Ekosertifikaattien eroista

Saimme kuulla mielenkiintoisen luennon Euroopan johtavien ekokosmetiikkasertifikaattien eroista ja yhtäläisyyksistä Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa.

Varmasti moni teistä on kuullut, että jotkut sertifikaattitahot laskevat myös veden mukaan luonnollisten ainesosien prosenttiosuuteen, saaden näin ”myyvemmän” näköisiä lukuja markkinointiinsa. Myös yksi Euroopan suurimmista sertifiointiorganisaatioista tekee näin. Arvaako joku jo mikä..?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luento keskittyi BDIH:hon, NaTrueen ja Ecocertiin. Nämä kolme ovat Euroopan suurimmat ja tunnetuimmat luonnonkosmetiikan sertifiointitahot. Niillä on paljon yhteistä mutta myös joitain olennaisia eroja. Eroja on mm. sallituissa ainesosissa, ainesosien luokittelussa, sertifiointitasoissa ja tavassa määrittää luonnollisuusprosentti, kuten yllä mainitsin.

Mikä sertifikaateille on yhteistä?

* Luonnolliset raaka-aineet (muutamia erikseen listattuja, sallittuja synteettisiä poikkeuksia lukuunottamatta)

* Kasvipohjaiset pinta-aktiiviset aineet ja emulgaattorit

* Ei maaöljyjohdannaisia tai silikoneja

* Ei synteettisiä hajusteita tai väriaineita

* Ei kemiallisia UV-filttereitä

* Ei parabeeneja

* Tuotteiden ja pakkausmateriaalin tulee olla mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia

* Raaka-aineita ja valmiita tuotteita ei testata eläimillä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BDIH

Saksalainen, riippumaton, voittoa tavoittelematon organisaatio.

* Yhden portaan sertifiointijärjestelmä, ei erikseen luomu- ja luonnonkosmetiikan tasoja

Monet mieltävät nämä termit edelleen synonyymeiksi, mutta kaikki luonnonkosmetiikka ei ole luomua, vain vaaditun pitoisuuden luonnonmukaisilta viljelmiltä tulevia raaka-aineita sisältävä kosmetiikka on luomukosmetiikkaa.

* Lista tietyistä kasviainesosista joiden täytyy aina olla luomutuotettuja

* Jos tuotteen nimessä sana ’luomu’, täytyy tuotteesta 95% olla luomuainesosia

* Vettä ei lasketa luonnolliseksi tai luomuainesosaksi

* Ainesosien luokittelu: kasvipohjaiset, eläinperäiset (poislukien kuolleet selkärankaiset, huvitti tämä ilmaisu..!) sekä mineraaliperäiset.

* Vuosittainen kontrollitarkistus jossa yrityksen on näytettävä toteen tuotannon BDIH-mukaisuus tarkan dokumentaation kautta, mm. tilattujen raaka-aineiden määrän on mätsättävä valmistetun tuotemäärän kanssa.

Tämä kohta etenkin oli minusta mielenkiintoinen ja vahvisti luottamustani BDIH-sertifikaattia kohtaan. Juttelin Dr. Hauschkan toimitusjohtajan Johannes Stellmanin kanssa erään lounaan yhteydessä luonnonkosmetiikan ”huijauksesta”, josta kosmetiikan kemian opettajani puhui. Opettajani mukaan valtaosa luonnonkosmetiikasta on huijausta, ja valmistajat käyttävät tuotteissaan kasviöljyjen ohella myös synteettisiä öljyjä koska ”eihän kukaan huomaa eroa”. Stellman hymyili ja totesi, että ei opettaja välttämättä ihan hakoteilläkään ollut, ja että aivan varmasti markkinoilla on sellaisia tuottajia jotka ”kaikessa hiljaisuudessa” sekoittavat tuotteisiin myös synteettisiä ainesosia.

BDIH-sertifioitujen tuotteiden kohdalla tämä ei ole mahdollista, sillä raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden määrät on näytettävä toteen ja niiden on vastattava toisiaan. Jos siis valmistaja haluaisi korvata tuotteensa aidosta ruusuöljystä osan synteettisellä öljyllä säästääkseen kuluissa, se näkyisi tilatun ruusuöljyn ja valmiiden ruusuöljytuotteiden suhteessa toisiinsa, ja valmistajan pitäisi pystyä selittämään BDIH:lle mistä ero suhteessa johtuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

NATRUE

Kansainvälinen, riippumaton, voittoa tavoittelematon organisaatio.

* Kolmen portaan sertifiointijärjestelmä:

1 Luonnollinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics”)

2 Luomupitoinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics with Organic Production”), minimissään 70% ainesosista on oltava luomutuotettuja

3 Luomukosmetiikka (”Organic Cosmetics”), minimissään 95% ainesosista on oltava luomutuotettuja.

(Kritiikkiä NaTruelle Sannilta: ennen nämä portaat näkyivät tuotteessa selvästi tähtisymbolin kautta, taso 1 oli yksi tähteä ja taso 3 kolme tähteä, mutta nyt tähdet on otettu pois ja sertifiointitason saa selville vain kysymällä erikseen valmistajalta! Omituista. Tason pitäisi kuulemma näkyä valmistajan nettisivuilla tuotteen yhteydessä, mutta se ei pidä paikkaansa monenkaan NaTrue-sertifioidun valmistajan kohdalla, itse en ainakaan ole näitä tasoja nettisivuilta löytänyt.)

* Ainesosien luokittelu: luonnolliset, luonnollisen kaltaiset (tähän ryhmään kuuluu mm. mineraalipigmenttejä ja säilöntäaineita) ja johdetut luonnon raaka-aineet (ainesosat, jotka ovat luonnosta mutta joita on muuteltu kemiallisten prosessien kautta).

* Vettä ei lasketa osaksi luonnollisia ainesosia.

Mielenkiintoista ja yllättävää: opin, että kosmetiikkamarkkinoiden mineraalipigmenteistä (oli sitten kyse luonnon- tai ”normi”kosmetiikan tuotteista) valtaosa on luonnollisen kaltaisia eli synteettisesti valmistettuja (kemiallisesti siis kuitenkin sama asia), sillä aito luonnosta otettu mineraalipigmentti on erittäin kallis raaka-aine. Sain kuulla, ettei millään mineraalimeikkilafkalla olisi ikinä mahdollisuutta myydä tuotteitaan niin halvalla kuin mitä niitä myydään, jos mineraalipigmentit olisivat suoraan luonnosta. Myös Dr. Hauschka käyttää luonnollisen kaltaisia mineraalipigmenttejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ECOCERT

Ranskalainen sertifiointiorganisaatio.

* Kaksiportainen sertifiointijärjestelmä:

1 Luonnollinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics”), minimissään 50% raaka-aineista on oltava luonnollisia ja minimissään 5% lopputuotteesta on oltava luomuainesosia. (Huom: ero käytetyt ainesosat ja lopputuote.)

2 Luonnollinen ja luomukosmetiikka (”Natural and organic cosmetics”), minimissään 95% raaka-aineista on oltava luomutuotettuja ja minimissään 10% lopputuotteesta on oltava luomuainesosia.

* Ainesosien luokittelu: kasvipohjaiset, mineraalipohjaiset, meriperäiset ja eläinperäiset. Kaikki voivat olla sekä fyysisesti että kemiallisesti muokattuja. Sallii mm. sulfaattien käytön.

* Vesi lasketaan luomuainesosaksi.

 

Tästä viimeisestä olin tosiaan vähän yllättynyt. Asialla on merkitystä lähinnä markkinointiviestinnän kannalta, mutta ero on merkittävä. BDIH ja NaTrue eivät käytä markkinoinnissaan prosenttilukuja kun taas Ecocertille ne ovat tunnusomaista. Tuotteet saadaan lukujen kautta kuulostamaan ”luonnollisemmalta” ja näin ollen houkuttavammalta kilpailijoihin nähden, vaikka todellisuudessa luomulaatuisten ainesosien pitoisuus on korkeampi esimerkiksi BDIH:n ja NaTruen vaatimusten mukaan sertifioiduissa tuotteissa (95% luomua = 95% itse kasviainesosaa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Havainnollistus NaTruen ja Ecocertin erosta luokitella aineosien luomu-pitoisuus kasviuutteessa; NaTrue laskee vain uutteen ja tislauksessa käytetyn alkoholin pitoisuuden, Ecocert myös veden, jolloin uutteen voidaan sanoa olevan 100-prosenttisesti luomua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen havainnollistus veden osuuden vaikutuksesta koko tuotteen ”luomu”-pitoisuuteen Ecocertin ja NaTruen välillä.

Te joille aito luonnonkosmetiikka on tärkeää, kiinnitättekö huomiota sertifikaattiin ja onko teille merkitystä sillä, mikä taho tuotteen on sertifioinut?

Kommentit
  1. 1

    Elli sanoo

    Katson että tuote on sertifioitu, mutta noita eroja en ole tiennyt. Olipa hyvä postaus. Vaikka tiedät että sertifiointi on kallista, ja monet merkit eivät siksi niitä hae, niin se helpottaa kuluttajaa suuresti kun ei tarvitse syynätä koko inci-listaa läpi.
    Toi ecosert -merkki on aika usein ainoana, ja se tieto että vedenkin saa laskea mukaan, oli kyllä pettymys.

  2. 2

    sanoo

    What, tuo on todella hämmentävää, että mineraalipigmentit ovat usein synteettisesti valmistettuja! Tosin se kyllä selittää, miksi suurimmalla osalla mineraalimeikeistä ei ole mitään sertifikaattia, mitä olenkin usein ihmetellyt. Mutta koskaan ennen en ole asiasta kuullut, vaan olettanut mineraalipigmenttien olevan luonnosta peräisin. Aina siis oppii uutta. :)

    Suosin luonnonkosmetiikkaa etenkin ihonhoidossa, mutta pakko sanoa että tuotteen toimivuus itselleni on yleensä tärkeämpi kuin se, onko tuotteella joku tietty sertifikaatti. Olen siis pitänyt niitä melko tasavertaisina. Ja tietysti on olemassa myös ainesosiltaan mahtavia tuotteita, joilla ei ole lainkaan sertifikaattia. Silloin on vaan pakko tehdä itse vähän selvitystyötä, siinä mielessä sertifikaatit helpottavat elämää kovasti. :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Tosin se kyllä selittää, miksi suurimmalla osalla mineraalimeikeistä ei ole mitään sertifikaattia, mitä olenkin usein ihmetellyt.

      Kannattaa muistaa, että kaikki eivät halua sertifikaattia eivätkä ylipäänsä halua profiloitua ”luonnonkosmetiikaksi” ;) Mikäli joku mineraalilafka sertifikaatin haluaisi, ei sertifiointi olisi kiinni siitä, että mineraalipigmentit ovat synteettisesti valmistettuja. Kuten tuossa kirjoitin, jotkut luonnollisen kaltaiset ainesosat, kuten esimerkiksi mineraalipigmentit, ovat sallittuja sertifioidussa luonnonkosmetiikassa. :) Esimerkiksi Dr. Hauschka, jolla on NaTrue- ja BDIH -sertifikaatit, käyttää luonnollisen kaltaisia pigmenttejä. Heiltä todettiin, ettei ”juuri kellään olisi varaa käyttää pelkästään luonnosta saatua pigmenttimateriaalia”.

      • 2.1.1

        sanoo

        No mun mielestä on ihan käsittämätöntä, että joku ei halua profiloitua luonnonkosmetiikaksi! :’D Mutta siis joo, ymmärrän pointin. Sehän ei todellakaan ole sitä, mitä kaikki kuluttajat haluavat. :)

        Ja jäi tosiaan tajuamatta tuo, että sertifikaatin kriteereihin riittävät nuo luonnolisen kaltaiset mineraalipigmentit. Hmm. Ymmärrän kyllä sen järkevyyden, mutta esim. ruokaa kun miettii, niin siinä kaikki ’luonnollisen kaltainen’, kuten vaikka aromit, ei ole ihan mun suosikkeja. Tai siis syön kyllä niitä sisältäviä ruokia, mutta en pidä niitä sellaisena ’oikeana’ (kasvaa puussa tai maassa tai on ollut elävä) ruokana. :/

        • 2.1.1.1

          Sanni sanoo

          No mun mielestä on ihan käsittämätöntä, että joku ei halua profiloitua luonnonkosmetiikaksi! :’D

          :D ^_^

          Ja jäi tosiaan tajuamatta tuo, että sertifikaatin kriteereihin riittävät nuo luonnolisen kaltaiset mineraalipigmentit.

          Onhan esim. Alima Pure BDIH-sertifioitu. Hauschkan ihmisten kanssa juteltuani ja noista hinnoista kuultuani on vaikea uskoa, että Alimallekaan olisi mahdollista myydä tuotteitaan noin edullisesti jos mineraalit olisivat kaikki ”suoraan maasta louhittuja”. ;) Hauschkahan on paljon kalliimpi merkki – jos heillä ei ole ”varaa” valmistaa värikosmetiikkaansa puhtaista, aidoista luonnon mineraalipigmenteistä (koska se nostaisi tuotteen valmistuskustannukset ei-kannattavaksi), miten jokin pieni mineraalifirma pystyisi siihen..?

  3. 3

    Larilyn sanoo

    Erittäin hyvä artikkeli! Kiitos!
    Ecocertiä olen alkanut epäillä sen vuoksi, että se tuntuu näkyvän aika usean pullon kyljessä ja kun katsoo inci-listaa, tajuaa, ettei ainesosalista sisällä välttämättä kovin hyviä raaka-aineita verrattuna johonkin toiseen tuotteeseen. Toki mieluummin Ecocert-tuote kuin tavallinen.
    Tämä artikkeli avasi silmiäni vielä enemmän sertifikaattien suhteen ja auttoi ymmärtämään tätä viidakko syvemmin. Hyvää työtä Sanni!

  4. 4

    Minä vain sanoo

    Ei liity taas postaukseen, mutta nyt on pakko kehua hyvää asiakaspalvelua..Niin edelleen ne MAC:n siveltimet, laitoin sitten Tampereen Stockmannille asiakaspalveluun sähköpostia, että voitaisiko siellä sitä kautta toimittaa vaikka postin välityksellä minulle tuotteita, ja KYLLÄ lupasivat! :))

    Mulla on sinivihreeruskee-sekotus silmät.
    Mitkä ovat ne must have -siveltimet (eli häivytykseen, banskuvarjostukseen, pieneen silmänurkkatyöskentelyyn (omat silmät siis syvällä ja ei hirveästi kanssa liikkuvalla tilaa), geelirajausten tekoon, mattaluomivärillä rajausten tekoon?)

    Entäs mitkä voisi mulle olla ne ”must-have” luomivärit? Olen jotain kirjannut ylös, mutta jos he lupasivat muutaman mahduttaa kirjeitse, niin mitkä ne voisi olla? Huom. multa puuttuu VALLAN ruskea luomiväri kotoa, rakastan myös kultaa, shimmerimossia olen katsastellut mutta mutta…ja myös se vihreä en nyt muista mikä vähän metsän vihreän värinen.??
    Mulla on aika vaalea iho, luusisinpa että olen viileä, en tosin ole ihan varma siitäkään.

    Siis olin niin iloinen kun he vastasivat näin.. Nyt saan VIHDOINKIN kunnon tuotteita.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      laitoin sitten Tampereen Stockmannille asiakaspalveluun sähköpostia, että voitaisiko siellä sitä kautta toimittaa vaikka postin välityksellä minulle tuotteita, ja KYLLÄ lupasivat! :))

      Oi, mahtavaa! :)

      Mitkä ovat ne must have -siveltimet (eli häivytykseen, banskuvarjostukseen, pieneen silmänurkkatyöskentelyyn (omat silmät siis syvällä ja ei hirveästi kanssa liikkuvalla tilaa), geelirajausten tekoon, mattaluomivärillä rajausten tekoon?)

      En tunne MACin siveltimistä kuin ne omat luottokappaleeni (tosin ne vaikuttavat olevan myös lukuisten muiden luottosiveltimiä, pikku-228:ia lukuunottamatta), joten muita en osaa suositella. :) Eli ne vanhat tutut 239 perussiveltimeksi, 217 häivytykseen ja banskuvarjostukseen (itse käytän eniten 239:ia banskuun, se vain on niin kätevä koko luomen sivellin), 210 ja 209 geelirajauksiin ja 228 tarkkuustyöskentelyyn. Luomivärirajausten tekoon en ole löytänyt MACiltä sivellintä.

      Entäs mitkä voisi mulle olla ne “must-have” luomivärit?

      Tähän on valitettavasti (ainakin minun) mahdoton vastata, MACilla on niin suuri valikoima (pelkästään erilaisia perusruskeita on vaiiiikka kuinka monta). MACillä työskentelevä ja valikoiman läpikotaisin tunteva osaisi mahdollisesti vastata paremmin. :) Myös muu värityksesi kuin pelkät silmät vaikuttavat asiaan, esim. oletko viileä- vai lämminsävyinen. Kunnollisen suosituksen tehdäkseen pitäisi nähdä henkilö livenä.

      Mutta jos nyt jotain edes tähän heittäisin (nämä ovat siis puhtaasti omia suosikkejani), niin mattaruskeista Mystery (viileä), vihreistä Humid ja Shimmermoss ja neutraaleista vaaleista Naked Lunch ja Shroom. Kultaista suosikkia ei minulla ole MACiltä, omistan Goldminen mutta se on makuuni vähän liian keltainen eikä sellainen klassinen kultainen. Ja ruskeista tietysti myös klassinen Satin Taupe, se on Shroomin ohella MACin tunnetuimpia luomivärisävyjä.

      • 4.1.1

        Minä vain sanoo

        Kiitos tosi paljon vastauksestasi!!
        (Tämä kyllä lohduttaa, että saan MAC:lta nyt vihdoin noita, kun huutajaisissa jäi kismittävän lähelle Laveran aurinkopuuteri (1 ehti ennen minua!) Voi että kun harmitti!! :)

        Mutta kiitos tosi paljon..

        • 4.1.1.1

          Sanni sanoo

          kun huutajaisissa jäi kismittävän lähelle Laveran aurinkopuuteri (1 ehti ennen minua!) Voi että kun harmitti!! :)

          No voi että, olipa pienestä kiinni..! :) MACit kyllä varmasti ”parantavat pipit”, olen varma että teistä tulee oikein hyvät ystävät :)

  5. 5

    NG sanoo

    Itseäni ei yllättänyt tieto mineraaleista, kyllähän se on ollut aika selvä, ettei pelkästään kiveä louhimalla saa kosmetiikkaan kelpaavia raaka-aineita :)

    • 5.1

      sanoo

      Mut se kyllä yllätti, koska olen elellyt siinä uskossa että esim. Kiinassa louhitaan paljonkin kiviainesta, josta osa käytetään nimenomaan kosmetiikan raaka-aineeksi. Muistan lukeneeni aiheesta jonkun ihan lähdeviitteiltään kohtuullisen artikkelinkin, mutta en kuollakseni muista kuka sen oli kirjoittanut.. Miksi ne eivät kelpaisi kosmetiikkaan, samanlaisia mineraalipigmenttejähän ne ovat kuin synteettisesti valmistetutkin?

      • 5.1.1

        NG sanoo

        Kallioperästä / maasta louhitutkin mineraalit on moneen otteeseen puhdistettava ja prosessoitava, eli luonnollisuus on sen jälkeen tulkinnanvaraista. Pelkkä kivipöly iholle levitettynä ei siis käy suoraan, vaikka sitäkin on historian saatossa kokeiltu ja ihoa maalattu savella ja ties millä :)

  6. 6

    heisi sanoo

    Eh. Jos nuo laskutavat menevät noin, niin ilmeisesti BDIH:n ja NATRUEn luomukosmetiikassa ei saa olla vettä kuin korkeintaan 5%? Mikä järki tässäkään on loppupeleissä? Luulisi veden olevan joissan kosmetiikkatuotteissa ihan tarpeellinenkin lisä…

    Mun mielestä siis kumpikaan noista laskutavoista ei tunnu kovin järkevältä. Järkevintä olisi, että vesi ”tiputettaisiin” kokonaan laskuista pois eli sitä ei laskettaisi luomuraaka-aineeksi muttei myöskään yleisesti raaka-aineeksi tuotteessa tuotteen luomupitoisuutta laskiessa. Eli

    luomu raaka-ainepitoisuus = luomu raaka-aineet / (kaikki raaka-aineet – vesi)

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Eh. Jos nuo laskutavat menevät noin, niin ilmeisesti BDIH:n ja NATRUEn luomukosmetiikassa ei saa olla vettä kuin korkeintaan 5%? Mikä järki tässäkään on loppupeleissä?

      Ei. :) 95% luomupitoisia raaka-aineita tarkoittaa, että 95% käytetyistä raaka-aineista vesi poislukien on oltava luomua. Eli jos leikitään että voiteessasi on vaikkapa 12 g ruusuöljyä ja 10 g jojobaöljyä ja 5 g mäkikuismauutetta ja 2 g mangovoita, niin tästä määrästä (29 g) on 95% oltava luomutuotannosta. Vettähän on joka tapauksessa valtaosassa voide- ja suihkutuotteita n. 60-95% tuotetyypistä riippuen. Jäljellä oleva 40-5% muodostuu niistä vaikuttavista aineista ja tuotteen koostumusta muokkaavista aineista, ja nämä ovat niitä ainesosia joiden luomupitoisuudella on merkitystä.

      • 6.1.1

        heidi sanoo

        Ok. Noissa postauksen kuvien laskuissa ei tuota sun mainitsemaa laskutapaa kuitenkaan selvästi käytetty. Niissä on sitten yritetty yksinkertaistaa tilanteita tms? Mutta siis juuri tuota mainitsemaasi laskutapaa tarkoitin tuolla omalla kaavallani (joka mun mielestä on siis järkevä).

  7. 8

    Jonttu sanoo

    Minulla olisi taas aiheeseen liittymätön kysymys, eli kun olet käsittääkseni tuttu Yves Rocherin tuotteiden kanssa, niin minkäköhän nimisiä olivat sellaiset ainakin 90-luvulla myynnissä olleet pyöreät hajuvedet, joita oli ainakin kookoksen ja vaniljan tuoksuisina. Serkullani oli niitä aikanaan, ja ihastelin silloin jo noita pulloja. Enää ei näyttänyt YR:n verkkokaupassa noita olevan saatavilla. Haluaisin nyt etsiä noita netistä, mutta ensin pitäisi tietää tuotteen nimi, joten osaisitkohan auttaa? Kiitos. :)

  8. 9

    Heidi sanoo

    Mä olisin kyllä kiinnostunut sertifikaateista ja yleensä ostankin tuotteita, joissa joku noista yllämainituista on. Koen kuitenkin liian monimutkaiseksi tällaisen järjestelmän, missä on useita sertifikaatteja ja niissä erilaisia sisältöjä. Ostaisin mieluiten luomua ja sitten jos sitä ei ole tai on liian kallista, niin pelkkää luonnonkosmetiikkaa. Nämä kaikki välimuodot on kuitenkin sellaisia, joita en tahdo opetella ulkoa. Valmistajien kannalta ikävää, että nämä kaikki eri sertifikaatit syövät toistensa tehoa, kun kuluttajat eivät muista tai tiedä niiden eroja ja pysty helposti tekemään oman mielensä mukaisia valintoja. Paremman toimivan valmistajan on hankala tuoda paremmuuttaan esille. Toisaalta juuri sitä sertifioinneilla yritetään tehdä…

  9. 10

    hellin sanoo

    Kiinnitän huomiota sertifikaattiin ja nuo tiukemmat ovat kyllä plussaa, mutta en ole tehnyt ostopäätöksiä sen perusteella, mikä sertifikaatti tuotteella on.

    Mites nuo jenkkimerkit, onko Pohjois-Amerikassa jotain omia sertifikaatteja?

    • 10.1

      Sanni sanoo

      Mites nuo jenkkimerkit, onko Pohjois-Amerikassa jotain omia sertifikaatteja?

      Kyllä, USDA on suurin jenkki-sertifioija:

      http://usdaorganicskincare.com/

      Muista en tiedä, mutta tuo on luotetuin.

      (Anteeksi kun vastaan näin myöhässä..!)

  10. 11

    Jonna Jalkanen sanoo

    Hei,

    luonnonkosmetiikka-asiaa, kivaa!

    Mikäli tuotetta ei sertifioida, se voi todellakin sisältää mitä tahansa, vaikka niitä synteettisiä aineita. Syitä jättää tuote sertfioimatta voi olla useita, tosin itse en keski mitään. Jos on varaa valmistaa laadukas tuote, on varaa maksaa siitä, että käytettyjen aineosien valmistajat noudattavat oikeita tuotantotapoja, itse lopputuote on sitä mitä sanotaan. Muuten kyseenalaistaisin sarjan. Kun sertifiointitahot eivät ole politikointia, vaan joko luonnonkosmetiikan ja -tuotteiden pärjäämistä edistäviä organisaatioita tai yritystoimintaa harjoittavia tahoja (jolloin motiivi tehdä hommat kunnolla lienee olemassa).

    Sertifioinnin puuttuminen ei tee tuotteesta välttämättä muuta luonnonkosmetiikkaa huonompaa tai parempaa. Vaatii vaan kuluttajalta paljon töitä saada tietoon, mitä se oikeasti on.

    Luonnonkosmetiikkamerkin edustajana tuntuu hiukan erikoiselta, että toinen tuotemerkki pitää itseään sertifiointien asiantuntijana ja siten antaa tietoa niiden eroista. Etenkin, kun taitaa unohtua nostaa muiden vahvuudet esille. Ja kun nyt on tullut joko virheitä tiedon antamisessa tai sen tulkinnassa.

    Muun muassa:

    – Vesi ON luonnosta saatava aineosa, joten se tietysti lasketaan mukaan luonnonaineiden prosenttiosuuksiin. Prosenttiosuuksien antaminen on ymmärtääkseni tapa olla läpinäkyvä, ei huijausmarkkinointia.

    – LUOMUviljelty / -tuotettu ja luonnonaine ovat kaksi eri asiaa. LUOMUlle on tiukat kriteerit. Luonnonaineille ei – ne ovat luonnosta saatavia aineita.
    Vesi on luonnonmukainen / luonnollinen aineosa, mutta EI LUOMU. Ecocert EI listaa vettä LUOMUaineosaksi.

    – Ecocert-tuotteen kokonaispitoisuudesta vain maks. 5% voi olla synteettistä. Mutta vain Ecocertin sallimia synteettisiä, joiden lista on melkoisen lyhyt. Muistaakseni 6-9 ainetta ja niiden suolat. Näin paljon ei ole pakko käytää, esim. meillä synteettisiä ovat vain joidenkin tehoaineiden säilöntäaineet, joten pitoisuudet koko tuotteessa vain 0,0012-0,6% luokkaa.

    – Ecocert ei salli kaikkia sulfaatteja, vain tämänhetkisen tiedon mukaan ihoa ei-ärsyttävät. Muun muassa Sodium Lauryl Sulfate sekä Sodium Laureth Sulfate ova kiellettyjä.

    Olennaisinta lienee kuitenkin se, että kosmetiikkatuotteen toimivuus riippuu kokonaisuudesta ja oikeista annostuksista. Ei yksittäisistä aineosista tai niiden pitoisuuksista. Sikäli on turhaa provosoida, että jonkin sertifioinnin kantamat tuotteet olisivat parempia, mikäli niissä olisi isompi pitoisuus. Joissakin aineosissa se voi olla jopa huono asia ja herkistää. Toimivuuden itselle tietää vain testaamalla omalle iholleen.

    Luonnonkosmetiikka on mahtava juttu, sen tarkoitus on tarjota hyviä vaihtoehtoja.

    Keskustelu on tervetullutta, mutta siihen tarvitaan asiantuntijataho kultakin sertifiontitaholta. Sellainen ei ole Dr.Haushckan toimitusjohtaja. Minäkin turisen täällä vain kuluttajan ja oman merkin näkökulmista.

    Kivaa juhannusta!

    • 11.1

      Sanni sanoo

      Vesi ON luonnosta saatava aineosa,

      Tämän toki tiesinkin (ja varmaan kaikki muutkin ^_^), kyse on vain siitä mitä pointtia on sisällyttää ei-aktiivista ainetta kokonaisprosenttiin – siis muuta kuin markkinoinnillinen näkökulma, jota sietää ainakin omasta mielestäni miettiä. Vesihän on yhtä luonnollinen ainesosa niin luonnon- kuin ”normi”kosmetiikassakin, jos siis normikosmetiikan valmistajat haluaisivat lähteä kikkailemaan myyvillä ”luonnonmukaisilla” prosenttiluvuilla niin hehän voisivat myös lyödä esimerkiksi lähes kaikkiin shampoopulloihin ”90% natural”, shampoosta kun on usein vettä jopa sen 90 prosenttia. Ja kuitenkin normikosmetiikan shampoon aktiiviaineet ovat jotain ihan muuta kuin luonnonkosmetiikan. Täten on mielestäni kyseenalaista ilmoittaa vesi osaksi luonnonmukaisten ainesosien pitoisuutta, vesi kun on AINA luonnollinen ainesosa kun taas muut aineet, joilla siis on se todellinen merkitys tuotteen kannalta, eivät. Ja juuri näiden ainesosien luonnollisuusprosentilla on tällöin merkitystä.

      – LUOMUviljelty / -tuotettu ja luonnonaine ovat kaksi eri asiaa.

      Tämä tulikin esiin jo tekstissä. :)

      Ecocert EI listaa vettä LUOMUaineosaksi.

      OK. Eli tämä kohta olisi presentaatiossa väärinilmaistu..? Sanan ’organic’ tilalla olisi pitänyt olla ’natural’? Luennon tarkoituksena ei kuitenkaan ollut panetella Ecocertiä, vaan faktat esitettiin täysin neutraalisti faktoina. Ecocertin sertifiointimääritelmiin josta tuo veteen liittyvä asia kävisi ilmi…?

      mutta siihen tarvitaan asiantuntijataho kultakin sertifiontitaholta. Sellainen ei ole Dr.Haushckan toimitusjohtaja.

      Johannes Stellman ei liittynyt sertifikaateista liittyvään luentoon mitenkään, luennon piti Dr. Stephanie Niehaus Hauschkan farmasian osastolta. Mutta ymmärsin pointtisi. :)

  11. 12

    Miia sanoo

    Aika jännää tuo setifiointikin. Enpä tiennyt minäkään, että niilläkin on noin paljon eroa keskenään.

    Sen kyllä tiesin, että luonnonkosmetiikalle ei ole varsinaista määrettä (kuten esim. luomu), ja kuka tahansa voi myydä mitä tahansa luonnonkosmetiikkana, jos sitä ei sertifioi. Ja epäilemättä niin tapahtuukin paljon, että tuotteessa on sekä synteettisiä että luonnonraaka-ainesta valmistettuja osia, mutta sitä myydään silti luonnonkosmetiikkana.

  12. 13

    Mariamy sanoo

    Ainakin Ecocertin omien sivujen mukaan vesi lasketaan luonnonmukaiseksi raaka-aineeksi (natural) mutta ei luomu raaka-aineeksi (organic). Ehkä tähän kohtaan oli esitykseen livahtanut virhe?

    Tässä lainus Ecocertilta:

    ”How is the percentage of organic ingredients in cosmetics calculated?
    A 5% to 10% minimum of organic ingredients may at first sight seem a very low percentage. However, it should be recalled that water is the main ingredient in most cosmetics (50 to 60% on average) and water cannot be certified. This 5% to 10% is therefore in reality a high percentage, since the Ecocert specification is the only one that includes ALL the ingredients in the formula in its calculation, including water.”

    http://www.ecocert.com/en/faq

  13. 14

    sanoo

    Innostuin äskettäin Weledan tuotteista ja osasta puuttuu sertifikaattimerkinnät kokonaan. Ovat kuulemma BDIH-sertifioituja vaikka paketissa ei lue. Pakkausuudistusten myötä ainakin Calendula-sarjassa on vain NaTruen logo, osassa tuotteita sisältöä on muutettu ja hinnat ovat tippuneet. Tässä sertifikaattiviidakossa on kyllä vaikea tehdä päätöksiä kun kumminkin haluaisin tuotteen jolla on sekä BDIH:n ja Natruen sertifikaatit. Mutta kaikkea ei voi saada :D Pitää ehkä laskea rimaa vähän kun kyseessä ovat aiemminkin hyvin toimineet tuotteet :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.