Induktioviikko 2 – maanantai

Päivän vinkki; syö tomaattisi kypsennettynä tai hienonnettuna.

Voiko säilyketomaattimurska olla terveellisempää kuin tuore tomaatti? Kyllä voi, niin oudolta kuin se kuulostaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tomaatissa on runsaasti c-vitamiinia ja lykopeenia – monia sairauksia ehkäisevää antioksidanttia. Lykopeeni imeytyy parhaiten kypsennetystä tai hienonnetusta / nesteytetystä tomaatista, joten nauttimalla tomaatin esimerkiksi pyreen, murskan tai mehun muodossa, tai grillaamalla tomaatin, saat hyödynnettyä lykopeenin moninkertaisesti paremmin tuoreeseen tomaattiin verrattuna.

C-vitamiinin kannalta kuumentamaton tomaatti on paras, sillä kuumennus tuhoaa osan kasvisten sisältämistä vitamiineista. Säilykkeissä kuten tomaattimurska ja pyree on usein tallella sama c-vitamiinipitoisuus kuin tuoreessakin kasviksessa, sillä tomaatit murskataan ja säilötään tuoreena. Näin ollen tölkki tomaattimurskaa sisältää tomaattia kaikkein terveellisimmässä muodossaan; saat sekä c-vitamiinia että lykopeenia parhaiten imeytyvässä muodossaan.

Itse tykkään ”grillata” tomaattia uunissa ennen salaattiin lisäämistä. Kokeilkaapa joskus! Laitan kirsikkatomaatit noin 20-30 minuutiksi uunin pellille ja annan kypsentyä 200 asteessa pehmeiksi. Annan jäähtyä hetken ja lisään salaattiin. Kypsennetyn tomaatin makea mehu tuo salaattiin luonnollisen salaatinkastikkeen, ja samalla saan kunnon lykopeeni-fiksin! ;) Tomaattia kannattaa syödä rasvan kera, sillä lykopeeni on rasvaliukoinen antioksidantti. Loraus oliiviöljyä seuraksi on siis aina paikallaan! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Induktio-päiväkirjasta;

Jäin eilen miettimään, pitäisikö induktioteema lopettaa yhteen viikkoon. 99 prosenttia palautteesta on ollut myönteistä, mutta ruokavalioista kirjoittaminen tunnetusti kuuluu arkoihin aiheisiin, ja asiasta ”oikealla tavalla” kirjoittaminen on lopulta tanssia nuoralla. Sain eilen muutaman kommentin joiden sisältö oli kutakuinkin se, että ruokajuttuni ovat sairaita ja olen syömishäiriöinen.

Koska Karkkipäivä haluaa olla hyvän mielen blogi, mietin induktioteeman lopettamista. Vhh:ta ja induktiojakson väliaikaisuutta väärinymmärtäville on tietysti mahdoton selittää, ettei tässä ole mitään sairasta, mutta en halua kenenkään saavan blogistani syömishäiriöön liittyviä signaaleja. Ruokapostaukseni ovat aina olleet hyvän mielen juttuja, enkä halua induktioviikkojen pilaavan sitä.

Jätän merkinnöistä ainakin pois hiilihydraattigrammojen tarkan erittelyn, sillä sen koetaan rohkaisevan ravintoainegrammojen neuroottiseen vahtaamiseen. Sisällytin grammat ruokapäiväkirjaan sillä ajatuksella, että se havainnollistaa induktiota ensi kertaa kokeileville,  miten ketoosi-tason grammat muodostuvat eri aterioilla. Grammojen laskeminen ei kuulu tavalliseen vhh-ruokailuun, ainoastaan ketoosiin tähtäävään.

Induktio on lyhytkestoinen, väliaikainen jakso, ei elämäntapa. Sillä tehostetaan nesteiden poistumista kehosta ja rasvan palamista. Ruokaa saa syödä mahan täyteen niin paljon kuin jaksaa. Toisilla dieeteillä ja kuntokuureilla lasketaan kaloreita ja vatsalihasliikkeitä ja nähdään nälkää vähärasvaisten pussikeittojen äärellä – usein huomattavasti pidempään kuin pari viikkoa. Onko se jollain tapaa terveempää kuin induktion toteutus ja hiilihydraattien laskeminen?

Induktioviikko2_maanantai_aamiainen

AAMIAINEN:

kolme mukia kahvia

3 paistettua kananmunaa

35 g lehtikaalia

juustoa

20g  pala siemennäkkäriä

Philadelphia-levitettä

 

Induktioviikko2_maanantai_lounas

LOUNAS:

uuniseitiä pinaattilehtikaalipestokuorrutteella

200 g seitiä

20 g Rainbow-pestoa

70 g pinaattia

15 g lehtikaalia

juustoraastetta

30 g kurkkua

20 g friseesalaattia

.

VÄLIPALA:

kuuma kaakao

vettä

10 g kaakaojauhetta

10 g kermaa

Induktioviikko2_maanantai_illallinen

ILLALLINEN:

katkarapu-avokadosalaatti

50 g friseesalaattia

50 g kaalia

30 g kukkakaalia

30 g kurkkua

60 g (puolikas) avokado

50 g fetaa

katkarapuja

 

.

PÄIVÄN HIILIHYDRAATIT YHTEENSÄ: 12,15 g

Kommentit
  1. 1

    msr sanoo

    Etköhän juuri sinä tiedä, missä kehon koostumuksessa ja painossa juuri sinun on paras olla. Kyllähän sä oot hurjan siro, muttet mikään nälkiintyneen näköinen. Mä oon harkinnut induktion kokeilemista ja mun mielestä on tosi hyvä, että hiilarit ovat olleet hyvin näkyvillä, saan nimittäin tulevaisuudessa ohjata diabeetikkoja insuliinipistoksissa. Että ei ainoastaan omaa hyötyä ajatellen ole olleet ajankohtaisia..
    Eiköhän ne syömishäiriöiset ole siellä pro ana-sivustoilla ja kyttää muitakin aineita kuin hiilareita silmä kovana vaikka finelistä. Älä suotta sensuroi itseäsi. Miten kävisi kosmetiikka-arvioiden, jos ”synteettisen kosmetiikan” käyttäjät nimittelisivät viherpiiperöksi, kun testaat luonnonkosmetiikkaa ja luonnonkosmetiikan käyttäjät ulisisivat Nivean ja Lorkun käytöstä? Tuskin lopettaisit arvioidenkaan tekemistä. Näissä postauksissa on oikeasti paljon hyvää ja muussakin mitä kirjoitat, olisi sääli jos muutama kritisoiva lukija saisi sinut kääntämään kelkkaa.
    Valoisampaa talvea yhelle mun suosikkibloggaajista :)

  2. 2

    Jossu sanoo

    Älä vaan lopeta Sanni! Itse en ole tällä induktiolla tällä hetkellä mutta olen saanut todella paljon vinkkejä vähempi hiilihydraattiseen ruokavalioon :) nämä postaukset on ollu tosi mielenkiintoisia ja kivoja lukea! Jatka vaan loppuun :)

  3. 3

    Jonttu sanoo

    Sellainen ihan tyhmä kysymys, kun sain Dermosil-kynsilakkoja lahjaksi, että miten ne saa auki? Purkit ovat älyttömän tiukassa. En mitenkään saa pyöritettyä auki. En normaalisti käytä kynsilakkaa, niin en tiedä, onko tällainen pullon korkin tiukkuus yleistä.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Minulla ei ole koskaan ollut Dermosilin kynsilakkaa joten en valitettavasti osaa sanoa. Oletko kokeillut pitää pulloa kuuman veden alla..? Jos korkki siitä vähän löystyisi.

  4. 4

    Pu-la sanoo

    Eikä! Höh! Hävettää, että aktiivisena lukijana ei tule kommentoitua, mutta sitäkin mielenkiintoisemman seurattua juttujasi… Nyt on pakko ”sanoa ääneen” että KIITOS, Tämä induktioviikon seurailu on ollut oikeasti tosi jännää, ja varsinkin noi havainnollistavat tarkat hiilihydraattimäärät tuotteiden perässä on avannut silmiä tälläiselle aloittelijalle! Huoh, aina mahtuu mukaan niitä mätämunia, joille kaikki on huonosti. Jatka rohkeasti omaa linjaasi, mukana ollaan!

  5. 5

    Sissi sanoo

    Heippa pitkästä aikaa!

    Onpas mielenkiintoinen viikko, olen kahlaillut kaikki ruokapostaukset innolla läpi. Itse vauvanhoitoon uppoutuneena en ala millekään dieetille mutta puolisoa vois tää auttaa. Enää en ihmettele, kun mies laihtui viime keväänä meidän syödessä paljon salaatteja ja kalaa ja ihania juustoja. Nam! Jospas se innostuis nytkin, kun kiloja on sille mun raskauden ajalta kertynyt (hehe!) ja vyötäröllensä jäivät, toisin kuin mun vauvakilot. :D

  6. 6

    Mintsu sanoo

    Pakko kommentoida että ethän vaan lopeta tätä! Itse en noudata vhh-ruokavaliota ja induktiokin tuntuu omalla kohdalla epärealistiselta, mutta induktioviikon seuraaminen on ollut todella inspiroivaa ja kiinnostavaa luettavaa. Yleensäkin olen saanut tosi hyviä vinkkejä erilaisista ruoka-aineista blogistasi ja kokeillut tehdä leivonnaisia reseptiesi mukaan :)

    Kiitos aivan mahtavasta blogista joka on todella inspiroiva useammassakin aihepiirissä <3

  7. 7

    Elli sanoo

    Sanni, toivon, että jatkat postauksia tuttuun ja fiksuun tapaasi. :) Väärinymmärtäjiä ja mielensäpahoittajia on maailma täynnä. Ole rohkeasti itsesi ja usko itseesi. Me lukijat olemme tukenasi. Olisi tosi sääli jos alat sensuroida blogia parin valittajan tähden, kun oikeaa syytä siihen ei minusta millään muotoa ole.

  8. 8

    anonymous sanoo

    Hei Sanni ja kaikki kommentoijat!

    En ajatellut, että olisi mitään järkeä tulla tekemään mitään kovin henkilökohtaisia avautumisia kommenttilootassa. Tämän postaukset kommentit kuitenkin ovat sen verran tyrmistyttävää luettavaa – sen vähän mitä mun kantti nyt niitä kesti lukea – että pakko! Esim. noi ”ei kukaan saa määrätä” ja ”eiköhän pipipäät mene pro ana -sivuille” ovat aivan kummastuttavia! Outoa, että ihmiset eivät voi edes hieman yrittää omasta ajattelutavasta poikkeavia näkemyksiä :)

    Ensinnäkin miksi mä kritisoin sitä, että näin kovasta dieetistä kirjoitetaan Karkkipäivässä on se, että tämä on KAUNEUSBLOGI. Itse olen entinen syömishäiriöinen ja herra varjelkoon, totta kai mä nyt tajuan pysyä poissa syömishäiriösivuilta ja kaiken maailman sairaista fitness-blogeista joissa joku saamarin ruoan ravintoarvojen laskeskelu on koko elämän keskiö. Ja ei, minä EN sano, että Sanni olisi syömishäiriöinen ENKÄ syytä Karkkipäivän juttuja siitä, että niiden silmäily on minussa ahdistusta herättänyt ENKÄ sano, että Karkkipäivä sairastuttaisi jonkun syömishäiriöön. Sen sijaan sanon, että oli melkoinen shokki kun ihanaan lemppariblogiin alkoi tulla näin rankkaa settiä! Siitä olen samaa mieltä että kaikenmaailman vatsalihasten laskeskelu tai pussidieetit ovat sairaita – mutta niinpä on mielestäni fitness”urheilukin” ja kaikenlaiset muut ulkonäköön ja ruokaan liittyvät pakkomielteet. TERVEYS on asia erikseen, ja siinä on kuulkaas kyse muustakin kuin jonkin makroravinteen määrästä tai vyötärön ympäryksestä! Mutta mielestäni induktiokin on melko hurja, mutta siitä en ala tässä vääntää kättä sen enemmälti. Kun luin että on tulossa ”induktioviikot”, ajattelin ensin, että pidän taukoa blogin lukemisesta kokonaan, mutta ajattelin sitten kuitenkin olevani tarpeeksi vahva, että siitä ei ole haittaa jos käyn silmäilemässä ja jätän vain induktiopostaukset sen enemmälti lukematta. Mutta kuinka ollakaan, sieltä ne grammamäärät vain hyppivät silmille ja seuraavaksi huomasin ajattelevani pakkomielteisesti että ”hiilarit on ansaittava” (mikä on minun tapauksessani sairasta ja vahingollista sillä treenaan erittäin kovaa, ja ajatus muuttuu heti teoksi eli alan tosiaans syödä vähemmän sillä en mielestäni ole ”ansainnut” ruokiani riittävällä treenillä). En edelleenkään syytä Sannia tästä, mutta pyytäisin teitä kaikkia muistamaan, että nämä ovat monimutkaisia juttuja, joissa aivan pienetkin asiat voivat toimia triggereinä. EN tunne Sannia henkilökohtaisesti joten en tietenkään voi väittää, että ravintoaineiden laskeminen (ilmeisesti ilman lääketieteellistä syytä) olisi hänen kohdallaan (kirjoitan nyt tässä muodossa enkä puhutellen sillä osoitan kommenttini myös lukijoille :)) syömishäiriöistä, mutta sanotaanko näin, että jokainen tuntemani mitään ruokalaskuja tekevä henkilö on syömishäiriöinen. Tunnen valtavasti myös kilpaurheilijoita niin kestävyyslajeissa kuin painoluokissa kilpailtavissa voima-/ muissa lajeissa, jotka eivät todellakaan vahtaa syömistään tuolla tarkkuudella, joten mielestäni laskeminen ja kontrolli _voivat_ kertoa jostain.

    Minulle oli todella riemukas voitto, että lakkasit laittamasta tarkat hiilarimäärät. Totta puhuakseni olisin ollut iloinen jos koko viikko olisi loppunut. Eivätköhän tästä tietoa haluavat saa sitä muualtakin, mutta Karkkiksen muita juttuja ei saa mistään ^^

    Sitten vielä yksi asia, minkä takia olen itse kritisoinut ja kritisoin nytkin tätä postaussarjaa: käsittääkseni Sannilla ei ole tuon taivaallista kompetenssia tai asiantuntemusta asiassa lausua. Senkin takia tällaiset jutut eivät tänne blogiin mielestäni kuuluisi. Totta kai viimekätinen vastuu on lukijalla, mutta minä kun nyt en vaan voi uskoa, että jok’ ikinen lukija yksinkertaisesti kykenisi kovin hyvään lähdekritiikkiin. Mitä olen vähän kommentteja lueskellut niin vaikuttaa melkeinpä siltä, kuin Sanni olisi jonkinlainen asiantuntija aiheessa joidenkin lukijoiden silmissä. Ja tekstitkin on kirjoitettu varsin vakuuttavaan sävyyn vailla mainintaa siitä, että kyseessä ei ole mitään faktatekstiä, ja toisaalta ilman lähteitä. Jos luette laadukkaita, tieteelliseen tietoon pohjautuvia ravitsemusalan ammattilaisten kirjoittamia blogeja huomaatte, että niissä mm. listataan lähteet tarkasti eikä väitetä ihan niin piinkovaan sävyyn mitään todeksi. (Suosittelen esim. Patrik Borgia.) Totta kai ymmärrän että tuollaisen tekstin tuottaminen olisi hyvin työlästä, mutta kannattaako silloin edes yrittää? On ehkä hieman eri asia antaa reseptivinkkejä jotka ovat oikein kivaa sisältöä kuin alkaa antamaan suoranaisia ravitsemussuunnitelmia ja lausuntoja että ”käy kaikille” ja lausua esim. aineenvaihdunnallisissa kysymyksissä.

    Kolmanneksi. Mulle ei tosiaankaan ole tärkeää kenenkään mielteistymistä tai elämää analysoida, eikä sellaisessa ole yhtään mitään järkeä enkä tätä kommenttia tarkoita edes vihjailevaksi, mutta haluan vain sanoa, että syömishäiriöisetkin voivat rakastaa ruokaa ja jopa syödä sitä paljon. Kyse on kontrollista. Varmasti monet ymmärtävät että induktion kaltainen kontrolli ei kuulu normaalielämään, ja siitä ehdottomasti propsit Sannille, että sitä tuotkin julki. Ja sen vastakohta, ettei kontrolloi elämäänsä syömisen kautta EI ole välinpitämättömyys. En edelleenkään sano, että Sanni olisi syömishäiriöinen, mutta en myöskään halua että kukaan lukija saisi käsityksen, että laskeminen kuuluisi millään tavoin normaaliin elämään tai olisi normaalia käyttäytymistä. Jos mun tarvitsee joskus karistaa painoa esim. päästäkseni lajissani alempaan painoluokkaan niin jätän vain vähän tyhjiä kaloreita (jäätelö….mmmmm….) väliaikaisesti pois ja kiristän treeniä. Niin helppoa se on! :) Jos laskemattomuus ja omien mielitekojen mukaan syöminen toimii tavoitteellisesti urheilevilla ja laihduttajilla, joille ruokavaliolla on kuitenkin aivan valtava merkitys, niin miksi se ei toimisi myös tavan tallareille? Kaupan päälle saa rentouden, huolettomuuden, onnellisuuden ja virkeän hyvän olon jolla jaksaa liikkua ja elää ilman päänsärkyjä ja väsymyksiä ^^

    Ymmärrän myös, että kaikki eivät varmasti ole itselleen löytäneet hyvää tapaa syödä ja voi olla makeanhimoja yms. Itselleni tasapainoon pääsyyn auttoi mikroravinteiden tankkaaminen eli toisin sanoen aloin vetää valtavat määrät raakaruokaa ja tein monenlaista tankkausta. En usko että hiilihydraatti itsessään voisi aiheuttaa makeanhimon, ja että ruokavalion kiristäminen entisestään olisi mikään pitkän linjan ratkaisu. Päin vastoin, jos tekee mieli jotain niin sitä on syötävä! Keho on valtavan viisas ja kun sille antaa puhdasta hyvälaatuista ravintoa niin se kyllä kertoo tarpeensa. Tämän tarpeen kuuntelun mikä tahansa laskeskelu sekoittaa. Jos vähähiilihydraattinen toimii niin kroppa kyllä ilmoittaa!

    Tällainen melkoinen avautuminen jonka lähetän ehdottoman ristiriitaisen tuntein. Toisaalta on outoa näin pitkästi avautua mutta toisaalta toivon, että nämä sanat saisivat edes jonkun ajattelemaan hieman laajemmin. On vaan vähän jännää tulla sanotuksi vaikkapa niinkin kauniisti kuin mätämunaksi jos kritisoi jotain juttua painavin perustein, joten toivon, että tällaisia kommentteja jättävät voisivat yrittää ymmärtää asiaa myös pikkaisen laajemmin. Mä ymmärrän, että tällainen ruokakontrolli esitetään nykymaailmassa hyvin normaalina, mutta jokainen voi miettiä, onko se sitä. Mun mielestä dieetit jotka rajoittaa syötävien juttujen kirjoa kun on kyse puhtaista, hyvistä raaka-aineista eikä mistään einespitsasta, ovat aivan hakoteillä. Samoin kannattaa muistaa että miten terveenä ja solakkana herra Atkins itse kupsahtikaan ja missä iässä ;) Siinä terveyttä kerrakseen….

    Ja tää ei tietenkään ollut tarkoitettu negaamiseksi tai vaikkapa nyt Sannia henkilönä kritisoivaksi tai minkäänlaista spekulaatiota Sannin voinnista sisältäväksi kommentiksi, vaan pelkästään ajatusten herättäjäksi. Kun on itse vaikkapa nähnyt rakkaan ystävän joutuvan siihen jamaan että ollaan nenämahaletkussa ja sen jälkeen suljetulla – ja kyllä, siellä sitten pääsee syömään niin että on kaikki laskettu tarkalleen, niin osaa suhtautua vähän eri tavoin näihin syömisasioihinkin. Pienistähän ne alkaa, ja voivat kohdata kenet tahansa.

    Olet Sanni ihana bloggaaja ja Karkkipäivä on ehdottomasti mun lempiblogeja. Vuolas kommenttini johtuu aidosta huolesta ainakin lukijoitasi kohtaan, ei pahantahtoisuudesta tai siitä että jotenkin tykkäisin ”ilkeillä” (ei tämä mun mielestä edes mitään ilkeilyä ole mutta en keksinyt parempaakaan ilmaisua sille, mistä niin moni kommentoija tuntuu närkästyneen). Mä olen ehdottomasti tällä hyvän mielen linjalla jonka äänenkannattaja Karkkipäivä on, käsitykseni tämän jutun sopivuudesta positiivisuuden agendaan vaan on ilmeisesti hieman eri. Hyvää tammikuuta ja vointia ^^

    • 8.1

      Sanni sanoo

      anonyymi, kiitos pitkästä kommentistasi :) Ymmärrän, että tällainen keskustelu on selvästi tarpeen. Vaikka en itse ruokavaliotani tai persoonaani vahvasti liittyvää pikkutarkkuutta sairaana pidäkään.

      Haluan sanoa, että en viitannut tekstissä sinun aiempaan kommenttiisi, jossa esitit yleisen huolestumisesi syömishäiriön triggeröimisen näkökulmasta. Kommentit, jotka saivat minut miettimään teemaviikon lopetusta, esittivät suoraan minun olevan sairas.

      • 8.1.1

        NG sanoo

        Olin päättänyt jättää ruokajuttujen terveyspuolen kokonaan kommentoimatta, mutta osallistun kuitenkin lyhyesti..
        Hienoa, että Sanni huomioit ne lukijat, joilla ehkä induktiojutut aiheuttavat ahdistusta ja epäterveitä ajatuksia. Vaikka et suoraan ole niistä vastuussa, on silti huomaavaista ajatella asiaa heidänkin kannaltaan – se on aitoa välittämistä :-)

        Mitä tulee kalorien ja hiilarien laskemiseen ja siihen, voiko se olla ’tervettä’: Joillekin ihmisille tarkkuus, kurinalaisuus ja perusteellisuus on osa persoonaa ja luonnetta, ja ne ominaisuudet ilmenevät myös ruokapuolella. Jollekin toiselle hiilarin laskemisesta voi tulla pakonomaista, mutta pikkutarkalle yksityiskohtia rakastavalle ei :-)
        Itsekin olen monissa asioissa pilkunviilaaja, toisissa taas suurpiirteisempi. Luonne-erot ihmisten välillä ovat suuret, joten on liian helppoa leimata toisen erilaiset intressit ja intohimot ’epäterveeksi’.
        En pidä Sannia alkuunkaan vaaravyöhykkeessä olevana, vaikka häntä taulukkojen ylläpito kiinnostaakin – annetaan vapaus jokaiselle omiin kiinnostusten ilmaisemiseen olematta heti heittämättä diagnooseja :)

      • 8.1.2

        anonymous sanoo

        jooh, en arvellutkaan että olisit suoraan tarkoittanut esim. minun kommenttia, mutta näissä lukijoiden kommenteissa on vaan niin erikoislaatuista kommentointia, juurikin että kritiikin esittäjät olisivat inhoja negaajia. mielestäni kaikkeen julkiseen toimintaan liittyy keskustelu ja kritiikki. en tietenkään hyväksy mitään henkilöön menevää, mutta mielestäni pitäisi voida esittää myös vastakkainen mielipide ilman välitöntä lynkkaamista kateellisena, välinpitämättömänä, sairaana, kontrollinhaluisena tai vaikkapa nyt mätämunana (osa kommentoijista siis mielestäni haukkui induktiopostauksiin kriittisesti suhtautuvia tällä tavoin). halusin pitkällä vuodatuksellani saada tämän kaltaisten kommenttien esittäjät miettimään asiaa myös toiselta kannalta :)

        Totta kai jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ^^ on todella ikävää, jos kommentointi on ollut henkilöön menevää. pakko sanoa, että on minullakin on ollut pieni huoli susta itsestäsi, joka on osittain postauksen Torstai 28.3.2013 aiheuttamaa yhdessä tämän varsin tutun kuuloisen laskemisprosessin kanssa. kivaa, että ymmärrät, että se oli huolenpoikanen, ei mitään diagnoosin antamista tai sairaaksi leimaamista/nimittelyä. mielestäni on ihan oikein välittää myös tuntemattomasta, vaikka olet totta kai aikuinen ihminen ja totta kai tiedät ja tunnet itse itsesi parhaiten. samoin seison sen takana että olen huolissani näiden postausten vaikutuksista lukijoihin. se tuntuu monille kommentoijille jotenkin vaikealta asialta käsittää.

        jossain kommentissa pohdittiin sitä, kun (entinen) syömishäiriöinen pyrkii kontrolloimaan toisten syömistä ja käytöstä, sillä se on hänelle itselleen ollut ennen sairaalloista. tämä on ihan jännä juttu, eikä tietenkään omassa elämässä pidä antaa toisten kontrollipyrkimyksille periksi. hienotunteinen voi olla, mutta silläkin on oltava rajat. julkinen tiedonlevittäminen on kuitenkin mielestäni eri asia kuin se, että muuttaisi omaa elämää tai vaikka nyt ruokailutottumuksia toisten vaatimuksesta. toivottavasti kommenteistani ei tullut fiilis, että pyrkisin kenenkään syömisiä muuttamaan, ei toki. mun mielestä jokaisen pitää olla henkilökohtaisissa valinnoissaan vapaa tekemään juuri kuten haluaa. ainoa tilanne, jossa voisin jonkun syömistottumuksista esim. kysyä, olisi aito huoli läheisestä. kritisoin tätä postaussarjaa, sillä mielestäni jokaisella on vastuu levittämästään tiedosta. ymmärrän kyllä, että et koe voivasi ottaa vastuuta kaikenlaisista eri tulkinnoista joita postauksesi voivat ihmisissä herättää. tietysti kysymys vastuun rajoista on vaikea, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta. itse en rohkenisi tällaista tietoa levittää. mä jäin pohtimaan tätä aika pitkäksikin aikaa. luultavasti se tulee mulle akateemisen koulutuksen myötä että lausumissaan, joita julkisesti tekee, tulee varovaiseksi. ja sä kuitenkin tavoitat aivan valtavan paljon suuremman yleisön kuin minä ja saatatpa olla jonkinlainen vaikutinkin ainakin nuoremmille lukijoille. vapauden kanssa tulee aina vastuu. mielestäni tulkinnan läheisyys lienee oleellinen osa rajanvetoa. on vähän eriasia jos jotain tekstiä vääristeltäisiin täysin ja otettaisiin vaikkapa pois kontekstistaan, jolloin tekijällä ei toki voisi mitenkään olla vastuuta lopputuloksesta. mutta ruoan ravintoarvojen laskemisen yhteys syömishäiriöihin nyt ei ole niin kaukaa haettu, että voisi suoralta kädeltä sanoa että mitään vastuuta ei olisi. en missään nimessä tarkoita kommenttiani syyllistäväksi tahi moralisoivaksi, edelleen koetan parhaani mukaan toimia keskustelun/ajatustenherättämisen linjalla :) ja uskonkin, että olet asiaa pohtinut, mikä on hieno juttu :) (ja btw, toi hiilariahdistus mistä mainitsin edellisessa kommentissani meni ohi muutamassa päivässä, lol. hiilarieron huomaa vain niin kristallinkirkkaasti treenatessa :D voi onnen päiviä, aamupalaksi puuroa, päivällä pastaa, illalla quinoaa ja iltaherkuksi vielä suklaata, ja kyllä reeni kulkee ja kovaa ^^ ja toivottavasti tätä ei nyt joku ota vhh:n dissaamisena, hienoa, jos se toimii! :) mä olen nyt hyvässä tasapainossa ja huomaan jos ajatukset menevät pakkomielteiseen suuntaan. en näitä kommentteja jättäisi, jos ei tuntuisi niin pahalta niiden puolesta, jotka ehkä eivät huomaa ja ymmärrä ajattelunsa kieroutumaan lähtemistä.) ainakin itselleni on omalla tavallaan antoisaa tai ainakin mielenkiintoista käydä tätä keskustelua, sillä omatkin ajatuksen avautuvat ymmärtäväisempään suuntaan. ehkä jos lähipiiriin kuuluisi näin tarkka henkilö jonka tasapainoisuudesta olisin varma, olisin ollut eri linjoilla – tosin silti olisin kritisoinut näitä postauksia juuri kyseenalaisen esimerkin antamisen näkökulmasta. mielestäni tämä on mielenkiintoista ja tärkeää dialogia, ja on mälsää, että ihmiset käyttävät niin kärkkäitä sanavalintoja (johon kyllä varmasti itsekin syyllistyn oman luonteen hönöyteni takia, pitäisi vaan netissä varsinkin yrittää muistaa hienotunteisuus… :D). mikähän mun pointti oli. varmaankin se, että olisi hyvä pystyä kyseenalaistamaan omia ajatusmalleja ja omaa toimintaa, ihan jokaisen meistä, ja se, että en missään nimessä halunnut dissata pedantteja luonteenpiirteitä. epäterve kontrolli ja tarkka luonne ovat totta kai kaksi eri asiaa :)

        • 8.1.2.1

          Sanni sanoo

          Kiinnostavaa ja hyvin muotoiltua pohdintaa jälleen, anonymous. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tällainen keskustelu on selvästi tarpeen – vaikkan en edelleekään itse ole samaa mieltä kaikesta mitä sanot ;)

          itse en rohkenisi tällaista tietoa levittää. mä jäin pohtimaan tätä aika pitkäksikin aikaa. luultavasti se tulee mulle akateemisen koulutuksen myötä että lausumissaan, joita julkisesti tekee, tulee varovaiseksi. ja sä kuitenkin tavoitat aivan valtavan paljon suuremman yleisön kuin minä ja saatatpa olla jonkinlainen vaikutinkin ainakin nuoremmille lukijoille. vapauden kanssa tulee aina vastuu.

          (…)

          ruoan ravintoarvojen laskemisen yhteys syömishäiriöihin nyt ei ole niin kaukaa haettu, että voisi suoralta kädeltä sanoa että mitään vastuuta ei olisi.

          Puhut edelleen tuosta vastuusta, ja että minun olisi tullut ottaa huomioon postaussarjan mahdollinen väärin tulkittu viesti. En kuitenkaan olisi voinut/osannut tällaista harkintaa suorittaa ennen (juuri sinun) syömishäiriöisen käytöksen rohkaisuun liittyvää kommenttia, sillä minulla ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että induktio-sarjassa voisi nähdä jotain häiriöiseen käytökseen kannustavaa. Minä näen terveen ruokavalion jossa ei kuihduteta itseään, ja laskeminen liittyy olennaisesti ketoosin tavoitteluun. Koska minulla ei ole syömishäiriö-taustaa eikä myöskään lähipiiriini kuulu syömishäiriöisiä, kyseisen sairauden ilmentymät (kuten tuo laskeminen) eivät ole minulle tuttuja. En mielessäni yhdistä ravintoarvojen laskemista sairauteen. Tämä on ihan vilpitön totuus. Siksi en olisi pystynyt näkemään ketoosiin tähtäävän ruokavalion sisältävää laskentaa sairaana jonkun toisen vinkkelistä – ennen kuin luin kommenttisi.

          Minulle induktion tyylisessä dieetissä ei ole kerrassaan mitään epäterveeseen käytökseen rohkaisevaa. Ehkä se kertoo naiiviudestani, mutta se kertoo myös elämänkokemuksesta. Minulla ei ole negatiivisia syömiseen liittyviä kokemuksia – edes jatkuvan turvotuksen aiheuttanut överiksi vedetty leivän ja pastan syömiseni ei ollut ikävä asia. Hell, minähän rakastin syömääni ruokaa – tajuamatta että juuri se aiheutti vatsaoireeni. Myönnän ihan rehellisesti ettei minulla ole kykyä asettua toisen asemaan kun puhutaan syömishäiriöstä. En ole osannut ajatella – ennen sinun jättämääsi kommenttia -, millaiset asiat voivat laukaista sairaassa vääränlaiset toimintamallit.

          Olen todellakin pahoillani siitä, jos induktio-sarjani vaikutti johonkin henkilöön haitallisesti, ja tottakai ajatus surettaa minua. Mutta en edelleenkään ole sitä mieltä, että minun olisi pitänyt jättää sarja kirjoittamatta.

          Kaikki myönteinen palaute on vahvistanut, että on myös suuren suuri joukko ihmisiä, jotka näkivät tarkoitukseni hyvänä ja saivat siitä hyötyä. Hassua; minkä yksi näkee epäterveeseen käytökseen kannustavana, toimii toisella päinvastoin kannustimena terveelle polulle. :)

          • 8.1.2.1.1

            anonymous sanoo

            kiitos hyvästä vastauksesta :) ymmärrän kantaasi. eri elämänkokemukset ja johtavat eri mielipiteisiin :) induktion jälkeen -postaus olikin oikein mukava ja hyvinkirjoitettu päätös hommalle. toivottavasti jokainen induktiota kokeillut luki sen oikein huolella ja ajatuksella ja sisäisti jutut, mistä kerroit siinä ^^

    • 8.2

      Minä vain sanoo

      ”Minulle oli todella riemukas voitto että lakkasit laittamasta tarkat hiilarimäärät”: voi hyvää päivää! Pienistä ne ihmisten riemut syntyy.

      ”Jos laskemattomuus ja omien mielitekojen mukaan syöminen toimii tavoitteellisesti urheilevilla ja laihduttajilla…”: ja näin tulee sellaista yleistystä. Mulla kyllä toimii parhaiten laskeminen, jos en laske, niin huomaamatta kertyy yllättävän paljon kaloreita, ja nyt kun laihdutan, niin ”ylikaloreita” ei tietääkseni pitäisi tulla? :)
      Tsemppiä!!!

      • 8.2.1

        anonymous sanoo

        mukavaa, että olet löytänyt itsellesi toimivan tavan laihduttaa. kuitenkin näyttäisi siltä, että painonhallinta laihdutuksen jälkeen onnistuu niiltä, jotka omaksuvat kestävän tavan syödä. tämä tarkoittaa käytännössä hyvän dieetin ja kehonkuuntelun opettelua. kukaan ei voi laskea joka ikisen suupalansa ravintoarvoja lopun elämäänsä. tai mitä se sellainen elämä on? se, että saa painon alas, ei vielä riitä, sitä on kyettävä myös ylläpitämään.

        tsemppiä sinullekin! :)

    • 8.3

      järkeä, kiitos sanoo

      Olen aivan samoilla linjoilla ’anonymousin’ kanssa hänen esiintuomistaan seikoista ja on hyvä, että joku selittää noita asioita perustellusti ja kokemuksiinsa pohjaten. Jaan hänen huolensa erilaisia syömishäiriöitä kohtaan, enkä soisi niitä lietsottavan etenkään kauneus- ja kosmetiikkablogissa. Näiden blogien lukijoina on usein nuoria ja vaikutuksille alttiita tyttöjä ja jälki voi olla hirvittävää sekä tytölle itselleen että perheelle ja lähipiirille, joiden niskaan syömishäiriöt kaatuvat. On hyvä muistaa, että kaikki syömishäiriöiset eivät edes tuettuna selviä ongelmistaan hengissä.

      Jos joku teini-ikäinen tyttö huomaa tuon dieetin toimivan laihduttamiseen, kuuri ei jää viikkoon tai kahteen vaikka bloggari sanoisi mitä. Noin niukka ja karu ruokavalio voi jopa vaurioittaa kehittyvää elimistöä ja aivoja, eikä siitä ole nähdäkseni mitään varoitusta.

      Peräänkuulutan aikuisilta vastuullisuutta ja nuorten ihmisten ymmärtämistä. Henkinen kehitys tapahtuu muun kehityksen ohella ja nuoret ihmiset tarvitsevat tasapainoisiksi kehittyäkseen aikuisilta järkeä ja todellisuudentajua.

      • 8.3.1

        Sanni sanoo

        Noin niukka ja karu ruokavalio

        Niukasta ja karusta voi tietysti olla monta näkemystä. Minun näkemykseni mukaan runsaasti kasviksia, lihaa, kalaa ja hyviä rasvoja sisältävä ruokavalio jossa kaloreita saa syödä niin paljon kuin jaksaa, on sangen kaukana niukasta ja karusta. Mutta varmasti näkemyksiä on muitakin ja kunnioitan niitäkin. Kuitenkin, jos joku perustelee vhh-ruokavalion ”karuutta ja niukkuutta” vain sillä, että lautaselta on jätetty viljat ja sokerit pois, niin rohkenen pitää tätä näkemystä hieman erikoisena. Jos joku ei keksi täyttää lautastaan muulla kuin leivällä ja perunalla, niin silloin voi jo puhua mielikuvituksen puutteesta, ei siitä että ruokavalio ilman leipää, pastaa ja pottua on lähtökohtaisesti köyhä.

        • 8.3.1.1

          sara sanoo

          Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta varsinkin teini-ikäiset, jotka kasvavat, joiden hormonitoiminta käynnistyy ja jotka kuluttavat paljon, tarvitsevat hiilihydraatteja eri tavalla kuin aikuiset. Aikuisilla on myös paremmat valmiudet esim. arvioida jotakin ruokavaliota ja sen sopivuutta itselleen. Teini-ikäistä saattaa ilahduttaa ja hänelle riittää se, kun vatsa muuttuu litteäksi ja ”läskit” häviää.
          En haluisi myöskään, että keskustelu typistyy siihen, että väitetään a) karppaajat syövät niukasti ja ”väärin” ja b) ei-karppaajat pelkkää perunaa, leipää ja pastaa. Minä otan sinulta ruokavinkkejä ja saatan lisätä niihin hiilihydraatteja, mutta olla myös lisäämättä.

          Tämä kommentti on siis vain yleistä keskustelua; en edelleenkään pidä sinua bloggaajana vastuussa siitä, jos joku syömishäiriöinen saa tästä vinkkejä, koska yhtä lailla näistä ruokajutuista saa ei-syömishäiriöiset ja ei- karppaajat vinkkejä. :)

    • 8.4

      Tiia sanoo

      Hei anonyymi. Meinasin ensin vastata sinulle, mutta en oikeastaan edes osaa. Oma suhteesi ruokaan on sairas ja ehkä siksi näet kaikkien muiden valinnat samojen lasien läpi.

      Sen verran tahtoisin kuitenkin sinulle kertoa, että tohtori Atkins oli hyvässä fyysisessä kunnossa, 72-vuotias, kävi töissä joka päivä ja vastaanotti edelleen keskimäärin 45 potilasta viikossa. Hän lähti New Yorkin suuren lumimyrskyn jälkeisenä aamuna kävellen töihin, liukastui jalkakäytävällä ja löi päänsä ja kuoli saamiinsa vammoihin.

      • 8.4.1

        anonymous sanoo

        Hei Tiia!

        Ilmeisesti kommenttisi oli tarkoitettu minulle.

        Joko minulta meni kommenttisi pointti ohi tai sitten toisin päin. Rehellisesti sanottuna veikkaan vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa.

        Suhteeni ruokaan nimenomaan ei ole sairas. Se, että vanhat syömishäiriöiset ajatukset välillä nostavat päätään on eri asia kuin se, että suhteeni ruokaan olisi sairas. Päin vastoin, nähdäkseni minulla on melkoisen hyvä kompetenssi ja kyky tunnistaa ainakin itsessäni sairaita ja terveitä ajatusmalleja. Tämä tulee pitkän omakohtaisen kokemuksen, laajan lähipiirin havannoinnin ja tiedollisten edellytysten kautta.

        On outoa lytätä vastakkaista mieltä olevan kommentit toteamalla tämä sairaaksi. Nähdäkseni sellaiseen turvaudutaan siinä vaiheessa kun ei ole enää asia-argumentteja millä kantaansa perustella. Kun aletaan mennä kommentoijan henkilöön leimaamalla tämä sairaaksi/keittiöpsykologiksi/ihan miksi tahansa muuksi, jolla voidaan ohittaa kritiikki puuttumatta varsinaiseen sisältöön osoittanee lähinnä sen, että leimaaja ei enää kykene muuhun kommentointiin. Tämä ei mielestäni kuulu asiakeskusteluun. Herää kysymys, että miksi joku kokee tarvetta kontribuoida keskusteluun tuollaisella sisällöttömällä lyttäyksellä, jolla vain ja ainoastaan pyritään tekemään tyhjäksi esitetty kritiikki ja vieläpä henkilöön menevällä kommentoinnilla, kun ei muuten pystytä. Tuota kysymystä olisi ihan hyvä miettiä. Aivan samalla tavalla kuin on typerää että ihmiset sanovat Sannia sairaaksi pelkästään näiden postausten perusteella, on typerää ohittaa asiallisesti perusteltu vastakkainen näkemys toteamalla että sen antaja on sairas/keittiöpsykologi/kateellinen/välinpitämätön/jne. Kenenkään ei tarvitse perustella syömisiään tuntemattomille, mutta se, mitä julkisesti tekee, olisi tietysti hyvä voida perustella. Onko sinulle asia-argumentteihin perustuva rationaalinen keskustelu täysin vieras asia?

        Ja ei, mä EN katso asiaa minkään ”sairauslasien” kautta. Herrajumala, pitääkö mun lähettää kopiot käymistäni psykan kursseista vai mitä mun pitäisi tehdä, että mun kommenttieni ASIAsisältö huomioitaisiin ilman lyttäämistä. :D Se, että olen sairastanut syömishäiriötä on lopulta toissijaista. Voidaan totta kai keskustella normaaliuden ja sairauden rajanvedoista. En ole positivisti, mutta silti uskon, että henkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa on myös joitain ”totuuksia”, esim. että tietynlainen kontrolli on haitaksi henkiselle hyvinvoinnille ja että ympäristön ärsykkeet vaikuttavat helposti käsityksiimme itsestämme ja käyttäytymiseemme. Voitaisiinko keskustella mieluummin näistä kuin yksittäisten, TUNTEMATTOMIEN ihmisten terveydestä tai sairaudesta? Tokihan itse aloin argumentoida henkilökohtaisilla kokemuksilla mutta ajattelin että se ehkä sopisi tähän kontekstiin paremmin kuin alkaa antaa kirjallisuusviitteitä..! Välillä tuntuu, että asiakeskustelua on vaikea käydä, mutta mielestäni olisi tärkeä siihen pyrkiä.

        Suhtautumiseni ruokaan on varsin terve kuten jo mainitsin. Uskallan myös väittää olevani aika paljon paremmassa kunnossa kuin valtaosa kommentoijista, ja ruoalla on siinä erittäin iso merkitys. Suhtaudun indutkion kaltaisiin ihmedieetteihin epäileväisesti, sillä ne eivät ole kestäviä ratkaisuja ja niiden terveellisyys voidaan kyseenalaistaa. Ja huonossa tapauksessa ne voivat johtaa katastrofaalisiin lopputuloksiin. Ei kukaan aloita jotain erityisruokavaliota tietäen, että se johtaa sairastumiseen. Siksi mielestäni olisi järkevämpää jakaa vähemmän riskaabeleja neuvoja. Lisäksi liikunnalla on kuitenkin niin valtava merkitys osana terveyttä, että mulle on jotenkin aivan käsittämätöntä miten joku voi puoltaa ruokavaliota – edes väliaikaista – jolla ei voi urheilla. MUTTA tämä ei ollut kommenttini ydin vaan pohdinnat tiedon levittämisen perusteista, vaikutuksista ja eettisyydestä.

        Atkins taisi kuolla sairaalloisen ylipainoisena ja sydänvaivaisena…

        http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Atkins_(nutritionist)#Death

        http://www.nytimes.com/2004/02/11/nyregion/just-what-killed-the-diet-doctor-and-what-keeps-the-issue-alive.html

        Neuvoni on, että netissäkin kannattaisi yrittää muistaa ja jaksaa perustella kantansa jos haluaa keskusteluun osallistua. Toisten näkemysten tyhjäksi tekeminen henkilöä lyttäämällä on halpamaista, sillä perusajatushan tuollaisessa kommentoinnissa on, että kritiikin sisältöön ei edes tarvitse ottaa kantaa asiatasolla, sillä sen antaja on sairas (tms.) -> näin ollen hänen näkemyksensä ovat arvottomia. joten jospa yritettäisiin opetella moisesta eroon :)

        • 8.4.1.1

          Tiia sanoo

          No mä yritän, vaikka ilmeisesti asia-argumentteihin perustuva rationaalinen keskustelu on minulle täysin vieras asia. Lisäksi olen halpamainen, minulla ei ole mitään argumentteja ja pyrin kaikin tavoin vain lyttäämään ihmisiä henkilökohtaisuuksilla jne. Kiitos, että osoitit nämä pointit tekstissäni ja onnittelut siitä, ettet itse kommenteillasi syyllistynyt mihinkään samankaltaiseen.

          Tai sitten olin vaan laiska tai ajattelin olla spämmäämättä Sannin blogia taas uudella kilometrikommentilla…

          En jaksa ottaa kantaa jälkimmäiseen kommenttiisi minulle, koska se menee nähdäkseni lähinnä vaahtoamisen puolelle. Enkä koe hirvittävää tarvetta puolustaa omaa persoonaani, vaikka joku anonyymisti ajattelisikin minun olevan paska ihminen.

          Sen sijaan olen toki velvollinen selittämään mistä alunperin päättelin, ettei suhteesi ruokaan tai itseesi ehkä olisi ihan kunnossa. Sen lisäksi siis, että kerrot itse katselevasi tekstiä entisen syömishäiriöisen näkökulmasta. Ensinnäkin viittaat vhh ruokavalioon tai induktioon melko hurjana, kovana dieettinä tai rankkana settinä. Mun on kuitenkin aika vaikea nähdä, että dieetti, jossa pyritään syömään paljon rasvaa ja kasviksia ja mahdollisimman puhdasta, alusta asti itse tehtyä ruokaa, olisi kenellekään se ensijainen reitti sairauteen.

          Tekstistäsi saa sen kuvan, että se todellisuudessa ainoa sinua häiritsevä asia oli oikeasti se ruokaan liittyvä mittaaminen(/punnitseminen). Normaalisti ajatteleva ihminen ehkä yhdistää ainesten punnitsemisen ensisijaisesti resepteihin tai leivontaan, ei pakkomielteeseen tai sairauteen. Eikä ainakaan ala sen perusteella, että joku toinen ruoanlaitossaan jotain mittaakin, ajatella ettei olisi itse ansainnut syömisiään. Saati sitten suoraan siirrä sitä tekojen tasolle.

          Uskoakseni ruokaan ja itseensä normaalisti suhtautuvalla ihmisellä ei myöskään ole mitään ”triggeriä”, minkä vuoksi syöminen tai sen kontrollointi, yht’äkkiä yllättäin riistäytyisi käsistä. Jos joku kertoo syövänsä kummallisesti tai omasta mielestäni ei järkevästi, ei se minulle aiheuta sen suurempia mielenliikkeitä. Vaikka Sanni tai joku muu seuraavalla viikolla kertoisi syövänsä pelkkää vessapaperia, en ryntäisi hullunkiilto silmissä Tokmannille hamstraamaan lambia alesta säästösäkeissä.

          Sanni (ja nähdäkseni myös kaikki lukijat kommenteissaan) kirjoittaa itsestään, omasta syömisestään, omista havainnoistaan, omaan kehoonsa liittyen. Siinä ei kukaan ulkopuolinen, oli sitten psykologi tai ravintotieteilijä, voi olla henkilöä itseään parempi asiantuntija.

          Laadukas, tieteelliseen tietoon pohjautuva teksti ravitsemuksen suhteen on nykyisin yhä enenevässä määrin aika häilyvä käsite ja uskon asia. Tiedätkö miksi Ruotsi on (kuten Sannikin on useaan otteeseen kertonut) todellinen VHH:n edelläkävijä maa? Koska ruotsalainen lääkäri Annika Dahlqvist sai vuosien yrittämisen jälkeen runnottua läpi ehdotuksen, jonka mukaan paikallisen THL:n pitäisi vihdoin esittää puolueettomia(paino tällä sanalla) tutkimuksia suositustensa (paljon hiilareita, vähän rasvaa, mahdollisimman kevyttä, sokeri ja lisäaineet eivät ole vaarallisia jne) todisteeksi, eikä yhtäkään hyväksyttävää lopulta löytynyt…

          Ja mitä tulee Atkinssiin, niin luotettavat lähteet ja sairaalarekisterit kertovat Atkinssin painaneen sairaalaan sisäänotettaessa alle 88kg ja ne ihan yhtä luotettavat kertovat hänen painaneen kuollessaan lähemmäs 120kg. Atkinssin kuolemasta on yli 10 vuotta ja varmaa on ainoastaan se, että hän kaatui työmatkalla, löi päänsä ja kuoli myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. Niin sekä tietysti se, että lääke- ja elintarviketeollisuus on vihannut Atkinssia ja varmasti tehnyt kaikkensa sekä hänen elinaikanaan, että sen jälkeen mustamaalatakseen hänet henkilönä sekä hänen elämäntyönsä.

          Atkinssin ystävät ja työtoverit kertovat hänen olleen ikäisekseen terve ja hyväkuntoinen ja vastustajat taas sairas ja ylipainoinen (tosin syyksi esitetään sitä, ettei hän seurannut omaa dieettiään). Go figure.

          • 8.4.1.1.1

            Tiia sanoo

            Lisäksi se, mikä minua ja varmaan muitakin kommentoijia jonkun verran iskee silmään lienee se tosiasia, että tästä postaussarjasta on selvästi nähtävissä Sannin nähneen sen eteen jumalattomasti vaivaa sekä olleen itse asiasta varsin innoissaan.

            Näin ollen on entistä tylympää tulla kertomaan kirjoittajalle, etteivät nämä postaukset kuulu hänen blogiinsa, eikä hänellä ole niiden kirjoittamiseen mitään pätevyyttä tai oikeutta.

          • 8.4.1.1.2

            anonymous sanoo

            toivottavasti et ottanut kommentistani itseesi :) miten kummassa päättelit kommentistani, että pitäisin sua paskana tyyppinä, emmehän edes tunne? (siis jos sitä tarkoitit sanomalla ”–vaikka joku anonyymisti ajattelisikin minun olevan paska ihminen”.) tuo on vain eräs taktiikka (henkilöön meneminen) lopettaa keskustelu ennen kuin se on edes alkanut, ja mun mielestä sen voi kyllä ottaa esille jos sellaiseen törmää. kommentissani ruodin tapaasi kommentoida, en sua tyyppinä :) ilmeisesti ”kilometrikommenttini” ovat sun mielestä spammia? noh, näkökulma tuokin. sulle se on spammi, mulle taas pelkkä parin rivin tylytys jonka en itse koe tuovan keskustelulle mitään järjellä ymmärrettävää arvoa on pahempi spammi :) mua kanssa jäi kummastuttamaan, että miksi koet tarvetta sarkasmiin. mä itse en näe että sekään olisi kovin asiallinen osa keskustelua. esimerkiksi missä mä sitten syyllistyin henkilöön menemiseen yms mihin vihjaat mun syyllistyneen?

            induktioviikot ovat päätöksessä ja tämä ei ole oikea paikka tämän keskustelun käymiselle (anteeksi Sanni kommenttiboksin käyttämisestä tähän keskusteluun. jos häiritsee niin minun puolesta tämän voi poistaakin. melkein tuntuu kuin olisin jossain tarhan hiekkalaatikolla inttämässä ja sinä parka joudut kestämään kuin tarhatäti vaikket ole osallinen… :D), joten koetanpa vastata lyhyesti (lyhyys taitaa kyllä jäädä toiveajatteluksi).

            ”Siinä ei kukaan ulkopuolinen, oli sitten psykologi tai ravintotieteilijä, voi olla henkilöä itseään parempi asiantuntija.”

            Ja silti sä koet voivasi nimittää mun suhdetta ruokaan sairaaksi ylitse oman kokemukseni ja ymmärrykseni? heh, pientä ristiriitaa. ota tästä nyt selvä, ystäväiseni, että mitä sä lopulta tarkoitat!

            onko tässä jokin pointti ruotia minun suhdettani ruokaan? :D vähentääkö se, että mulle tietyissä tilanteissa tulee jokin ajatus, tietämykseni ja näkemysteni painoarvoa, vai mikä ton väitteen liityntä tähän keskusteluun on? sitä mä en tajua. annas kun koitan selvittää mikä mun alkuperäisajatus oli. X nuorta lukee karkkipäivää. Nuoret ottavat vaikutteita lukemastaan. Y nuorella on herkkyys sairastua syömishäiriöön. Q nuorta omaksuu induktion luettuaan siitä karkkipäivästä. K nuorella aloittaneista ei ole herkkyyttä ja he lopettevat induktion. N nuorella aloittaneista on herkkyys ja heille induktio jää päälle mielteisenä käyttäytymisenä. Tämän vuoksi – eli noiden N nuorten takia – oman etiikkani mukaisesti juttusarjan olisi yhtä hyvin voinut jättää julkaisemattakin. Mikä noista premisseistä on sellainen, jonka minun taustani tekee tyhjäksi? toisin sanoen, millä tavalla väitteesi ”sairaasta ruokasuhteestani” liittyy noh, yhtään mihinkään? mä en usko, että osaan ja pystyn näissä puitteissa selittämään syömishäiriöiden toimintaa riittävästi, mutta yritän vähän avata asiaa. aivot onkin siitä jännät, että vaikka hermoradat uusiutuu, ne myös jäävät, jolloin jokin elämäntilanne tai ärsyke voi laukaista tiettyjä ajatuksia tai käyttäytymismalleja. mukavaa, että sinä olet kylmäpäinen tyyppi – se varmasti helpottaa elämää tietyillä tavoilla -, mutta ehkä voisit kokeilla suhtautumista myötätuntoisesti meihin, jotka emme ole, sen sijaan että vain tokaisisit jotain tollaista omituista ja mielestäni myös jossain määrin karkeaa, minkä tokaisun syitä mä en vieläkään ymmärtänyt – muuta kuin keskustelunvaientamistarkoituksen, mutta ehkä siinä oli sitten muutakin? :)

            laadukas ruokavalio ei tietenkään ole tie syömishäiriöön, mutta kontrolli on. kai olet kuullut ortoreksiasta? se ei ole sama asia kuin se, että haluaa tunnollisestikin syödä terveellisesti. valitettavasti nykymaailmassa on oltava ”superihminen” ja ihan kaikki eivät osaa antaa tervettä armoa itselleen. superihmisyys on sellainen normi, että se toisaalta lisää, toisaalta normalisoi ja tekee hyväksyttävämmäksi myös syömishäiriöitä. siksi tietynlaista käyttäytymistä ei mielestäni pitäisi ihan tuosta noin vaan esittää normaalina ja hyvänä juttuna.

            induktio on kova dieetti. kroppa ja aivot tarvitsevat polttoaineekseen myös hiilihydraattia. se, että toteaa induktion olevan kova, ei tarkoita että oma ruokasuhde olisi sairas. mä en nyt oikeasti tajua näiden yhteyttä :D mä luulen että jos kysyn 100 asiaan perehtyneeltä että onko induktio kova dieetti vai ei, niin aika moni sanoo että on. olemmeko kaikki sairaita ja siksi väärässä? :O

            laskeminen sinänsä ei häirinnyt, ei ainakaan itseni takia, sillä hiilareiden miettiminen meni parissa päivässä ohi. tulinpa taas muistutetuksi miten ihanaa ja mahtavaa onkaan syödä riittävästi ja monipuolisesti kaikenmaailman kitudieetteihin verrattuna! laskemisen esittäminen hyvänä tienä siihen mahaan joka sannille ”jälkeen”-kuvissa sen sijaan häiritsi. minua alunperin häiritsevä asia oli, että sanni mm. sanoi induktion sopivan kenelle tahansa ja kehotti vaikka kopioimaan safkat sellaisenaan. mielestäni se on vastuutonta ja kritiikkini kohdistui nimenomaan siihen. vinkkejä saa jakaa mutta kokonainen kahden viikon tarkka ruokaohjelma gramman kymmenyksineen (miten moni kommenttilootassa kyseli että menikö nyt pilalle kun hiilarit ylittyi 2g tai 0,2g? aika moni, ja mielestäni se osoittaa ettei kaikilla toimi oma järki asian suhteen. hienoa totta kai oli sannin positiivinen vastaustapa! :)) on eri asia. en minäkään ala neuvoa ihmisiä jossain todella paljon terveyteen vaikuttavassa asiassa mistä olen itse vain lueskellut. vähän sama asia kuin jos mä kehottaisin syöpäsairasta kieltäytymään syöpähoidoista koska ne ovat lääketeollisuuden salaliitto ja kokeilemaan sen sijaan vaikka parantavia kiviä. saa kokeilla, mutta minä en siihen kehota koska en halua sitä vastuuta. vähän ontuva esimerkki mutta ehkä tästä tajuaa pointin!

            edelleenkään, en ole positivisti, joten turhaan kerrot että ravintoasiat ovat monimutkaisia – tiedän sen kyllä. eivät kuitenkaan varmasti täysin sattumanvaraisia, sillä jokainen meistä toimii tiettyjen ”lakien” mukaan. hienoa, jos ihmiset ovat aidosti löytäneet apua vhh:sta.

            olen pahoillani, Tiia, mutta en edelleenkään ymmärtänyt millä tavalla kommenttisi ruokasuhteestani oli relevantti – perusteluilla tai ilman. siis vaikka nyt oletettaisiinkin että olisin sairas mutta vain niin sairas etten itse edes tajuaisi. silti mielestäni sellaisella väitteellä keskusteluun osallistumisella on vain se tarkoitus, minkä jo aiemmassa kommentissani kerroin. kuulisin erittäin mielelläni jos selventäisit asiaa! :) kaipa sitä asioista voi puhua silläkin tavalla ettei se mene vaahtoamiseksi? vai onko mun teksti vaahtoavaa? voin ainakin kertoa, että täysin rauhallisesti istuskelen tässä koneella, sillä minulle keskusteleminen tässä kontekstissa on ensisijaisesti älyn asia.

            Ja Atkinsista en tiedä. Ehkä hän sitten keräsi noin paljon nestettä, vaikka jostain luin (en jaksa kaivaa lähdettä) ettei se ole yksinkertaisesti mahdollista. Melkoisia salaliittoteorioita :D ainakin yksi taho oli kasvissyöjälääkärit tms. joiden kantaa puollan ravitsemuksellisen ymmärrykseni vajavaisuuden takia viime kädessä eettisin perustein.

            mä olenkin monesti pohtinut (varsinkin näitä kommenttejani kirjoittaessa – näihinkin on mennyt aivan ylipaljon aikaa) että millaista on olla bloggaaja. Karkkipäivä on huippu – se on kuin jokin hyvä lehti interaktiivisena ja persoonallisena versiona, kyselyineen kaikkineen ^^ mä en todellakaan väheksy sitä vaivaa mikä näiden postausten tekemiseen on mennyt. lisäksi musta on huippua, että ihmiset on innoissaan ja uskaltavat jakaa innostustaan. sitä tarvitaan ehdottomasti enemmän!!! senkin voi tehdä vain monella tapaa, ja mielestäni tämä ei ollut paras tapa. kommenttieni tarkoitus ei ollut väheksyä sitä vaivaa tai innostuneisuutta. enkö mä olisi saanut tuoda esille näkemystäni ja kokemustani? saako innokkaalle vaan tsempata vaikka innokas olisi intonsa takia huomaamattaan ajamassa puuhun bussilastillinen ihmisiä kyydissään? suoraan sanottuna olin todella hämmästänytyt siitä, mihin sävyyn sinä ja pari muuta olitte kommentoineet kommenttiini. en voinut välttyä ajatukselta että taitaa olla krooninen ymmärrys- ja myötätuntopula päällä. toivottavasti ei kuitenkaan :)

            • 8.4.1.1.2.1

              Sanni sanoo

              Mä en halua puuttua tähän sinun ja Tiian väliseen keskusteluun (sitä on kyllä mielenkiintoista seurata sillä kummatkin olette taitavia kielenkäyttäjiä ja argumentoijia), mutta sanon sen verran, että ymmärrän millä perusteella Tiia puolustaa minua ja induktioviikkoa, ja tietysti minulle on tärkeää kuulla että on myös lukijoita, jotka näkevät tämän tyyppisen ruokavalion ja siitä kirjoittamisen samoin silmin kuin minä – jos en saisi näitä puolustavia kommentteja, niin silloinhan olisi varmaa että todellakin olin mennyt hyväätarkoittavan ideani kanssa ”puuhun bussilastillinen ihmisiä kyydissä”. Enkä vain itse nähnyt sitä.

              Kuitenkin palautteen perusteella on selvää, että suurin osa lukijoista koki teemaviikot pelkästään positiivisina ja kiinostavina, noudattivat sitten itse ruokavaliota tai eivät. Se ei tietenkään tee yhtään sen vähemmän valitettavaksi sitä, että mahdollisesti joku sai myös negatiivisia vaikutteita. Se on todellakin mitä harmillisinta, ja anonymousin alkuunpanema keskustelu on avannut silmiäni asioille joita en ole nähnyt, ja varmastikin tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan siihen, mihin sävyyn vhh-ruokavaliosta kirjoitan.

              Anonymousin kommentit laskemisen ja punnitsemisen sairaus-näkökulmasta ovat saaneet minut ajattelemaan kauhuissani aiempia postauksiani, joissa omasta mielestäni humoristisesti ja itseironisesti kerroin mm. optimaalisen kahvimaitoyhdistelmän löytämisestä sekä aamaisjogurttisekoituksen tuunaamisesta. Minulle nämä ovat olleet pelkästään hupaisia, harmittomia asioita. Olen tuonut niitä esiin silkasta viihdenäkökulmasta, ajatellen että lukijoitakin huvittaa ja he voivat hyväntahtoisesti naureskella minulle, ja minun kanssani. Nyt en enää pysty näkemään harrastustani yhtä ”viattomasti”. Kukaan ei ole koskaan aiemmin kommentoinut ruokapostausteni yhteydessä, että ”Mitä ihmettä sä noita oikein lasket?”, mutta anonymousin tavoin ajattelevia ja kokevia on varmasti muitakin lukijoiden joukossa.

              Sillä ei ole väliä jos joku pitää minua henk.koht. sairaana, sehän on vaaratonta, mutta sillä on, jos tietämättäni välitän blogin kautta signaaleja, jotka laukaisevat muilla epäterveen toimintamallin. Kuten olen sanonut, haluan että Karkkipäivä on hyvän mielen paikka. Tämä kuulostaa helvetin lässyltä, mutta kyllä mulle tulee paha mieli kun ajattelen, että olen saattanut aiheuttaa jollekulle negatiivisen spinnin hyväätarkoittavan ja minua itseäni niin innostavan ja ilostuttavan asian kautta.

              Lopulta kuitenkin voi pysähtyä miettimään, että miten jonkun asian kokonaisvaltainen vaikutus mitataan? Milloin voidaan sanoa, että ”Tämä olisi ollut parempi jättää tekemättä?” Kun asiaan liittyy sekä hyötyjiä että kärsijöitä. Miten arvotetaan suhteessa toisiinsa vaikka viiden ihmisen menestys vs. kahden ihmisen ”tappio”, jos nyt voidaan käyttää näin karua ilmaisua? Jos, sanotaan vaikka, kymmenestä mukaan lähteneestä yhdelle jää päälle häiriintynyt suhde laskemiseen ja ravintoarvojen kyttäykseen, ja kolme taas löysi tsempin ja inspiraation elämäntaparemonttiin, niin kummanko perusteella induktioviikkojen mielekkyyttä tulisi tarkastella?

              Jos oikein vedetään ääriesimerkki, niin meillä voi olla Pirkko, ylipainoinen, yksinäinen ja huonoitsetuntoinen, joka on vuosia etsinyt energiaa muuttaa elämäntapansa. Blogin esimerkki saattoi antaa hänelle juuri sen extrakipinän minkä hän tarvitsi päästäkseen vihdoin ”kynnyksen yli”. Puolta vuotta myöhemmin Pirkko voi hyvin, on laihtunut 15 kiloa, on aloittanut jumppaharrastuksen ja löytänyt kavereita jumpasta. Sitten meillä voi olla Ulla, syömishäiriöstään parantunut, hyvinvoiva ja normaalipainoinen, jolla blogin esimerkki laukaiseekin päinvastaiseen tulokseen johtavan toimintamallin kuin Pirkolla. Ulla juuttuu pitämään yllä ketoosia, nipistää nipistämistään hiilihydraatteja ja välttelee, kenties entisen kalorienlaskennan hallitessa taustalla, myös rasvoja, ja kuihtuu.

              Tämä oli tottakai kärjistetty esimerkki, mutta pointti varmasti kävi ilmi. Kumman kannalta induktioviikkoa tulisi arvottaa, Pirkon vai Ullan? Onko ”Pirkoilta” evättävä mahdollisuus hyötyä, koska on olemassa myös ”Ullia”? Kummanko elämänlaatu painaa vaakakupissa enemmän? Vaikea kysymys, johon voi olla mahdoton vastata.

              induktio on kova dieetti. kroppa ja aivot tarvitsevat polttoaineekseen myös hiilihydraattia.

              Tähän on vielä pakko lopuksi tarttua. Ketoosi ei ole elimistölle vaarallinen tila. Se on erilainen tila, mutta ei vaaranna terveyttä eivätkä aivot missään vaiheessa jää vaille niille tärkeää glukoosia. Vaikka et söisi grammaakaan hiilihydraattia. Elimistö valmistaa itse tarvittavan glukoosin glukoneogeneesin kautta. Maksan glukoneogeneesin tuotantokyky riittää kaikkiin elämälle välttämättömiin glukoosin tarpeisiin.

              • 8.4.1.1.2.1.1

                anonymous sanoo

                kiitos Sanni että kerroit näkemyksiäsi! aivan hurjan mielenkiintoista pohdintaa.

                Pakko myöntää tähän väliin että mä puolestani en ollut osannut, enkä osaa varmasti vieläkään kunnolla nähdä asiaa Pirkon kannalta (juuri mietinkin että lähipiirini on ehkä vähän epätyypillinen kun ne, jotka koettavat painoonsa vaikuttaa ovat kaikki sellaisia, jotka yrittävät saada lisää painoa, yhtäkään laihduttajaa en taida tuntea :D kovaa treenaavien ja ituhippien kanssa menettää ehkä kosketuksen valtaväestön todellisuuteen). Mä näen, että laihdutus on ensisijaisesti psykologiaa: että opetellaan rakastava asenne itseen, ja jos on esim. BED-oireilua niin puututaan sen syihin. Opetellaan ruokavalio, jota voi pitää yllä loppuelämän. mä myös näen, että essentiaalisin sysäys minkä ihminen muutosta varten tarvitsee on henkinen: se, että alkaa rakastaa itseään ja kroppaansa niin paljon, että alkaa kohdella sitä kunnioituksella, ei niinkään mikään uusi dieetti. Mutta totta kai voi olla olemassa se Pirkko jolle tämä on ollut se alkusysäys kohti parempaa elämää. Siinä induktioviikko on kyllä varmasti aiheuttanut positiivista. Enkä mä nyt tietenkään voi millään varmuudella sanoa, että olisi niitä, jotka olisivat tästä huonoja vaikutteita saaneet. He ovat enemmän sellainen mahdollisesti olemassaoleva ryhmä. Tokikaan ei ole mitään keinoa ”mitata” tai löytää oikeaa ratkaisua siihen, että kumpi olisi parempi vaihtoehto: tehdä kun Pirkko sai avun vai olla tekemättä kun Ulla kärsii. Vaikea kysymys, koska laihduttaminen ja painon pitäminen alhaalla tuntuvat olevan sen verran monimutkaisia juttuja. Siksi suhtautuisin helpommin ylläpidettäviin kevennysvinkkeihin suopeammin. Tästä oikean kysymyksestä on kirjoitettu melkoisesti eikä kukaan ole tainnut tulla hullua hurskaammaksi :D itse en voi hyväksyä esim. utilitaristista kantaa että enemmistön hyvä / maksimaalinen hyvän määrä jollain tapaa oikeuttaisi vähemmistön kärsimyksen. Siksi mä mietin toteutustapaa: jos olisit jakanut tietoa, joka olisi inspiroinut näitä jotka ovat induktioon lähteneet, muttatoteutustapa olisi ollut jollain tapaa leppoisampi? ehkä se olisi eräs ratkaisu ongelmaan. Mä uskon, että se, mihin sävyyn asiasta kirjoittaa vaikuttaa aivan valtavasti.

                voi ei, ei pidä alkaa epäillä itseään liikaa. Joku kahvimaitoasia oli ainakin omasta mielestäni juurikin sellainen hassuun sävyyn kirjoitettu ja siksi hauska postaus ja mitättömyydessään ei mikään kovin todennäköinen triggeri. Tietysti tämä on vain oma subjektiivinen näkemykseni. Induktioviikossa… En osaa selittää. Olen tykännyt pääsääntöisesti ruokapostauksistasi koska ne ovat juuri olleet sellaisia leppoisia ja että hei, ootteko tätä kokeilleet tai että kasviksista tulee hyviä tällä reseptillä. Muistan jonkun kasvisten ylistyspostauksen ja mä niin samaistuin! Oon aina ihan euforiassa heviosastolla. Induktiossa se oli se kokonaisvaltaisuus ja tietynlainen kieltäytymyksen malli. Omasta näkökulmastani voin henkisesti hyvin vasta sitten kun saan syödä kaikkea (mutta tietysti syön silti terveellisesti, mutta se johtuu juurikin rakkaudesta itseäni kohtaan, ei siitä, etten saisi ettei jokin gramma- tai kalorimäärä ylity tms.), ja mä en näe että kieltäytymisen mentaliteetti olisi pitkällä tähtäimellä kenellekään toimiva tai hyvinvointia lisäävä strategia. Mä olen aivan hurjan iloinen, että olet pohtinut asiaa, juuri siihen mä pyrinkin. En minäkään halua että jonkun pitäisi sensuroida itseään tms. ja olenkin varma, että sävyyn tai kirjoittamisen tapaan huomiota kiinnittämällä postauksiin tulee sellainen tasapainottava elementti :) Ehkä sellainen… lempeys. Sitä jos voisi tolkuttaa, kuten olet mielestäni kommentteihin vastatessasi tosi hyvin tuonut esille!

                mä en ole perehtynyt asiaan niin paljon että sanoisin enää juuta tai jaata induktiosta. sen tiedän, että liian suuri proteiinimäärä rasittaa maksaa. ehkä mua huolestuttaa hiilareiden demonisoiminen (siis et sä niitä demonisoi, mutta joidenkin päässä se kääntyy niin), koska varmasti valtaosalle liikuntaa harrastavista hiilarit on tosi jees. etkö itsekin sanonut joulun hedelmäpopsimisten tms. jälkeen urheilun olleen mukavamman tuntuista, vai muistanko aivan väärin? ja kyllä, induktio ja vhh ovat kaksi eri asiaa. induktio väliaikainen. juuri tänään silmäilin nopeasti uusimmasta Fight Sportista jutun ottelijoiden painonleikkauksista punnituksia varten (hah, juuri kun pääsin sanomasta että eivät tuntemani painoluokissa kisaavat oo niin tarkkoja :D noh, minä oonkin harrastelija enkä niin noita kehälajien tyyppejä tunne). siinä tuotiin esille miten jopa viikon dieetillä on tullut kuolemantapauksia. siis oikeasti, VIIKOSSA, pelkän dieetin takia, nuoria, terveitä ja huippukuntoisia tyyppejä. kilpaurheilijoita, varmasti tiesivät mitä tekivät, ja silti kroppa sanoo poks kun tarpeeks äärirajoille viedään. sen miettiminen on oikeasti todella silmiä avaavaa. moni miettii että eihän nyt kaks viikkoo sinne tänne oo mitään, mutta kylläpä sitä vaan voi saada kropan sekaisin monella tapaa. kataboliaa, lihasten ja jänteiden rappeutumista, suorituskyvyn heikkenemistä, hormonitoiminnan häiriöitä… ihminen toki on kuin torakka, sitkeesti vaan vaikka kaikki olisi kehnosti, mutta järkevää se nyt ei silti ole. mä suhtautuisin hintsin varauksellisesti siihen, että sä voisit sanoa että induktio ei missään oloissa tai tilanteissa voi olla haitallinen tai vaarallinen dieetti. näin maallikkona tuntuisi että eikö ketoosilla vaikka urheilu rasita kroppaa enemmän? mä en tiedä. mutta skeptisyys pitää muistaa! :)

                pakko sanoa vielä loppuun, että toivon todella, etten ole aiheuttanut sulle mitään ihan kauhean huonoa fiilistä tän asian tiimoilta. se ei ole ollut tarkoitus, enkä missään nimessä sano että vaikka kaikki ruokapostaukset tai jotkin yksittäiset hiilarimäärien pohdinnat pitäisi jatkossa bannata. itselleni se sävy ja laajuus on ne jutut, ehkä joku on eri mieltä. näköjään sisäinen mitigatorini astuu esille :D

                • 8.4.1.1.2.1.1.1

                  Sanni sanoo

                  kovaa treenaavien ja ituhippien kanssa menettää ehkä kosketuksen valtaväestön todellisuuteen

                  ^_^

                  mä myös näen, että essentiaalisin sysäys minkä ihminen muutosta varten tarvitsee on henkinen: se, että alkaa rakastaa itseään ja kroppaansa niin paljon, että alkaa kohdella sitä kunnioituksella, ei niinkään mikään uusi dieetti.

                  Näin se on, kyllä mäkin olen tässä samaa mieltä. Mutta, mieli on niin kumma juttu. Ihminen voi jumittua johonkin haitalliseen malliin vaikka pää kuinka sanoisi että hei, sähän olet mahtava tyyppi, älä tee näin itsellesi. Hurjan moni ihminen, minä itse mukaan luettuna, on perusluonteeltaan lopulta laiska ja nautinnonhakuinen. Joo, mulla on aktiivisuuttakin sisältäviä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, mutta kyllä se niin on että jos nautinnon perusteella pitäisi valita jääkö loikomaan sohvalle kera viinilasin ja sinihomejuustolautasen vai lähteäkö lenkille, niin totta maar mä jään mieluummin sohvalle. Niinkuin varmaan puolet ihmisistä, näin uskallan veikata. Ja mä tykkään silti itsestäni. Liikkumaan lähteminen vaatii itsekuria ja rutiinin omaksumista, se ei ole mulle luonnollinen mielihyvän lähde. Kunnollisen ruokavalionkin jouduin opettelemaan, jos en olisi päättänyt että nyt jumalauta loppuu tuo yksipuolinen voileivän syöminen niin voisin huonosti vielä tänä päivänä. Mä tykkäsin kyllä itsestäni, mutta en jaksanut muuttaa niitä asioita jotka terveemmän elämän kannalta olisi hyvä muuttaa. Oli vain niin helppoa syödä muroja ja maata sohvalla.

                  Minulla ongelma ei ollut ylipaino, mutta jollain toisella on. Ja näille toisille, vaikka voivat kuinka tykätä itsestään, voi myös olla älyttömän suuren kynnyksen takana lähteä muuttamaan mitään. Ihmisen toimintaa ohjaa niin voimakkaasti mielihyvä. Koska on helpompaa ja nautinnollisempaa avata uusi karkkipussi ja vajota nojatuoliin kuin miettiä kokonaisuutta pitkällä tähtäimellä ja lähteä kauppaan ostamaan salaattiaineksia, moni valitsee karkkipussin ja nojatuolin. Tästä mallista irtaantumiseen tarvitaan mielettömästi tsemppiä, itsekuria ja tukea. Jonkun toisen antama esimerkki voi olla juuri se sysäys joka saa pyörän pyörähtämään. Dieetti on alku, joka onnistuessaan valaa henkilöön itseluottamusta ja hyvää fiilistä, joka puolestaan luo pohjaa kestävälle elämäntapamuutokselle. Henkilön ei tosiaan tarvitse jäädä noudattamaan juuri vhh:ta onnistuakseen, ketoosi vain on niin supertehokas tapa vaikuttaa kehon koostumukseen että tulosten nopea saavuttaminen ja sen mukanaan tuoma onnistumisen tunne luovat ylipäänsä hyvän pohjan elämäntapamuutokselle.

                  Ymmärrän näkemyksesi ja toiveesi puhua asiasta ”lempeästi” ilman kieltämisen korostamista. Vaikka ymmärrän sen, olen silti sitä mieltä, että joillekin ihmisille tarkat rajoitukset toimivat paremmin kuin lempeä ohjaus tyyliin, ”Alat vain lisäämään liikuntaa” tai ”Syö enemmän proteiinia”. Minua neuvottiin ravitsemusterapeutilla juuri tuohon tapaan. Ei auttanut. Minun kaltaiselleni persoonallisuudelle tarkka ”Nyt teet just näin” -ohjeisto toimii paremmin.

                  mä en ole perehtynyt asiaan niin paljon että sanoisin enää juuta tai jaata induktiosta. sen tiedän, että liian suuri proteiinimäärä rasittaa maksaa.

                  Moni ymmärtää vhh:n väärin nimenomaan proteiinin kannalta. Proteiinia ei itse asiassa ole tarkoitus syödä enemmän (tai ainakaan runsaasti enemmän) kuin virallis-terveellisellä ruokavaliolla, vaan huonot hiilihydraatit korvataan ensisijaisesti rasvalla. Runsashiilihydraattiset lisukkeet lautasella vaihdetaan hidashiilihydraattisiin ja rasvaan. Eli kun virallisessa lautasmallissa on lautasella 1/4 proteiinin lähdettä, 1/4 perunaa, riisiä tai pastaa ja 2/4 salaattia ja kasviksia, niin tuo yksi perunaneljännes täytetään myöskin salaatilla ja rasvalla (esimerkiksi kermaisella kastikkeella tai maustevoilla).

                  etkö itsekin sanonut joulun hedelmäpopsimisten tms. jälkeen urheilun olleen mukavamman tuntuista, vai muistanko aivan väärin?

                  Jep, tämä pitää paikkansa :) Juoksuharrastuksen myötä en voi kiistää etteikö runsashiilihydraattisempi ruoka tuo parempaa suoritusta. Kenties puntinnostoonkin, mutta siinä eroa ei havainnoi yhtä selkeästi, etenkin kun minulla ei ole tavoitteita – muita kuin jaksaa se saman tyyppinen treeni jota olen tehnyt jo 10 vuotta. Juoksussa (= aerobisen kunnon kehittämisessä) tavoitteita taas on, ja näiden tavoitteiden valossa voi jopa olla mahdollista, että lisään päivittäistä hh-määrääni. Nyt kun syön taas normaalin vhh-ruokavalioni mukaisesti, olen jaksanut kivasti tunnin lenkin. Mutta kahteen tuntiin tarvittaisiin kaikesta päätellen taatelikakkua :D

                  En tule palaamaan päivittäiseen leivän, riisin ja pastan syöntiin, se on varmaa. Sillä, – ja tästä saan hyvän aasinsillan takaisin alussa mainitsemaani mielihyvään- ne eivät enää tuo minulle nautintoa. Syön mieluummin lisukkeina parsakaalia, ruusukaalia ja muita kasviksia, koska ne maistuvat paremmalta kuin riisi ja pasta. Leipä taas ei enää millään lailla tunnu luonnolliselta osalta ateriaa, se täyttää vatsaa mutta itse täytän senkin kohdan mieluummin kasviksilla.

                  Hiilihydraattien lisääminen tarkoittaa minulla siis marjojen, hedelmien, juuresten ja maitotuotteiden lisäämistä.

                  mä suhtautuisin hintsin varauksellisesti siihen, että sä voisit sanoa että induktio ei missään oloissa tai tilanteissa voi olla haitallinen tai vaarallinen dieetti.

                  Minä näen ketoosin luonnollisena jo sillä perusteella, että tietyt ihmiset elävät ketoosipohjaisella ruokavaliolla koko elämänsä. Tarjoan esimerkkinä ikuisesti näissä yhteyksissä mainitut eskimot ja grönlantilaiset – siinä meillä on luonnollinen induktiotason ruokavalio joita nämä tyypit noudattavat käytännössä koko elämänsä.

                  Toki tottumattomalle kropalle mikä tahansa ruokavalion radikaali muutos voi aiheuttaa ikäviä seurauksia. Siinä mielessä en tietenkään voi väittää, että ketoosiin tähtäävä ruokavalio sopii kaikille. Mutta yleistykset näyttävät olevan sallittuja ruokavalioista puhuttaessa. Eiväthän kitudieetitkään todellakaan sovi kaikille ja voivat varmasti saada monen kropan ihan sekaisin, mutta ei tästäkään varoitella vaikka Nutrilett-pussikeittojen kyljessä. Oletus on, että ihmisen normaali järki kertoo, ettei mikään dieetti voi sopia kaikkien metaboliikalle. Tämä oli minunkin äänetön ajatukseni induktion kohdalla. Itse en edelleenkään usko, että ketoosi voi saada ihmisen kroppaa sen suuremmalla todennäköisyydellä sekaisin kuin rasvattomat kitudieetit. Glukoneogeneesi ja ketoosi ovat elimistön luonnollisia keinoja selvitä glukoosin puutteesta. Miksi elimistön luontainen prosessi olisi meille vaarallisempaa kuin se, että syömme vaikkapa kaksi kuukautta putkeen teollisia ateriankorvikkeita puhtaan ruoan sijaan.

                  pakko sanoa vielä loppuun, että toivon todella, etten ole aiheuttanut sulle mitään ihan kauhean huonoa fiilistä tän asian tiimoilta.

                  Älä ole huolissasi, en saanut pahaa fiilistä juuri sinun kommenteistasi, vaikka niissä kovaa kritiikkiä esitettiinkin. Siis joo, tietysti ne toivat ”ikävää fiilistä” siltä kannalta, että aloin todella miettiä josko joku on saanut ruokajutuistani huonoja impulsseja. Ja että Karkkipäivä ei enää olekaan hyvän mielen paikka kiitos induktioteeman.

                  P.S. Mä huomaan, että osaan ilmaista tässä asiassa itseäni yhä vain huonommin ja huonommin :D Kirjoitin kommenttia aika väsyneenä keskiyöllä ja piti aamulla herättyä ensi töikseen katsoa, että mitähän mä sinne oikein kirjoitin. Piti vähän muokata kommenttia. Myönnän auliisti että häviän ”argumetointikisoissa” taitavammille verbaalikoille – mun piti mm. googlata mitä on ’utilitaristinen’ ^_^

            • 8.4.1.1.2.2

              Tiia sanoo

              Mä en enää tiedä, mihin kohtaan tässä keskustelussa pitäisi vastata (tai pitäisikö ollenkaan:D). En ottanut itseeni. Lienen, kuten sanoit, melko kylmähermoinen. Lähinnä nyt mietin, paljonko otit itseesi alkuperäisestä kommentistani liittyen ruokaan suhtautumiseesi, joka oli, kuten sanoit täysin turha. Tai ainakin turhan kärkäs.

              Kilometrikommentti spammilla tarkoitin aiemmassa yhteydessä vain ja ainoastaan itseäni. Olen saattanut joskus aiemminkin syyllistyä turhaan jaaritteluun Karkkipäivän kommenteissa.

              Mun nähdäkseni meillä on tässä kaksi perustavanlaatuista näkemyseroa, joista luultavasti tulemme olemaan eri mieltä vaikka tämä keskustelu jatkuisi hamaan tappiin saakka…

              Ensinnäkin induktion tai vhh:n rankkuus ruokavaliona. Sanni ja moni muukin on jo useampaan otteeseen selittänyt, että vhh ruokavalion VOI aloittaa induktiolla, mutta mitenkään pakollista se ei ole. Induktio ei ole mikään ihmedieetti, mutta todella sokeri tai pullariippuvaisille ihmisille se voi olla hyvä tapa aloittaa. Vhh:lla (jonka yleensä olisi tarkoitus olla enemmän tai vähemmän loppuelämän ruokavalio) sen sijaan pyritään syömään mahdolisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa. Mun on tosi vaikea ymmärtää, miten joku voi pitää sitä kitu- tai ihmedieettinä. Tällöin ei ole tarkoitus laihduttaa (jos ei siis ole ylipainoinen), vaan pysyä ihannepainossa. Olla sekä lihomatta, mutta myös laihtumatta liikaa.

              Vaikka omassa lähipiirissäsi yritettäisiinkin nostaa painoa on valtaväestön todellisuus nykyään valitettavasti täysin päinvastainen. Käsittääkseni syömishäiriötkin alkavat olla enemmänkin juuri sitä sairaalloista ahmimista, enemmänkin kuin sairasta laihduttamista.

              Lisäksi en täysin purematta niele sitä, että kaikenlaisen häiriintyneen syömisen taustalla on aina joku trauma tmv. Miksi se ei voi liittyä ihan vain siihenkin MITÄ syö. Sokeri suola rasva ja hiilarit tietyssä suhteessa ovat koukuttava yhdistelmä (tätä käytetään mm. sikojen lihottamisessa). Sekä kokaiinista, että sokerista riippuvaiset rotat valitsevat laboratoriokokeissa sokerin, jos molempia on tarjolla. Mun mielestä se on aika pelottavaa.

              Kaikilla ei tietenkään ole tälläistä herkkyyttä sokeriin, mutta joillain on. Itsessäni tunnistan tämän ainakin ihan selvästi. Vhh vieroittaa sokerista ja pullasta, pitää verensokerin tasaisena, jolloin sellaisia ”kohtauksia”, että tarvitsisi kaksin käsin haalia herkkuja ja siinä sivussa vähän kaluta pöydänjalkojakin, ei tule.

              Ja toisekseen: ymmärsin kyllä, mikä alkuperäisajatuksesi oli (noiden nuorten suhteen). Olen vain eri mieltä siitä, pitäisikö bloggarin ottaa sitä huomioon miettiessään mistä itse haluaa kirjoittaa.

              En nyt tarkoita mitään kylmää välinpitämättömyyttä, mutta en vaan usko, että olisi ylipäätään mahdollista tuottaa sellaista sisältöä, mikä ei olisi jollekulle potenttiaalisesti haitallista. Kaikkia ei vaan pysty miellyttämään, holhoamaan tai auttamaan. Ihan mistä vaan voi ottaa huonoja vaikutteita. Jos sitä alkaa miettiä tai murehtia liikaa (niin kuin vaikkapa Sannilla voi joskus olla tapana:)) ei voi oikeastaan kirjoittaa yhtään mitään.

              Mitä blogeihin tuleen, niin eniten mä olisin huolissani siitä, millaista kuvaa ilmaiseksi saadut tuotteet, tavarat, matkat, elektroniikka jnejne. luovat siitä millaiseen elintason normaalilla, työssä (saati sitten koulussa) käyvällä ihmisellä ”pitäisi” olla varaa. Tällä en nyt todellakaan tarkoita Karkkipäivää, vaan lifestyle tyyppisiä blogeja joissa ei oikein tunnu olevan muuta punaista lankaa, kuin… No en mä oikeastaan edes tiedä mikä.

        • 8.4.1.2

          Sanni sanoo

          Mä en nyt ota tässä muuhun kantaa kuin seuraaviin:

          Suhtaudun indutkion kaltaisiin ihmedieetteihin epäileväisesti, sillä ne eivät ole kestäviä ratkaisuja ja niiden terveellisyys voidaan kyseenalaistaa.

          Induktio ei ole tarkoitettukaan kestäväksi ratkaisuksi. Se on lyhytaikainen jakso, jonka halukkaat voivat käydä läpi vaikuttaakseen elimistönsä aineenvaihduntaan niin sanotusti ”tehomoodilla”. Induktio on vain starttivaihe pidemmässä suunnitelmassa (ja suunnitelma on siis tarkoitettu ylipainoisille jotta he pääsisivät pysyvään painonhallintaan), eikä myöskään välttämätön vaihe, jos haluaa aloittaa hitaasti. Vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio voi olla ”pysyvä ratkaisu”, ei induktio.

          Lisäksi liikunnalla on kuitenkin niin valtava merkitys osana terveyttä, että mulle on jotenkin aivan käsittämätöntä miten joku voi puoltaa ruokavaliota – edes väliaikaista – jolla ei voi urheilla.

          Induktiolla voi urheilla ;) Eikö matalasykkeistä liikuntaa lasketa urheiluksi? Yleinen suositus (tai, no, ainakin Atkinsin suositus) on, että ketoosin aikana kannattaa välttää raskastehoista liikuntaa ja suosia kevyitä lajeja kuten kävelyä, hölkkää, uimista, joogaa, pilatesta ja mitä kaikkia näitä onkaan. :)

          Kommenteista on voinut lukea kuinka jotkut ovat kuitenkin jaksaneet induktion aikana jopa hikijumpassa. Ketoosi ei ole tila, joka automaattisesti vie henkilöltä kyvyn harrastaa urheilua. Se epäilemättä heikentää suorituskykyä, mutta niin tekee varmasti 800 kalorin pussikeittodieettikin. Silti kitudieetit tunnutaan hyväksyttävän ilman vhh:hon liittyviä kyseenalaistuksia. Haluaisinpa nähdä jonkun VLCD-kuurilaisen lenkillä tai vaikka bodycombatissa…

    • 8.5

      Kikkis sanoo

      Meinasin jättää nillittämättä, mutta nillitän ja provosoidun nyt kuitenkin, koska seuraava lause häiritsee:

      ”Ensinnäkin miksi mä kritisoin sitä, että näin kovasta dieetistä kirjoitetaan Karkkipäivässä on se, että tämä on KAUNEUSBLOGI.”

      Hyvä Anonymous, jos olet lukenut karkkipäivää edes jonkin aikaa, tiedät Sannin kirjoittaneen tässä taannoin aiheesta postauksen ja tuolta oikeasta ylänurkastakin voit sen lukea, että tässä on kyseessä kauneus- ja LIFESTYLE-BLOGI. Ja eiköhän ruokapostauksetkin sitä Sannin elämäntapaa liene, joten on odotettavissakin tekstiä ”näin kovasta dieetistä”. Olisi mielestäni HIVENEN kunnioittavampaa antaa kritiikkiä kun edes tietäisi, minkä kategorian blogiin mielipidettään kertoo.

      Sannille esittäisin kiitokset hyvistä ruokaideoista ja toivoisin sinun edelleen kertovan ainesosien hiilaritkin ihan meidän tollojen vuoksi, jotka sisäistävät asiat hitaammin ja jotka osaavat sitten helpommin yhdistellä eri ruoka”palasia” keskenään kun näkevät nuo luvut helposti täältä näin.

      • 8.5.1

        Sanni sanoo

        Kiitos, Kikkis, että puolustat minua, mutta haluan kuitenkin sanoa, että en ole kokenut anonymousin kommentteja mitenkään minua ”panettelevina”. Tiedän että hän tarkoittaa hyvää ja hänellä on syynsä suhtautua ruokajuttuihini niinkuin hän suhtautuu. En tietenkään välttämättä ole samaa mieltä siitä hänen kanssaan, että minun pitäisi kaikki syömishäiriöiset tai muut häiriöiset huomioon ottaen jättää kirjoittamatta induktiosta, mutta ymmärrän syyt miksi hän on ottanut induktiopostauksiin kantaa. Vaikka minä en induktiota kenties kipeimmin tarvitsekaan (sehän on ennenkaikkea hyödyllinen laihduttajalle, vaikka normipainoinenkin voi sitä lyhyinä jaksoina käyttää aineenvaihdunnan ”pikaohjelmointiin”), niin teemaviikoista hyötyvät palautteen perusteella lukuisat muut.

        Anonymous muuten on lukenut kommenttihistoriansa perusteella blogiani pidempään. :)

        • 8.5.1.1

          anonymous sanoo

          kiitos Sanni että ymmärrät! Myös oma suhtautumiseni on tullut sinun kantaasi kohtaan ymmärtävämmäksi kun olen lukenut näkemyksiäsi.

          Kikkikseltä haluaisin kysyä, että mikä tossa lauseessa on niin provosoivaa? Okei, my mistake. niinhän siellä lukeekin että kauneus- ja lifestyleblogi. mä miellän karkkiksen edelleen ensisijaisesti kauneusblogina :) En kyllä silti ymmärrä, miten kommenttini oli epäkunnioittava. Hienoa, jos voisit sitä minulle selventää, Kikkis. Niin ja jos tässä nyt yksi argumentti on se, että kritisoijat eivät olisi lukeneet Karkkipäivää ja eivät näin ollen tietäisi mistä puhuvat (vaikka en pidä moista argumenttia lainkaan validina), niin mainittakoon nyt sitten, että olen lukenut Karkkipäivää vapunalusviikolta 2009. enkä edes mitenkään satunnaisesti, heh :D silti en tällaista sisältöä olisi voinut odottaa. korjataan sitten näin: en odottaisi tällaista sisältöä myöskään lifestyleblogissa. odottaisin tällaista sisältöä esim. kaikin tavoin kyseenalaisissa fitnessblogeissa.

          • 8.5.1.1.1

            Sanni sanoo

            anonymous – mä vastaan ajatuksella näihin sun tänään laittamiin kommentteihin huomenna kun ehdin keskittyä kunnolla :)

  9. 9

    venomio sanoo

    Rehellisesti sanottua tämä anteeksipyytelevä ote ärsyttää minua bloggareissa enemmän kuin se, etteivät he ole lainkaan kiinnostuneita lukijoidensa mielipiteistä. Tekisit miten tahdot, kai osaat itse arvioida mikä on mautonta ja mikä ei. Kirjoitat moneen muuhun suosittuun bloggariin verrattuna Ei kai tämä vaan loukkaa ketään -otteella. (esim. painotit vasta kuinka syöt enemmän kuin kuvissa näkyy ettei kukaan luulisi että olet joku syömishäiriöinen tai yllytät muita riuduttamaan itsensä. Tai kun kerran luonnehdit itseäsi ei-kauniiksi lapseksi ja pyysit sitä heti anteeksi kun joku kommentoi ettei noin voi sanoa. Näitä on paljon.) Blogista katoaa persoonallisuus, jos sen kirjoittaja yrittää miellyttää niin montaa lukijaansa kuin mahdollista. En usko että tämä on parasta tyyliäsi; miellyttää mielellään kaikkia. Koska ei se onnistu. Aina joku ottaa nokkiinsa. Minä siitä että kehtaat pyydellä kaikkea anteeksi joko suoraan tai kirjoituksiesi sensuroinnilla. Pysy mielipiteitesi ja tekojesi takana, pliis.

  10. 10

    Sasse sanoo

    Itse olen ollut myös erittäin kiinnostunut viikosta, ja on ollut avuliasta omaa induktioviikkoa varten hieman tutkailla kuinka paljon mikäkin ruoka-aine sisältää hhja. Minusta negatiiviset sh-rektiot on ylireagointia, vaikka ymmärränkin joidenkin ihmisten huolen. Toivoisin että kuitenkin Sanni osaat myös tarkastella muutamasta soraäänestä huolimatta sisältöäsi niiden positiivisten kommenttien enemmistön kautta, etkä suotta sensuroisi viikkoa. Olet kuitenkin tuonut juuri rasvan tärkeyde ja induktion lyhykäisyyden esiin, sekä myös tuonut negatiivisiakin huomioitasi omasta tilastasi esiin.

  11. 11

    kirsi sanoo

    Heippa! Yks syy minkä takia aloin blogias seuraamaan oli sun ihanat reseptit ja vhh ruokavalio. Vuosi sitten olotila oli koko ajan kuin turvonnut kala ja vatsa koko ajan enemmän tai vähemmän sekasin. Sitten päätin kesällä kokeilla induktiota ja otin mallia sinusta. 5kg lähti ylimääräistä mitä en ollut edes huomannut omistavani ja paino pysyi silti ihan normaalin puitteissa :) turvotus loppui ja vatsakin alkoi ensimmäisen järkytyksen jälkeen toimimaan. Vaikka keliaakikkona ei tuu sinänsä syötyä mitään pullamössöä hirveesti, olin silti onnistunut tankkaamaan niitä hiilareita. Sen jälkeen en sinänsä syö ihan tarkasti vhh mukaan mutta katson paljon mitä syön ja valitsen aina mielummin sen proteiinipitoisemman vaihtoehdon, hyvine rasvoineen. Ja siemennäkkäri pitää vatsanki onnellisena. Tämä on sinun ansiostasi kun niin vapaasti kerroit tästäkin vhh vaihtoehdosta mikä ei ollut ennen tullut ees mieleen. Kiitos siitä :)

  12. 12

    Nimetön sanoo

    Laitathan jatkossa ne hiilarit näkyviin yhtä tarkasti kuin ennenkin. Oli vajaan näköistä kun ne puuttui. Sehän on se oleellinen tieto jota ei saa piilottaa.

  13. 13

    sara sanoo

    Minä en ole lihava, kateellinen tai mitään muutakaan, mutta karsastan kaikkea liian tiukkaa tai fanaattista tapaa milloin minkäkin asian suhteen. Hoikka ihminen, jolla aineenvaihdunta toimii, saa kyllä turvotuksen pois ilman kitukuureja, joten minustakin tuntuu hieman pahalta lukea osaa näistä päivistä, kun on esim. pakko mennä liikkumaan suosituksista huolimatta. Minä olen vasta tällä viikolla alkanut treenaamaan joulun jälkeen, koska olin ensin sairaana ja sitten on vain ollut niin kiire tai ei ole huvittanut ja normaalisti kuitenkin liikun 3-6 kertaa viikossa. Ruokaliota olen pikkuhiljaa parantanut joulusta eikä vaatteet enää kiristä ja vatsa palautuu ”normaaliksi” tämän viikon aikana, kun taas liikun enemmän…

    En ymmärrä myöskään nyt pinnalla olevaa 5:2 (?) dieettiä, jossa lasketaan tiukasti kaloreita 2 päivän osalta ja pidetään ne hyvin alhaalla. Samaan lopputulokseen kun pääsee sillä, että syö 2 päivän aikana vähemmän, mutta ilman nälkää, pahaa oloa ja laskemista. Tässä ruokavaliossahan monet sitten vielä santsaavat ennen ”paastopäivää”. Itse tosin teen tällaista paastoa luonnostaan sellaisen päivän jälkeen, kun on tullut syötyä reilusti yli kulutuksen eikä seuraavana päivänä nälkä tule kuin vasta illalla.

    Näissä eri ruokavalioissa on positiivista se, että ihmiset oppivat laittamaan parempaa ruokaa, sisäistämään eri ruoka-aineiden energia-, rasva-, hiilihydraatti-, proteiini-, kuitu-, hivenaine-, vitamiini jne. pitoisuuksia, mutta minusta syömisessä tärkeintä on kuitenki maku, raaka-aineiden tuoreus ja tervellisyys ja se, ettei syö liikaa tai liian vähän pidemmällä aikavälillä.

    Anteeksi pitkä kommentti! Minustakin kannattaa jatkaa 2. viikko loppuun, koska monet ovat tässä mukana, mutta tiedän myös sen, että monet saavat tästä vääriä kimmokkeita. Niitä saa kyllä ihan mistä tahansa muualtakin, joten sinä et siitä ole vastuussa. Se, että monet pitävät induktiota tai karppausta ”sairaana” on taas asia, josta voi pohtia miksi näin on eikä vain leimata asian esittäjät negatiiviksi ja kateellisiksi läskeiksi (kuten joku kommentoija teki). ;)

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Miten olet tehnyt tuon pitsapohjan vai onko se munakas?

      Siinä on kolme paistettua kananmununaa pannulla paistettuna :) Niitä ei tajua kananmuniksi kun keltuaiset on piilossa lehtikaalin alla.

  14. 15

    Sara sanoo

    Mielenkiintoisia nämä ruokapostaukset, jatkat niitä ehdottomasti! :-)

    Ja sellaisen kysymyksen pistän tähän, että osaisitko suositella rasvaiselle ja finniarpiselle iholle jotain AHA- tai BHA happokuorintaa?

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Hei Sara!

      Paula’s Choicelta löytyy laaja valikoima AHA- ja BHA-kuorintoja, ne vain pitää tilata netistä (ei myydä Suomessa). Itselläni on juuri ekat Paulan AHA-tuotteet käytössä ja raportoin kevään aikana kokemuksista :)

      Kaupoissa on lopulta aika vähän AHA/BHA-kuorintoja, ja niitä löytääkin ensisijaisesti kosmetologeilta. Itse tunnen hoitolasarjoja niin vähän, että en osaa lähteä mitään niistä suosittelemaan. Paulaakin suosittelen vain sillä perusteella, että olen kuullut/lukenut netistä niin paljon myönteisiä kokemuksia :)

      http://www.paulaschoice-eu.com/shop/skin-care/exfoliants

      Kaupan happokuorinnoista minulla on kokemusta vain Clarinsista, se on kokeilemisen arvoinen mutta sopii paremmin kuivalle kuin rasvaiselle iholle. BHA on parempi rasvoittuvalle ihotyypille.

      http://www.clarins.co.uk/gentle-exfoliator-brightening-toner/C010201008.html?start=9

      • 15.1.1

        Jumping Juniper sanoo

        Tuossa Clarinsissa on myös BHA:ata, alempana incissä kuin AHA:a mutta on kuitenkin. Auttaa mulla tosi tehokkaasti finniröpelöihin.

        • 15.1.1.1

          Sanni sanoo

          Aa, okei :) Kiitos tiedosta. :) Miten multa on tuokin jäänyt huomaamatta… ^_^

  15. 16

    Miikkis sanoo

    Kiitos upeasta juttusarjasta! Olen saanut suunnattomasti uusia ruokavinkkejä ja uutta innostusta 3v sitten aloittamaani vhh-ruokavalioon. Tämä tuli täydelliseen aikaan joulun ruokapöhön jälkeen! Kiitos, kiitos, kiitos ♡

  16. 17

    Jonna.o sanoo

    Vaikka itse en tällä hetkellä noudata vhh ruokavaliota niin olen tykännyt ruokajutuistasi. Saan itse vinkkejä myös normaaliin ruokavalioon. Tee ihmeessä lisää ruokajuttuja ja unohda ihmisten typerät kommentit. Ja pidä EHDOTTOMASTI hiilihydraattimäärät jutuissasi. Joskus vuosia sitten kun aloitin Atkinsin dieetin koin hankalana hiilihydraattimäärien laskemisen juuri tuossa induktiovaiheessa. Muutenkin induktiovaiheessa oma ruokavalioni oli aluksi tosi suppeaa koska lihaa syön erittäin vähän ja ohjeita löysin pitkälti vain missä lihaa syödään ja paljon! Sun ruokajutut on tosi hyviä ja siitä voi olle monelle hyötyä painonpudotuksessa ja muutenkin niille haluavat kokeilla vhh ruokavaliota. Itse uskon että vhh ruokavalio sopii erittäin monelle kaikista parhaiten ja aivan mahtavaa jos joku sun blogin kautta löytää itselleen paremman tavan syödä. Plus ne kaikki muut vhh ruokavalion noudattavat saavat varmasti uusia vinkkejä ruokavalioonsa.

  17. 18

    Sara S sanoo

    ”mutta tiedän myös sen, että monet saavat tästä vääriä kimmokkeita.”

    Joku saa _aina_ jostakin vääriä kimmokkeita, aivan sama miten tahansa asiansa muotoilee, se pitää muistaa. Jokainen on pääasiassa omasta itsestään vastuussa ja loppupeleissä päättää itse mistä ottaa vaikutteita.

    Mielestäni tässä postaussarjassa ei ole ollut mitään sairasta tai liian provosoivaa. Itse ainakin olen sillä kannalla, että jatka niiden hiilihydraattigrammojen merkitsemistä Sanni :)

    • 18.1

      sara sanoo

      Kommenttini kylläkin jatkui, joten olemme asiasta samaa mieltä.

      ”…tiedän myös sen, että monet saavat tästä vääriä kimmokkeita. Niitä saa kyllä ihan mistä tahansa muualtakin, joten sinä et siitä ole vastuussa”. :)

  18. 19

    Elli sanoo

    Voi ei. Minunkin piti sitten tulla kirjoittamaan mielipiteeni, vaikka minultakin puuttuvat kaikki ravitsemusalan opinnot:)

    Ensinäkin se mitä olen karppauksesta lukenut ja sitä kautta ymmärtänyt, on että se ei todellakaan oikein toteutettuna edes sovi liian laihaa (mitä se nyt kellekin tarkoittaa) figuuria harrastaville. Karppaus on nimenomaan rasvadietti, ei proteiinidietti, joten oikein toteutettuna se auttaa pääsemään normaalipainoon. Näin ollen kovin laiha ihminen saattaa jopa lihoa muutaman kilon siinä missä ylipainoinen laihtuu muutaman kilon. Vaikka seuraavaksi mainitsemani henkilö onkin julkisuudessa saanut hyvin ristiriitaisen leiman, niin mainitsen hänet silti. Lääkäri Antti Heikkilä. En tunne henkilöä tai ole kovin paljon seurannut hänen kirjoitteluaan muuta kuin mielenkiinnosta karppausta kohtaan. Hänkin painottaa ruokavalion kehittämistä nimenomaan kakkostyypin diabeeteksen hoitoon ja muidenkin ns. elintasosairauksien hoitoon sekä selittämättömien vatsavaivojen tai epämuukavuustunteiden hoitoon. Plussana on kuulemma yleensä painon tippuminen ylipainoisilla. Eli hänkin painottaa sitä, että oikeaoppisella karppauksella ei pysty edes laihduttamaan itseään alipainoikseksi.

    Se, jos joku kehittelee karppauksesta oman versionsa, jossa jätetään hiilihydraattien lisäksi pois myös rasva tai kaikki eläinkunnan tuotteet tai joku muu oleellinen ko. diettiin liittyvä ruoka-aineryhmä, on ihan eri asia. Silloin ei voida kai puhua karppauksesta vaan pitäisi puhua itse keksimästään ruokavalista.

    Virallisterveelliseen ruokavalioon viittaaminen on myös aina hieman epäkunnioittavaa. Virallisterveellinen ruokavalio lautasmalleineen ja tiettyine vitamiineineen ei tietenkään sovi kaikille. Sen ehdottamista ratkaisuna on sama kuin ehdottaisi diabeetikolle sokeria, sillä pitäähän sokeria nyt vähän syödä.. :) Yhdelle ei sovi sokeri, toiselle vilja, kolmannelle ei mikään hiilihydraatti.

    Itse en ole vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, sillä olen (vielä) siinä onnellisessa asemassa että hiilihydraatit eivät ole aiheuttaneet itselleni vaivoja, mutta jos aiheuttaisivat, niin itsekin miettisin niiden rajoittamista terveydellisistä syistä.

  19. 20

    HanSu** sanoo

    Oh! Mulla tulee joskus ihan valtava himo tomaattimurskaan… Ei siis tomaatteihin. Vaan säilykemurskaan. Tässä varmaan osasyy! :)

  20. 21

    Hiisi sanoo

    On vaan pakko kehua, että sun ruoat näyttävät uskomattoman herkullisilta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.