Kosmetiikkamerkkien imagoista, osa 1

Miten paljon eri brändien ja merkkien imago vaikuttaa ostokäyttäytymiseemme?  Millaisia mielikuvia eri merkit meissä herättävät? Mikä näihin mielikuviin vaikuttaa?

GuerlainShalimar

(Alkuperäisestä postauksesta tuli niin pitkä, että jaan sen kahteen osaan. Kuten on jo aiemmin tullut sanottua, tämä on aihe josta voisin jutustella maailman tappiin…! :))

Imagohan muodostuu jo heti siitä, minkä näköisiin pakkauksiin tuotteet on pakattu, missä niitä myydään ja millä hinnalla. Jos merkki on meille täysin tuntematon, lokeroimme sen mielessämme heti johonkin kategoriaan mainoskuvan tai pakkauksen ulkonäön perusteella. Mainosten visuaalinen maailma on todella tärkeä mielikuvien luomisessa, ja itse kiinnitän huomiota jopa niinkin näennäisesti triviaaleihin asioihin kuin fonttiin. Voin tässä esimerkiksi tunnustaa, että kun Tigi nelisen vuotta sitten muutti BedHead-sarjan pullojen fonttia arkisempaan suuntaan, muuttuivat ne silmissäni heti vähemmän kiinnostaviksi. Minulle jopa tällaisilla asioilla on merkitystä.

Pitkässä juoksussa imagoon vaikuttaa tietysti myös word-of-mouth, eli kuluttajien jakamat käyttökokemukset ja niiden laatu. Kun joku tuote on hyvä ja toimii lupaamallaan tavalla, sana kyllä kiertää ja merkki nauttii arvostusta, oli tuote sitten pakattu kuinka rumaan hylsyyn tahansa. Samoin median uutisointi vaikuttaa jatkuvasti alitajuisesti muodostamiimme käsityksiin. Kun mediassa rummutettiin esimerkiksi 90-luvun alussa, että Pantenen sisältämä silikoni saa hiukset tippumaan päästä (hahah mikä väite!), oli Pantenen imago tahrattu pitkäksi aikaa.

Dermaglow

Otan esimerkin selektiivisestä kosmetiikasta. Yksi sarja, jonka designia en vain oikein ymmärrä, on Dermaglow. Sarjahan on Suomessa aikamoisen huonosti tunnettu, ja tuotteet ovat kalliita. Dermaglow’n mainoksia ei koskaan näe missään, eli merkki ei jää kenellekään mieleen edes alitajuntaan. Kun suomalaiset asiakkaat ostavat kallista kosmetiikkaa, he haluavat käyttää rahansa tuttuun, tunnettuun ja ”turvalliseen” merkkiin. Kun purkilla on hintaa 80€, ei keskivertosuomalainen ihan helposti lähde kokeilemaan jotain umpituntematonta merkkiä, vaikka myyjä/kosmetologi sitä kuinka suosittelisi. Asiaa voisi auttaa, jos tuote edes näyttäisi houkuttavalta. Mutta Dermaglow’n tapauksessa tuoteparat näyttävät ihan kamalilta. Pakkaukset ovat kuin jäänne 90-luvun alusta. Ne yrittävät ilmeisesti viestittää korkean teknologian tuotekehittelyä, mutta minulle ne viestittävät vain auttamattoman epämodernia muotoilua joka ei herätä 2000-luvun kuluttajan kiinnostusta.

Vaikka purkkien olennaisin tarkoitus on tietysti ”vain” tuotteen säilyttäminen, on kaikessa (ikävä kyllä) otettava huomioon myyvyys. Tuotteita on markkinoilla satoja ja satoja! Jokaisen merkin on mietittävä tarkkaan, millä juuri heidän tuotteensa erottuisivat joukosta oikealle kohdeyleisölle. Ja mitä he kommunikoivat kohdeyleisölle markkinoinnissaan.

Madara_visuaali

Otetaan sitten pari esimerkkiä luonnonkosmetiikan puolelta. Viime vuosien kahdelle tuoreelle menestysmerkille, Mádaralle ja Estelle & Thildille, on yhteistä raikas, nuorekas ja pelkistetty design ja selkeästi nuorempia kuluttajia miellyttävä visuaalinen maailma.  Mádaran kaunis mainoskuvasarja ruohikossa makaavasta naisesta on todella onnistunut, ja herätti heti ainakin minun kiinnostukseni. Estelle & Thild puolestaan on tehnyt luonnonkosmetiikasta helposti lähestyttävää yksinkertaisella tuotevalikoimallaan eikä söpöistä purkeista välity samanlainen ”apteekkifiilis” kuin joidenkin perinteisempien luonnonkosmetiikkasarjojen.

sunsilk

Muutama merkki, jotka viestivät minulle totaalista halpuutta ja epäkiinnostavuutta ovat Sunsilk ja Garnier. Sunsilkin pakkaukset olivat ainakin ennen aivan legendaarisen halpiksen näköisiä, eikä Garnierin Fructis jäänyt kauas taakse. En osaa selittää, mikä näiden merkkien markkinoinnissa tökkii. Ne eivät vain vakuuta minua millään tavalla. Jopa merkkien logot ovat minusta halvan näköiset. Tuotteet itsessäänhän saattavat olla vaikka kuinka hyviä, mutta koska ulkonäkö ja mainonnan tuottama kokonaismielikuva ovat niin vastenmielisiä, en vain halua käyttää kyseisiä tuotteita. Sellainen voima imagolla voi olla.

NiveaLumeneLoreal

Nyt kun mietin, niin visuaalisista syistä en ole koskaan ollut kiinnostunut oikein mistään päivittäiskosmetiikan sarjasta. Kylppärini hyllystä ei ole koskaan löytynyt L’orealin, Nivean tai juuri Lumenenkaan tuotteita. (Lumenella on muuten mielestäni nykyään oikein tyylikkäät pakkaukset, mutta 90-luvun sinivalkoisuus ei miellyttänyt.)

Sen sijaan olen käyttänyt Yves Rocherin, The Body Shopin ja Dermosilin tuotteita ennen innostumistani luonnonkosmetiikasta.  Yves Rocherin imago on hieman kärsinyt heidän jatkuvasta alennuskonseptistaan ja postimyyntikuvastojen lippulappusmainonnasta, mutta itse olen aina kokenut Rocherin kiinnostavampana brändinä kuin vaikka Nivean. Rocherin tai The Body Shopin kasvipohjaisilla ainesosilla markkinoidut tuotteet värikkäine pakkauksineen tuovat kaltaiselleni kuluttajalle enemmän mielihyvää kuin esimerkiksi L’orealin tai muiden ”markettisarjojen” androgyynit, persoonattomat pakkaukset.

body-shop

Hinnalla taas ei minun kohdallani ole juurikaan merkitystä, eli en niputa jotain merkkiä ”halpikseksi” vain koska sillä sattuu olemaan halvat hinnat. Voin pitää viiden euron tuotetta yhtä laadukkaana kuin viidenkymmenen.

Teksti loppuu nyt vähän niinkuin seinään, mutta jatkoa seuraa huomenna lukijakyselyn sisällön merkeissä. :)

(Olen kirjoittanut blogissa aiheesta aiemminkin, jutun päivittäiskosmetiikan imagopohdinnasta löydät täältä.)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olen itsekin useasti pohtinut tuota TiGia, mun mielesta ne pakkaukset nayttavat halvalta markettikamalta ja hinta ja pakkauksen ulkonako eivat tunnu kulkevan kasikkain. Itseani se ei toisaalta haittaa, olen silti TiGin suurkuluttaja, mutta markinnoinnin nakokulmasta he ovat mielestani pakkausten suhteen epaonnistuneet.

    Niin ja tuo Sunsilk, siitakin joskus kymmenen vuotta sitten kun se rajahti Suomen markkinoille jotkut sanoivat sen sisaltavan hyttysmyrkkya. Samaa propagandaa se sai osakseen siis kuin Pantene, mutten vielakaan kayttaisi Sunsilkin tuotteita. Ei siksi, etta tietaisin sen tuotesisaltoa ja uskoisin sen muka sisaltavan hyttysmyrkkya, vaan tuo pakkaus on kauhean ruma ja halvan nakoinen, eihan kukaan hyvaa tuotetta laittaisi tuollaiseen purkkiin? Ja hitto ma en halua mun valmiiksi jo rumaa kylpparia rumentaa entisestaan rumalla shampoo -purkilla

    Dermaglowsta taas olen jokseenkin eri mielta, tuollainen pakkaussuunnittelu purisi varmasti esim. mun ihanaan aitiin. Ei ehka ole nuorisoon niin vetoava, mutta kun naen arvokkaan tuotteen vastaavassa pakkauksessa miellan tuotteen jostain syysta toimivaksi ja voisin kuvitella varsinkin vanhempien ihmisten tekevan nain. Ehka taas se johtuu siita, etta mulla on ollut joskus joku silmanalusvoide, joka on ollut pakattuna vastaavalla tavalla ja se oli maailman paras silmanalusvoide. Oonkin sen voiteen loppumisen jalkeen yrittanyt varmaan kahden vuoden ajan muistaa, kenen tuote se oli. Joku pieni apteekkibrandi, vaan en ole jalkikateen enaa tormannyt.

    Odotan muuten innolla jatkoa talle postaukselle, tosi hyva postaus!

  2. 2

    hellin sanoo

    Onhan sillä purkilla nyt väliä siksikin, että sitä kattelee ja pyörittelee käsissään jopa päivittäin. Mua ei ainakaan houkuttele hankkia jotain rumiluksia nurkkiini pyörimään, esim. jotain Nivean rasvapurkkeja tai Maybellinen tai Lorkun meikkejä. Eniten tykkään retrotyyliin pakatuista, Too Faced, Urban Decay, TheBalm ja Benefit on ihanimpia mitä tiedän! Korresilla on myös hyvin kauniita pakkauksia.
    Vastaavasti mua tympäisee kun niin moni turvautuu mustiin ja simppeleihin pakkauksiin: Make Up Store, MAC, NYX, Gosh, Sensai, Inglot, Chanel, Armani. Boring!
    Luonnonkosmetiikkamerkeillä on ihan kivoja pakkauksia mielestäni myös, esim. Couleur Caramel, Lavera, Sante, Madara, SAVE, Urtekram.
    Selektiivisillä merkeillä on mulle jotain hohtoa koska en niitä niin paljoa ole ainakaan aikaisemmin käyttänyt, mutta toisaalta kaupoissa ne hyllyt eivät kyllä ole kovin helpostilähestyttäviä (toisekseen niitä ei saa ikinä hiplailla rauhassa ilman että myyjä ottaa kontaktia, ei siinä mitään, mutta heräteostokset jää tuon takia kyllä tekemettä kun en ikinä kehtaa jäädä siihen rauhassa swatchailemaan). Lisäksi niiden pakkaukset ylellisyydessään on musta jotenkin liian porvarillisia ja rouvamaisia, esim. YSL, Dior, Helena Rubinstein, Estee Lauder, Guerlain. Clarins ja Clinique on hieman raikkaampia ja helpostilähestyttävämpiä, vaikkeivät pakkaukset nyt niin huippuhienoja olekaan.
    L’oreal-konsernin (tarkoitan nyt ihan kaikkia sen brändejä) mainosrummutus on niin ärsyttävää, että se tekee merkeistä vähemmän houkuttelevia. Samaten IsaDoralla on kammottavat mainokset, ja vasta blogisuositusten ansiosta olen eksynyt merkin hyllyille.

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Eniten tykkään retrotyyliin pakatuista, Too Faced, Urban Decay, TheBalm ja Benefit on ihanimpia mitä tiedän!

      Nuo on kyllä aivan ihania! Tekevät todellakin tuotteista äärettömän houkuttavia, vaikka itse tuote olisi laadultaan ”maybellinea”.

      Mäkään en tykkää suurimmasta osasta selekosmetiikan pakkauksista, juurikin tuon sun mainitseman syyn takia. Ovat liian ”rouvamaisia” ja, no, sinua lainaten porvarillisia. ^_^ Pakkausten ulkonäkö on mulle todella tärkeää, mutta ei siten, että pakkausten täytyisi näyttää ylellisiltä ja kalliilta. Tärkeämpää on persoonallisuus ja tyylikkyys, ja että pakkaus onnistuu viestimään juuri sitä mitä sisältönsäkin on.

  3. 3

    Rosa sanoo

    Aikas mielenkiintoista..! Mun mielestä nimenomaan Rocher on aivan halppissarja, ja vaikka olen (suhteellisen) ennakkoluulottomasti kokeillut, en ole yhtään itseäni miellyttävää tuotetta heiltä löytänyt… The Body Shop on taasen paljon tasokkaamman oloinen, pullollaan ihania ja toimivia tuotteita. On sitten kyllä hinnatkin kohdallaan…

  4. 4

    sanoo

    Mukavaa pohdintaa :-) näitä asioita kyllä kannattaa kaikkien miettiä aika ajoin, todennäköisyys joutua mainonnan uhriksi voi vaikka laskea.
    Oma kandini itse asiassa tulee käsittelemään näitä näennäisen triviaaleja asioita, eli fontteja ja niiden herättämiä mielikuvia. :-D

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Oma kandini itse asiassa tulee käsittelemään näitä näennäisen triviaaleja asioita, eli fontteja ja niiden herättämiä mielikuvia.

      Mielenkiintoista..!

  5. 5

    naela sanoo

    Heips! Mielenkiintoista pohdintaa. Myös minulle vaikuttaa purnukan ulkonäkö tosi paljon.
    Silti tuo Sunsilkin punainen ja L’Orealin Revitalift ovat ikisuosikkejani, purnukoista riippumatta matsku siellä sisällä on nimittäin erinomaista :)

  6. 6

    sanoo

    Hei! Amatöörimeikkaaja täällä painiskelee tummien silmänalustojen kanssa. En ole koskaan käyttänyt minkään sortin valokynää, mutta sellainen olisi hankinnassa, sillä Lily Lolon mineraalimeikeistä ei löydy apua. Olisko sulla antaa vinkkiä luonnonkosmetiikan puolelta ongelmaan tepsivästä tuotteesta? :) Jos ei, entä taviskosmetiikalta?

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Valokynä ei ole se paras tuote tummiin silmänalusiin, ainakaan yksinään käytettynä. Valokynäthän eivät peitä kovin tehokkaasti (jotkut eivät juuri lainkaan), joten tummille silmänalusille kannattaa käyttää ensisijaisesti peiteaineita. Jos kuitenkin tykkäät yhdistää valoaheijastavuuden ja peiteaineen, niin kokeile vaikka BareMineralsin Well Rested For Eyes -tuotetta. Se on hohtava, jauhemainen peiteaine.

      Taviskosmetiikan puolelta en osaa vertailla peiteaineita, sillä en ole niitä kovinkaan perusteellisesti itse testannut. Tiedän, että L’orealin Infallible-meikkivoidekynä myy hyvin peiteainetarkoitukseen, samoin Max Factorin Mastertouch Concealer. Selektiiviseltä puolelta esim. Lancomen Effacernes Longue Tenue on hyvä, samoin Diorin Nude.

        • 6.1.1.1

          sanoo

          Tack. :) Valokynää mietin siksi, että mulla on Lily Lolon peiteaineita vähän joka sävyssä eikä mikään sävy tunnu silmänalusiin tepsivän. Peiteaineet myös pakkaantuvat ilmejuonteisiin ja jättävät jälkensä sen mukaan.. Ihan pikkuisen efektiä aikaansai Mineral Veilin levitys pikkusiveltimellä valokynän tapaan.

          Kiitos jälkimmäisellekin Lumierevinkistä!

  7. 7

    Peppi sanoo

    Merkkien imagoilla on toden totta suuri merkitys ostoskäyttäytymiseen. Erityisesti sarjat, joita ei ole itse kokeillut eikä ole kuullut muittenkaan kokemuksia. Hyvä esimerkki juuri tuo Madara: Tutustuin ensimmäistä kertaa tuotteisiin Natcosin ystävämyynnissä n. vuosi sitten, en ollut kuullut tuotteista mitään, mutta tyylikkäät ja toimivannäköiset pakkaukset ja ”ruohonainen” vetosivat jo silloin (eikä kämmenselälle kokeillut voiteet tuntuneet yhtään hassummilta). Jos verrataan esim. joissakin testeissä hyvin pärjänneeseen S.A.V.E.-sarjaan, se näyttää jotenkin halpikselle eikä yhtään luonnonkosmetiikkasarjalle kirkkaine pakkauksineen. Dr. Hauschkaa taas riivaa oudon nimen lisäksi ”tiukkisimago” (kuin vanhapiika fyssanope), tylsät ja hankalakäyttöisen näköiset pakkaukset. Onneksi näitä blogeja seuraamalla olen saanut paljon hyviä vinkkejä hyvistä tuotteista, eikä ostopäätöksiä tule enää niin usein tehtyä vain jonkun mielikuvan pohjalta.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      S.A.V.E.-sarjaan, se näyttää jotenkin halpikselle eikä yhtään luonnonkosmetiikkasarjalle kirkkaine pakkauksineen.

      Munkin mielestä SAVElla on jotenkin ”väärän” näköiset pakkaukset ollakseen luonnonkosmetiikkaa. ^_^ Tykkään värikkäistä pakkauksista, mutta luonnonkosmetiikkaan ne ei jotenkin mielestäni sovi.

      Haha, tuo Hauschkan tiukkisimago tuli mulle ihan uutena! :) Ilmeisesti tiukkisimagolla tarkoitat heidän muista poikkeavaa ja tiettyjä juttuja kieltävää imagoaan? Ei saa kuoria, ei saa käyttää yövoidetta….

  8. 8

    syysviiru sanoo

    Kiinnostava aihe! Yritän kirjoittaa lyhyesti, vaikka herättää paljon ajatuksia.

    Blogeista löytyneet arviot on mulle tosi hyödyllisiä. Tyylikäs pakkaus on aina kiva, mutta ostan mieluiten tuotteen, josta muilla on hyviä kokemuksia. Itse asiassa käytän merkkejä,jotka brändeinä eivät miellytä, mutta tuote on pistämätön, esimerkkeinä Lancomen ripsivärit ja Le Crayon Khôl. Jotkut Mádaran tai vaikka Herbinan Marja Span tuotteet tuoksuvat mielestäni epämiellyttäville, mutta voin käyttää niitä silloin kun hinta ja laatu ovat kohdallaan.

    On jännä seurata isojen kosmetiikkatalojen tapaa luoda brändejä eri kohderyhmille. – Kaikki julkisuuden henkilöiden nimillä kaupattavat tuotteet herättävät vastenmielisyyttä: minusta aikuinen ihminen ei jäljittele julkimoita. Samoin brändin ”lääkemäisyys” (Clinique, Biotherm) tuntuu kolkolta, mutta jos tuote on hyvä, käytän sitä kyllä sujuvasti.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Kaikki julkisuuden henkilöiden nimillä kaupattavat tuotteet herättävät vastenmielisyyttä: minusta aikuinen ihminen ei jäljittele julkimoita.

      Hei, samaa mieltä! Julkkiksilla mainostaminen on minulle todellinen turn-off.

      Ja ihan off-topiccina tuosta Mádaran tuoksusta, munkin mielestä se oli alussa epämiellyttävä, mutta sitten mä yhtäkkiä totuin siihen ja nyt se on jopa ihan kiva. :) Kasvovoiteesta tulee mulle mieleen Issey Miyaken A Scent EdT, joka on tosi ruohomainen, yrttinen tuoksu.

  9. 9

    Johanna sanoo

    Minuun ei vaikuta niiskaan pullojen ulkonako vaan mainonta. Minua alkaa helposti arsyttaa mainokset, esim. nytten kun indiedaysia klikkaa henkkamaukan allottavan suuret mainokset ovat jatkuvasti taustalla. Tama ei todellakaan herata minussa, ”ah, ihana mekko, jok maksaa vain 19.95” vaan, et prkl, pois siita, ei kiinnosta. Inhoan Lorkun mainoksia sydameni pohjasta; ne ovat muovisen olosia, ei todellakaan todellisentuntusia ja NIIDEN MAINOKSIA ON )”#(”)#( JOKAPUOLELLA, arsyttaa (Isadora, Maybeline, Max Factor etc.) kuuluu tahan kastiin. Taman vuoksi en kayta naita tuotteita koskaan ja valttelen esim. lorkun koko konsernia.

  10. 10

    sanoo

    Ihmiset näkevät kyllä tälläiset asiat monella eri tavalla. Itse tykkään ostaa tuotteita, riippumatta laadusta. Jos pakkaus on värikäs (värit houkuttelevat aina minua) ja kivannköinen ja tuote ”hoitaa hommansa”, niin luultavasti ostan sen. Olen erittäin simppeli näiden asioiden kanssa. Tulen paljon paremmalle tuulelle jos ostan jonkin ”halpis” purkin, joka mielestäni ajaa asiansa, kun taas että ostaisin jotain todella laadukasta ja maksan pienestä purkista itseni kipeäksi. Tämä pätee oikeastaan kaikissa tuotteissa mitä ostan.. Joskus ei laadusta kannata tinkiä, mutta voi sitä helposti omistaa yhden MAC:in luomivärin kun yhden Tarjoutalonkin luomivärin. =)

  11. 11

    Satu sanoo

    Postauksesi sai minut pohtimaan suhtautumistani meikkien imagoon. Omaa toimintaani miettiessäni huomasin, että markettimeikeistä kierrän Revlonin kaukaa. Rimmel ei myöskään herätä ostohalukkuutta. Lumenea hehkutetaan liikaa: en käsitä, miten voikaan olla itsestäänselvyys omistaa kyseisiä tuotteita. Itse olen joskus ostanut Lumenen voiteita ja saanut huomata niiden olevan käsittämättömän kamalia. Myös Lumenen luomivärien pigmentit eivät kokemukseni mukaan riitä tarpeisiini – halvemmankin merkin luomiväreillä saa parempaa jälkeä aikaan.

    Lorkun ja Maybellinen mainonta ihmetyttävät minua kerta toisensa jälkeen: miksi mainostaa ripsivärejä järkyttävillä pullasuti-irtoripsillä? On itsestäänkin selvää, ettei ripsistään voi saada 300% pidempiä vaikka kuinka ripsaroisi. En voi käsittää. Meikkivoide- ja puuterimainosten kuvat – oodi Photoshopille.

    IsaDoraa ja MaxFactoria arvostan markettimeikeistä eniten, vaikka en omista IsaDoralta kuin yhden huulikiillon ja kaksi luomiväripalettia. Max Factorilta mukaani ovat tarttuneet FLE- ja Masterpiece-maskarat.

    Olen kuitenkin enemmän selektiivisen kosmetiikan ystävä: maksan mielelläni kerralla hieman enemmän ja kokemukseni mukaan rahalla saa laatua. Bare Minerals on toki hintavaa, mutta se tekee tasan sen mitä lupaa – ei enempää, eikä myöskään vähempää. Dior huolehtii silmämeikistäni kokonaan – luomivärien koostumus ja levittyvyys on jotain käsittämättömän sulavaa ja vaivatonta. Diorin ripsivärien harjat takaavat hyvän levittyvyyden.

    Positiivisia kokemuksia minulla on myös Coastal Scentsiltä: hinnat eivät päätä huimaa ja luomivärien pigmentit saavat minut pyörryksiin. Myös siveltimistä minulla on kerrottavanani pelkkää positiivista.

    Yves Rocher. Sain ehkä teininä kammon kyseisestä tuotesarjasta. Joka tuutista tunki mainoslippusia, ja jännityksellä availimme, mitä tällä kerralla olemme voittaneet tai saamme tilaajalahjaksi. Tuo puuhastelu oli kyllä jännittävää, mutta kun sitten erehdyin tilaamaan sieltä jotain, tuoksuivat kaikki saippuat, shampoot ja hajuvedet täsmälleen samoilta. Rocherin minulle syöpynyttä imagoa kuvailisin termillä ”päänvaiva”. Tuosta ajasta toki on hieman vähemmän kuin valovuosi, ja voisin toki kokeilla, mikä habitus Yves Rocherilla on nykypäivänä.

    Mitä sitten tulee kasvovoiteisiin? Lumenen voiteilla saan pisteleviä tuntemuksia ja punaista ihottumaa. (johtuneeko siitä, etten ole perinteinen skandinaavi :D) Tuosta lystistä en viitsi maksaa hunajaa ja mansikoita. 100% luottamukseni on nyt apteekin perusvoiteella sekä Oliv`n antioksidanttivoiteella. Oliv’n vinkkauksesta tuskin voin kylliksi kiittää Sannia.

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Tosi kiva kun Satu jaksoit pohtia näin perusteellisesti aihetta! Ilahduttavaa lukea tällaisia kommentteja. Jaan muuten tuntemuksesi Lumenen luomivärejä kohtaan, ne ovat aikamoista kuraa. Yksi Lumenella työskennellyt kaverini sanoi, että Lumenelta on sanottu ihan suoraan, että luomivärit on tarkoituksella tehty vähäpigmenttisiksi koska perinteinen Lumene-asiakas ei halua mitään voimakasta meikkiä. Just…..

      Mahtavaa muuten että Oliv’ toimii sullakin! :)

  12. 12

    Satu sanoo

    Aika suoraan veistelty Lumenen taholta, mutta kun tarkkaan mietin, niin eipä Lumenen kohdeyleisö kovin uskaliasta taida ollakaan. Näen Lumenen keski-iän ylittäneiden perusnaisten peruskamana, ja monelle näistä naisista tuotteen suomalaisuus on pääpointti. Ilmeisesti heidän mukaansa sitten perinteinen Lumene-asiakas ei käytä tuota vähäpigmenttistä jauhetta muuta kuin ruskean, harmaan ja vihertävän häivähdyksenä – värimaailmakin on käsittämättömän köyhä. Mulla on vielä yksi Lumene-tuote meikkipussissa, ja haluaisinkin kysyä, minkä vastaavan tuotteen voisin hankkia kulmakarvavahan tilalle? Ei mitenkään erityisen hyvin pidä kulmiani kontrollissa, koska minulla on tummat, vahvat kulmat. Tarvisin siis voimakkaampaa pitoa. Hiuslakkaa olen suihkuttanut kulmakarvaharjaani ja kammannut kulmani sillä, mutta toimenpide kirvelee, eikä siten voi olla kovin terveellistä.

    Kommenttini loppuun korostan näiden olevan vain henkilökohtaisia mielipiteitäni Lumenesta. :)

  13. 13

    Sonja sanoo

    Hei luin tän ja kun sanoit L’orealia markettisarjaksi ja kehuit päälle Body Shopin tuotteita, niin tuli vaan mieleen, että kuinkahan moni tietää, että L’oreal omistaa Body Shopin? Eli Body Shopiin käytetyt rahat -> tuloa L’orealille.
    Itse kuulin tästä ja se hieman hämmensi, sillä Body Shopin imago ei kyllä sovi L’orealin imagon kanssa yhtään ja mielestäni BS:n ympäristöhehkutukselta putosi hieman pohja.. Tai tietääkseni L’oreal ei mitenkään erityisesti huomioi ympäristöasioita?
    Tuli vaan mieleen, harvemmin tiedetty fakta nimittäin.

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Luulin itse että melkeinpä kaikki tietävät L’orealin omistavan Body Shopin. :)

      Vaikka L’oreal ostikin TBS:n, se antaa TBS:n operoida aivan itsenäisenä yksikkönä, eli TBS panostaa kyllä ympäristöasioihin ja yhteisökauppaan samalla lailla kuin aikaisemminkin.

  14. 14

    Sonja sanoo

    TBS varmasti panostaa edelleen, mutta vaikka se olisikin itsenäinen yksikkö, niin kyllähän ne tuotot valuvat emoyhtiölle, jonka raaka-ainetestit eläimillä ovat ristiriidassa The Body Shopin linjan kanssa.

    Ja tulin ehkä väärään paikkaan sanomaan, että harva tietää, sillä varmasti blogin kosmetiikkaan paneutunut lukijakunta tietääkin :) Oman kokemukseni mukaan esim. moni kauppatieteiden opiskelija ei asiaa tiedä.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Ok. :)

      Olen ihan samaa mieltä siitä, että L’orealin ja TBS:n imagot ovat vähintäänkin ristiriidassa, ja olin hieman pettynyt kun kuulin tuosta kaupasta pari vuotta sitten. Mutta tämä on tätä kauneusteollisuuden arkea….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.