Kaikki lähti

Karvat siis.

En olisi kuun alussa uskonut että a) tulen yks-kaks kirjoittamaan blogiin ”villipuutarhasta” ja b) muutamaa viikkoa myöhemmin olen naku.

Se vain oli kokeiltava.

Miehellä saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun kun laitoin hänelle tänään aiemmin pienet kuvaterveiset. Sen siitä saa kun kehottaa toista vähän ”siistiytymään”. ;D (Apua, anoppikin lukee näitä juttuja… :D)

Teidän kommenttinne ja keskustelu aiheesta sai minut lopulta niin uteliaaksi täyshoidon suhteen että päätin, että 37-vuotiaana sellaisen voisi jo lisätä kokemuskenttäänsä.

Keskustelua lukiessa kävi ilmeiseksi, että kyseessä on pitkälti myös ikä- ja sukupolvikysymys, itse edustan ikäluokkaa jonka teiniydessä alakerran trimmaus ei millään muotoa kuulunut yleisiin kauneusrutiineihin, tai ainakaan sellaisiin joista kukaan olisi puhunut ääneen tai lukenut vinkkejä lehdistä. Brasilialainen tarkoitti eteläamerikkalaista tyyppiä joka puhuu portugalia.

Tänään tuli koettua toisenlainen brasilialainen.

Sokerointi_IMG_2481

Miltä se tuntui?

No sanotaan, että sattui ihan *elvetin paljon enemmän kuin odotin. Melkein tuli huuto ensimmäisen 5 minuutin aikana. ”Saako täällä huutaa?” kysyin. Kyllä saa, se on ihan normaalia, hoitaja sanoi. Paidan selkämys oli hetkessä tuskan hiestä märkä ja paita lensi tuolille muiden vaatteiden joukkoon. Sain purtua hampaat yhteen enkä huutanut, mutta kohta oli pyydettävä taukoa sillä kipu oli niin huumaava. Kun uskalsin vilkaista alas näin jotain niin punoittavaa että nykäisin katseen saman tien ylös. Hikipisarat karpaloivat. Nyt tää vain tsempataan tässä, ei voi lähteä keskenkään pois.

Sokerointi_IMG_2478

Jotenkin selvisin loppuajankin huutamatta, ja toimenpide oli ohi hyvinkin nopeasti. Ei siinä tainnut mennä kuin runsas vartti.

Katsoin alakertaa. Ei hemmetti, kyllä se vain nauratti. Paluu esipuberteettiin.

Kotihoito-ohjeissa neuvotaan välttämään hikoilua ainakin 12 tuntia karvanpoiston jälkeen. Jep, sali jää kyllä väliin huomennakin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta estävät karvojen sisäänkasvua. Kuorintatuotteeksi suositellaan öljy- ja sokeripohjaista, koska se on hoitavin. Kyllä, tämän tiesi tätikin. :)

Kipu hiipui hyvin nopeasti puettuani päälle, ja loppupäivän on tuntunut sellaista ”hellää polttelua”, että tietää että tarhaa on hoideltu jollain vähän ”ronskimmalla haravalla”. Mielenkiinnolla jään seuraamaan muita ”sfinksiin” liittyviä kokemuksia ja sitä, miten nopeasti karva kasvaa takaisin.

Ja sitä, tuleeko mulle halu palata ”sokeriteurastajan” penkille toistekin…! ^_^ Kivun tuntemusten pitäisi ainakin hellittää seuraavilla kerroilla.

Sokerointi_IMG_2484

Jos sokerointi on vähemmän tuttu juttu jollekulle muullekin kuin minulle, niin laitan tähän loppuun pähkinänkuoressa sokeroinnin etuja muihin karvanpoistomenetelmiin verrattuna (saamani kotihoitoesitteen ja jutustelumme mukaan):

  • Sokeri on täysin luonnonmukainen tuote eikä sisällä allergisoivia aineita tai vahvoja kemikaaleja
  • Iho pysyy karvattomana pidempään, sillä sokeroinnissa karvat poistetaan karvan kasvusuunnan mukaisesti, jolloin karvat eivät pääse katkeilemaan
  • Iholle hellävaraisempaa kuin höyläys ja sheivaus jotka rasittavat ihoa mekaanisesti ja ovat ihon pinnalle rankempia kuin sokerointi
  • Ihon pysyessä pidempään karvattomana ei poistotoimenpiteitä ylipäänsä tarvitse suorittaa yhtä usein = iho säästyy
  • Sokerilla saadaan poistettua jopa alle 2 mm:n pituista karvaa
  • Sokeroinnin avulla karvankasvu vähenee ja heikkenee

Nyt ei sitten tarvitse ainakaan pariin-kolmeen viikkoon miettiä tursuaako Boratit! ^_^ Hoitajan arvion mukaan mun karvanlaadulla seuraavan toimenpiteen tarve voi olla vasta kuudenkin viikon päästä. Katsellaan. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auts.

 

Kommentit
  1. 1

    J sanoo

    Mulle on aina ”kaikki pois” tyylistä tullut pikkutyttövibat mieleen :D Sokerointia ois siisti kyl kokeilla alkuun ihan kanaloista ja sääristä. Nimimerkillä karvat kasvaa takaisin joka paikkaan vuorokaudessa… Ei vaan rahatilanne taida ikinä olla niin hyvä et pääsis säännöllisesti käymään.

  2. 2

    Ann sanoo

    Hih, rohkea postaus! Repesin noille puutarhajutuille, ronskimmalla haravalla, haha :D Pitaiskohan itsekin uskaltaa :O

  3. 3

    Juuls sanoo

    Enpä taida sittenkään uskaltaa sokerointiin jos se noin paljon sattuu :/ näin kesän kynnyksellä olen miettiny sokeroinnilla bikinirajan siistimistä kun iho ei kestä sheivailua.. Mutta en taidakaan uskaltaa :/

    • 3.1

      desire. sanoo

      Kipukokemushan on kaikille henkilökohtainen ja riippuu myös siitä kuinka pinnassa hermot on. Pari kertaa olen käynyt sokeroitavana/vahattavana, ja vaikka alapäässäni on tehty miellyttävämpiäkin juttuja, ei kipukokemus ole olut mulla ihan päätln. Esimerkiksi nilkkojen vahaus sattuu huomattavasti enemmän. Toisaalta koen myös kulmakarvojen nyppimisen kivuliaampana kuin tatuoinnin laiton.

  4. 4

    Satuuuu sanoo

    Sokerointi on kyllä huippu keksintö! Ekan kerran jälkeen karvankasvuun menee pari viikkoa, mutta jos uusii käsittelyn kuukauden-parin sisällä, karvan takaisinkasvu kyllä nopeutuu. Kuitenkin tietty ne kasvaa ohkaisempina jne.
    Mä oon käyny sokeroinnissa reilun parin vuoden ajan (sama alue) välillä säännöllisesti ja välillä pidemmille väleillä ja voin kertoa, että joka kerralla kirosanat lentää :/ Joka kerralla myös mietin, että saispa mies kokea tämän saman tuskan.. :D

    • 5.1

      sofianna sanoo

      Mullekin tuli heti mieleen että voi ei, Sannikin. Itse olen kokenut jotenkin ahdistavana (no ehkei sentään ihan Ahdistavana..), että olen nyt sitten kuulemma sitä ikäpolvea (90-luvun alussa syntynyt) että olisi pääsääntönä reilu siistiminen. En itse, eikä kukaan tuttuni eikä kaverini ole tietääkseni harrastanut reilua siistimistä. Tässähän tuntee itsensä kohta jotenkin luolanaiseksi kun näitä juttuja lukee. Ja ainut lohtu oli, että Sannillakin on saanut vähän rehottaa, joten ehkä se on okei. :D Tosi asiassa jotenkin ”hirvittää”, että kohta alapääkarvat on yhtä kauhistus kuin sääri- tai kainalokarvat ja yhteiskunnan asettama paine niiden poistoon valtava. Mutta joo, edellisen sanoin, täytyyhän sitä kokeilla. :) JA rehellisyyden nimissä, on joskus tullut itsekin harkittua sokerointia ja epiloinnilla on toteutettukin melkoista vähäkarvaisuutta. Joskin, täysi paljaus ei tuntunut yhtään omalle jutulle. Mutta siis, kohtako olemme kaikki aivan karvattomia…? Hiusten osalta ollaan onneksi vielä aika kaukana. :D

      • 5.1.1

        Sanni sanoo

        Ja ainut lohtu oli, että Sannillakin on saanut vähän rehottaa, joten ehkä se on okei. :D

        Apua, toivottavasti ei sentään ihan ainut lohtu…! ^_^ :D

        Mun kohdalla ei ole pelkoa että karvattomuudesta tulisi elämäntapa, sanotaan vaikka näin että vaikka mieltyisinkin siistimpään alakertaan niin kyllä niille rahoille parempaakin käyttöä löytyy ^_^ Mutta kesäisin tai pidempiä lämpimään suuntautuvia reissuja varten, joilla hengaillaan tiheästi bikinissä, voisin ehdottomasti kuvitella käyväni tällaisessa käsittelyssä, jos en ihan totaalisessa niin kuitenkin reilusti siistivässä. Olen kuitenkin sen verran ”turhamainen” että kyllä ne boratit oikeasti ärsyttää bikinikaudella (ja välillä talvellakin), mutta kun samalla olen niin laiska säännöllisen siistimisen suhteen, niin tällaiset pitkäkestoisen tuloksen käsittelyt ovat bikinikaudelle aika kiva ratkaisu :) Mutta tosiaan, ihan kaikkea tuskin tulee toiste poistettua, tämä ”täysbrassi” piti nyt vain saada kerran kokea :D

        Tosi asiassa jotenkin ”hirvittää”, että kohta alapääkarvat on yhtä kauhistus kuin sääri- tai kainalokarvat ja yhteiskunnan asettama paine niiden poistoon valtava.

        Tästä mä olen samaa mieltä. Sääri- ja kainalokarvojen poiston jotenkin ymmärrän estetiikan kannalta kun ne ovat alueita, jotka ovat usein näkyvillä. Toisin on alakerran kanssa. Jos silläkin alueella ollaan menossa suuntaan, että ne harvat (tai no, ehkä jonkun kohdalla monetkin..?) jotka puutarhaosastolle pääsevät kurkkimaan, kokevat karvoituksen ällöttävänä ja epäluonnollisena, niin en pidä sitä yhtään hyvänä juttuna. Makuja ja mieltymyksiä saa olla, mutta jos alakerran karvattomuudesta tulee normi… no, se vain on mun mielestä outoa. No, antaa ainakin töitä kauneudenhoitoalalle ja massia karvanpoistovälineiden valmistajille :)

        • 5.1.1.1

          sofianna sanoo

          No ei ainut lohtu. :D Olen täysin samoilla linjoilla, kainalo- ja säärikarvojen poisto on ihan fine eikä tulisi mieleenkään antaa niiden kasvaa holtittomasti. Mutta kuten sanoit, alapää on ihan eri juttu, paljon henkilökohtaisempaa. Ja toivon, että trendi ei vie siinä suhteessa samaan kun muiden alueiden karvojen kanssa. Ja tosiaan, ymmärrän täysin kokeilun. Itsekin tosiaan voisin hyvin kokeilla juuri kesäksi tms. Ja ne jotka pysyvästi siistivät, ymmärrän senkin täysin. Kukin tavallaan. Ja toivon, että jatkossakin niin. :)

  5. 6

    mrs sanoo

    Mulla eka sokerointikokemus oli juuri kuvailemasi kaltainen, mutta toinen kerta oli jo helpompi ja siitä eteenpäin koulutuksen käyneenä oon tehnyt sitä ohimennen pyyheliinan päällä istuen teeveetä katsellessa. :D :D mulla on jopa paikoin karvankasvu loppunut sokeroinnin ansiosta. Hieno kalju läikkä näkyy ku karvat alkaa kasvaa takaisin..

    • 6.1

      Sade sanoo

      Ihan sama homma! Kun kävin joskus ensimmäisen kerran ehkä 2009 täysbrassissa, se kesti varmaan 45 minuuttia ja oli pelkkää tuskaa. En pystynyt istumaan sen jälkeen, pyöräkin piti taluttaa kotiin.

      Nykyisin toimenpide kestää tekijästä riippuen parhaimmillaan alle 10 min, eikä enää satu oikeastaan ollenkaan. Nipistää tottakai, mutta kipu on siedettävä. Karva on todella hentoa ja heikosti kiinni nykyisin, osa lähtee ihan jopa sormilla vetäen. Ja muutama kalju kohta alkaa myös olla, mihin ei kunnolla kasva enää ollenkaan…

      Mä olen ihan karvojen kasvun alusta saakka ajellut ihan kaiken pois (toki kaulasta ylöspäin en, saa olla hiukset, kulmakarvat ja ripset paikallaan :DD) enkä voisi kuvitella antavani karvojen kasvaa luonnollisina. Joskus ollut joitain aikoja ajelematta/sokeroimatta (esim kun olin leikkauksessa), niin heti oli ikävä olla, kutitti ja inhotti.

      Plus (pahoittelen jos sopimatonta) petipuuhissa mukavampi kun ei ole mitään tiellä. Mieskin siistii nykyisin, jotta minun ei tarvitse syljeskellä karvoja suusta :’D

  6. 8

    zinde sanoo

    Omg, tämä sun kuvailu vaan vahvistaa päätöstä, etten ikinä käy siistimässä alakertaa vahalla tai sokerilla. :’D Ennemmin karvat kuin kipu.

  7. 9

    Kaisa sanoo

    Käytännön kysymys alakerran sokeroinnista… Mennäänkö sinne siis ilman housuja kuin gynelle ikään? Joskus joku puhui että voi laittaa paperiset stringit jalkaan, mutta miten se muka pikkarit jalassa onnistuu? Oliko epämiellyttävää antaa toisen ronkkia ”siellä”? Täytyyhän sitä ihoa jotenkin venyttää samalla kun niitä karvoja kiskoo irti? Vai? :D

    T. Häveliäs93

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Mennäänkö sinne siis ilman housuja kuin gynelle ikään?

      Jep, siihen vain tavara levällään :D Mutta hoitajat (kosmetologit, hmm, miksihän mä käytän sanaa ’hoitaja’..) ovat ammattilaisia ja ilmapiiri täysin neutraali, vaikka asiakkaalla olisi kiusaantunut olo ei (ainakaan mun) kosmetologin olemuksessa mikään vahvistanut tätä tunnetta vaan päin vastoin hän käyttäytyi niin kuin asia olisi mitä luonnollisin ja tavallisin ja tunne leviää asiakkaaseenkin. Minua helpotti kun hoitolaa suositellut kaverini totesi että ”ne on siellä nähneet kaiken”. Ja niinhän he tietysti ovatkin..! :) Minut sokeroinut kosmetologi kertoi, että päivittäin jopa puolet asiakkaista on sokerointiasiakkaita, he ovat siis totaalisen rutinoituneita työhön.

      ”Ronkkiminen” ”sieltä” ei ollut sinänsä sen epämiellyttävämpää kuin jos olisi ollut gynekologilla, mutta kipu… Gynekäsittelyssä ei kuitenkaan koe tuollaista kipua. Ihoa venytetään, mutta ei siinä juuri tunne sitä venytykseen liittyvää kosketusta vaan irtikiskaistavan karvamassan aikaansaaman kivun….

  8. 10

    sanoo

    Tämä vain varmisti ei ikinä. Oman herkän ihon tuntien, toosa vielä turpoisa melonin kokoiseksi, mitä siitä sitten tulisi, no ei mitään. Mielellään jään odottelemaan lisäraporttia, hui kauhistus!

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Oman herkän ihon tuntien, toosa vielä turpoisa melonin kokoiseksi

      *mielikuva* … ^_^

  9. 11

    Mintsi sanoo

    Kaikkeen säkin rupeat blogin ja kauneuden eteen. Ei olis mun juttu alkuunkaan. Ajatuskin sattuu. Joskus olen jollain liuskoilla poistattanut säärikarvoja ja sekin oli riittävän kamala kokemus. Ei toistamiseen, kiitos. Eikä herkille alueille.

  10. 13

    TeijaH sanoo

    Taisi olla jopa maksimaalisempi sensorinen elämys kuin edellisessä postauksessa… :)

  11. 14

    Senja sanoo

    Itellä ei onneks ikinä oo biksurajojen sokerointi tuntunu tuskaselta! Tokihan se tuntuu että nyt nyhdetään karvoja, mutta koska sokerilla se käy niin nopeasti niin jaksan hyvin sen hetken kuunnella tuntemuksia!

    Pahin paikka itellä on tuo reiden sisäpuolen yläosa nivusten luolta. Siinä saattaa vähän kulmat kurtistua :D brassia oon miettiny kokeilevan, mutta en tiiä uskallanko mennä :D sokeroijani kyllä sano että yleensä pahin kohta on häpykummun alue eikä niinkään tuo välikkö, mutta sekin varmaan riippuu ihmisestä.

    Ehkä nakitan kosmetologi kaverini tekee moisen tempun kuhan brassin opiskelee :D

  12. 15

    Sanska sanoo

    Ehdottomasti tutkivaa journalismia parhaimmillaan :D Tätä kyllä haluais itekin kokeilla joskus…

  13. 16

    Alisa sanoo

    Hih, kylläpä hymyilytti lukea :D Jotenkin ihan vilpitön postaus. Itse 29-vuotiaana taidan olla sitten sitä sukupolvea, joka on ollut karvaton suurin piirtein siitä asti kun karvat alkoivat kasvaa eli aivan murkkuikäisestä. Ajatuskin siitä, ettei siistiytyisi kokonaan tai herran isä sentään OLLENKAAN, tuntuu todella utopistiselta :D hih, näin se ajat muuttuu!

    • 16.1

      Alisa sanoo

      Hahaha apua millainen kommentti multa on lähtenyt :D Kyllä huomaa, että on hirveässä kiireessä kännykällä kirjoitettu, kamalaa luettavaa :D Ei ihan ollut ajatus mukana, mutta ehkä ymmärsit pointin :) Ihanan vilpitön, piti sanomani ;)

      • 16.1.1

        Sanni sanoo

        Ymmärsin :) ^_^ Ja mä itse asiassa luinkin tuon ”ihan”-sanan ihanana :)

      • 16.1.2

        sanoo

        Outoa. Mä olen 30-v, eikä ole koskaan käynyt mielessäkään, että karvoille olisi syytä tehdä jotain. Kulkeeko se ikäpolvien raja tässä välissä? :D

  14. 17

    maria sanoo

    Sanni…! :’D Auts! Mä oon kerran elämässäni käynyt vahaliuskojen kanssa puutarhan liepeillä, mutta ei kyllä lähtenyt kaikki, bikinirajat sain hoidettua. Ja sitä veren määrää ei ole nähty edes kuukautisissa… Minä siis ihan vaan ajelen nössönä.

  15. 18

    Karoliina sanoo

    :D Ihan mahtavaa, miten avoimesti kirjoitit tästä(kin) kokemuksesta! Itse olen niin kipuherkkä, että kyllä mieluummin kestän ne muutamat sheivausnäpyt alapäässä kun, että menisin sokerointiin, sääriä ehkä uskaltaisinkin joskus hyvän rahatilanteen sattuessa käydä kokeilemassa :)

  16. 19

    Anna-Maija sanoo

    Haha :D Oot kyllä ihanan avoin juttujesi kanssa, mutta tätä ei silti ollut yhtään kiusallista lukea, vaikka puitteet sille olisi ollut. Oot mahtava! :D

  17. 20

    Aidan sanoo

    Ehhehh! Nauroin ääneen.

    Tässä on syy miksi luen Karkkipäivää. Sinä olet vaan niin ihana. :’D

  18. 21

    neea sanoo

    Mä oon välillä tehnyt tuota sokerointimassaa itse jalkoja varten. Oli kyllä tosi kätevä, kun jalat pysyivät sileinä pitemmän aikaa. Itse asiassa juuri kesäisin ei kuitenkaan tule sokeroitua, sillä sokerointi ei onnistu kunnolla aivan pieneen sänkeen, vaan on kasvatettava vähän pitempi. Talvella taas juuri kiva juttu, kun sänki ei haittaa, eikä muutenkaan jaksaisi höyläillä jatkuvasti.

    Oma sokerointimassani ei kyllä soveltunut kainaloille tai bikinialueille :D Kokeilin pari kertaa, mutta taivealueeni olivat kai niin kuumat, että sokeri vain suli karvoihin kiinni… :D

  19. 22

    Jupitermoon sanoo

    Minä sokeroin itse lähes kaikki karvat alhaalta pois, pieni tupsu jää eteen. Sokerin keittelen itse, youtubessa on hyviä videoita. Mua homma ei oikeasti satu yhtään. Hankalinta on löytää sopiva asento. Välillä istun pöntöllä ja välillä toinen jalka pyykkikoneen päällä. Ennen kuin löysin sokerin vetelin kuumaa vahaa jalkoväliin ja se tuntui, mutta sokerointi vain hieman nipistää. Liittyyköhän tämä siihen, että itse tuottaa kivun vs joku toinen tuottaa kipua? Ja mikä parasta, tämähän maksaa vain pari senttiä kerta kun yhdestä sokerinkeittelystä saa sokeria puolen vuoden tarpeisiin. Tahmeaahan homma on, mutta en voi muuta kun suositella. Paikat pysyy sileinä nelisen viikkoa.

    • 22.1

      Bulgarialainen lammaspaimen sanoo

      Hitsit vieköön. Ite haluisin sokeroida alakerran kans ja oon joskus yrittänytkin, ennvaa saanu toimivaa sokruu tehtyy. Ei siis yksinkertasesti tarttunu karvat siihen. Siksi oon joutunu höyläämään ku ei oo varaa mennä mihinkään ja ku karvojen kasvuvauhti on iha supernopee nii ois kiva jos voiskin sokeroinnin tehä ite. Millä hakusanoilla; suomeks vai englanniks löytyy hyvät ohjeet?

  20. 24

    Ninneri sanoo

    Mä oon käyny vahauksessa tai sokeroinnissa suht tasaiseen tahtiin nyt viitisen vuotta. Välillä (yleensä talviaikaan) tulee parin kuukauden tauko mutta viimeistään kevään tullen tulee mentyä taas. Saan sokeroinnilla tai vahaamalla täysin karvattoman ihon noin kolmeks viikoks ja yleensä käynkin viiden viikon välein käsittelyssä. Mulle ei sheivaaminen sovi, iho ärtyy ihan tajuttomasti ja jos aamulla sheivaa niin illalla on jo sänki. Ei kiitos!

    En ota enää nykyään täysbrassia vaan jätän tohon päälle semmosen siistin kolmion. Muuten olis liian pikkutyttö-olo :D Jo tosiaan mitä häveliäisyyteen tulee, ainoa kerta kun meinas alkaa hävettään oli kun kuukautiset alko samana aamuna yllättäen ja menin kuukuppi tulppana sokerointiin. Eikä siinäkään mitään, kosmetologi sano etten todellakaan ole ainoa jolle on käynyt niin! :)
    Plussana meistä on luottokosmetologin kanssa tullut sen verran hyviä kavereita et alakerran hoito muistuttaa melkein kampaajalle menoa kuulumisten vaihtoineen, ollaan muutaman kerran käyty yhdessä viihteelläkin :)

    • 24.1

      Sanni sanoo

      Plussana meistä on luottokosmetologin kanssa tullut sen verran hyviä kavereita et alakerran hoito muistuttaa melkein kampaajalle menoa kuulumisten vaihtoineen, ollaan muutaman kerran käyty yhdessä viihteelläkin :)

      :) :)

      Mua mietitytti tuon käsittelyn aikana kaiken maailman muut kiusalliset asiat (kuin menkat) mitä saattaisi käsittelyn aikana käydä… Kukaan esim. tuskin haluaa syödä pussillista herneitä ennen sokerointiin menoa… ;D

  21. 25

    Minä vain sanoo

    Hei!
    Voisitko tehdä juttua joskus karvojen laserpoistosta (jos sinulla olisi jokin tuttu tai muuta vastaavaa). Olen menossa piakkoin. Jollekin karvankasvu voi olla todellinen ongelma ja haitata naisellisuuden kokemista :(

    • 25.1

      Sanni sanoo

      Pelkäänpä että tuollaista juttua en taida olla kiinnostunut kokeilemaan, on varmaan sen verran arvokas käsittely. Ymmärtääkseni pysyvään tulokseen vaaditaan useampia hoitokertoja..? Omat karvat eivät kuitenkaan niin valtavasti häiritse että olisin valmis sijoittamaan laser-kokeiluun satoja euroja, taidetaan liikkua melkein tonnissa.

      • 25.1.1

        Eeva sanoo

        Myöskään laserkäsittely ei luultavasti toimisi sulla kun ihokarvojesi pigmentti on niin vaalea eli varmaan menisi hukkaan rahat.

        • 25.1.1.1

          Minä vain sanoo

          Olisiko jollain kokemuksia tästä? Olen menossa ja teen mitä vain että saan apua. Asun mieluummin vaikka kodittomana kun kaikki rahat menee siihen en vaan jaksa enää.

  22. 26

    satu sanoo

    Anteeks mutta :D

    Siis vasta kuuden viikon päästä?!?! Mä joudun käymään 2,5 vkon välein… raportoihan miten tilanne etenee, mua kiinnostaa miten karvat kasvavat takaisin. Kukaan kaveri ei käy ja tuntemattomilta ei kehtaa alkaa kyselemään :D

    • 26.1

      Sanni sanoo

      Siis vasta kuuden viikon päästä?!?!

      Joo, no eihän sitä vielä tiedä :D Tämä oli vain kosmetologin veikkaus karvan laadun perusteella.

      Voin raportoida tänne milloin ja miten karvat alkaa kasvaa takaisin :)

  23. 27

    NG sanoo

    Ei hyvänen aika; sokeroinnin tarkoitus ei ole sattua noin pahasti!
    Puutarhan voi siistiä kivuttomamminkin, ja se onnistuu lämpimällä sokerimassapallolla pyöritellen.. vaatii oman tekniikkansa, oikean kulkusuunnan ja voimakkuuden löytämiseksi, mutta toimiessaan ei pikku nyppäisyä enemmän tunnu.
    Sillä saa kaiken pois juurineen, eikä punaista näppyäkään pitäisi syntyä..
    Maksaako joku todella kuvaamasi kaltaisesta kidutuksesta? Kaikenlainen kidutus pitäisi EU:n alueella olla kiellettyä, mutta se ei kai koske naisten kauneudenhoitoa…

    • 27.1

      NG sanoo

      PS. Ohjeita tuohon kertomaani sokerimassatekniikkaan (tuhansia vuosia vanha menetelmä useissa kulttuureissa…) löytyy netistä vaikka kuinka, esim. YouTube-videoita. Sillä saa sääreit sileiksi, puskan siistiksi (tai pois, jos joku haluaa.. en kyllä tajua, miksi), ja periaatteessa kainalokarvatkin pois.
      Kasvohaituvien ja viiksien poistamisessa sen lisäksi käytetään lankamenetelmää, jota en kyllä osaa, mutta johon myös löytyy netistä toimintaohjeita :)

      • 27.1.1

        Sanni sanoo

        Lankamenetelmän tunnenkin kun entinen kollegani (Afganistanista) hallitsi sen :) Siellä päin se on kai hyvinkin yleinen.

        Tuosta antiikkisesta pyörittelevästä sokerimassatekniikasta, jos se on kivuttomampi kuin tuo ”moderni” mutta silti yhtä tehokas, miksihän sitä ei käytetä hoitoloissa..?

        • 27.1.1.1

          NG sanoo

          Ehkä siksi, että Suomessa on säännöt ja standardit hoitolakäytännöille, ja tuo massanpyörittelykeniikka ei ole meille rantautunut …? Repäisytekniikka on kai sen verran juurtunut koulutuksiin :)

          Sokeripallon pyörittely / massan veivaaminen vaatii omanlaisensa oppimisen, sitä ei ole kai missään tarjolla. Mutta kotioloissa sen oppii helposti… omaksi siisteydeksi.

          • 27.1.1.1.1

            Tanja sanoo

            Pakko puuttua tähän karvakeskusteluun minunkin…

            Kyllä Suomessakin tehdään ihan sokerointia joka on pelkästään sitä massalla pyörittelyä, ainakin meille sitä koulussa opetettiin kun kosmetologiksi opiskelin ;) vahauksessa sitten käytetään kankaita/lappuja millä vaha+karvat repäistään iholta.

            • 27.1.1.1.1.1

              NG sanoo

              Asia selvä, en tiennyt tätä.

              Joka tapauksessa, siistimisoperaatio sokeripallolla on itselleni subt kivuton, myös se intiimialuieden osio… Kangaskaistaleella repäisy taas, huh, ajatus jo kauhistuttaa ja nipistää..!

    • 27.2

      Sanni sanoo

      Ei hyvänen aika; sokeroinnin tarkoitus ei ole sattua noin pahasti!

      Aa, kaikki keneltä olen asiasta kuullut ovat sanoneet että ensimmäinen tai ensimmäiset kerrat sattuvat käytännössä aina. Kyllä mä tuon kivun ymmärränkin, sattuuhan se kun jotain kiskaistaan ihosta juurineen. Ihmisten kivunsietokyvyt vain vaihtelevat, toisille sama käsittely tuntuu kenties pieneltä nyppimiseltä kun joku toinen melkein pyörtyy kipuun. Mä olen aina ollut tosi huono kestämään kipua.

      Maksaako joku todella kuvaamasi kaltaisesta kidutuksesta?

      Ylempään viitaten: kivun kokemus ei varmasti ole kaikilla yhtä voimakas kuin minulla.

      Kaikenlainen kidutus pitäisi EU:n alueella olla kiellettyä, mutta se ei kai koske naisten kauneudenhoitoa…

      XD XD No, vapaaehtoisestihan tuonne mennään… ^_^

      • 27.2.1

        NG sanoo

        Tässä tarkoittamassani sokeroinnissa nimenomaan on kyse massalla pyörittelystä, ei kangasliuskalla repäisystä (autsh…).. Paljon kivuttomampi ja lempeämpi toimenpide, mutta sokeriseoksen oikeanlaisen koostumuksen saavuttaminen ja sen käsittely vaativat jonkin verran harjaantumista.
        Minua on siis sekä sokeroitu että olen itse sen tehnyt – säärikarvat menevät suht kivuitta toisenkin henkilön käsissä, intiimialueita en jätä kenenkään muun käsiteltäväksi kuin itseni….

        • 27.2.1.1

          Sanni sanoo

          Tässä tarkoittamassani sokeroinnissa nimenomaan on kyse massalla pyörittelystä, ei kangasliuskalla repäisystä (autsh…)..

          Mulle tehdyssä sokeroinnissa ei myöskään käytetty kangas- (tai muutakaan) liuskaa, pelkkää sokerimassapalloa. Ainakin siltä se mun silmään näytti, kosmetologilla oli kädessään vain pehmeä pallura jonka tulkitsin olevan pelkkää sokeria.

      • 27.2.2

        Etusormi sanoo

        Huh, niin menin sekaisin oman kokemukseni muisteloista, että en tiedä mihin hävisi äskeinen viesti. Saattoi tulla jo tai olla tulematta mutta siis kerran olen käynyt alakerran sokeroinnilla ja todennäköisesti siihen kertaan jääkin. Olin synnyttänyt pari kuukautta ennen kyseistä tapahtumaa mutta sekään ei vetänyt vertoja tuolle kivulle. :P Olin saanut lahjakortin puskatrimmarille vitsinä mieheltä, koska olin uhkaillut hänen joutuvan mun alakertaan siistimishommiin ennen H-hetkeä. H-hetki kuitenkin saapui ennemmin kuin piti ja niin kovalla vauhdilla, että jäi kaikenlainen karvoista stressaaminen sekä kivunlievitys. Oman kokemuksen pohjalta sanon, että synnytys au natural oli paljon kivuttomampi kuin tuo karvojen kiusaaminen sokerilla. Toki hieman vähemmän aikaa kesti mutta kipukin oli pahempaa, repivämpää. Jokainen kokee toki subjektiivisesti mutta en ehkä ole valmis siihen kipuun vain sileän ihon vuoksi. Ja arvaas paljonko mietitytti tuo alakerran kunto ja näky synnytyksen jälkeen… :D

        • 27.2.2.1

          Sanni sanoo

          en tiedä mihin hävisi äskeinen viesti. Saattoi tulla jo tai olla tulematta

          Vain tämä tuli :)

          Huhhuh miltä sun kokemus kuulostaa…! :-O Okei, mulla ei ole kokemusta synnytyksestä mutta olen kuvitellut sen olevan kivuliainta mitä nainen voi kokea terveessä elämässä (pahoinpitelyt eivät kuulu tähän…). Tosin synnytyskipu on varmasti kovin erilaista tuohon ”tukistamis”kipuun herkällä ihoalueella… Mutta jos ajattelee kipua vain yleisenä epämiellyttävänä fyysisen tuskan tuntemuksena, ja sokerointi meni sillä saralla synnytyksen ohi… huh…

          Ihmisillä on tosiaan hyvin erilainen kivun sietokyky. Toisethan eivät esimerkiksi yhtään kestä hiusten reipasta harjaamista (vaikka kampaajalla) kun päänahkaan sattuu tosi herkästi. Mulla päänahka on aika parkkiintunut, aika kovasti pitäisi repiä että sattuisi kunnolla… Mutta tuo alakerta… Oli aika jännä kokea niin voimakasta kipua että keho repeää hikeen ja oli pakko pitää taukoa, se oli todellakin eka kerta kun koen niin voimakasta fyysistä kipua.

          Ja arvaas paljonko mietitytti tuo alakerran kunto ja näky synnytyksen jälkeen… :D

          Voin kuvitella ^_^ Tosi korkea prioriteetti..! :D

          • 27.2.2.1.1

            Eevi sanoo

            Joo, toisilla meistä synnytys ON kovin kipu, mitä joutuu kokemaan. Menisin karvojenpoistoon koska vaan, verrattuna siihen, että nyt on taas kohta käsillä nelikilosen ihmisen pungerrus alapäästä…

            • 27.2.2.1.1.1

              Sanni sanoo

              Onnea :) Voin kuvitella että kipu kuitenkin unohtuu pian kun saa nyytin syliin…

          • 27.2.2.1.2

            Etusormi sanoo

            Kipuja on tosiaan hyvin monenlaisia. Synnytyksessä kai on mukana myös iso liuta erilaisia hormooneja, jotka enemmän tai vähemmän auttavat tilanteessa. Ja pää niin sekasin, että kaikkea edes huomaa tuntea. :D Ja kipukynnyksiäkin niin monenlaisia. Olen kuullut useampaankin otteeseen, että minulla on aika korkea kipukynnys mutta tuo karvojen poisto oli niin erilaista kuin mikään muu. Siis juuri se repivyys tuntui niin tuskalta ja todellakin nousi tuskanhiki, kuten mainitsit. Onpa nyt ainakin koettu sekin ihme. :D

  24. 28

    Anni sanoo

    Huh huh, varmasti mieleenpainuva kokemus. Mulle riittää kyllä edelleen vaan pieni siistintä uikkarikautena. :)

  25. 29

    sanoo

    Huikee postaus :D Kävin ennen säännöllisesti sokeribrassissa ja kyllähän se sattui, mutta ajan kanssa hommaan tottui. Emla-puudutusvoide on muuten paras vinkki, mitä matalan kipukynnyksen omaavalle sokerointiin haluavalle tyypille voin antaa! Jotenkin itse en edes kokenut tilannetta kiusaannuttavaksi, koulussa noita tuli itsekin tehtyä ja muutenkin hoitolatyössä tuli nähtyä kaikenlaista, tietää itse omasta kokemuksesta että se kosmetologi ei suhtaudu siihen ”värkkinä” vaan ihan vaan kohtana mistä irroittaa karvat :D

    • 29.1

      Sanni sanoo

      Emla-puudutusvoide on muuten paras vinkki, mitä matalan kipukynnyksen omaavalle sokerointiin haluavalle tyypille voin antaa!

      Kiitos! :) Nappaan vinkin talteen jos vielä tulee mentyä. Jos tulos on tosiaan kestävä eikä tule mitään karvatupentulehduksia niin kyllä mä varmasti tulen käymään sokeroinnissa toistekin, tosin en ”kaikki pois” -tyylisesti. :)

  26. 30

    minna sanoo

    tuliko verta ollenkaan? itse kerran yritin vahaliuskoilla nykäistä bikinirajasta karvoja ja heti alkoi vuotamaan verta joten lopetin leikin kesken :D

    • 30.1

      Sanni sanoo

      Ei tullut verta, thank God :) Nyt kun käsittelystä on vuorokausi, ihoalueella tuntuu etenkin nivusten kohdalla edelleen ihan pientä ”jotain”, kuin kuumottelua, mutta ihoalue on aika lailla rauhoittunut eikä helota punaisena. Mä luulen ettei kokeneen ammattilaisen käsittelyssä pääse käymään noita verenvuotojuttuja, tai ainakin se on varmaan hyvin harvinaista.

  27. 31

    Elli A sanoo

    Hei! Olisi eräs kysymys koskien postauksesta poiketen yläpään asioita ;) Eli osaatko vinkata sivustoa (tai Karkkipäivä-postausta), jossa käytäisiin läpi monoluomivärin levittämisohjeita eri silmämuodoille. Vai levitetäänkö monoluomivärit aina samalla periaatteella silmämuodosta riippumatta? Etsisin sellaista luonnollista tapaa käyttää nopeasti aamuisin vain yhdensävyistä luomiväriä neutraalissa sävyssä. :)

    • 31.1

      Sanni sanoo

      Hmmm… Ei tule mieleen tuollaista tutorialia. Sellaisia varmasti netistä löytyykin, mutta itse en ole koskaan tainnut tulla edes ajatelleeksi että yhden sävyn meikin voi levittää monella eri tapaa. Tai no, tokihan voi esim. vaikuttaa siihen miten korkealle luomivakoon luomivärin kaari nousee, tai häivyttääkö sävyä myös ulospäin silmän ulkonurkasta (tai lisääkö sävyä myös alaluomelle), mutta miellän nuo ehkä enemmän tyyliseikoiksi kuin silmänmuotoseikoiksi.

      Tämä on vain mun tapa, en tiedä miten muut meikkailijat tai alan ammattilaiset tekevät, mutta mä levitän monoluomivärin ”perusmeikissä” koko liikkuvalle luomelle ja nostan juuri-ja-juuri luomivakoon, enkä häivytä voimakkaasti ulospäin silmän ulkonurkasta. Sitten siistin luomivaon sävyrajan nuden sävyisellä luomivärillä tai highlighterilla (eli periaatteessa mono-sävyisessä meikissäkin on mulla aina kahta luomiväriä).

      Jos teen mono-sävyisen ilta/juhla/muuten vain näyttävämmän meikin, valitsen tummemman ja ehdottomasti metallisen hohtoisen medium- tai medium-tumman-sävyn ja nostan varjostuksen luomivaon yli, ja häivytän hitusen ulkonurkan ulkopuolelle.

      Teen samoin oli silmän muoto mikä hyvänsä, silmän muoto vaikuttaa enemmän mulla sävyvalintaan (esim. ei kovin tummia sävyjä kauttaaltaan pieni- ja ahdassilmäiselle) kuin levitystekniikkaan. Useamman sävyn varjostuksissa silmän muoto vaikuttaa jo levitystyyliinkin ja esim. varjostuksen suuntaan ja kokoon.

      • 31.1.1

        Elli A sanoo

        Kiitos! Taas tuli niin yksinkertainen ja jotenkin itsestään selvä vinkki, jota en vaan itse ollut ajatellut. Nyt kun mietin, niin tietenkin sävy vaikuttaa enemmän kuin muoto :-) Olen luultavasti käyttänyt liian tummia sävyjä ja siksi lopputulos on ollut liian kova tai liian meikattu.

        • 31.1.1.1

          Sanni sanoo

          Mono-sävyisissä meikeissä toimii mun mielestä kaikkein parhaiten medium-sävysyvyyden luomivärit :) Vaaleat ei juuri erotu tai vaikuta ilmeeseen, tummat voivat olla (ainakin päiväsaikaan) liian jyrkkiä, mutta esim. keskitummat savuiset harmaanliilat, toffeebeiget ja tietysti korallipersikat <3 toimivat älyttömän hyvin yhden sävyn meikeissä :)

          • 31.1.1.1.1

            Elli A sanoo

            Kokeilin päivällä sellaista violettiin taitavaa keskivaaleaa taupea. Hieman kuin Macin Satin Taupe, mutta vaaleampi ja hieman luumuisempi. Toimi hyvin! :-) Itselläni kun luomet ovat muutenkin aika tummat, niin se näytti just sellaiselta hieman ehostetulta kuin hankin. Olenpa ollut hölmö kun en ole ennen tajunnut.. :-)

            • 31.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Hieman kuin Macin Satin Taupe, mutta vaaleampi ja hieman luumuisempi.

              Kuulostaa just hyvältä! :) Satin Taupen tyyppiset (tai asteen vaaleammat) toimii varmaan 90% ihmisistä :) Ja nimenomaan vaikka monomeikkinä tai sitten myös varjostuksena. Taupet rules! :)

  28. 32

    Sanna sanoo

    Olen käynyt säännöllisesti reilu 2 v sokeroinnissa ja kaikki pois. Kyllä se edelleen tuntuu samalta kuin ekat kerrat…mutta se on pientä kipua siihen verrattuna miten ihanaa on olla sileänä:)Jännää että sokerointi on muka nykyään trendi, koska uimahallissa olen aina ainut kellä puska ei rehota…Nyt kun karvattomaan on tottunut niin kamalaa jos ehtii kasvaa puolenkin senkin sänki!:)

  29. 33

    Aldefiina sanoo

    :D :D :D Siis NIIN HAUSKAA lukea tämä postaus. Nauroin oikein ääneen! :D :D :D

  30. 34

    Nimetön sanoo

    Pitäisi varmaan kokeilla tätä sääriin, jos keittelisi itse massan niin kuin joku vinkkasi. :) Nyt nypin sääret pinseteillä ja kun karvat kasvavat takaisin eri tahtiin, voi sitä tehdä joka päivä. Sisäänkasvamiseen tuo ei varmaan auta, mutta nyppimisestä pitäisi päästä eroon (lievää pakko-oireisuutta kaiketi).

  31. 35

    Hilma sanoo

    Käyn sokeroinnissa säännöllisesti ja mietin tuota kun sanoit että olit VARTISSA valmis?! Mulla kestää aina vähintään puoli tuntia, vaikka sokerointiväli on se 5 viikkoa. Joko sinulla on todella hento karvankasvu tai todella taitava sokeroija!

    • 35.1

      Sanni sanoo

      Joko sinulla on todella hento karvankasvu tai todella taitava sokeroija!

      Luulen että sekä että :) Mulla on tosiaan hyvin hento ja harva karva käytännössä koko kropassa. Kainaloita ei tarvitse sheivailla kuin tyyliin kerran kuussa… :)

  32. 36

    Elina sanoo

    Kuulisin todella mieluusti vinkkejä, miten estää karvankasvu ihon sisään.
    Sokeroin/epiloin kainalot ja olen käynyt 2x brassissa (toinen kerta oli muuten huomattavasti ja kivuttomampi kuin ensimmäinen). Ongelmanani ovat sisäänpäin kasvavat karvat. Ne myös tulehtuvat ja kipeytyvät. Pulmaa on niin kainaloissa kuin erityisesti bikinirajassa. Ihoa olen sokeroinnin jälkeen kuorinut säännöllisesti (2-3x vko) ja öljynnyt päivittäin arganöljyllä.
    Onko vaan niin, että joillakin sisäänpäin kasvavia karvoja ei voi estää? Sheivatessakin niitä joskus harvoin tulee, mutta ei lainkaan tähän malliin.

    • 36.1

      Sanni sanoo

      Mä en valitettavasti osaa antaa tähän vinkkejä kun en epiloi omia karvojani ja sokerointikokemuskin oli ensimmäinen.

      Mutta muut?

      • 36.1.1

        stiia sanoo

        Mulla on sokeroitu kainalot ja jalat. Kipua en oikeasta tuntenut, mutta toisaalta epilaattori on ollut säännölllisessä käytössä ikuisuuden ja mä en ole kovinkaan herkkä tuon tyyppiselle kivulle. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia sisääpäin kasvaneiden karvojen kanssa (edes bikinirajalla), mutta tuon sokeroinnin jälkeen koko sääret olivat yhtä sisäänpäin kasvanutta karvaa. En ymmärrä, että miksi juuri sokeroinnin jälkeen, kun epiloinnin jälkeenkään tuollaista ongelmaa ei ole ollut. Tuon kokokemuksen jälkeen jätin sokeroinnit muille.

        Eipä tämä tuohon kysymykseen vastannut, mutta kohtalotovereita on!

        • 36.1.1.1

          Elli A sanoo

          Ilmeisesti on henkilöstä riippuva juttu. Itse sekä käyn sokereroinnissa että käytän epilaattoria, mutta koskaan ei ole ollut ongelmia sisäänpäin kasvaneiden karvojen kanssa. Enkä ikinä ole kuorinut ihoa sokeroinnin tai epiloinnin jälkeen. Lähtökohtaisesti epilointi aiheuttaa itselleni enemmän ihoärsytystä ja myös sattuu enemmän.

  33. 38

    Nimetön sanoo

    Minä käyn brassisokeroinnissa säännöllisesti. Olen käynyt jos useamman vuoden ajan. Ekalla kerralla hoitaja sanoi, että täällä saa sitten vapaasti huutaa ja kiroilla ja eka ajtus oli juosta karkuun :) No, tuska oli paljon vähäisempi kuin aluksi pelkäsin. Kuitenkin säännöllisenkin sokeroinnin jälkeen, joskus kipu on kovempi ja joskus pientä nipistelyä. Mutta homma on kyllä nopeasti ohi (15 minuuttia yleensä riittää), joten kyllä sen kestää.

    Houkuttelisi kokeilla sokerointia myös kainaloihin, mutta olen kuullut, että se sattuu enemmän kuin brassi. Mene ja tiedä sitten.

  34. 39

    Melkein masokisti sanoo

    Tätä postausta nyt on kommentoitu tuhat ja yksi kertaa, mutta ihan on pakko liittyä joukkoon kirjavaan. Ehkä noin vuoden olen miettinyt, että haluaisin sokerointiin, mutta aina on jäänyt vain haaveiluasteelle, en ole edes metsästänyt/tutkinut mahdollisia paikkoja käydä. Yksinkertaisesti vain aloin kyllästyä höyläämiseen ja jälkimaininkeihin, päivän on jee jee, toisena alkaa koskea ja sitten jo kutiaakin. Ehkä yksi vastenmielisin kauneudenhoitorutiineistani, mutta kun tuo viidakkopuutarha ei ole omaan mieleen.

    Tämän postauksen jälkeen aloin jopa tutkia pikku hiljaa paikkoja Tampereella, johon uskaltaisin arkana (henkisesti) ihmisenä mennä. Lopulta piipahdin eilen IHANA:ssa Hallituskadulla. Ja ei voi muuta kuin suositella.

    Odotin, että brassi olisi kokonaisvaltaisesti kivuliaampi. Itsessäni on toki tietynlaista (ihan tervettä ja inhimillistä) masokistin piirteitä/vikaa, että silläkin periaatteella ajatus kiehtoi, jollain todella kierolla tapaa. Sanoisin, että noin sadasta repäisystä alle 10 ihan rehellisesti sattui, loput vain tuntui. Odotin paljon kivuliaampaa! Että sinällään oli mukava/miellyttävä kokemus. Toki kosmetologilla oli paljon osuutta varmasti asiaan, ihan huikea ihminen ja persoona ja osasi asiansa (vaikkei kokemusta ole itsellä vertailla) varmasti todella, todella hyvin.

    Että kokonaisuutena oli kyllä odotettua miellyttävämpi kokemus ja ihan varmasti jatkan käyntejä säännöllisesti, hintavuudesta huolimatta. Sitten on vain jostain muusta tingittävä. Tai pyytää miestä tiukan paikan tullen maksumieheksi. ”Koska tykkäät kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin minä, niin vähän voit sponsoroida. ;) ) Joten äärettömän paljon kiitos tästä kokemuksen jakamisesta blogissasi!

    • 39.1

      Sanni sanoo

      Kiitos vain itsellesikin kun jaoit kokemuksen :) Kivaa että postauksesta oli sinulle käytännön hyötyä rohkaisun merkeissä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.