Induktioviikko 2 – lauantai – ”jos metsään haluat mennä nyt”

Tänään tuli kaksi viikkoa täyteen induktiota (olin aloittanut jo lauantaina – blogin ruokapäiväkirja alkoi maanantaista).

Lähdimme viikonlopuksi pienelle yhden yön vaellukselle Isojärven kansallispuistoon.

Oloni oli hieman epäilevä. Vaikka yleinen fiilis oli ollut kakkosviikolla hyvä, en ole aikaisemmin kokeillut vaeltaa induktiotason hiilareilla. Olin varautunut siihen, että nyt olisi mahdollisesti vedettävä kaurapuuroa :D Pakkasin kuitenkin induktioon sopivat eväät kaurapuuropussien lisäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voin kertoa että kaurapuuroa ei tarvittu.

Energiatasoni tuntui täysin normaalilta ja jaksoin muiden tahdissa ongelmitta. Paitsi mäissä.

Tämä tosin on tuttu ilmiö AINA kun olemme vaeltamassa, normaaliruokavaliollanikin. Mäissä tuntuu kuin nilkkoihini ilmestyisi sementtirenkaat. Nyt en siis puhu mistään pienistä parinkymmenen asteen tömpäreistä vaan kunnon rinteistä joita joutuu melkein kiipeämään. Näissä olen aina aivan lopussa. Ja kenties mäet tällä kertaa tuntuivat vielä tavallistakin uuvuttavammilta. Palauduin ”mäkipuuskutuksesta” kuitenkin nopeasti ja kohta olinkin taas jatkamassa matkaa normaalisykkeellä ja hyvällä energialla.

Olen elätellyt toivoa, että juoksuharrastukseni myötä kohentunut yleiskunto ja parantunut hapenottokyky helpottaisivat myös noita mäkihaasteita. Tietysti induktio-tason hiilarit taustalla marraskuinen Isojärven vaellus ei varmastikaan tarjonnut optimaalisia olosuhteita asian testaamiseen. Koska ymmärrän niin huonosti elimistön toimintaa liikuntasuoritusten ja erilaisten rasitustilanteiden aikana, myönnän, että minulle on aikamoinen mysteeri miten jo parikymmentä metriä  jyrkkää mäkeä voi vetää ihmisen hetkessä ihan piippuun. Kun sama ihminen jaksaa kuitenkin tehdä suhteellisen kovan rasitustason punttitreeniä.

Olisi kyllä ihan älyttömän kiinnostavaa mennä joskus perusteelliselle luennolle aiheesta ”Näin kroppa toimii erilaisten liikuntasuoritteiden aikana” :)

.

Lauantaina syötiin:

Induktioviikko2_lauantai_aamiainen

AAMIAINEN:

Kaksi mukia kahvia

aamiaisen pakkasin rasiaan ja söin vasta autossa matkalla kansallispuistoon

uunilohta, salaattia ja parsakaalia (eilisillan jämät)

Yhteensä: noin 2 g

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LOUNAS:

Kolmen munan sienimunakas (tehty valmiiksi kotona)

unohdin ottaa kuvan munakkaasta, se oli jo kadonnut mahaani kun muistin ruokapäiväkirjan :)

3 munaa

20 g soijakermaa

50 g kantarelleja

45 g tomaattia

timjamia, suolaa, pippuria, chili-hiutaleita

Yhteensä: 2,7 g

 .

SNACK:

muutama haukkaisu Quest-patukasta

20 g hasselpähkinää ja mantelia

3 dl sokeroimatonta viinimarjamehua

Yhteensä: noin 5,3 g

Induktioviikko2_lauantai_illallinen

ILLALLINEN:

Teimme nuotiolla juustofondueta. Muut dippasivat fondueen perunaa ja patonkia, minulla oli omat dipattavat.

Alkuruoaksi kylmäsavulohta ja piparjuurimajoneesia (muut söivät ruisnappien päällä, minä siemennäkkärin)

itse paikan päällä valmistettu juustofondue

100 g tofua (olin paistanut palat valmiiksi kotona)

50 g kesäkurpitsaa suikaloituna

50 g selleriä suikaloituna

Yhteensä: noin 7,1 g

Nautin myös muutaman mukin punaviiniä – kyllä, tähän päättyi alkoholittomuus. Olinhan tänään virallisesti jo saanut kahden viikon induktion päätökseen.

(Miksi sitten ylipäänsä ruoan osalta jatkoin vaelluksella induktio-tasoa? Koska olin päättänyt tehdä induktiosta teemaviikot ja halusin saada mukaan kokonaisen kahden viikon ruokapäiväkirjan :) Toki jos olo olisi ollut huono olisin vetänyt kaurapuuropussit ja mehukeiton esiin.)

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Marraskuinen ulkolämpötila ei ole ihanteellisin olosuhde nauttia juustofondueta, tuli huomattua. :) Mutta hyvää oli hieman jähmettyneenäkin – dipatessa oli oltava nopea :D

PÄIVÄN HIILIHYDRAATIT YHTEENSÄ: noin 17,1 g

Kommentit
  1. 1

    Jonttu sanoo

    Minulla olisi sellainen teoreettinen kysymys mielessä, että jos henkilö syö alakarppauksen mukaisesti mutta ei ole aloittanut tuota ruokavaliota induktiolla, voiko olla, että esim. erittäin niukkahiilihydraattinen aamupala voisi aiheuttaa näin syövälle henkilölle heikon olon (vaikka aamiaisessa runsaasti rasvaa ja proteiinia), jos hänen keho ei jotenkin osaa hyödyntää esim. aamiaisen rasvoja, kun ei ole rasvanpoltolla (ainakaan yhtä suorasti kuin induktiolla oleva tai induktiolla alakarppauksen aloittanut henkilö)?

    • 1.1

      Sanni sanoo

      voiko olla, että esim. erittäin niukkahiilihydraattinen aamupala voisi aiheuttaa näin syövälle henkilölle heikon olon

      En usko, sillä kyllähän ihan normiruokavalioinenkin ihminen syö välillä vähähiilihydraattisia aterioita, esimerkiksi aamiaiseksi pelkkää munakasta. Eikä siitä seuraa mitään huonoa oloa. On luonnollista, että aterioiden ravintoainekoostumukset vaihtelevat, elimistö handlaa sen kyllä.

      • 1.1.1

        Jonttu sanoo

        Itse en syönyt koskaan aiemmin munakasta aamupalaksi. Entiset aamiaiseni olivat oikeastaan aika hiilihydraattipommeja: kaurapuuroa, ruisleipää, tavallista maitoa, banaani, tomaattia ja kurkkua. Hieman rahkaa saattoi olla lisänä.

        Munainho on nyt hävinnyt maustetut munakkaat löydettyäni, tosin pelkkä keitetty muna ei maistu. Voisin syödä munakasta joka aterialla. :)

        • 1.1.1.1

          Jonttu sanoo

          Kukkakaalista olen myös oppinut tykkäämään. Aivan ihanaa. Mutta ei niin hyvää pannulla paistettuna läheskään kuin höyrytettynä. Tuota höyryttämistä vasta opettelen. Pieni ongelma on se, että puurokattila on hieman liian matala tuohon hommaan (tai koen niin) ja sitten korkeampi kattilani on taas liian korkea (sihti jää liian kauaksi kiehuvasta vedestä). Pitänee vain opetella. On todella hankalaa näin pari päivää höyryttämistä testailleena saada itse pääruoka ja lisuke samaan aikaan valmiina lautaselle. :D

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Olen kuullut tuosta jonkun lukijan vinkkaamana aiemmin. Täytyisi joskus käydä apteekissa tutustumassa.

  2. 3

    Satu sanoo

    Aloitin dieetin viime viikon tiistaina. Perjantaina söin hiilareita koska illalla oli tiedossa alkoholin nautiskelua runsaammalla kädellä :D. Eilen mittasin ketostitxillä että olen vieläkin ihan reippaasti ketoosissa. Tänään jatkan dieettiä. Hyvin on sujunut ja tämä on mun toinen kerta ketoosissa. En syö maitotuotteita melkein ollenkaan ja syön lihaa niin dieetillä olo on ollut helppoa :) kauheasti en ole huomannut muutoksia vartalossa (olen ottanut kuvia viikoittain) mutta olo on hyvä!

  3. 4

    sara sanoo

    Muistaakseni tästä aiheesta oli jo ainakin kommenttilaatikossa juttua sen taannoisen liikuntapostauksen yhteydessä. Anaerobinen ja aerobinen liikunta ovat eri asia ja hiilihydraatit auttavat jaksamaan pitkäkestoista aerobista liikuntaa. Portaat ja ylämäet on varmaan helpoin tapa mitata omaa peruskuntoa.
    Google varmaan löytää parempaa tietoa. ;)

    Itse pyöräilen kesällä paljon pitkiä (< 60 km) lenkkkejä ja lenkin jälkeen pasta on melkein paras ruoka. Ja silloin se ei edes turvota toisin kuin jos söisin saman annoksen päivänä, jolloin tekisin maksimissaan tunnin lihaskuntotreenin. Lenkkiä ennen syön ison lautasellisen kaurapuuroa lisukkeilla.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      hiilihydraatit auttavat jaksamaan pitkäkestoista aerobista liikuntaa

      Tässä tulee taas tämä eri lähteiden näkemys… Moni sanoo (oma pt:ni mukaanlukien), että pitkäkestoisesssa (matalasykkeisessä) liikuntasuorituksessa kroppa käyttää polttoaineena ensisijaisesti rasvavarastoja. Ja että päinvastoin lyhyissä, kovatehoisissa suoritteissa energia otetaan ensisijaisesti glykogeenivarastoista.

      Portaat tai puntinnosto ei mun mielestä kummatkaan ole pitkäkestoisia suoritteita. Jos en jaksaisi punttiakaan, niin sitten ymmärtäisin voimien loppumisen mäissä ja portaissakin. Mutta miten jaksan yhtä mutta en toista…. No, nämä on niin monimutkaisia juttuja että ei mun tiedoilla tällaisia voi odottaa ymmärtävänkään :)

      • 4.1.1

        Jonttu sanoo

        Itse en tunne töissä jaksavani normaalisti tällä hiilihydraattimäärällä. Ja työ vastaa mielestäni aerobista liikuntaa, esim. juoksemista.

      • 4.1.2

        Siru sanoo

        Kroppa toimii kaikilla niin eri tavalla, itse esimerkiksi ennemmin yritän saada hiilarit hyvistä lähteistä kuin karsin niiden määrää. Olen kokenut, että runsaatkaan hiilarit eivät kohdallani aiheuta suuria turvotuksia tai muitakaan haittoja. Olen töissä jaloillani pitkin päivää ja vapaallakin suht aktiivinen eikä jaksamisen suhteen ole yleensä myöskään ongelmaa. Tai no, useimpien asioiden kohdalla… :D

        Mä olen monta kertaa päättänyt aloittaa juoksuharrastuksen. Väittäisin olevani ihan kohtuullisessa kunnossa; uinti ja kävely sujuu, pyöräillä jaksaa useamman kymmenen kilsan lenkkejä, crosstrainerilla vipellän kuin aropupu. Mutta se juoksu. Tarmoa uhkuen olen kiskaissut jalkaan uudenkarheat lenkkarit ja auringon kanssa kilpaa loistavat trikoot, hetken ihastellut omaa mahtavuuttani ja sitten lähtenyt kevyesti hölköttämään tietä pitkin. Parin lyhtytolpanvälin jälkeen alkaa hengitys käydä vaikeaksi. Hikeä pukkaa kolmannella tolpalla. Neljännellä alkaa kylkeen pistää, viidennen kohdalla juuri ja juuri aivot rekisteröivät ennätyksellisen maksimisykkeen ennen kuin näkö täysin hämärtyy. Lenkki poikkeuksetta päättyy siihen, että raahaudun takaisin sohvalle joka raaja täristen ja vannon, ettei ikinä enää.

        Sitkeällä harjoittelulla tuosta varmasti pääsisi yli, mutta mä olen nyt toistaiseksi päättänyt hyväksyä sen, että toiset ihmiset ovat luontaisia juoksijoita ja toisessa ääripäässä olen sitten minä.

        • 4.1.2.1

          sanoo

          Pakko kommentoida. Aloitin juoksun viime kesänä täysin nollasta. En ollut aiemmin elämässäni koskaan ollut juoksulenkillä! Lihaskunto oli tosi hyvä, crosstraining oli harrastuksena. Mutta aerobinen kunto ihan paska. Sanoisin, että vaikka itse väität aloitustasi ”kevyeksi hölkäksi”, se on aivan liian nopeaa, jos väsyt heti. Kannattaa mieluummin aloittaa KEVYT hölkkä-kävely-hölkkä-meiningillä, enemmän kävelyä! Heti jos alkaa tuntua pahalta, kävelet. Juokseminen lenkillä ei ole sama asia kuin juokseminen bussiin.

        • 4.1.2.2

          sara sanoo

          Oma kokemus perustuu vain omaan jaksamiseen ja toisaalta näihin maantiepyöräilijöiden ja maratonareiden ruokavalioon kilpailuissa. Tavallinen varmaan pärjää ilman hiilihydraatteja ja toki on urheilijoitakin, jotka ovat vhh- ruokavaliolla.

          Ylämäkiä ja portaita käytetään usein mittaamaan peruskuntoa (peruskestävyys), punttitreenillä voi mitata lihaskestävyyttä tai miksi sitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Aerobisessa liikunnassa hengästyy kun taas pelkkiä punttia nostellessa ei (ainakaan yhtä voimakkaasti).
          Itse vaikkapa flunssan jälkeen, kun olen jo tervehtynyt, voin tehdä kevyttä lihaskuntotreeniä, mutta hengästyn ja väsyn herkemmin, jos syke vaikka juostessa nousee enemmän. Lihaskuntotreeniä varten minä en tarvitse mitään hiilihydraattitankkausta. ;)

          Ruokavalio ja anaerobinen/aerobinen ei nyt suoraan liity toisiinsa. Kirjoitin kommenttia ajattelematta punaista lankaa… Toki sinä vhh- dieetillä ja ketoosissakin voit päästä kevyesti mäkiä ylös, kun olet saanut ns. peruskuntoa paremmaksi.

      • 4.1.3

        Heidi sanoo

        Vaelluksella kyse on pitkäkestoisesta, pääasiassa kevyestä suorituksesta. Oletan että lyhyelläkin vaelluksella sulla on kantamuksia. Se mäki on se kovatehoinen osuus ja ilmeisesti se on liikaa sun kunnolle tai sitten ruokavalio haittaa sitä. Jos haluat kehittää kuntoasi, niin juoksuharjoitteluun kannattais sisällyttää myös vauhtileikittelyjä, intervalleja tai muita vauhtikestävyyttä parantavia harjoituksia. Kunnon kehitys tyssää helposti jos jämähtää samanlaiseen treeniin ja jos se on yksipuoleista. Juoksussa olisi hyvä tehdä sekä kevyitä ja lyhyitä, että vauhdikkaita ja pitkiä harjoituksia ja kaikkea siltä väliltä.

        • 4.1.3.1

          Sanni sanoo

          Oletan että lyhyelläkin vaelluksella sulla on kantamuksia.

          Jep, rinkka on aina messissä :)

          Olenkin alkanut pikkuhiljaa lisäämään juoksulenkeilleni pieniä intervalleja, se on itse asiassa ihan hauskaa vaihtelua :)

          Katsotaan josko mäkikestävyys on yhtään parempi vuoden kuluttua :D

  4. 5

    Tiia sanoo

    Mä en väitä osaavani selitää tämän fysiologista puolta, mutta eikö se niin mene, että se kehittyy, mitä reenaa.

    Mä en tietenkään tiedä, mitä vauhtia juokset, mutta et varmaan hirveän kovaa, jos suurin ongelma jaksamisessa on tylsistyminen:D (En edelleenkään itse väitä jaksavani juosta edes minuuttia ja juoksumatolla en puoliakaan siitä:)).

    Punttitreeni on taas vähän eri, koska siinä rasitetaan vain yhtä lihasta/lihasryhmää kerralla.

    Sen sijaan jyrkän mäen kiipeäminen on eräänlainen hiitti, missä joutuu käyttämään kaikkia lihaksia kovalla teholla yhtä aikaa.

    Ravihevostakin voi ajaa vaikka 3-5 kertaa viikossa tunnin hölkkälenkin, jolloin se on varmasti hyvässä peruskunnossa. Mutta sillä pohjalla sillä ei silti varsinaisessa kilpailusuorituksessa ole mitään jakoa. Ensinnäkään ei mitään mahdollisuutta päästä kilpailuvauhtia ja toisekseen kroppa ei kestä sitä.

    Sen sijaan ajetaan hiittiä, eli kovempaa (esim 75% kilpailuvauhdista), rankempaa ja huomattavasti lyhyempää harjoittelua.

    Pelkkä hölköttely ei valmista keuhkoja ja sydäntä kilpailusuoritukseen. (Maalaisjärjellä päätteilisin tämän olevan se villakoiran ydin)

    Eli käytännössä jos sun ultimaalinen tavoite jostain syystä olisi jaksaa mäissä, kannattaisi lopettaa salimatka alaovelle ja juosta raput ylös, hölkötellä alas ja toistaa pariin kertaan.

    Ehkä? Luultavasti joku enemmän asiaan perehtynyt osaa selittää paremmin.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Eli käytännössä jos sun ultimaalinen tavoite jostain syystä olisi jaksaa mäissä, kannattaisi lopettaa salimatka alaovelle ja juosta raput ylös, hölkötellä alas ja toistaa pariin kertaan.

      ^_^ :D Heh.

      Tuossa mitä kirjoitit oli mun korvaan järkeä, eli tosiaan – salitreenissä rasitan vain yhtä lihasryhmää kerralla mikä on eri juttu kuin mäessä. Kun lähes kaikki kropan lihakset joutuu yhtäkkiä samaan aikaan normaalitasosta huomattavasti korkeamman rasituksen kohteeksi niin kai siinä tosiaan menee hetkessä piippuun. Tunne vain on niin absurdi… Yhtenä hetkenä kävelet siinä tyytyväisenä rinkkoinesi, ja sitten otat viisi askelta ylämäkeen ja jo alkaa syke nousemaan ja henki pihisemään. Vielä 10 askelta ja olo on kuin joku olisi avannut mun energiahanan ja tyhjentänyt kaiken. Hullua. Muut jatkaa siellä samaan tahtiin kuin tasaisellakin, niinkuin ei mitään…

  5. 6

    Laura sanoo

    Hiilihydraateista retkeilyyn.. missä te yövyitte tuolla retkellä? Kiinnostaisi itseäkin tuo homma..

  6. 7

    Vilma sanoo

    Hapenottokykyyn vaikuttavat mm. sydämen iskutilavuus, syketaajuus, hemoglobiini, verenpaine sekä veren happikyllästeisyys. Ilmassa on vähemmän happea kosteassa tai korkealla, mistä syystä noissa olosuhteissa hengästyttää enemmän ja syke nousee kompensoidakseen vähentynyttä hapen saantia. Itse huomasin tämän Yosemiten kansallispuistossa patikoidessani, syke nousi taivaisiin hetkessä ja puuskutin kuin sydäntautinen. Sen sijaan miehelläni ei ollut mitään ongelmia. Veikkaan yhdeksi syyksi hemoglobiinia (minun 120-130 versus miehen yli 160). Hemoglobiini kannattaakin tarkistuttaa, jos ylämäissä hengästyttää. Hedelmällisessä iässä olevalle naiselle, joka on enimmäkseen kasvissyöjä, suosittelen joka tapauksessa lyhyttä rautakuuria pari kertaa vuodessa.

    Toki vähähiilihydraattinen ruokavaliokin vaikuttanee asiaan, kun glukoosia ei ole niin paljon tarjolla aerobista metaboliaa varten ja maksan glykogeenivarastot alkavat käydä vähiin. Tarkemmin en valitettavasti osaa asiaan ottaa kantaa, biokemian opinnoista kun on jo vierähtänyt muutama vuosi :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.