Epäonnistuja

Miksi tänään ei tullut postausta?

Koska vietin suuren osan päivästä jatkaen jotain, jota en saa ikinä päätökseen.

Koti_IMG_9455_2

Surullisena ja väsyneenä tunnustan, että emme mieheni kanssa selvinneet vuoden alussa julistamastani projektista voittajina. Nyt jemmaajan koti, aina jemmaajan koti.

Vuoden aikana olette silloin tällöin kyselleet, miten kodinraivausoperaatiomme sujui. Olen vastaillut välttävästi. Olisin niin halunnut raportoida kuinka onnistuimme ja miten kevyeltä ja ihanalta olo tuntuu ilman röykkiöitä. Kun en ole voinut sitä tehdä, olen vältellyt koko aiheen käsittelyä.

Kerrotaan nyt miten kävi.

Koti_IMG_9459_2

Aloitetaan jostain myönteisestä.

Tavaran määrä on oikeasti vähentynyt. Vein UFFille ja roskikseen lasteittain vaatteita ja krääsää. Heitin lopulta jopa vaatteiden saattohoitolaatikonkin avaamatta menemään, tai mieheni sen taisi tehdä kun itseä kirpaisi liikaa. Tästä on päästy pitkälle.

Mutta ei tarpeeksi pitkälle. Tavaraa on niin valtavasti, ja kun sitä esimerkiksi työmateriaalin (kosmetiikka) muodossa tulee joka viikko lisää, ja asunto on pieni, projekti on kuin taistelua niitä tunnettuja tuulimyllyjä vastaan. Kun tavaraa vain riittää ja poisheittäminen meille kummallekin psykologisesti niin vaikeaa, lopulta uuvuimme projektiin ja se hiipui päättäväisestä aktiivivaiheesta suvannon kautta väsyneeseen luovutusfiilikseen, ja sieltä unohdukseen.

Mikä esimerkiksi ratkaisuksi, kun säilytystilaa ei ole, ja haluat ostaa uusia kirjoja? Vaatteiden kiertokulku on nopeampaa ja hyvin moni meistä voi perustellusti heittää vanhan vaatekappaleen menemään jokaista uutta hankintaa kohden. Mutta kirjat? Pitäisikö AdLibris-tilausta laatiessa miettiä samalla, mitkä kirjat joutuvat nyt sitten lähtemään hyllystä eteenpäin..? Meidän kohdalla pitäisi. Mihin laitat töihin liittyvät projektikansiot, keskeneräisen lehden, tulostimen? Pienempiä ja suurempia asioita, joille ei ole omaa paikkaa. Ne laitetaan sille laskupinnalle joka sattuu olemaan vapaana.

Koti_IMG_9457_2

En koskaan saanut soitettua ammattijärjestelijälle. :( Tiedättekö miksi. Minä jänistin. Mä en pystynyt. Numero oli ylhäällä, useampikin vaihtoehto katsottuna, post-it lapuissa luki joka päivä isoin kirjaimin: soita järjestäjälle. En tehnyt sitä. Pelotti ja ahdisti ajatus vieraasta ihmisestä analysoimassa meidän tavarakaaostamme. Se tuntui liian henkilökohtaiselta. Paljastaa vieraalle mitä kaikkea ei pysty heittää menemään.

Mieheni kyllä siivosi ja järjesteli alakerran varastoa tarmokkaasti ja heitti jonkun verran menemäänkin. Lattiasta kattoon täynnä olevassa varastossa on nyt – – edelleen lattiasta kattoon tavaraa, mutta jonkun verran paremmassa järjestyksessä. Sisään varastoon ei kuitenkaan edelleenkään mahdu itse ellei ensin ota tavaraa ulos.

Koti_IMG_9466_2

Asunnossa erinäisiä tavarakasaumia on ehkä aavistus vähemmän entiseen verrattuna. Mutta tilanne on kaukana olennaisesti kohentuneesta. Kun pääset yhdestä tavarakassista eroon, kohta tulee uusi tilalle. Eikä tokikaan ole ”syyttäminen” pelkkää blogimateriaalia vaikka se ottaakin tilaa ehkä näkyvimmin, emäntä keksii kyllä muuta pinottavaa ja kasattavaa pintoja täyttämään ilman kosmetiikkaakin. Samoin isäntä. Vaikka mies välillä yrittää kieltää ettei hän mitään pinoa. Todisteet täyttivät vielä hetki sitten kummatkin makuuhuoneemme ikkunalaudoista.

Saunaa emme voi edelleenkään käyttää. Jo pelkästään isoja kenkälaatikoita on lauteiden alla kolme. Lauteilla on kaikkea My Little Poneista varastoituihin retkieväisiin.

En pysty ottamaan pahimmista paikoista kuvaa kun tulee niin paha mieli.

Näin meille kävi. Tai pikemminkin; tällaisia me olemme.

Koti_IMG_9452

Tänään olen mm. lajitellut mineraaliluomivärejä sävyittäin minigrip-pusseihin, päästäkseni eroon niitä säilyttäneestä rumasta muovilaatikostosta. Enää olisi yksi paperikassillinen meikkejä läpikäytävänä. Sain heitettyä menemään viisi kuivahtanutta geelilaineria ja voidemaista luomiväriä sekä pari ikivanhaa rajauskynää.

Huomenna aion jälleen kerran viedä makuuhuoneen senkille kasaantuneet kirjat, rasvapurkit ja pikkutavarat omille paikoilleen.

Viikon kuluttua ne ovat siellä taas.

*

Edit. Vastaan loppuihin kommentteihin maanantaina Rovaniemeltä kotiuduttuani.

Kommentit
  1. 1

    milipili sanoo

    Tavarat on niin kivoja, vaikka paljon hävitinkin muuton aikana,ei kaikenmaailman asioitten keräily koskaan lopu.
    Mitäs tavaraa sitä sulle ostais joululahjaksi? (;

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Mitäs tavaraa sitä sulle ostais joululahjaksi? (;

      ^_^ Sellaista jonka voi syödä, polttaa tai jota voi kastella ja heittää sitten menemään :)

  2. 2

    sanoo

    Minulla on ratkaisu ongelmaasi. Otappa nuo meidän elukat hoitoon niin järjestyy ne ylimääräiset tavarat :D heh :D

    Minä olen aina ollut tosi siisti mutta myös keräilijäluonne. Kerään kaikki uudet hyvät ja kirjat ja dvd:t. Kosmetiikasta puhumattakaan. Mutta olen myös hyvä laittamaan kiertoon. Jos tuntuu että en käytä toiste tai en katso/lue toiste niin myyntiin vaan nettikirpparille. Vaikka niin edukkaasti että saa äkkiä pois käsistä. Olen myös muuttanut niin tiheästi että kaikki ylimääräinen on lähtenyt roskiin. Erossa tuli lähdettyä liiankin nopeasti ja vähän kaipaan jotain keräilyharvinaisuuksia mitkä jäivät ja menivät sitten ilmeisesti kaatopaikalle. Myöskin anopilta saadut rumat astiat lentävät roskiin ja kaikki kipot ja kupit jotka eivät ole arvotavaraa.

    Siivoan kerran vuodessa talon läpi ja laitan ylimääräisen pois. Mulla on ajatus että jos sitä ei tarvitse; heitän roskiin. Saahan sitä ostettua uuden :D mutta ei ole ikinä tarvinnut…
    En halua säilyttää turhaa tavaraa koska se vie tilaa ja ahdistaa. Esim. nuo mainitsemasi aikakausilehdet. Tilaan lehdet mutta luen ne aika äkkiä ja laitan heti kiertoon jos ei ole mielenkiintoista juttua että lukisi uudestaan. On mulla jotain vanhoja Trendejä ja niitä CC-lehtiä, ihan muistona tallessa.

    Muutettiin kansiosta ja nyt on omakotitalo täynnä. Ei täällä ole tyhjiä kaappeja. Ensi kesänä on taas siivoustalkoot kun mitä enemmän tilaa; sitä enemmän tavaraa saattaa kertya.
    Blogin kautta saatuja laitan heti kiertoon jos tuntuu etten tule käyttäneeksi. Annan kavereille tai arvon blogissa. Mulla on kuitenkin niin sikana lakkoja ja meikkejä että haluan ilahduttaa kavereita. Se lakkapullo on kuitenkin työnsä suorittanut ja esitelty täällä, miksei sillä ilahduttaisi toista jos itsellä se vaan seisoo hamsteroituna.

    Eläimistä puheen olleen. Minähän en voi oikein säilyttää mitään tavaroita tai pinoja missään koska ne on heti rikottu tai kumottu. Harmittaa nuo lasiesineetkin pöydällä, just särkivät Mariskoolin joka oli aika arvokas. Juuri tälläisiä lasiesineitä ja muistoja kyllä säilytän että en nyt ihan julmana kaikkea heitä roskiin, kyllä osa muistoesineitä on tosi rakkaita :) tulipa pitkä kommentti, liekkö päätä tai häntää :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Otappa nuo meidän elukat hoitoon niin järjestyy ne ylimääräiset tavarat :D heh :D

      Nojoo :D XD

      Olen kade sulle kun a) pystyt hankkiutumaan esim. kirjoista ja dvd:eistä eroon (no, meillä lähinnä miehen ongelma) ja b) pystyt lukemaan lehdet nopeasti ja kykenet heittämään ne roskiin (mun ongelma, säilön lehtiä älyttömän pitkään ja lukemiseenkin menee päivätolkulla).

      Ja c)…. olen kade kaikille jotka ovat osanneet muuttojen yhteydessä hankkiutua tavarasta eroon. Mulla on oikeasti kulkenut tähän viimeisimpään asuntoon saakka mukana käytännössä koko tavarahistoria parikymppisestä saakka :( No, osa on Ahvenanmaan asunnon varastossa, mutta ylipäänsä uskomatonta että raijasin sinnekin hirveät laatikolliset jotain teini-iän vaatteita. Huokaus. Onneksi olen muuttunut A-maan vuosien jälkeen enkä enää ole esimerkiksi postimyyntiriippuvainen. Noina vuosina tuli ostettua postimyynnistä uutta tavaraa melkein joka kuukausi… :/

      Mä en ole surukseni myöskään koskaan omaksunut vuotuisen suurraivauksen perinnettä. Olen herännyt tavaran systemaattiseen hävittämiseen kunnolla vasta parin viimeisen vuoden aikana. Tietysti kun tullaan siihen pisteeseen, että tila konkreettisesti loppuu, on viimeistään herättävä. Mulla on henkilökohtaisena haasteena tavaran kanssa kaksi eri osa-aluetta: jo säilytetyn, vanhan tavaran eteenpäin laittaminen, ja sitten se ”ajankohtaisen” paperisälän hallinta, josta tuolla yhdessä aiemmassa kommentissa puhuin. Eli lehtileikkeet, viralliset tositteet, laitteiden käyttöohjeet, takuukuitit…. HUOKAUS. Kansiosysteemikään ei ole noiden hallinnassa auttanut :(

  3. 3

    sanoo

    Haluaisin lisätä tähän keskusteluun vielä sellaisen jutun, että tuo tavaroiden karsiminen ei oikeastaan lopu koskaan. Aluksi se voi olla vähän kuin projekti, mutta sittenkin kun suurimmat on saatu raivattua, homma jatkuu ja jatkuu… ja jatkuu edelleen. Meillä ”vähätavaraisilla” ihmisillä on jatkuvasti käynnissä karsiminen. Tai en tiedä onko se enää karsimista, mutta siis sellainen tietty valppaus, että mistä pitäisi seuraavaksi luopua. Koska tavaraa tulee väistämättä jatkuvasti lisää (ellei sitten ihan todellinen minimalisti ole, ja minä en ainakaan ole), toisesta päästä on pakko vähentää, jos haluaa että tasapaino säilyy.

    Siinä voi auttaa, jos kehittelee itselleen sääntöjä, jotka hillitsevät tavaramäärää. Esimerkiksi että uuden lehden saa ostaa vasta sitten, kun vanha on luettu ja viety lehtikeräykseen tms. Tai vaikka se, että päättää minkä verran säilytystilaa jollekin tietylle tavaralajille haluaa antaa, ja sitten pysyttelee siinä. Jos valittu hylly/kaappi/lipasto täyttyy, ei voi tuoda kotiin uutta ellei poista sieltä jotain vanhaa. Juuri nyt katselen itse kirjahyllyä sillä silmällä, että sinne ei mahdu enempää. Minun pitää siis viedä kierrätykseen kirjoja, jotta voin ostaa uusia.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      tuo tavaroiden karsiminen ei oikeastaan lopu koskaan. Aluksi se voi olla vähän kuin projekti, mutta sittenkin kun suurimmat on saatu raivattua, homma jatkuu ja jatkuu

      Näinhän se on, ja pitääkin olla. Ei tavaran eteenpäin laittamisessa voi koskaan ”tulla valmiiksi”. Haasteena meille jemmaajille ja kiintyjille onkin kestävän ja sujuvan tavaranpoistamisen omaksuminen osaksi arkea. Ei voi vain havahtua raivaamaan kerran vuodessa tai kahdessa, täytyy omaksua toimintamalli jossa tosiaan heittää tavaraa menemään sitä mukaa kun uutta tulee lisää.

  4. 4

    Elina sanoo

    Kyllä sä pystyt siihen, kunhan pääset kunnolla alkuun!
    Tyhjä tila ja tyhjät hyllyt tuo mulle ainakin paljon enemmän mielenrauhaa kuin niitä täyttävät ”muistoesineet”, joita ei oikeasti tarvitse. Laitoin itse reilulla kädellä tavaraa kiertoon. Tein oman suursiivouksen kertarysäyksellä, jolloin oli moodi päällä. Tähän meni aikaa viikko-pari. Kun kerralla sai nurkat järjestykseen, siisteyden ylläpitäminen on ollut paljon helpompaa.

    Mulla on tosin yksi pieni laatikko, ”arkiston aarteita”, jossa on tavaroita, joista en pitkänkään harkinnan jälkeen halunnut luopua, mutta jotka sinänsä ovat tarpeettomia. Tämä laatikko ei paljon tilaa vie, joten sellainen sallittakoon. Jos se alkaa täyttyä, pitää taas harkita, mistä voisi luopua.

    Kerron kaikille kavereille/sukulaisille, etten halua tavaraa. Ostan itse sen, mitä tarvitsen. Syötävät ja juotavat lahjat otan mielelläni vastaan. :D

    Tärkeämpää lahjojen ohella tosin on, ettei itse osta mitään turhaa. Eli harkintaa kaikkeen. Kirjat ja lehdet on helpoimpia: hankin ne sähköisesti tai kirjastosta. Jos jossain lehdessä on hyvä resepti tai kuva tms, otan siitä kuvan ja tallennan omaan sähköiseen muistikirjaan, esim. Evernote. Lisäksi kun tekee hankintoja on hyvä kysyä, ”mihin laitan tämän”? Jos tavaran säilyttäminen vaatii erityisiä järjestelyjä ja päänvaivaa (tunkemistä, änkemistä), no thanks.

    Ja. Vaikka heittäisitkin pois jotain, mitä joskus viiden vuoden päästä ehkä kaipaat – tuleeko maailmanloppu? Todennäköisesti ei. Ihminen pärjää ilmankin, varsinkin jos on vuosikausia aiemminkin pärjännyt. Mutta kuten taisit sanoakin, tavaroista luopuminen on ”henkinen koettelemus”. Ei sitä voi oppia. Mutta luulen, että kun mitta tulee täyteen, se tapahtuu. Toisaalta, teillä hamstraajia on kaksi. Molempien täytyisi olla yhtä sitoutuneita projektiin, tai muuten hommasta ei tule tietenkään mitään. :D

    Ja tämän paatoksen jälkeen, syy siihen miksi aloin kirjoittaa kommenttiani oli tuo UFF. Itse suhtaudun järjestöön kriittisesti, enkä halua viedä heidän kontteihinsa tavaran tavaraa:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/21/uff-ryysyilla-rikkauksiin
    (UFF:n toiminta on esim. kielletty Tanskassa ja Ruotsissa)

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Kerron kaikille kavereille/sukulaisille, etten halua tavaraa. Ostan itse sen, mitä tarvitsen. Syötävät ja juotavat lahjat otan mielelläni vastaan. :D

      Meillä on sama, ja onneksi monella on nykyään muutenkin lahjoihin ”ei materiaa” -asenne ilman erillisiä toiveitakin :) Pullo hyvää viiniä tai kukkakimppu on aina mielekkäämpi lahja kuin viinilasit tai kukkamaljakko :)

      Heii, tuohan oli sairaan hyvä vinkki että ottaa kuvan resepteistä…! Miten en ole tuota tullut ajatelleeksi? Mulla on hurjasti juuri tuon tyylisiä lehtileikkeitä tallessa. Alankin muuntaa niitä sähköisiksi ensi tilassa! :)

      Ja. Vaikka heittäisitkin pois jotain, mitä joskus viiden vuoden päästä ehkä kaipaat – tuleeko maailmanloppu?

      Ei tule, näinhän se on. Nämä on näitä ”just nyt tuntuu pahalta” mutta pitäisi vain luottaa siihen että parin vuoden päästä ei, ei ehkä enää parin kuukaudenkaan.

  5. 5

    Saara sanoo

    Lohduttavaahan on varmaan, että olette molemmat keräilijäluonteita. Minä itse olen melko minimalisti, heitän innokkaasti turhat rojut menemään ajatuksella ”jos tarvitsen tällaista joskus, hankin uuden tilalle”. Mutta mieheni ei mielellään heitä pois / myy tavaroita, ellen erittäin ratinaalisin argumentein ja lisäksi vielä omaan ahdistukseeni vedoten häntä ylipuhu. Tämä aiheuttaa hieman kiistatilanteita välillä, ja aina jompikumpi hieman kärsii… Että ei ole helppoa täälläkään aina, sopeutumista vaatii tavaranhallinta molemmilta!

  6. 6

    johanna sanoo

    Voi kökkö, kirjoitin äsken pitkältä ja se katosi :(

    Kummiski. FB:ssä on ryhmä nimeltään Paikka kaikelle (samanniminen blogi löytyy myös). Perustaja Ilana heittää joka perjantai järjestely/siivoushaasteen, sillä pääsisit jo pitkälle. Tai jokailtaisella/viikkoisella 20 tavaraa paikoilleen -järjestämisellä. Ainut asia mikä oikeasti auttaa on se karsiminen, niin ikävää kun se aluksi onkin (ja sitten kun saa tavaraa poistettua, alkaa miettiä, että mistäs seuraavaksi vähennetään ;) ). Raivaat kalenterista yhden päivän, jolloin haluat poistaa vähintään 500 tavaraa asunnostasi. Tuhannen kohdalla kuulemma alkaa näkyä ja kahden kohdalla siivous helpottua.
    Raivatuista tavaroista pääsee eroon viemällä ne uffille/tms. mutta voi ihan suoraankin tehdä hyvää. Vähävaraisten auttamiseen on useit fb-ryhmiä (oon itse jäsen Avustuksia vähävaraisille -nimisessä), nappaat kuvan tavarasta/tavaroista ja joku ilmoittaa että hän haluaa. Näissä toki voi joutua postittelemaan. Oman paikkakunnan roskalava on meillä ainakin toimiva, iso muovilaatikollinen (30l) poistettua tavaraa (hiusväreistä ja rihkamakoruista vanuun ja jouluvaloihin) haettiin kotoa n. 8 tunnin sisällä ilmoituksesta. Se helpotti, ja nyt vessan kaappeja on ilo katsella ;)
    Tsemppiä!

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Kiitos Johanna :) Monia kommentissasi mainittuja juttuja jo teenkin. Nettiä en halua kovinkaan paljon apunani hyödyntää koska pyrin tavaroiden vähentämisen ohella pitämään myös koneella vietetyn ajan minimissä, eli vältän uusiin some-ryhmiin liittymistä ja kaikkea mikä sitouttaa netin äärellä roikkumiseen. Se tuo minulle fyysisesti pahaa oloa, laajempi aihe jota olen käsitellyt blogissa muutamaan otteeseen.

  7. 7

    Copper sanoo

    Ehdotan yksinkertaista niksiä: poissa silmistä, poissa mielestä. Sulla kun taitaa tuo ongelma olla siinä, että sinua ahdistaa nimenomaan _nähdä_ nuo tavararöykkiöt? Vaikka eihän tuo ole lääke itse sairauteen, vaan oireeseen (”sanonta”, en siis nimittele sinua mieleltäsi sairaaksi tai ajattele, että sulla on sairaus :D), mutta voisi olla hyvä alku.

    Eli mitä jos hommaisitte tuon sohvapöydän tilalle jonkin sohvapöytäarkun? Sinne saisi sisään kaikki nuo kosmetiikat, mitkä on pöydän alla + päällä olevat tavarat. Tuo nykyinen sohvapöytä jokatapauksessa vie tietyn pinta-alan lattiasta: tilalle siis arkkupöytä, jonka pohjan pinta-ala olisi sama.

    Toinen: Tulostin joka tapauksessa vie tuolta seinältä tuon verran pinta-alaa. Siihen alle juuri tulostimen pinta-alaa vastaata lipasto. Näin saisitte tulostimen ”nätimmin” esille, ja ei tarvitsisi pelätä siihen kompastumista ja sen hajoamista. Totuus kuitenkin ilmeisesti on, että tarvitsette tulostinta säännöllisesti, ja se tarvitsee jonkun paikan. Jos kaikki paikat tuntuvat huonoilta, valitkaa kaikista huonoista vaihtoehdoista se, joka on vähiten huono. Sen enempää teidän asuntoanne tuntematta, ei omasta mielestäni tuo lipasto olisi yhtään hullumpi idea tuossa alla. Sinne saisi myös piilotettua nuo kaikki päällä olevat rojut ja johdot piilotettua lipaston taakse.

    Itsellä on myös kaapeissa pari hyllyä, joihin tungen tavarat, jotka haluan pois silmistä ja pois mielestä. Kutsun näitä kaappeja/hyllyjä suttukaapeiksi. Niihin tungen kaikki tavarat, jotka odottavat kohtaloaan: heittää roskiin, säilyttää vaiko myydä (itselle on aina todella hankala yrittää myydä tuotteita (joilla todella vähäinen arvo), en jaksa odottaa että joku niistä kiinnostuu ja tulee noutamaan, joten yleensä tuote joutuu roskiin), sekä tavarat, jotka toki ovat tarpeellisia, mutta käytän harvemmin: lahjapaperit, askartelutarvikkeet jne.

    Mulla myös on tapana kasata tietokonepöydälle kaikenlaista tavaraa: kyniä, johtoja, papereita… Tätä varten tietokonepöydän vieressä on kenkälaatikko (sinne laitan kaikki avainlukulistat, laskut, jotka odottavat maksua, kameranjohdot ja laturit, muistitikut jne. Kaikki ovat tarpeellisia mutta haluan ne pois silmistä).

    Sitten vain laatikoiden ja hyllyjen tyhjennys säännöllisesti kaikesta turhasta tavarasta :) Ja ei, oma kotinikaan ei ole mitenkään supersiisti, silti tavaroita eksyy minne sattuu, mutta kämppä olisi vielä pahemmassa kunnossa ilman näitä järjestelyitä.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Eli mitä jos hommaisitte tuon sohvapöydän tilalle jonkin sohvapöytäarkun?

      Sopivan kokoista arkkupöytää etsimme jo asuntoa sisustaessa, ei löytynyt tarpeeksi pientä silloin ja asia on jäänyt unholaan tuon korvaavan hankinnan jälkeen. Nyt tarkoituksena lähteä uudelleen metsästämään sellaista, kiitos näiden kommenttien jotka herättivät asian suhteen :)

      Mitä tulostimeen tulee, se on majaillut itse asiassa ihan toisella seinällä parvelle vievien rappusten alla, seinään kiinnitetyn kirjahyllyn alla, eikä siihen tilaan saa enää pientäkään lipastoa millään ilman että lopputulos näyttäisi kertakaikkisen kamalalta. Viereistä seinää täyttää jo Hemnes-lipasto.

      Tuolla seinämällä, jossa tulostin on tämän postauksen kuvassa, on normaalisti pieni ”arkkupalli” joka toimii eteisen penkkinä ja jonka sisään keräämme paperiroskat eli lehdet ja sen sellaiset.

  8. 8

    sanoo

    Hah, mä voisin tehdä teille vierailun epäammattimaisena järjestelijänä. Oon oikeesti tosi hyvä organisoimaan, lajittelemaan, järjestelemään ja siivoamaan. Mut valitettavasti nää opit ei omassa kodissa pääse käyttöön, tavaroilla on vaan liikaa tunnearvoa. Pitäsköhän mun sittenkin alkaa tehdä järkkäilyä työkseni, se olis kivaa :D

  9. 9

    Mimmu sanoo

    Voi sua, ymmärrän tuskasi. Yksi juttu: älä osta kirjoja. Yhtään. Niitä saa lainata kirjastosta ilmaiseksi ja silloin niitä ei pääse kasaantumaan, kun jokainen viedään ennen pitkää takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.