FitFarm-yhteenveto osa 2: ruoasta

Nyt seuraa lisää Fitfarm-valmennusjakson kokemuksia teille ravintopuolesta kiinnostuneille. :)

Praha_ravintolat_Alcron_IMG_1189_2

Tähän alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, vastakommenttina muutamaan FitFarm-valmennuksen päätosraportti-juttuuni jätettyyn kommenttiin. Kommenteista toki näki, ettei niiden kirjoittaja ole lukenut blogini muita ravinto- ja liikuntajuttuja (tai edes kyseistä päätösraporttia, katsonut vain kuvat) eikä tunne ravitsemuksellista taustaani, mutta niistä paistoi tietty trendi johon olen kiinnittänyt huomiota muuallakin ja johon tekee mieli tarttua.

Viime aikojen fitness – ja terveysbuumi on epäilemättä virittänyt osan ihmisistä tietylle tasolle mitä tulee aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tehdään herkästi tilannetta sen kummemmin tuntematta johtopäätöksiä, joilla ei ole pohjaa.

Perinteisesti kunto- ja terveysprojektit on aina liitetty ylipainoisiin tai jonkun sairauden vuoksi vajaakuntoisiin ihmisiin. Jos valmiiksi hoikka ja näennäisen terve ihminen kiinnostuu kohentamaan kuntoaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon, sitä pidetään vähemmän perusteltuna kuin ylipainoisen tai selvästi sairaan kohdalla. Miksi ihmeessä? Onko hyvinvoinnin optimointi vain ylipainoisten tai sairastuneiden oikeus?

Ortoreksia, terveysbuumiaikojen muotisana jota nykyään heitellään herkästi siellä sun täällä, minunkin blogissani. Määritelmän mukaan ortoreksia on ”syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti”.

idRataskaevu_IMG_5898

Täytyy sanoa että oikeasti suututtaa se helppous, jolla ihmiset lätkivät toisille tuollaisia diagnooseja. Lehdistä, tv:stä ja blogeista tursuavat tarinat fitness-harrastuksellaan terveytensä hajottaneista nuorista naisista ja miehistä on mitä ilmeisimmin virittänyt joidenkin ihmisten vastaanottimen moodiin, joka herkästi näkee kaiken hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvän toiminnan sairaana, etenkin kun toimijana on valmiiksi terve ihminen. Myös tavanomaista intensiivisempi kiinnostus ravintoa kohtaan on ilmeisesti oire ortoreksiasta tämän ihmisjoukon näkökulmasta.

Haluan herätellä näin ajattelevia ihmisiä vähän ravistelemaan asenteitaan. On surullista kyllä totta, että joillekin yksilöille ultimaattisen terveellisten elämäntapojen tavoittelu menee häiriintyneen puolelle ja valtaa pakkomielteisesti koko elämän. Ja moni nuori todella on pilannut terveytensä tässä tavoittelussa. Mutta että tällainen tulkinta tehdään pelkästään niillä spekseillä, että valmiiksi hoikka tai normaalipainoinen ihminen haluaa kehittyä liikuntaharrastuksessaan tai on keskivertoa kiinnostuneempi ruoasta ja ravinnon vaikutuksista, se on oikeasti hullua ja vahvistaa mielestäni sen mitä ylempänä kirjoitin: hyvinvointiprojektit ja syömisten tarkkailu nähdään perusteltuna ja ”oikeutettuna” vain ylipainoisille ja sairaille. Meidän hoikkien ja perusterveiden pitäisi jotenkin olla selittelemässä ja noloilemassa omia kuntotavoitteitamme? Ei hyvänen aika, mitä se sellainen on!

Kuvitus1405_kasvikset_kollaasi3

Minä olen eittämättä poikkeuksellisen kiinnostunut ravinnosta ja aivan varmasti kiinnitän ruokajuttuihin enemmän huomiota kuin perusmenijä. Mutta tekeekö se minusta häiriintyneen? Minusta häiriön määritelmään kuuluu suoritukseen tai suorituksessa epäonnistumiseen liittyvä ahdistuminen, ja tällaista ahdistusta en tunnista omasta elämästäni.

Jotakuta kenties ahdistaa pelkkä ajatus tietyn ruoka-aineryhmän välttelystä, mutta tällöin ahdistus on kyseisen henkilön päässä, ei minun ;) Eikä se, että joku valitsee karkkipussin sijaan parsakaalin kun parsakaali maistuu paremmin, tee kenestäkään sairasta tai ole merkki syömishäiriöstä. Samoin kuin karkkipussilla herkuttelijat saavat herkutella ilman syyllistyksiä. Sallitaan jokaiselle omat nautintonsa ja ymmärretään, että se nautinto voi poiketa täysin omasta.

. . .

Sannin_FitFarm_ateria_IMG_2973

Ja nyt sitten vihdoin päivän asiaan eli FitFarmin ruokavalioon ja sen syvempään analysointiin. :)

On tarpeen vielä korostaa, valmentajani toiveesta, että ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa ”FitFarm-ruokavaliota”, vaan jokainen yrityksen valmentaja suunnittelee ruokavaliot omalla tavallaan ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan.  Kuitenkin voidaan sanoa, että FitFarm-ruokavalioilla on se yhteinen piirre, että niissä korostuu tarkka makroravintoaineiden jako, rytmi, aikataulutus ja ravinnon näkeminen ensisijaisesti polttoaineena, ei nautinnon ja ilon lähteenä. Suhde ravintoon on kaiken kaikkiaan hyvin tunteeton.

Yllätyin siitä, että kaikille asiakkaille jaetaan tilanteeseen katsomatta sama ruokavalion yleisohjeistus, jossa mm. kastikkeiden käyttö kielletään ja sanotaan, etteivät ”kastikkeet, marinadit ym. kuulu kenenkään ruokavalioon”. Tämä kertoo olennaista yrityksen ruokafilosofiasta. Toimii takuuvarmasti monilla ja etenkin painonhallitsija-asiakkaat saavat nopeasti tuloksia, mutta kestäväksi ruokailutavaksi tämä ei sovi niille joille myös ravinnon sosiaalinen ja nautinnollinen merkitys on tärkeä.

Kuvitus1405_IMG_3774

Ruoasta ja ruokavalion toimivuudesta

Kuten päätösraportissa tuli todettua, FitFarm-ruokavalio laihdutti minua eli oli selkokielellä sanottuna vähempikalorinen kuin oma normaali ruokavalioni. Aiempaa alempi energian saanti ei ollut valmennuksessa tavoitteena, vaan ilmeni itsestään tulosten muodossa. Valmentajat eivät tietenkään ole selvänäkijöitä eivätkä voi tietää, miten kunkin asiakkaan yksilöllinen aineenvaihdunta toimii, eikä minunkaan valmentajani tarkoituksellisesti muokannut minulle lähtötasoa niukempienergistä ruokavaliota. FitFarmilla laadittujen ruokavalioiden kaloritaso pohjautuu yleisesti käytettyihin ja tunnustettuihin aineenvaihduntakaavoihin, minun tapauksessani Harris Benedictin. Sen mukaan energiataso vastasi kulutusta.

En ole koskaan aikaisemmin laskenut kaloreita tai muutenkaan seurannut syömäni ruoan energiapitoisuutta, joten kokeilu opetti minulle aivan valtavasti ravinnon kaloreista. Opin paljon myös proteiineista, en ole aiemmin tiedostanut miten suuria eroja eri proteiinin lähteiden proteiinipitoisuudessa on.

Tässä oman ja FitFarm-ruokavalion erot pähkinänkuoressa:

Ruokavalio_Sanni_vs_FitFarm

Kokeiluruokavalio erosi normaalista ruokavaliostani lisättyjen hiilihydraattien lisäksi myös rytmillisesti, niin että normaalin kolmen aterian sijaan söin päivässä neljä tai viisi ateriaa (kun palautusjuomankin laskee ateriaksi). Loppujen lopuksi rytmi oli käytännössä vaikeampi asia toteuttaa ja omaksua kuin hiilihydraatin lisääminen.

Tavallaan kaikki tämä, niin kalorit kuin makroravintoarvotkin, ovat kokonaisuuden kannalta triviaalia ja tarpeetontakin tietoa, mutta kaltaiselleni numeronisselle kuitenkin kiehtovaa ”nice to know” -osaston informaatiota. Nyt tiedän esimerkiksi, että tonnikalassa ja kypsytetyssä juustossa on eniten proteiinia kaikista proteiinin lähteistä, enemmän kuin punaisessa lihassa, jonka olin jostain syystä aina kuvitellut olevan se kaikkein valkuaisainepitoisin ravintoaine. Katkaravut ja tofu ovat proteiinimääriltään häntäpäässä minun käyttämissäni lähteissä, palkokasveissa määrä on jo lähes merkityksetön. Esim. kypsennettyjä kikherneitä pitäisi syödä puoli kiloa että saisi saman määrän proteiinia kuin purkillisesta tonnikalaa.

idKuvitus1405_IMG_2052

Aamiainen

Ehkä kiinnostavin ja jopa hätkähdyttävin havainto liittyi aamiaiseen. Aamiaistani muokattiin valmennuksen aikana suuremmaksi pariinkin otteeseen, mutta vielä 500 kalorin vahvuisenakin se jätti minut selvästi vajaakylläiseksi ja nälkä kurni jo parin tunnin kuluttua. Palatessani Prahan matkan aikana normaaliin aamiaiseeni tajusin, että luontaisesti kylläisyyteen saakka syömäni aamupala on energiamäärältään jopa tuplasti FitFarm-aamiaisen kokoinen. Ei siis ihmekään, että nälkä pysyy normiaamupalallani poissa pitkälle iltapäivään saakka. :)

Sekin on ollut häkellyttävää tajuta, että kananmunista, parista juustosiivusta ja soijajogurtista koostuva aamiainen voi helposti olla kaloripitoisempi kuin lounaaksi syöty valtava lautasellinen lohisalaattia fetalla. Keholleni näyttää sopivan luonnollisimmin vahva kaloripainotus nimenomaan aamuun, myöhemmin päivällä nälkä lähtee vähäenergisemmilläkin eväillä. :)

Lohipurilainen_IMG_2270

Mitä hyvää FitFarmin ruokavaliossa oli? Mitä opin ruokavaliosta?

Ei käy kiistäminen, että treenin ympärille sijoitetut ateriat ja tietysti hiilihydraattilisä toivat lisätehoa treeniin ja paransivat tuloksia. Vaikka oma tapani syödä vain kolme ateriaa päivässä kuinka tuntuu itsestä luonnollisemmalta ja mieleisemmältä, se ei ole paras pohja liikuntaharrastuksen näkökulmasta.

Ennen valmennusta kävin treenaamassa aamiaisen ja lounaan välillä siten, että aamiaisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljäkin tuntia salille mennessä. Nyt ymmärrän, että noin pitkä aika edellisestä ateriasta on aika köykäinen pohja treenille ja käytännössä olen siis aina käynyt salilla vajailla energioilla. Ja tietysti minimaalisilla lihasten glykogeenivarastoilla.

Pyrin jatkossa siihen, että en anna ateriavälien venyä treenipäivinä yhtä pitkiksi kuin ”normipäivinä” ja tietysti lisään treenin ympärille hiilihydraattilisukkeet. Käytännössä tämä vaatii aina vähän skarppausta, sillä tiheämpi ateriointi on itselle kuitenkin epäluonnollista ja keho pyrkii koko ajan takaisin vanhaan rytmiin.

Kuvitus1405_IMG_2600

Opin ruokavaliokokeilun aikana myös muutaman uuden tavan tuunata soijajogurttia, ja nämä tulevat ehdottomasti jäämään pysyvään käyttöön :) (Näistäkin varmaan tulee oma postaus :D ^_^)

Samoin palautusjuoma salitreenin jälkeen jää ehdottomasti käyttöön. Palkkarista ja sen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä enkä itse ennen koskaan juonut palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen sijaan söin puolikkaan proteiinipatukan jos energiatasot tuntuivat selvästi alhaisilta.

Peruskuntoilijalle ei varmastikaan ole valtavan suurta merkitystä juoko treenin jälkeen heraprotskua vai ei, mutta valmennusjakson aikana kuulin ja luin sen verran paljon tietoa heraproteiinin eduista harjoituksesta palautumisessa, että vakuutuin siitä että juoma on patukkaa parempi valinta. Ellei sitten seuraavaan ateriaan ole pitkäkin aika jolloin patukka on järkevämpi = pitää pidempään nälän loitolla.

Kuvitus1405_IMG_3062

Mites hiilarit, tuliko mitään ikäviä lievevaikutuksia?

Ei, ei tullut :)

Ne ruisleipä- ja välipalakeksihimot joiden niin pelkäsin tekevän comebackin ruokavalioon palautetun viljan myötä eivät todellakaan palanneet. Puhumattakaan makeanhimosta, mutta makeaa en tosin valmennuksen aikana syönytkään hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta. Jälkkärit eivät kuulu FitFarm-ruokavalioon. Makean mieliteot ovat yhtä kaukaisia kuin ajatus siitä, että jonain päivänä oppisin uimaan ^_^

Pelkoni hiilarihimojen palaamisesta ovat siis olleet kerrassaan, jos nyt eivät täysin perusteettomia vilja-addiktiotaustani tuntien, niin ainakin turhia. Ja nyt ne osoitettiin romukoppaan kuuluviksi. :) Olen tästä valtavan iloinen.

Hyvien, hitaiden hiilihydraattien lisäämisellä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kannaltani mitään muuta ikäväksi tulkittavaa vaikutusta kuin se, että hiilarilisä tietenkin vie tilaa joltain muulta joka maistuisi minusta paremmalta, eli käytännössä kasviksilta.

Kuvitus1405_puuro_IMG_3785

Makuni ja mieltymykseni ovat viiden vuoden aikana muuttuneet niin totaalisesti, että vilja tai muutkaan hiilarilisät eivät enää ole erityistä herkkua – poikkeuksena KAURAPUURO <3 <3

Kasviksiin verrattuna ohrat, kvinoat, tattarit sun muut ovat auttamatta tylsän makuisia ja tuntuvat maun kannalta lautasella turhilta. Jatkan niiden syömistä treenipäivinä mutta hyvällä mielellä tiedostaen, että ne eivät vie kasvisten paikkaa eivätkä ne herättele takaisin entistä Sannia.

Paluu entiseen ”elän pastalla-ja-voileivillä” -ruokailumalliin on silkka naurettava utopia. Se jos mikä oli tämän ruokavaliokokeilun tärkein opetus itselleni. :)

peukku

Kuva

Kommentit
  1. 1

    Jonttu sanoo

    Ei liity postaukseen, mutta olisin kysynyt, oletko koskaan sattunut kokeilemaan mitään mineraalimeikkiä kostutetulla meikkimunalla levitettynä? Itse kokeilin tänään EM:n jojobapohjaa tuolla lailla, ja voi että tuli kiva lopputulos. Meikkipohjaa kuluu tosin munan kanssa läträtessä huomattavasti normaalia enemmän.

    • 1.1

      Sanni sanoo

      olisin kysynyt, oletko koskaan sattunut kokeilemaan mitään mineraalimeikkiä kostutetulla meikkimunalla levitettynä?

      En ole kokeillut.

  2. 2

    Coconut sanoo

    Moni asia on tosiaan tottumuskysymys. Ennen vedin tavallista jugurttia aamupalaksi, mutta nyt kun olen jo monta vuotta syönyt maustamatonta jugurttia, tavallinen maistuu suorastaan ällöttävän makealta. Ja kun on useamman vuoden käyttänyt enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa ihonhoidossa, tuntui Lumenen hyaluroniseerumin tuoksu aluksi jotenkin niiiin synteettiseltä, mutta onneksi itse tuote on niin hyvä, että tuoksukin unohtuu. :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      tuntui Lumenen hyaluroniseerumin tuoksu aluksi jotenkin niiiin synteettiseltä, mutta onneksi itse tuote on niin hyvä, että tuoksukin unohtuu. :)

      Munkin mielestä sen tuoksu tuntui tosi synteettiseltä :) Niinkuin kyllä itse asiassa tavallisten hajuvesien (omien lemppareidenkin) sen jälkeen, kun on käyttänyt pidemmän kauden pelkkiä luonnonkosmetiikan tuoksuja (Acorelle <3).

  3. 3

    Sini sanoo

    Mä otin fitfarmin superdieetin vuosi sitten kokeiluun pääasiallisesti koska en ymmärtänyt ruuan määristä ja arvoista mitään, ja ajatuskaavani oli että syö vähemmän niin laihdut enemmän. Mikä on niin väärin että metsiin mennään!!! Söin yhden lämpimän ja niukan aterian päivässä plus aamu- ja iltapalan, joka saattoi olla kupillinen puuroa. Ja herkkuhammasta kolotti koko ajan… Olen aina ollut ”laihaläski” eli päälepäin ei hirveästi ylimääräistä vaan kaikki ns. Piilossa. Pituutta 162 ja paino 61 lähtötilanteessa. Säikähdin sd:n ohjelmassa ruuan määrää, mutta vaikka ensikokeilussa en pysynyt treeniohjelmissa ollenkaan (en tainnut tehdä kuin 1-2 kertaa), jo pelkällä ruokavaliolla paino putosi 57 kiloon! Mutta mulla tuossa myös tärkein opetus oli, että ruokaa pitää ja kuuluu syödä ja ateriamäärät 5-6/pv! Ja vitsit kun ton on nyt oppinut! Mieliala paljon parempi, ei kolota herkkuhammasta ja homma skulaa :) sit kun rupean aina lipsumaan ruokarytmistä, otan SD:n ateriapohjan käyttöön, seuraan tarkasti tovin ja sitten taas höllään niin etten seuraa gramman tarkasti, mutta pitäen ateriamäärät ja niiden sisällön oikeanlaisena. Tosta on iso jeesi jo syömättömyyden korjaamiseen :) toki mä hiukan kyseenalaistin tossa SD pohjassa noita kaiken maailman hifistelytuotteiden (rasvanpoltto, kuituvalmiste jne) käyttöä, mutta niille ei toki itsellä tuntunut edes olevan tarve… :)

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Hienoa kuulla että sinulle FitFarmin ruokavaliosta oli hyötyä ja se johti mieluisiin tuloksiin :) (Mä en edes tiennyt että Jutan ”superdieetin” voi ostaa? :D No, kai se on tietysti brändätty tuotteeksi tv-ohjelman suosion siivillä.) Monelle tuollainen tiheä ateriarytmi toimii, mutta olen itse sitä mieltä ettei rytmiä, tai oikeastaan mitään muutakaan asiaa ruokailussa voi yleistää siten että jotain ”pitää ja kuuluu” tehdä juuri tietyllä tavalla, esim. syödä 5-6 kertaa päivässä. Osalla toimii mitä parhaiten, toisilla ei ollenkaan. Aineenvaihdunta ja esim. verensokerin heittelyt ovat hyvin yksilöllisiä ja toiset tarvitsevat tiheän ateriavälin pysyäkseen kylläisinä ja pitääkseen verensokerin tasaisina, toisten sokerit eivät ole moksiskaan vaikka ei söisi viiteen-kuuteen tuntiin.

      Mutta tosiaan, painonopudotusohjelmat tuntuvat olevan FitFarmin vahvuus (kisadieettien ohella) ja heidän ruokavalioitaan (oli sitten tavoite mikä hyvänsä) on helppo noudattaa koska ateriamallit ovat niin superyksinkertaisia ja koostuvat kaikille tutuista perusruoka-aineista. Minulle tuo kaava oli tylsä eikä sopisi elämäntavaksi, mutta pystyn helposti ymmärtämään FitFarm-dieettien suosion koska kyllähän ne kiistatta toimivat ja ovat yksinkertainen pohja jolla ”pysyä ruodussa”, etenkin jos painonhallinta on haasteena.

      • 3.1.1

        Pipsnam sanoo

        Itseasiassa noi Jutan / Fitfarmin dieetit oli jo ennen noita Jutan TV-ohjelmia, ellen nyt ihan väärin muista. Joskus 2010-2011 paikkeilla netissä pyöri noi superdieettiohjeet vähän eri nimellä ja itse silloin tulostin talteen ja noihin aikoihin nelisen kiloa laihdutin pikavauhdilla tolla. Joskus otin sen maksullisen ohjelmankin, mihin kuului pääsy keskustelufoorumille ja ”viikottain vaihtuvat” ruokaohjeet joissa tosin oli joku ihan vaan nimellinen muutos ja muutenkin ne ohjeet oli lähestulkoon samat kuin siinä ilmaiseksi jakoon laitetussa ohjelmassa.

        Mun mielestä toi superdieetti on vähän kakspiippuinen juttu, toisaalta se voi antaa hyvän alun ruoanhallintaan ja voi opettaa innokkaita ymmärtämään niitä ravintoarvoja, mutta sit taas se on vähän liian jyrkkä tavallisen talliaisen elämään ja sen jälkeen kun se dieetti loppuu, jää tyhjän päälle jos on vaan orjallisesti noudattanut ohjeita ja soveltaminen ns normielämään ontuu. Valitettavasti seuraan läheltä tällaista jojoilijaa, jolle on vaan lyöty ohjeet käteen ilman asioiden ”opettamista”, joka vetää ensin kuukauden-pari täysillä sillä ruokavaliolla kitkuttaen, sen jälkeen repsahtaa ja syö kuukaudessa 10 lisäkiloa koska ei osaa soveltaa maistuvia ”normi”ruokia, sen jälkeen taas nöyränä rahatukko kourassa hakemaan ruokaohjeet.. Tätä on jo jatkunut monta vuotta ja rahaa on palanut tuhansia euroja. Surullista katsottavaa mutta tuottavaa bisnestä kaikenmaailman dieettifirmoille yms.

        Mutta tosiaan hyvänä puolena se, että esim. minä en ennen noita dieettikokeiluja tajunnut ruoan ravintoarvoista mitään, proteiinit ja hiilarit oli mulle aivan hepreaa. Jossain vaiheessa tajusin mistä vatsan järjetön turpoaminen aterian jälkeen johtuu, ja arvaat varmaan, ne hiilarithan ne.. Aloin tutkimaan vähähiilarista ruokavaliota ja joitain vuosia nyt pääpiirteittän sillä linjalla oltu, välillä olen tarkempi hiilareiden kanssa ja välillä en. On jotenkin ihanaa kun tietää millä tavalla minkäkinlaiset ruoat vaikuttaa kroppaan ja näin voi antaa itelleen joskus luvan ”porsastella” hiilariruokien parissa, kun tietää etukäteen ne seuraukset. Vähän niinkun kärsii sitten sen krapulan mutta osaa pitää homman hallinnassa kuitenkin.

        Mulla nyt taitaa pointti karata, piti vaan tuosta jutan dieetin olemassaoloajankohdasta sanoa. :D

        • 3.1.1.1

          Sanni sanoo

          Itseasiassa noi Jutan / Fitfarmin dieetit oli jo ennen noita Jutan TV-ohjelmia,

          Aa, okei :) Mä en tosiaan yhtään tunne FitFarmin historiaa, koko pulju tuli mulle tietoisuuteen vasta Jutan tv-ohjelmien kautta.

          mutta sit taas se on vähän liian jyrkkä tavallisen talliaisen elämään ja sen jälkeen kun se dieetti loppuu, jää tyhjän päälle jos on vaan orjallisesti noudattanut ohjeita ja soveltaminen ns normielämään ontuu.

          Voin kyllä nyökkäillä tälle, vaikkei oma FF-ruokavalioni tuollainen superdieetti ollutkaan. Sille oli kuitenkin ominaista sen tyyppinen tarkkuus ja joustamattomuus, ettei se sopisi sellaisenaan normaalielämään sovellettavaksi (ainakaan mun normaalielämään). Ruokavalio toimii vain niissä kehyksissä, kun päivät toistuvat samanlaisina ja aina on mahdollisuus tehdä ruoat kotona ja syödä säädetyn rytmin mukaisesti, mutta heti kun päivä poikkeaa ja tulee meno joka estää ruoan valmistuksen ja tiettyyn kellonaikaan syömisen, homma menee puihin. Esimerkiksi henkilölle, jonka päivärytmi ja työaika on hyvin epäsäännöllistä, FF-tyyppisen dieetin seuraaminen on lähes mahdotonta.

          On jotenkin ihanaa kun tietää millä tavalla minkäkinlaiset ruoat vaikuttaa kroppaan

          Niinpä :) Mun mielestä on ihan loogista että sitä mieluummin syö pääosan ajasta ruokia, jotka ylläpitää hyvää oloa.

          Mulle tuo ”porsasteluosasto” on nykyään juusto ja viinit, ne tuo mulle parhaimman ”herkutteluvasteen” :D Kohtuudella syötynä ne ei tuo huonoa oloa mutta kyllä mä totta kai välillä vedän tietoisesti kunnon juustoövereitä ja kärsin sitten turvotukset seuraavana päivänä, sehän on elämää :D (Krapulasta puhumattakaan, mutta sitä haen vähemmän tavoitteellisesti ^_^ Viini hyvä, juopumus ei.)

          Juustoihin (ja makroravintoaineiden tajuamiseen) liittyen vielä voi todeta, että FF-ruokavaliokokeilu ”opetti” mulle senkin, miten valtavan suuri osuus mun normi-vhh-ruokavalion energiasta oli tullut juustoista. Ja ehkä ei kuitenkaan ole järkevää pohjata niin suurta osuutta päivän energiasta kovalle rasvalle, vaikka kolesteroliarvoni ovatkin tähän saakka olleet oikein hyvät. Näin ollen tein ruokavaliooni myös sellaisen muutoksen, että syön juustoja nyt arjessa hieman maltillisemmin suosien tuorejuustoja, ja pidän täysirasvaiset kypsytetyt juustot enemmän herkutteluosastona.

          Eli kuten sanoit, dieetit voivat opettaa paljon ja olla hyödyllisiä informaation lähteitä kun vain tietoa osaa sitten soveltaa omassa arkielämässä. Ikävä kyllä niitä ihmisiä, joille tiedon soveltaminen arjessa on haasteellista (kuten kaverisi), on paljon. Ja valmennusfirmoilla riittää asiakkaita… Kierosti ajateltuna valmennusyrityksille on siis jopa bisneksen kannalta mielekästä rakentaa ruokavaliomallit niin, että niitä ei ole helppo ottaa kestäväksi elämäntavaksi… Normielämässä repsahtanut asiakas palaa uudelleen ja uudelleen ostamaan uuden ruokavalion. :P

          • 3.1.1.1.1

            sanoo

            Mulle aikoinaan opetti paljon kun pudotin muutaman kilon Kalorilaskuri-nettisivun avulla. Maksoi vaan muutamia euroja kuussa ja siitä näki kalorit, makrot, söikö tarpeeksi kasviksia yms. Esim tuo eri ruokien kaloripitoisuus hahmottui tuota jonkun aikaa käyttämällä hyvin :). Suosittelen tuon tyyppistä seurantaa hetken aikaa kelle vaan, vaikkei laihduttaisikaan.

  4. 4

    Kukka sanoo

    Mitä mitä, eikö palkokasveissa olekaan hyvin proteiinia?!?!? Mua on huijattu! Tai siis olen elänyt väärän käsityksen vallassa ja monesti esim. linssit ovat lautasella ainoina toimittaneet proteiinin virkaa. Mielelläni kyllä vaihtaisin palkokasveja muuhun, koska niitä en joka tapauksessa voi syödä usein/paljoa, jos mielii olla muiden ihmisten lähettyvillä tai kyetä itsekin vielä mukavasti raikasta ilmaa hengittämään… Joten kyllä mieluummin tonnikalaa kuin puoli kiloa kikherneitä :D

    Mitkä ne sun käyttämät proteiinin lähteet on? Saa kyllä luetella muitakin hyviä lähteitä, jos tulee mieleen sellaisia, joita et itse käytä. Tai vinkata jotain hyvää nettisivua tms.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Mitä mitä, eikö palkokasveissa olekaan hyvin proteiinia?!?!? Mua on huijattu!

      Sanopa muuta, sellainen olo minullekin tuli :) On niissä tietysti ”paljon” proteiinia muihin kasveihin verrattuna, mutta eläinproteiinin lähteisiin ja soijaproteiinituotteisiin verrattuna protskun määrä on onneton. Esim. montako sataa grammaa linssejä kukaan yleensä jaksaa syödä yhdellä aterialla? 200 grammaa on jo aika valtava pläjäys, ja tässäkin määrässä on vasta 16 g proteiinia, kun puolet vähemmässä määrässä lohta on melkein 20 g – ja tonnikalassa parhaimmillaan 27 g!

      Soijapavut ovat palkokasvien proteiiniaatelia (14 g proteiinia 100 grammasa), linssit ja kikherneet tulevat toisena ja niissä on vain 8% proteiinia.

      Mitkä ne sun käyttämät proteiinin lähteet on?

      Kala, juusto, kananmuna, tofu ja merenelävät kuten katkaravut, tässä järjestyksessä. :) Kalaa syön kaikkein eniten, sen jälkeen tulee juusto ja kananmunat. Soijaproteiinituotteista käytin ennen muinoin runsaasti myös teksturoitua soijaa (eli niitä kuivia rouheita ja ”fileitä”), mutta ne ovat jääneet viime vuosina kokonaan pois ja nykyään syön vain tofua ja satunnaisesti soijanakkeja ja -pihvejä.

      • 4.1.1

        Sms sanoo

        Kikherneissä (valutettu paino tietenkin) valmiiksi keitetyistä kikherneistä saa 8grammaa proteiinia per sata grammaa (Google)… Eli 250grammaa kypsiä kikherneitä vastaa 22grammaa proteiinia, eli tota mainitsemaasi 100grammaa tonnikalaa. Mulla tulee päivässä kivuttoman helposti jopa 25-30grammaa proteiinia kikherneistä/ muista palkokasveista.

        • 4.1.1.1

          Sanni sanoo

          Varmasti, jos syö satoja grammoja kikherneitä ja linssejä päivittäin :) Mutta jos saa proteiininsa _vain_ niistä… 25-30 g päivässä on aika vähän proteiinia loppujen lopuksi. Toki kasvissyöjä saa protskua vielä viljastakin, mutta sitäkin pitäisi syödä aika paljon että alettaisiin saavuttaa edes 1 g / painokilo proteiinimäärää per vuorokausi, joka kai on vähimmäissuositus henkilölle joka ei harrasta liikuntaa. Ja liikuntaa harrastava tarvitsee vielä enemmän.

          Ainiin joo, se piti vielä lisätä että se tonnikala-arvo mihin mä tekstissä viittaan on 27 g / 100 g, ei 22 g. Tietysti tonnikalankin proteiiniarvot vaihtelevat tonnikalalajeittain mutta se tonnari mitä itse syön sisältää 25-27% proteiinia. Halusin tuossa tekstissä vain kertoa, että vasta nyt ylipäänsä oivalsin miten valtavasti tonnikalassa on proteiinia mihin tahansa muuhunkin kalaan verrattuna :)

          Eli 27 grammaan protskua pääsee 340 grammalla kypsennettyjä kikherneitä :)

          • 4.1.1.1.1

            Sms sanoo

            Sellasessa 175grammaa valutettuja kikherneitä- valmiskikhernepurkissa ei ole minulle kuin yksi annos ja se uppoaa helposti yhden lounaan joukkoon… No syön myös viljoja paljon, koska vatsa kestää. Ruoka-aineyliherkkyydet tietenkin voi näissäkin rajoittaa ihmisiä.

            Mutta korjaa tuonne tekstiin jooko se kohta, missä lukee näin/missä tarkoitat tätä; ”kikherneitä tarvii syödä melkein puoli kiloa, saadakseen 22grammaa proteiinia”. Kun todellisuudessa jo 275 grammalla kikherneitä ylittyy jo 22grammaa proteiinia. Eli ei tosissaan ole lähelläkään puolta kiloa, mitä kikherneitä pitäisi mättää, saadakseen saman verran proteiinia, kuin mitä on 100grammassa tonnikalaa (eli purkillisessa tonnikalaa) :)

            ihan vaan sillä, että vaikutusaltis lukijakunta ei väheksyisi palkokasveja proteiininlähteenä. Kuten sanoit, on tonnikala eläinkunnan proteiininlähteistä erittäin runsas proteiinin suhteen… minusta siihen nähden kikherne (myös esim kidneypavut) pärjää hirrrveen hyvin proteiinin suhteen tonnikalalle ollakseen kasviproteiinia…

            • 4.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Mutta korjaa tuonne tekstiin jooko se kohta, missä lukee näin/missä tarkoitat tätä; ”kikherneitä tarvii syödä melkein puoli kiloa, saadakseen 22grammaa proteiinia”.

              Olet oikeassa, puoli kiloa per 100 g tonnikalaa oli väärin, olisi pitänyt olla puoli kiloa per kokonainen tonnikalapurkillinen :D Nyt korjattu :)

              Se tonnikalan proteiinimäärä mihin kikherneitä vertasin on 27 g. Finelin antama arvo (22,4 g) on alakanttiin mitä tulee Suomessa myytävään säilyketonnikalaan, kaikissa mitä itse syön on 25-27 % proteiinia.

              En väheksy kasviproteiinia enkä epäile yhtään etteikö kasviperäisillä proteiininlähteillä pysty kattamaan päivän proteiinintarvetta, niitä vain pitää syödä aivan valtavasti päästäkseen samaan määrään kuin eläinproteiinilla (tai soijalla), ja kaikki eivät todennäköisesti jaksa syödä joka päivä niin suuria määriä palkokasveja.

              Jos ajatellaan että henkilön minimitarve on se noin 1 g per painokilo (itse asiassa se on vähän korkeampi, 1,1-1,3 g / painokilo), niin 60-kiloisen naisen tulisi saada 60 – 78 g proteiinia päivässä. Sen saa helposti jos syö maitotuotteita ja kananmunaa, mutta vegaani saa tehdä vähän töitä päästäkseen tuohon lukuun.

              kuin mitä on 100grammassa tonnikalaa (eli purkillisessa tonnikalaa) :)

              Tonnikalapurkillinen on 150 g (valutettua tonnikalaa) :) Ainakin se Suomessa myytävä yleisin purkkikoko :) Purkillisesta saa siis jo huimat 40 g protskua, eli siihen määrään pitäisi mättää se puoli kiloa kikherneitä :)

              • 4.1.1.1.1.1.1

                Kukka sanoo

                Vielä piti tulla kommentoimaan, koska aihe on jäänyt mietityttämään ja oon tarkemmin kuin ennen esim. katsellut purkkien kyljistä ravintosisältöjä. Mun kaapista löytyvät gogreenin punaiset linssit sisältää 24g proteiinia/100g eli paljon enemmän kuin tuo tässä viestiketjussa mainittu 8g.

                Ravintosisältöjä kurkkiessa yllätyin mm. siitä, että esim. spelttihelmetkin sisältävät 13g proteiinia.

                Ja vielä sellainen pitää mainita, että jotenkin tämän postauksen jälkeen aloin tajuta, että taidan saada liian vähän proteiinia ja ehkä siksi on tosi usein ja pian nälkä. Esim. mun perustonnikala-annos (siis tonnikalan osuus ruuasta sen ollessa the proteiinin lähde) on ollut max. 1/4 purkkia ja oon käyttänyt keskivertoa pienempiä purkkeja. Kun sitten kokeeksi söin yhdellä muuten kevyellä aterialla puoli purkillista kerralla, olin aivan ähkyssä ja todella(!!!) yllättynyt siitä, miten paljon enemmän ruoka täytti mahaa ja antoi kylläisyyden tunteen. Mielenkiintoista! Ja kun kuitenkin liikun säännöllisesti, taidan lisäillä protskua aterioihin. Mulle tää kaikki oli siis oikein hyödyllistä infoa, kiitos :)

                • 4.1.1.1.1.1.1.1

                  Sanni sanoo

                  Mun kaapista löytyvät gogreenin punaiset linssit sisältää 24g proteiinia/100g eli paljon enemmän kuin tuo tässä viestiketjussa mainittu 8g.

                  Jep, kuivana ;) Linssien ja palkokasvien vertailukelpoinen ravintoarvo ilmoitetaan aina kypsennetystä ruoasta, ja tuo mainittu 8 g on kypsennettyjen kikherneiden (ja linssienkin) proteiiniarvo. Jos kypsennät 100 g kuivia linssejä, et todennäköisesti jaksa syödä sitä määrää mikä siitä tulee ^_^

                  Ohoh, sun tonnikala-annos kuulostaa tosiaan pieneltä :) Vaikka tokihan ihmiset syö eri määriä ja vatsalaukutkin on eri kokoisia. Silti, sellaisena perusmääränä proteiinia per ateria (aikuisella) pidetään kai noin 125-150 grammaa proteiinin lähdettä, tai enemmänkin. Ravintoloissa usein 200 g, jos kyseessä vaikka pihvi. Itse syön vähintään 125 g protskun lähdettä per ateria.

                  Kivaa kuulla että sait jutusta hyödyllistä infoa :) Vähän lisää protskua koneeseen :)

                  • 4.1.1.1.1.1.1.1.1

                    Kukka sanoo

                    Ja edelleen hyödyllistä infoa: en todellakaan osannut ajatella tuota, että ilmoitettu proteiinin määrä on kuivan tuotteen ja toki muuttuu kypsennettäessä. Kiitos siis tästäkin :)

                    Joo, olen tässä havahtunut siihen, että muutkin määrät on olleet pieniä. Esim. kanaa lautaselta on löytynyt kerralla arviolta max. 50g. Oon syönyt niin paljon lisuketta (spelttiä, ohraa, kvinoaa, pastaa, mitä milloinkin) ja kasviksia sen lisäksi, joten annoskoko on näyttänyt ihan normaalilta. Mut ehkä sitä olis pitänyt pysähtyä miettimään, kun 300g broilerisuikalepaketista aina puolet pakastaa ja puolikkaasta syö 3-4 kertaa. Oon vaan ajatellut, että tätä on sinkun elämä :D (Ja muuten taitaa tässäkin kypsennys vaikuttaa, että tuskin sitä broikkua on kypsänä ollut edes sitä 50g lautasella/ateria.)

                    • 4.1.1.1.1.1.1.1.1.1

                      Sanni sanoo

                      Joo, olen tässä havahtunut siihen, että muutkin määrät on olleet pieniä.

                      …ja mä havahduin siihen että en näköjään saa vastattua siihen sun sähköpostiin… :D Ensi vuonna? ^_^

                      Oon syönyt niin paljon lisuketta (spelttiä, ohraa, kvinoaa, pastaa, mitä milloinkin) ja kasviksia sen lisäksi, joten annoskoko on näyttänyt ihan normaalilta.

                      Mun annoksissa oli muuten useimmiten 0% proteiinilisää ”entisessä elämässä”, tuli vain mieleen ^_^ Niissä ei ollut edes tuota sun vajaan 50 gramman proteiinibuustia, lisukkeet oli käytännössä mun ainoaa ruokaa :) Jos söin pastaa, söin pastaa tomaatti- tai oliivikastikkeella. Jos söin riisiä, söin riisiä joiden kyljessä vähän wok-vihanneksia. Jos söin leipää, söin leipää margariinilla ja mahdollisesti yhdellä juustosiivulla, se saattoikin joinain päivinä olla ainoa varsinainen ”proteiinilisä”. Nähtävästi ihminen selviää aika hyvin lähes nollaprosenttisella proteiiniruokavaliollakin (nojoo, no senhän todistaa kaikki fruitaristitkin ;D). Nälkähän tuolloin oli aina parin tunnin välein kylläkin ^_^

                      Tuntuu niin hullulta ajatella että joskus on syönyt noin…

  5. 5

    Pääsky sanoo

    Kiitos näistä valtaisan syväluotaavista ja mielenkiintoisista postauksista :) Odotan innolla vertailua Fitfarmin ja Optimal Performancen vertailua!

  6. 6

    NG sanoo

    Tuo on niin totta, että näennäisesti terveen ihmisen ruokailu- ja terveyskiinnostukseen puututaan helpommin paheksuvaan sävyyn. Aivan kuin ulkonaisesti hoikka ei saisi olla terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostunut… Sohvalla löhöäminen ja sipsipussin tyhjetäminen on sallittua ajanviete (ja toki onkin ken haluaa), mutta ruoan terveysvaikutteista kiinnostuminen ei..??!!
    Ulkoisesti tervekin voi haluat huolehtia aineenvaihdunnastaan, ja hoikassa ihmisessä pienikin ylipaino tuntuu heti… On siis asiatonta tulla antamaan huolestuneita neuvoja toisen ruokavalinnoista ja ’ortoreksiasta’.

    Eri asia on sitten nykyään yleinen ravinnon nostaminen ideologian asemaan ja siitä puhuminen saarnaavaan sävyyn, esim. aggessiivinen veganismi (en edes aloita aiheesta.. mutta veganismin pyrkimys saada kaikki karjanpito loppumaan ideologisista syistä eläinten hyvinvointiin vetoamalla on hyvin lyhytnäköinen tavoite ja johtaisi esim. maanviljelyksen vaikeutumiseen. Paimentaminen ja karjanhoito on ollut osa ihmiskuntaa tuhansia vuosia, joten ajatus jokaisen lehmän vapauttamisesta metsiin on vain pöhkö ja vastuuton idea. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon soijanviljely tuhoaa luontoa ja sademetsiä…)
    Moni on siksi turhautunut jo kuullessaan jonkun puhuvan mitään valtavirrasta poikkeavaa ja pelkää joutuvansa ylimielisen käännyttämisen kohteeksi.
    Olen itse alkanut miettiä kalorien määrää ja makroravinteiden suhdetta enemmän, osittain blogisi ansiosta. Haluan saada stressaantuneen elimistöni niin vahvaksi kuin ravinnon avulla mahdollista, ilman kalliita valmennuksia, ja siksi on kiva lukea esim. reseptejäsi.
    terveisin Pepsi Maxin paheesen hurahtanut..!

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Sohvalla löhöäminen ja sipsipussin tyhjentäminen on sallittua ajanviete (ja toki onkin ken haluaa), mutta ruoan terveysvaikutteista kiinnostuminen ei..??!!

      Niinpä. Tuo on kyllä jotain niin nurinkurista… Terveydestä ja hyvinvoinnista saa olla kiinnostunut, mutta nähtävästi vain tietyillä ehdoilla jotta se on, ehm, ”normaalia” kiinnostusta.

      Jos pelkkä ylikorostunut kiinnostus jotain asiaa kohtaan on merkki häiriöstä, niin meitä on tässä hollilla aika monia kosmetiikkahäiriintyneitä, My Little Pony -häiriintyneitä ja Kreikka-sairastuneita ;)

      Kuvailemasi ruokaideologiasta saarnaaminen on minustakin todella ikävää, tai ylipäänsä kaikki sellainen omiin näkemyksiin tai vakaumukseen liittyvä käytös jossa muiden näkökulmiin ja tapoihin suhtaudutaan ylenkatsovasti ja annetaan ymmärtää, että oma näkemys ja tapa toimia on oikea ja muut eivät vain ole ajatelleet asiaa tarpeeksi ymmärtääkseen että niin on.

      Olen itse aika yksinkertainen ihminen ja luotan elämässä yksinkertaisiin asioihin kuten positiivisuuteen ja hyvää tekevien asioiden toteuttamiseen. Kun toimii siten että se tukee omaa tai toisten hyvinvointia eikä toiminta satuta tai loukkaa ketään, silloin toimii mielestäni oikein. En ole koskaan tajunnut miten toisten valinnat, tekemiset tai tekemättä jättämiset voivat provosoida joitain ihmisiä niinkuin ne esimerkiksi some-maailmassa tekevät, hyvänä esimerkkinä äitiblogit. Aina on joku joka on sitä mieltä että tietää paremmin ja ottaa oikeuden tuomita ja päättää milloin toinen tekee oikein tai väärin. Miksi joku ärtyy niin valtavasti siitä jos toisen valinnat, mieltymykset ja tavat poikkeavat omista? Mikä siinä niin ärsyttää? Miksi kaikkien pitäisi ”kasvaa samassa kukkapenkissä”? :)

      terveisin Pepsi Maxin paheesen hurahtanut..!

      …täällä ollaan pyristelty minikoukusta irti kivennäisveden avulla.. ^_^ Mr. Karkkipäivä kyllä on menetettyä miestä, Pepsi Max -tölkki on oikeasti lähes kiinteä osa äijän kouraa…

      • 6.1.1

        NG sanoo

        Pepsi Max on kyllä aika koukuttavaa kamaa, pahempaa kuin mikään maistamani viini … erityisesti Cherry!!

        Onneksi se on vain ajoittainen hurahdus/pahe, normielämässä vältän moisia :) Aspartaami on kyllä paha hermomyrkky, joten suosittelen miesparallekin pyrkimystä de-tox-tilaan…asteittainen vähentäminen jo auttaisi kroppaa kirkastumaan :)

        • 6.1.1.1

          Sanni sanoo

          Pepsi Max on kyllä aika koukuttavaa kamaa, pahempaa kuin mikään maistamani viini … erityisesti Cherry!!

          Näin on :) Mikään muu light-colajuoma ei aiheuta yhtä pahaa koukkua, muut on ihan pliisuja. Tai no, ehkä ne on sitten just HYVIÄ kun eivät koukuta :D ^_^ Asian voi nähdä niinkin ^_^

  7. 7

    Hei sanoo

    Tosi huolellisesti tehty ja mielenkiintoinen postaus, jossa oli niin paljon asiaa että jäin sanattomaksi :D Tonnikalan suuri proteiinimäärä oli uutta tietoa minulle, juustosta en tiedä ovatko käyttämäni juustot noita kovia vai eivät…? Tulokset fitfarmilla vaikuttaa ihan hyviltä (pl. laihtuminen joka ei ollut tarkoituksena) ja vahvistaa kuvaa siitä että heidän ruokavalionsa voisi ostaa myös muussa kuin laihtumistarkoituksessa. Oma liikkuminen takkuaa ja syön paljon (=riittävästi) mutta ehkä sitten ajoitukset on täysin väärät kehittyäkseni.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      juustosta en tiedä ovatko käyttämäni juustot noita kovia vai eivät…?

      Kaikki ns. tavalliset leivänpäällisjuustot kuten edamit, oltermannit ja emmentaalit ovat kypsytettyjä, ”kovia” juustoja :) Eli ihan perus-Edamista saa valtavasti proteiinia: 27 g / 100 g. :) Jos ei halua ihan sitä täysirasvaista vetää niin vähempirasvaisista versioista protskua saa vielä enemmän, esim. Edam 17% sisältää proteiinia 29 g / 100 g ja Polar 5% peräti 34 g / 100 g. Korkein protskumäärä minkä olen tähän mennessä juustoissa bongannut.

      Tuorejuustoissakin on oikein mukavasti proteiinia, esim. leipäjuustossa 18% ja fetassa (tai fetan tyyppisessä salaattijuustossa) 19%, merkistä riippuen.

      Oma liikkuminen takkuaa ja syön paljon (=riittävästi) mutta ehkä sitten ajoitukset on täysin väärät kehittyäkseni.

      Mulle ei kanssa ollut yhtään selvillä tuo miten tärkeää ruokailun ajoitus on treenitehon kannalta. Kuvittelin ettei sillä ole väliä milloin on syönyt kunhan ei ole nälkä salille lähtiessä. Monesti mulla kyllä sitten olikin kiljuva nälkätila treenin loppuvaiheessa koska ateriasta oli siinä vaiheessa kulunut jo niin monta tuntia, ja saatoin älyvapaasti vieläpä vetää juoksutreenin ja salitreenin peräjälkeen. Resepti siihen ettei tosiaankaan kehity :D Näiden asioiden oivalluksessa ja treenin järkevässä rytmityksessä FitFarmin valmennuksesta oli valtavasti hyötyä.

  8. 8

    J sanoo

    Moi! Jäin tuota totuttua kolmen aterian rytmiä miettimään, mutta kuinka fyysistä päivätyötä teet? Mietin siis itseäni ja työtäni, jo työpäivän aikana syön 3 ateriaa taatakseni energian ja jaksamisen koko päivälle ja vielä illaksi kotiin :)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      En tee kovinkaan fyysistä työtä, istun vain perseelläni :D Entiset työpaikkani sisälsivät enemmän liikuntaa päivän aikana (no, sekin kyllä vain leppoisaa kävelyä hyllyltä toiselle), mutta vhh:lle vaihdettuani pärjäsin koko työpäivän (kosmetiikkamyyjän työssä 7 tuntia) yhdellä aterialla.

      Ennen vhh:lle siirtymistä söin työpäivän aikana lounasaterian lisäksi snackkeja, muuten en olisi pärjännyt. Lähes proteiinittomat ja hyvin vähärasvaiset nuudeli- tai voileipäateriani eivät riittäneet ylläpitämään energiatasoa koko päivää ja verensokerit olivat iltapäivällä syöksylaskussa. ”Entiseen elämääni” kuului ihan vakiona syödä joka päivä töissä lounaan lisäksi välipaloja kuten suklaata, myslipatukoita, keksejä ja leivonnaisia. Kosmetiikkamyyjän työssä ei ollut kahvitaukoja joten patukat piti vetää tiskin takana silloin kun oli hiljainen hetki ja asiakkaat eivät nähneet :D, mutta edellisessä työpaikassa iltapäivän virallinen kahvitauko suklaalevyineen tai hillomunkkeineen oli päivän kohokohta jota aina odotti ^_^

      Vhh-ruokavalio muutti tämän, sillä vhh-lounaani oli niin proteiini- ja energiapitoinen (eikä tehnyt verensokeripiikkiä) että piti kylläisenä siihen saakka kun olin jo kotona valmistamassa iltaruokaa :) Harvemmin on enää tarvetta välipaloille, mutta kyllä mä niitäkin välillä syön. Useimpina päivinä tulee kyllä neljä syömiskertaa jos laskee iltapäiväkahvin ja/tai treenipalkkarin ateriaksi. Jos rehkisin töissä jossain kaivoksella niin aivan varmasti tulisi syötyä useammin kuin kolmesti päivässä :D

  9. 9

    Veera sanoo

    Hei! Sanoit jatkavasi palautusjuomien käyttöä. En muista oletko maininnut minkä merkkistä tai makuista palkkaria olet käyttänyt? Itse ostin vuosi sitten minttusuklaan makuisen proteiinijayheen ja se oli niiiin pahaa! Olisi kiva kuulla oletko maistanut monia eri makuja ja mikä on mielestäsi paras.

    • 9.1

      Sanni sanoo

      En muista oletko maininnut minkä merkkistä tai makuista palkkaria olet käyttänyt?

      Sekoitan palkkarin itse maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta :) (Ja joskus lisään joukkoon banaanijauhetta.)

      En oikein siedä niitä keinotekoisesti makeutettuja makuja joten tuo maustamaton hera menee parhaiten ja nimenomaan raakakaakaojauheen kanssa, vähän sheikkaan joukkoon myös steviaa. Maistuu kaikkein neutraaleimmalta. Banaanijauhetuunauskin on ihan kiva mutta siihen kyllästyy nopeasti eikä voi juoda monta kertaa peräkkäin. Kaakao on siitä jännä maku että siihen ei jotenkin kyllästy :) Banaani+kaakao-yhdistelmäkin on välillä kiva ^_^ Mitään muita makuja en käytä. Lucumajauhetta ostin ja kokeilin myös mausteena, mutta se tökki heti.

  10. 10

    NG sanoo

    Ruoka-aiheesta puhuttaessa: oletko törmännyt uuteen suomalaiskeksintöön, nyhtökauraan? Tämähän on alusta asti ollut suuressa suosiossa terveellisesti syövien tai siihen pyrkivien parissa..
    Itse aion pysyä kaukana, sillä kokemuksesta tiedän, että härkäpapu ja minä emme sovi yhteen. Sääli sinänsä, onhan kyseessä yksi harvoista Suomen oloissa hyvin menestyvistä palkokasveista. Härkäpapu (fava beans in English)on lisäksi monen muunkin kulttuurin perusruokaa, joten haluaisin niin tykätä siitä.. mutta jokainen yritys laittaa siitä ruokaa on johtanut mahavaivoihin .. En saa niitä tarpeeksi pehmeiksi, ja ne kuoret ovat ärsyttäviä.
    Assosiaatio on siksi jo niin kielteinen, että kierrän kaiken härkäpapua sisältävän kaukaa :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      oletko törmännyt uuteen suomalaiskeksintöön, nyhtökauraan?

      Jep, olen odottanut sen rantautumista kauppoihin siitä saakka kun keksinnöstä kuulin :) Lahdessa sitä tuli viikonloppuna pariin Prismaan pieni erä mutta ei jaksettu lähteä aamulla jonottamaan (oltiin sattumoisin Lahden suunnalla viikonloppuna) vaikka vähän teki mieli :) Olen tuotteen suhteen älyttömän utelias, miltä se voi maistua..? Oman kotipaikkakuntani nyhtökauratilanteesta en tiedä. Luulin, että tuote tulee kauppoihin ylipäänsä vasta syksyllä. Liekö nämä pienet erät jotain testiennakkoja..?

      Favaa syödään Kreikassa melkein samalla pieteetillä kuin meillä ruisleipää ^_^ :D Tosin törmään jatkuvasti ’fava’-ilmaisun epätarkkuuteen, onko se lopulta härkäpapu vai joku ihan muu palkokasvi..? Englanniksi tuo kreikan ’fava’ käännetään usein ’split peas’ mutta se lienee eri asia kuin härkäpapu..? Kuvissa nuo ’split peat’ näyttää ennemminkin linsseiltä… Kun googlaa ’härkäpapu’ saa vielä sellaisenkin englanninkielisen vastineen kuin ’broad beans’… Anyways, Suomessa en muista härkäpapua koskaan syöneeni joten en ole varma onko tuo Kreikan fava ihan eri juttu.

      • 10.1.1

        NG sanoo

        Olen siinä ymmärryksessä, että fava beans tarkoittaa juurikin härkäpapua. Kyseinen papulaji on suosittua kansanruokaa myös Egyptissä ja muualla Lähi-idässä, siellä niitä kai osataan keittää tarpeeksi :))
        Olen useamman satsin kotimaista härkäpapua keittänyt ja syönyt, ja yksimielinen tuomio perheenjäseniltäkin oli, että ei enää näitä meille :))
        Ne kuoret.. arggggggh!!

        • 10.1.2.1

          Sanni sanoo

          Noniin, no nyt selvisi once and for all :) Tuon horse bean -nimityksenkin olin kuullut :) Mutta split peas..? Ne lienee sitten joku eri juttu…

  11. 11

    M sanoo

    Heitänpä minäkin vielä oman lusikkani soppaan :) Olen seurannut mielenkiinnolla projektiasi alusta asti (blogiasi jo useamman vuoden), koska olin itse saman ajan fitfarmin nettivalmennuksessa. Olin juurikin tuolla superdieetillä, josta jatkoin vielä seuraavalle ohjelmalle, joka oli jatkoa superille ja jossa pystyi itse koostamaan aterioita ”pallukoiden” avulla. Tässä siis tietyn värinen pallukka vastasi tiettyä määrää esim. proteiinia, noin niinkuin lyhykäisyydessään. Tämän jatko ohjelman koin itselleni hyväksi, tämä oli lähellä sitä normaalia elämää.

    Olen ikäni ollut ylipainoinen ja havahduin alkuvuodesta siihen, että olo itselläni ei ole hyvä, ja liekö ikäkriisillä ollut myös oma osuutensa. Sain vajaa kymmenen vuotta sitten pudotettua n. 15 kg mutta tämä tuli takaisin vuosien saatossa ja vähän ylikin. Se mitä itse hain tästä valmennuksesta oli järkevyyttä ruokarytmiin ja määriin, ja samalla sai kotitreeni ohjeet, liikunta kun oli lähinnä vain koiran kanssa kävelyä. Mukava huomata, että lihaskunto on kasvanut ja kasvikset kuuluvat nyt osana jokaista lämmintä ateriaa. Nyt jatkan ohjelmaa runkona käyttäen omatoimista painon pudotusta, tähän mennessä on menty jo ohi tuon 15 kg, tavoitteeseen on vielä vähän matkaa.

    Se mitä hyvää valmennuksesta olen saanut on paremman ruokarytmin joka sopii minulle, osaan katsoa sopivat määrät, liikunta on tullut osaksi elämää ja olen uskaltaunut jopa salille :) Nyt on jo seuraavat tavoiteet mielessä ja ajatuksena olisi katsoa vuoden lopussa missä olen, helppoa tuskin tulee kuitenkaan olemaan. Kaikille tämä ei toki sovi mutta itse olen saanut sen mitä hain ja paljon enemmän! Tulipas kilometri kommentti :)

    Ps. Mitä tuohon alakerran karvoitukseen tulee niin itse siistin bikinirajat ja leikkaan tarvittaessa liian pitkät karvat, muuten saa välillä rehottaa, se on minusta naisellisempaa. Kerran kokeillut ”paljasta” ja… ei ollut minun juttu. Sitä kutinan ja näppyjen määrää!! Rohkea aihe, iso peukku sinulle!!

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Olipa kiva kun kävit jakamassa kokemuksesi, M :) Mahtavalta kuulostaa, hyvä sinä! :) :) Kiinnostavaa kuulla muidenkin kokemuksia FitFarmista, itselle lafka oli tätä ennen tuttu vain niistä Jutan ohjelmista enkä tiennyt että niin monella (blogini kommenteista päätellen) on suht. negatiivinenkin ennakkoasenne FitFarmia kohtaan ja huonoja kokemuksia. Joillekin heidän konseptinsa sopii, kuten sinulle, toisille ei. Mukava kuulla myös onnistumiskokemuksia :)

      Ihanaa kesää sinne ja onnea uusiin tavoitteisiin :)

  12. 12

    NG sanoo

    Tuli vielä mieleen tuosta ihmisten kommentoinnista ja mielipiteistä: vaikka hoikka ja terveen näköinen ihminen saattaa saada kritiikkiä elämäntavastaan, niin samaa kuulee myös ylipainoisten, ei-niin-mallimitoissa olevien kokemuksista .. heidän saamansa arvostelu voi olla melko julmaa sekin.. :(
    Esimerkiksi kuntosalilla ja uimahallissa epätäydellinen keho voi joutua sormellaosoittelun ja naureskelun kohteeksi.. mikä ei varmaan ainakaan siihen kuntoiluharrastukseen ja elämäntaparemonttiin rohkaise.. :( Missä sitten kuntoaan saa kohentaa, jos ei epätäydellisenä kelpaa ihmisten ilmoille?! piilossa kaikkien täydellisten näkyviltä? kaikilla ei ole varaa hankkia koko treenilaitteistoa omaan kotiin…
    Toisten lyttäävät asenteet eivät ainakaan edesauta kohti terveyttä.
    Ilmeisesti tätä tapahtuu niin laajassa mittakaavassa, että joku jossain on jo katsonut tarpeelliseksi perustaa ei-täydellisten kuntosalin, minne saa ja kehtaa tulla ylipainoisena, ei-treenattuna, ilman kalliita merkkivaatteita.. Loistava idea, mikä valitettavasti saattaa vain ruokkia vastakkainasettelua kauniit & terveet vastaan läskit & epäonnistujat…

    Ihmisillä on aina sanomista kaikesta, sille on vain osattava tukkia korvansa, vaikka se ei helppoa olekaan…

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Esimerkiksi kuntosalilla ja uimahallissa epätäydellinen keho voi joutua sormellaosoittelun ja naureskelun kohteeksi..

      Tuo on todellakin niin käsittämätöntä :( Kuvastaa surullisen hyvin täydellisyyttä ihannoivaa yhteiskuntaa ja kulttuuria jossa elämme, epätäydellisyyttä täytyisi hävetä ja piilotella. Ilmeisesti osan ihmisistä mielestä ylipainoisen pitäisi kai ensin jumpata ja dieetata kotonaan neljän seinän sisällä ja tulla ihmisten ilmoilla vasta kun ”pahimmat” on saatu pois. *puistelee päätään* (Sorry sisällötön kommentointi, toistan tässä käytännössä samaa mitä itse kirjoitit mutta olen ihan samaa mieltä ja ihmetellyt samoja juttuja. Epätäydellisyyttä tuntuu olevan valtavan vaikea sietää.)

      Tällainen asenne näkyy ihan kaikenlaisissa jutuissa, itselle läheisenä esimerkkinä vaikka kynsissä. Omia ruman muotoisia vinoon kasvavia kynsiä ei saisi osan mielestä esitellä julkisesti koska sehän on loukkaus yleistä kauneudentajua kohtaan.

      Tiedän muuten tuon kuntosalikonseptin jonka mainitsit. Olen ohi kulkiessa joskus miettinyt, mitä tapahtuu kun jäsen saavuttaa tavoitemittansa (tai viimeistään normaalipainoksi laskettavan lukeman), täytyykö hänen sitten siirtyä toiselle salille treenaamaan? Vanhoja salikamuja timmiintynyt habitus tuskin haittaa, mutta entä uudet tulijat…? Kun sali mainostaa itseään ”rehevien” salina jonne käsittääkseni otetaan jäseneksi vain oikeasti ylipainoisia, miten keventyneisiin jäseniin suhtaudutaan..?

      Ihmisillä on aina sanomista kaikesta, sille on vain osattava tukkia korvansa, vaikka se ei helppoa olekaan…

      *allekirjoitus*

      No, mullakin on sanomista monista asioista, ihan höperöistäkin ja varmaan monen mielestä täysin turhista ^_^ Ainakaan en kuitenkaan loukkaa ketään sanomisillani enkä kohdista niitä henkilöihin, ainakaan tarkoituksellisesti.

      • 12.1.1

        NG sanoo

        Tosiaan, tuo on oiva pointti – milloin asiakas on sitten *liian hyväkroppainen* ollakseen enää kuntosalin oikeaa kohderyhmää? Kiperä arvoitus..

        Ehkä tällekin on tässä toimintamallissa jokin suuntaa-antava suositus tai malli. Toisaalta, luulisi, että onnistunutta asiakasta ei haluta ajaa pois. ehkä kyseessä on enemmän asenteesta, ja yleisestä asennevammasta: ylipainoa ja sen tuomaa syrjintää kokenut ei toivottavasti koskaan itse siirrä sitä eteenpäin, vaan osaa kohdata kanssakuntoilijat empatialla ja kannustavalla asenteella.

  13. 13

    Kiira sanoo

    Itselläni ja läheisilläni on erittäin huonot kokemukset fitfarmista. Myös lähes jokaisella foorumilla on pelkkää negatiivista ko firmasta enkä ihmettele. Sama ruokavaliorunko kaikille, yksilövalmennuksesta kaukana. Ystäväni otti aikoinaan nettivalmennuksen mutta paino ei tippunut. Noh ruuan määrää vähennettiin mitä ei todellakaan olisi saanut tehdä, päinvastoin. Paino ei edelleenkään tippunut kuin pari hassua kiloa, ja kokoajan fitfarmilta sanottiin että ystäväni ei vain noudata ohjeita. Lopulta kehoitin häntä irtisanomaan valmennuksen ja hankkimaan ihan kunnon PT:n joka tekee RÄÄTÄLÖIDYN ruokavalion ja kas, paino tippui halutut 25kg puolessa vuodessa. Mahtavaa! Samanlaiset kokemukset myös äidilläni, sekä poikaystävälläni. Ja sitä rahkaa ja vähärasvaisia maitotuotteita mitkä on täysin ravintoköyhiä ja pitkälle prosessoitua p*skaa.

    Fitfarmin ainut menestymisen kulmakivi on televisiointi. Ihmiset, jotka eivät ruuasta mitään tiedä uskovat sokeana dieettiohjeita, ja osalle ne varmasti toimivat, mutta ei läheskään kaikille. Kalorimäärät ovat niin niukat, että edes bikinifitnesskisaajat eivät syö niin vähää, ja kuitenkin ylipainoinen on tottunut vetämään sen 3000-6000 kaloria päivässä, niin järkikin jo sanoo ettei 1500kcal dieetillä pitkälle pötkitä.

    UGH OLEN PUHUNUT.

  14. 14

    mironlio sanoo

    auttaako vhh ruokavalio rasvanpoltossa eli vaikuttaako mitenkään selliliittiin? painoa ei tarttis pudottaa mutta kiinteytyä.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Vhh-ruokavalio polttaa rasvaa erittäin tehokkaasti kun sitä noudattaa tiukasti, eli pitää hiilarit todella minimissä = alle 50 grammassa per päivä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.