Lähdössä

Päätin tehdä jotain vähän hullua ja spontaania. Ja nyt olisi aika kertoa teillekin.

Tiedättehän, kun olen täällä blogissa puhunut lievästä 3-kympin ”kriisistäni” ja siitä, kuinka tuntuu, että vuodet vierivät niin nopeaan tahtiin ettei meinaa ehtiä tehdä kaikkea mikä kiinnostaa ja mistä on haaveillut.

 

No, palattuani kesälomalta töihin irtisanouduin. Kahden viikon kuluttua on viimeinen työpäiväni ja sitten suuntaan reppuni kanssa maailmalle. Tarkoitus olisi palata kotiin joskus joulun tienoilla. Ellei matkakassa lopu sitä ennen.

Järkevää? Luulin itsekin, että katuisin päätöstäni heti nukutun yön jälkeen. Mutta sellaista tunnetta ei tullut.

Mistä moinen tempaus?

En yleensä kerro blogissa näin yksityisiä asioita elämästäni, mutta luulin viime keväänä olevani raskaana. Olin viikon jo aivan varma asiasta. Vauvaa ei sitten ollutkaan tulossa, mutta viikko oli minulle todellinen herätysmomentti. Seitsemän päivän ajan ehdin nähdä elämäni tulevana äitinä kaikkine muutoksineen. Kun sitten hälytys osoittautuikin vääräksi, minussa käynnistyi voimakas jälkireaktio. Olen niin tuudittautunut elämäni turvallisiin rutiineihin, että raskausepisodi oikein säikäytti minut. Mutta positiivisella tavalla!

Ensinnäkin, tajusin että en välttämättä kuolekaan ajatukseen äidiksi tulemisesta. Ja toisekseen, välikohtaus sai minut vihdoin laittamaan liikkeelle vuosikausia uinuneen haaveeni. Haluan lähteä yksinäni pidemmälle reppureissulle. Olen jo sysännyt unelman toteuttamista tarpeeksi kauan. Miksi ihmisillä on aina taipumus ajatella, että ”Ehtiihän tässä sitten jonain päivänä”…. ’Joku päivä’ muuttuu kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Päivillä on rajansa. Ei meillä ole loputtomiin aikaa sysätä haaveitamme ”parempaan ajankohtaan”. Paras aika on nyt!

Aloin säästää rahaa ja anoin töissä virkavapaata. Lopulta vapaa ei kuitenkaan järjestynyt sellaisena, joka mahdollistaisi matkahaaveeni toteuttamisen ilman kompromisseja. Päätös irtisanoutua syntyi kuitenkin suhteellisen spontaanisti kesäloman aikana.

Ja nyt olen lähtökuopissa kohti seikkailuani…! Kahden viikon kuluttua lennän Ateenaan, josta matka jatkuu ilman tarkkoja suunnitelmia. Menen sinne minne tie – tai Kreikan saariston ollessa kyseessä laivat – vievät. Toiveissa olisi päätyä mahdollisesti Etelä-Amerikkaan saakka tapaamaan elämäntapa-travelleri-siskoani, mutta tulevat kuukaudet näyttävät riittääkö matkakassa sinne saakka.

Siiville….!

Koko reissu ja irtisanoutuminen on taloudellisesti yksi epäviisaimpia ideoita elämäni aikana. Mutta joskus täytyy uskaltaa tehdä vaikka sitten hyppy taloudelliseen epävarmuuteen, jos unelman toteutus sitä vaatii.

Minulla on ensi vuodesta hyvä fiilis. Ei täältä maailmasta kiinnostavat työt lopu! :)

Jään nykyiseen työpaikkaani extraksi, eli saatatte tutut lukija-asiakkaat minua siellä vielä jatkossakin bongailla.

Mitä Karkkipäivälle sitten tapahtuu reissuni aikana? Toiveissa olisi mahdollisuuksien mukaan tehdä päivityksiä ”tien päältäkin”, mutta en tiedä yhtään mitkä fiilikset matkalla sitten vallitsevat bloggauksen suhteen. Joka tapauksessa Karkkipäivän sisältö siirtyy muutamaksi kuukaudeksi vaihtoehtomoodiin, jossa liikutaan reppureissailutunnelmissa. Kauneusaiheisia juttujakin tulee matkalla varmasti naputeltua jos sille päälle satun, sillä odottavaa materiaaliahan mulla on läppäri täynnä. :)

Näissä merkeissä käynnistyy Sannin syyskuu vuonna 2012. :)

Kommentit
  1. 1

    Karoliina sanoo

    Aivan mieletön uutinen! Tsemppiä tien päälle, itsekin haaveilen moisesta! Etelä-Amerikka on ihana :) Nim. Argentiina, Bolivia, Peru ja Uruguay tullut reissattua ;)

  2. 2

    ChillOut sanoo

    rohkea, mutta varmasti yksi elämäsi parhaimmista päätöksistä.
    onnea matkaan_!

  3. 3

    Suvi sanoo

    Teet juuri sen mitä minä en koskaan uskaltanut tehdä joten odotan innolla tulevia reissupostauksia. Lykkyä pyttyyn ja hatunnosto rohkeudellesi!

  4. 5

    Sissi sanoo

    Ihana Sanni, onnea matkaan!

    Vielä ehtii vaikka ja mitä, mutta vauvan kanssa on vaikea matkustaa. Varmasti oikea ajoitus reppureissaamiselle. Ja tiedätkös, äidiksi tuleminenkin on aika kivaa, sitten kun se tapahtuu. :) Minua pelotti, mutta hyvin on arki maailman ihanimman ja söpöimmän vauvan kanssa alkanut sujumaan.

  5. 6

    Lilli sanoo

    Ihan mahtavaa, onnea! Olet idolini! Olen pyöritellyt hyvin samansuuntaisia ajatuksia mielessäni, mutten toistaiseksi pistänyt toimeksi. Laskin juuri kauhukseni, että edellisestä pidemmästä reppureissusta on yli 10 vuotta aikaa – apua, olen jämähtänyt.

  6. 7

    sisii sanoo

    Todella rohkeaa! :) ei monilla olisi niin sanotusti pokkaa moiseen, vaikka tahtoa löytyski!

  7. 8

    ella sanoo

    Onnea Sanni! Toivottavasti talous kestää matkata vielä siskoakin tapaamaan. Olisi niin ihana ajatus, että tapaisitte tavallaan ”yhteisissä merkeissä” maailmalla :)

  8. 9

    nanu sanoo

    wau,rohkeaa ja ihailtavaa! nappaa matkalukemiseksi elizabeth gilbertin omaa tietä etsimässä kirja :) englannin kielisenä eat,pray,love :) on loistava!

  9. 10

    Jii sanoo

    Ohhoh, miten rohkea veto, upeaa! Paljon tsemppiä reissullesi ja jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä tarinoita tänne ilmestyykään. :)

  10. 11

    Ms sanoo

    Hyvähyvä! Itse tein vähän samantapaisen reissun viime keväällä ja palasin Suomeen pari viikkoa sitten (rahojen käydessä vähiin). Vaikka kuinka olen koulun penkillä istunut en koskaan ole oppinut niin paljoa itsestäni ja elämästä kuin yksin reissatessa. Se oli välillä aika rankkaakin ja pelottavaa mutta älyttömän antoisaa ja tuntui että teki jotain, mistä voi olla ylpeä. Takaisin reissusta palasin avoimempana, paremman itseluottamuksen kanssa ja täynnä uskoa tulevaisuuteen. Lähden pian uudestaan… Uskon, että ainoa tapa itsenäistyä täysin on olla jossain kaukana ihan omillaan. Onnea matkaan! :)

  11. 12

    Flicka sanoo

    Mieletöntä Sanni, täytyy ihan onnitella rohkeasta päätöksestä! Ja me lukijat pistetään vaikka rahasto pystyyn jotta pääsisit siskoasi tervehtimään :) Reissupostauksia innolla odottaen ja mahtavaa reissua toivottaen!

  12. 15

    Anu sanoo

    Mahtavaa Sanni! On ihanaa kun ihmiset uskaltavat toteuttaa haaveitaan. Olen tosi iloinen puolestasi ja minä ainakin lukisin erittäin mielelläni ajatuksiasi matkalta. Olet mielestäni taitava pukemaan ajatuksesi kirjalliseen muotoon. Hyvää matkaa!!!

  13. 16

    ninja sanoo

    onnea matkaan! joskus on parasta vain tarttua hetkeen ja kokeilla siipiään :) unelmien toteuttamisella ei ole ikää!

  14. 17

    sanoo

    Upeaa, että uskalsit! :) Olen aivan varma, että tuota päätöstä ei tarvitse hetkeäkään katua. Onnea ja iloa matkallesi!

  15. 18

    sanoo

    Todella rohkea ja ihailtava veto! Onneksi pääset toteuttamaan nyt unelmasi. Ihanaa matkaa ja nauti täysin rinnoin! <3

  16. 19

    Sinini sanoo

    Eikä ! Voi kuinka rohkeaa! ^^ Oon tosi onnellinen sun puolesta, kun susta tuntuu noin hyvältä, vaikka tiedostatkin, että päätös ei ole kaikin puolin täysin järkevä! En nyt osaa sanoa oonko vaan ihan tälläsessä hassussa mielentilassa, mutta musta tää oli todella inspiroiva postaus. Oon itsekin miettinyt tässä, että mitä sitä tekis elämällä, minne hakisin opiskelemaan ja mitä haluan olla ”isona” vaikka musta tuntuu, että oon jo niin kovin vanha (22v.). :P Tietenkin estenomin tutkinto ehkä kiinnostais mua eniten, mutta koska se on amk:ssa, niin mulla on hirveä dilemma asian kanssa… Ja tietenkin työllistyminen ja palkka, koska en periaatteessa tiedä alasta yhtään mitään… :P Lääkis olis tää mun toinen vaihtoehto, joka on niin varma ja turvallinen kaikin puolin. ^__^ mutta ehkä mä tästä rohkaistun ja teen kerrankin jotain ”villiä”! :D

    • 19.1

      maria sanoo

      Vähän myöhässä vastaan, mutta henkilökohtainen mielipide on, että kannattaa opiskella jotain mistä tykkää. ”Paskaduunia” saa aina jostain, mutta jos yrität väkisin kouluttautua johonkin mistä et niin välitä, poltat itsesi loppuun ennen kuin täytät 30.

      Nim. vaihdoin linjaa senkin uhalla, että opinnot venyvät yli tukikuukausien.

      • 19.1.1

        maria sanoo

        Ööh, nyt on pakko tarkentaa. ”Paskaduunin” saamisella tarkoitan siis sitä, että vaikka kouluttautuisi sille mielenkiintoiselle mutta huonosti palkkaavalle omalle alalle, niin jotain ei-oman-alan hommaa saa kyllä siihen asti, että omalle alalle pääsee.

  17. 21

    Marisa sanoo

    Upeeta ja mahtavaa!!! Olen kateellinen sulle. :) Haluaisin tehdä tuon perässä. Ihanaa reissua!

  18. 22

    Tuli sanoo

    Upeeta! Ei voi muuta sanoa! Valtavasti onnea rohkeasta päätöksestä – ja kiitos postauksesta <3

  19. 23

    takkku sanoo

    WAUTSI! Onnea päätökselle ja mahtavaa matkaa!! Olisi mahtavaa seurata reissua! Itsekin olen lähdösssä reppureissaamaan, tosin suuntana Australia ja vielä kaverin kanssa eikä kuukautta pidemmäksi ajaksi, mutta sieltäkin muistot tulevat olemaan varmasti unohtumattomia!! Ihan mahtavaa reissua!! (:

  20. 24

    lion sanoo

    Onnea rohkeasta päätöksestä! Toivottavasti reissusi on kaikin puolin onnistunut:)

  21. 25

    Poule sanoo

    Tosi hienoa ja ihanaa seikkailua maailmalle!

    Itse tein saman paatoksen toiden suhteen ja kohta suuntaan kohti Ranskaa. Tervetuloa kylailemaan!

  22. 27

    Katariina sanoo

    Vau! Itsekkin lähdin puoleksi vuodeksi maailmalle ja nyt kun koti-ikävä on suuri, sain voimaa tästä postauksesta! Hyvää matkaa! ;)

  23. 28

    Mayu sanoo

    <3 <3 <3 Arvostan ratkaisuasi aivan valtavasti! Toivottavasti jaksat bloggailla reissussakin, koska blogisi lukeminen on rutiinini ja tulee suruinen olo jos pitäisi pärjätä ilman juttujasi. Peter Pan -tarinaan meinasin jo kommentoida, mutta tähän oli pakko! Kiitos blogistasi.

  24. 29

    Alec sanoo

    Niin iloiseksi voikaan tulla toisen puolesta jota ei edes tunne! :) Jos eksyt Pekingiin, niin ilmainen majoitus ja turistikierros tiedossa, hihih. Jaan innolla odottamaan matkaraportteja!
    Terveisin, lukijasi Kauko-Idasta.

    • 29.1

      Sanni sanoo

      Oi, mahtavaa! :) Kiitos! (Ja vähänkö jännä ajatella että jossain kaukana Aasiassa pekingiläisellä tietokoneella luetaan Karkkipäivää….!! ^_^)

  25. 31

    sanoo

    Ihan pakko kanssa kommentoida! Ei voi kuin nöyrimmästi ihailla tuollaista rohkeutta! Se on niin tosi että monet jättää kokeilematta paljon asioita, jotka sitten vanhempana harmittaa! Kokemusrikasta reissua sulle ja raportteja odotellessa… :D

  26. 32

    Jenna sanoo

    Pari vuotta jo blogiasi lukeneena,mutten milloinkaan kommentoineena, nyt on pakko..
    Musta on todella upeeta että uskallat tehdä noin suuren muutoksen. Noi on niitä juttuja joita sit muistelee vanhempana.
    Tollasella reissulla saa niin mielettömiä kokemuksia ja uusia ystäviä, miten paljon se rikastuttaa elämää.
    Ja eikö se ole niin ettei ikinä ole ”oikea” hetki millekkään, ei ole olemassakaan oikeaa hetkeä tehdä lapsia, lähteä tollaiseen reissuun,irtisanoutua ym..
    Joskus pitää vaan tehä niin kun sydän sanoo :)
    Sun blogi on ihan huippu, matkapostauksia sitten vain odotellessa.
    Ihanaa reissua Sanni!!!!!

  27. 33

    Janna sanoo

    Wau, rohkea päätös ottaa irtiotto ja lähteä reissaamaan! Todella mahtava juttu!
    Ja täälläkin kompataan, eli olisi tosi huippua lukee sun matkapostauksia!

  28. 34

    sanoo

    Voi Sanni kuinka tietäisit miten paljon ispiroit minua tämän postauksen kanssa. Kun kirjoitit tämän ajattelin ”minunkin on tehtävä jotain” ja nyt täällä etsin lentoja jenkkeihin ja lähden toteuttamaan sitä unelmaa. Kiitos! :)

  29. 35

    ssss sanoo

    Hieno juttu että uskallat lähteä noin vaan! Olen jo varmaan parin vuoden ajan blogiasi seurannut ja mielenkiinnolla luen matkastusjutuistasi, jos niitä vain kerkeät kirjoittelemaan. :) Matkustus on ehkä enemmän minun juttuni kuin meikit, mutta siltikin olen tykännyt blogiasi seurata, koska hyvin ja mielenkiintoisia juttuja raapustelet. :)

  30. 36

    Tiia sanoo

    WAU! Onneksi olkoon! Mikä shokki kesälomalta palatessani (luen siis blogeja ja teen muuta hömppää tehokkaasti ainoastaan työajalla;)). Onnea matkaan, rohkea päätös. Ehkä vielä joskus itsekin uskallan.

    Olet minulle täysin tuntematon ihminen, mutta oikeasti (bloggareista) ainoa (tai toinen, my explorationin Emma on toinen), joka vaikuttaa rehellisesti sydämelliseltä ihmiseltä. Toivottavasti saamme lukea kirjoituksia reissusta.

  31. 37

    Lukijasi 6kk sanoo

    Hei Sanni!

    Mahtavaa, että toteutat haaveitasi. Sitkun-elämä on ikuista odottamista, ihmisen täytyy tehdä sitä, mikä oikealta tuntuu, eikä pidätellä itseään. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä.

    Olen 31-vuotias ja 27-vuotiaana sairastuin ihan puun takaa niin, että tuskin näen eläkepäiviä. Sen jälkeen loppui mun jahkailu ja luovuin kaikesta turhasta stressistä ja aloin katsella, mihin suuntaan elämä vie.

    F.E Sillanpään sanoin:
    ”Elää sinun pitää, ja tajuta se, että elät.”

    Onnea maailmalle!

  32. 38

    c2 sanoo

    Voi että kuinka järkevä päätös!
    Viimeiset 6 vuotta matkustus on ollut oma huumeeni. Tälläkin hetkellä sydän tykyttää ja aivot huutaa ”lisää” kun ei ole mitään lentoja blakkarissa (viimeksi käyty ulkomailla toukokuussa muutettuani takaisin suomeen.. Luulin että kesä auttaisi viihtynyyteen…:D). Tein myös itsekseni päälle 3 kuukauden reissun viime vuonna ja voi pojat, kaikkien ulkomailla asumisten yms jälkeen, se on ollut paras päätös ikinä. Yksin matkustaminen on parasta. Ihminen lähtee omalta mukavuusalueelta ja tutustuu porukkaan 700x paremmin. Olin omalla reissullani toisella puolella maailmaa ja 21 vuotias. Ihmiset ovat melkeimpä päivitelleet ”rohkeuttani”. Niin kai sitten. Olin rohkea. On kai se rohkeaa tavoitella tässä maailmassa sitä mitä todella haluaa? Sillä jos jotain olen oppinut on se että jos jotain haluaa niin sen myös saa.
    Täällä ollaan peukut pystyssä ja paras ja ainoa vinkki mitä melkeimpä tarvitset on se, että luota intuitioosi. Joskus ei ole muuta kuin se reissukaverina ;)

    Voisin jaaritella tästä tuntikausia… Ehkä lopetan tähän :)

  33. 39

    Jonttu sanoo

    Todella herättelevä blogikirjoitus tällaiselle ”sitten kun” -henkilölle, joka suree jo nyt sitä, että tulee joskus tulevaisuudessa katumaan sitä, ettei toteuttanut niitä monia pieniäkään unelmiaan. Sinulla on asennetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.