Elämä on peliä

Älkää olko huolissanne vaikka otsikon lattea ilmaisu antaa siihen ehkä aiheen. Luvassa ei ole pseudofilosofista pohdiskelua elämässä selviämisestä ja yhteiskunnan pelikentillä kahlailusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin kirjoittaa havainnosta, jonka olen tehnyt elämääni ja luonteeseeni liittyen.

Tänä aamuna avasin pakastimen palauttaakseni mieleeni, mitä kaikkea olinkaan sinne tunkenut ennen reissuun lähtöä. Minulla on tapana pakastaa kaikki mikä suinkin on mahdollista tilanteissa, joissa ruokaa ei pysty hyödyntämään sen normaalin säilymisajan sisällä. Minun tekee pahaa heittää syömiskelpoista ruokaa roskiin, joten pidemmälle matkalle lähtiessä pyrin pakastamaan kaiken mikä muuten uhkaa jäädä jääkaappiin pahentumaan. Pakastan rahkat, juustot, kermat, soijamaidot, tofut ja tomaattikastikkeen jämät.

Tällä kertaa olin heittänyt pakastimeen kokonaisen kesäkurpitsan ja jopa omenoita. Sellaisenaan.

Kesakurpitsa_IMG_3535

Pilkkoessani lötköksi sulanutta kesäkurpitsaa, aloin miettiä omaa toimintaani. Miksi minulle on niin tärkeää säästää euron maksanut vihannes ja vielä syödä se vaikka pakkasen pilaama rakenne on kaikkea muuta kuin freesi? Eihän kesäkurpitsa teknisesti ottaen ollut pilaantunut, mutta harva muu ehkä olisi enää halunnut lautaselleen tuota vettyneeksi pehmennyttä, surkean näköistä pötkylää. Roskiin vain, eipä tuossa nyt suurta taloudellista vahinkoa tapahdu.

Mutta minä koin jonkinlaista nyrjähtänyttä iloa ja tyydytystä pystyessäni välttämään kesäkurpitsan roskiin heittämisen. Hitaasti kuiviksi paistettuina kurpat vieläpä maistuivat ihan samalle kuin tuoreena. Mielessäni ikäänkuin voitin. Jonkun näkymättömän, abstraktin haasteen jonka olen itselleni asettanut.

Itse asiassa, kesäkurpitsa edustaa peliä. Tämä on se oivallus, jonka olen tehnyt.

Lidl_laktoositon_maito

On monia muitakin hassuja ja monien mielestä täysin turhia juttuja joita tykkään tehdä ja suorittaa, juttuja jotka tuovat samanlaista mielihyvän, ilon ja ”voiton” tunnetta kuin tuon kesäkurpitsan hyödyntäminen. Kulutettujen shampoomillilitrojen tilastointi, elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuden vertailu, halvimman vaihtoehdon hakeminen silloinkin kun olisi varaa kalliimpaan… Kahvin keittäminen tarkalleen samalla kaavalla kahvijauhon grammat tarkasti mitaten.

Vaikka nämä toiminnot ovat harmittomia ja itselleni pelkästään hauskoja, tajuan, että ne voivat näyttäytyä ulkopuolisille sangen omituisina ja jopa neuroottisina. Tämä on kova sana: kontrollifriikkeytenä.

28032014_minakuva

Nojoo, olenhan minä tietyllä tapaa ihan ehta kontrollifriikki; järjestys tasapainottaa vilkasta ja välillä kaoottistakin mieltäni ja järjestyksen kaipuu voi ilmetä vaikka niinä loputtomina listoina ja tilastoimisena ja tiettyjen ravitsemuksellisten kehysten tarkkana seuraamisena. Listat ja ”säännöt” luovat pysyvyyttä ja ankkuroivat, omalla tavallaan rauhoittavat luodessaan tuttuna toistuvan kuvion.

Ehkä joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan..?

Listat

Muinaisia listoja kosmetiikkahankinnoista ja luomivärien kulutuksesta (!!)

Kuitenkin, ylivilkkauden ja temperamentikkuuden lisäksi minulla on myös toinen hallitseva luonteenpiirre: lapsellisuus. Ja minun mielestäni lapsellisuus ihan hyvällä tavalla.

Sopiva lapsenmielisyys on spontaaniutta, kykyä ilostua ja innostua helposti ja ihmetellä asioita, niinkuin lapset tekevät. Minusta moni asia maailmassa on todella ihmeellistä, ja jään välillä miettimään ja kummastelemaan (tai ihailemaan) niitä pitkäksikin aikaan. Joskus kirjoitan niistä blogiinkin.

Sanni_Kuopion_tori

Vakavalla luonteella varustetut eivät usein ihmettele, tai eivät ainakaan tee sitä ääneen. Se on sopimatonta. Se on kai sitä tietynlaista aikuisuutta… Joidenkin ihmisten käytöstä ja koko olemusta ohjaa ajatus siitä, että enhän vain tee mitään tai näytä sellaiselta mikä on oman kulttuurini yleisten mittapuiden mukaan sopimatonta. Saako 60-vuotias purskahtaa raikuvaan nauruun keskellä tavarataloa ja kiljua riemusta? Useimmista se olisi kenties kiusallista käytöstä. Minusta tuntuu, että saattaisin olla sellainen 60-vuotias. :)

Mjaa, taas ajauduin muihin rönsyihin kun piti kertoa lapsellisuuden kautta siitä pelistä.

Olenhan minä välillä miettinyt, mistä nämä kaikki listamaniat, kahvinmittausrutiinit sun muut näennäiset pakkotoiminnot kertovat, ja olisivatko ne oikeasti oireita jostain syvemmästä psyyken konfliktista (whoa miten pompööseja sanoja, jätetään tuollaiset :D).

Aamiaissekoitukset_tuotteita3

Mutta en mä usko että kyse on mistään neurooseista. Olen lapsellinen tyyppi, ilostun lapsellisista jutuista. Olen oivaltanut, että kaikki nuo suorittamani jutut ovat kuin peli, leikki jonka ”sääntöjä” seuraamalla koen voiton ja ilon tunteita. Vähän niinkuin lapsi.

”Löydä kaikkein vähähiilihydraattisimmat maitorahkat ja raejuustot” – yksi peli. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta kun löytää sen alhaisimman hh-grammapitoisuuden niin joku kumma tyydytyksen tunne siitä tulee. Voi mielessään laittaa raksin ruutuun: ”Onnistuin”. :)

”Listaa kaikki violetit luomivärisi” – toinen peli. Vielä vähemmän järkeä, mutta onko hiekkakakun rakentamisessakaan järkeä? :) Ei kaikessa kuulukaan olla valtavaa, perusteltua hyöty/kehitysnäkökulmaa, ihan tyhjänpäiväisiä juttujakin voi tehdä vain siksi kun ne ovat hauskoja. Eiks niin? :)

Kirjoitinko mä tän kaiken vain saadakseni hyväksynnän mun friikkailuilleni..? :D

Viimeksi Prahassa havahduin siihen, että noudatin jälleen ”pyri selviämään niin halvalla kuin mahdollista” -peliä. Edullisten vaihtoehtojen hakeminen on minusta niin hauskaa ja tyydyttävää, että harrastan sitä silloinkin, kun budjetti antaisi mahdollisuuden muuhunkin. Kun selviän halvalla, voitan. Kävimme tästä taas eloisaa keskustelua miehen kanssa, hänen filosofiansa näissä asioissa ei voisi olla kauempana omastani. Mutta konfliktitilanteilta vältyttiin, toisin kuin silloin Ranskassa… ;)

idMv

Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka olin suunnitellut kirjoittavani meikkipostauksen. :)

Onko muilla omia outoja tai ainakin muiden silmissä erikoisia tai neuroottisia tapoja ja periaatteita joiden noudattaminen tuottaa selittämätöntä iloa ja hyvää mieltä? Onko teidän elämässänne ”pelejä”? :)

.

Aiheeseen liittyen:

Friikkipostaus: Aamiaissekoitusten kemiaa

Ai miten niin listafriikki?

Paljonko menee ruokaa roskiin?

Kommentit
  1. 1

    Cisu sanoo

    Täysin aiheeseen liittymätön kommentti, kun lukaisin me naisista yönaamioista. Ihan uusi ja mielenkiintoinen juttu mulle, pitikin heti googlata onko Sanni kirjoittanut aiheesta. Vissiin ei? Tässä kuitenkin kaino blogaustoive☺

    Ja mitä tulee nauramiseen ja spontaaniuteen, ne kannattaa pitää mukana koko elämän. Niinkuin tärkeät listatkin, kun niistä itselle hyvä mieli tulee!

    • 1.1

      Sanni sanoo

      pitikin heti googlata onko Sanni kirjoittanut aiheesta. Vissiin ei?

      Olen, yhdestä :) Korresin Advanced Repair Sleeping Facial:

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2016/02/04/korresia-ja-vahan-ronsyilya/

      Naamiot on mulle heikoin alue joista tulee kirjoitettua, kun ne ovat kosmetiikan tuoteryhmä joka kiinnostaa itseäni kaikkein vähiten. :/ Testituoteseteissä ne ovat viimeinen tuote jota kokeilen, tai oikeastaan usein naamio jää kokonaan testaamatta. Tuo Korresin yönaamio on ihan mukava, mutta toisaalta se (tai muutkaan yönaamiot..?) ei välttämättä eroa paksummasta yövoiteesta millään tavalla. Kaikki voiteethan voi käytännössä aina käyttää myös naamion tavoin ja levittää paksumman kerroksen :)

      Mä kun inhoan paksuja voidekerroksia niin naamiot on jo siitäkin syystä jääneet mulla hyvin vähäiseen käyttöön. Ainoastaan savi/mutanaamioita on tullut käytettyä elämän aikana säännöllisesti, mutta niiden fiilis iholla onkin erilainen kuin rasvaisten ja kosteuttavien. Sanotaan siis näin, että pidän puhdistavista naamioista mutta en ravitsevista ja kosteuttavista.

      …mutta kuten jo tuossa joku päivä sitten toiselle lukijalle samasta aiheesta kommentoin, saas nähdä onko asiaan tulossa muutosta nyt ikääntyessäni ja ihon selvästi muuttuessa kuivemmaksi. Ei ehkä mene kauaakaan kun ihoni jo hyvin kiitollisena hörppäisee sisäänsä paksummatkin voiteet. Hieman sellaista tendenssiä on jo havaittavissa. :)

      • 1.1.1

        Cist sanoo

        Kiitos vastauksesta! Oikein siis arvelin että olet tässä trendissä mukana.☺ Itselläkin iho alkaa talviaikaan kuivaa, minulla joka olen tähän 35-vuotiaaseen saakka mennyt täysin ilman mitään rasvoja, koska iho ei ole mitenkään kiristellyt tai tuntunut kuivalta.

  2. 2

    Tarja sanoo

    Tämä on juuri sellainen postaus, joka tekee Karkkipäivästä niin aidon blogin. Koska sinä kerrot rehellisesti, mitä ajattelet. Ja se on ihanaa ja virkistävää :)

    Ja kyllä. Tunnistan tiettyjä friikkiyden piirteitä myös itsessäni. En tykkää heittää ruokaa roskiin ja hyödynnän kaiken niin hyvin kuin voin, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että ihan yhtä hyvä en ole kuin sinä :D Mutta nuo tyydytyksen ja pettymyksen tunteet jokseenkin hassuista asioista – ne tunnistan. Se on se hallinnan tunne: mä onnistuin hallitsemaan nämä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tyydyttävää.

    Mutta kiitos tästä postauksesta! Piristi jokseenkin raskaan viikon perjantaita. Ihanaa viikonloppua! <3

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Tämä on juuri sellainen postaus, joka tekee Karkkipäivästä niin aidon blogin. Koska sinä kerrot rehellisesti, mitä ajattelet. Ja se on ihanaa ja virkistävää :)

      Kiitos Tarja, mukavaa kuulla :)

      Ihanaa viikonloppua myös sinne! :) Meillä on tiedossa saunomista maailman parhaassa saunassa mökillä…. <3

  3. 3

    Heljä sanoo

    Loistava kirjoitus! Siitä että ihan kaikki ”outo käytös” ei tarvitse diagnoosia. :) joskus vaan lapsettaa!

    • 3.1

      Sanni sanoo

      ihan kaikki ”outo käytös” ei tarvitse diagnoosia. :)

      No juurikin näin ^_^ :) Niin kauan kuin omat outoilut eivät vahingoita tai häiritse ympäristöä ja kanssaimisiä niin eiköhän kaikki erikoinenkin puuhastelu ole ihan ok :D

  4. 4

    helmi sanoo

    Hahhaaa… :’D kaikki on jollakin tavalla friikkejä. Minulla on siivouksessa tietty järjestys ja tapa. Jos mieheni siivoaa eri järjestyksessä minusta tuntuu, että on likaista. Samoin pyykit pitää olla aina nurinpäin ja kuivumaan laitettu saumat oikosessa. Menetän hermoni jos pyykit on nostettu vain kuivumaan. Matkalle lähtiessä pitää olla kaikki vaatteet silitettynä (kiva urakka viis henkisessä perheessä).Hullua suorastaan! En vaan tykkää reissussa silittää kuin pakolliset juhlapuvut ja kun on reissussa, pitää olla siistit vaatteet. Jos lähden pihapiiriä kauemmas hiukset pitää olla laitettu, meikki ei ole pakollinen. Jos tulee vieraita kylään niin vessa pitää olla ainakin pesty. Ei haittaa vaikka muu talosta näyttää hullunmyllyltä. Kaikki nämä tuottaa todella hyvän tunteen :D… Kyllä siis niitä arjen pakkomielteitä on kaikilla. Sairaudeksi luokittelisin vasta, jos niin ei tapahtuisikaan miten ajattelee, tuntisi ahdistuneeksi. Tai jos niihin tulee jokin mantra esim. Viisi kertaa pitää räpsäyttää vaate ennen kuin sen laittaa narulle tai tapahtuujotain ikävää. Yms. Ole siis huoleti lapsellinen ja harrasta tilastointia, vaikken sitä itse harrastakkaan. ;D

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Jos mieheni siivoaa eri järjestyksessä minusta tuntuu, että on likaista.

      Heheh, voi kun mun mies edes siivoaisi… ^_^

      No kyllä se sentään pyykkää :) Ja ripustaa pyykit hyvin miehekkäästi kuivaustelineeseen niin tiheään kuin mahdollista eikä tietenkään suoristettuina. Huomaan joskus käyväni vähän suoristelemassa omia paitojani narulla miehen jäljiltä mutta muuten suhtaudun asiaan yllättävän relasti :D ^_^ Ottaen huomioon että muuten en oikein siedä ruttuja ja käyn päivän aikana suoristelemassa sohvatyynyjäkin jos ne on jääneet lyttyyn jonkun istujan jäljiltä..! Tuo ei kyllä ole peli vaan taitaa olla vain ärsyttävä tapa :D En tiedä miksi ruttuiset asiat häiritsee :D

      Jos tulee vieraita kylään niin vessa pitää olla ainakin pesty.

      Joo, ehdottomasti! Ihan karmaiseva ajatus jos vessa olisi likainen vieraiden käydessä…

      Kyllä siis niitä arjen pakkomielteitä on kaikilla. Sairaudeksi luokittelisin vasta, jos niin ei tapahtuisikaan miten ajattelee, tuntisi ahdistuneeksi. Tai jos niihin tulee jokin mantra esim. Viisi kertaa pitää räpsäyttää vaate ennen kuin sen laittaa narulle tai tapahtuujotain ikävää. Yms.

      Näin minäkin ajattelisin, jep, hyvä ilmaisu, arjen pakkomielle. ”Harmiton” pakkomielle :) Sitten jos/kun noihin toimintoihin tai niiden tekemättä jättämiseen alkaa liittyä ahdistuneisuutta niin = sairaus.

  5. 5

    Maria sanoo

    Minä pyrin valitsemaan sukat jotka sopii muuhun vaatetukseen. Minua häiritsee eri väriset sukat, kun pusero. Saatan harmistua siitä niin, että ajatukset tulee töihin. Piän töissä eri sukkia ja vaatteita. Mulla on monet parit sukkia eri väreissä :D lisäksi juutun rutiineihin, syön tiettyä jogurttia, leipää, ruokia jne vuosia. Yks paahtoleipä kuului aamupalaani 7 vuotta, syön tietynlaisia kinkku leikkeleitä,teen samantyyppisiä ruokia viikosta toiseen ja teen ruokaa niin, että syön sitä ainakin kolme päivää. Enkat makaronipadassa jota popsin 7vrk :D

    • 5.1

      simppa sanoo

      Miehelläni on vähän sama kuin sulla ton ruuan kanssa :D hän söi n. 15v valion banaanijukurttua, reissumiestä jonka päällä aamupala-sulatejuusto ja omenamehua. Nykyään olen saanut hänet teollisen sokerin parista pois, niin syödään luonnonjugua banaanilla!

      Muistan myös kuinka joskus yläasteella piti olla sukat+vyö+huppari samaa väriä.. Nykyään onneksi kaikki sukat on mustia ja valkoisia.

    • 5.2

      Sanni sanoo

      Minua häiritsee eri väriset sukat, kun pusero.

      Tämä oli jotenkin kiinnostava :)

      lisäksi juutun rutiineihin, syön tiettyä jogurttia, leipää, ruokia jne vuosia. (…) Enkat makaronipadassa jota popsin 7vrk :D

      Tuttu kuvio täälläkin ^_^ Tosin mun kohdalla kyse saattoi enemmänkin olla mielikuvituksen, kiinnostuksen ja ruoanlaittotaidon puutteesta kuin halusta pitäytyä tässä rutiinissa. Mulla oli kotona aina tietyn merkkistä leipää (Oululaisen jälkiuuunileipä), tiettyä spagettia (ehdottomasti Barilla, muu ei kelvannut), tiettyä pastakastiketta (Barillan Oliivi), tiettyä jogurttia, tiettyä tuorejuustolevitettä jne jne. Söin joka päivä melkein samat ruoat.

      Pastaruoan kanssa lyön varmaan kenet tahansa laudalta – saatoin syödä Barillan spagettia oliivikastikkeella monta viikkoa putkeen joka ikinen päivä, joskus jopa kahdesti päivässä. Epäilen, että ikävuosina 14-32 mun elämässä ei ollut montaakaan täysin Barilla-spagetitonta viikkoa. :/ Sellaiset viikot ajoittuivat ulkomaan matkoille, siellä söin sitten muuta spagettia.

  6. 6

    ellu sanoo

    Täällä on kyllä samanlaista ”peliä” liikkeellä :D Mulle on tosi tärkeää aina laskea vastine rahoilleni; ostanko isomman tuotteen, jonka litrahinta on pienempi vai tarvitsenko tuotetta sittenkään niin paljoa ja ostanko sittenkin pienemmän purkin isommalla litrahinnalla koska se käy paremmin tarpeeni kanssa? Ruoan kanssa teen tätä myös sillä haluan säästää. En todellakaan halua ostaa halpaa tuotetta vaan sen takia että saan sitä paljon= usein en kerkeä syömään ennen kuin joutuu sen heittämään pois ja inhoan heittää ruokaa pois. Ostaminen vaatii todella paljon aikaa ja pohtimista :)

    Minä myös pakastan melkein kaiken mikä jää kaappiin, tosin maitoa tai tuoreita kasviksia en ole ikinä pakastanut. Kaikki leivät ja juustot kyllä sitten vaan pakkaseen :)

    Kivaa kevättä sinulle Sanni! Olet kyllä mukava bloggaaja kun tuot tällaisia ajatuksia ihmisten ilmoille! Säästö se on pienikin säästö :)

    • 6.1

      tiippa sanoo

      Minulla on vähän samanlaisia tapoja. Haluaisin ostaa pienemmän purkin kahvimaitoa, koska litraa ei mene kahviin edes viikossa. Ahdistun roskiin heitettävästä ruoasta ja juomista ihan liikaa. Ei sillä ole mitään tekemistä sen ruoan hinnan kanssa. Nyt lähiaikoina on kahteen kertaan litran punainen maitopurkki erääntynyt, kun olen käyttänyt vasta desin pari kahviin ja olen sitten tehnyt pannukakkua pakastimeen, koska niihin saa uppoamaan maitoa paljon. Kukaan ei sitten vaan syö niitä pannukakkuja! Ja tottahan mies on sitten mullakin sellainen, että heittää aika huolettomasti ruoan jämät menemään, nyyh.

    • 6.2

      Sanni sanoo

      tosin maitoa tai tuoreita kasviksia en ole ikinä pakastanut.

      Maitoa voi hyvin pakastaa :) Se voi vähän juoksettua mutta ei pilaannu ja kelpaa vallan mainiosti ainakin ruoanlaittoon ja kahvimaidoksi :) Mä pakastan soijamaidotkin, joita siis käytän lähinnä pelkästään kahvimaitona.

      Tuoreiden kasvisten rakenne menee pilalle pakastaessa, mutta tämänkin voi kiertää kypsentämällä kasvikset ennen pakastusta :) Eli jos jääkaapissa on vaikka paprikaa, kesäkurpitsaa ja kaalia, ne voi pilkkoa ja paistaa tai höyryttää ennen pakastusta. Näin niiden rakenne kestää pakastuksen paremmin.

      Ennen Pariisiin ja Prahaan lähtöä mulle tuli edellisenä iltana niin kiire etten ehtinyt kypsentää kesäkurpitsaa… Siksi se meni tällä kertaa pakkaseen sellaisenaan. Mutta tulipahan todettua että sen pystyi siltikin, rakennevaurioisena, hyödyntämään aivan hyvin ^_^ :) Kyllä, säästö se on pienikin säästö :) Ja ruoan roskiin heittäminen on mielestäni asia jota jokaisen olisi hyvä välttää viimeiseen saakka.

  7. 7

    gunagolu sanoo

    Mulla on myös toi sama ruokafilosofia, etten haluaisi heittää mitään syömäkelpoista roskikseen. Huomenna lähdetään Kreikkaan ja mä kaivoin kaikki huonoksi menevät ruoka-aineet esille ja joko pakastin ne sellaisenaan tai heitin sämpylätaikinan joukkoon ja pakastan sitten ne sämpylät (niistä muuten tuli ihan hyviä!). Ja tykkään myös tehdä erilaisia listoja; mulla on excelissä ties minkälaisia taulukoita ihan hulluista asioista… kiertelen paljon kirppiksillä ja kirjoitan listaan mitä olen ostanut mistäkin ja mitä maksanut siitä (tämä ja monta muuta turhaa listaa)… mut on se vaan kivaa :D

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Huomenna lähdetään Kreikkaan

      Minne päin olette menossa? :) Tai tehän olette jo siellä! ^_^ Toivotan ihanaa matkaa, toivottavasti säät suosivat :)

      tai heitin sämpylätaikinan joukkoon ja pakastan sitten ne sämpylät

      Tuo on erinomainen vinkki: leipätaikinaan voi tunkea vaikka mitä :) Tai tehdä ruokajämistä piirakan ja pakastaa sitten sen :)

      Ja tykkään myös tehdä erilaisia listoja; mulla on excelissä ties minkälaisia taulukoita ihan hulluista asioista…

      Ihanaa että hengenheimolaisia löytyy! ^_^ En ehkä lopulta olekaan niin kumma friikki listoineni kuin olen luullut.

      mut on se vaan kivaa :D

      Niin on :D Täältä löytyy ymmärrystä ^_^

  8. 8

    Terhi sanoo

    Sukkapeli: pyykkikorista pitää ottaa saman parin sukat yhtä aikaa ilman, että penkoo koria. Sitten ne saa ripustaa kuivumaan. Jos nappaakin eri parin sukat, häviää pelin… Peli on helppo, kun ottaa ensin kuviollisia ja selkeitä pareja, mutta kun jäljellä ovat mustat yksilöt, täytyy kiinnittää huomiota tekstuuriin, resorin paksuuteeb ym.. Ihan älytöntä mutta tyydyttävää kun saa kaikki sukat oikein kuivumaan ;D

    Itse en myöskään heitä ruokaa roskiin, ellei ole aivan pakko. Pakastan ja hyödynnän jämiä luovasti. Joskus olen tehnyt niin pahaa ruokaa, että se on ollut pakko laittaa pois ja kyllä se silti pahaa tekee! Onneksi näin on käynyt vain pari kertaa ikinä :)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Sukkapeli: pyykkikorista pitää ottaa saman parin sukat yhtä aikaa ilman, että penkoo koria.

      Tää kuulostaa vaikealta peliltä..! :D Etenkin kun meillä on melkeinpä pelkästään mustia sukkia..! Mä näen itseni totaalisesti häviämässä tuon pelin XD

      Ihan älytöntä mutta tyydyttävää kun saa kaikki sukat oikein kuivumaan ;D

      Voin niin kuvitella ^_^

      Joskus olen tehnyt niin pahaa ruokaa, että se on ollut pakko laittaa pois

      Voi eih..! :D Mistä aineista saa niin pahaa ruokaa…? ^_^

      • 8.1.1

        terhi sanoo

        Niin pahoja ruokia ovat olleet seitiwokki, jossa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta mulle iski oksennustauti sen jälkeen. Ei vaan pystyny ees katsomaan sitä jäljelle jäänyttä wokkia.

        Toinen ihan maun puolesta paha oli broilerin jauhelihasta tehty kastike, se liha oli aivan kamalaa mun suuhun vaikka koitin pelastaa tilanteen maustamalla tosi ronskisti.. ei onnistunu!

        Ja sitten oli lehtikaali, joka ei sopinut mun suuhun raakana, wokissa eikä edes ”sipseinä”. Sen mä pystyin onneksi viemään hevosille popsittavaksi ettei ihan roskiin mennyt :)

        Onneksi kuitenkin näin vähän on mennyt haaskuun tämän lähes 10 vuoden aikana, jonka olen omillani asunut :)

        • 8.1.1.1

          Sanni sanoo

          Niin pahoja ruokia ovat olleet seitiwokki, jossa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta mulle iski oksennustauti sen jälkeen. Ei vaan pystyny ees katsomaan sitä jäljelle jäänyttä wokkia.

          Aa, no tuon ymmärtää.

          Ja sitten oli lehtikaali, joka ei sopinut mun suuhun raakana, wokissa eikä edes ”sipseinä”. Sen mä pystyin onneksi viemään hevosille popsittavaksi ettei ihan roskiin mennyt :)

          Tää sai mut miettimään olenko itse koskaan maistanut mitään vihannesta joka ei olisi sopinut mun makumaailmaan missään muodossa… Ei tule kyllä mieleen mitään sellaista kasvista. Selleri on ehkä vähiten miellyttävän makuinen vihannes muttei siltikään niin pahan makuinen ettenkö söisi sitä ja ostan ihan kotiinkin :)

          Onneksi kuitenkin näin vähän on mennyt haaskuun tämän lähes 10 vuoden aikana, jonka olen omillani asunut :)

          Kuulostaa vähintäänkin kohtuulliselta määrältä ^_^

  9. 9

    Dis sanoo

    Sanni <3
    Samaistun kyllä osittain. Luulen tietäväni mitä tarkoitat tuolla "voittamisella" tai "onnistumisella" :) Kunhan "pakkotoimintosi" eivät aiheuta sinulle ahdistusta – ymmärsin, että itseasiassa päinvastoin -, niin ne ovat vain persoonallinen lisä. Lapsellisuus/lapsekkuus tuo hirveästi iloa elämään :)

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Kunhan ”pakkotoimintosi” eivät aiheuta sinulle ahdistusta – ymmärsin, että itseasiassa päinvastoin -, niin ne ovat vain persoonallinen lisä.

      Nimenomaan päinvastoin, niistä saa iloa ja tyydytystä :) Mutta niiden tekemättä jättäminen ei myöskään tuo ahdistusta. ”Pelaan pelejäni” silloin kuin niihin on mahdollisuus; kun olen itse ruokakaupassa ja saan ajan kanssa hipelöidä hyllyillä ja tehdä vertailujani (miehen kanssa kaupassa tämä ei juuri onnistu :D), tai kun kotona on sopiva hetki omistautua vaikka uusien tuotteiden testiaikataulujen suunnitteluun tai viimeisimmällä matkalla kohdattujen kasvisravintoloiden listaukseen ^_^

  10. 10

    sanoo

    Kyllä minäkin tunnistan itsessäni neuroottisuutta. Töihin lähtö on kamalaa kun pitää tarkastaa onko sauna päällä, kahvinkeitin pois, levyt sammutettu, kaikki valot pois…ettei syty tulipaloa ja eläimet kuole tänne päivän aikana. Vähän pöpiä ja viivyttää töihin lähtöä :D ratkaisin asian sillä että en pidä sulakkeita taulussa kiinni, ei tarvii miettiä laittaako koira hellan päälle päivän aikana ;D

    Kaikkien tavaroiden on oltava myös paikallaan ja koti on siistittävä töistä tullessa. Eli on äkkiä imuroitava ja laitettava kaikki ”nätiksi”. Sitten vasta voin istua alas, syödä ja hieman rentoutua. Minä en voi elää sotkun ja kaaoksen keskellä ja minua ärsyttää eläinten karvat. Miestä ei haittaa, ehtiihän ne siivota. Olen myös talousasioissa hyvin tarkka ja jopa piti, mies on taas ihan vastakohta. En pakasta vihannesten loppua, laitan kyllä roskiin jos ei tule syötyä :) mutta pakastan ruokien loput ja kaiken minkä voi. Mutta kun on kotona kaiken aikaa eikä matkustele niin ei jää tuota hukkaruokaa.

    Voi tämäkin tavallaan olla peliä, ehkä sitä ei itse vaan ajattele tai tiedosta sitä :) en minä ainakaan ajattele tuota outona asiana, neuroottiset tavat voivat olla ihan normaaleja :)

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Kyllä minäkin tunnistan itsessäni neuroottisuutta. Töihin lähtö on kamalaa kun pitää tarkastaa onko sauna päällä, kahvinkeitin pois, levyt sammutettu, kaikki valot pois…ettei syty tulipaloa ja eläimet kuole tänne päivän aikana. Vähän pöpiä ja viivyttää töihin lähtöä :D

      Tuo ei ole mun mielestä lainkaan pöpiä, vaikka voihan kodin turvatarkastuksiinkin muodostua ylihuolestunut suhde. Mutta anyways pidän normaalina tarkistaa tuollaiset asiat etenkin kun on lemmikkejä :) Kuten kirjoitit, ”neuroottisetkin tavat voi olla ihan normaaleja” :)

      Mä olen joskus joutunut palaamaan kotiin kesken ravintolaillallisen tarkistamaan, että olihan kynttilät varmasti sammutettu. Asia vaivasi niin etten pystynyt mitenkään keskittymään ruokailuun ja nauttimaan illasta. En tiedä olisinko edes ollut asiasta yhtä huolissani jos Totti ja Viivi eivät olisi olleet meillä juuri silloin hoidossa..! ^_^

      Ja samasta aiheesta tuli mieleen toinen vastaava stoori Kuopiosta, kun Totti ja Viivi olivat taas mukana. Äidin kissat tekee pikku-koiruleista selvää jälkeä jos pääsevät valvomatta samaan tilaan (kerran on jo kynsitty Totin silmä verta vuotavaksi..!) ja mä jouduin kaupungilla ollessa voimakkaasti sen tunteen valtaan, että koirien huoneen ovea ei suljettu kunnolla ja nyt kissat pääsee sinne suorittamaan väkivaltaa… Mun oli suunnilleen juostava kotiin tarkistamaan tilanne :D No, ovi oli kunnolla kiinni ^_^

      ratkaisin asian sillä että en pidä sulakkeita taulussa kiinni, ei tarvii miettiä laittaako koira hellan päälle päivän aikana ;D

      Näin mäkin varmaan tekisin, hyvä ratkaisu :)

      Wow, kadehdin sun järjestelmällisyyttä kodin siisteyden suhteen: imurointi päivittäin..! Ahh, kun pystyisi itsekin tuohon. Meillä on vielä niin pieni asuntokin että eihän siihen menisi kuin hetki. Paitsi… että on niin paljon niitä tieltä siirreltäviä asioita lattioilla; laatikoita, kasseja… Se varmaan osaltaan tekee imuroimisesta niin vastenmielistä.

      Jos mulla olisi paljon rahaa niin ensimmäisiä asioita mihin sijoittaisin olisi varmaankin siivooja… ^_^ Rakastan siisteyttä ja järjestystä ja voin huonosti kaaoksen keskellä, mutta valitettavasti ylläpidän tätä kaaosta itse :(

  11. 11

    Kuorotipu sanoo

    Mä ymmärrän pelit, listat ja kontrolloimisen positiivisessa mielessä, mutta myös sen miksi monet näkee ne negatiivisessa valossa.

    Mä saan suurta tyydytystä myöskin siitä että saan käytettyä kaikki ruoka-aineet ja jatkojalostettua esim bileruokien jämät niin että kaiken saa syötyä. Mikäli en onnistu, niin tämä ärsyttää, mutta ei kaada maailmaa.

    Toisaalta taas mä olen ollut hyvinkin kontrollifriikki monissa jutuissa ja pitänyt tätä myöskin luonteenpiirteenä. Kuitenkin olen vasta ihan hiljattain tajunnut näiden juttujen olleen oireilua syömishäiriöstä, jotka on siis kadonnut parin viime vuoden aikana. Mä olin siis suunnattoman ahdistunut mm matkalle lähtiessä, kun kaiken piti olla täydellistä..

    Veikkaan että monille tuottaa ongelmaa käsittää että onnistumisesta voi saada sen tyydytyksen, ilman epäonnistumisen ahdistusta.

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Kuitenkin olen vasta ihan hiljattain tajunnut näiden juttujen olleen oireilua syömishäiriöstä, jotka on siis kadonnut parin viime vuoden aikana. Mä olin siis suunnattoman ahdistunut mm matkalle lähtiessä, kun kaiken piti olla täydellistä..

      Onpa ikävä kuulla että elämässäsi on ollut tällaista, mutta samalla myös hienoa kuulla että olet päässyt näistä oireista viime vuosien aikana eroon. Tosi hyvä juttu <3

      Veikkaan että monille tuottaa ongelmaa käsittää että onnistumisesta voi saada sen tyydytyksen, ilman epäonnistumisen ahdistusta.

      Aivan. Se, että jonkin näennäisesti hullun ja turhan asian toteuttaminen ja siinä ”voittaminen” tuottaa tyydytystä, ei tarkoita sitä että asian toteuttamatta jättäminen merkitsisi ahdistusta.

  12. 12

    Kata sanoo

    Kyllähän aivan kaikilla on tapoja ja rutiineita. Niiden tarkoitus on tehdä arkipäivistä helpompaa, kun on kaava, jota toistaa eikä tarvitse aina käyttää asioiden suunnitteluun niin paljon energiaa. Kysymys onkin se, mitä tapahtuu, jos vaikka ruksi luomivärin käyttämisestä jää tekemättä? Vai jääkö jotain muuta olennaisempaa tekemättä, että saisit väkisin laitettua ruksin? Tai pitääkö rappukäytävästä palata viisi kertaa varmistamaan, eihän kahvinkeitin jäänyt päälle?

    • 12.1

      Sanni sanoo

      Kyllähän aivan kaikilla on tapoja ja rutiineita. Niiden tarkoitus on tehdä arkipäivistä helpompaa, kun on kaava, jota toistaa eikä tarvitse aina käyttää asioiden suunnitteluun niin paljon energiaa.

      Minusta tällaiset arkea helpottavat rutiinit ja kaavat ovat eri juttu kuin puhtaasti turhat ja viihteelliset puuhailut kuten elintarvikkeiden ravintoarvojen vertailu tai shampoon kulutuksen tilastointi :)

      Kysymys onkin se, mitä tapahtuu, jos vaikka ruksi luomivärin käyttämisestä jää tekemättä?

      Ei tapahdu mitään. (Ja tuon tyyppiset listaukset ovat muutenkin jääneet pois peleistäni, mutta ymmärrän esimerkkisi :))

      Se pitää kyllä paikkansa, että nämä turhat toiminnot vievät aikaa olennaisemmilta asioilta. Jos pitää vaikka siivota (tai opiskeluaikoina lukea kokeeseen) niin totta maar keksin vaikka minkälaista tyhjänpäiväistä toimintoa joita suorittaa tämän ikävämmän mutta tärkeämmän tehtävän sijaan.

  13. 13

    T sanoo

    Kukapa voisikaan määrittää mikä on normaalia ja mikä ei :) Ehkä raja on siinä, aiheuttaako se harmia henkilölle itselleen tai läheisille.

    Jos ihmisellä on paljon asioita joita ei voi hallita, niin se lisää toki tuota ”riskiä” että jotkut muut asiat joutuvat tiukan valvonnan alle. Esimerkiksi ystäväni kärsi(i) lapsettomuudesta ja sen seurauksena sairastui anoreksiaan. Pitkä tapahtumaketju toki, mutta asiat lähti liikkeelle asiasta jota ei voinut hallita niin kontrollin kohteeksi joutui asia jota on helppo hallita – oma ruokailu ja paino. Surullista :(

    Täydellisyydentavoittelijat/kontrollifriikit joutuvat helpommin ”ongelmiin”, siksi lapsellinen ja rento elämänasenne on oikein hyvä tasapainottaja :)

    • 13.1

      Sanni sanoo

      Ehkä raja on siinä, aiheuttaako se harmia henkilölle itselleen tai läheisille.

      Minäkin määrittelen rajan kutakuinkin noin. Siinä vaiheessa kun toiminto aiheuttaa ahdistuksen tunteita itselle tai häiriötä ympäristölle ja läheisille, puhutaan epäterveestä toiminnasta.

      (Hmm, voi kyllä olla että Mr. Karkkipäivää aika ajoin ärsyttää mun kahvin mittailu aamuisin… ;D No, toisaalta en ahdistu kun hän haluaa keittää kahvin suurpiirteiseen tyyliinsä, kuittailen vain välillä liian vahvasta tai laimeasta kahvista ;))

      Pitkä tapahtumaketju toki, mutta asiat lähti liikkeelle asiasta jota ei voinut hallita niin kontrollin kohteeksi joutui asia jota on helppo hallita – oma ruokailu ja paino. Surullista :(

      Niin on :(

      Saan hyvin kiinni tällaisesta kontrolloinnista, vaikka omani ei ehkä ole niin ”vakavaa” että siitä voisi puhua varsinaisena häiriönä. Itse koen valtavaa ahdistusta siitä, että en voi hallita läheisteni terveyttä tai ylipäänsä heidän hyvinvointiaan. Olen jatkuvasti huolissani läheisistäni ja koen halua pystyä suojelemaan heitä ja varmistamaan että heillä on kaikki kunnossa. Kun se ei tietenkään ole mahdollista, kontrolloin sitten sitä mikä on edes jossain määrin mahdollista, eli oma hyvinvointi. Tästä juontaa liikuntaharrastukseni ja kenties ylikorostunut ravinnon merkityksen painotus. Tiedostan tämän oikein hyvin. Mutta toisaalta, kun liikuntajutut tai ravintoasiat eivät aiheuta minulle ahdistusta vaan toimivat ainoastaan hyvän olon generaattoreina, en koe että suhteeni niihin olisi sairas. Kuten kirjoitit viimeisessä lauseessa, lapsellinen ja rento elämänasenne tasapainottavat :)

  14. 14

    Niina sanoo

    Joo.. Meille kaikille varmaan muodostuu luonteen ym. mukaan kaikenlaisia omia juttuja, mitkä saattaa näyttäytyä toisille ihmisille omituisina. Sillä kai sitten on merkitystä, että onko ne itselle kivoja juttuja vai onko ne vaan pakko tehdä, or else.

    Omilla toimintatavoilla saa järjestystä elämään ja hallinnan tunnetta ja onnistumisen iloa ja sehän on positiivinen asia. Jos se jostakusta näyttää hassulta, katsokoon omia tapojaan :)

    Sitten on se toinen puoli, jolloin se hallinnan tunteen tms. pitäminen on jo ahdistuksen puolella, ja se ei ole enää kivaa. Mulla on itselläni ollut molempia, nykyään ehkä enemmän kuitenkin tuota positiivista :)

    En tiedä osasinko itse kirjottaa niin että ajatukseni tulivat ymmärretyiksi, mutta nyökkäilin kirjoitustasi lukiessa :D Itse uskon, että tässä kaoottisessa ja arvaamattomassa maailmassa ihminen tarvitsee hallinnan tunnetta, ja sitä saa niistä elämän jokapäiväisistä pienistä asioista :)

    • 14.1

      Sanni sanoo

      En tiedä osasinko itse kirjottaa niin että ajatukseni tulivat ymmärretyiksi,

      Kyllä, minäkin nyökkäilin tätä lukiessani :) Samaan tapaan ajattelet näistä kuin minäkin :)

      Tuo on niin totta että elämä on monella tapaa nykyään niin kaoottista ja ennen kaikkea täynnä asioita ja valintoja että pienetkin, näennäisesti turhat rutiinit voivat auttaa hallinnan tunteessa. Kun miettii miten ihmisen elämä on muuttunut vain parin sadan viime vuoden aikana niin ei ihmekään että niin monilla on selittämätöntä ahdistusta tavallisessa arjessaan.

      Mitä valintoja 1700-luvun ihmisellä oli? Hän kävi töissä ja söi sitä ruokaa mitä oli tarjolla, eipä tarvinnut viettää tuntia Prismassa miettien mitä näistä 40 vaaleasta leivästä tänään ostaisin… Tavallinen ihminen kävi kenties kerran kuussa tai vieläkin harvemmin jossain ”viihteellä”, konsertissa tai teekutsuilla. Ei 4D-elokuvateattereita kymmenine päivittäisine näytösvaihtoehtoineen, ei ostoskeskuksia ja tavaratalojen kemppariosastoja joilla haahuilla, ei kahviloissa notkumiskulttuuria, ei joka viikkoisia kulttuuri/musiikki/teatteri/taidenäyttelytapahtumia. Ei cross fit -tunteja, joogaa, kansalaisopiston neulonta- ja venäjän kielen tunteja. Puhumattakaan some-velvollisuuksista ja erilaisiin sovelluksiin uppoavasta ajasta.

      Meillä nykyajan ihmisillä on joka ikinen päivä niin uskomattoman monta valintaa joita tehdä ja asiaa johon kuluttaa aikaa, että toisten pää menee sekaisin jo siitä. Valintojen mahdollisuus kertoo maailman, kulttuurin ja taitojemme kehityksestä, mutta ne eivät aina ole vain hyvä asia. Joskus yksinkertaisuus tuo onnen ja rauhan. Ja ne tutut rutiinit ja tekemiset joihin ”ankkuroitua”. :)

  15. 15

    Elisa sanoo

    Millainen tunne sulle tulee, jos ”pelin” joku osa jää tekemättä? Onko se pyrittävä toteuttamaan, ts. jääkö se päähän vaivaamaan niin pitkäksi aikaa kunnes sen saa tehtyä? Esimerkiksi vaikka ostetun tuotteen merkitseminen, jos se unohtuu niin aiheutuuko ahdistusta, hälläväliä-tunne vai muuttuuko koko tilastointi sen myötä merkityksettömäksi ja se on myöhemmin korjattava/jätettävä täysin pois, kun se ei enää ole ”kelpo”. Vai jatkuuko elämä virheestä huolimatta täysin normaalina ja stressittömänä :)

    Mulla on taipumusta pakkoajatteluun ja nykyään ilmeisesti myös pakko-oireisiin, joten välttelen tietoisesti juuri tällaisten asioiden tekemistä. Mun on vaikea löytää listoihin sellaista itsensä hyväksymistä, eli ”vaikka en saakaan täytettyä tätä listaa joka päivä, hyväksyn silti itseni”. Ajatukseni on pikemminkin se, että koska en edes näin yksinkertaisessa asiassa onnistu olen epäkelpo ihmisenä. Tästä seuraa suorittamista loppuunpalamiseen asti. Samoin oman ”pelini” tekemättömät asiat voivat jäädä vaivaamaan mua päiväkausiksi, vaikka niillä ei oikeasti ole mitään merkitystä muille kuin mulle. Tällä hetkellä niinkin positiivinen juttu kuin kiitollisuuspäiväkirja tuottaa mulle ihan älytöntä ahdistusta välillä, kun en saa kirjoitettua sitä joka päivä. Ei kiva, kun sen tarkoitus olisi auttaa tässä mielensisäisessä myllerryksessä :(

    Enkä nyt tarkoita että sulla välttämättä olisi tällaista negatiivisuutta, mutta asia on hyvä pitää mielessä vastaisuuden varalta :) Usein käy niin, että kun yksi elämänalue tuhoutuu tai tapahtuu jotain henkisesti raskasta, alun hauskasta tilastoinnista, terveellisestä syömisestä tai grammojen mittaamisesta tulee pakkomielteistä -> voi hallita edes jotain, kun elämänmuutoksiaan ei voi.

    • 15.1

      Sanni sanoo

      Elisa, vastaan tähän myöhemmin, kiinnostavia kysymyksiä :) Tänään on ollut taas tosi huonosti aikaa kommenteille ja nyt kutsuu mökin sauna ^_^

    • 15.2

      Sanni sanoo

      Millainen tunne sulle tulee, jos ”pelin” joku osa jää tekemättä? Onko se pyrittävä toteuttamaan, ts. jääkö se päähän vaivaamaan niin pitkäksi aikaa kunnes sen saa tehtyä?

      Ei jää vaivaamaan eikä stressaa, pelaan ”peliä” vain silloin kun sille tarjoutuu mahdollisuus, mikä tietysti tavallisessa arjessa on päivittäistä. Listoja voi täydentää aina kun on koneen läheisyydessä ja elintarvikevertailuja tehdä jokaisella kauppakäynnillä – ainakin silloin kun on kaupassa yksinään ilman miestä ^_^ Miehellä ei oikein kärsivällisyys riitä sen tasoiseen ajanviettoon mitä mä haluaisin ruokakaupassa suorittaa :)

      Mutta kun olen esim. loma/reissuolosuhteissa jolloin ei voi vaikkapa syödä just niin vähähiilihydraattisesti kuin kotona, niin en mä siitä ahdistu, jos nyt otetaan tällainen ravintoesimerkki. Enkä kirjannut ateriodeni makroja äskeisellä Pariisin/Prahan matkalla (no, ravintolaruokien kanssa se on mahdotontakin), vaikka olen tehnyt sitä erittäin tunnollisesti kotioloissa koko FitFarm-valmennuksen ajan seuratakseni energiansaantiani. Vaikka ”makropeli” kotona on tuonut tyydytystä, sen poisjäämisellä reissussa ei ollut mitään väliä. En myöskään ahdistu jos en joka päivä saa kotonakaan makroja ylös. Kun saan, se on hauskaa, jos en, suhtaudun välinpitämättömästi.

      Ennen vanhaan, kun mulla oli vielä noita kosmetiikan kulutusta seuraavia listoja (ja myös hiusten vuosittaista pesumäärää seuraava tilasto :)), niin merkkasin kulutuksen ylös myös matkoilla. Tuolloin kieltämättä välillä koin siitä ristiriitaisia tuntemuksia, kun se samalla tuntui niin turhalta mutta silti tuntui että ne ”piti” merkata. Sittemmin nuo listat jäivätkin, enkä enää seuraa kosmetiikan kulutustani. Sain tilastojen katselusta ja siitä triviaalista tiedosta, montako litraa shampoota kulutin vuodessa, suurta tyydytystä, mutta toisaalta, kun jätin nuo toiminnot pois, ei jäänyt mitään kaipausta moisten ”pelien” perään :) Mielenrauhani ei siis riipu niiden toteuttamisesta, pelejä tulee ja menee ja niitä harrastetaan kun on aikaa ja tilaisuus. :)

      Tuosta sun tilanteesta
      – ymmärrän tosi hyvin miksi tällaiset pelit olisivat sinun tapauksessasi kaikkea muuta kuin harmitonta viihdettä ja ajankulua (etenkin kun tunnen sun tilannetta henkilökohtaisestikin). Ikävä kuulla että myös kiitollisuuspäiväkirjasta on muodostunut ahdistava suoritus ja onnistumisen mittari :´-( Voi Elisa <3 Mä saan kyllä kiinni tuosta mitä kirjoitat, että noinkin simppeli juttu jossa ei tavallaan ole mitään "sääntöjä", saa vapaasti kirjoittaa ihan itselleen, mutta senkin saa päässään muutettua velvollisuudeksi jonka laiminlyöminen tuo epäonnistumisen ja huonouden tunteita. Toivottavasti saat jollain tapaa irtauduttua tästä fiiliksestä ajan kanssa. (Mulle saa muuten laittaa vaikka viestiä jos tulee joskus halu jutella näistä, mä kyllä kuuntelen.)

      • 15.2.1

        Jonttu sanoo

        Aika kiva lause tämä (piti ihan nauraa ääneen, siis hyvällä tavalla):

        ”Miehellä ei oikein kärsivällisyys riitä sen tasoiseen ajanviettoon mitä mä haluaisin ruokakaupassa suorittaa :)”

  16. 16

    Lily sanoo

    Olen yleisesti hieman sotkuinen ihminen, mutta kaappieni on oltava millilleen järjestyksessä. Varsinkin keittiön ja kylppärin kaapit. Kaikkien etikettien on oltava oikein päin ja suorassa. Ei minua haittaa jos mies tai joku muu sotkee järjestykseni, minusta on vain kivaa että saan järjestää uudestaan. Saatan käydä kaappeja läpi useita kertoja päivässä tai ohimennessäni.

    Pidin yhdessä vaiheessa Excel- taulukkoa ostamistani ja loppuun kuluttamistani tuotteista. Jaksoin vain puoli vuotta kun en oikein tykkää istua koneella.

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Pidin yhdessä vaiheessa Excel- taulukkoa ostamistani ja loppuun kuluttamistani tuotteista. Jaksoin vain puoli vuotta kun en oikein tykkää istua koneella.

      ^_^ :D

  17. 17

    Ruska sanoo

    Samaistun täysin tuohon ruuan pois heittämisen vaikeuteen ja se on tehnyt minusta huippuluovan kokin mitä tulee tähteisiin. Teen listoja, aina ja kaikesta. Teen inventaarion vaatteille ja meikeille muutaman kerran vuodessa, koska se vaan on niin palkitsevaa. Niin ja omista outouksistani oudoin on varmasti se miten suhtaudun väreihin. Liinavaatepinoissa, vaatekaapissa tai eteisen naulakossa ei saa olla vierekkäin mitään mitkä eivät soinnu sävyiltään toisiinsa :)

    Ole oma itsesi vaikka se sitten määriteltäisiin neuroottisuudeksi, kontrollifriikkeydeksi tai lapsellisuudeksi

    • 17.1

      Sanni sanoo

      Teen inventaarion vaatteille ja meikeille muutaman kerran vuodessa, koska se vaan on niin palkitsevaa.

      Ahh, tää kyllä todella kuulostaa palkitsevalta…! :) Mullakin oli pitkään lista kaikista meikeistäni (ja kosmetiikasta ylipäänsä), mutta jossain vaiheessa sen jälkeen kun työllistyin kosmetiikkaliikkeeseen ja kosmetiikan määrä räjähti käsiin, luovuin noista listoista. Ei vain jaksanut enää.

      Liinavaatepinoissa, vaatekaapissa tai eteisen naulakossa ei saa olla vierekkäin mitään mitkä eivät soinnu sävyiltään toisiinsa :)

      Wow :) Kiinnostavaa :)

      Jos teille tulee vieraita ja he jättävät takkinsa naulakkoon, siirrätkö takit sellaisiin kohtiin joissa ne sointuvat vierekkäisiin vaatteisiin? :)

      Hauskaa lukea toisten ”peleistä” :)

  18. 18

    Aidan sanoo

    Hihhih.
    Musta nuo sun listaukset on niin hauskoja. Ja ylipäätään, ihmisillä on niin kummallisia tapoja ja pakkomielteitä, että tällainen suurpiirteinen ”hyvä kun on vähän sinnepäin-tyyppi” ei voi muuta kuin pyöritellä silmiään. Toisaalta mä olen myös se sun kuvailema ”muka aikuinen” joka ei kehtaa kiljua riemusta kuin hiljaisessa metsässä yksinään tai myöntää tietämättömyyttään – paitsi ammatillisissa asioissa (niissä asioissa olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että mitä kauemmin tietyllä alalla työskentelee, sitä vähemmän sitä huomaa tietävänsä..).
    Onhan niitä hassuja päähänpinttymiä ja vahvoja rutiineita varmaan ihan kaikilla. Mullakin on joitakin asioita, joita haluan tehdä tietyllä tavalla, mutta itse en oo oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että se oma pakkomielle tarkoittaa samalla sitä, että se on ainoa oikea tapa tehdä asioita. Mun tuttavapiirissä on paljon, erityisesti naisia, jotka esim. EIVÄN ANNA miestensä tehdä ruokaa/ pyykätä / silittää / siivota tms. koska miehet suorittavat nämä toimenpiteet väärin?! Whaat. :D Ei mee mun jakeluun, ja sitten vielä nipotetaan siitä kun pitää kaikki tehdä itse.. hehheh.

    • 18.1

      Sanni sanoo

      Mun tuttavapiirissä on paljon, erityisesti naisia, jotka esim. EIVÄN ANNA miestensä tehdä ruokaa/ pyykätä / silittää / siivota tms. koska miehet suorittavat nämä toimenpiteet väärin?! Whaat. :D Ei mee mun jakeluun, ja sitten vielä nipotetaan siitä kun pitää kaikki tehdä itse.. hehheh.

      Hehheh, hyvä pointti :) Itse on tunnustaudu tällaiseksi naiseksi (vaikka mielestäni kahvin tasalaatuisemmin keitänkin kuin mies ^_^ :D), mutta tiedän kyllä tuon ihmistyypin. No, toinen mun siskoista mm. ei anna kenenkään tiskata kotonaan koska muut eivät tiskaa astioita yhtä puhtaiksi kuin hän ^_^

      En mä usko että tällaisia ”pakkomielteitä” omaavat ihmiset välttämättä ajattelevat tai kokevat, että se heidän tapansa on paras tapa, he vain kokevat sen itselleen ja omiin siisteys/ruoanlaitto/jne. mieltymyksiinsä sopivimpana ja toimivimpana. Ja koska moni tällainen henkilö kokee kodin ja näiden askareiden suoritusalueen omana vaikutuskenttänään, heidän on vaikea hyväksyä askareiden suoritusta kyseisellä kentällä tavalla joka poikkeaa heidän omista mieltymyksistään.

  19. 19

    Meu sanoo

    Mulla on tosi voimakas taipuvuus obsessiiviseen käytökseen, joten joudun toden teolla ”tsekkaamaan” itseäni säännöllisin väliajoin, ettei mene ihan överiksi. Hatusta vedettynä esimerkkinä vaikka aktiivisuusmittarin kyttääminen, josta sain itselleni stressisykkeet ja näppylöitä, kun yhtenä aamuna en löytänyt sitä mistään (olin laittanut sen normaalista poikkeavaan paikkaan latautumaan yöksi). Töistä sitten paniikissa viestiä miehelle, jonka luulin olevan vielä kotosalla, että jos hän toisi sen mulle kaupungille, tai mä tuun vaikka vastaan hakemaan, tai… siinä kohtaa mies toppasi että hei, ei nyt varmasti hyvinvointisi ole kiinni siitä, että tämä yhden päivän elo- ja urheiluaktiviteetit jää tilastoimatta. No joo, no ei, mutta kun…! Onneksi hän yleensä saa mut ravisteltua irti noista kontrolloivista/obsessoivista elkeistä, kun alan käydä uhkaavan kierroksilla. Taustalla tähän liittyy monenlaista, jota voisi ehkä analysoida enemmän yksityisluontoisemmalla foorumilla, mutta pointti oli että tunnistan kyllä tuon ilmiön. :) Sehän on vähän kuin stressi: voi toimia negatiivisesti lamauttavana ja elämää määrittelevänä, tai positiivisesti motivoivana ja virikkeenä toimia. Niin näkisin tuon sinunkin käytöksesi ja tulkintasi siitä. Itseään on hyvä haastaa, kunhan se ei vaikuta omaa onnellisuutta huonontavasti. ^_^

    • 19.1

      Sanni sanoo

      esimerkkinä vaikka aktiivisuusmittarin kyttääminen, josta sain itselleni stressisykkeet ja näppylöitä, kun yhtenä aamuna en löytänyt sitä mistään

      Voi ei… :/

      Mä näkisin itseni niin tsekkailemassa tuollaista mittaria turhankin aktiivisesti jos mulla olisi sellainen… Olen joskus miettinytkin noista lukiessa, että kuinkahan monille ne oikeasti on positiivisessa mielessä motivoivia eivätkä muodostu ahdistavaksi aktiivisuus”piiskaajaksi” – ”Sun pitäis vielä kävellä tänään 8 km niin olet liikkunut tarpeeksi” – ja sitten hirveät syyllisyyden tunteet jos/kun sitä ei pysty tekemään…

      vähän kuin stressi: voi toimia negatiivisesti lamauttavana ja elämää määrittelevänä, tai positiivisesti motivoivana ja virikkeenä toimia.

      Totta, hyvin kiteytetty. :)

      Mä itse koen mun pelien ainoana huonona puolena ajanviemisen, niihin saa nimittäin uppoamaan ihan törkeästi aikaa jonka todellakin voisi käyttää paljon hyödyllisemmin. Nytkin katson likaisia ikkunoita jotka alkaa olla sitä tasoa että kohta sää näyttää niiden läpi aina harmaalta ja sateiselta.. ja jos jättäisin uppoutumatta pariinkin ravintoaine- tai resepti- tai matkakohdetaulukkooni jonain päivänä, niin saisin nuo ikkunat pestyä. Grrr. :)

      • 19.1.1

        Meu sanoo

        Mulla onneksi toi aktiivisuusmittari toimii myös muistuttajana, että joskus on hyvä levätä :) (Veikkaan että tämä on todellinen syy miksi sain sen mieheltä lahjaksi :D) Elämäremontin ja liikunnan ilon löytymisen jälkeen on tullut tehtyä välillä pakonomaisia ylilyöntejä, kun ei ihan vielä osaa kuunnella ja ymmärtää omaa kroppaa, joten on hirmu lohdullista kun ”epäaktiivisenakin” ajanjaksona mittarin ohjelmisto tsemppaa: ”Perhaps you need some extra time to recover due to an illness, stress from everyday life or change of focus in your training plan.” Toisaalta myös jos jatkuvasti mennään ”Strained” tai ”Very strained” -alueilla, tietää että voi ihan rennosti ottaa viikonlopun lepiä murehtimatta joidenkin päänsisäisten tavoitteiden täyttämisestä. Olenkin viime kuukaudet yrittänyt opetella, että jos mistä tahansa syystä musta tuntuu että ”tänään ei jaksais”, se syy voi oikeasti olla ihan validi eikä vaan laiskuutta. Aika iso askel oman mielenterveyden hallinnassa. :)

        Ja jumppatilastot…! :DD Aiettä niitä on kiva seurata ja tulkata. Mutta tosiaan, kohtuus kaikessa. Sen opin tuosta unohtumispaniikista taas kantapään kautta. ^_^

        Tunnistan myös tuon ”jos en aina X, niin varmasti olisin jo pessyt ikkunat / valmistunut koulusta / supertähti” -fiiliksen. Sepä se, kun vielä saisi tehtyä epämiellyttävistä asioista viehättävämpiä, niin oltaisiin aika pitkällä elämänhallinnassa ^_^;

        • 19.1.1.1

          Sanni sanoo

          Mulla onneksi toi aktiivisuusmittari toimii myös muistuttajana, että joskus on hyvä levätä :)

          Hyvä juttu :)

          ”Perhaps you need some extra time to recover due to an illness, stress from everyday life or change of focus in your training plan.”

          Tällaisiako se juttelee? :)

          Toisaalta myös jos jatkuvasti mennään ”Strained” tai ”Very strained” -alueilla

          Miten se mittaa tämän? Henkilökohtaisten ikä/sukupuoli/jne-speksien vs. päivän aikana kulutettujen kalorien / sykkeen pohjalta? Kiinnostaisi perehtyä enemmänkin noiden toimintaan, vaikka en ehkä itse ”uskaltaisi” sellaista käyttöön ottaakaan kun tunnistan itsessäni sen liiallisen kyttäilyn vaaran..! :D

          Ja jumppatilastot…! :DD Aiettä niitä on kiva seurata ja tulkata.

          Voin vain kuvitella ^_^

          • 19.1.1.1.1

            Meu sanoo

            Tää on sellainen Polarin syke-/aktiivisuusmittari, joka synkronoi tiedot heidän Flow-applikaatioonsa/-sivustolleen. Omaa dataa voi siis vaikka jakaa koko maailmalle, tai sitten vain pitää omassa tallessa :) Sieltä sitten näkee noita erilaisia tsemppiviestejä tai analyysejä tilasta. Esim. istumisesta tulee noottia, mutta jos tauottaa istumista se sanoo: ”Happy you did not sit for too long at a time” :D Tarjoaa myös erilaisia testejä, esim. arvion maksimaalisesta hapenottokyvystä. (Epäilin tätä muuten ensin itse tosi voimakkaasti, kunnes googletin aiheesta yhden illan ja selvisi että tän mittaamat tulokset oikeasti ovat vertailukelpoisia perinteisen rasitustestin kanssa :o Kaikkea sitä!)

            Nuo ”Strained” ym. viittaavat tosiaan palautumisasteeseen, ja niihin vaikuttaa aktiivisuus + mitatut treenit. Treenin intensiteettiin (ja käänteisesti siis siitä määräytyvään palautumistarpeeseen) vaikuttavat treenin kesto, sykkeet, henkilökohtaiset määreet (ikä, sukupuoli, max.syke, max.hapenotto…), mutta myös treenaustausta, joka määritellään itse (kuinka monta tuntia viikossa liikuntaa harrastaa). Kun lopettaa treenikerran mittaamisen, tulee heti palaute ja arvio siitä, kuinka raskas treeni oli ja kuinka kauan palautuminen kestää. Se sitten muokkautuu myös aktiivisuuden perusteella, eli jos ei täytä päivän aktiivisuustavoitetta (jonka voi siis myös itse asettaa), palautumisaika on lyhyempi.

            Toivottavasti osasin selittää edes jotenkin ymmärrettävästi. Huomaako, että olen ihan kickseissä tästä…? ^_^;

            • 19.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Tää on sellainen Polarin syke-/aktiivisuusmittari, joka synkronoi tiedot heidän Flow-applikaatioonsa/-sivustolleen.

              Okei, eli netti liittyy olennaisesti rannekkeen käyttöön? Tsemppiviestejä tsekkaillaan puhelimesta? :) Nojoo, sitten tuo olisi vielä huonommin mun juttu, kun haluan välttää syitä viettää aikaa puhelinta näpräillen :D Mutta varmasti hauska sovellus, no doubt about that. :) Mä oon ollut vähän fiiliksissä jo sykemittarista, jonka hankin vasta vuosi sitten :D Sitä ennen en tajunnut mitään sykealueista tai maksimisykkeestä tai… no, mistään sykkeen ja liikunnan välisistä jutuista ^_^

              Mulle sopisi sellainen versio aktiivisuusrannekkeesta joka kertoisi vain treenin jälkeen tuon arvion treenin raskaudesta ja palautumisesta. :) Sellaista voisin käyttää, ei sitouttaisi niin paljon :) Tieto treenin rasittavuudesta kyllä kiinnostaa mua älyttömästi, olen edelleen tosi huono arvioimaan sitä itse.

              Epäilin tätä muuten ensin itse tosi voimakkaasti, kunnes googletin aiheesta yhden illan ja selvisi että tän mittaamat tulokset oikeasti ovat vertailukelpoisia perinteisen rasitustestin kanssa :o

              Oho..!

              Toivottavasti osasin selittää edes jotenkin ymmärrettävästi.

              Kyllä,just hyvin :)

              • 19.1.1.1.1.1.1

                Meu sanoo

                Just näin, eli itse rannekkeesta näkyy tietenkin hyvin myös rasittavuudet ja palautumiset (näyttöä kopauttaessa kellonäkymä vaihtuu näyttämään tuon palautumismittarin, ja tosiaan treeneistä jää merkintä että miten rasittavaa oli ja millä sykealueilla kuinkakin paljon aikaa vietettiin jne., jne.), mutta jos haluaa nähdä treenikalenterit ja graafit sekä nuo seikkaperäisemmät arviot ja tsemppaukset, ne näkee sovelluksesta. Ei ole silleen ”välttämätöntä” siis oman tilan tarkkailuun, mutta kiva lisä! Mulla oli myös ihan karvalakki-sykemittari pitkään, josta ei tallentunut pitkän aikavälin dataa minnekään. Sekin toimi aikansa vallan mainiosti tsempparina :) Kyllähän näihin koukkuun jää, sitten palataankin takaisin postauksesi alkuperäiseen aiheeseen, eli siihen aiheuttaako ”pelaaminen” iloa vai ahdistusta :D

                • 19.1.1.1.1.1.1.1

                  Sanni sanoo

                  Kyllähän näihin koukkuun jää, sitten palataankin takaisin postauksesi alkuperäiseen aiheeseen, eli siihen aiheuttaako ”pelaaminen” iloa vai ahdistusta :D

                  Aivan, sehän se ratkaisee :)

  20. 20

    Hanna sanoo

    Samaistun niin kertomaasi! Varsinkin vihkoihin raapustellut äksät ja merkkaukset minkäkin kulutuksesta. Organisointi, seuranta ja ”hermolla pysyminen” tuo mielenrauhaa, jota en ole löytänyt mistään muualta. Osaan kyllä mennä toiseenkin ääripäähän, tuhlata, olla vaan, jättää kuoulutehtävät tekemättä… Mutta huono omatunto soimaa jossain vaiheessa pahasti. Tänäänkin järjestelin KAIKKI tavarani autotallissa sekä omassa huoneessa omiin laatikoihin ja inventoin kaiken tarpeettoman kierrätykseen, VOI tätä voittajan tunnetta

    • 20.1

      Sanni sanoo

      Varsinkin vihkoihin raapustellut äksät ja merkkaukset minkäkin kulutuksesta.

      Mahtavaa :) Mä oon jotenkin kierosti niin iloinen kuullessani että meitä ruksailijoita on muitakin ^_^ Kun olen mielessäni miettinyt, että onhan se nyt ihan helkkarin pimeä harrastus, vaikka hauskaa onkin :D Mutta en näemmä suinkaan ole yksin tämän pimeyden kanssa :)

      Organisointi, seuranta ja ”hermolla pysyminen” tuo mielenrauhaa, jota en ole löytänyt mistään muualta.

      Hyvin puet näitä juttuja sanoiksi, just näin mäkin koen :)

      OI tätä voittajan tunnetta

      :) Peukkuhymiö! ^_^

  21. 21

    Marca sanoo

    Joo-o, samanlaisia tunteita ollut myös täällä. Yhdessä vaiheessa minulla oli myös tuollainen äärimmäinen nuukuusvaihe, mikä meni ehkä vähän överiksi, vaikka säästäväisyydessä ei nyt sinänsä mitään huonoa olekaan. :D
    Toinen vähän kyseenalaisempi kontrolloimistarve oli aiemmin liikkumisen ja syömisen kanssa. Sellaista liian pilkuntarkkaa, tosi säänneltyä syömistä ja paljon liikuntaa, joista tuli jotenkin hyvä ja onnistunut olo. Käyttäytymisessä alkoi muutenkin olla vahvoja ortoreksian piirteitä, johon sitten havahduin itsekin, kun minulle alettiin huomautella laihuudestani. Nykyään ei ole mitään suurempia kontrollointeja, mutta joo, tuttuja ovat nämä asiat. :)

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Yhdessä vaiheessa minulla oli myös tuollainen äärimmäinen nuukuusvaihe, mikä meni ehkä vähän överiksi, vaikka säästäväisyydessä ei nyt sinänsä mitään huonoa olekaan. :D

      Mä olen mitä ilmeisimmin saanut nuukuusgeenin perimässäni, ei siitä taida olla ulospääsyä vaikka voittaisin lotossa..! :D

  22. 22

    Minnie sanoo

    Hah, nuo pikkuiset arjen rutiinit ja ’pelit’ ja neuroottisuudet ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät meistä juuri meitä. Siis yksilöitä. Frendien Monica on kyllä loistava esimerkki näistä kontrollifriikkeyden ilmentymistä. Miten monesta meistä piilevänä löytyy pikku-Monica.

    Myös täältä löytyy kaiken mahdollisen ruoan pakastaja kun olen lähdössä reissuun. Pakkasesta löytyy pikkuruisia pakastepusseja, joissa voi olla esim vain yksi karjalanpiirakka. :-)

    Toinen pakko on siivota koti täydellisesti ennen kun lähden matkalle. Kotiin on ihana tulla kun on puhdasta ja siistiä.

    Pyykit menee narulle ryhmissä: paidat vierekkäin, housut vierekkäin, sukat pareina ja jopa värikoodattuna. Tummat vierekkäin, vaaleammat sitten jne.

    Listojakin löytyy monenlaisia..

    Ehkä hulluinta on, että en voi nauttia ateriasta jos keittiön kaapeista joku on jäänyt auki. Pitää käydä sulkemassa ennenkuin voi alkaa syömään.
    Hah hah, onhan nämä hölmöjä, mutta kun ei voi mitään!

    • 22.1

      Sanni sanoo

      Hah, nuo pikkuiset arjen rutiinit ja ’pelit’ ja neuroottisuudet ovat juuri niitä asioita, jotka tekevät meistä juuri meitä. Siis yksilöitä. Frendien Monica on kyllä loistava esimerkki näistä kontrollifriikkeyden ilmentymistä. Miten monesta meistä piilevänä löytyy pikku-Monica.

      Mahtavia juttuja ja havaintoja näissä teidän kommenteissa, kivaa lukea tätä keskustelua :)

      Pakkasesta löytyy pikkuruisia pakastepusseja, joissa voi olla esim vain yksi karjalanpiirakka. :-)

      Totaalisamaistuminen! ^_^ Mä en tiedä kehtaanko edes sanoa tätä julkisesti mutta ilmeisesti kehtaan: pateettisin pakastuksen kohteeni oli noin ruokalusikallinen tonnikalla joka oli jäänyt tonnaripurkin pohjalle..! Pikku-minigrippiin vain ja pakkaseen.

      en voi nauttia ateriasta jos keittiön kaapeista joku on jäänyt auki. Pitää käydä sulkemassa ennenkuin voi alkaa syömään.
      Hah hah, onhan nämä hölmöjä, mutta kun ei voi mitään!

      ^_^ :) :) Hölmöjä ja ihania, ja tekee meistä just meidät, niinkuin kirjoitit :)

  23. 23

    M! sanoo

    Ihana postaus! Olen seurannut blogiasi uskollisesti jo vuosikausia, vaikka en edes: a) meikkaa, b) matkustele tai c) ole kovin kiinnostunut ruuasta. Mutta ehkä se on nämä ”neuroosit”, jotka meitä yhdistää! :D Minäkin olen tuollainen Peter Pan. Persoonana tosin syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja huomaamaton, arkakin, täysin sinun vastakohtasi… Mutta samanlainen oman tieni kulkija, ja toivottavasti jollain tapaa aina se ikuinen lapsi. :)
    Kenties sekavan lapsuuden ansiosta olen näin aikuisiällä kehittänyt itselleni tavan kokea elämän hallitsemisen tunnetta eräänlaisen pelin, eli tavaroiden hallitsemisen kautta: kodissani on hyvin vähän mitään tavaraa, heitän pois tai kierrätän heti kaiken ”ylimääräisen”. Itse keksimieni ”sääntöjen” mukaan omistan esim. vain viisi vaatekertaa, kahdet petivaatteet, vain pakollisen määrän astioita, jne. Ostan harvoin mitään, pidän kaapit aina tiptop järjestyksessä, rakastan puhdasta ja tyhjää tilaa! Yritän tulla aina mielummin toimeen ilman jotain mukamas välttämätöntä tavaraa tai muuta hankintaa. Se on minun pelini, jonkun muun mielestä ehkä hieman outoa, mutta minulle todella antoisaa ja iloa elämään tuottavaa!! :D

    • 23.1

      Sanni sanoo

      Olen seurannut blogiasi uskollisesti jo vuosikausia, vaikka en edes: a) meikkaa, b) matkustele tai c) ole kovin kiinnostunut ruuasta. Mutta ehkä se on nämä ”neuroosit”, jotka meitä yhdistää! :D

      Mahtavaa :) :) Mulla on neuroosilukijoita! ^_^ <3

      Itse keksimieni ”sääntöjen” mukaan omistan esim. vain viisi vaatekertaa, kahdet petivaatteet, vain pakollisen määrän astioita, jne.

      Mulle kävisi myös tällainen peli, tätä mun pitäisi oppia pelaamaan :) Ja luulen, että voisin olla siinä aika hyväkin jos nyt aloittaisin puhtaalta pöydältä.

      pidän kaapit aina tiptop järjestyksessä, rakastan puhdasta ja tyhjää tilaa!

      Tämä on se tila josta mä vain haaveilen… haluaisin tällaiseksi… mutta en kai koskaan pääse sinne. Siistimmäksi voi tulla, mutta jos luonteeseen on aina kuulunut tietynlainen kaaoksen ympärilleen luominen, siitä on todella vaikea päästä koskaan kokonaan eroon.

      Se on minun pelini, jonkun muun mielestä ehkä hieman outoa, mutta minulle todella antoisaa ja iloa elämään tuottavaa!! :D

      Ainakin mä tykkään sun pelistä! :) Siinä on paljon ”sääntöjä” joiden noudattamisesta edes osittain moni muukin meistä hyötyisi :)

      Mukavaa kevättä pelikentällesi omaan Mikämikämaahasi…! ^_^ Minä yritän kovasti tsempata ja ohjelmoida päähäni voitonhalun pelissä nimeltä ”Pese hyvä ihminen viimein nuo ikkunat”….

  24. 24

    Taina LS sanoo

    ihana kirjoitus, juuri siksi seuraan blogiasi päivittäin.itse olen kamalan huono analysoimaan itseäni,mahdanko edes tuntea itseäni? Ihanaa kun saa lukea toisen analyyseja ja samalla oppii itsekin. Olen kosmetiikkahullu, mutta nyt siirtymässä luonnonkosmetiikkaan. Juuri tilasin wwww.apo-rot.fi, eli saksalaisesta apteekista Laveran tuotteita. Sinun kirjoitukset auttoivat valitsemaan varmasti oikeat ja toimivat tuotteet. Kiva päästä kohta testaamaan itsekin.

    • 24.1

      Sanni sanoo

      Kiitos kommentistasi Taina, kiva kuulla että blogikirjoitukset ovat jopa auttaneet oppimaan jotain itsestäänkin :)

      Saako kysyä uteliaisuudesta että mitä Laveran tuotteita tilasit? :) Totta kai toisten ostokset aina kiinnostaa :D Etenkin jos niitä oli valittu mun juttujen perusteella :)

      Toivottavasti ostoskoriin päätyi sellsaisia tuotteita joista tykkäät ja jotka tarjoavat miellyttävän siirtymäkokemuksen luonnonkosmetiikan puolelle :)

  25. 25

    Jonttu sanoo

    Itselläni on sellaisia erikoisia pelejä, että esim. kävellessä tai juostessa minun pitää päästä maantiellä jonkun tietyn tiehen merkatun kohdan yli päässäni laskeman tasaluvun kohdalla tai esim. ennen kuin vastaantuleva auto ehtii kohdalleni. Yleensä muutenkin aina kävellessäni tai juostessani lasken kertolaskuja, ellen sitten laula. Ja ne kertolaskut ovat sellaisia kuin esim. jonkun auton rekisterikilpien numerot yhteensä (esim. 3 + 4 + 1) kerrottuna kahdella, ja tuo tulos taas kerrotaan sitten kahdella, siis esim. 7, 14, 28, 56, 112, 224, 448, 896, 1792, 3584 jne. :D
    Tai voin myös ottaa alkuluvun, jota lähden kertomaan, esim. jostakin maitoauton kyljestä, esim. ”Maito on hyvää” = 12 (kirjainta yhteensä). Siitä sitten taas 12, 24, 48, 96… :)

    • 25.1

      Vikkis sanoo

      Minullakin samantyyppiset pelit, lasken usein askeleita mielessäni ja autojen rekisterikilpien kirjainyhdistelmistä pakko keksiä sanoja, joista löytyy kaikki kirjaimet samassa järjestyksessä. Esim JRA124 = JakkaRA

      Ei olisi kannattanut lukea näitä kommentteja, iso riski hankkia itselleen muutama neuroosi lisää

    • 25.2

      Sanni sanoo

      Hihhih… :D :D

      Olen kuullutkin tämän tyylisistä peleistä, luulen että näiden harrastajia on enemmän kuin mun ”missä rahkassa on vähiten hiilareita” tai ”raksi ruutuun kun käytät Cutrininin hoitoainetta” -peli-ihmisiä :D

  26. 26

    Helkky sanoo

    Olen innokas joukkoliikenteen käyttäjä pääkaupunkiseudulta. Haluan aina olla kaikkialla ajoissa, inhoan myöhästymistä. Toisaalta en halua olla missään turhan aikaisinkaan, joten minun ”pelini” muodostuu paikasta A paikkaan B siirtymisestä optimaalisessa ajassa. Olen tullut tosi hyväksi arvioimaan kuinka kauan mihinkin siirtymiseen menee mihinkin aikaan päivästä ja viikosta ja saan suunnatonta iloa siitä, kun ensimmäistä kertaa jonnekin mennessäni onnistun olemaan perillä juuri silloin kun haluan :) En omista älypuhelinta, joten en voi matkan päällä tarkastaa reittioppaan ehdotuksia, vaan pitää itse suunnitella reitit ja lähtöajat.

    • 26.1

      Sanni sanoo

      minun ”pelini” muodostuu paikasta A paikkaan B siirtymisestä optimaalisessa ajassa. Olen tullut tosi hyväksi arvioimaan kuinka kauan mihinkin siirtymiseen menee mihinkin aikaan päivästä ja viikosta

      Asiaa :) Mahtava peli :) Extrapisteet älypuhelimettomuudesta ^_^

  27. 27

    meow sanoo

    Eiköhän meillä kaikilla ole omat outoudemme :D Tunnistan myös itseäni noista sun ”friikkeyksistä”. Inhoan heittää ruokaa pois. Mun mielestä niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun se ei häiritse omaa tai muiden elämää :)

    • 27.1

      Sanni sanoo

      Mun mielestä niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun se ei häiritse omaa tai muiden elämää :)

      Näinhän se on :)

  28. 28

    maria sanoo

    Mahtavaa lukea ihmisten ”neurooseja”. <3

    Mun on pakko laittaa aterimet tiskikoneeseen järjestykseen. Haarukat tuohon osioon, lusikat tuohon…

    Tunnen jonkinlaista epäonnistumista jos en saa laitettua pahvikeräykseen meneviä mahdollisimman tilatehokkaasti, mikä aiheuttaa välillä hyväntuulista nokkapokkaa. Jos päällimmäisin pahvikerros hajoaa, häviää pelin. ;)

    Tunsin ennen myös tuon piheyden itsessäni, mutta olen nyt opetellut siitä pois puoliväkisin kun se aiheutti itselle niin suurta ahdistusta. Jos sama tuote tai edes vähän vastaava löytyikin jostain halvemmalla, niin siitä tuli jo ihan oikeasti paha mieli.

    PS. "Pompöösi" on ihana sana!

    • 28.1

      Sanni sanoo

      Jos päällimmäisin pahvikerros hajoaa, häviää pelin. ;)

      :D :D

      Mä olisin sun painajainen tuossa pelissä, en litistä pahvinkeräykseen meneviä lootia yhtään vaikka kyllä, siitä tulee huono omatunto ^_^ En vain jaksa sitä pahvilaatikoiden saumojen avaushommaa, menkööt litistämättöminä prkl :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.