Ei ole naista karvoihin katsominen

  Naisten ikuinen taistelu karvoja vastaan.

 

Siinäpä meillä asia, jonka ympärille on kehitetty oma teollisuutensa. Naiset haluavat ihonsa olevan niin karvavapaa ja sileä kuin mahdollista, ja vieläpä mielellään niin kivuttomasti, helposti ja pitkäkestoisin tuloksin kuin mahdollista, ja tämän ansiosta jotkut pyörittävät miljoonabisnestä.

Miettikää nyt miten hullua. Joku tienaa sillä, että me emme kestä katsella ihokarvojamme…! Sheiverit, epilaattorit, vahat, sokeroinnit ja hoitoloissa suoritetut karvanpoistot tuottavat vuosittain ihan mielettömiä summia.

Tämä on osa kauneusbisneksen mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

Oletteko koskaan miettineet, mistä inhotuksemme ihokarvoitusta kohtaan on edes lähtöisin? Mehän olemme syntyneet karvaisina aikojen alussa ja karvat ovat luonnollinen osa kroppaamme. Vuosien saatossa ne ovat vähentyneet tarpeettomina, ja voidaan ehkä evoluution perusteella olettaa, että joskus tuhansien vuosien kuluttua olemme täysin karvattomia. Tarvitaankohan enää edes hiuksia päätä lämmittämään…?

Vaikka tämänhetkinen jäljellä oleva karvoituksemme onkin lämpö- ja suoja-aspektin kannalta tarpeetonta, ei se silti mielestäni selitä vimmaista tarvettamme päästä siitä eroon. Miksi karvat koetaan vastenmielisenä? Miksi sileä, karvaton iho on (ainakin länsimaisessa kulttuurissa) kaunista?

Kuten kauneusihanteissa yleensäkin, taustalla on tietenkin kulttuurin luoma ”malli”, jota puolestaan välittää voimakkaimmin media. Ja mediaan taas vaikuttavat markkinavoimat. Olen miettinyt, onko koko sheivaustarve kehitetty pelkästään tuottamaan rahaa. Vai ovatko naiset ajelleet karvojaan jo antiikin aikoina, jolloin kauneus ei ollut samanlainen bisnes kuin tänä päivänä…?

Asia täytyi googlata. Kyllä, karvaton iho on koettu esteettisesti tai hygieniasyistä miellyttävänä jo faaraoiden Egyptissä. Myös antiikin Kreikassa ja Roomassa suosittiin ajeltua ihoa (vaikka tänä päivänä Välimeren naiset tunnetaan karvaisista kainaloistaan…). Eli ihan pelkästään Gillette ja kumppanit eivät ole vastuussa karvanpoistomaniastamme.

Mutta antiikin aikaan karvanpoisto ei epäilemättä ollut samanlainen bisnes kuin tänään. Milloin karvoista eroon pääsy alkoi kaupallistua…?

Aina niin palvelualtis Google tietää vastauksen tähänkin. Ihokarvojen ajelu oli välillä vuosisatoja ”poissa muodista”, tai vähintäänkin hyvin underground-toimenpide, mutta naisten pukumuodin alkaessa 1920-luvulla paljastaa sääriä ja kainaloita alkoi karvojen poistaminen olla taas ajankohtaista.

Ensimmäinen varsinainen ihokarvojen poistoon kannustava mainos nähtiin amerikkalaisessa Harper’s Bazaar –lehdessä vuonna 1915. Mainoksessa toisen olkapään paljastavaan toogaan pukeutunut nainen on taivuttanut kätensä pään yli kaarelle, paljastaen sileäksi ajellut kainalot. Kuvateksti kertoo ihokarvojen poiston olevan tarpeellista ”kesämuodin ja tanssin yhdistelmälle”.

Anti-kainalokarvamainontaa seurasi pian säärikarvakampanjoita, ja viimeistään Toisen maailmansodan aikaisen pin-up –tyttö Betty Grablen ikoninen kuva teki säärten paljastamisesta Amerikassa lähes isänmaallisen teon. Se yhdistettynä jälleen lyhenevään helmaan ja läpinäkyviin sukkahousuihin tekivät säärikarvoista ei-toivottuja.

Bikinimuodin astuessa kuvaan sai alapäänkin karvoitus lähteä…. Tämän alueen karvatrendi tuntuu vaihdelleen paljonkin vuosikymmenien aikana. Kaikki muistavat 70-luvun ”puskat”, kun taas 2000-luvulla ihanteena on täysin sileä ”brasilialainen”.

Ensimmäiset naisten depilaattorit ilmestyivät markkinoille 20-luvulla, ja loppu onkin historiaa. Joka vuosi höyläfirmat lanseeraavat uusia, toinen toistaan liukkaammin ja mukavammin hommansa hoitavia epilaattoreita, voiteita, vahoja, teriä ja sokereita. Etenkin tämän hetken ”kaikki pois” –ideaali pitää karvanpoistobisneksen kuumana.

Tunnustan itse olevani erittäin laiska sheivailija, etenkin mitä tulee ”down under” –alueeseen. Koko postausaihe tulikin mieleeni tänä aamuna kun kävin kuntosalilla. Huomasin pukuhuoneessa vilkuilevani ympärilleni saisiko epäsiisti biksurajani paheksuvia katseita osakseen. Ärryin omasta huolestani. Mitä sillä on väliä minkä verran jollain random puntilla kävijällä on karvaa tai missä päin vartaloa? Miksi välitän muiden mielipiteistä? Ilmeisesti juuri siksi, että kulttuuri on sitonut minuun niin voimakkaan kuvan siitä että karvoitus on ”väärin”.

Lähdin kotiin ja laitoin paikat siistiksi. Ja kirjoitin tämän jutun.

Mikä on teidän suhteenne sheivaukseen? Mitä teidän karvoillenne kuuluu? Saavatko ne elää ja rehottaa rauhassa vai kitkettekö ne pois kun puolikin milliä pilkottaa? Onko karvojen ajelussa oikeasti mitään järkeä…?

Ja hei – ajellaanko me niitä brasseja muka itsemme vai pelkästään miesten takia…..?

Kommentit
  1. 1

    Maikki sanoo

    Karvotuksen kimppuun suosittelen käymään sokeroinnilla; karvat pysyvät poissa säännöllisellä käynnillä jopa 7 viikkoa, sänkeä ei tule, karvat ohenevat ja kasvu heikkenee. Vaikka ensimmäisillä kerroilla sattuukin, seuraavilla on helpompaa ja esim. brassi ei satu lähes yhtään. Rahapulan takia toki joskus on pakko vain sheivata ja sänki ällöttää…

    • 1.1

      Sanni sanoo

      sänkeä ei tule

      Miten sänkeä voi olla tulematta…? Kun kasvaahan se karva pakostikin takaisin…. Ja uuden karvan päät = sänki.

      • 1.1.1

        Aura sanoo

        Arvailisin että edellinen kommentoija tarkoitti sängen puutteella sitä, että kun karvat irtoavat juurineen, ne myös kasvavat jotenkin vähän epätasaisemmin takaisin ja uusien karvojen päät ovat ehkä hennommat, jolloin uusi kasvusto ei tunnu ”sängeltä”, vaikka sitähän se periaatteessa olisikin…

        • 1.1.1.1

          Sanni sanoo

          OK :) Kun itse olen ottanut karvat juurineen vahalla tai sokerilla, on sänki ollut ihan yhtä kovaa kuin höylällä, voiteella tai ladyshaverilla vetäessä….

          • 1.1.1.1.1

            sanoo

            Jos ei ole ikinä ennen paljoa muuta kuin sheivannut, kasvavat karvat nopeasti ja paksuina mutta jos jatkaa sokerin/vahan käyttöä, rupeaa karvat kasvamaan ohuempina eikä sänkeä tunne:)

  2. 2

    typy sanoo

    Hei, kiitos Sanni upeasta blogista!
    Täällä kans yksi paljosta karvankasvusta kärsivä… Mulla on tummaa karvaa myös reisissä, joten huollettavaa riittää. Tällä hetkellä hoidan karvojani pääasiassa sheivaten, down underin ja herkät reiden sisäosat olen viimeaikoina vain trimmannut. Trimmerillä saa karvat hyvin siistittyä, eikä sänki/muita ihoärsytyksiä pääse syntymään. Omaan nimittäin kans erittäin helposti ärsyyntyvän ja tulehtuvan ihon. Joskus kun olen sheivannut alapäätä, niin koko alue on ollut täynnä punaisia näppyjä. Ei erityisen seksikästä, puhumattakaan kivuista… :P
    Haaveena on jossain vaiheessa mennä laser-hoitoon. Mulla on siitä kokemusta Meksikon vaihtarivuodeltani. Se toimi, oli kivutonta ja siitä tuli jotenkin ylellinen olo. Ainoa huono puoli oli se, että ehdin käydä hoidossa vain puoli vuotta, joten täydellistä karvattomuutta en ehtinyt saavuttaa. Tällä hetkellä sääreni ovat välillä lähes karvattomat, välillä karvaisemmat. Suosittelen sitä lämpimästi, mutta Suomen hinnoilla se tulee kyllä käsittämättömän kalliiksi..

  3. 3

    minnanen sanoo

    Itse ajelen ainakin kainalot JOKA päivä suihkussa käynnin yhteydessä, sääret ehkä kerran kaksi viikkoon ja alapäätäkin siistin aina välillä, silloin tällöin kaikki pois :)
    En vaan ole koskaan voinut sietää liiallisia karvoja itselläni, muut olkoon niin karvattomia tai karvaisia ku ikinä lystää, ei haittaa :)

  4. 4

    Siiri sanoo

    Niin kauan kun mulla on kainaloissa jotain kasvanu, oon höylänny kainalot joka ikinen aamu. Välillä käytän myös epilaattoria. En voi sietää ihokarvoja ja kaikista pahimmat on ne kainalot. Luojan kiitos minun säärikarvat on ihan vaaleat ja niin harvassa ettei niitä luultavasti muut huomaisi vaikken niitä sheivailisikaan. Epilaattori ei niihin edes tartu. Siitä huolimatta näin kesällä nekin on vaan hommattava pois häiritsemästä :) Alakertaa siistin aina kun jaksan tai on ylimääräistä aikaa, se ei ole ihan niin paha jos vaikka vähän unohtuu koska en tuppaa esittelemään sitä erityisemmin ;)

  5. 5

    bubbs sanoo

    Viime aikoina keskusteluissa miespuolisten ystävien kanssa on alkanut kuulostamaan kyllä siltä, että arvostus karvatonta alapäätä kohtaan on jo hiipumaan päin. Ehkä käytännöllisyys on ajanut ensiviehätyksen ohi, kun perusteet tuntuvat olevan ymmärrettävät: sänki tuppaa puskemaan alakertaankin, ja alapääkontaktissa on terävä, pistelee ja sattuu. Useammalta olen jo kuullut sen suuntaista lausuntoa, että sellainen pieni puska on oikeastaan aika viehättävä.

    Puskan ystävä on avomiehenikin. Suhteemme ensimmäiset vuodet jaksoin vielä sheivata itsepäisesti kaikki vartalon karvat pään alapuolelta pois. Nuorena jopa vietin iltoja hankalissa asennoissa nyppien alaosaston karvoituksen pois pinseteillä. Kun ainoa alapäätäni näkemään päässyt henkilö ei kuitenkaan juuri arvostanut tuskaisen työni tuloksia, olen sitemmin antanut alaosaston rehottaa. Jalkojen tai kainaloiden karvanpoistoa en ole koskaan kokenut ongelmalliseksi, mutta ne alapääkarvat ja niistä eroonpääseminen, huh. Hirveän vaikeaa saada kaikki pois, kutina on jo seuraavana päivänä aivan sietämätön ja punaiset pilkut valloittavat häpykummun jotakuinkin pysyvästi. Niin kai se vanhuus kuitenkin iskee, kun mukavuudenhalu vie voiton, ja nykyään en juuri uhraa alapään karvoitukselle edes ajatuksia.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Nuorena jopa vietin iltoja hankalissa asennoissa nyppien alaosaston karvoituksen pois pinseteillä.

      Ohhoh..! En tiedä ollako enemmän hämmentynyt vai nostaa hattua moisesta perusteellisuudesta… ^_^

  6. 6

    pualu sanoo

    Kannan minäkin korteni tähän keskustelun kekoon. Omat ”speksini” ovat seuraavanlaiset:

    -En ole koskaan sheivannut jalkojani
    -Käyn melko säännöllisesti, eli 6-8 viikon välein sokeroinnissa (yleensä sääret, kainalot ja brassi)
    -Brassi- ja kainaloalueelle lisäksi valoimpulssihoitoa heti sokeroinnin jälkeen (tämä ei tietääkseni ole kovin yleistä!)

    Suhteellisen säännöllinen sokerointi saa karvat säärissä vähitelleen kasvamaan siten, että kuukauden välein on ihan ok sokerointiväli. Tuo valoimpulssihoito toimii hyvin nimenomaan tummiin karvoihin, joten vaaleisiin jalkakarvoitukseen en ole sitä viitsinyt kokeilla.

    Vaikka valoa käytetään yleensä lyhyeen tai juuri sheivatuun karvan, toimii se myös kuuri poistetulle karvoille, sillä osa karvoista on vasta lähtemässä liikkeelle ja toisaalta poistetun kohdan karvatuppi on sen verran tumma (ja ehkä siellä joku pieni veripisarakin on), että siihenkin imeytyy hieman valoa. Tämä pidentää karvanpoistoväliä puolitoista- tai kaksinkertaiseksi. Lisäksi valoimpulssihoito on vähentänyt kohdallani huomattavasti sisäänkasvaneita karvoja. Mistä lie johtuu..

    Kainaloissa olen erityisesti huomannut valon heikentävän karvoja. Tapaan nyppiä ne muutaman harvat karvat, jotka ehtivät kasvaa ennen seuraavaa kertaa, ja ne tuntuvat lähtevän kuin itsestään.

    Miksi sitten poistaa karvoja? Sileä iho vaan on miellyttävä niin katseelle kuin kosketukselle.. Ihan kenellä tahansa. Kainaloiden kohdalla monet toivat esille hygienianäkökulman ja sama pätee osittain myös tuohon alapään alueeseen. Mutta kuten joku jo kommentoikin, niin se karvoitus kyllä suojaisi hankaamiselta.. Noh, posliinius lähti minulla ihan kokeilunhalusta joskus, kun en seurustellut enkä tapaillutkaan ketään. Se tuntui itse asiassa vähän nololta ja vaikka sileys oli miellyttävää, niin uimahallissa ja vastaavissa oli orpo olo, kun muut näyttivät ”normaalilta”. Nykyään en välitä ja toisaalta on myös kivaa, etten ole ainoa karvaton.

    Jos jotakuta kiinnostaa brassisokerointi, mutta kipu hirvittää, niin kannattaa mennä suunnilleen menkkojen aikaan. Olen itse huomannut ja myös muilta kuullut, että silloin sattuu vähemmän. Tosin silloin olisi hyvä käyttää esim. kuukuppia, ettei paikat sotkeennu.. :P

    • 6.1

      Annis sanoo

      Missä käyt sokeroinnissa ja hoidoissa? Ja paljon suunnilleen kertakäyntisi maksaa? =)

      • 6.1.1

        pualu sanoo

        Käyn Helsinkissä Katin Kosmetikilla, vaikkakin heiltä on nykyään hirmu vaikea saada aikoja! Ilmeisesti joku uusi tyyppi tulossa jossain vaiheessa töihin, mikä ehkä vähän helpottaa tilannetta. Perus sokerointi+valosettini maksaa 120e. Jos ei valoile, niin hinta jäi muistaakseni alle sataseen.

        Toinen paikka, missä olen käynyt on Espoon Ison Omenan vieressä oleva Fenix. Heillä on myös Kauniaisissa toimipiste. Siellä tosin ei saa ainakaan toistaiseksi valoimpulssihoitoja. Hinnat suunnilleen samaa luokkaa.

        Tuolla on ainakin listaa palvelua tarjoavista paikoista: http://www.kauneussivut.fi/innet/alexandria/
        Hinnat olivat ainakin joitain vuosia sitten samansuuntaisia useimmissa paikoissa, joten kannattaa käydä vaikka kokeilemassa. Siten löytää sen tyypin joka tekee itselle sopivalla tavalla.

  7. 7

    Emma sanoo

    Mä tykkään ajella karvat sääristä, kainaloista ja jalkovälistä (yläpuolelle jää pieni tupsu, ettei olisi ihan liian tyttömäinen olo) n. joka tai joka toinen suihkukerta. En kyllä muista, että alapää olisi koskaan ajeluista kutissut, niinkuin moni kirjoitti – ehkäpä oma on siihen vuosien varrella sitten jo niin tottunut. Itse ainakin ajelen karvat pois ihan omaksi iloksenikin, alapääkarvoitus on nimittäin vaaleaa, harvaa ja suoraa ja näyttää aika epämääräiseltä risukasalta luonnontilassa :D Mitä noihin uimahalli- tai kylpyläkäynteihin tulee, niin musta taas tuntuu ”vähempikarvaisena” olo aina pikkaisen poikkeavalta ja vilkuiluiden kohteeksi joutuvalta. Ja itse kun on omaan karvamalliin tottunut, joka ei edes kummoiseksi karvalakiksi luonnossakaan kasva, niin ne muutamat suihkutiloissa vilahtavat ”pensaat” au naturel tuntuvat pikkasen friikeiltä.

    Kotoa en ole tätä tapaa muuten perinyt – tummatukkainen ja karvaisempi äitini on aina tykännyt pitää karvoituksensa luonnontilassa niin säärissä, kainaloissa kuin päällepäin päätellen alapäässäkin. Että liekö tää sitten jotain alitajuista kapinaa sinnekin suuntaan? :D

  8. 8

    C sanoo

    Kuulun niihin, joiden ideaalikarvoitukseen kuuluvat vain hiukset, ripset ja siistityt kulmakarvat. Kipukynnykseni on naurettavan matala – jokainen kulmakarvojen nyppimistuokiokin on täyttä tuskaa – minkä takia höylä ja ajoittain poikaystävän partakone ovat aktiivisessa käytössä. Sääret, kainalot ja bajingal area tulee sheivattua aina tarvittaessa, eli noin neljän päivän välein. Koska karvattomuus on mulle sekä hygieninen että esteettinen valinta, ei vuodenaikojen vaihtelu oikeastaan vaikuta tähän tahtiin. Käsikarvoja ja muita satunnaisia ihokarvoja tulee poistettua lähinnä silloin, kun ne suuremissa määrin alkavat häiritä. Tai kun olen tylsistynyt.

    Miksi sitten pidän karvattomuutta esteettisenä, jos syytökset ah-niin-pinnallista länsimaista kulttuuriamme kohtaan jätetään laskusta? Samasta syystä kuin finnittömyyttä: iho näyttää paljon tasaisemmalta, kun sen pinnalla ei ole satunnaisia, enemmän tai vähemmän tummia… suikeroasioita. Varsinkin kasa tummaa, lähes mustaa karvaa kaltaiseni vaaleahkon (feikki)punapään keskivartaloalueella näyttäisi suoraan sanoen tyhmältä. Sama homma kainaloiden kanssa. Mielestäni kehoni näyttää yhtenäisemmältä, kun ihon vaaleaa rytmiä ei riko mikään karvainterventio.

    Sukupuolesta riippumatta pidän karvattomuutta spesiaalialueilla toivottavana. En ymmärrä, miten ajeltu nainen ja pikkutyttö voivat kenenkään mielestä olla mitenkään samannäköisiä tuolta alhaalta. Murrosiässä siellä tapahtuu ymmärtääkseni muutakin kuin vain karvankasvu…

  9. 9

    Piia sanoo

    Pakko minunkin tehdä julkinen tunnustus:

    KULMAKARVAT: luonnolliset (joskus aiemmin olen nyppinyt muutaman hajakarvan)

    KAINALOKARVAT: Ajan ennen miehen puolen sukujuhlia. Omiini en vaivaudu… Tosin en myöskään käytä narutoppeja.

    HÄPYKARVAT: Keittiösaksilla harvennan, sillä liikakasvu rupeaa sattumaan karvatuppiin. Jos oikein innostun, saatan lyhentää häpyhuulien alueen karvat lyhyeksi, mutta niin käy aika harvoin. Miksi haluaisin näyttää 10-vuotiaalta alakerrassa?

    SÄÄRIKARVAT: Ajelen talvella, ettei karvat menisi sukkahousuista läpi ja ärsytä karvatuppia.

  10. 10

    Aura sanoo

    No huh huh, ei-toivotuista ihokarvoista kun pääsisi lopullisesti eroon niin olisin todella helpottunut nainen! Stressaan karvoistani kohtalaisen paljon, ja vaikka tuntuu järjettömältä käyttää niin paljon energiaa poistaakseni karvoja, jotka kuitenkin kasvavat aina vain takaisin, minulla ei ole kanttia liikkua muiden ihmisten nähtävillä karvoineni. Monesti tuntuu että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä, ne karvat kasvavat takaisin ja voisi sillä karvojenpoistoajalla jotain muutakin tehdä, mutta käytännössä olen onnellisempi kun hankkiudun edes jotenkin eroon niistä karvoista, jotka häiritsevät itseäni.

    Sheivaamista en harrasta juuri ollenkaan, jostain syystä tuntuu että ihoni ei siedä sitä oikein missään päin kroppaa ja haitat ovat suuremmat kuin hyöty. Nykyään käytän karvojen poistamiseen lähinnä epilaattoria, ja se toimii ihan siedettäväksi, vaikka kyllähän sekin ärsyttää ihoa ja jos todella tarkkaa jälkeä haluaisi, pitäisi vielä epiloinnin lisäksi kyllä sheivata. Niille jotka harkitsevat epilaattorin hankkimista mutta pelkäävät kipua, tekisi mieli kyllä sanoa että kokeilkaa vaan, ellei ostohinta ole ihan ylitsepääsemätön juttu. Ainakaan minä en kokenut sitä kipua kovin pahaksi edes alussa ainakaan säärissä, ja jos ahdistaa niin voi etukäteen käyttää vaikka kylmävahaliuskoja, siinä vähän tottuu siihen karvojen irtirepimisen fiilikseen ;) Jos on aiemmin pelkästään sheivannut, epilointi kyllä varmaan voikin olla aika ikävä kokemus.

  11. 11

    nasse sanoo

    epilaattorilla hurisutan vain sääret, kipu on niissä jo sitä luokkaa, etten muualta uskalla edes harkita. Useimmiten nekin tulee kuitenkin sheivattua, koska helppous, nopeus ja tarkkuus. Onneksi karvankasvu on melko hidasta, ja itse olen laiskistunut, niin tulee hoidettua karvanpoistot ehkä kerran viikkoon vain. Joskus satunnaisesti myös käsivarret/reidet.

    Tuo alakerta vain sitten onkin ihan omaa luokkaansa. Epilointia joskus kyllä kokeilin, mutta ei toiminut lainkaan. Sattui hulluna eikä edes poistanut karvoja ollenkaan kunnolla. Pinseteillä nyppimisen olen todennut toimivaksi, mutta se vaan vie niin tuhottomasti aikaa, etenkin kun karvat eivät montaakaan päivää pysy poissa, vaikka kuinka juurineen irti revitään. Täydellisen tuloksen ylläpito vaatisi nyppimisurakkaa ainakin pari kertaa viikossa, ja siihen ei into tai aika riitä. Olen kuitenkin itse ihastunut sileään alapäähän, ja nyt sitten arvon, että mikä olisi hyvä menetelmä. Useimmiten sheivaan, mutta se antaa miellyttävän tuloksen korkeintaan pariksi päiväksi, ja vaatii joka kerta uuden terän (kainaloita ja sääriä uskallan vedellä pari-kolme kertaa samalla terällä). Itse en uskalla vahata tai sokeroida, joten ehkä se pitää mennä ammattilaiselle suorittamaan, höh.

  12. 12

    Kulti sanoo

    Ihana aihe! Ja mielenkiintoinen! Olen itsekin pohtinut jo vuoden ympäri samaa aihetta. Miten niinkin luonnollinen asia, kuin karvoitus, koetaan niin vastenmieliseksi? Itse sinkkuunnuin aiemmin tänä vuonna ja siitä asti olen antanut paikkojen hieman kasvaa rehottaa, saksilla trimmaillen. Ihokin kiittää, punaiset pilkut ja kutina ovat historiaa. <3

  13. 13

    memmuli sanoo

    Onkohan kukaan perehtynyt mitä myrkkyä Veetit sisältää?
    Tuoksu on aika tymäkkä ja karvat varisee tökötin voimasta. Mietin vain mikä se toimintaperiaate on ja kuinkahan turvallista käyttää? Ei taida luomupuolella vastaavaa olla…

  14. 14

    Mari sanoo

    Kai tähän sitten munkin pitää kommentoida…
    Olen nykyajan karvattomuusmuodin uhri, en pidä karvoista. En myöskään niitä poistele ihan hullun kiilto silmissä. Toisaalta, myönnän, että pitkälti pysyn karvattomuudessa miesten takia….

    Tärkein karvanpoisto on mulle brassisokerointi, siitä en halua luopua. Käyn sokeroinnissa n.4-5 vkon välein.
    Sääret sheivaan itse, sheivausväli vaihtelee aina parista päivästä pariin viikkoon, riippuen kenen nähden oon jalat paljaina. Kainalot sheivaan pari-kolme kertaa viikossa tai aina kun laitan hihattoman paidan päälle.
    Sen sijaan kulmakarvat, nuo kaikkien naisten riesa, rehottavat mulla suht vapaasti ja rehevinä. Nypin niitä aina kun mua alkaa häiritä uudet karvat, eli muutaman kerran kuussa, jos sitäkään…

  15. 15

    sanoo

    Karvanpoisto on ainainen kirous mulle! Inhoan kainaloitani, joissa on näppyjä, jotka estävät täydellisen sileän lopputulokset saavuttamisen. Raakkaan kuitenkin kainalot joka toinen päivä, jos ne näkyvät jollekin. Tuore parisuhde myös vauhdittaa tätä ;)

    Alhaalta ajelen toisinaan. Mitä enemmän tätä mietin, on se minusta järjetöntä. Mulla on ollut myös posliini höylättynä, mutta sitähän ei kukaan lääkäri/ muu asiantuntija suosittele, että häpyhuulien sisäpinnalta ajelisi karvojaan pois. Viimeisin höylääminen toi mulle ihan järkyttäviä näppyjä ja karvatuppitulehduksia, jotka ovat laskeneet vain ajan kanssa ja nyt en ole uskaltanut tehdä alueelle mitään. Haluaisin löytää hyvän keinon poistaa ne ilman karvojen sisäänkasvua. Olen pieneltä paikkakunnalta ja täällä vaihtoehdot vähissä.

    Sääret ajelen jo siitä riemusta, että ne ovat ainoa alue, joka vain tuntuu sen jälkeen kivalta, karvat eivät kasva sisään ja lähtevän höylällä hyvin nätisti – toisin kuin kaikissa muissa paikoissa. Minulla ei kasva mitään mainittavaa polvien yläpuolella, joten sitä hahtuvaa en jaksa hinkata pois, kun ei se näy/ tunnu.

    Kulmakarvoista nypin ne muutamat hajanaiset aina aamulla meikkauksen yhteydessä, haluan niiden olevan siistit, koska silmäni ovat vahvuuteni. Se ei kuitenkaan tunnu pahalta. Käsikarvoihin en ole edes tajunnut alkaa koskemaan.

  16. 16

    sanoo

    Kai mä ajelen ihokarvani ihan vaan siksi, että olen tottunut siihen ihanteeseen, joka huutaa, että ihokarvat on rumia ja ne pitää saada pois.

    Jos näin ei olisi, tuskinpa mä edes sheivaisin! Mutta pakko myöntää – sääret tuntuu ihanilta sheivauksen jälkeen juuri rasvattuina!

    xx
    http://guabk.blogspot.fi/

  17. 17

    sanoo

    Täällä on kanssa yksi laiska karvojen ajelija! En pidä sitä tarpeellisena, että joka paikasta pitäisi olla sileää koko ajan, vaikka olisihan se silti kivempaa omistaa näkymättömämmät karvat kuin nyt. En siis pidä esteettisenä myöskään tosi runsasta karvoitusta kummallakaan sukupuolella.

  18. 18

    T sanoo

    Mielenkiintoinen aihe jälleen kerran! Itseäni tämä karva-asia on koskettanut ns. pintaa syvemmältä.

    Jäin miettimään syitä tähän naisten ”karvasotaan”. Naisilla olevat tummat karvat ”väärissä paikoissa” koetaan miehiseksi piirteeksi. Suurin syy tähän mielikuvaan on varmaan ”itäsaksalaiset naisuimarit” ja heidän ulkonäöstään käyty julkinenkin keskustelu. Eipä sen näköisiä naisia juurikaan kukaan ihaile.

    Muotilehtiä, mainoskuvia, jne katsoessa näyttää lähes karvaton nainen olevan ihanne, ainoat naisilla sallitut karvat näyttäisivät kasvavan päässä hiusten ja kulmakarvojen muodossa.

    Mikä sitten on ”normaalielämässä” raja sille, mikä on normaalia ja mikä ei? Itse olen kokenut omat karvani epänaiselliseksi ja epänormaaliksi, koskapa niitä tummia karvoja on näyttänyt kasvavan siellä, missä muilla ei niitä ole, ja varsinkin nuorempana tämä asia kolhi omaa itsetuntoa. Nykyisin suhtaudun karvoihin järkevämmin: ne ovat ongelma, josta koitan hankkiutua eroon, mutta eivät ongelma joka määrittää minua naisena. Onhan minussa monta muutakin piirrettä jotka eivät nykyiseen kauneusihanteeseen sovi, ja siltikin olen mielestäni aika ihana nainen! :)

  19. 19

    Bemu sanoo

    Olen lehtien suurkuluttaja (saan näitä ystävältäni) ja Olivia -lehdessä nro 6/12 on artikkeli jossa testiryhmä kokeilee viittä eri tapaa saada sileät bikinirajat.

  20. 20

    Miehekäs sanoo

    Tunnen oloni miehekkääksi jos en aja karvoja. Naamani on miehekäs, eikä siihen juuri muu auta kuin kirurgin veitsi, joten pyrin saamaan vartaloni mahdollisimman naiselliseksi.

    Omistan tummat karvat ja vaalean ihon ja karvaa on runsaasti. En ole kenelläkään naisella nähnyt samanlaisia tummia pitkiä rystyskarvoja kuin minulla! :D Epiloin kädet, käsivarret, sääret ja kainalot ja sheivaan alapään ja hieman keskivartaloani. Kesällä joka toinen päivä, talvella hieman harvemmin.

    Siinä missä käytän paljon aikaa karvojen poistoon, en jaksa käyttää juurikaan aikaa meikkaukseen. Meikkaan ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Onko se sitten niin kääntäen että ne jotka käyttävät enenmmän aikaa meikkaukseen, käyttävät vähemmän aikaa karvojen poistoon? o.o

  21. 21

    Henne sanoo

    Hmm, olen varmaan jollain lailla poikkeuksellinen näiden karva-asioiden suhteen.

    Kulmakarvat: En nypi, joskus olen nyppinyt muutamia karvoja pois, mutta mielestäni kulmieni muoto on niin hyvä että ne eivät vaadi mitään käsittelyjä

    Säärikarvat: Niitä en ole koskaan ajanut! Minulla on hyvin hennot, vaaleat ja harvat säärikarvat. Eikä minua haittaa vaikka ne joku näkisikin, mutta aika moni on yllättynyt ihan oikeasti kun oon kertonu, että en ajele sääriäni.

    Alapää: Näistä karvoista olen melko tarkka, ja tykkäisin pitää koko alueen sileänä. Tällä hetkellä höylään aina kun on mahollista, mutta en jotenkin jaksa/ehdi kauhean usein karvoja poistamaan. Olen etsinyt jotain suht halpaa, helpompaa tapaa näihin karva”ongelmiin”, mutta näyttää siltä ettei sellaista oikein ole. En vain pysty ainakaan itse tekemään mitään vahauksia!

  22. 22

    Mirime sanoo

    Olipa mielenkiintoinen aihe! Kuinka voi karvoista puhuminen herättää näin paljon keskustelua :) Itse olen aina siloinen, kainalot, sääret ja reidet. Alapää on muuten karvaton pientä tupsua lukuunottamatta. Karvankasvuni on melko heikkoa, mutta ne muutamatkin tummat karvat siellä täällä saavat minulle epäsiistin olon. Muiden karvoilla ei ole minulle niinkään väliä, ainut mihin kiinnitän huomiota on, jos naisella rehottaa kainalokarvat topin alta (ja toki viikset naisilla herättävät ihmetystä). Kasvatin alapäähän tuossa miehettömänä aikana karvat takaisin enkä pitänyt näkemästäni, joten karvat saivat lähteä. Olen myös aiemmin pitänyt ehdottomasti miehistä, joilla on karvaton rinta ja siloposket jne. mutta nykyinen mies on karvainen eikä minua haittaa lainkaan, päinvastoin hän on varsin miehekäs :) Karvoista emme ole keskustelleet, mutta ei häneltä eikä muiltakaan miehiltä ole tullut ainakaan valituksia, päinvastoin. Enkä näe siinä mitään väärää, että samalla kun mielityn itseäni karvattomuudella siitä voi joku muukin nauttia :)

  23. 23

    Keltsu sanoo

    Minäkin olen sitä jo pitkään miettinyt, miksi ihmeessä nykyään naismalliin tuntuu kuuluvan se karvattomuus.

    Itse olen suomalaisella mittapuulla tumma, ja karvat sen mukaiset. Kainalot, sääret ja alakerta miltei mustaa karvoitusta.
    Kainalot tulee sheivattua jokaikinen suihkukerta, sääret silloin kun siltä tuntuu (ja näyttää). Alakertaa taas hurjasti harvemmin, lähinnä menkka-aikaa varten aina tulee siistittyä karvoitustansa. Ja kesäisin aina katsottua ettei karvoitus vilku bikinien alta.

    Käsikarvoitus tulee ajeltua silloin kun karvat alkavat häiritsemään, nytkin on varmaan puoli vuotta antanut niiden vain olla.

    Ainiin, ja ns. ”pornoviiva”! Tarkoittaen tätä häpykarvoituksesta navalle kulkeutuvaa karvajonoa. On aika tuskastuttavaa, kun sille alueelle kasvaa tummempaa ja pidempää karvaa. Tämähän on miehinen ominaisuus, joten sitä tuppaa häpeilemään.

    Koen karvanpoiston itselläni lopulta niin raivostuttavaksi ja aikaavieväksi hommaksi, että ihmetyttää todellakin, miksi sitä edes teen.

  24. 24

    mims sanoo

    Itselläni on atooppinen iho-oireyhtymä, joten sheivaaminen tai epilointi jättää jälkeensä ihan jäätävän kutinan muualla paitsi käsivarsissa. Down underin siistimiseen olenkin hankkinut miesten partakoneen, joka ei suuremmin tunnu vahingoittavan muutenkin herkkää ihoa sieltä ;)

    Varsinkin talvisin on turha edes unelmoida karvanpoistosta, koska paikat kutiavat jo muutenkin ilman kuivuuden takia. Kesällä mennään enemmän fiilisten mukaan raajakarvojen kanssa mutta useammin kuin kerran viikossa on jo ihan liikaa omalle hipiälleni..

  25. 25

    MiNi sanoo

    Itse ajelen sekä alapääni että kainalot ja säärikarvat. Joskus säärikarvat pääsee rehottamaan kun en jaksa aina ajella. Mielestäni karvaton vain on hygieenisempi ja seksikkäämpi :) Pidän siten itsestäni enemmän

  26. 26

    sanoo

    En nyt kommentoi omia karvavalintojani, mutta on pakko sanoa, että olen muutaman kerran törmännyt aivan ihmeelliseen sheivaamissyyllistämiseen. Että jos karvat ovat ”väärin”, niin joidenkin mielestä karvattomuus on puolestaan ”väärin”, koska se on alistumista markkinavoimille, miehisille pornografiafantasioille ja ylipäätään naisten alistamiselle. Itsenäinen nainen ei voi haluta ajaa karvojaan, vaan on automaattisesti aivopesun uhri, ja karvojaan ajamaton on jotenkin sankarillinen ja tiedostava. Sellanen raivostuttaa mua. :D

    Samaan syyllistämiskategoriaan toki kuuluu se molemminpuolinen nokittelu, että ”mä en halua näyttää pikkutytöltä jolla ei ole karvoja hyi ällöö” ja toisaalta ”mä en halua et mun karvoihini kerääntyy kaikkea paskaa haisemaan hyi ällöö”. Siis eikö voi vaan jokanen tehdä omat valintansa ja muut kunnioittaa niitä yrittämättä halventaa muiden valintoja? :D

  27. 27

    jeppis sanoo

    Mä vannon täysin sokeroinnin nimeen!! Karvat kasvaa hitaammin takaisin, harvemmin ja hennommin. Itse poistelen oikeastaan kaikki karvat koska se vaan tuntuu itselle paljon miellyttävämmältä.

  28. 28

    Au naturel? sanoo

    Hmm pakko kommentoida tähän tekstiin kun hain brassisokeroinnista tietoja.. kuulostaa kyllä niin kivuliaalta että ei kiitos :’D
    Itse olen niin vaalea etten stressaa säärikarvoistani ollenkaan, sheivailen kesällä tai erityistilaisuuteen jos jaksan ja muistan.. kainalokarvat lähtevät höylällä ja kulmakarvatkin ovat niin vaaleat että niitä nypin ehkä joskus silloin tällöin.. en itseasiassa edes tiedä, missä pinsettini tällä hetkellä ovat? Alapääkarvoja nypin siistimmäksi pidemmän aikaa mutta nyt se on vain jäänyt.. tuntisin itseni varmaan aika alastomaksi ilman mitään? Eikä menkatkaan enää vaikuta asiaan sillä käytän kuukuppia, enkä hautovia siteitä…
    Eniten stressiä aiheuttaa vaaleat hiushapsut otsassa, en tajua miten meikäläisen ihusraja on aivan messed up :’D

  29. 29

    bandagirlx3 sanoo

    Kulmakarvat: En ole IKINÄ nyppinyt niitä
    Sääret: Sheivailen vähintään kerran viikossa, talvella en juuri lainkaan
    Kainalot: Sheivaan kerran viikossa
    Alakerta: Annan rehottaa :D

  30. 30

    hellin sanoo

    Tuli tuosta historiasta mieleen, kun juuri luin kirjan arkielämästä antiikin Roomassa ja olen tämän muistakin kirjoista lukenut: kylpylöissä oli henkilökuntaa/orjia, joiden tehtävänä oli asiakkaiden karvojen poisto.

  31. 31

    raakel sanoo

    Hyvä aihe & kirjoitus!!

    Olen teini-iästä lähtien tuntenut suurta painetta pitää kehoni karvoitus tietynlaisena. Tästä syytän TV:n, mainosten ja muun mediamaailman väkivalloin ihmisiin runnomia aivopesutarinoita siitä, minkälainen ihmisenä oleminen ja itseilmaisu on tässä maailmassa hyväksyttävää. Olen siis sheivannut ja epiloinut vähintäänkin kainaloni ja sääreni neuroottisen säännöllisesti ja tarkasti kohta kymmenen vuoden ajan.

    Havahduin karva-ahdistukseeni puolisen vuotta sitten. Päätin, etten enää todellakaan aio käyttää yhtään energiaa tämän ulkoa päin annetun typerän ja turhan karvattomuuden tarpeen tyydyttämiseen. Koska siis mitähän v*ttua nyt oikeesti.

    Tällä hetkellä sääret ja kainalot luonnontilassa. Feels good man. Alaosastoa sheivaan tarpeen mukaan, koska seksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.