Junamatka joka muutti elämän

Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta – samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.

Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.

Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla – Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)

Meike_Sanni_IMG_7014

(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa…)

*

Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.

Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna…? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.

Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.

”Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident”.

Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.

Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?

Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.

Lapulla lukee: ”Liicgenneonnettomuus”. Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.

Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?

Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.

”Don’t worry, don’t worry”, mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.

Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.

Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.

San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.

Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.

Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.

Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.

Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.

Madrid_IMG_5729_2

Madrid, marraskuu 2013

Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.

Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.

Mitä sitten tapahtui?

Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.

20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.

Aikamoinen tarina.

Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.

Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.

Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.

Meike_Sanni_IMG_7015

Matkoja. Ihmisiä.

Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.

Kommentit
  1. 1

    Anna sanoo

    Ihanasti kirjoitettu juttu. Elämä on kyllä niin ihmeellistä välillä. :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Mulla ainakin meni ihan iho kananlihalle kun Aila kertoi juttua..! En olisi varmaan itse uskaltanut jäädä vaunuun Pamplonan junassa.

      • 2.1.1

        sanoo

        …kananlihalle meni mullakin iho. Meidän suvussa kaikki yliluonnollinen on sellainen ”sukurasite” jo, että en järkyty juuri mistään, mutta tämä tarina olisi kyllä meidänkin suvun mittapuulla päässyt kärkipaikoille ;)

  2. 3

    sanoo

    Vou, aikamoinen tarina! Ja ekstraväristykset tuli, kun asutaan itse Barcelonassa ja jotenkin pystyi kuvittelemaan tapahtumat tänne lähelle. Mutta huh huh! Kiitos, kun jaoit tarinan meillekin!

  3. 4

    koshka sanoo

    Huh, mikä tarina!!! Tää sun blogi on just tämänkin takia niin huippu, että ei voi ikinä tietää, mistä seuraava postaus kertoo! :)

    • 4.2

      T sanoo

      Totta! En todellakaan ole kosmetiikasta (saati meikeistä) mitenkään erityisen kiinnostunut. Silti blogisi on yksi ehdoton lemppari. En oo ikinä miettiny syytä, mutta tässähän se: tää on ihan kinder, ikinä ei tiedä mitä tulee seuraavaks :)
      Kiitos paljon, että jaksat meitä ilahduttaa postauksillasi!

      • 4.2.1

        Sanni sanoo

        tää on ihan kinder, ikinä ei tiedä mitä tulee seuraavaks :)

        Kinder? Siis Kinder-muna? :D Ihana vertaus! ^_^ <3

        Kiitos paljon, että jaksat meitä ilahduttaa postauksillasi!

        Kiitos itsellesi söpöstä kommentista :)

  4. 5

    Jonttu sanoo

    Olipa uskomaton kertomus ja myös jännittävä. Ihanaa, että pari palasi yhteen!

    • 5.1

      Jonttu sanoo

      Tuli kyynel silmään tuossa kohdassa, kun luin, että pari löysi toisensa uudelleen. Kertomus oli kyllä paikoitellen lähellä kauhutarinaa synkkine ennustuksineen ja kielimiehineen.

  5. 6

    tiippa sanoo

    Kylmät väreet tuli mullekin tätä lukiessa, huh kamalaa :D Pelkään kaikkea yliluonnollista ja sopivasti aurinko meni pilveen kun aloin tarinaa lukea, että koko asunto oli pimeänä :D Piti käydä laittaan valot päälle, ettei pelota liikaa :))

  6. 8

    Tuuli sanoo

    Huh, kiitos mielenkiintoisesta ja jännästä tarinasta! Osaatko muuten sanoa, miksi on niin tärkeää käyttää suojakertoimellista päivävoidetta, jos käyttää AHA-happoja? Mulla on yövoiteessa AHA-happoa, mutta päivävoiteessa ei ole mitään kerrointa :o pilaanko mun ihon?

    Ps. Osaatko suositella jotain silmänympärysvoidetta erittäin kuiville silmänalusille? Kiitos! :)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Osaatko muuten sanoa, miksi on niin tärkeää käyttää suojakertoimellista päivävoidetta, jos käyttää AHA-happoja?

      AHA-hapot ohentavat ihoa jolloin iho on alttiimpi palamaan auringossa.

      Mulla on yövoiteessa AHA-happoa, mutta päivävoiteessa ei ole mitään kerrointa :o pilaanko mun ihon?

      Mä myönnän että mun ainoa aurinkosuoja päivällä (siis silloin kun en ihan asiakseni mene voimakkaaseen auringonpaisteeseen) on mineraalimeikkipohja vaikka käytössä on AHA-tuotteita, en siis itsekään käytä SK-päivävoidetta. Mun iho tosin ei pala herkästi. En usko että sinäkään pilaat ihoasi, mutta suosituksella on kuitenkin hyvät perusteensa. Mikäli haluaa pitää ihostaan kaikkein parasta huolta ikääntymisen merkkien kannalta, kannattaa ehdottomasti käyttää päivittäin suojakertoimellista kosteusvoidetta. Sillä mikään ei vanhenna ihoa yhtä voimakkaasti kuin aurinko.

      Osaatko suositella jotain silmänympärysvoidetta erittäin kuiville silmänalusille? Kiitos! :)

      Esimerkiksi Cliniquen All About Eyes Rich tai Louis Widmerin Eye Contour Cream :) Erinomaisia kuivien silmänalusten voiteita molemmat.

  7. 9

    Anne sanoo

    Hui, kuinka ihana ja jännittävä kokemus serkkutytöllä on ollut! :) Sanni oot kyllä hyvä kirjoittamaan ja näitä sun juttuja on kiva lukea!

  8. 11

    anonymous sanoo

    no huhhuh mikä tarina, aivan huikea! kiitos, että jaoit sen. tällaista on ihanaa lukea.

    sun blogissa on kyllä aivan uskomaton henkilögalleria, ja sen lisäksi, että sinä kirjoittajana tunnut tietyllä tapaa läheiseltä niin myös näistä henkilöistä välittyy niin eläväiset kuvat kirjoitustesi perusteella että heistäkin tulee melkein tunne, kuin olisi itse tavannut! ihan mahtavaa <3

  9. 12

    Heta sanoo

    Olipa hyytävä tarina, mutta äärettömän mielenkiintoinen! Olen kyllä aina uskonut että osalle meistä suodaan tuollaisia ihmeellisiä voimia kuten ennustus, mutta aina kuitenkin hämmästyy kun kuulee tällaisista tapahtumista :D

  10. 13

    päivi sanoo

    Hieno tarina ja kiinnostava reissuraportti kokonaisuudessaan! Huikkasin sulle joskus, että voin toimia oppaana jos käyt joskus Hampurissa. Harmi etten ollut hetkeen lukenut blogiasi että olisin huomannut sun olevan nyt huudeilla (olin toisaalta itsekin viime viikon työmatkalla muualla). Jos vielä joskus päädyt uudestaan Hampuriin, vaikkapa Berliinin-reissun kylkiäisenä, niin majoitan sinut mielelläni.

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Hampuria ei tullut itse asiassa käytännössä nähtyä tällä kertaa ollenkaan, Meike asuu kaukana keskustasta ja saavuin kaupunkiin kumpanakin kertana illalla ja lähdin varhain aamulla. Näin siis vain Meiken asuinalueen :)

      Ehdottomasti aikeissa on tutustua joskus itse Hampuriinkin :) Laitankin sun yhteystiedot ylös, kiitos sohvatarjouksesta :)

  11. 16

    Kirsi sanoo

    Hei!

    Minua jäi kiinnostamaan tuo junaonnettomuus ja erityisesti Vittorion kohtalo. Yritin etsiä onnettomuudesta lisätietoa, mutta jostain syystä en löytänyt mainintaa tapauksesta joka sopisi antamiisi tietoihin. Useita pieniä ja paljon vanhempia junaonnettomuuksia oli mainittu, mutta en löytänyt mitään informaatiota tuona vuonna tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa olisi kuollut useita kymmeniä ihmisiä. Jäin miettimään mahtaako tätisi antamat tiedot pitää paikkansa, vai onko salapoliisin taidoissani vielä hiomista :)

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Hei Kirsi! :) En kyllä osaa auttaa dilemmassa. Ainahan on mahdollista että tätini on keksinyt tarinan päästään (maailmassa kaikki on mahdollista ;)), mutta en oikein keksi mistä syystä hän haluaisi yhtäkkiä kaikkien vuosien jälkeen sepittää tällaisen tarinan. Juanin pitäisi myös olla mukana sepityksessä, muutenhan hän olisi ihmetellyt tarinan aikana että mitä tuo vaimo oikein höpisee.

      En tiedä voisiko yksityiskohdissa kenties olla sellaisia vuosien hämärtämiä kohtia kuin kuolleiden lukumäärä..? Jos tätini muistaa menehtyneiden määrän ”kymmeniksi”, ja se oli tosiasiassa vaikkapa viisi? Ja noin ”pienestä” onnettomuudesta ei löydy tallentuneita tietoja netin uumeniin? Ken tietää.

  12. 19

    Eija sanoo

    Ihanan jännittävä tarina, kylmät väreet kyllä tulivat! Olet kyllä ihan huippubloggaaja!!

  13. 20

    Heidi sanoo

    Mä oon niin skeptinen kaiken yliluonnollisen suhteen ja myös seuraan rikossarjoja, että mä melkein kuvittelisin, että onnettomuuden ennustamisen sijaan olisi ollut kyse sen aiheuttamisesta… Mutta kukin uskokoot mitä haluaa, onhan toi hieno tarina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.