta oli omassa tapauksessanikin kyse, ja pitkän odotuksen jälkeen sain sinun tapaasi pari hassua näytepussukkaa – samanlaisia, mitä kaikissa kosmetiikkakaupoissa saa ilmaiseksi. Niiden perusteella minun olisi pitänyt antaa tuotteelle näkyvyyttä blogissani. Sanomattakin selvää, etten kirjoittanut aiheesta (tosin en ikinä edes luvannut kirjoittavani, koska annan näkyvyyttä vain sellaisille tuotteille, joista pidän). Testasin kyllä tuotetta sen verran, mitä niistä minipussukoista pystyin, enkä tykännyt siitä muutenkaan. Omassa tapauksessani lähettävä taho ei onneksi alkanut painostaa, vaikka muutamia maileja sieltäkin tuli lähetyksen saapumisen jälkeen.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Mä en ole koskaan kenenkään muun pr-toimiston/maahantuojan kanssa törmännyt siihen, että esille toivottavasta tuotteesta lähetettäisiin näytepussukka-kokoja (ellen sitten itse ole pyytänyt erikseen normipulloa pienempää kokoa). Lieköhän sama firma kyseessä sinun tapauksessasi… Varsin erikoista toimintaa.

  5. 5

    sanoo

    Koska ainakin nykyisin kaikki blogaajat ovat aloittaneet harrastajina, en usko, että blogit ylipäätään olisivat menettämässä uskottavuuttaan. Osa blogeista sen on jo tehnyt, mutta jatkuvasti tulee lisää myös niitä uusia, kotikutoisia blogeja.

    Mutta kyllä, olen miettinyt jo pitkään sitä, miten halvalla blogaajat itseään myyvät. Ja koska näitä blogaajia on, firmat voivat rauhassa jatkaa naurettavia mainosehdotuksiaan.
    Oma blogini on pieni eikä muhun kovin usein viitsi kukaan ottaa mainosmielessä yhteyttä. Mutta koska blogi on pieni, kuvittelevat mainostajat ilmeisesti, että pikkublogin kirjoittaja hihkuisi riemusta päästessään mainostamaan heidän tuotettaan ihan ilmaiseksi?! Paras mulle lähetetty tarjous sisälsi kertomuksen siitä, miten firma oli kiinnostunut blogistani ja todennut heidän tietyn tuotteensa sopivan blogiini hyvin. Että minä voisin ihan saada heiltä mainosbannerin blogiini.
    Siis, minä saisin ihan ilmaiseksi mainostaa heitä ja vieläpä tuotetta, joka ei kerta kaikkiaan sovi blogiini. Törkeintä on mielestäni tuollainen suoranainen valehtelu – rivinkin blogiani lukeamalla olisi voinut huomata, ettei tuote sinne sovi.

    Yhteenkään mainokseen en ole mukaan lähtenyt. Sen sijaan kerron mielelläni omalle kohdalle osuineista tuotteista ja palveluista, joista olen pitänyt. Ihan ilmaiseksi siis, korvauksistahan tämä ei ole kiinni. En kiellä sitäkään, ettenkö voisi johonkin mukaan lähteäkin, jos kohdalle mielenkiintoinen tuote osuisi ja vastapuolen käytös asiallista.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Paras mulle lähetetty tarjous sisälsi kertomuksen siitä, miten firma oli kiinnostunut blogistani ja todennut heidän tietyn tuotteensa sopivan blogiini hyvin. Että minä voisin ihan saada heiltä mainosbannerin blogiini.

      Voi huokaus noita…! _Niin_ noloa. :/

    • 7.1

      Mirri sanoo

      Jos haluaa apua, niin olisiko liikaa pyydetty, että vaivautuisi vääntämään edes kokonaisia lauseita ja ehkä näkisi itsekin vaivaa edes sen verran, että kertoisi mitä tarkalleen ottaen on hakemassa?

      • 7.1.1

        sori sanoo

        sori en pahalla :D ja kuka sä oot? miks kaikki vetää herneen nenään? etin hyvää meikkivoidetta alle kahdellakympillä. hirveen vaikee tajuta tosta lauseesta :D

        • 7.1.1.1

          Sanni sanoo

          Alle kahdenkympin meikkivoiteita on monenlaatuisia. Auttaisi jos spesifioisit kysymystäsi hieman ja kertoisit minkä tyyppistä meikkivoidetta haet – kevyttä, peittävää, mattaa, kuultavaa, kosteuttavaa jne jne…. :)

        • 7.1.1.2

          Mirri sanoo

          Kohteliaastikin voi kysyä. Tosin oli ilmeistä jo ”kysymyksesi” perusteella, ettei suomen kieli oikein luista.

          Ps. ihotyyppejä on erilaisia, mikä taas vaikuttaa siihen mikä niistä edullisista meikkivoiteista on se ”paras”. Urpo.

  6. 8

    eeva sanoo

    Taas mielenkiintoinen aihe!

    Silmissäni kovin monien blogien uskottavuus on laskenut aika suuresti sillä sen (piilo)markkinoinnin kyllä huomaa. Raivostuttavinta on, jos postauksessa ei selvästi kerrota, että kyse on jostain ”yhteistyöstä” tai ”kampanjasta”. On surullista että kaupallisuus pilaa hienostikin ja mielenkiintoisesti alkaneet blogit. Olen jopa vähentänyt isommiksi tulleiden blogien lukemista sillä haluan lukea mielenkiintoisia, rehellisiä juttuja enkä postaukseksi naamioitua piilomainontaa.

    Lisäksi minun on kamalan vaikea uskoa mitä monet esim. tuotearvosteluita kirjoittavat bloggaajat hokevat: vain hyviä kehutaan tms. Uskon sen kyllä joissain tapauksissa, esim. jos kirjoitat että jokin tuote toimii niin uskon että se on rehellinen mielipiteesi. Kuitenkin joissain blogeissa kaikki on aina niin mahtavaa ja toimivaa, että pakosti siinä alkaa epäillä… No, vain aiheeseen sen ihmeemmin perehtymättömän lukijan mielipide. Mutta kaikenkaikkiaan kaupallisuuden tunkeutuminen blogeihin on kyllä mielestäni kaikenkaikkiaan tasoa laskevaa ja harmillista.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Raivostuttavinta on, jos postauksessa ei selvästi kerrota, että kyse on jostain “yhteistyöstä” tai “kampanjasta”.

      Niin… Vaikka tämäkin aihe on ollut tapetilla useissakin blogeissa, kommenttilaatikoista puhumattakaan, niin niinpä vain tätä näkee vielä monissa blogeissa, niin suuremmissa kuin pienemmissäkin. :/

      Kuitenkin joissain blogeissa kaikki on aina niin mahtavaa ja toimivaa, että pakosti siinä alkaa epäillä…

      Niinpä. Onhan se vähän erikoista, jos ihan joka ikinen testituote toimii ja sopii itselle. Ei vain tunnu kovin uskottavalta. Ilmeisesti monet kehuvat kaikki saamansa testituotteet ihan vain siksi, että eivät vain ”suututtaisi” tuotteita lähettävää tahoa ja näin varmistavat että tuotteita lähetetään jatkossakin.

      Omalla kohdallani rehellinen kirjoittaminen ja kritiikin esittäminen kun se on paikallaan ei ainakaan ole vaikuttanut millään lailla yhteydenottoihin, päinvastoin osa esim. maahantuojista on ilmaissut suoraan pitävänsä rehellisestä kirjoitustyylistäni.

      • 8.1.1

        sanoo

        Mä en ainakaan tahdo antaa näkyvyttä ihan sysipaskoille tuotteille tai millään tapaa kannustaa ketään niitä ostamaan, siksi kaikki testaukseni saattavat olla ”ihan mielettömiä”! Asia on eri jos tuote on esimerkiksi keskiverto, silloin tuote nimittäin saattaa sopia hyvin jollekin toiselle. :)

  7. 9

    Miira sanoo

    Viimeisessä lauseessa kiteytyykin se tärkein kysymys.

    Kun harrastelijakirjoittaja perustaa blogin, ajattelee hän lukijoita saatuaan olevansa puolen vuoden kuluttua kovan luokan ammattilainen. Silloin monen arvonsa tuntevan bloggaajan suurin huoli tuntuu olevan, ettei vaan myy itseään liian halvalla.

    Työstä on toki kohtuullista saada korvaus, mutta lukija kyllä huomaa, milloin palkkiot ja erilaiset lahjat muuttuvat kirjoittamisen iloa suuremmiksi motivaattoreiksi. Kuten todettua, useimmat meistä lukevat maksettuja arvioita kuitenkin mieluummin ammattitoimittajan tuottamina.

    Karkkipäivälle kiitos tinkimättömästä asenteesta siitä huolimatta, että blogi on saanut ansaitusti suosiota ja kirjoittaja saa siitä myös sivutuloa. Tämä on hyvästä syystä Suomen paras kosmetiikkablogi!

  8. 10

    Diitte sanoo

    Moikka Sanni! Olen seurannut blogiasi jo pitkään, mutta nyt vasta innostuin kommentoimaan kirjoitustasi.

    Ymmärrän todella hyvin, miksi et kirjoittanut ko. tuotteista ja lähtenyt niitä mainostamaan blogissasi. Mielestäni tällä asialla ei ole mitään tekemistä rahastuksen kanssa, vaan ennemminkin kyvykkyydestä yhteistyöhön (jota selkeästi firman edustajalla ei ollut..).

    Itsekin tykkään ”mainostaa” ja kehua kavereilleni hyväksi kokemiani tuotteita, ja mielelläni kokeilen tuotteita, joita muut ovat kehuneet. Arvaa vaan montako kertaa olen vähintäänkin kiinnostunut blogissasi mainituista tuotteista, ja monia olen kokeillutkin! Mielestäni blogissasi tapahtuvaa ”mainontaa” voi siis verrata kavereiden keskeiseen kokemusten vaihtoon. Siksi blogistasi tykkäänkin, kun se ei ole minkään yhden merkin/yhteistyökumppanin hehkutusta :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Mielestäni blogissasi tapahtuvaa “mainontaa” voi siis verrata kavereiden keskeiseen kokemusten vaihtoon.

      Näin mä itsekin ajattelen. :) Sanon minulle arvioitavaksi lähetetystä tuotteesta ihan samat sanat täällä kuin jos kyseessä olisi itse ostamani tuote ja puhuisin IRL-kavereilleni.

      Siksi blogistasi tykkäänkin, kun se ei ole minkään yhden merkin/yhteistyökumppanin hehkutusta

      Mukava kuulla! :)

  9. 11

    Mirri sanoo

    Minusta olisi ihan ok, jos postauksen alkuun tulisi pakollinen merkintä ”tämä on maksettu mainos” ainakin mikäli ilmaiseksi saadun tuotteen arvo ylittää tietyn kynnyksen ja/tai mikäli taustalla on laajempikin yhteistyökuvio/bloggaajalle maksetaan tuotteen arvostelemisesta. Tämä siis riippumatta siitä, onko blogin kirjoittajan tuotteesta antama arvio hyvä vai heikompi.

    En seuraa blogimaailmaa mainittavasti Karkkipäivän ulkopuolella, mutta siltikin on silmään osunut esim. outoja postauksia, joissa esitellään kovasti tuotetta, mutta tekstistä ei edes selviä mitä mieltä kirjoittaja tuotteesta on. Tulee lähinnä mieleen, että siinä yritetään väkisin ylläpitää tiettyä postaustahtia tai että bloggaaja on joutunut kirjoittamaan tuotteesta, josta ei pidä.

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Minusta olisi ihan ok, jos postauksen alkuun tulisi pakollinen merkintä “tämä on maksettu mainos” ainakin mikäli ilmaiseksi saadun tuotteen arvo ylittää tietyn kynnyksen ja/tai mikäli taustalla on laajempikin yhteistyökuvio/

      Voisiko/pitäisikö tätä soveltaa kosmetiikkaankin..? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, että miten arvokas tuotteen tulisi olla jotta tuollainen merkintä olisi perusteltu. :) Itse en koskaan mitään hurjan kalliita tuotteita saa testiin, kallein taitaa edelleen olla Guinotin meikkivoide (n. 70 euroa). Riittääkö tuon hintaluokan tuotteiden kohdalla ilmaisu, että ”sain testiin / minulle lähetettiin kokeiluun” vai olisiko tuon hintaisenb meikivoiteen esittely jo ”maksettu mainos”…? Luulen kyllä, että et viitannut minun kirjoittamiini tuotearvioihin, mutta halusin varmistaa. :)

      on silmään osunut esim. outoja postauksia, joissa esitellään kovasti tuotetta, mutta tekstistä ei edes selviä mitä mieltä kirjoittaja tuotteesta on.

      Minusta tuntuu, että törmään tuon kaltaisiin ”esittelyihin” harva se päivä……

      • 11.1.1

        Mirri sanoo

        Phahaa, joo ei tuollaiset kynnykset taitaisi oikein soveltua Karkkipäivään :D

        Lähinnä tuli mieleen blogit, joissa kirjoittajat saavat joko yhteistyölahjana tai ehkä jopa ilman mitään kytköksiä satojen eurojen arvoista tavaraa, sanotaan nyt vaikka laukun, jonka he esittelevät blogissa. Mutta oleellisempana pidän sitä, että etenkin yhteistyökuvioista, joista kirjoittaja saa taloudellista hyötyä, kerrotaan kaunistelematta lukijoille (kaikenlainen ”money changes hands” -tyyppinen toiminta).

  10. 12

    HH sanoo

    Onneksi blogistaniaan tulee niin paljon uusia, hyviä blogeja että ne, joissa härskisti mainostetaan, voi hyvin vain jättää lukematta vastaisuudessa.

    Haluan kyllä antaa kiitosta Sannille :) Tässä blogissa on jotenkin onnistuttu säilyttämään se ”kotikutoinen” fiilis (hyvässä mielessä!) ja ainakin itse tulen näitä juttuja sen takia lukemaankin.
    Nautinto lukea asioista, joita kirjoitetaan vilpittömästä mielenkiinnosta ja tiedonjakamisen ilosta. :)

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Tässä blogissa on jotenkin onnistuttu säilyttämään se “kotikutoinen” fiilis (hyvässä mielessä!) ja ainakin itse tulen näitä juttuja sen takia lukemaankin.

      Mahtavaa kuulla! <3 :)

      Mulla itsellä nimittäin aiheuttaa välillä pientä sisäistä ristiriitaa se, kun esittelen mielelläni uusia tuotteita ja tiedän monien lukijoidenkin tykkäävän siitä, mutta samalla kuitenkin ahdistun välillä siitä että melkein joka kolmannessa postauksessa lukee "…minulle lähetettiin testiin." Tuntuisi tavallaan siltikin kaikkein aidoimmalta, jos kaikki blogissa mainitut tuotteet olisi itse hankittuja, mutta en vain ikinä ostaisi näin paljon tuotteita…. Joten silloin arvosteluja olisi huoooomattavasti vähemmän.

      Jos tämä blogi säilyisi kaikkein "kotikutoisimpana", niin täällä olisi itse asiassa tosi vähän tuotearvosteluja. En sitten tiedä olisiko se lukijoista kuitenkin enemmän huono juttu…? Tai no hyvä siis jos blogissa joka tapauksessa on – ainakin sinun mielestäsi – säilynyt ei-niin-kaupallinen fiilis! :)

  11. 14

    maria sanoo

    Sinänsä pidän hyvänä, että jos ihminen on hyvä jossain, hän löytää keinon saada siitä tulojakin. Enimmäkseen niissä harvoissa blogeissa, joiden tiedän mainostavan, se on tapahtunut sivubannereissa. Tämän vielä hyväksyn, koska ainakin itselläni on selaimessa lisäosa, joka blokkaa (bloggaa?) mainoksia pois tehokkaasti. En siis joudu tahtomattani katselemaan mainoksia. Blogaaja on myös avoimesti tällöin kertonut tilanteestaan.

    Toisaalta, on hyvin raivostuttavaa, että blogaaja joutuu tilanteeseen, jossa on pakko ottaa vastaan pienetkin leivänmurut, ja joutuu kirjoittamaan mainokset blogiin itse ”arvosteluina”. Nämä arvosteluiksi naamioidut mainokset tuntuvat kyllä enimmäkseen olevan aika lailla suoraa kopiota valmiista mainosteksteistä.

    Lukijat ovat yleensä aika hyviä huomaamaan missä vaiheessa mainostus muuttuu piilomainonnaksi ja tyrkyttämiseksi. Tuntuu vähän ironiselta, että suosio tuo mahdollisuuden leipään mainosten kautta, mutta mainostus vähentää suosiota… Liipataankohan tässä nyt läheltä sitä köyhyys-aihetta, jonka yhteydessä joku ihmetteli miten jollain opiskelijatyttösillä on varaa merkkivaatteisiin ja -laukkuihin?

  12. 15

    sanoo

    Ah-hah, kuulostaa siltä, että joku hieman vähemmän ammattimainen ko. kosmetiikkafirman suomalainen edustaja, todennäköisesti yksityinen konsultti (useimmat PR-toimistojen edustajat toimivat ehkä hieman ammattimaisemmin) on saanut toimeksiannon saada tuotteista juttuja blogeihin.

    Sitten hän on ottanut blogaajiin yhteyttä, kenties unohtanut sen jälkeen koko jutun tai todennäköisemmin asiakas eli kosmetiikkafirma ei ole tosiaan saanut aikaiseksi lähettää tuotteita suomalaiselle edustajalleen. Heilläkään ei välttämättä ole kauheasti kokemusta siitä, miten näissä tulisi toimia. Jossain vaiheessa asiakas on alkanut painostaa konsulttia, että missä tulokset, missä tulokset!! Ruotsissa ja Norjassa jo näin ja näin monta blogia on kirjoittanut tuotteestamme. Mehän maksoimme sinulle, että hoidat meidät blogeihin. Konsultti kertoo, että eihän hänelle edes ole lähetetty tuotteita, että niitä voisi lähettää testattavaksi tai sitten hän on itse unohtanut koko asian. Tuotteet lopulta kauhean vaivan kautta saadaan blogaajille asti ja asiakas alkaa painostaa konsulttia, että tämä ei ole hoitanut hommaansa. Konsultti alkaa painostaa blogaajia, maksava asiakas on aina oikeassa, kaikki keinot käyttöön, että jutut saadaan blogeihin.

    Ammattimainen PR-henkilö ymmärtää, että toimittajalla/blogaajalla on täysi valta itse päättää mistä hän kirjoittaa, mitä hän kirjoittaa, milloin hän kirjoittaa ja kuinka paljon. PR/viestintäihmisen tehtävänä on vain tarjota ideoita ja jos niihin tartutaan niin kaikki se tieto, mitä toimittaja/blogaaja pyytää ja mahdollisimman pian. Hänen tehtävä on myös saada asiakas ymmärtämään, miten homma toimii. Se, joka ei tätä ymmärrä munaa itsensä ja samalla myös omaa ammattikuntaansa.

    Mutta varsinkin mitä tulee muotiin, kosmetiikkaan ym. naisten juttuihin, koska monet toimittajat/blogaajat ovat täysin näiden PR-/viestintähenkilöiden vedätettävissä, jotkut voivat hämmästyä, kun joku blogaaja toimiikin niin kuin Sanni. Ja siitä johtuu, että sulla Sanni on niin paljon lukijoita! Nauratti se joku Indiedaysin BB-meikkivoidekampanja, jossa kymmenen muuta blogaajaa oli iloisesti suunnilleen kopsannut blogiinsa firman tekemän tuotetiedotteen, paitsi sinä, onneksi!

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Ammattimainen PR-henkilö ymmärtää, että toimittajalla/blogaajalla on täysi valta itse päättää mistä hän kirjoittaa, mitä hän kirjoittaa, milloin hän kirjoittaa ja kuinka paljon

      Aivan. Siksi olinkin niin hämmästynyt tuosta edustajan lähestymistavasta. Itse en edes ole opiskellut markkinointia, ja silti luulen että osaisin hoitaa tällaiset kontaktoinnit huomattavasti ammattimaisemmin…. Markkinointi ylipäänsä on sellainen osa-alue, jonka laatu tuntuu vaihtelevan eri yhteyksissä ihan mielettömästi…. Monesti on tullut (ihan oman päivätyönkin merkeissä) fiilis, että eikö nuo markkinointi-ihmiset tunne kuluttajaa yhtään, ja että itse osaisin oikeasti hoitaa 50 kertaa paremman kampanjan / materiaalin / jne.

      PR/viestintäihmisen tehtävänä on vain tarjota ideoita ja jos niihin tartutaan niin kaikki se tieto, mitä toimittaja/blogaaja pyytää ja mahdollisimman pian.

      Juuri näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Olikin aika lailla vaikea käsittää, miten edustaja _kehtasi_ toistuvasti sivuuttaa pyyntöni lisämateriaalista, vaikka ensin oli itse kehottanut minua kysymään jos kaipaan lisäinfoa. Hyvin hämmentävää. Kun ensimmäisen kerran pyysin eräitä laadun sertifiointiin liittyviä tietoja, sain vastauksena, ”Nämä tuotteet ovat aivan uskomattoman upeita ja huippulaadukkaista raaka-aineista valmistettuja, me käytämme vain kaikkein laadukkaimpia raaka-aineita.” Niin mutta kun…. miten tämä vastaa kysymykseeni….?

      Ja hei, kiitos tuosta viimeisestä kommentista, Tiitu. :) En nyt tiedä johtuuko lukijamääräni juuri tuosta, mutta asenteestani en kyllä tingi. :) Ja mukavaa, että sitä arvostetaan.

      • 15.1.1

        heidi sanoo

        Itse toimin viestinnän parissa alalla, jossa on myös viime aikoina herätty bloggaamiseen yhtenä väylänä markkinoida ja saada tuotteita esiin. Omat kokemukseni bloggaajien kanssa toimimisesta ovat olleet positiivisia molemmille osapuolille. Tuli vain mieleeni, että yksi asia mikä voi tehdä kommunikoinnista bloggaajien ja markkinoinnin/viestinnän ammattilaisten välillä ajoittain hankalaa, on tosiaan tuo bloggaamisen yksityisyys ja tietynlainen harrastuksenomaisuus.

        Yritysten toimiessa keskenään, asiat hoidetaan ASAP, sähköposteihin on paras vastata päivässä, jokaisesta oravannahkakaupasta on tarkasti sovittu… Ehkä joidenkin (ammattitaidottomien?) PR-ihmisten on vaikea nähdä, missä blogeissa kulkee ammattimaisuuden ja harrasttuneisuuden raja ja tuloksena on tämän sinun stoorisi kaltaisia tilanteita.

        Ja toinen juttu joka asiaan vaikuttaa: Monethan vertaavat blogeja lehtiin, mutta itse näkisin median aika paljon monisyisempänä: blogit ovat media, mutta samalla yksityinen viestintäväline, sosiaalinen media, nettikirjoittelupalsta, markkinointikanava, tietosivusto… you name it. Siksi ehkä bloggaajaan ei aina muisteta suhtautua esim. tuon ”kirjoitusvelvollisuuden” suhteen samoin kuin toimittajiin, vaikka pitäisi :)

        • 15.1.1.1

          Sanni sanoo

          Ehkä joidenkin (ammattitaidottomien?) PR-ihmisten on vaikea nähdä, missä blogeissa kulkee ammattimaisuuden ja harrasttuneisuuden raja ja tuloksena on tämän sinun stoorisi kaltaisia tilanteita.

          Näin olettaisin olleen juurikin tässä minun tapauksessani. Tuntuu vain niin hassulta, että edustaja on kuullut ”minun olevan hyvä”, ja kommunikoi sitten tuolla lailla hyvänä pitämänsä mediakumppanin kanssa.

          Siksi ehkä bloggaajaan ei aina muisteta suhtautua esim. tuon “kirjoitusvelvollisuuden” suhteen samoin kuin toimittajiin, vaikka pitäisi :)

          Tuo on kyllä jännä juttu siinä mielessä, että eihän missään tai koskaan voida olettaa, että markkinointimateriaalin lähettäminen ilmaista näkyvyyttä vastaan velvoittaa ketään tuomaan materiaalia esiin mediassaan. Tai jos joku olettaa, niin on kyllä alan perusasiat aika huonosti hallussa. :)

          • 15.1.1.1.1

            Nimetön sanoo

            Siksi ehkä bloggaajaan ei aina muisteta suhtautua esim. tuon “kirjoitusvelvollisuuden” suhteen samoin kuin toimittajiin, vaikka pitäisi :)

            Tuo on kyllä jännä juttu siinä mielessä, että eihän missään tai koskaan voida olettaa, että markkinointimateriaalin lähettäminen ilmaista näkyvyyttä vastaan velvoittaa ketään tuomaan materiaalia esiin mediassaan. Tai jos joku olettaa, niin on kyllä alan perusasiat aika huonosti hallussa. :)

  13. 16

    Taija sanoo

    Jopas oli harvinaisen tökerö mainostarina.

    Ymmärrän ihan, että bloggaajat saavat tuloja blogistaan ja tekevät yhteistyötä ja kamppiksia. Mutta se, mikä joissakin blogeissa on alkanut ärsyttää, on sellainen tietty ahneus, mihin on tultu.

    Kun saa jatkuvasti vaatetta, kosmetiikkaa, juhlakutsuja ja ties mitä härpäkettä, niin välillä tuntuu, että joillakin katoaa suhteellisuudentaju. Tuntuu, että kaikki *kuuluu* saada ilmaiseksi.

    Monille bloginpitäminen on työtä ja työstä luonnollisesti maksetaan palkkaa. Jotkut blogit ovat säilyttäneet sen oman fiiliksensä, jotkut olen hylännyt. Nämähän ovat valintoja =)

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Mutta se, mikä joissakin blogeissa on alkanut ärsyttää, on sellainen tietty ahneus, mihin on tultu.

      Ymmärrän niin hyvin, mitä tarkoitat.

      niin välillä tuntuu, että joillakin katoaa suhteellisuudentaju. Tuntuu, että kaikki *kuuluu* saada ilmaiseksi.

      Niinpä… Se on hyvin, hyvin hämmentävää.

  14. 17

    Karoliina sanoo

    Ei voi olla todellista, eihän tää siis… Täällä en tiedä pitäiskö oikeesti nauraa epäuskoisesti vai mitä! Erittäin epäasiallista ja törkeää käytöstä. Blogeissa mainostamisesta haluan minäkin muutaman sanan tähän soppaan lisätä. Itse en näe mitään väärää, että bloggaajat saavat tekemästään työstä palkkaa ja maksavat sitten veroja, sehän on työ sinä missä muutkin. Yhdyn siis ylempänä Nelliinaan täysin. Mainokset eivät häiritse suuremmissa määrin, jos ne eivät hyppää silmille ja vie blogista fiilistä. On vaan hienoa, että Suomessakin on alettu ymmärtää blogien voima osana mediaa. Blogisi on ollut niitä ensimmäisiä joita olen alkanut seurata, ja alusta asti olen täällä viihtynyt, kiitos että jaksat ilahdutaa meitä kirjoituksillasi :)

  15. 18

    katja sanoo

    Hei, pakko kysästä nyt tähän väliin. Mitä meikkituotteita käytät ja missä järjestyksessä/millä tavalla, jotta saat peitettyä tummat silmänaluset? :) Itelläni on homma pahasti pielessä, sillo sisätiloissa meikki näyttää hyvälle, mutta ulkona silmien ympärillä tummat renkaat, meikki ikäänkuin ”korostaa” tummuutta :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.