Jäätiköt murisevat öisin

Zermatt, alppikylä Sveitsin eteläosassa, Valaisin kantonissa. Vailla autoliikennettä. Pieni kooltaan, suuri maineeltaan.

Zermatt_IMG_4180

Sijainti vaikuttavan Matterhornin juurella tekee Zermatista yhden maailman tunnetuimmista alppikylistä ja hiihtokeskuksista, mutta 29 nelitonnisen vuorenhuipun ympäröimä kylä olisi ilman kuulua Toblerone-tötteröäkin maisemiltaan yksi Sveitsin ja koko Euroopan kuvauksellisimmista. Suomalaiseen lättämaisemaan tottunut ei voi kuin keräillä täällä haaviaan.

Jo Zermatt itse sijaitsee korkeammalla (1608m) kuin Suomen korkein kohta. Massiivisten vuortenseinien vaikuttavuutta on vaikea pukea sanoiksi… Siinä ne vain nousevat ylväinä ja määrätietoisina, kuin jättiläinen olisi tarttunut kourallaan Keski-Eurooppaan ja rutistanut maat valtaville krepeille.

Zermatt_IMG_4352_2

Minä ja Zermatt

Ensikohtaamiseni Zermatin kanssa ei kuitenkaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä.

Vierailin kylässä ensimmäisen kerran kesällä 2011. Majoituimme miehen kanssa naapurikylässä Täschissä, camping-alueella. Täsch on lähin paikka johon pääsee autolla, siitä eteenpäin jatketaan Zermattiin junalla. Olin tuolloin vasta toista kertaa Sveitsissä ja alppimaisemissa ylipäänsä.

Zermatt_IMG_3713

Nousin junasta Zermatin asemalla suurin odotuksin. Miltäs tämä nyt näyttää, tämä kuuluisa kylä kuuluisan vuoren kupeessa. En ollut lopulta hurjan vaikuttunut. Pääkatu tupaten täynnä kauppoja ja hotelleja, hurjan turistillinen.

En löytänyt erityistä tunnelmaa. Julkkisvuorikin oli pilven peitossa, hahmotin vain vilauksen rinteistä pilviharson takaa. Kävelimme kylän päähän jossa saturoituneen vihreät, rinteitä kiipeävät niityt alkavat ja hotellit vaihtuvat perinteisiin vanhoihin hirsiaittoihin. Siitä maisemasta pidin. Kävimme myös kiipeilijöiden hautausmaalla joka jätti vahvan tunnelatauksen. Muuten Zermatt ei juuri puhutellut.

Zermatt_IMG_9430

Seuraavana päivänä palasimme vaelluksen merkeissä. Hapuilin henki pihisten Snickersini perään jo alle kilometrin kohdalla, polun noustessa Winkelmattenista metsän läpi kohti Riffelalpia. Katselin havupuiden läpi alas Zermatin kattoja pulssin rytmin hakatessa korvissa. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa mutta nyt olin ekaa kertaa elämässäni vuoripatikalla. Ja ei hemmetti, tämähän olikin vähän rankempaa kuin reippailu Puijolla!

Näiden muistojen saattelemana tapasin Zermatin uudemman kerran viime kesänä. Tällä kertaa asetelma oli toisenlainen; Täschin telttakylän sijaan majoituimme Zermatin ydinkeskustassa, Matterhorn näyttäytyi kaikessa komeudessaan, ehdin samoilla kylän kaikki nurkat ja kiivetä 4164 metrin korkeuteen Breithornin huipulle. Menetin viikon ja kymmenien patikkakilometrien aikana sydämeni pienelle kylälle josta ei saa kummoista ruokaa, mutta jonka luonnonkauneus ja erityislaatuinen tunnelma ruokkii nälkäisimmänkin mielen.

Zermatt_IMG_3727

ZermattX_IMG_3786

Zermatt on jännä paikka. Siellä yhdistyvät vertaansa vailla olevat luontoelämykset, maanläheinen pikkukylämäisyys ja luksuslomailu. Vaeltajat pölyisissä buutseissaan kohtaavat ylellisten kylpylöiden allasalueilla kylmiä cocktailejaan siemailevat status-turistit ja vuoristomajoille köysineen ja hakkuineen suuntaavat kirkassilmäiset kiipeilyporukat. Kaikki ovat Zermattiin yhtä tervetulleita.

Ja täällä kaikki ovat samanarvoisia; ökyhotellin terassilla suoraan päivän retkiltään saapuvat hienhajuiset haikkaajat saavat yhtä hyvää palvelua kuin siistit silkkipaitatyypit.

 Zermatt_IMG_3763

Oikeastaan, vaikka Zermatt pullistelee neljän ja viiden tähden hotelleja ja sanalla sanoen vähän paremmin toimeentulevia matkailijoita, tunnelma on kaikkialla rento eikä luksushotellin vieras välttämättä juuri eroa habitukseltaan vuokramökin kiipeilyjannusta. Juuri siitä minä pidän Zermatissa. Zermatt ei ole olevinaan. Zermatt on kallis, Zermatt on bling, mutta Zermatt on myös meidän kaikkien tavan talliaisten kylä ja pukukoodi vaellusbuutsit & t-paita käy kaikkialla. Itse asiassa, jos Zermatissa jokin virallinen pukukoodi olisi, se olisi varmastikin juuri tuo.

Ja kyllä, Zermatt on überturistillinen, eikä vuoden 2011 kokemukseni ”Alppien Disneylandista” ole ihan kaukaa haettu. Mutta samaan tapaan kuin Santorinin kohdalla Kreikassa, hyperturismi ei onnistu pilaamaan Zermatt-viehätystäni. Santorinilla ja Zermatilla on yhteistä; niiden kauneudessa ja tunnelmassa on jotain niin ainutlaatuista etteivät turistimassat ja niiden mukanaan tuoma kaupallisuus sitä pysty varjostamaan. Paikat ovat maineensa ansainneet täysin syystä.

Zermatt_IMG_4155

Minä ja Zermatt siis ystävystyimme viime vuonna, ja tämänkesäinen jälleennäkeminen oli tunteellinen – minulla on tunnetusti taipumus inhimillistää paikkojakin. Sydänalassa puristi kun juna kaartoi Vispistä Mattertalin laaksoon ja Monte Rosan vuoristomassiivi alkoi häämöttää horisontissa. Siellä, radan päässä odotti Zermatt.

Talvi on Zermatin huippusesonki, heinä-elokuun ollessa vilkkainta kesäkautta. Kevät ja syksy ovat hiljaisempia, samoin tammikuu. Patikointi- ja kiipeilykausi on lopulta aika lyhyt, vain kesäkuun lopusta syyskuulle, muina aikoina reitit ovat lumen peitossa. Talvellakin tosin on mahdollista suorittaa talvipatikointia tai lumikenkäilyä muutamilla erityisesti talvikaudelle valmisteltavilla reiteillä. Itse kun en hiihdä tai laskettele niin olen jo tässä vähän mietiskellyt milloin kävisin tsekkaamassa Zermatista talvisenkin version, vaikka lumikenkäilyn merkeissä. Olisi upeaa nähdä alue myös valkoisessa asussaan.

Zermatt_IMG_4090

Majoituksesta

Ellei ole camping-ihmisiä, edullisin tapa majoittua Zermatissa on vuokrahuoneistossa tai –mökissä eli chaletissa. Kahdelle kulut eivät vielä ole mainittavan halvat mutta jos porukkaan kuuluu kolme tai enemmän, voi kylässä majoittua edullisesti ja oikein mukavasti. Meidän viime kesäinen mökkimme kustansi kolmen hengen seurueellemme noin 50 euroa per lärvi per yö, ja mökkiin olisi mahtunut vielä lisää ihmisiä. Mökkivaihtoehtoja tai huoneistoja voi etsiä mm. Zermatt Homesin kautta.

Tänä kesänä mökkivaihtoehto ei ollut järkevä miesten viettäessä enemmän aikaa ylhäällä vuoristotuvissa. Yksin majoittuvalle ns. oikeasti halpaa ratkaisua ei juuri ole, mutta onnistuin mielestäni löytämään todellisen helmen.

Zermatt_IMG_3887

Minulle majapaikassa tärkeintä ovat sopivan hinnan lisäksi keskeinen sijainti ja self-catering-mahdollisuus, mutta kun en löytänyt Zermatista paikkaa jossa yhdistyivät kaikki, päädyin valitsemaan budjettiin sopivan, sijainniltaan parhaimman majoituksen jonka hintaan kuului aamiainen – eli ainakin säästäisin kalliit aamukahvimaksut ^_^ Minun aamuisella kahvinkulutuksellani kahvila-aamiaiset eivät todellakaan tule halvaksi.

ZermattX_IMG_9466

Sain pikkuisen, ei juuri laivan hyttiä suuremman yhden hengen huoneen jaetulla kylpyhuoneella. Perheomisteisen, vaatimattoman mutta sitäkin kodikkaamman hotellin sijainti Zermatin keskusaukion laidassa kylän hienoimpien hotellien ympäröimänä on lyömätön, tämän keskeisempää sijaintia saa Zermatista hakea.

Ulos astuessa silmien edessä avautuu maisema elämää kuhisevan Matterhorn Plazan, Kirchplatzin ja historiallisen Monte Rosa –hotellin yli Matterhornille. Pidän siitä että saan asua keskellä tapahtumien ydintä – jopa paikassa jonne olen tullut päästäkseni vuorille vaeltamaan.

Zermatt_IMG_9498

Voisin kirjoittaa tuosta pikkuisesta, oranssiverhoisesta huoneestani pienen novellin verran. Huone oli kulunut ja askeettinen ja minä viihdyin siellä. Ikkunasta avautui näkymä naapuritalon kasvimaalle, – tupaten täyteen rakennetussa Zermatin keskustassa harvinaisuus.

Aamuisin naapurin rouva kävi poimimassa kasvimaalta yrttejä. Rouva oli aikainen herääjä, niin kuin minäkin. Naisen rauhallisen puuhailun seuraamisesta kasvimaallaan, heräilevän kylän uneliaassa hiljaisuudessa muodostui joka-aamuinen, lähes meditatiivinen rituaali. Saatoin istua puoli tuntia ihan paikallani, vain katsellen naista touhuissaan. Kasvimaan takana näkymää reunustivat Hinterdorffin alueen historialliset, kylän vanhimpiin kuuluvat tummasta puusta rakennetut ladot.

Zermatt_Gandegg_IMG_9258

Gandegghütte

Yhden yön verran kävin nukkumassa ylhäällä vuorillakin. Halusin päästä kokemaan aidon alppimajan tunnelmaa vuortenhuippujen keskellä. Se oli ikimuistoinen kokemus.

Majoitus alppimajoilla ei muuten suinkaan ole edullista, halvimmillaan vuoteen jaetusta huoneesta saattaa saada noin 50 eurolla. Matterhornin juurella sijaitsevassa Hörnlin majassa vuodepaikasta saa maksaa lähemmäs 150 euroa. Hintaan kuuluvat kuitenkin usein kolmen tai neljänkin ruokalajin illallinen sekä aamupala.

Zermatt_Gandegg_IMG_403

Me suuntasimme ensimmäiseksi Zermatt-yöksi Gandeggin majalle 3030 metrin korkeuteen.

Hütten sijainti on häkellyttävän kuvauksellinen; yhdellä puolella kohoavat Breithorn ja Klein Matterhorn sekä Theodulin jäätikkö, toisella puolella itse Matterhorn ja majan takana levittäytyy Gornerin jäätikkö.

Vaikka Gandegg ei ole mainittavan eristyksissä sivilisaatiosta (sinne on lähimmältä hissiasemalta vain puolen tunnin patikkamatka), on näkymä keskellä ”ei-mitään” nököttävästä majasta tunnelmallisine terasseineen alppimajakulttuuriin tottumattomalle todella mieleenpainuva.

Zermatt_Gandegg_tupa

Majojen palvelutasot vaihtelevat, ja Gandeggin tuvalla esimerkiksi ei ole suihkuja.

Ainoa peseytymismahdollisuus (kädet, kasvot) on majan taakse sijoitetulla vesisaavilla. Harvemmin on tullut pestyä hampaat yhtä kuvauksellisissa maisemissa, jäätikön levittäytyessä edessä.

Zermatt_Gandegg_maisemia

Heräsin keskellä yötä käymään vessassa. Tassuttelin ulos majan taakse tähtikirkkaan taivaan valaistessa hallusinatorisen kaunista maisemaa.

Hämärän keskeltä nousi jäätikön alla virtaavan veden kumea kohina, kuin jostain syvältä maan keuhkoista nouseva murina. Ääni oli hätkähdyttävän voimakas. Päiväsaikaan siihen ei kiinnitä samalla lailla huomiota, yöllä jäätikön äänimaailma ottaa vallan ja soittaa vuorten hämärien siluettien keskellä yliluonnollista sinfoniaansa. Hetki oli äärettömän kaunis.

Zermatt_Gandegg_IMG_3693

Näkymä Gandegg-tuvan makuuhuoneen ikkunasta

idZermatt_Gandegg_maisemaIMG_9251_2

Patikoinnista

Zermatin alueella on on satoja kilometrejä merkittyjä vaellusreittejä helpoista patikkapoluista vaativiin alppihaikkaus-tason reitteihin.

Reitit on merkitty niin selvästi että täällä selviää noviisikin, eksymisvaaraa ei juuri ole. Vaikkakin vuoristosäät voivat itsessään muodostaa riskin. Sää voi muuttua yllättävän nopeasti täysin aurinkoisesta kylmän tuuliseksi tai ukkossateeksi, joten patikoille on aina syytä varautua pakkaamalla mukaan säänkestävää vaatetusta. Valtavan yleistä ukkosmyrskyn kastelemaksi joutuminen ei kuitenkaan ole.

Zermatt_Riffelalp_IMG_3896

Zermatt_vaellusreitit

Vaelluskarttoihin reittien vaativuustasot on merkattu vihreällä, keltaisella ja punaisella, maastossa vaativimmat alppireitit tunnistaa sinisistä kylteistä tai sinivalkoisista maastomerkeistä. Punaiset eli perusvaellusreittien vaativimmat eivät nekään ole mitään varsinaisesti vaikeita (lapsetkin niillä kulkevat), mutta sisältävät suhteessa enemmän korkeuseroja ja välillä hyvinkin jyrkkiä pudotuskohtia vailla mitään tukirakennelmia, joten ne eivät sovellu korkean paikan kammoisille.

Jyrkät ylämäkipolut 3000 metrin korkeudessa ovat raskaudeltaan ihan toista luokkaa kuin ylämäet Suomen olosuhteissa. Normaalilla peruskunnolla kuitenkin selviää mainiosti. Ja kuten todettua, pikkuiset nappulatkin vetävät reittejä kevyissä lenkkareissa, mitä oikeasti ihmettelen joka kerta täällä käydessäni. Itse vaellan kunnon tukevissa vaelluskengissä ja ilman niitä nilkkani olisivat varmasti entiset.

Zermatt_IMG_4112

Kunnosta puheen ollen, alppivaellusviikko viimeistään tarjosi oivalliset olosuhteet alkuvuoden kestävyyskuntoprojektin tulosten arvioimiselle. Vaikka kesän alussa koin meneväni takapakkia ja ehdin jo hieman masentua, Zermatissa saatoin iloisena todeta, että jaksamistaso edellisvuoteen nähden oli huomattavasti parempi (kesästä 2011 puhumattakaan…).

Miesseuralaisille en toki pärjää ensinkään ja noille ”vuorikauriille” tahtini on kuin paikallaan polkemista, mutta minulle vaellus ei ole urheilusuoritus vaan luontoelämys. Koin voittajafiilistä kun viime vuonna suunnilleen kaikki voimani vienyt Hörnlin reitti (jouduin oikeasti pitämään askelten välillä taukoja) sujui tänä vuonna kevyesti vailla suurempia puuskutuksia. :)

Zermatt_IMG_3737

Tuon klassisen, Matterhornin perusleiriin vievän Hörnlin reitin lisäksi suosikkireitteihini kuuluvat mm. henkeäsalpaava Wisshornweg, Gornergratille vievät Riffelseeweg ja Aussichtsweg sekä helpohkokulkuinen Mark Twain Weg Riffelalpista Riffelbergiin, jota voin suositella jokaiselle Zermatin kävijälle jos yhden ainoan patikan haluaa tehdä. Reitti on vain 2,5 km pituinen ja tarjoaa upeat, monipuoliset maisemat alas laaksoon, ympäröiville vuorille ja Matterhornille.

.

 

Videolla maisemia Mark Twain Wegiltä – ja kuukauden idoli ;)

Zermatt_IMG_3996

10 päivää sain taas viettää satumaisessa maailmassa, eikä varmasti mene kauaa ennen kuin huikeat polut, eeppinen vuorisiluetti ja sympaattinen Zermatt alkavat taas vetää puoleensa. Täällä koen elämyksiä jonka kaltaisia en ole kokenut missään muualla, Alpit ovat todella erityinen ja erilainen kohde mittavassa ja kirjavassa matkailuhistoriassani.

Valtaosa kaikista elämäni reissuista on suuntautunut kultturelleihin kaupunkikohteisiin tai leppoisille saarille, ilman miestäni tuskin olisin koskaan päätynyt sveitsiläiseen alppikylään – en välttämättä koko Sveitsiin. Nyt on helppo todeta, että Sveitsi on minulle Kreikan ohella kirkkaasti rakkain ja palkitsevin matkailumaa. Vaikka hinnat hirvittävät ja ruoka on suunnilleen pelkkää röstiä ja fondueta, meillä on Sveitsin kanssa oikea kemia. Sen tuntee heti kun tänne saapuu.

ZermattSanni_IMG_3931

Toivottavasti näemme jälleen pian, vien terkkuja Kreikkaan. <3

Zermatt_IMG_4039

Aiempia Sveitsi-juttujani:

Ensinousu Matterhornille

Breithornin huiputus

Solothurn, Gryuères, Murten, Neuchâtel ja Fribourg

Bern – taskukokoinen pääkaupunki

Budjettireissaajan vinkit Sveitsiin

.

P.S. Tänään on muuten Sveitsin kansallispäivä. :)

 

Kommentit
  1. 2

    Piia sanoo

    Olipa inspiroiva infopläjäys!

    Olen joskus kuullut, että alpeille suuntautuva ”todellinen budjettireissu” kannattaisi tehdä Puolasta, Sloveniasta tai muun matalan hintatason maasta. Oletko itse kokeillut tai kuullut vastaavaa?

    Luulen, että meidän köyhien opiskelijoiden poppoo lähtee ensi kesänä vuoristoon patikoimaan… :D

    • 2.1

      Sanni sanoo

      En ole vielä ollut muilla kuin Sveitsin Alpeilla mutta miehen kiipeilykaveri liittyi seuraamme suoraan Slovenian Alpeilta ja oli kuulema huikeaa. Slovenia varmasti olisikin edullisin vaihtoehto tehdä Alppimatka :)

      Sloveniasta kun tykkään muutenkin niin voin todellakin nähdä itseni tulevaisuudessa myös vuoristoteemaisella Slovenia-matkalla :) Se on Sveitsin ohella matkailullisesti tosi monipuolinen ja uskomattoman luonnonkaunis maa. Ja hintataso ei tosiaan masenna ^_^

  2. 4

    sanoo

    Vau, mitä maisemia!
    Asun Milanossa ja käyn aika usein itse patikoimassa Italian pre-Alpeilla. Sieltä laelta näkyy mahtavasti Sveitsin puolelle jättimäisiin lumihuippuisiin vuoristoihin ja ajattelen joka kerta, että joskus vielä valloitan nuo! Tällaiselle vuoristoon tottumattomalle ja ikänsä tasangolla asuneelle vuorissa on jotain selittämättömän huikaisevaa, ne ovat niin käsittämättömän suuria ja jylhiä, oikeastaan aika pelottaviakin, mutta silti niin oudolla tapaa puoleensa vetäviä.. Olisipa mahtavaa päästä vielä yöpymään johonkin vuoristomajaan ja kuunella sitä jäätikön murinaa. Kiitos taas matkapostauksesta – ovat lempiluettavaani Karkkipäivässä!

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Tällaiselle vuoristoon tottumattomalle ja ikänsä tasangolla asuneelle vuorissa on jotain selittämättömän huikaisevaa, ne ovat niin käsittämättömän suuria ja jylhiä, oikeastaan aika pelottaviakin, mutta silti niin oudolla tapaa puoleensa vetäviä..

      *allekirjoittaa* :) Tosiaan, tällaiselle ”tasankolaiselle” vuorten massiivisuudessa on jollain tapaa jotain aavemaistakin tai pelottavaa, kuten sanoit, ne näyttäytyvät meikäläisille niin… jotenkin todellisuutta haastavina.

      Juteltiin Gandeggin tuvalla parin ticinolaisen kiipeilijän kanssa, ja heistä toinen sanoi, että vuoristoon tottuneena hänelle päin vastoin tasankoalueet tuntuvat luonnottomilta ja aiheuttavat lähes ahdistusta; olo tuntuu ”suojattomalta” kun missään ei ole ”seiniä”. Saan kyllä kiinni tuosta. :)

  3. 5

    Elli A sanoo

    Oi miten mahtavat maisemat! Nyt iski todellinen kaipuu alppilomalle.. :) :) Oikein tuntui keuhkoissa sellainen raikas vuoristoilma. Pitääkin illalla vähän surffailla netissä ensi kevättalvea ajatellen. ;)

    Aiheesta toiseen: Ostin mökille marketista mukaan Maybellinen ripsarin, kun oma unohtui. Sellainen Lash Sensational. Maksoi 8,45€, eli otin halvimman mikä löytyi. Mutta mutta: Se oli todella hyvä! Ihan loistava itse asiassa. En voinut uskoa tuolla hinnalla. Otin mökiltä sen mukaan kotiin ja nyt käyttänyt vain sitä. Tuli jotenkin siitä mieleen, että markettiripsivärien normaalihinnat tuntuivat olevat 15-19€ luokassa.Selektiivisten merkkien vastaavat ovat +30€ tienoilla. Eli selektiivisellä puolella maskara (no ehkä rajauskynien jälkeen) on yksi halvimmista meikkituotteista, mutta markettipuolella yksi kalliimmista. :) Vai olenko ihan väärässä? Nopeasti katsottuna luomivärit ja jopa meikkivoiteet olivat normaalihintaisina markettipuolella halvempia kuin ripsivärit, mutta selektiivisellä puolella luomivärit ja meikkivoiteet ovat mielestäni jopa tuplahintaisia verrattuna merkin ripsiväreihin. Erikoista. Onkohan tuossa jokin piilevä tarkoitus?

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Ostin mökille marketista mukaan Maybellinen ripsarin, kun oma unohtui. Sellainen Lash Sensational. Maksoi 8,45€, eli otin halvimman mikä löytyi. Mutta mutta: Se oli todella hyvä! Ihan loistava itse asiassa.

      Jep, niin se on ;) Se on listattuna jo mun Vuoden 2016 Parhaat Tuotteet -listalle. :)

      Karkkipäivässä Lash Sensational sai arvion toukokuisessa kimpparipsariarvostelussa:

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2016/05/15/kimpparipsariarvostelu-vol-2/

      …ja vaikka mulla on ollut toukokuun jälkeen uusi maskarajoukkio testissä, niin Ranskan & Sveitsin matkalle mukaan lähti tuo Lash Sensational kun se vain on niin hyvä ja luotettava ja halusin varmistua siitä ettei esim. ripset ole klimpissä hääjuhlameikissä ^_^

      Kiinnostava havainto muuten tuo mitä kirjoitit selektiivisten vs. päivittäiskosmetiikkamerkkien hinnoittelupolitiikasta tuoteryhmissä. En ole ennen tuota itse tullut ajatelleeksikaan, mutta olet ihan oikeassa. Markettimerkeillä ripsarit ovat tosiaankin järjestään saman hintaisia tai kalliimpia kuin luomivärit ja meikkivoiteet, selektiivisellä puolella on ihan päinvastoin. Aika jännä juttu. Nopeasti mietittynä tulee mieleen sellainen perustelu, että olisiko markettimerkkipuolella laitettu ripsareihin suurimmat katteet, koska ripsiväri on ostetuin ja kulutetuin meikkituote ja valtaosa kuluttajista ostaa ripsarinsa päivittäiskosmetiikan puolelta..? Eli markettimerkeissä on kannattavaa hinnoitella ripsarit kalliimmiksi kun jengi ostaa niitä joka tapauksessa – ja suhteessa paljon enemmän kuin muita päivittäiskosmetiikan tuotteita. Selektiivisellä puolella valinnat kenties jakautuvat vähän eri lailla, ehkäpä maskarat eivät ole ykkösenä selektiivisissä meikeissä..? Voisin omalla kokemuksella veikata että meikkivoiteita ja huulipunia menee maskaroita enemmän selepuolella.

      • 5.1.1

        Elli A sanoo

        Voi hyvin olla. Toinen vaihtoehto, mikä mulle tuli mieleen, oli että ehkä selektiivisen puolen ripsarit on tarkoituksella hinnoiteltu alas, jotta normi-ihmisellä olisi tavallaan mahdollisuus helpommin ostaa niitä ja siten saada tuntumaa selektiivisistä merkeistä. Eli mahdollisesti sitä kautta siirtyä muihinkin kalliimpiin meikkituotteisiin. Tiedä häntä. Itse muistaakseni ostin opiskeluaikoina aina lentokentiltä ym selektiivisen puolen ripsivärejä, vaikka silloin muut meikit olivat markettikamaa. Olisi kyllä mielenkiitoista tietää, mikä on todellisuus hinnoittelupolitiikan taustalla.

        • 5.1.1.1

          Sanni sanoo

          ehkä selektiivisen puolen ripsarit on tarkoituksella hinnoiteltu alas, jotta normi-ihmisellä olisi tavallaan mahdollisuus helpommin ostaa niitä ja siten saada tuntumaa selektiivisistä merkeistä. Eli mahdollisesti sitä kautta siirtyä muihinkin kalliimpiin meikkituotteisiin.

          Nojoo, tuossakin on pointti :)

  4. 6

    Niina sanoo

    Vuoret tekevät sielulle hyvää <3 Täällä ilmoittautuu toinen mountain lover. Joka ikinen kesä pitää päästä Suomen lättämaisemia pakoon vuorille, mieluiten Dolomiiteille tai Alpeille. Oon ehkä epäisänmaallinen, mutta mielestäni Suomen Lappi ei missään määrin vedä vertoja Dolomiiteille, Alpeille tai Norjan vuorille, vuoret vain ovat niin pysäyttävät kaikessa kauneudessaan ja vaikuttavuudessaan.

    Zermatt on mieletön paikka, ja toinen ikisuosikkini on Dolomiittien sydämessä Italian Cortina d"Ampezzo. Dolomiitit ovat kauneudessaan vertaansa vailla, ja ne eivät turhaan kuulu Unescon maailmanperintökohteisiin. Niiden kivenlaatu (kalkkikivi) tekee pinnanmuodoista erikoisia ja moninaisia ja ympäristö on henkeäsalpaavan kaunis jylhyydessään, kauniine vuorenhuippuineen, kristallinkirkkainen jokineen,järvineen ja vesiputouksineen. Italiassa myös ruoka on aina kohtuuhintaista ja NIIN hyvää. Myös asuminen esim. Cortinassa on kohtuuhintaista esim.leirintäalueilla (viisi tähteä!) ja hotelleistakin löytyy aina tarjouksia (kunhan ei mene elokuussa). Patikointireitit ovat mielettömät, ja Cortinassa kannattaa myös haastaa itsensä ja kokeilla ns. Via ferrata -kiipeilyä, vaikka ei aiempaa kiipeilykokemusta omaisikaan. Lämmin suositus Cortinalle (ja vuorireissuille ylipäänsä) <3

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Oon ehkä epäisänmaallinen, mutta mielestäni Suomen Lappi ei missään määrin vedä vertoja Dolomiiteille, Alpeille tai Norjan vuorille, vuoret vain ovat niin pysäyttävät kaikessa kauneudessaan ja vaikuttavuudessaan.

      Mä en osaa edes verrata Lappia vuoriin, ovat niin erilaisia paikkoja. Mutta joo, ei Lappi munkaan ”kirjoissa” vedä elämyksellisesti vertaa Alpeille, mutta Lapissa on oma ihana, täysin erilainen tenhonsa <3 Niitä ei voi verrata. Alpeillahan on muuten sekin etu ettei siellä ole hyttysiä ^_^ :D

      Dolomiiteista – nekin olivat meillä yhtenä vaihtoehtona tän kesän reissukohteeksi. Mietittiin Italiaa aiemmin kevättalvella, sitten päädyttiin Ranskaan ja lopulta kuitenkin Sveitsiin kun miehen kaverin mukaantulo varmistui ja heillä on tuo oma Matterhorn-projektinsa. :)

      Ehdottomasti haluan Dolomiiteillekin jonain kesänä vaeltamaan, maisemien lisäksi myös safkan puolesta ^_^, tälläkin Zermatin reissulla tuli pari kertaa kaihoisasti ajateltua että ruoka Italian puolella on varmasti 120 kertaa parempaa… Mulle kun tuo hyvä ruoka merkkaa matkoilla tosi paljon. Voisin tehdä pelkkiä ruokamatkoja tiettyihin kohteisiin… <3

      Kiitos Cortina-vinkistä :) Näyttää kuvien perusteella todella upealta :) :)

  5. 7

    Mari sanoo

    Oi vitsi! <3 Äärettömän kauniit maisemat. Olet kyllä todella onnekas kun voit niin paljon matkustella. Ja osaat kyllä ottaa siitä kaiken ilon, onnen ja hyödyn irti. Ihana postaus jälleen ja saa kyllä toden teolla miettimään Sveitsiä ja Zermattia matkakohteeksi. Tuolla patikointi olisi aivan mahtavaa. Saisinkohan miehen innostumaan… Joskus aiemmin haaveilin Alpeilla laskettelusta, mutta nykyään mua ei juuri laskettelu kiinnosta, kesävaellus sen sijaan olisi erittäin jees.
    Pitääkö alppimajaan ottaa oma makuupussi vai löytyykö sieltä patjat ja petivaatteet?

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Pitääkö alppimajaan ottaa oma makuupussi vai löytyykö sieltä patjat ja petivaatteet?

      Maksullisissa majoissa on patjat ja petivaatteet, mutta yleensä vaatimuksena on hygieniaperustein oma ”laineri” eli sellainen ohut (silkki)makuupussi. Tarkistaako kukaan, onko henkilöllä mukana laineri, on sitten eri juttu ^_^ Miehen mukaan joissain paikossa tarkistetaan mutta esim. Gandeggilla ei.

      Maksullisten majojen (joita ovat valtaosa vuorimajoista) lisäksi on olemassa myös emergency sheltereitä ja bivouac-hüttejä jotka ovat maksuttomia ja lähinnä kiipeilijöiden käytössä, sijaitsevat eristyksissä perusvaellus- ja alppivaellus-reiteiltä yleensä korkealla vuorten rinteissä. Niissä ei ole mitään palveluja eikä petivaatteita.

      Yritäs ylipuhua miestäsi, ette varmasti kadu jos tuollaiselle matkalle päädytte. :)

  6. 8

    sanoo

    Voi apua! Parin päivän päästä alkaa loma ja minä ja mieheni vieläkin väännämme kättä siitä, että kääntyykö auton nokka kohti Norjaa vai Alppeja. Mä kannatan jälkimmäistä, koska Alpit on vain puhdasta rakkautta. Olen kokeillut Atlasvuoria ja Kalliovuoria ja kaikista paras magia on tähän mennessä ollut näissä eurooppalaisissa. :)

    Kylläpä näyttää ”toblerone” paremmalta Zermattin suunnalta! Itse olen kahtellut sitä Italian puolelta missä näkymä on sekin huikea, mutta kyllä tuo muoto jalostuu Sveitsin puolelta katsottuna. Kiitos kattavasta Zermatt-paketista, hauska tietää, että siellä on viehätystä turistien määrästä huolimatta, niin ehkä itsekin uskaltaa joskus sinne mennä. Alppikuumetta sait ainakin nostatettua taas, vaikka olen sinun juttujasi niistä ennenkin innolla lukenut. ;)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Voi apua! Parin päivän päästä alkaa loma ja minä ja mieheni vieläkin väännämme kättä siitä, että kääntyykö auton nokka kohti Norjaa vai Alppeja.

      Käy sitten kertomassa kumpaanko päädyitte :) Norjakin on kyllä varmasti mieletön luonto/vaelluskohde, itsellä ei vielä siitä kokemusta mutta kuvat ja muiden kokemukset puhuvat puolestaan… Taitaa vain olla vielä Sveitsiäkin kalliimpi kohde, se varmaan ainoa miinus (mun kannalta ;)).

      Puhutaanko Italian puolella muuten Matterhornista tosiaan Cervinona..? Jotenkin jännä että vuorilla on eri nimet eri maiden puolella. ’Cervino’ ei varmaan sano monelle, ainakaan Alppeja tuntemattomalle mitään Italian ulkopuolella, mutta ’Matterhorn’-nimen tuntee varmaan peruspulliainen Texasin maaseudullakin :)

  7. 9

    Kuorotipu sanoo

    Kai se pitää sitten ens vuodeksi joku vuoristoreissu suunnitella. Viime yönä seikkailin Sveitsin Alpeilla, huikeet maisemat vaikka kivi olikin tummansinistä ja muovisen kiiltävää :D

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Viime yönä seikkailin Sveitsin Alpeilla, huikeet maisemat vaikka kivi olikin tummansinistä ja muovisen kiiltävää :D

      ^_^ :D :D

      Vuorilla on kyllä mielettömän koukuttava vaikutus… Vaikka ihanaa Kreikkaa, Latviaa ja USAakin olisi tässä edessä niin huomaan just tällä hetkellä vain miettiväni talvista alppimaisemaa….

  8. 10

    Jonttu sanoo

    Voi tuo lumikenkäily olisi ihanaa. Haluaisin testata ihan jossakin järven jäällä tai metsässä täällä Suomessa. Se on oikeastaan haavelistallani.

    Nyt Jonttu kokeilee muuten Anumatin Antistressiä. :) Tuoksu on sellainen, joka ei ihan miellytä; pitää jopa yöllä hereillä, kun nenä vaan aistii ja aistii, että ilmassa on jotakin erikoista, vähän niin kuin palanutta sokeria. Mutta voiteena on hyvää ja imeytyy ihanasti. Jatkan testailua. Ai niin, pakkaus on supercoolin näköinen. :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Joo, voin hyvin kuvitella että Antistressin haju voi jopa pitää hereillä…! ^_^ Mutta kivaa että tykkäät muuten :)

  9. 11

    Jonttu sanoo

    Sellaisia kysymyksiä vielä, että näkyykö tuolla ketään juoksemassa noilla poluilla (siis esim. jotain ammattiurheilijoita korkean paikan leireillään)? Ovatko nuo vaelluskengät raskaat? Onko sinulla tuossa yhdessä asussa shortsien alla leggingsit? Onko siellä muuten punkkeja? Olisi kyllä aika jännä kivuta tuolla noita polkuja ja tuntea se Alppi-ilman ohuus ja miten se tuntuu jaksamisessa.

    • 11.1

      Sanni sanoo

      näkyykö tuolla ketään juoksemassa noilla poluilla

      Näkyy juoksijoita, alppijuoksu (tai vuoristojuoksu) on ihan oma lajinsa :) On se aika veikeän näköistä kun jyrkkää, kapeaa ja kivikkoista polkua heilahtaa ohi joku jannu kevyen näköisesti juosten ^_^

      Mun vaelluskengät painaa puolitoista kiloa, on tullut punnittua että saa ruumaan menevän matkalaukun pysymään 20 kilon rajassa. Mutta eivät tunnu lainkaan raskailta jalassa, ovat kuin valetut ja niillä on niiiiiiiii-in hyvä kävellä, en suotta maininnut niitä kun kysyit elämäni parhaista ostoksista ^_^ Jalat ei väsy juuri yhtään verrattuna mihin tahansa muihin kenkiin, kyllä huomaa mikä ero on kunnon laadukkaissa, nimenomaan vaellukseen tarkoitetuissa kengissä kun vertaa ”tavallisiin” hyvin tukeviin kävelykenkiin. (Pakko vielä hehkuttaa että kun syystalvella 2007, ollessani luontokuvauskurssilla ja teimme viikon mittaisen talvivaelluksen Ruotsiin, mun kengät oli porukasta AINOAT jotka oli kuivat vielä viidentenä vaelluspäivänä ;) Ihan kertakaikkisen parhaat popot <3)

      Legginseistä – joo, mulla on shortsien alla viileämpinä hetkinä/päivinä merinovillaiset pitkikset, havaitsin tämän (miehen vinkistä) mukavammaksi viileämmässä säässä kuin pitkät housut. Helpompi ja mukavampi kävellä kun ei ole lahkeita kahisemassa :) Nuo merinovilla-asut on tosi käteviä kun ne samalla pitää lämpimänä mutta eivät myöskään kerää hikeä eli iho pysyy miellyttävän kuivana ja "ilmastoituna" :D

      Ja kyllä, Sveitsissä on punkkeja, tosin ilmeisesti enemmänkin pohjois- kuin eteläosissa. Teen aina punkkitarkastuksen niittyisten alueiden läpikulun aikana ja jälkeen, enkä ole vielä toistaiseksi nähnyt yhtäkään punkkia Sveitsin matkoilla.

      • 11.1.1

        Jonttu sanoo

        Aa, olet tehnyt talvivaelluksenkin. Kuulostaa aika extremeltä. :)

        Nythän täällä Suomessakin kaikki lehdet huutavat borrelioosista tähän aikaan vuodesta.

        • 11.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kuulostaa aika extremeltä. :)

          Ei ollut kovin extremeä marraskuisen Ruotsin olosuhteissa… ;) Asteita nollan ja miinus viiden välillä :)

  10. 12

    sanoo

    Aivan huikeat maisemat! Olen itse käynyt kerran alppien alkumaastossa Saksassa (Neuschwansteinin linna on muuten satumaisimpia paikkoja, joita olen nähnyt!) ja toisen kerran Italian alpeilla. Ihan yksi lempparikohteista – Sveitsi on vielä vierailematta, mutta enköhän sinnekin sitten suuntaa, kunhan ensin Australian matkoilta joskus palaan Eurooppaa tutkimaan :D On se vaan kumma, että vaikka on huikeaa vuotta viettämässä maailman toisella puolen, niin tekee mieli takaisin ”kotikulmienkin” matkakohteita tsekkailemaan!

    • 12.1

      Sanni sanoo

      *kiittää Neuschwanstein-vinkistä* :) Saksassakin on edelleen tullut vierailtua tosi vähän, haluaisin joskus tehdä esim. Moselin laaksoon pelkästään viiniteemaisen matkan :) Voih, niin paljon kohteita missä haluaisi käydä… Ja kun toisaalta mulla on sellainen luonne että tykkään myös aivan hurjasti palata paikkoihin joissa olen jo käynyt. :P Ei helpota uusiin paikkoihin tutustumista ^_^

  11. 13

    Jennie sanoo

    Olen jo muutaman vuoden haaveillut vuoristolomasta ja tämä sun postaus aiheuttaa jo melkein kylmät väreet. Dolomiiteille yritin viime vuonna, mutta reissu meni mönkään. Tuo kuvaus jäätikön murinasta on sellainen minkä haluaisin kokea! Ihan järjettömän hienoa.

    Ostin viime vuonna siskon kanssa Meindl kengät, eri malliset, juurikin sun kehujen saattelemana. Mun mallit ei ole olleet kovin hyvät jalassa, mutta sisko taas on kehunut omiaan samaan malliin ja käytti niitä esim. talvella ulkoilukenkinä ja ylisti niiden mukavuutta! Täytyy varmaan kierrättää nuo omat ja ostaa sitä mallia itsellekin.

    Hyvää reissua ;)

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Dolomiiteille yritin viime vuonna, mutta reissu meni mönkään.

      Höh, toivottavasti onnistuu vielä.

      Vuoret on kyllä maaginen paikka, sellainen elämys jota en jotenkin osannut edes odottaa ennen ensimmäistä alppi-vierailuani, vaikka onhan sitä kuvista nähnyt että maisemat on hienot. Sitten kun sen kokee livenä ja on niiden huikeiden huippujen ymäröimä… sitä tunnetta ei voi edes selittää, sen voi vain tuntea. Luonnon voimaa alkukantaisimmillaan. <3

      Onpas harmi että sun Meindlit ei olleet passelit. Mä en muista/tiedä noiden omieni mallia mutta ne on tosiaan ehkä paras hankinta mitä olen koskaan tehnyt, aivan järjettömän hyvät kengät. Kokeile ihmeessä jotain toista mallia, ostiko siskosi muuten toisen malliset?

      • 13.1.1

        Jennie sanoo

        Joo, olin näköjään kiireessä kirjottanu aika sekavasti tuon kenkä osan :D Mutta joo, mulla on malli Derby Lady GTX ja siskoni malli on Gomera Lady GTX.

  12. 15

    Mari sanoo

    Ihanaa päästä mukaan reissuillesi kuvien ja tekstien muodossa. Kirjoitat näitä matkatarinoita juuri siitä kulmasta mikä itseäni ainakin eniten kiinnostaa, eli budjetti, majoitus, ruoka jne. Sinä todellakin elät (=kun teet näitä huikeita reissuja) ja esimerkiksi juuri tämän postauksen myötä tuntuu vahvasti siltä, että pitäisi poistua omalta mukavuusalueelta, ehkä liikaakin, jotta tämmöistä pääsisi kokemaan. Siksipä seuraan blogiasi vuodesta toiseen ja yritän rohkaistua tekemään enemmän. :D ja siis noi maisemat!! <3

  13. 16

    Chaos sanoo

    Halusin vaan sanoa, että tän postauksen otsikko on jotenkin ihana ja mä tykkään siitä <3 Joo oon outo…

  14. 17

    Liisa sanoo

    Samoilla kulmilla ollaan liikuttu; vähältä piti ettei lähdetty Zermattiin juuri noihin aikoihin, mutta pysyttiin sitten kuitenkin vain Aletsch-jäätikön liepeillä! (www.palasuklaata.wordpress.com)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.