Henkilökuvassa kosmetiikkakemisti

Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

VesaRamo_artikkelikuva

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

VesaRamo_artikkelikuva2

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Artikkelikuva5

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

Artikkelikuva1

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Artikkelikuva4

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään usein SLES). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLES ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Artikkelikuva2

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

Seuraavassa, myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet.

Edit. Osa 2 – elokuu 2013.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Kommentit
  1. 4

    Bemu sanoo

    Ihan näin ensi lukemalla takerruin heti kohtaan:
    ” Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita”

    Miten sitten selittyy se että halvassa tuotteessa on aivan sama inci kuin puolta kalliimmaassa? Puhun nyt tietystä hiusöljystä eli BC Miracle Oilista.

    Miksi hänellä on kemian maisterin koulutus eikä insinöörin??

    Onneksi kaveri on ollut sun hellävaraisessa haastattelussa eikä mun kolmannen asteen ristikuulustelussa :D :D
    Voi että tämä on kiinnostavaa! Tällaista tietoa ei saa mistään – paitsi tietystä blogista <3 Mä haluan tietää onko tosiaan niin että kalliimmassa ryppyvoiteessa on enemmän tehoa kuin halvemmassa! Tokihan aina joutuu maksamaan lisämaksua Brändistä, mutta peittoaako se kalliimpi tuote sen halvemman siitä yksinkertaisesta syystä että se on parempi.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Miksi hänellä on kemian maisterin koulutus eikä insinöörin??

      Nyt täytyy taas sanoa että en ymmärrä kysymystä. :) (Tosin en ole käynyt yliopistojakaan, ehkä se selittää.)

      Helsingin yliopiston sivuilta:

      ”Kemistin tutkinnot. Kemian opintojen ensimmäinen, kolmivuotinen vaihe on luonnontieteiden kandidaatin (LuK) tutkinto. Toisessa, kaksivuotisessa vaiheessa suoritetaan filosofian maisterin (FM) tutkinto. Maisterivaiheen opinnot voi halutessaan suorittaa erityisissä maisteriohjelmissa.”

      Kemian laitokselta valmistunut filosofian maisteri voidaan kaiketi lyhentää ’kemian maisteriksi’…?

      • 4.1.1

        Bemu sanoo

        Joo, minähän vastaan kysymyksillä ja kysyn vastauksilla :D :D
        Noiden kahden välinen ero näyttää siis olevan työtehtävissä;
        eli
        ”Kemiaan suuntautunut MAISTERI voi työskennellä tutkimus- laadunvalvonta-, tuotekehitys- tai hallintotehtävissä. Tehtävänimike voi olla kemisti, tutkija, laboratoriopäällikkö, tuotekehityspäällikkö tai sairaalakemisti. Työpaikkoja on erityisesti teollisuusyrityksissä, terveydenhuollossa, ympäristölaboratorioissa, ympäristöministeriössä, elintarvikevirastossa, tullilaboratoriossa ja yliopistoissa”
        kun taas
        ”Kemiantekniikan INSINÖÖRIT toimivat tyypillisesti esimies- tai asiantuntijatehtävissä. He työskentelevät useimmiten tuotantoprosessien suunnittelutehtävissä, käyttötehtävissä ja laadunvalvonnassa”

        KOTIKEMISTIT taas sekoittelevat erilaisia aineita yhteen ja toivovat että edes koira syö *virn*

        • 4.1.1.1

          Elina sanoo

          Siis tottakai Filosofian maisteri eikä insinööri. Insinöörithän ovat tekemisissä enemmän tekniikan kuin litkujen kanssa.

          Itse opiskelen kemiaa yliopistossa ja olenkin miettinyt, pitäisikö itsekin ”pyrkiä” kosmetiikkateollisuuden pariin. :)

          • 4.1.1.1.1

            Bemu sanoo

            Nii-in, sepä kiinnostava tieto tässä tulikin. Eli kemian opiskelu onkin monimuotoista eikä vain yhteen asiaan suuntautuvaa :)) Kyllä meilläkin litkujen kanssa ollaan tekemisissä, mutta homma on vaan ihan erilaista. Entinen Kemira palkkasi kemistejä kun maaleja valmistettiin, on rakennuslaastit ym. Kemia tuntuu olevan aika hyvä ala opiskella; sen kautta voi jopa työllistyä nykypäivinä :)

      • 4.1.2

        Serafia sanoo

        Diplomi-insinöörit valmistuvat teknillisistä yliopistoista, ja esimerkiksi minusta tulee kemian DI. Lisäksi tietyistä ammattikorkeakouluista valmistuu insinöörejä, mutta se on alempi korkeakoulututkinto, esim. kemiantekniikan insinööri. Ei-teknillisistä yliopistoista ei valmistu insinöörejä, vaan filosofian maistereita.

    • 4.2

      Veppe sanoo

      ”Miksi hänellä on kemian maisterin koulutus eikä insinöörin??”

      Minä olen roikkunut yliopistolla about vuosikymmenen, enkä ymmärrä tätä kysymystä ollenkaan… Onko jokin syy, miksi työhön haluttaisiin nimenomaan insinööri?

      Kemia on luonnontiede, jota sellaisenaan opiskellaan yliopistossa, jossa suoritetaan perustutkintona kandidaatin ja maisterin tutkinnot ja haluttaessa jatkotutkintona lisensiaatti ja/tai tohtorintutkinto. ”Kemian maisterilla” tarkoitetaan kemia pääaineenaan maisteriksi kouluttautunutta, joka kelpaa kaikenlaisiin kemian alan tehtäviin, niin teollisuudessa kuin tutkimus- tai opetustehtävissä, toki erikoistumisestaan riippuen.

      Ammattikorkeakoulut tarjoavat teknisemmin painottunutta luonnontieteellistä koulutusta, josta voi valmistua esimerkiksi kemiantekniikan insinööriksi. Tällaisessa koulutuksessa ei opiskella varsinaisesti kemiaa luonnontieteenä, vaan nimenomaan kemian tekniikkaa.

      Kumman tahansa koulutuksen saanut voi hyvin toimia esimerkiksi tuotekehittelytehtävissä. Jos kuitenkin vaaditaan syvällisempää kemian tuntemusta, laittaisin rahani ennemmin yliopistokoulutettuun kemistiin. Joka tapauksessa, en ymmärrä mitään ihmetyksen aihetta haastateltavan tutkintotaustassa…

      • 4.2.1

        Bemu sanoo

        Mulle oli vaan outo nimike Kemian maisteri, Kemian ja prosessitekniikan insinööri taas on tuttu.
        ”“Kemian maisterilla” tarkoitetaan kemia pääaineenaan maisteriksi kouluttautunutta, joka kelpaa kaikenlaisiin kemian alan tehtäviin”. Ei sentään joka paikkaan vaan juuri nimenomaan tällaisiin paikkoihin kuin tämä meidän kosmetiikkakemistimme.

        Esim. TVO vaatii ihan erilaisen kemian koulutuksen, sinne mennään kemian diplomi-insinöörin papereilla.

        Se, kummalle minä rahani laitan riippuu tulevasta työpaikasta, en yliopistotason koulutuksen ”paremmuudesta”

        • 4.2.1.1

          Veppe sanoo

          :D No johan siitä väittely tuli!

          ”Kaikenlaisilla tehtävillä” en suinkaan tarkoittanut sitä, että kemian FM:llä voisi ihan mihin tahansa työpaikkaan päästä, vaan sitä että suuntautumisvaihtoehtoja on maistereillakin monenlaisia.

          ”Se, kummalle minä rahani laitan riippuu tulevasta työpaikasta, en yliopistotason koulutuksen “paremmuudesta””

          Ehkä vähän loukkaannuit tai et ymmärtänyt mitä tarkoitin… Kukaan ei väittänyt yliopistoa paremmaksi – sanoin ”JOS vaaditaan syvällisempää kemian tuntemusta”, ja tarkoitin että tällöin konsultoisin kemiaa tieteenä opiskellutta. Jossakin teknisemmässä taas suuntaisin katseeni ehkä insinööriin. Eli nimenomaan siitä työpaikasta riippuen, sitähän minäkin yritin sanoa! :p

          Yritin selventää asiaa, koska näytti siltä että monet eivät tunne kyseisiä koulutuslinjoja – en haastaa ketään kärkkääseen taistoon tai pilkunviilaukseen.

          • 4.2.1.1.1

            Sanni sanoo

            Pahoitteluni muuten että en itse ole osallistunut tähän keskusteluun, mutta kun minulle yliopisto-opinnot ja niihin liittyvät tutkinnot ja nimekkeet ovat hyvin vieraita vesiä.

          • 4.2.1.1.2

            Bemu sanoo

            Erinomaisen hyvä väittely tulikin :D Ilman kommenttiasi en olisi koskaan lähtenyt hakemaan tietoa näistä ja huomannnut miten laaja-alainen kemia on!!
            Tuntuu että ei ole alaa jossa ei tarvittaisi ”kemistiä”. Ja jokaisessa meissä tuntuu asuvan pieni kemisti *reps*

  2. 5

    Titi sanoo

    Kiitos todella kiinnostavasta haastattelusta! Tiedonhalusi ansiosta mekin sivistymme! Odotan innolla kakkososaa! :)

  3. 6

    Siiri sanoo

    Hyviä kysymyksiä, mutta miksi myrkyt lakkaavat kiinnostamasta, kun puhutaan hiusväreistä? PPD:stä ja muista hiusvärien myrkyistä kannattaa lukea esim. kemiantekniikan DI Anja Nysténin kirjoituksia (kirja Kemikaalikimara ja samanniminen blogi). Siellä on perattu incejä ja usein käsitelty Simin ja muiden hiustuotefirmojen harhaanjohtavaa mainontaa.

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Miksi myrkyt lakkaisivat kiinnostamasta kun puhutaan hiusväreistä…? En ymmärrä. Ainakaan minun haastateltavani ei mitenkään kieltänyt hiusvärien sisältämien ainesosien herkistävyyttä ja painotti, että hiuksia värjätessä ottaa aina riskin.

      • 6.1.1

        Siiri sanoo

        Hei, anteeksi, minulle tuli kommenttia kirjoittaessani äkkilähtö ja muotoilin asiani töksähtävästi ja epäymmärrettävästi. Totta, että haastateltava ei kiistänyt hiusten värjäämisen riskejä noin yleensä, mutta ei hän halunnut niitä käsitelläkään vaan pelkästään vähätellä. Se, että yksittäinen vakava väriaineiden aiheuttama sairaustapaus saa nykyään enemmän huomiota kuin aiemmin, pitää varmasti paikkansa, mutta tuo vertaus entisaikojen vaarallisempiin hiusväreihin oli silkka silmänkääntötemppu – sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä arvioitaessa tämän päivän hiusvärien riskejä. Niitä ei voi mitenkään rinnastaa parabeenien tai silikonien ”riskeihin” eikä tietääkseni oikein minkään muun kosmetiikan alaryhmän riskeihin. Sinä olit todella paneutunut haastattelun tekemiseen ja se oli täynnä mielenkiintoista tietoa, mutta ehkä henkilökohtaisistakin syistä (= ensimmäiset harmaat…) tuo yksi kohta jäi mietityttämään minua. Uskomme niin vahvasti siihen, että värjätyt hiukset kaunistavat meitä, että emme halua ajatella, mitä päähämme sivelemme, vaikka esim. ihokosmetiikkaa ja elintarvikkeita valitessamme olisimme hyvinkin tarkkoja. Tätä suunnilleen tarkoitin. Nyt aion ajelehtia aiheesta vielä enemmän sivuun… Värjään itsekin hiuksiani, mutta kumma kyllä esteettiset mieltymykseni ovat pikku hiljaa itsestään kääntyneet sille kannalle, että värjätyt hiukset niin itselläni kuin muillakin yleensä jotenkin häiritsevät silmääni. Suurin osa naisista näyttäisi mielestäni kauniimmalta ilman värjäystä (olettaen, että hiuksista muuten pidetään hyvää huolta ja leikkaus on kaunis). Minusta varsinkin kaltaisillani ikääntyneemmillä naisilla (35+) värjätyt hiukset yleensä saavat ihon näyttämään vanhemmalta. Meikitkin näyttävät minusta kauniimmilta, jos hiukset ovat luonnollisen väriset, etenkin pirteän väriset karkkipäivämeikit. Toivottavasti en loukannut sinua, ihana Sanni :) PS. Tuo tuorein meikkisi on pyörryttävän kaunis. Koralli ja vihreä on vaatteissakin suosikkiyhdistelmäni :)

        • 6.1.1.1

          Sanni sanoo

          Toivottavasti en loukannut sinua, ihana Sanni :)

          Et loukannut :) Ymmärrän oikein hyvin sinunkin kantasi hiusvärien kemikaaleihin, mutta tähän:

          haastateltava ei kiistänyt hiusten värjäämisen riskejä noin yleensä, mutta ei hän halunnut niitä käsitelläkään vaan pelkästään vähätellä.

          haluan vielä palata.

          Tietystikin täytyy haastattelua lukiessa ottaa huomioon ja ymmärtää, että haastateltava edustaa hiusvärejä valmistavaa yritystä, ei pelkästään kemistien ammattiryhmää (hänet on siis jutussa assosioitu Simiin, vaikkei juttu Simiä käsittelekään), joten luonnollisestikaan hän ei lähde hiusvärejä sen voimakkaammin ”teilaamaan”. Kuitenkaan en itse kokenut Rämön missään nimessä vähättelevän kemikaalien vaaroja. Hänen lausuntonsa asiasta on itse asiassa hyvin samoilla linjoilla Teknokemian Yhdistyksen kanssa, tahon, joka ei edusta mitään tiettyä kosmetiikkavalmistajaa ja on puolueeton.

          Olin muuten itse kirjoittanut alkuperäiseen versioon ”Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina pienen riskin”, ja Rämö kehotti minua oikoluennan jälkeen poistamaan sanan ’pienen’. Hiusten värjäys on aina riski, eikä mikään pieni sellainen, ja sen Rämö halusi tuoda esiin.

  4. 7

    Tiina sanoo

    Kiitokset mielenkiintoisesta jutusta,kuinkas me kuluttajat muuten saisimme tälläistä tietoa!

    Rentouttavaa Juhannusta:-)

  5. 10

    MaikkiP sanoo

    Kuulostaa todella kiinnostavalta, odotan innolla jatkoa! :) Itseäni on viime vuosina kiinnostanut ja välillä huolestuttanutkin eri kemikaalien yhteisvaikutus, eli ns. kemikaalicocktail. Tuliko tästä Rämön kanssa puhetta? Voihan olla, että laboratoriotesteissä yksittäin testattuna parabeenit ja muut ovat turvallisia, mutta joka päivä altistumme lukemattomille muillekin kemikaaleille, harmittomille ja haitallisille. Tästä olisi mukava lukea lisää, jos johonkin juttuusi mahtuu. :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Emme puhuneet ”kemikaalicocktailsta”. Jutunjuurtahan tosiaan riittäisi vaikka kuinka mutta haastatteluaika on rajallinen… (Sitä omaa taskukemistiä odotellessa… Joulupukki?)

  6. 11

    Iipazzuu sanoo

    Nyt kyllä osu kemianopiskelijalle kiinnostava haastattelu. Suuret kiitokset! :)

  7. 15

    Helinää sanoo

    Mielenkiintoinen haastattelu. Kiitos!
    Ei sitten ihme että Hieno suomalainen shampoo saa päänahan kutiamaan aivan mahdottomasti, siinä on SLES ensimmäisenä ainesosana. En ole sitten yhden juhannussaunan sattunut siihen shampooseen.

  8. 17

    Korppu sanoo

    Itse olen haaveillut sellaisesta shampoosta, joka pesisi kerralla kunnolla ja jättäisi hiukset sopivan karheiksi ja mattaisiksi. Kaupan hyllyltä valittuna ei missään kohtaa lue ”KARHEA MATTA” vaan yleensä kaikkea muuta mahdollista, mutta onneksi hiukset saa tapettua uudestaan muillakin keinoin ja ”the look” pysyy asiallisena.

    Vai miten on? Löytyykö kiillottomia ja peseviä shampoita? Itsellä tuntuvat hiukset menevän järkyttäväksi sellaisista, täytyy kahden päivän välein vähintään pestä kun ovat niljakkaat, vaikka muuten menee viikko helposti ilman… Pitäisi vain ajaa kalju, mutten tiedä miten sekään pidetään kaljuna (;

    Vähän tylsän vähän yksityiskohtia tässä jutussa. Tai sitten olen vain niin uuno, olisin kaivannut jotain selostusta ja syväluotaavampaa juttua ja ehkä selitystä ja pohjustusta ja tadaa – kirjoitappa kirja, niin katsotaan uudestaan. Tai jotain :D

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Löytyykö kiillottomia ja peseviä shampoita?

      Joo, syväpuhdistavat :D Osta siis Deep Cleansing Shampoo. Tai ainahan voit kokeilla Fairya (ja tämä ei ollut vitsi, ihan samoja peseviä ainesosia siinäkin on, tosin erittäin tujuna versiona ilman mitään hoitavia ja antistaattisia aineita = takuuvarma kiilloton takkutukka ^_^).

      Vähän tylsän vähän yksityiskohtia tässä jutussa.

      Heh, juttu oli jo tällaisenaankin minusta liian pitkän blogitekstin rajalla :D Minusta blogiformaatin postausten kuuluu olla lyhyehköjä ja helposti ”nautittavia” ^_^

  9. 18

    Auruanmami sanoo

    Kiitos Sanni!
    Ihana lukea oikeasti alalle koulutetun ihmisen infoa ’kosmetiikkapahiksista’!
    Olen NIIN kyllästynyt kaikkeen netissä leviävään mutu-tietoon!

    Ja asian vierestä, tuli hiusjutuista mieleeni. Olen löytänyt muumiselvityssuihkeelle korvaajan: S-ryhmän oman Vesipedon selvityssuihkeen. Ainakin oma ja tyttären tukka selvittyvät tällä paremmin kuin muumilla. (bonuksena hintakin on edullisempi)
    Ihan vain vinkkinä niille lukijoille, joiden kosmetiikkabudjetti on samaa luokkaa kuin meidän perheessä. ;)

  10. 19

    Suvi sanoo

    Rämö unohti kasvivärit ihan täysin, tumma hiusväri on kuin onkin saavutettavissa ilman parafenyleenidiamiinia. Otetaan avuksi puhtaat kasviperäiset raaka-aineet kuten henna ja indigo (erittäin tärkeä tummaa hiusväriä haettaessa) sekä muita kasviraaka-aineita ja tadaa: maantienvaaleista hiuksista saadaan kauniin suklaanruskeat. (Käytössä Lush Caca Brun yhdistettynä pieneen määrään Caca Noir -väriä).

    Olin värjäämättä hiuksiani useita vuosia koska herkistyin ja allergisoiduin nimenomaan PPD:lle, nyt pääsin palaamaan omimmalta tuntuvaan väriin, kiitos luonnollisten hiusvärien. Riski toki on olemassa aina, voihan kasviraaka-aineillekin olla allerginen, mutta kasviraaka-aineiden riskit verrattuna esimerkiksi juuri parafenyleenidiamiiniin ovat aika hiirenkakka :)

  11. 20

    RosaMundi sanoo

    Aivan loistopostaus taas kerran! Jäin miettimään tätä:

    ”ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja”

    Tuosta voisi saada mielikuvan, että kosmetiikkalaatu on elintarvikelaatua puhtaampaa. Varmasti sekä kosmetiikassa että elintarvikkeissa käytetään eri tuotteissa parempia/heikompia ainesosia, niinhän kemisti sanookin (marketti- vs. kampaamotuotteet). Mutta maallikkona kuvittelen, että elintarvikelaatu olisi aina kuitenkin puhtaampaa, parempaa kuin kosmetiikkalaatu. Jos vaikka verrataan oliiviöljyä kosteusvoiteessa tai ruokakaupan öljypullossa. Jälkimmäistä sentään saa syödä! Eli ymmärsinkö väärin vai onko oletus tosiaan niin, että kosmetiikkalaatu on lähtökohtaisesti parempaa?

    • 20.2

      Sanni sanoo

      Minä käsitin niin, että kosmetiikkalaatu on parempaa, tai ainakin jollain tapaa erilaiseksi käsiteltyä (pienempi molekyylikoko että pystyy imeytymään ihoon paremmin…? En tiedä), mutta mitä tuohon esimerkkisi oliiviöljyyn tulee, niin vertaus ei mielestäni ollut siinä mielessä onnistunut, että voiteessahan oliiviöljy on sekoitettu muuhun voidepohjaan joka saattaa sisältää syötäväksi kelpaamattomia ainesosia. Jos taas sinulle ojennettaisiin puhdas pullo sitä samaa oliiviöljyä jota voiteessa on käytetty, niin ei muuta kuin huikat vaan! ^_^

      • 20.2.1

        Bemu sanoo

        Minä käsitin kanssa niin että kosmetiikkalaatu on erilaiseksi käsiteltyä kuin elintarvikelaatu. Olisikin ihonhoito helppoa kun heittäisi lorauksen samasta pullosta salaattikastikkeeseen ja ihovoiteeseen *reps*
        Aaah Sanni, ensin tuli incit ja nyt tuli kemialliset koostumukset, mitähän sä seuraavaksi laitat meidät ”opiskelemaan” :D:D

      • 20.2.2

        RosaMundi sanoo

        Kiitos vastauksestasi! Saatoin lyhennellä ekaa viestiäni liikaa ja siitä tuli vähän väärä kuva. En tietenkään luule, että kosmetiikkapullon sisältö pitäisi kaikkine apuaineineen olla sisäisesti lipitettävissä. Mutta esim. kosmetiikassakin yleisesti käytettävän oliivin puhtautta jäin siis alunperin miettimään postauksesi perusteella. Ja asiaa näyttää pari muutakin kirjoittajaa pohtineen, joten eiköhän se tällekin maallikolle aukea. ;-)

        Mielsin varmaan liian yksioikoisesti puhdas=parempi, vaikka kyse voi olla juuri molekyylikoosta tms. Tätä pähkäilen lähinnä siksi, että tuntuisi aika hullulta, jos naamarasvaan laitettava oliiviöljy olisi parempaa kuin salaattiin laitettava. Se olisi ekologisesti ja globaalistikin ajatellen aika kestämätöntä. Vaikka ei sinänsä sekään mahdotonta.

    • 20.3

      Veppe sanoo

      Minun ymmärtääkseni puhtain (eli vähiten epäpuhtauksia) on farmakologinen laatu, seuraavaksi puhtain elintarvikelaatu, sitten kosmetiikka ja viimeisenä teollinen laatu (jossa tuotetta ei käytetä ihmiseen lainkaan). Eri asia on sitten vielä ainesosien rakenteen käsittely eri tarkoitusperiä varten parhaiten sopivaksi, minkä osalta esimerkiksi kosmeetiikan ja elintarvikkeiden nimellisesti samat ainesosat voivat poiketa toisistaan.

      Elintarvikkeena myytävää oliiviöljyä voi siis toki hyvin käyttää ihonhoidossa, kuten valtava määrä ihmisiä tekeekin, mutta kosmetiikkaa ei kannata vetää iltapalaksi ellei tuotetta erikseen kuvata elintarvikelaatuiseksi. :)

      • 20.3.1

        Sanni sanoo

        Elintarvikkeena myytävää oliiviöljyä voi siis toki hyvin käyttää ihonhoidossa, kuten valtava määrä ihmisiä tekeekin, mutta kosmetiikkaa ei kannata vetää iltapalaksi ellei tuotetta erikseen kuvata elintarvikelaatuiseksi. :)

        Ahaa, eli se onkin noin päin..! :)

        • 20.3.1.1

          Veppe sanoo

          Minusta niissä aineiden puhtausvaatimuksissa on aika helposti ymmärrettävä järki, kun asiaa ajattelee.

          Voimakkaasti vaikuttavien lääkeaineiden kanssa puhtaus on tärkeintä, jotta lääkevalmisteiden vaikutukset ovat kontrolloitavissa, eikä mikään epäpuhtaus (tai muu vaihtelu aineiden laadussa) estä tai voimista lääkeaineen tehoa tai aiheuta ennalta arvaamattomia yhteisvaikutuksia. Tällainen kun voisi aiheuttaa kuolemia aika helposti.

          Elintarvikkeet päätyvät ruoansulatuselimistöön, josta aineiden imeytyminen elimistöön on voimakasta (aika lailla tarkoituksenmukaista!), joten nekään eivät saa paljoa epäpuhtauksia sisältää. Toisin kuin lääkkeet, elintarvikkeet eivät kuitenkaan sisällä voimakkaasti vaikuttavia aineita, joten haitalliset yhteisvaikutukset aineiden kesken ovat harvemmassa ja dramaattisten vaikutusten riski pienempi.

          Kosmetiikka taas päätyy iholle, josta jotkut aineet voivat imeytyä elimistöön, mutta tämä on pientä verrattuna ruoansulatuselimistöön, joten vähän vähemmänkin puhdistettu tuote saattaa kelvata. Monet elintarvikkeeksi sopimattomat aineet myös kelpaavat kuitenkin kosmetiikkaan, koska ne eivät päädy ihoa syvemmälle. Toki pinnallisesti ärsyttävät aineet aiheuttavat iholla ikävyyksiä ilman että ne imeytyvät elimistöön lainkaan.

          Teollisessa käytössä oleville aineille ihminen altistuu lähinnä hengitysteiden kautta, iho on helpompi suojata, ja aineiden turvallisuuden suhteen puhtauden kriteerit lienevät vähän erilaiset.

          Aina ei tosiaan kuitenkaan puhuta turvallisuudesta tai puhtaudesta, vaan esimerkiksi kosmeettisesta miellyttävyydestä. Voi hyvin olla, ettei jokin ruoka-aine (kuten se oliiviöljy) tunnu iholla yhtä kivalta kuin jokin valmis oliiviöljypitoinen voide. Mutta aivan varmasti se on turvallista!

          Ja tämän saa nyt kuka tahansa halutessaan korjata miltä tahansa osin, se voi hyvin olla tarpeen. :)

      • 20.3.2

        Sanni sanoo

        Elintarvikkeena myytävää oliiviöljyä voi siis toki hyvin käyttää ihonhoidossa, kuten valtava määrä ihmisiä tekeekin, mutta kosmetiikkaa ei kannata vetää iltapalaksi ellei tuotetta erikseen kuvata elintarvikelaatuiseksi. :)

        Ahaa, eli se onkin noin päin..! :)

  12. 21

    Turnipsi sanoo

    Hyvin mielenkiintoinen juttu, mutta täytyy sanoa, että minua jäi ihmetyttämään tuo arvelluttavia ainesosia käsittelevä osio. Itse ainakin sain tuosta vaikutelman, että aineiden ongelmallisuutta ja skeptistä suhtautumista niitä kohtaan vähätellään, jos moista touhua pidetään epärationaalisena ja perusteettomana. Mä kyllä kyseenalaistan sen, ettei perusteita epäilyille olisi, kun tosiaan on niitäkin alan ammattilaisia jotka asiasta kirjoittavat sangen erilaiseen sävyyn, esimerkiksi kommenteissa jo mainittu Anja Nystén.

    Asia ei ole millään tapaa yksioikoinen, vaikka toki ymmärrän että itse kukin haluaa vakuuttaa työnantajansa tuotteiden olevan turvallisia. Kuten jo sanottiinkin, ohitetaan tuossa kasvivärit, pitkäkestoiset suoravärit ja kaikki muu, millä voidaan hyvin näppärästi välttää PPD-kestovärien riskialttiudet. On hitusen harhaanjohtavaa näin ollen sanoa hiusten värjäämistä tietoiseksi riskinotoksi siltä pohjalta, että PPD:tä tai sen johdannaisia tarvitaan siihen hommaan.

    Parabeenien turvallisuutta vannotaan niiden allergisoimattomuudella ja sillä, että sanotaan niiden olevan tutkitusti turvallisia. Minä en koskaan vielä ole törmännyt materiaaliin, jossa käsiteltäisiin nimenomaan niiden potentiaalisia vaikutuksia hormonitoimintaan ja laajalla tutkimusnäytöllä osoitettaisiin, ettei vaikutuksia kyseisen asian suhteen olisi. Onko sellaisia sitten olemassa, jos turvallisuutta ja tutkimuksia kovasti vakuutellaan? Jos on, niin olisi hienoa nähdä linnkiä tai viitettä! Kuitenkin esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri Jorma Toppari on sanonut näillä olevan lievä estrogeeninomainen vaikutus.

    Jos kyse on siitä, että vaikutus on lievä, en näkisi, että sitä voi pitää synonyymina ongelmattomuudelle. Näin ennen kaikkea siksi, että elämme ympäristössä, jossa altistumme erilaisille hormonihäiritsijöille jatkuvasti monesta suunnasta. Tutkimusnäyttöä hormonaalisista muutoksista kyllä on, mutta koska ilmiön aiheuttajat ovat vasta tutkittavina, ei mielestäni ole yhtään perusteetonta suhtautua varauksella asioihin, joilla on mahdollisesti osavaikutusta asiaan. Toki tiedän myös sen, että moni muu säilöntäaine voi olla eri tavoin ongelmallinen, jopa suoremmin ja hankalammin kuin parabeenit, mutta muiden aineiden suhteessa vaikeampi ongelmallisuuskaan ei automaattisesti tee toisesta aineesta täysin harmitonta.

    Joka tapauksessa näihin asioihin on aina kiehtovaa saada erilaisia näkökulmia luettavaksi, kiitos siitä. Blogisi on myös oikein nautittavaa luettavaa!

  13. 22

    Tira sanoo

    Kiitos taas Sannille oikeasti mielenkiintoisesta kirjoituksesta. :)

    Olen itse kosmetologi ja opiskelen työn ohella maskeeraajaksi eli INCI-pohjatiedot löytyvät, mutta tällaisesta lisäinfosta on aina apua. Tunnustaudun myöskin pikku-”paulabegouniksi.

    En yhtään ihmettele miksi etenkään kauneusalalla toimivat tahot eivät aina ota kuluttajan parabeeniskitsoilua tosissaan. Olen ollut myyntitöissä ja hoitolatyössä kosmetiikan parissa, ja AINA löytyy joku, joka kysyy parabeenittomia/sulfaatittomia/silikonittomia/etc. tuotteita. Vain siksi, että luki uusimmasta naistenlehdestä X, että kyseinen ainesosa on myrkyllinen/karsinogeeninen/aiheuttaa lapsettomuutta(!!!).

    Onhan se mukavaa päästä pätemään sillä montako tutkimusta mistäkin aiheesta on lukenut, mutta on hitusen työlästä vakuuttaa asiakkaalle, että voihan vesikin liikaa juotuna tappaa. Moni muu myyntipuolella työskentelevä on myös kyllästynyt selittelemään ”naistenlehtiallergisille” MIKSI niitä aineita kosmetiikassa käytetään.

    (Ja luomu-/luonnonkosmetiikka ei ole aina parempaa, vaikka moni näinkin uskoisi. Esimerkiksi monissa anti-age tuotteissa on mm. kasviestrogeeniä. Monet ovat myös tietämättää allergisia monille kasveille.)

    • 22.1

      Sanni sanoo

      mutta on hitusen työlästä vakuuttaa asiakkaalle, että voihan vesikin liikaa juotuna tappaa.

      Nimenomaan. Melkein aineesta kuin aineesta saa vaarallisen väärinkäytettynä.

      kyllästynyt selittelemään “naistenlehtiallergisille”

      Mahtava termi…! ^_^

  14. 23

    NG sanoo

    Taas päästiin eri aineosien turvallisuuteen ja turvattomuuteen…
    Paljon haukutut parabeenit eivät varmaan ole täysin ongelmattomia – onhan niistä olemassa tutkimuksia jos joitakin – mutta ne vaihtoehdot, esim. formaldehydin vapauutajia sisältävät, eivät ole sen ihoystävällisempiä…

    (Mieleen tulee se nimihirviö imidazolidinyl urea, joka ei liity virtsa-aineeseen!)

    Parabeenit kaikkine allergiariskeineen ovat kuitenkin luontoon perustuvia aineita. Niitä on mm. mustikassa. Joten, se siitä luonnollisuus/luonnottomuus-aspektista..

    Toisaalta, en halua väheksyä jonkin ainesosan tietoista välttelyä, kulittajalla on siihen oikeus. Esim. itse ’boikotoin’ sitä Sodium Lauryl Sulfaattia, sillä miedompiakin tensidejä on kehitetty.

    • 23.1

      NG sanoo

      Anteeksi painovirheriivajaiset, niitä riittää…! :) Päiväkahvin ja päänselvennyksen aika.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.