Ei-toivottu seikkailu

Eilispäivä alkoi pienellä ei-suunnitellulla retkellä Kerzersin rautatieasemalle, koska matkalaukkuni kävi vähän seikkailemassa.

Ensimmäistä kertaa minä, henkilö, joka tultuani ryöstetyksi matkoilla (ja Suomessakin) pariin otteeseen, kyttään matkatavaroitani neuroottisesti, jätin laukkuni junaan pidettyäni sitä tiukasti silmällä koko matkan ajan. Ei voi käsittää mitä aivoissa välillä tapahtuu.

Laukku_Neuchatel_IMG_1408

Junan saapuessa Neuchâtelin asemalle kävelin mieheni perässä junan välikköön jossa matkatavaroita säilytetään, katsoin kun mieheni otti omat laukkunsa, ja kävelin kylmän viileästi ulos jättäen oman oranssin laukkuni siihen lattialle.

Olin ehtinyt kävellä jo hyvän matkaa ulos asemalta kun tajusin, että jotain puuttuu. Juoksin takaisin junalle, se oli vielä laiturissa mutta sen lähtöä takaisin Berniin kuulutettiin juuri, ja yritin kuumeisesti muistaa missä vaunussa olimme istuneet. Minuutti siihen että juna lähtee. Neljä vaunua. Syöksyin paniikissa vaunun ovesta toiseen. Ei missään oranssia laukkua. Saamari.

Juna lähtisi ihan kohta, minun oli hypättävä pois. Oliko tämä edes se sama juna jolla olimme tulleet..? Tässä vaiheessa Mr. Karkkipäiväkin oli ennättänyt laiturille (jätin hänet hölmistyneenä seisomaan kadulle kun tajusin että laukkuni puuttui) ja juoksi kohti sitä ainoaa vaunua jossa en ollut vielä ehtinyt käydä. Mies ehti viimeisen vaunun kohdalle kun juna nytkähti liikkeelle. ”Tuolla se on…!” mies huusi. Oranssi laukku seisoi paikoillaan vaunun välikössä. Ja sitten se lipui edestämme junan lähtiessä takaisin kohti Berniä.

Neuchatel_asema_IMG_7128

Ei helvetti, miksi mä en mennyt juuri tuohon vaunuun..? No, sitä oli turha miettiä. Syöksyin lipputoimistoon ja tungin itseni jonojen ohi luukulle keskeyttäen jonkun miesressukan lipun oston, ”I have an emergency!” huusin (hahah, kuulostaa vähän turhan dramaattiselta näin jälkikäteen…)

Selitin tilanteen; voitaisiinko junan henkilökunta yrittää tavoittaa mahdollisimman nopeasti? Sain kuulla, että junassa ei ollut tänään muuta henkilökuntaa kuin kuljettaja, sillä se on paikallisjuna jossa lipputarkastuksia tehdään vain satunnaisesti. Voisiko virkailija sitten soittaa junan seuraavalle pysähdysasemalle? Ei, hän ei voi tehdä sitä. Hämmentävän epäavuliaan oloinen virkailija ojensi minulle junayhtiön käyntikortin ja sanoi, että minun tulee itse soittaa junayhtiöön ja hoitaa asia. Hän ei voisi tehdä mitään auttaakseen minua laukun kanssa. Saisinko edes junavuoron numeron, jotta osaisin selittää puhelimessa mihin junaan laukkuni jäi? ”Ei, minulla ei ole tietoa junien numeroista”, nainen vastasi. (!!!!!!!!!)

Soitin sitten BLS:n numeroon ja sieltä vastasi ystävällinen, englantia hyvin puhuva mieshenkilö joka antamieni kellonaikatietojen perusteella heti tiesi mistä junavuorosta on kysymys. Hän vahvisti, ettei junassa ollut henkilökuntaa ja kuljettajaa puolestaan ei voi tavoittaa puhelimitse ennenkuin Kerzersin asemalla, joka on seuraava asema jossa juna pysähtyy pidemmäksi aikaa. Mies soittaisi minulle takaisin kun olisi saanut kuljettajan kiinni. Juna pysähtyisi Kerzersissä 25 minuutin kuluttua.

Se oli pitkä puolituntinen. Olin niin vihainen itselleni, mikä helvetti minua vaivaa kun kävelen junasta ulos ilman laukkua?? Passi ja pankkikortit olivat onneksi pikkurepussa selässäni, mutta sinne menisi taas läppäri. Näin jo itseni kirjoittamassa blogiin uudestaan tämän tyyppistä kirjoitusta kun läppärini varastettiin marraskuussa 2012 Lissabonin rautatieasemalla. *itutti.

Laukku_Kerzers_IMG_7001

40 minuuttia myöhemmin puhelin soi.

Huojennus.

Laukkuni oli tallella ja viety Kerzersin aseman toimistoon. Saisin laukun kuitenkin vasta seuraavana aamuna, sillä asema oli menossa kiinni 7 minuutin kuluttua. No, se oli pieni paha suuren huojennuksen keskellä.

emergency_ostokset_IMG_1394

Ostaessani illalla kaupasta hätäaputarvikkeina hammasharjan ja meikinpuhdistusliinat, saatoin jo vähän nauraa tilanteelle. Ei hyvänen aika miten hajamielinen sitä ihminen voi välillä olla. Ironian huippu, että olin koko Bern-Neuchâtel -matkan ajan kuikuillut penkkien välistä junan välikköön, että onhan oranssi laukku vielä siellä. (Minulta on kerran viety laukku junan väliköstä Suomessa.) Ja sitten kun ollaan perillä, jätän laukun junaan.

Huokaus.

No, se siitä seikkailusta. Laukku vietti jännän yön Kerzersin pienellä asemalla. Tai ehkäpä vähemmän jännän kuin minä Neuchâtelissa, kun mietin, oliko laukusta mahdollisesti ehditty viedä jotain. Mutta kaikki oli tallella.

*

Laitan tähän vielä kimaran kuvia ihastuttavasta Neuchâtelista. Tämä värikäs pieni yliopistokaupunki hurmasi minut kaksi vuotta sitten kun kävin täällä päivävisiitillä, ja nyt pääsin viettämään kaupungissa vähän enemmän aikaa. Aika helmi paikka.

Neuchatel_IMG_7005
Neuchatel_IMG_1456  Neuchatel_IMG_7017

Neuchâtel on juuri sellainen passelin kokoinen kaupunki jonka keskustan saa haltuun yhdessä päivässä. Viehättävän vanhankaupungin ydin on pääosin autotonta kävelykatualuetta.

Kapeat, kiemuraiset kujat ja koristeelliset aukiot tuovat paikoin mieleen Tukholman Gamla Stanin, paikoin Prahan, mutta ranskalaisella tunnelmalla. Ravintolat ovat aivan eri tyylisiä kuin saksankielisen Sveitsin alueella ja täällä voi herkutella raskaan röstipohjaisen alppiruoan sijaan brasserie-tyyppisellä ruoalla; menut ovat selvästi salaatti- ja mereneläväystävällisempiä ja täällä voit tilata myös simpukoita <3

Neuchatel_IMG_7056 Neuchatel_IMG_7027 Neuchatel_IMG_7086
Neuchatel_IMG_7068
Neuchatel_IMG_7099
Neuchatel_IMG_7109

Kommentit
  1. 1

    Neea sanoo

    Onneksi löytyi! Itse olen ollut todella tarkka laukun suhteen sen jälkeen, kun omani varastettiin suomalaisessa matkakeskuksessa jalkojeni juuresta. Jätin laukun maahan maksaakseni ostokseni R-kioskilla, ja kääntyessäni laukku oli jo kadonnut… Varas kyllä jätti sen ulos todettuaan, ettei siellä ollut kuin vaatteita ja kosmetiikkaa.

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Mulle kävi vähän samaan tyyliin läppärilaukkuni kanssa Lissabonin rautatieasemalla, sillä erolla että laukkua ei jätetty ulos… Olinkohan ottamassa jotain karttaa telineestä ja laskin siksi aikaa laukun jalkojeni juureen ja se napattiin saman tien. Idioottimaista kyllä kantaa läppäriä erillisessä laukussa joka oikein huutaa ”Täällä on tietokone” ja on helppo maali varkaalle. Mulla vain oli sen mallinen rinkka etten mitenkään saanut läppäriä sinne sisään, silloinen McBookkini oli vieläpä isompikokoinen kuin nykyinen.

  2. 2

    sanoo

    Voi ei! Olipa ahdistava pikku seikkailu laukulla, vaikka tarina onnellisesti päättyikin. Sulla on kyllä ollut huomattavan huonoa tuuria, kun olet joutunut varkauden kohteeksi useamman kerran. Mä olen kanssa aina ollut reissatessa (myös Suomessa) jopa vainoharhainen matkatavaran suhteen ja lukuisista reissuista huolimatta en ole vielä kertaakaan (*koputtaa puuta*) tullut ryöstetyksi. Todella ahdistava ajatus. Mutta, voin täysin samaistua tähän tarinaan, sillä mulle on käynyt täysin vastaavanlainen aivopieru ja kaikenlisäksi vielä Intiassa!!! Olin pankkiautomaatilla käydessäni jättänyt isomman repun automaatille sisältäen tietysti mun passin, eurot (muu valuutta oli pikkupussukassa..) ja myös couchsurfing isännän avaimet. Huomasin asian vasta kolme tuntia myöhemmin kello 1 yöllä! Aivan kamala tunne :( kaikeksi onneksi reppu ihan oikeasti oli koskematon samalla paikalla tässä satunnaisessa pankkiautomaattikopissa!?! Ihan käsittämätön juttu ja oli yksi niistä positiivisista asioista joissa Intia todella yllätti..

    Olenkin seuraillut Instassa ihania kuvia ja palan halusta itsekin päästä vielä käymään Sveitsissä pian :)

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Olin pankkiautomaatilla käydessäni jättänyt isomman repun automaatille sisältäen tietysti mun passin, eurot (muu valuutta oli pikkupussukassa..) ja myös couchsurfing isännän avaimet. Huomasin asian vasta kolme tuntia myöhemmin kello 1 yöllä! Aivan kamala tunne :(

      Ei herranjestas, voin niin kuvitella…! Se kylmä aalto joka huuhtoo yli kun tajuaa että mitä *ittua mä tein…. :( Huhhuh, todellakin ihan mieletön tuuri että reppusi oli tallella..! En kyllä tiedä miten turvallinen maa Intia ylipäänsä on varkauksien suhteen… Sveitsihän on aika turvallinen, eli sinänsä täällä tsäänssit ovat keskivertoa paremmat jos unohtaa arvotavaraa johonkin julkiseen paikkaan, mutta Intian kuvittelisin olevan toista ääripäätä. Siellä koskaan käymättömänä en tosin yhtään tiedä mikä on totuus.

      • 2.1.1

        sanoo

        Se tunne on kyllä ihan järkyttävä!

        Tohon rehellisyydeen/turvallisuuteen vielä ottaakseni kantaa niin muistan reissun jälkeen lukeneeni uutisen, jossa testissä Intia itseasiassa sijoittui toiseksi Suomen jälkeen! Mun oli ihan pakko etsiä se ja se oli tämä valittujen palojen lompakkotesti:
        http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002676356.html

        Testissä 12 lompakkoa jätettiin suurkaupunkeihin eri puolille maailmaa ja katsottiin montako palautui takaisin (lompakoissa oli ”omistajan” yhteystiedot). Suomessa takaisin tuli 11 ja Intia oli toisena 9:llä palautetulla lompakolla! Yllättäjänä oli porukan hännänpää, Portugal jossa palautettiin yksi lompakko!! Vaikka otanta on tosi pieni, niin mulle kyllä jäi Intiasta muutenkin pääosin todella hyvä kuva (siis ihmisistä, heidän anteliaisuudesta ja rehellisyydestä). Olisin ajatellut, että Intiassa köyhyys ajaisi varastamaan pakon edessä, mutta tuntuu että ahneus (ja tilaisuus) on se mikä innoittaa enemmän varkauksiin esimerkiksi näissä turistikaupungeissa..

        Tulipa pohdintaa. Tämä teksti selvästi nosti tunteet pintaan, kun itsekin sattunut kohdalle samantyylinen tilanne :’D

        • 2.1.1.1

          Sanni sanoo

          Mielenkiintoinen tuo Valittujen Palojen testi..! Ja sattumoisin juuri Portugali viimeisenä…. :P Mutta joo, tultuaan ryöstetyksi muutuu kyllä väkisin aika ylivarovaiseksi kamojensa suhteen. Kun rehellisten ihmisten maana pidetyssä Suomessakin voi päästä laukustaan eroon junamatkalla välillä Humppila-Loimaa, niin sen jälkeen ei tosiaan kovin mielellään enää missään päin maailmaa jätä matkatavaroitaan kulkuvälineiden välikköihin, tai ylipäänsä mihinkään sellaiseen säilytyspaikkaan joka on oman näkökentän ulkopuolella. Kreikassa aina tavernojen henkilökunta ihmettelee kun otan olkalaukun tai repun mukaan vessassa käydessä (matkustaessani yksin), mutta ei herranjestas tulisi mieleenkään jättää tavaroitaan itsekseen pöytään kun poistuu vesssaan. En tajua kuka hullu ottaisi sellaisia riskejä vain kun paikalliset itse ajattelevat että ”Eihän täällä kukaan ottaisi…”

  3. 3

    sanoo

    Apua! Kuulostaa kauhealta ja itse olisin varmaan tommosessa tilanteessa romahtanut täysin :( Mutta hyvä että laukku löytyi!

  4. 4

    Hanna sanoo

    Ja sitten vielä se passi ja pankkikortit vyölaukkuun tai vastaavaan, en kyllä uskaltais repussa kuljettaa… Joskus hamassa nuoruudessa maailmalla reissatessani mulla oli aina sellanen litteä vyölaukku tärkeimmille tavaroille ja sen kanssa myös nukuin sellasessa ”lakanapussissa” :) . Ja se vyölaukku oli myös hostellissa kylppärissä mukana ja missä milloinkin satuin olemaan. En sentään tainnut kuitenkaan uida sen kanssa :D .
    Onneksi sulla oli onnellinen loppu tässä seikkailussa :) . Hajamielisyys osaa aina yllättää…

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Vaikka tosi varovainen olenkin, niin toistaiseksi minulle on riittänyt varotoimenpiteeksi repun siirtäminen etupuolelle kulkuvälineissä ja tiheässä väkijoukossa (tyyliin Barcelonan Las Ramblas sun muut superturistilliset väentungosalueet). Toisaalta, matkustankin 90-prosenttisesti Euroopassa jossa näin toimiminen (useimmissa paikoissa) voi riittää, mutta muualla maailmalla varmaankin toimisin toisin, kohteesta ja sen maineesta riippuen. Useimmiten en muuten kuljeta passia mukana päivisin vaan jätän majapaikkaan, mutta Sveitsissä se on tarpeen koska se täytyy esittää Half Fare Cardin kanssa julkisessa liikenteessä matkustaessa.

  5. 5

    Jonttu sanoo

    Hyvin kirjoitettu – oli mukava lukea, vaikka ei varmaan kovin miellyttävä kokemus sinulle. Ja olipa törkeä se ensimmäinen asiakaspalvelija, huh!

  6. 6

    Jonttu sanoo

    Minkä nimistä olikaan se pihkavoide, jota pari postausta sitten kaipailit apteekkituotteen tilalle?

  7. 7

    NG sanoo

    Joskus vuosikymmeniä sitten onnistuin unohtamaan käsilaukkuni Berliinin S-bahniin – pidin hyvää huolta äänilevyostoskassista, että jätin käsilaukun täysin huomiotta.. Onneksi se päätyi poliisiasemalle, josta sen pienen seikkailun jälkeen saatin noutaa.
    Samaisessa kaupungissa jouduin joskus myös taskuvarkauden kohteeksi, mikä ei toisaan ollut kiva juttu…
    Nykyään pidän tavaroistani sen verran tarkkaa huolta, että ihmettelen muiden leväperäisyyttä ja saatan muun muassa huomauttaa nähdessäni avonaisen repuntaskun tms.

    Toivottavasti tulet pian onnellisesti yhteensaatetuksi matkalaukkusi kanssa!

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Jutussa kerrottiin että sain laukun takaisin seuraavana aamuna Kerzersin asemalta :)

      • 7.1.1

        NG sanoo

        OK, olin ymmärtänyt niin, että laukku oli tallella, mutta saisit sen vasta seuraavana päivänä.. :)

        • 7.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kyllä, näin oli :) Ja seuraava päivä oli postausta edeltänyt päivä, eli juttua kirjoittaessani olin jo saanut laukun takaisin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.