Kuukauden idoli: Tiheikön väki

Kuka muistaa Tiheikön Väen (Brambly Hedge)?

Minun ikäluokalleni Jill Barklemin ihastuttava kirjasarja englantilaisen metsän siimeksessä asuvasta hiiriyhdyskunnasta on varmasti tuttu.

Etenkin sarjan neljä ensimmäistä osaa, vuodenajat Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi, ovat minulle tärkeää nostalgiaa.

Brambly Hedgen kotisivuilla klassikkokirjasarjaa kuvataan seuraavasti: ”Vatukkatiheikkö on idyllinen paikka jossa vanhat arvot kukoistavat ja kaudellinen omavaraisuus on elämäntapa”. Se tiivistääkin kirjojen hengen oivallisesti.

Tiheikön Väki -kirjoista tulee lämmin olo. Ne ovat kotoilua alkuperäisimmillään. Pienenä halusin aina muuttaa asumaan Tiheikköön. Minäkin halusin paahtaa omenoita takkatulen loimussa ja kivuta hakemaan pikkuleipiä ylimmältä hyllyltä keittiön täpötäysistä ruokakaapeista. Halusin olla mukana rakentamassa tanssiaissalia jäästä. Halusin kiivetä heinänkortta pitkin vierailulle peltohiirten kotiin. Hiirten elämä vaikutti niin idylliseltä ja harmoniselta. Kirjoissa on rauhallinen, lempeä tempo ja ne opettavat lapselle yhteisöllisyyden ja luonnon kunnioittamisen arvoja.

Jaksoin ihailla pikkutarkkoja kuvituksia loputtomiin. Jill Barklemilta meni aikaa kolme kuukautta yhden suuren kuvan piirtämiseen. Yhden kirjan valmistuminen vei kaksi vuotta. Jill teki jokaiseen tarinaansa laajan ja yksityiskohtaisen taustatyön, niin että kaikki metodit hiirten vaatteiden valmistamisesta leipäjauhon jauhamiseen luonnon ehdoilla oli selvitetty. Jill jopa kokeili kaikki kirjoissa esiintyvät ruokareseptit ensin kotikeittiössään, että ne varmasti toimivat.

Juuri nyt minun tekisi taas mieli muuttua pienen pieneksi ja ryömiä tammen juurten lomitse sisään Tiheikön Väen kotoisaan maailmaan. Tunnelma sopii täydellisesti pimeisiin syysiltoihin ja ensilumen odotukseen. Tämä juttu on varmasti monen mielestä ihan plääplää-hohhoijaa ”kasva jo aikuiseksi”, mutta haluan silti jakaa kanssanne muutamia kauniita kuvituksia Tiheikön Väki -kirjoista.

.

 

 

 

 

 

Jos kirjat eivät olleet sinulle tuttuja, ja kiinnostuit niistä, niin AdLibriksestä saa kaikki sarjan osat englanninkielisinä. ”The Complete Brambly Hedge” julkaistiin suomenkielisenä vuonna 2000 (Tiheikön Väen kootut kertomukset), ja sitä löytää varmasti ainakin kirjastoista. Suosittelen kirjoja glögin ja piparin seuraksi teille, jotka arvostatte kotoilua tai teille, jotka haluatte tutustuttaa jälkikasvunne ihastuttaviin lastenkirjojen klassikoihin. :)

 

Kommentit
  1. 1

    henna sanoo

    oijoi<3 Tiheikön väki<3 Muistan kun muksuna katsoin tuota.(: Toivottavasti tuo näkyisi tänä jouluna.

  2. 2

    ppau sanoo

    Mä katsoin tuota sarjaa tv:stä pienenä, se oli ihana sarja. Niin söpöjä pikku hiiriä. :)

  3. 3

    ella sanoo

    Kuinka mukavaa, että jaoit tämänkin kuukauden idolin lukijoidesi kanssa! Äiti valitsi meille kirjastosta kirjat aina hyvän kuvituksen mukaan, joten on suoranainen ihme, etten ole tähän aiemmin tutustunut. Rakastan piirtämistä ja ihailen nimenomaan tällaista pikkutarkkaa, kekseliäitä yksityiskohtia tulvivaa piiperrystä. Omia idoleitani ovat Beatrix Potter, Tove Jansson, Walter Moers… ja näköjään myös Jill Barklem :)

  4. 4

    sanoo

    Voi, muistan nuo uskomattoman yksityiskohtaiset piirrokset! Niitä voisi tosiaan tutkailla vaikka kuinka kauan. Aika perinteisiä arvoja tosiaan: Mrs. Apple kokkailee miehelleen ja silleen. :D Mutta mikäs siinä, luonnon kunnioittaminen ja leipominen on tärkeitä juttuja.

    Tällaiset postaukset on ihan parhaita. :)

  5. 5

    Tintu sanoo

    Ihanaa, kun postasit tästä! Olen vuosimallia -93 mutta tämä oli rakkain kirjani pienenä. Missäköhän se mahtaa olla… Kiitos ihanasta postauksesta!

  6. 7

    Ruby Rose sanoo

    Mie niiin muistan tän ihanan sarjan : ) Meillä on kotona tästä joku kirja, ja nyt tekis mieli mennä ettimään se jostain laatikoiden uumenista : )) Myös se televisiosarja iski, mutta nää kirjat oli jotain niin mahtavuutta! Vaikka olenkin hiukan ’nuorempaa ikäpolvea’ niin tää hakkas kyllä kaikki muut ihan 6-0 (vai pitäskö sanoa 6-1 ; D)

  7. 8

    vilma sanoo

    oi, ihanaa, kiitos! mullekin ovat lapsuudesta tuttuja, kun sain kummilta tuon kirjan, jossa oli kaikki vuodenaikatarinat :) ihailin myös kuvituksia ja mun lemppareita oli noi kotien läpileikkaukset, joissa mielikuvitus pääsi ihan käsittämättömiin sfääreihin!

  8. 9

    sanoo

    Voi ei, Tiheikön väki<3 Herättää nostalgiaa täälläkin suunnassa, vaikka oonkin ihan eri ikäluokkaa sun kanssa. Mulla on tuo suomenkielinen versio, mikä on ilmestynyt silloin vuonna 2000 eli ollessani 7-vuotias. Muistelin olevani nuorempikin tuolloin, mutta en näköjään, jos suomenkielinen versio on ilmestynyt vuonna 2000. Kuului ihan ehdottomiin lemppareihin ja oon samoilla linjoilla sun kanssa kuvitusten suhteen ja mäkin halusin aina päästä Tiheikköön, kun se vaikutti niin ihanalta paikalta. Nyt tekeekin mieli kaivaa kirja esille jostain ja juoda glögiä mainitsemmallasi tavalla:)

  9. 10

    milipili sanoo

    Äiti on varmaan joskus näitä kirjastosta lainannut, vaikuttavat tutuilta. Nuo yksityiskohdat ovat jäätävän mahtavia!

  10. 12

    sanoo

    Aa vitsit, multa löytyy tuo kirjahyllystä, pitäisikin taas selailla :) Sain tuon joskus pienenä ja oli ehdottomasti muuttokuormassa mukana kun muutin lapsuudenkodistani. Oma suosikkini oli kun se joku pikkuhiiri sai niitä sokeroituja orvokkeja, ja tietty talvitanssiaiset! Lisäksi oikeastaan kaikki kohdat jossa hiiret kokkaa, leipoo tai syö :)

  11. 13

    nipsis sanoo

    Voii tiheikön väki on paras! En ole katsonut tv:stä vaan pienenä tuo oli lempikirjani ja sen vuoksi on saanut paikkansa meidän kirjahyllystä tänäkin päivänä :)

  12. 15

    Hansu sanoo

    Aijjai, ihan sydämmessä tuntuu kun muistelee miten noihin juttuihin pienenä eläytyi. Pieni ihminen on niin avoin kaikelle, vanhemmiten se taito vähän jää kaikessa hässäkässä. Sitä on hyvä välillä muistella.

  13. 16

    Rousku sanoo

    Ei nyt liity tähän mutta apua! Miltäköhän mineraalimeikkisarjalta löytyy se ihan kaikista vaalein sävy? Tarkoitan, kun lolon porcelain on mulle liian tumma, jää rajat :/

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Käänny vaikkapa blogikollegani Nean puoleen (ellei sitten lukijani Mirri huomaa tätä kommenttia, myös hän tietää muistaakseni eri mineraalimerkeistä tosi paljon), itse en ikävä kyllä ole perehtynyt niin laajalti eri merkkeihin että osaisin sanoa kellä on Porcelainia vaaleampi sävy.

      • 17.1.1

        ella sanoo

        Aivan mielettömiä :) Muistan alle ala-asteikäisenä yrittäneeni piirtää vedenneitoa Rien Poortvlietin kuvituksen pohjalta. Ei liene ihme, ettei tullut ihan samanlaista :D

  14. 18

    Ella sanoo

    Mmm Tiheikön Väki! Oli pakko lähteä kaivamaan kirjaa hyllyjen syövereistä tämän postauksen jälkeen, ihanin kirja ikinä!

  15. 20

    Elisa sanoo

    Voih, olin jo unohtanut tämän! Muistan olleeni pienenä ihan lumoutunut varsinkin niistä talvitanssiaisista. :D Musta oli jo pienenä kauheen kiinnostavaa seurata vuodenaikojen vaihtumista ja muitakin luonnonilmiöitä, Tiheikön väki oli ihan ykkönen!

  16. 21

    HeliJ sanoo

    Mulla on pienenä Canadasta sukulaisilta saatu Tiheikön väki-palapeli <3 Se oli täynnä ihania yksityiskohtia ja todellakin myös minä olisin halunnut asua siellä puun juurella :) Palapeli oli suuri aarre ja osasin loppujen lopuksi tehdä sen vaikka silmä ummessa – siinä kun oli jotain 30-40 palaa ;)

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Oh, tuo on varmaan nykyään kunnon keräilyharvinaisuus! :) Brambly Hedge -tavarallahan on korkea keräilyarvo. :)

      Mä haaveilin joskus aikuisena Tiheikön Väki -posliiniastiastosta (Villeroy & Bochin), mutta se oli lopulta liian kallis minun budjetilleni. Eikä niitä olisi varmaan koskaan uskaltanut käyttääkään särkymisen pelossa. ^_^

  17. 22

    sanoo

    Ei nyt liity taas tähän, mutta D-:
    Mulle on lähiaikoina jostain syystä ilmestynyt isommanpuoleinen ongelma sen suhteen että nenän ihohuokoset ovat laajentuneet ihan siis mahdottomiin mittoihin :-D näkyy ’reiät’ jo kauas. Nenä myös kärsi joskus vuonna ’08 pahat palovammat ja tuntuu että se vieläkin punoittaa sen takia, joten ilman meikkivoidetta ei voi ihmisten ilmoille lähteä.
    Oma luottoystäväni Max Factorin Lasting Performance on nyt aiheuttanut raon ystävyyssuhteeseemme kerääntymällä päivän aikana ihohuokosiin. Ei se aamullakaan kaikkea pelasta, kyllä ne ehkä vähän näkyy meikin altakin. Jo parin tunnin päästä tilanne on kuitenkin se että meikki näyttää laikukkaalta ja tosiaan kerääntyy huokosiin.
    En ole vaihtanut kasvojenhoitotuotteita lähiaikoina.
    Olen myös kokeillut muita meikkivoiteita mutta sama ongelma kaikissa (-> Mac, nivea, lumene, make up store).
    Puuterina käytän Grimasin irtopuuteria. Meikin alla Neutrogenan Visibly Clear Oil-Free Moisturiser.

    Apua, mitä teen? :-D

    • 22.1

      Sanni sanoo

      Oletko kokeillut primeria? Tai vastaavasti meikin päälle laitettavaa ihohuokosia supistavaa tuotetta? (Kuten esim. tässä postauksessa esitelty Cliniquen Pore Minimizer.)

      Jos primer ei ole sinulle vielä tuttu, niin kokeile vaikka L’orealin supersuosittua Studio Secrets -pohjustajaa, maksaa n. 13€.

  18. 23

    sanoo

    Oi, tiheikön väen kertomukset ja kauniit kuvitukset on tullut luettua ja katsottua läpi monta monta kertaa lapsena, vieläkin yksi suosikeista!

  19. 27

    Saara sanoo

    Itse olen saanut Tiheikön väen vuodenajat -kirjan 2-vuotislahjaksi vuonna 1991, ja kyllä se versio oli jo suomenkielinen :) Piti minunkin hakea kirja hyllystä ja vähän selailla, olinkin jo unohtanut kuinka ihanaa katseltavaa kuvitukset ovat.

    • 27.1

      Sanni sanoo

      Joo, siis toki kirjat on alunperin suomennettu. :) Omat vuodenaikakirjani lapsuudesta on julkaistu joskus 80-luvun alussa, ja ovat suomenkielisiä. Uusia suomennettuja painoksia ei kuitenkaan ole ilmestynyt aikoihin, ja siksi niitä ei löydy kaupoistakaan. :( Viimeisin on tuo mainitsemani ”Tiheikön Väen kootut kertomukset” vuodelta 2000.

  20. 28

    Kuukie sanoo

    Haluisin tähän väliin ehdottaa toivepostausta. Itselläni ja varmaan joillakin muilla on samainen ongelma, eli tekoripsiä laitettaessa sisä- ja ulkonurkat eivät tahdo millään liimautua kiinni ihoon. Huomaan ongelman eteenkin sisänurkissa ja siksi hylännyt kokonaan irtoripset, mutta olisi se silti joskus niitä räpsyttimiä käyttää esim. pikkujouluissa. En tiedä oikeen mikä auttaisi asiaan tai auttaako mikään, jos se johtuu silmäni muodosta. Apuva!

    • 28.1

      Sanni sanoo

      Karkkipäivä on harmikseni väärä blogi tässä ongelmassa auttamiseen, sillä olen itsekin erittäin kehno irtoripsien laittaja. :/ Etenkin sisänurkat ovat aina irtoamassa, tosin luulen että paras ratkaisu tähän saattaisi olla niinkin yksinkertainen kuin laatuliiman (=Duo) hankkiminen. Itse en sellaista vielä omista.

  21. 29

    Janna sanoo

    Oih! Tiheikön väki -kirjat on parhaita! Pitääkin napata kirjahyllystä Kootut kertomukset -kirja taas pitkästä aikaa lukuun!

  22. 30

    Päivi J sanoo

    Ihania nuo kirjat. Oletko muuten tutustunut Tasha Tudorin tuotantoon? Hänen piirroksensa ovat mielestäni aika samanhenkisiä kuin nämä.

  23. 31

    jo sanoo

    Ah, ihana nostalgisuus nosti päätään :) muistan, kuinka pidin kyseisistä tarinoista ja kuvista pienenä, ja ihana nähdä, että hurmaavat piirrokset jaksavat ilahduttaa edelleen!

  24. 32

    sanoo

    Voi kyllä, rakastuin Tiheikön väkeen lapsena palavasti! Tuon uusimman suomennoksen ostin itselle ja lisäksi kaappiin jemmaan odottamaan ystäväni lasten kasvamista (esikoinen oli ostohetkellä vasta vauva ;-) ). Tiheikön väki on ruokkinut meikäläisen mielikuvitusta siis vuosikaudet, edelleen rakastan katsella noita ihanaakin ihanampia kuvia!

    Toinen melko tyttömäinen ihastuksen kohde olivat Cicely Mary Barkerin ihanaiset keijukaiset! Muistan rakastaneeni myös Elsa Beskowin kuvituksia. Myös Rudolf Koivun kuvitukset ovat aina olleet suosikkejani.

    Oih, voisin listata tähän useammankin ihanan kuvittajan! Olen onnekseni saanut nauttia äidistä joka on arvostanut sekä hyvää kirjallisuutta että erinomaista kuvitusta ja ilokseni olen omaksunut hänen oppinsa. Vahinko vain, että innostus ei ole tainnut periytyä enää minun jälkikasvulleni, ainakaan samassa mittakaavassa…no, aika näyttää.

    • 32.1

      Sanni sanoo

      Olen onnekseni saanut nauttia äidistä joka on arvostanut sekä hyvää kirjallisuutta että erinomaista kuvitusta ja ilokseni olen omaksunut hänen oppinsa.

      Sama täällä! :) Myös meillä arvostettiin Elsa Beskowia ja Rudolf Koivua.

      Yksi idolin arvoinen kirja (tai kirjahahmot) ovat myös Arnold Lobelin Kurnu ja Loikka. <3

  25. 33

    laureliini sanoo

    Oih, tätä nostalgian määrää! Olin melkeinpä unohtanut koko Tiheikön Väen, mutta nyt se muistui mieleen uudestaan. Ihanaa! :)

  26. 34

    sanoo

    ääääää, ihana postaus mun entisestä lempparikirjasta! muistan aina lapsena kun luettii tota monta kertaa putkeen, oi oi<3

  27. 35

    Dimavarien sanoo

    Oi, aina näkemäni unet saavat viimein selityksen. :D Joskus lapsena tosiaan katsonut ilmeisesti sarjaa ja siitä lähtien vähintäänkin joka kuukausi nähnyt unta ks. sarjan taloista ja tapahtumista (varsinkin ilmeisesti talvitanssiaisista), mutta ei ole vain osannut yhdistää mistä nämä mielikuvat ovat peräisin. Pitänee hankkia itselle kirjat viimein ja katsoa kuinka hyvin Tiheikön maisemat säilyneetkään mielessä.

  28. 36

    Sonja sanoo

    Eikä! Kyllä sun blogi on maailman paras tietojen etsimispaikka. Etsin tätä kirjaa vaikka millä hakusanoin ja tadaa! sun blogista löytyi tämä etsimäni kirja. Tiheikön väki. Lapsuuden paras kirja jonka nyt haluan löytää omalle pojalleni kirjahyllyyn. Kiitos Sanni! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.