Face-Off

Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.

Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?

En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.

Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo ”huoliini” hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)

Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.

Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.

Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.

Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, ”Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.” Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?

Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.

Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.

En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.

Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.

* * *

Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?

Vai onko ulkonäöstä märehtiminen ”so last season”?

Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.

Karkkipäivän ulkonäkökysely

P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Kyselyyn vastattu! :-) ikääntyminen alkoi jo kauhistuttaakin, kun aloin miettimään asiaa, vaikka hätää ei vielä näin 18-vuotiaana olekaan! Varmaan munkin kuitenkin kannattaisi jonkinlaisia rasvoja käyttää (nimim. huono ihonhoitaja)… En nyt tarkoita mitään anti-aging tms. voiteita, mutta perusrasvaa ”ihmeellisempää” kuitenkin? Osaatko suositella jotain hyvää perusvoidetta, jossa olisi hyvä hinta-laatu-suhde tämän ikäisille? Vai meneekö liian vaikeaksi.. :D

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Antioksidanttipitoinen ja/tai suojakertoimellinen voide ovat erinomaisia suojaamaan ihoa auringon, saasteiden ja muiden ulkoisten tekijöiden ihoa vanhentavilta vaikutuksilta. Ne eivät ole liian ”tujuja” nuorellekaan iholle. UV-suojastahan sanotaan nykyisin, että se on paras ”anti-ageing” -suoja minkä voi iholleen laittaa, aurinko vanhentaa ihoa enemmän kuin mikään muu ulkoinen tekijä.

      Esimerkiksi Estee Lauderin DayWear -linjan voiteet ovat antioksidanttisia ja sisältävät UV-suojan. Edullisemmalta puolelta esim. Lumenen Vitamin C+ -linjan suojakertoimellinen voide voisi sopia, tai luonnonkosmetiikan puolelta erinomainen Oliv’ by La Claree -antioksidanttivoide (siinä tosin ei suojakerrointa).

      • 2.1.1

        Etusormi sanoo

        Tuopa asia onkin vähän harmittava. Siis, että nuo suojakertoimelliset voiteet olisivat parhaita ihon suojaksi mutta kun minulle ne eivät jostain syystä sovi :(. Kaikista kokeilemistani voiteista tulee näppyjä. Niin paljon en inceistä ymmärrä, että voisiko olla jokin toinen aine, joka näpyt aiheuttaa mutta säännönmukaisesti ainakin kaikki UV-suojalliset niin tekevät. Ei auta kuin pitää mehiläishattua kesäisin B)

  2. 3

    tinat sanoo

    Ulkonäkö kyllä aiheuttaa huolia jokaikinen aamu, kun peiliin katson. Ikää on 31 vuotta ja kyllä se kieltämättä on alkanut vähän näkyä, vaikka aiemmin minua luultiin aina oikeaa ikääni nuoremmaksi. Ryppyjä ei varsinaisesti vielä ole, mutta tosiaan naama näyttää niin väsyneeltä aamuisin, vaikka olisin nukkunutkin hyvin. Iho on ohentunut ja naama jotenkin lösähtänyt, mitä ei meikillä oikein saa korjailtua, etenkin kun minulla on ollut sellaiset hieman lapsenpyöreät kasvot. Ilman mitään meikkiä en mene enää tässä vaiheessa ikinä ovesta ulos (lapsia ei ole eli saattaapi tietysti mieli sitten muuttua…). En myöskään tykkää katsoa kuvia itsestäni, näytän niissä mielestäni usein jotenkin ”väärältä”: väsyneeltä ja ärsyyntyneeltä , vaikka en oloani sellaiseksi kokisikaan. Jos se on tätä jo nyt niin entäpä kymmenen vuoden päästä…

  3. 4

    Vivi sanoo

    minua ei häiritse kasvoissasi mikään muu kuin otsajuonteesi, mutta kirjoitit että sinua ne eivät häiritse, eli kasvosi ovat varsin nätit. Hymyä huuleen :) ps. Oletko leikannut hiuksesi?

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Hahah! ^_^

      En ole leikannut hiuksiani. Mutta pitäisi varmaan kohta köydä tasaamassa latvat, edellisen kerran näytin tukkaani kampaajalle vuosi sitten… :P

  4. 5

    sanoo

    Loistoteksti, ja myös omalla kohdallani hyvin ajankohtainen nyt kun jouduin hetki sitten hyvästelemään kaksikymppisyyden. Nuorempana luulin että ikääntymisen merkit tulevat sillä tavoin pikkuhiljaa, että niihin ehtii tottumaan ja sopeutumaan. Mutta nyt huomaan ainakin omalla kohdallani, että ne tulevat usein rykäyksittäin ja ilman esivaroitusta. Välillä tuntuu että pelkästään yhden yön aikana on naamaan ilmestynyt uusi juonteenalku, tai entinen on syventynyt.

    Usein kuvittelen näyttäväni vielä nuorelta (koska siis sisäisestihän olen ikuinen kaksikymppinen), mutta sitten välillä katse osuu näyteikkunaan tms, ja huomaan että hymyilettömän naamani suupielet taipuvat alemmas kuin aiemmin. Tuo väsyneeltä näyttäminen on hyvin osuva kuvaus. Ja eipä niitä papereita juurikaan enää alkossa kysellä ;)

    Toisaalta nämä pienet merkit ovat vasta aavistuksia tulevasta, joten parasta olisi vain hyväksyä väistämätön, en nimittäin aio lähteä mukaan mihinkään kilpavarusteluun aikaa vastaan. Harmittaahan se, että iho ei ole enää niin täydellisen sileä, toisaalta en missään nimessä haluaisi enää olla 20-vuotias. Sillä kaikesta huolimatta sisäisesti olo on mitä parhain (sitä itsevarmuutta), ja siitä johtuen myös ajattelen, että näytän nyt oikeastaan paremmalta kuin koskaan. Toivottavasti tämä tunne säilyy myös jatkossa :)

  5. 6

    :) sanoo

    Terve!

    Oon aina silloin tällöin poikennut sun blogissa, lähinnä siksi koska työskentelin viime kesänä ahvenanmaalla. Sitä googlaillessa päädyin sun blogiin, mutta eihän täällä miehille nyt niin hirveästi ole luettavaa, mutta esim. se aurinkovoide-juttu oli todella hyvä!

    Mietin, että olisiko sinulla innostusta tehdä postaus, johon pistäisit vähän joitain tuotteita, mitä miesten ihonhoidossa tulisi käyttää.

    Ei mitään rocket sciencea, mutta jotain mitä perusihonhoitoon kuuluisi (mahd. yksinkertaisesti, et tulis käyttöön.)

    Teini-iässä käyttämäni clearasil(?) varmasti vain vahingoitti ihoani ja vieläkin muutama finni esiintyy silloin tällöin 23-vuotiaan iholla. Joskus, noin pari kertaa viikossa jaksan laittaa suihkun jälkeen kosteusvoidetta ja parran ajon jälkeen after shavea.

    Eli mitä kannattais ostaa, ja riittääkö se apteekista ostettu Aqualan plus kasvoille ja muuhun kroppaan!

    Kevään jatkoja sinne!

    • 6.1

      Sanni sanoo

      olisiko sinulla innostusta tehdä postaus, johon pistäisit vähän joitain tuotteita, mitä miesten ihonhoidossa tulisi käyttää.

      Voisipa vaikka tehdä tuollaisen joskus! :) Onhan blogissa nykyään jopa miehille oma tunnisteensakin, ”Mies ja kosmetiikka” ^_^

      Tosin kysymykseesi on nopea vastata näin kommenttilaatikossakin. :) Perus-Aqualan riittää aivan mainiosti niin kasvoille kuin kropallekin, jos iho ei toisin ilmoita. Mikäli ihosi ei kiristä tai hilseile tai ole voiteen jäljiltä rasvainen ja tahmea, ei ole syytä lähteä vaihtamaan voidetta. Perusihonhoitoon ei vaadita mitään kalliita ihmerasvoja! :)

      Miesten iho on paksumpi ja yleensä rasvoittuvampi kuin naisten, minkä vuoksi kuorinnan on hyvä kuulua miesten ihonhoitorutiiniin. Kuorinta pitää ihon kirkkaana ja sileänä ja parranajokin helpottuu.

      Normaali-ihoisen (siis jos iho ei ole herkkä tai erityisen kuiva) miehen ihonhoitorutiini voisi olla vaikka seuraavanlainen:

      * Kasvojen kuorinta 2-3 kertaa viikossa miedolla kuorinnalla (hyvä edullinen vaikkapa Kickseissä myytävä Oliv Face Scrub)
      * Parranajon jälkeen kosteuttava aftershave (emulsiomainen aftershave-tuote yhdistää kosteusvoiteen ja aftershaven)
      * Silmänympärysvoide/geeli kun silmien ympärillä alkaa näkyä juonteita
      * Antibakteerinen saippuapesu selälle pari kertaa viikossa jos selän alueella esiintyy finnejä

        • 6.1.1.1

          Sanni sanoo

          Vaikkapa Cliniquen vartalosaippua. Mr. Karkkipäivä vinkkaa myös Protex-merkkisestä saippuasta, jota hän on ostanut ulkomailta.

  6. 7

    miu sanoo

    Olen pääasiassa ihan tyytyväinen ulkonäkööni, mutta kyllä mä aina meikitän kasvoni ja pyrin pukeutumaan niin, että parhaimmat puolet korostuvat enemmän. En taida olla ihan sujut meikittömän naamani kanssa, koska mua häiritsee tosi paljon, kuinka väsyneeltä näytän ilman meikkiä. En missään nimessä haluaisi mennä luennoille ilman meikkiä. Tyyliin ruokakaupassa voin käydä meikittä, mutten tunne itseäni silloin kovin itsevarmaksi.

  7. 8

    RainDrop sanoo

    Mulla on vuotta vajaa saman verran ikää ja aika lailla samanlaiset ajatukset. Kolmenkympin ylittäminen on vienyt mukanaan ne pahimmat teini-iän ulkonäkökompleksit, mutta jotenkin tuntuu epäreilulta, että kun vihdoin alkaa olla sinut oman peilikuvansa kanssa, se alkaa vääjäämättä rapistua, tai ainakin itse huomaa selkeästi alkavia merkkejä siitä. Ja toisaalta tuntuu turhamaiselta olla huolissaan vanhenemisesta.

    • 8.1

      Sanni sanoo

      mutta jotenkin tuntuu epäreilulta, että kun vihdoin alkaa olla sinut oman peilikuvansa kanssa, se alkaa vääjäämättä rapistua

      Naulankantaan! Nimenomaan tällaiset fiilikset mullakin on.

  8. 10

    zubi sanoo

    Voi sinä olet NIIN kaunis, raikas ja nuoren näköinen Sanniseni! Mutta tämä on silti yksi syy siihen, miksi olen harkinnut blogin perustamista tooosi pitkään, joten ymmärrän kyllä.

  9. 11

    Sanska sanoo

    Voi kuule :oD Täytän loppuviikosta 26v ja päällä on _ihan järkyttävä_ ikäkriisi. Löysin silmien alta pienet matalat harakanvarpaat ja meininki on se et tässäkö tämä nyt oli. Ei nuo mitenkään lärviä rumenna mut fiilis on se et nyt ei virallisesti nuoruuteen ole paluuta :oD

  10. 12

    sanoo

    photoshop, sanos muuta. eilen tuijotin juuri kaks tuntia naamaani, joka tuntui menevän vain alaspäin. tajusin, että leukapieleni alkavat muistuttaa äitini vastaavia! D: ja nyt kun sanoit, niin oon jo pidempään miettinyt ettei naama näytä enää samalta kuin 17 vuotiaana vaikka siinä uskossa olenkin elänyt, silmärypyt ovat alkaneet muodostumaan ja teen kaikkeni etten rypistelisi naamaani..

  11. 13

    Laura sanoo

    Täytän 33 tänä vuonna. En näytä samalta kuin 10 vuotta sitten, mutta en haluaisikaan. Olen nyt sinut itseni kanssa ja tyytyväinen kasvoihini. Kasvoillani ei oikein ikääntymisen merkkejä näy (kuten juonteita, pigmenttiläiskiä tms), mutta totta on kyllä, että väsymys näkyy helpommin kuin nuorempana ja ihoa pitää hoitaa huolellisemmin. Aikuisiän akneen, joka silloin tällöin leimahtaa pahaksikin, olen saamassa kohta Roaccutan-kuurin. Toivottavasti sillä pääsen eroon vaivasta lopullisesti. Teini-ikäisenä tosin tämän olisin käynyt läpi mieluummin..

    Hassu juttu on se, että nykyään en koe ongelmalliseksi lähteä ilman meikkiä ulos, nuorempana ei olisi tullut kuuloonkaan! Paras kohteliaisuus, jonka olen saanut on se, että kauan sitten silloinen poikaystäväni sanoi minulle että näytän samalta ilman meikkiä kuin meikin kanssakin.

    Tottakai mietin vanhenemista, vaikka nyt uudet tuttavuudet yleensä luulevatkin minua suunnilleen 25-26 -vuotiaaksi. Onneksi olen lopettanut tupakoinnin 5 vuotta sitten… Jos vanhempana minua jokin häiritsee ulkonäössäni, voisin jotain toimenpidettä harkita. Haluan kuitenkin vanheta arvokkaasti, enkä näytä tuulitunnelissa olevalta superkireine kasvoineni…

  12. 14

    sanoo

    Jos yhtään lohduttaa, sä et näytä yhtään 3-kymppiseltä. Sinnepäinkään! Enemmänkin sillä 25 vuoden iän paremmalla puolella :)
    Mä kirjaimellisesti valvoin 5 kuukautta vauvan saatuani. Ensimmäiset 2 kuukautta meni niin, että nukuin puolituntia tai tunnin 3-12 tunnin välein. Seuraavat 3 kuukautta meni niin, että menin nukkumaan klo 03-06 ja heräsin klo 08-09. Joinakin öinä en nukkunut ollenkaan ja tuli valvottua helposti 24-48 tuntia. Kerran niin, että 36 tunnin aikana nukuin tunnin ja pienet 15 minuutin päikkärit. Nyt tuosta ajanjaksosta on 3 kuukautta, jonka aikana oon nukkunut yössä sen 6-8 tuntia.
    Mutta valvominen näkyy vieläkin. Tummat silmänaluset, iho on samea ja kuiva, pieniä juonteita alaluomella ja kasvojen iho on muutenkin herkempi. Lisäksi tuo talvi teki (niinkuin aina) asian vain pahemmaksi. Kun synnytyksen jälkeen menin ensimmäistä kertaa juhlimaan, sain Alkosta ostettu juotavaa ja pääsin baariin sisään NÄYTTÄMÄTTÄ HENKKAREITA. Ennen raskautta multa kysyttiin AINA paperit, AINA (olin tuolloin 23-vuotias). Se oli aikamoinen shokki.
    Eli kyllä mullakin, nyt 24-vuotiaalla, on aikamoinen kriisi.

    • 14.1

      Sanni sanoo

      Voi että, tuo vauva-aika on kyllä sellaista että vetää varmasti nuorenkin äidin naamaan helposti lisävuosia…. Mutta samalla se on kuitenkin aivan ihanaa aikaa, ja uskon, että nuo valvotut kuukaudet ehtivät vielä haihtua kasvoiltasi eivätkä syventyä pysyviksi rypyiksi tai tummiksi renkaiksi. 24-vuotiaan iho on kuitenkin vielä palautumiskykyisempi kuin vaikkapa 30-vuotiaan. Mun iho on siinä kunnossa että kun siristelen silmiä auringossa tai kuvaa ottaessa, jäävät nämä siristelyvekit näkyviin pahimmillaan moneksi tunniksi ennenkuin iho palautuu! :/ Samoin tyynyliinan kuvat aamuisin poskessa….

      Älä Heidi kriiseile, 24 vuotta on ehkä paras ikä! ^_^ (Mä haluaisin olla koko loppuikäni juuri 24 jos saisin päättää.)

  13. 15

    Ada sanoo

    Hyvä kirjoitus. Mä olen 35-vuotias ja oikeastaan tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa huomannut naamasta, että mähän vanhenen. Juuri mainitsemasi väsymys näkyy kasvoista ja silmien ympärillä on pieniä juonteita. Tämä on kyllä saanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota ihonhoitoon ja tuotteet ovat suosiolla vaihtuneet hieman entistä raskaampaan sarjaan. En kuitenkaan haluaisi näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä, kyllä eletty elämä saa naisessa näkyä :)

  14. 16

    Hattis sanoo

    Olen itsekin samanikäinen kuin sinä (luulin sinua itse asiassa nuoremmaksi, etenkin meikittömissä kuvissa näytät ainakin 5 vuotta nuoremmalta:) ja onhan se ikä jo antanut pieniä merkkejään kasvoihin. Käsienkin iho on jotenkin ohuempi ja juonteisempi kuin ennen. Pienenpieniä juonteita on silmäkulmissa ja otsarypyt alkaa olla pysyviä. Mutta niin tavallaan surullista kuin se onkin niin tämä kaikki kuuluu elämään. Itselläni on pieni lapsi ja saan taas vuorostaan nauttia hänen pehmeästä ja virheettömästä hipiästään, kun omassani alkaa pikkuhiljaa ikä jo näkyä. Pitää varmaan alkaa sanomaan niinkuin joku aika sitten kuollut maailman vanhin nainen Jeanne Calment ”Minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä!”

  15. 17

    syysviiru sanoo

    Nyt tulee kyllä mieleen ne kivat postaukset joita olet tehnyt äidistäsi. Muistan ajatelleeni, että siinäpä ihminen joka ei ole haaskannut aikaansa peilin ääressä, vaan tehnyt jotain kiinnostavampaa. Luultavasti palkitsevampaakin. Terveiset sympaattiselle äidillesi!

    Kun bloggaa, panee itsensä alttiiksi tuntemattomien ihmisten ilkeilylle. Oikeassa elämässä ei ole mahdollista esittää itseään aina vain parhaimmassa valossa, blogissa on. Vaarana on, että tottuu näkemään itsensä vain niinä parhaimpina hetkinä, ja sitten todellisuus pääsee yllättämään.

    En usko, että kenellekään on terveellistä jatkuvasti tuijottaa naamaansa photoshopissa. Ihmisessä on totisesti muutakin kuin naamataulu.

    En höystä kommenttiani hymiöillä, luotan siihen että käsität tarkoitukseni olevan positiivinen ja kannustava.

    • 17.1

      Sanni sanoo

      käsität tarkoitukseni olevan positiivinen ja kannustava

      Käsitän kyllä, älä huoli syysviiru <3

      Olet kyllä ihan oikeassa äidistäni ja siinäkin että olisi todellakin terveellisempää tuijottaa omia kuviaan vähemmän kuvankäsittelyohjelmassa. Etenkin viime aikoina olen kokenut sen kasvavassa määrin vastenmieliseksi.

      Kun lopetin hiusteni syynäämisen joka päivä, ne kasvoivat takaisin entiseen pituuteensa aivan huomaamattani. :) Enkä nykyään enää näe kaksihaaraisiani, joita ennen suunnilleen laskin ja pätkin pois kynsisaksilla päivittäin… Sama toimisi varmasti naamankin kanssa. Kauneusblogin pitäjänä se on vain vaikeaa. Mieluusti tekisin kaikki meikit toisten kasvoihin, jos vaikka lipaston laatikosta löytyisi aina tarvittaessa armeijallinen meikkimalleja…. ^_^

      • 17.1.1

        Etusormi sanoo

        Täällä ainakin yksi innokas meikkimalli ilmoittautuu heti :D! Mulla on silmät aika syvällä päässä mutta isot liikkuvat luomet. Meikkaan luomivärin aina samalla tavalla nykyään ja olisi kovin kiva nähdä miten joku toinen suoriutuu samasta tehtävästä :). Nuorempana tuli meikattua reippaammin baari-iltoihin mutta nykyään olen tyystin unohtanut miten sen tein! Nyt tulee lähinnä meikkailtua töihin ja senkin teen melko maltillisesti.

        Tässäpä huomaa sen, että omia kasvoja on hankala katsoa uusin silmin. Ehkä sen huomaa myös tässä vanhenemiskeskustelussa, omaa naamaa tuijottaa aina samoilla silmillä ja samoilla ennakkoasenteilla. Toisen silmään pienet väsymyksen merkit eivät välttämättä näy lainkaan mutta itse niihin kiinnittää huomiota säännöllisesti joka aamu peiliin katsoessa. Hymyllä silti valaisee naaman kuin naaman, kuten täällä on jo aiemminkin todettu :)

  16. 18

    Sissi sanoo

    Kyllä mä olen sen verran turhamainen, että muutokset naamassa vaivaavat. Raskauden aikainen turvotus on saanut itkun silmään jo useamman kerran, samoin ihmeellisesti lyhentyneet silmäripset (näyttää kuin mulla ei ripsiä oliskaan) ja tietty koko kropan muuttuminen. Vaikka raskaus oli toivottu, sen tuomat muutokset hämmentävät tosissaan. Enkö mä olekaan enää se, joka olen ollut jo kolkyt vuotta?

  17. 19

    sanoo

    Minulla on sama juttu noiden otsan ilmejuonteiden kanssa (ehkä pahempikin), ja olen sinua kymmenisen vuotta nuorempi. Niitä on ollut niin kauan kuin muistan, kai. Mutta kun sitä vain kurtistelee koko ajan. :D On kyllä mukavampaa olla ilmeikäs ja näyttää tunteensa kuin pysyä vakavana ja tyynenä ryppyjen välttämisen toivossa.

    Uskon ja toivon, että rasvaisuuteen taipuvainen ihotyyppini suojelee minua rypyiltä vähän. Äitini on ainakin aika nuoren näköinen, ilmeisesti samasta syystä. Mutta jonain päivänä ikä varmaan alkaa vaivata minuakin. Yritän ajatella niin, että harakanvarpaat ja naururypyt lisäävät uskottavuutta ja auktoriteettia – ja ovat itse asiassa usein aika kauniitakin. Ne väsymykset merkit katoavat, kun hymyilee ja nauraa. :)

    Sinulla on minun mielestäni hyvin kaunispiirteiset ja persoonalliset kasvot. Niitä ei muutama ryppy pilaa.

  18. 20

    stiia sanoo

    Mulla tuo käsitys itsestä vaihtelee päivästä toiseen. Joinain päivinä katson itseäni peilistä ja mietin, että piruvie, mähän olen kaunis! Sitten seuraavana päivänä katson itseäni peilistä ja näen kaikki ne ”virheet”. Sama on vartalon kanssa, joinain hetkinä sitä on jopa tyytyväinen ja toisena hetkinä tekisi mieli lähteä 100kilometrit lenkille ja karistaa kaikki ylimääräinen pois kropasta.

    Kasvoissani minua häiritsee eniten tummat silmänaluset, luomet ja kulmakarvat.
    Luomia kasvoissani on todella paljon ja tuntuu, että ne vain lisääntyvät hirveää tahtia.. Ensimmäinen asia, johon en ole ollut tyyttyväinen on oikea kulmakarvani, jonka onnisttuin 1,5-vuotiaana tuhoamaan :D Kävelin lasipöydän kulmaa päin ja eikun tikit keskelle kulmakarvaa ja nyt arven kohdalla ei tietenkään kasva karvankarvaa.
    Muistan kyselleeni äidiltä 5-6-vuotiaana onko olemassa kulmakarvansiirtoleikkauksia. Nyttemmin siihen on tottunut, vaikka vieläkin se välillä häiritsee :)

  19. 21

    maria sanoo

    Hassua, juuri viime viikolla mietin itsekseni, että minkä ikäisenä, jos ei juuri nyt 25-vuotiaana, sitä sitten käyttäisi sellaisia mekkoja että päät kääntyvät (mahdollisesti poispäin). Jo seuraavaan hengen vetoon lohdutin itseäni, että onneksi 30 paremmalla puolella on vielä hehkeä ja kykenevä, katso nyt vaikka Sannia ja kaikkia Hollywoodin tähtiä. Vasta 40-vuotiaana aletaan täditellä.

    Ensimmäinen ikäkriisini oli kun täytin 20. Olin täysin vakuuttunut, että elämä on nyt ohi ja tästä eteenpäin on pelkkää alamäkeä. :D Ehkä sitä ehtii vielä parit oikeatkin kriisit kehittää.

    • 21.1

      Sanni sanoo

      katso nyt vaikka Sannia ja kaikkia Hollywoodin tähtiä.

      ”Somehow I find it troubling to find me in this sentence”…. ^_^

  20. 22

    Lindo sanoo

    Mulla rapsahtaa kuukauden kuluttua 30 mittariin. Olin aina ennen ikäistäni ilmeisesti paljonkin nuoremman näköinen, mutta viimeiset hehkeät ajat ovat viime kesältä. Sen jälkeen synnytin esikoiseni ja valitettavasti se näkyy naamasta. Olen sen verran turhamainen, että olen ottanut aikaa ihonhoitorutiineilleni edelleenkin, mutta silti jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Naamani on tosiaankin väsähtänyt ja silmien ympärillä alkaa olla tiheät harakanvarpaat. Kai sitä on vaan alettava hyväksyä, että tästä on suunta vain alaspäin. Sikäli harmi, koska myös minä olin myös enemmän sinut oman peilikuvani kanssa lähempänä kolmeakymppiä, kuin parikymppisenä.

    Silloin joskus vajaa kymmenen vuotta sitten pinnallisesti ajattelin, et ”hei vitsi, noi kolmekymppiset naiset näyttää ihan parikymppisiltä, paitsi kun et ne on jotenki kulahtaneita” :D Nyt näen oman peilikuvani sen nuoren itseni silmin. Totta. Näytän kulahtaneelta itseltän.i :D

    • 22.1

      Sanni sanoo

      Näytän kulahtaneelta itseltän.i :D

      Tervetuloa kerhoon :) Mutta mitä esikoiseesi tulee, uskon, että vauva-ajan tuoma väsymys on useimmilla vain väliaikaista. Vaikka minulla ei omakohtaista kokemusta asiasta olekaan, niin olen silti siinä uskossa, että vauva-ajan jälkeen monikin äiti hehkeytyy kyllä takaisin pre-raskausajan ilmeeseensä. Ja jos ei, niin silloin voi vain ajatella että kyllä oma lapsi on sen arvoinen <3 Pian et varmaan enää muistakaan harakanvarpaitasi. Pienen ihmisen elämän seuraaminen vie kenties huomion uurteista ja tummista silmänalusista… :)

  21. 23

    sanoo

    Oma naama on kyllä jokapäiväinen murheenkryyni. Ilmejuonteita silmien ympärillä ja otsassa minulla on ollut jo teini-ikäisestä saakka ja odotan kauhulla, milloin saan ensimmäiset ihan oikeat rypyt silmien ympärille. Toisaalta kasvoissa on edelleen havaittavissa selvää lapsenpyöreyttä, vaikka ikää on jo pian 26 vuotta. Tai sitten se on silkkaa naamaan kertynyttä läskiä, tiedä häntä!:D

    Yksi syy, miksi itse vihaan valokuvissa olemista on se kuvien armottomuus. Kuva näyttää kaikki kasvojen virheet ja pahimmillaan oikein korostaa niitä. On eripari silmät, tummat silmänaluset, pieniä finnejä vähän siellä sun täällä ja tietyssä valaistuksessa kasvot näyttävät todella vierailta. Kasvokuvia katsellessa tulee joskus sellainen olo, että ”Näytänkö minä ihan oikeasti tuolta?”.

  22. 24

    mammeli72 sanoo

    Kolme lastani ovat jokainen minua ”vanhentaneet” niin odotusaikana kuin syntymänkin jälkeen,mutta näitä muutoksia pidän luonnollisina.<3
    Kuopuksen myötä reilu vuosi sitten sain suonikohjujakin.Plääh.
    Mutta ainuttakaan muutosta jonka raskaus/lapsen saaminen on kehossani tehnyt en osaa kauheammin harmitella, olen saanut kolme tervettä lasta eikä muulla ole väliä.
    Ikää kun karttuu niin iho veltostuu ja samenee, silmäkulmissa muitakin vekkejä kuin naururypyt..eihän se aina mieltä ylennä peiliin katsoessa.Kasvojen piirteet eivät ole niin terävät,juonteet suupielissä syvenevät.Kuopusta odottaessani ilmestyi hiuksiini selkeästi harmaita hiuksia (yleensähän lapset vasta teini-iässä niitä aiheuttavat??).
    Eniten rassaa yläluomien lurpsahtaminen, pentele. Luomivärien innokkaalle käyttäjälle tämä luo haastetta, jos jotain leikkelisin niin luomia kohotuttaisin.
    Lurpsahtamisesta tulikin mieleeni sitten rinta-osasto..juu kyllä niitä maan vetovoima kutsuu,sama mikä leukaperiä ja niitä luomiakin kai hilaa alaspäin =)
    Mutta hyvillä liiveillä ja tiukassa paikassa teipillä saa hyvää jälkeä, mutta laitappa teippiä yläluomille..=(
    Mutta jotenkin näitten ryppyjen,riippumisten,veltostumisten, harmauden yms kanssa on opittava elelemään,koska valitettava fakta on että keho vanhenee.
    Ikäähän mulla neljä ja nolla,
    eikä oo aina hyvä olla.
    Joskuu hajoo polla,
    kun naama on kuin hunningolla.

    • 24.1

      Sanni sanoo

      Eniten rassaa yläluomien lurpsahtaminen, pentele. Luomivärien innokkaalle käyttäjälle tämä luo haastetta

      Tätä minäkin jännitän…. Äidilläni kun on todella, todella veltot silmäluomet ja olen hyvin paljon äitini näköinen, niin pelkään periväni tuon ominaisuuden…. Sitten jossain vaiheessa on vain unohdettava monisävyiset meikit. :/ Tai jopa luomiväri kokonaan. Äidilleni rajauksenkin teko on todella haastavaa.

      mutta laitappa teippiä yläluomille..=(

      It happens. +_+ Olen nähnyt ihmisten nostavan yläluomiaan ja kulmiaan kiristämällä ihon teipillä ohimon kohdalta hiusrajassa.

      Ikäähän mulla neljä ja nolla,
      eikä oo aina hyvä olla.
      Joskuu hajoo polla,
      kun naama on kuin hunningolla.

      Ihana mammeli! <3 <3 <3

  23. 25

    Lilli sanoo

    Hei Sanni,

    luen blogiasi suhteellisen säännöllisesti, se ilahduttaa minua ja ruokkii positiivisesti turhamaisuuttani.

    Tapasi lähestyä kosmetiikkaa on raikas ja käytännönläheinen.

    Ensimmäisen kerran olen huolissani postauksestasi.
    Mitä sinulle kuuluu oikeasti?

    Olen 48-vuotias, enkä ulkoisesti arvioiden täytä hyvinhoidetun ikäiseni naisen ulkonäkökriteereitä. Elämän ja elämäntapojen jäljet näkyvät kasvoillani, vartalollani ja hiuksissani. Ajattelen, että olen itse ne ilolla (ja surulla) hankkinut. Miksi ajattelen näin?

    Edellisessä, pitkän pitkässä parisuhteessani kumppanini arvosteli jatkuvasti ulkonäköäni ja sai minut uskomaan, etten ole minkään arvoinen. Tunsin itseni rumaksi, lihavaksi ja epänaiselliseksi.

    Eron jälkeen pohdin, mikä tekee ihmisestä kauniin ja haluttavan. Se, että sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet. Positiivinen elämänasenne. Itsensä ja omien rajojen tunteminen.

    Uusi kumppanini saa minut tuntemaan itseni kuningattareksi. Itkeneenä, väsyneenä. Aamulla, meikittömänä, pörrötukkaisena. Remonttivaatteissa. Uimahallissa. Hän on komea, minua paljon nuorempi. Saamani arvostus herättää minut huolehtimaan itsestäni paremmin. Suunnittelemme syyshäitä…

    • 25.1

      Sanni sanoo

      Mitä sinulle kuuluu oikeasti?

      Älä huolestu, Lilli, voin ihan hyvin. :) Pidän tällaisten asioiden pohdiskelua normaalina ja luulen itse kunkin sitä harrastavan. En sentään ole mitenkään epätoivoinen tai sairaalloisen ahdistunut ikääntymisestä, totean vain parikymppisen kasvojeni vihdoin katoavan auringonlaskuun ja makustelen kyseisen faktan aiheuttamia tunnetiloja.

      Mutta sinulle toivotan ihanaa kevättä kumppanisi kanssa! <3 Kuulostaa siltä että olet löytänyt varsin ihanan kainaloisen! Toivottavasti kirkon kellot soivat syksyllä. :) Ilahduttaa kuulla tuollaisia kommentteja! :)

  24. 27

    Heli sanoo

    Samanlaisin ajatuksin täällä – rakastan iän tuomaa itsevarmuutta ja kypsyyttä, mutta huomaan vältteleväni aurinkoa vanhenemisen pelosta :D Tiedän kyllä, että näytän ikäistäni nuoremmalta ja usein ikäni veikataan 6 vuotta alakanttiin. Ehkä vielä enemmän huolestuttaa muun kuin kasvojen vanheneminen, nyt jo huomaa että lyhyempikin tauko kuntoilussa saa paikat roikkumaan ja lihakset kasvavat entistä hitaammin. Rinnoista en edes ala puhua, menee vielä yöunet ;)

    • 27.1

      Heli sanoo

      Ainiinjoo ja kun pari viikkoa sitten tuli juhlittua aamu kuuteen ja nukuttua muutama tunti meikit kasvoilla ennen seuraavan päivän brunssia, ei tilanne korjaantunut ihan pelkästään uudella kerroksella ripsiväriä. Voi luoja miltä silmänympärysalue näytti vielä monta päivää jälkeenpäin.

  25. 28

    JENSKU sanoo

    Itse lapsen saaneena en ymmärrä äitejä, jotka valittavat raskauden tuomista muutoksista kehossa, suoraan sanoen valitukset saavat minut voimaan pahoin. Mitä te sitten kuvittelitte? Minua ei haittaa, että näytän äidiltä. Ja olen vasta 23-vuotias. Rinnat ovat tippuneet, raskausarpiakin on vähän. Imetys vei 22 raskauskiloa mukanaan. Väsymysmerkit kasvoissa kyllä lähtevät pois, kunhan saa arjen toimimaan ja nukuttua.

  26. 29

    Mupsi sanoo

    Ei ikääntyminen mua sillee pelota, sillä esimerkiksi äitini on todella persoonallisen ja kaunis rypyistä huolimatta (ehkä siihen vaikuttaa saamelainen veri ;) ), mutta se mitä en ole äidiltäni perinny on ”pitkä leuka”, sillä tuntuu että oma leukani on vain pieni nyppy mistä alkaaki heti kaula elikkä leukani on tosi lyhyt.. Oiski muuten kiva jos voisit/viitsisit joskus tehdä postauksen että miten saa varjostettua eri kasvojen alueita ja millasilla tuotteilla? :)

  27. 30

    sanoo

    Ikääntyminen – ja tietoisuus omasta ulkonäöstä oman blogiharrastuksen takia. Tutulta kuulostaa. Minä en ole koskaan ollut erityisen nuoren näköinen – en tarkoita, että ihoni olisi rypistynyt ennen aikojaan, vaan sitä että menin helposti täysi-ikäisestä jo viisitoistavuotiaana – ja tavallaan vanheneminen jotenkin sopii omaan habitukseen. Mutta pinnan rapistuminen muistuttaa minua kyllä omasta kuolevaisuudesta, eikä se ole mukava tunne.

    Välillä tekee mieli lopettaa bloggaaminen juuri noiden pöytälaatikkomallien puutteen takia. Olisi niin kiva keskittyä stailaamiseen ja valokuvaamiseen. Ehkä pitäisi lopettaa. Ehkä ei. On se välillä kumminkin ihan hauskaa ;).

    • 30.1

      Sanni sanoo

      menin helposti täysi-ikäisestä jo viisitoistavuotiaana

      Tästä minulle tuli välitön muisto 15-vuotiaasta Sannista, joka pääsi sisään paikalliseen yökerhoon äitinsä pitkään villakangastakkiin pukeutuneena. XD Kun sitten sisällä baarissa piti takki heittää pois ja sisältä paljastui hentoinen ja säikyn näköinen lapsukainen, heivattiin tämä yökerhoilijayrittäjä välittömästi pellolle. ^_^ ….ja ei kun uutta yritystä!

  28. 31

    sanoo

    Photoshopissa kun kasvojaan tuijottelee, niin kyllä muuten saa näkyviin kaikki ”rumuudet”. Itselläni silmiin pistävät laajentuneet ihohuokoset ja syvät rypyt silmien alla. Mutta olen aina kelannut niin, että jos säilyy siloposkisena koko elämänsä, niin ei ole elänyt lainkaan. Mä ainakin haluan vanheta ja rypistyä kunnolla. Harmaantua ja ottaa sitten kypäräpermiksen. :D Laajentuneet ihohuokoseni olen saanut teini-ikäisenä jo, silloin tuli juostua hevostalleilla ja ei muuten tullut putsattua kasvoja sen jälkeen. Ja rypyt silmien alla ovat peräisin hurjilta Oriveden Opisto- ajoilta. En vaihtaisi niitä mihinkään. :)

    Sie olet kaunis, älä huoli. Kuten Lady Gaggarainen sanoisi,”god makes no mistakes”. :)

    Aiheesta kukkaruukkuun, onko sulla kokemuksia guarkumista? Noin niin kuin leivonnassa?

    • 31.1

      Sanni sanoo

      Ja rypyt silmien alla ovat peräisin hurjilta Oriveden Opisto- ajoilta. En vaihtaisi niitä mihinkään. :)

      Oho…. heti herää uteliaisuus että minkähänlainen ”villi länsi” siellä oikein vallitsee… ^_^

      Aiheesta kukkaruukkuun, onko sulla kokemuksia guarkumista? Noin niin kuin leivonnassa?

      Eip. En edes tiedä mitä se on :)

  29. 32

    Anna sanoo

    Mua kiinnostaisi, paljonko kiinnität huomiota ravintoosi, jotta ihosi pysyisi nuorena? Itse syön paljon hedelmiä ja varsinkin sitrushedelmiä, sillä olen jotenkin siinä uskossa että c-vitamiini olisi tehokkain antioksidantti ja suojaisi siten ihoani. Lisäksi olen juonut vähintään 2 litraa vettä 14-vuotiaasta asti ja nykyään litkin ahkerasti myös vihreää teetä. Olen 28-vuotias ja näytän kuulemani mukaan 20-vuotiaalta, mutta pelkään että romahdus tulee jossakin vaiheessa ja juurikin tuo väsymyksen ilmestyminen kasvoille kuulostaa todennäköiseltä! kääk, eikö tässä ole mitään tehtävissä? :D

    • 32.1

      Sanni sanoo

      Mua kiinnostaisi, paljonko kiinnität huomiota ravintoosi, jotta ihosi pysyisi nuorena?

      Kiinnitän huomiota ravintoon, mutta en juurikaan ihon kautta. En esim. juo kuin pari lasia vettä päivässä, vaikka tiedän, että pitäisi juoda litra tai pari että hipiä pysyisi kauniina.

  30. 33

    sanoo

    Eihän ne iän tuomat rypyt ym. ole mukavia havaintoja, mutta minkäs teet. Olen siis 36-vuotias ja edelleenkin näytän kuulemma ikäistäni nuoremmalta. Tosin, tupakointi on varmasti tehnyt hallaa iholle(kin) ja siitä tavasta olisi tarkoitus päästä eroon vihdoin ja viimein. Joitain vuosia sitten löytyi ensimmäiset harmaat hiukset ja joka kerta sellaisen löytyessä (juuh, välillä pitää ihan kyylätä hiuspehkoa ja nyppästä harmaahapset pois ;D) olo on että no voihan perrr..! Nämä mun harmaat haituvaiset ovat kylläkin olleet enimmäkseen sellaisia kauniita valkoisia ja jotkut ovat oikein hehkuneet hopeisina (johtuisikohan lasimaisesta hiuksen pinnasta) ja lapsellisesti elättelen toiveita etten harmaantuisikaan rumasti… ;)

  31. 34

    badis sanoo

    Olen aina ajatellut, että onpa Sanni kaunis. Ja olenhan nopsasti nähnyt sinut livenäkin, ihana keijumainen olemus. Noita naaman pikkujuttuja ei mieti kukaan muu kuin sinä itse ja yleensä nekin pohdinnat tulevat ja menevät.
    Itselläni on aina välillä joku kriisinhallintajoukkotilanne, joka sitten välillä jää täysin unholaan. Oli kyseessä sitten liian vaaleat ripset, punoittavat ja pyöreät posket tai mitä vaan. Sitten keskityn taas naaman positiivisiin puoliin ja ajattelen, että so what, vaikka pitäisi tiputtaa 10kg, ollanhan tässä aika vetäviä silti! ;) Pahin ryppykriisi minulla oli 17-vuotiaana(!). Koin, että silmieni alla oli jotakin cthulhua, mitä yritin hoitaa pois lipuin ja lapuin ja kräämein ja voitein. Olin paljon epävarmempi silloin, nyt ajatus huvittaa vaikka olen jo 12 vuotta vanhempi kuin silloin.
    Anyway, nämä pohdinnat kai kuuluvat naiseuteen, eikä niitä tarvitse ylitulkita. Jokaisella on epävarmempia aikoja ja Suomen talvi nyt oikein flirttaa sen esiin kun naama on kullakin kuin davincikoodin albiinolla. Ehdotan sinulle nyt oikein värikkäitä meikkejä, c-vitamiinia niin sisäisesti kuin ulkoa (olen juuri löytänyt iherbin herkut, IHANIA) ja paljon positiivisia tyttöjen juttuja. <3 Halaus!

    • 34.1

      Sanni sanoo

      Ehdotan sinulle nyt oikein värikkäitä meikkejä, c-vitamiinia niin sisäisesti kuin ulkoa (olen juuri löytänyt iherbin herkut, IHANIA) ja paljon positiivisia tyttöjen juttuja. <3 Halaus!

      Tackar snälla Badis…! :) Mulla on kieltämättä ollut mielessä viime päivinä tehdä sellaisia yksiväriset värikkäät luomet + värikkäät toisenväriset huulet -meikkejä tuomaan vähän pirteyttä tähän naamaan. Ja C-vitamiinin puutos mulla muuten varmaan on ihan oikeasti….. :-0

  32. 35

    sanoo

    Huolet pois – oot kaunis kun mikä!

    Täytyy myöntää, että ite oon melkonen stressaaja kans tän naamavärkin kanssa. Voin jumahtaa peilin eteen ahdistelemaan näppyjä ja kurttuja vaikka kuin pitkäs aikaa. Mutta en mie kuitenkaan jaksa niille mitään tehä, esim meikillä piilottaa.

  33. 36

    X-pullukka sanoo

    Täälläkin menee kolmekymppiä rikki tänä vuonna ja kyllähän sitä parin viimeisen vuoden aikana on alkanut katsoa naamatauluaan vähän eri silmällä. Olen aina ollut kosmetiikkafriikki, joten voiteita yms. on tullut käytettyä yläasteajoista asti. Siitä huolimatta niitä juonteita on alkanut kuitenkin ilmestyä pikkuhiljaa, vaikka olenkin vielä suht nuoren näköinen ikäisekseni.

    Suurin (positiivinen) ongelmani on se, että olen laihtunut viimeisen vuoden aikana todella paljon (melkein puolittanut painoni), mikä on johtanut siihen, että iho näyttää jotenkin ”veltolta” kaulan seudulla (heltan alku, APUA! :D). Kiinteyttävät voiteethan on yleensä tarkoitettu huomattavasti vanhemmalle iholle, mutta voisikohan niistä olla jotain hyötyä..? Varmaankin tämä on sellainen asia, johon kukaan muu ei ole kiinnittänyt edes mitään huomiota, mutta kun pitää olla aina niin kriittinen itseään kohtaan! :D Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen ulkonäkööni.

  34. 37

    sanoo

    Ikääntyminen nyt vaan kuuluu elämään, ja kaikilla tarpeeksi kauan elävillä se nyt vaan tapahtuu, pikkuhiljaa. Tuskin ihan hujauksessa tai yhdessä yössä kuitenkaan. :) Katselemme päivittäin supermuokattuja mainoksia, joten yllättäen nuoruutta ja rypyttömyyttä ihannoidaan ja kaikki ei-sileä ja ei-kaunis on yök hyi. Ikävää on se.

  35. 38

    sanoo

    Ai niin. Ja oikeasti viime aikoina on alkanut rasittaa, kun kaikki nelikymppiset naiset jankuttavat muiden naisten ulkonäöistä tyyliin ”ei tuo näytä yhtään ikäiseltään!” Siis minkä ikäiseltä pitäisi tietyssä iässä näyttää? Ja mitä väliä sillä iällä ylipäänsä on.

  36. 39

    Nimetön sanoo

    Itsekin 30 ylitettyäni havahtui siihen, että vanhat ihmiset näyttävät vanhoilta ja nuoret nuorilta. Ja kun aikaa kuluu siirryn itsekin sinne vanhojen joukkoon. Ja näytän samalta kuin muukin jengi.

    Itse pyrin mahdollisimman vähäiseen rasvojen ym. käyttöön. Putsaan ihon jojoba- tai manteliöljyllä iltaisin, iho jää mukavan tunnukseksi ja ihonhoitoni on siinä. En halua käyttää mitään anti-aging juttuja, jotka vain turvottavat rypyt piiloon ja iho venyy. Sen sijaan panostan ravintoon, syön lisäaineetonta ja suosin luomua. Tällä tyylillä äitini on pysynyt nuoren näköisenä.

    Tuttavani, joka tutkii stressiä antoi vinkin, stressi lyhentää solujen telomeeriä ja vaikutus saattaa olla jopa kymmenen vuotta. Eli ei kannata liikaa stressaavaa vähenemisestä tai iho vanhenee oikeasti:D Pitkäaikainen stressi siis pitäisi saada katkaistua, jos haluaa huolehtia ulkonäöstään.

    Ikääntymisessä tosiaan on monia hyviäkin puolia. Itseään ja tyyliään uskaltaa toteuttaa toiseen malliin kuin teininä. Ja on enemmän sinut itsensä kanssa. Ehkä sitten joskus niinkin paljon että voi hyvillä mielin olla ryppyinen. Koska elämässä on muutakin sisältöä kuin ne rypyt ja oma ulkonäkö.

  37. 40

    Eskimo sanoo

    Mulla on ikää 31v. ja eniten omissa kasvoissa häiritsee kans noi otsajuonteet, jotka tuli jo joskus parikymppisenä. Muuten ei vielä ryppyjä ole. Olen nyt myös alkanut kiinnittää huomiota ravintoon, jolla saisi pidettyä ihon parempana ikääntyessä. Mutta otsarypyistä vielä sen verran, että luin juuri eräästä kirjasta miten kiinalaisessa lääketieteessä luetaan ihmisen terveyttä kasvoista, ja sen mukaan otsajuoneet kertovat ongelmista suolistossa. Itselläni on ollut juuri siitä parikymppisestä asti haavainen paksusuolentulehdus, joten ehkä niillä tosiaan on sitten yhteys.

  38. 41

    Lumihiutale sanoo

    Vastasin kyselyyn. Pakko sanoa erikseen, että mä luulin että olet minun ikäinen, eli 27v. En olisi arvannut että oletkin useamman vuoden vanhempi! Olet kaunis, sinulla on mahtava luusto, kirkas ja kaunis iho. Ne ovat asioita joilla pääsee pitkälle, eikä kaikilla niitä ole. Ryppyjä’ tulee kaikille, turha murehtia ;)

  39. 42

    Anu sanoo

    Hei Sanni!

    Taas ihan loistava kirjoitus! Kävin myös vastaamassa kyselyyn. Olen lähes saman ikäinen kuin sinä ja ihmettelin joskus, miten sulla ei ole yhtään vielä ryppyjä ;). Muistan olleeni helpottunut, kun luin, että käsittelet kuviasi photoshopilla.

    Uskon, että me kolmekymppiset (tai ainakin osa meistä), murehtii välillä ihomme muutoksia. Jotkut hieman meitä vanhemmat lukijat ovat varmaan jo tottuneet ikääntymisen tuomiin muutoksiin ja ovat sinut ulkonäkönsä kanssa. Lukiessani kommentteja ”loukkaannuin” puolestasi kun jotkut alkoivat kysellä vointiasi, tällaisen kirjoituksen jälkeen. Mielestäni on täysin normaalia pohtia näitä asioita ääneenkin. Toki, jos peiliintuijottamisesta tulee pakkomielle, niin sitten on syytä hankkia sisältöä elämään. Eikä siis tästä ole mielestäni kyse sinun tai minun kohdalla :).

    • 42.1

      Sanni sanoo

      ja ihmettelin joskus, miten sulla ei ole yhtään vielä ryppyjä ;). Muistan olleeni helpottunut, kun luin, että käsittelet kuviasi photoshopilla.

      Ikävä kyllä (tai miten sen nyt ottaa, ei se minusta niin ikävää ole ^_^) en käsittele Photarilla muuta kuin tummat silmänaluset ja säädän kontrastia, ryppyjä en poista kun niitä ei ole. :P

      Esim. nämä kuvat ovat rajausta ja kontrastin lisäämistä lukuunottamatta täysin käsittelemättömät – silmänalusetkin tällä kertaa vaalentamatta. ;)

      Mutta joo, tokihan se silmänalusten vaalennus useimmissa kuvissani luo ”valheellista” kuvaa virkeämmästä ilmeestä, kun oikeasti näytän usein lähes narkkarilta tummine rinkuloineni. Haluan kuitenkin katsojan huomion ohjautuvan ensisijaisesti meikkiin ja sävyjen luomaan kokonaisuuteen, en malliraukan väsyneeseen ilmeeseen. ^_^ Siksi retusointi. Ja kyllä, tokihan turhamaisuudellakin on sormenpäät keitossa, enpä voi kieltää ettenkö mielelläni näyttäisi yhtä ”levänneeltä” kuin photarin jäljiltä……

      “loukkaannuin” puolestasi kun jotkut alkoivat kysellä vointiasi, tällaisen kirjoituksen jälkeen. Mielestäni on täysin normaalia pohtia näitä asioita ääneenkin

      Minäkin vähän ihmettelin tuota voinnin kysymistä ja pidän tällaisia pohdintoja hyvin normaaleina, mutta toki jokainen tulkitsee kirjoituksen tavallaan. En ole missään nimessä tyytymätön itseeni tai yritä hakea kirjoituksella jotain sääliä, sehän nyt olisi naurettavuuden huippu kun kuitenkin minulla on kaikki kunnossa. Halusin vain eritellä ajatuksiani vanhenemisen herättämistä tunteista ja siitä, kuinka vuosien varjot voivat todella ilmaantua kasvoille yllättäen kuin ”puun takaa”. Kukaan meistä ei ole turvassa siltä.

      • 42.1.1

        anu sanoo

        Palaan vielä noihin ”ryppyihin” joita tarkoitin…Eli olen huomannut, että alaluomissani ja/tai silmänalusissani on juonteita. Ennen taisin vielä käyttää turhan tuhtia meikkiä silmien alla, joka vain korosti juontieta. Kun katsoin hienoja silmämeikkikuviasi, ihmettelin miten sinun alaluomet ovat niin siloiset ;). Varmaan luomiväri ja rajaus alaluomilla peittää mahdollisia juonteita, mutta ajattelin, että silmänalusten käsittely vaikuttaa myös lopputulokseen.
        No joo, olen mietinyt, että tarvitsen voiteen, joka kosteuttaisi silmäluomien ihoa. Se on jotenkin hassua, kun silmänympärysvoiteita pitää laittaa (tietääkseni) vain tuohon luulle. Olen suunnitellut ostavani Dr. Hauschkan silmäluomivoidetta. Onko sulla siitä kokemuksia? En muuten käytä Hauschkan tuotteita, niin en tiedä, miten tuote toimii ”yksinään”. Tietysti voisin kosteuttaa itseäni enemmän myös sisäisesti ja juoda enemmän vettä :).

  40. 43

    Miia sanoo

    Minä luulin sinua n. 25-28-vuotiaaksi ennen kuin jossain aikaisemmassa postauksessa sanoit jotain, mistä saattoi päätellä toisin. :)

  41. 44

    Neiti Kameleontti sanoo

    Mieheni arveli iäksesi (tämän postauksen kuvien perusteella) 26. :)

  42. 45

    MiiaM sanoo

    Tehän kaikki painitte vielä ihan höyhensarjassa! Itellä ikää jo 40 v ja trust me, sehän näkyy. Mäkin olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta (teininä harmitti vietävästi!) jopa niin, että multa kysyttiin henkkari 33-vuotiaana, kun ostin viiniä! :O Vaan eipä ole enää noita murheita, ei.

    Mäkin aina ajattelin, että ikääntyminen tulee pikkuhiljaa. Vihollisen propagandaa,sanon minä. Viimeisen vuoden aikana naamaan on tullut sata vuotta ikää lisää, ihan kauhistuttavaa! Ja jos se olisikin pelkkiä juonteita silmäkulmissa, mutta kun niitä on ihan kaikkialla! Ja joka paikka lerputtaa maan suuntaan, iho on muuttunut paksuksi, paitti tietty silmien ympäriltä, missä se on paperin ohut..kaikki kimmoisuus on kadonnut ihan koko kropasta ihon lisäksi.

    Kaiken huippu oli eilinen. Kävin Kickissä meikattavana, hakemassa vähän uusia tuulia kulahtaneeseen naamaani. Pyynnöstä meikkaaja(tyttönen, hmph, sekin vielä) teki pohjan mineraalimeikeillä, kun halusin niitä kokeilla. Aluksi näytti ihan hyvältä, mutta kun tulin kotiin ja tarkastelin meikkiä vähän lähemmin huomasin, että meikki toi KAIKKI huonot asiat iholla esille! Jokaisen pienen juonteen, joita en ollut aikaisemmin edes huomannut ja kaikki suurentuneet ihohuokoset (niitäkään en ollut huomannut) ja paksuuntuneen ihon. Silmien alla oli varsinainen hämähäkinseitti. Huoh. Minä kun luulin mineraalimeikkien siloittavan, vaan ei.

    Noh, täytyy sanoa, että meikkiä oli kyllä mielestäni ihan liikaa. Tai sitten se ei sovi iholleni. Olen luullut mineraalimeikeillä tulevan lopputuloksen olevan huomaamaton ja luonnollinen, mutta mulla oli ainakin sellainen paakkeli naamassa, että se näkyi varmasti kaivolta kotiin! Tosi pettymys :(

    p.s. mulla on muuten nyt se aika, että toivon vimmatusti kaikkien ryppyvoiteiden toimivan :) vaikka järki sanoo, kuten ennenkin, että se ei voi olla mahdollista.

    • 45.1

      Sanni sanoo

      Onpa harmi että sulle on rullattu naamalle kunnon mineraalipakkeli. :( Sillä mineraaleillahan todellakin saa myös pakkelin kun tarpeeksi pyörittää jauhetta kasvoille, sen verran peittävää ainetta on esimerkiksi Bare Mineralsin kama.

      Mutta toki voi olla kyse myös siitä, että mineraalipohja ei vain sovi juuri sinulle. Olen todistanut tapauksia, joissa mineraalit todellakin toivat esiin asiakkaan ihon kaikki rypyt ja huokoset.

  43. 46

    mila sanoo

    Ikää 36 ja nyt vasta olen tajunnut että iho todellakin paljastaa mitä ihminen syö. Tämän vuoden aika olen jättänyt maitotuotteet ja gluteiinin pois ja lähes kokonaan sokerin (ja tietenkin kofeiini pois). Rasvaa järjettömiä määriä sisäisesti. Vihreitä mehuja, kookosta, siemeniä, pähkinöitä, avokaadoa. Ja hyvänen aika iho näyttää eriltä. Kynnet kasvavat niin ettei ehdi viilaamaan. Hiuksissa on kiilto. Ja iho on vihdoinkin vähemmän kuiva ja herkkä. Puhumattamattakaan miltä nivelet tuntuvat ja selkä ja ruoansulatus. Todella paha akne loppui itsestään (okei ihan vähän akupunktiota). Todellinen ongelma oli tietenkin maitotuotteiden hormoonit, mistä lääkärit eivät halua keskustella. Herään aamulla 6 kuin vieteriukko ja joogaan on energiaa joka päivä.

    En todellakaan voi uskoa, että olen se sama ihminen kuin 35 joka oli lähes valmis eläkkeelle ja jonka sai repiä sängystä ylös talviaamuina. Sokeri ja gluteeni ovat niin järkyttävä yhdistelmä ihmisen munuaisille ja adreniilitasapainolle. Voiteet tekevät hyvää, mutta kyllä se hyvinvointi lähtee sisäisestä hyvinvoinnista.

    • 46.1

      maria sanoo

      Niinhän sitä ennustettiin, että seuraava dieettivillitys on gluteiiniton ruokavalio. Voitko kertoa tarkemmin miten gluteiini on haitallista? Olen utelias. :)

  44. 47

    Lumi sanoo

    Kyllä niistä ulkonäköongelmista kärsitään täällä nuorempienkin naisten puolella. Itse olen 17 vuotta ja kärsin finneistä… Ei minulla aknea ole mutta en voi sietää naamaani finnieni takia, silloin tällöin jopa itken niiden takia. Voi kuulostaa kummalliselle mutta omat asiathan ne aina kaikista pahimpia ovat kuitenkin! Ja tiedän että finnit voivat kuulua tähän ikään mutta olen kärsinyt niistä kuitenkin jo melko kauan, että voisikohan olla jo minun aikani päästä niistä eroon…! En haluaisikaan tällä hetkellä muuta kuin hyvän ihon! Voisitko mahdollisesti kertoa joitakin hyviä tuotteita finniselle iholle? Ei mitään kovin kalliita, vaikka kyllä voin ostaa mitä vain kunhan näistä kiusankappaleista vain eroon pääsen!

    • 47.1

      maria sanoo

      Mene reippaasti käymään lääkärillä. Nim. vuosien kokemuksella, helpotus saatu vasta lääkityksellä.

      • 47.1.1

        Lumi sanoo

        Olen lääkärillä käynytkin, mutta lääkäri ei tuntunut ottavan tosissaan vaivaani… Sain kuitenkin jonkun rasvan jota käytin pitkään mutta ei se kuitenkaan tehonnut, lääkkeiden lääkäri mainitsi olenvan liian vahvoja minun tapauksessani:/

        • 47.1.1.1

          blaabla sanoo

          Minkä rasvan sait lääkäriltä? Minulla A-vitamiinipohjainen Avitcid toimii hyvin, mutta esim. Skinoren sai ihon pukkaamaan finnejä entistä enemmän. Näiden lisäksi on kai jotain antibioottisalvoja. Ja reseptittä saa apteekista Brevoxyliä ja Basironia (sama vaikuttava aine). Meinaan, että vain kokeilemalla löytyy sopiva.

          Minulla on hyviä kokemuksia myös alfahydroxyhapoista (lyhyesti AHA). Mieto ja edullinen voide, jossa on glykolihappoa, on Acon Uudistava yövoide.

        • 47.1.1.2

          maria sanoo

          No onpa kurja tapaus. Oletko koittanut päästä toiselle lääkärille, tai vaikka kouluhoitajan kautta?

  45. 48

    sanoo

    Joo, vähän samaa olen miettinyt. 18-vuotiaana ajattelin, että 3-kymppiset ovat ihan vanhoja rupsukoita, mutta nyt 3-kymppisenä näytän mielestäni vielä nuorelta, eikä naamassakaan mielestäni näy ikääntymisen merkkejä vielä, vaikkei ei nyt ehkä ihan niin freessi olekaan kuin nuorempana. Mutta sitä tässä vaan oon miettinyt, että enhän voi enää näyttää samalta 4-kymppisenä ja koska se naaman ikääntyminen alkaa, mistä se alkaa, mitä tapahtuu jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.