Draamaa à la Seglinge

Seglinge.

Pikkuinen saari Kumlingen kunnassa, Ahvenanmaan itäisessä saaristossa.

Kuka aavistaisi mitä traumoja tämäkin paikka voi jollekulle aiheuttaa.

Seglinge__3

Asukasluku: 40. Tai melkein, seglingeläisten mukaan.

”Olisi helppoa esitellä jokainen seglingeläinen, meitä ympärivuotisia asukkaita on nimittäin vain vajaat 40. Pääset tutustumaan meihin vierailullasi saarellamme. Tapaat meidät kaupassa, venesatamassa, jalkapallokentällä ja uimarannalla sekä kyläteillä. Tule juttelemaan niin saat kuulla enemmän elämästämme Seglingessä. Neljä meistä on lapsia, yhdeksän työikäisiä ja puolet eläkeläisiä.”

Näin kerrotaan Seglingen kotisivulla. Voiko taas muuta sanoa kuin sympaattista.

Ahvenanmaalaisista työkavereistani peräti kaksi on Seglingestä. Toisen heistä kynnenkasvatusprojektia ihasteltiin viime kesänä ;)

Onko Seglingessä jotain nähtävää? Kannattaako siellä käydä? kysyin työkavereiltani.

”Javisst, javisst!”

”Det finns ju en jätte fin naturstig där”, sain kuulla. Siellä on hieno luontopolku. ”Hela 7 km lång. Den måste ni gå! Du som tycker om att vandra”.

Luontopolku esitettiin minulle niin upeana kohteena että sinnehän oli päästävä.

Viime lauantaina teimme retken Seglingeen.

Seglinge__1

Matka Maarianhaminasta kestää lyhimmillään 2,5 tuntia. Ensin tunnin ajomatka Hummelvikin satamaan Vårdöön ja sieltä 1,5 tunnin lauttamatka Kumlingeen. Saanen muuten suositella kaikille kotiseutumuseoiden ystäville jäämistä ensimmäisellä pysäkillä Enklingessä, josta löytyy mielestäni todellinen kätketty helmi – Hermasin museotila, laatuaan Suomen viimeinen täysin säilynyt, alkuperäisellä paikallaan sijaitseva  museotila. Kävin siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä ja paikka on aivan äärettömän kiinnostava.

Seglinge sijaitsee todellakin ”off the beaten track”. Kumlingen pääsarelle saavuttuaan on vielä ajettava saaren halki (noin 15 minuutin matka) ja otettava lossi Seglingeen (ylitys noin 10 minuuttia).

Vihdoin perillä!

Seglinge__2

Pilvisenä alkanut päivä alkoi kirkastua ja pilvet väistyivät. Katoimme picnic-lounaan tienpientareelle mitä idyllisimmän maalaismaiseman keskelle, lähelle vaelluspolun starttia. Ah. Harmaan viikon jälkeen tuntui vihdoin kesäiseltä, vaikka ilmassa oli edelleen koleutta.

Ravittuina lähdimme taittamaan luontopolkua. Me = minä, äiti ja Mr. Karkkipäivä.

Reitti alkoi kallioisena aavoissa maisemissa. Tulee ihan mieleen Lappi, äiti totesi.

Seglinge__IMG_2359

Seglinge_IMG_2367

Noin kilometrin jälkeen polku sukelsi metsäisemmälle osuudelle. Polku kulki paikoin tiheässä, korkeassa kasvillisuudessa. Tässä vaiheessa katsoin tarpeelliseksi muistuttaa parempaa puoliskoani saarimaakunnan huomattavan suuresta punkkipopulaatiosta, minkä vuoksi punkkiystävällisessä maastossa liikkuessa pitkälahkeiset housut ovat shortseja parempi idea. Äiti ja minä olimme ennakoineet punkkimaaston mahdollisuuden ja lähteneet pitkälahkeisessa. Armas kultaseni ei.

”Nyt on kesä. Silloin pidetään shortseja”.

Niin tietysti.

Emme ehtineet patikoida metsäosuuden jälkeen montaakaan minuuttia, kun misterin koivesta löytyi punkkivälitarkastuksen yhteydessä ensimmäinen punkki. Se ei ollut vielä kiinnittynyt, punkit vaeltavat iholla usein hyvänkin tovin ennen pureutumista.

Seurasi miehen pään sisäinen lyhyt neuvottelu. Punkit eivät kuulu asioihin, joita tämä muuten Kylmäpäinen Mies hyväksyisi. Tai kestäisi. Lappi-kokemus viime kesältä viimeistään osoitti, missä tämän karpaasin raja kulkee. Hyönteiset. Niillä lähtee miehen järki.

Uhattuaan jo kääntyä takaisin, mies vaihtoi kuitenkin lopulta shortsit pitkälahkeisiin. Jotka hän sentään oli jollain viisaudella pakannut mukaansa.

Seglinge_IMG_2372

idSeglinge_IMG_239

Reitti jatkui kohti Seglingen tunnettuja hiidenkirnuja, ja pian olimme saavuttaneet rannan. Ihailimme hetken kimaltavaa merta aurinkoisilla kallioilla.

Se oli patikan viimeinen rauhallisessa tunnelmassa vietetty hetki.

Matka jatkui rantaviivaa seuraillen. Polku katosi tässä vaiheessa kokonaan, ja reitti kulki muutaman kymmenen metriä todella tiheässä rantakasvillisuudessa. Pusikossa, totuudenmukaisesti ilmaistuna. Heinikkoa oli melkein vyötäröön saakka ja matalien puiden oksat viistivät hiuksia ja kasvoja.

Päästyämme pusikko-osuuden toiselle puolelle, oli punkkitarkastuksen tulos odotettavissa.

Tässä vaiheessa voin kertoa, ettei minulla kaikkina Ahvenanmaan vuosinani ole kertaakaan ollut punkkia. Toisillakin olen nähnyt niitä vain muutaman kerran. Olen kai ollut harvinaisen onnekas.

Nyt niitä oli kengissä ja housunlahkeissa kauttaaltaan.

Vaikka ällötti ja inhotti ihan hirveästi, istuin rauhallisesti kallion reunalle nyppimään ja ravistelemaan pikkupetoja irti. Oikeasti pelkään punkkeja jopa aika hysteerisestikin, mutta jotenkin onnistuin pitämään hermot kasassa ja pään viileänä.

Seglinge_IMG_2398_2

Takanani oli meneillään vähemmän rauhallinen näytös. Mies kiroili ja repi housuja jalastaan raportoiden, että ”Näitä on mun lahkeissa ainakin joku kaksikymmentä”.

Äiti puolestaan istui tyynenä kauempana, ilmeisen epäuskoisena punkkien laumahyökkäyksestä. Ei näyttänyt olevan kiirettää suorittaa tarkistustoimenpiteitä. ”Joojoo..!!” sieltä kuului kun komensin rouvaa kiltisti vetämään sääret paljaiksi.

Seglinge_IMG_2400

Vaikka hysteria on tarpeetonta, on punkkeihin painava syy suhtautua vakavasti. Borrelioosi ja Kumlingen tauti eivät ole leikin asioita.

Mies oli Kevon hyttysinvaasion tavoin lähes hajoamispisteessä.

”%¤#&@ mä en ala jonkun luontopolun takia ottamaan borrelioosiriskiä ¤@£$&# jos tällaisesta seuraisi joku sairaus niin en antaisi ikinä itselleni anteeksi #@!&#¤”

Ymmärsin häntä.

Punkkien valtaamat housut lensivät kallioon ja hetken vaikutti siltä että siihen ne myös jäisivät. Sammareiden saumoissa mahdollisesti vielä lymyilevät ryömijät etoivat miestä niin, että hän mietti olisiko parempi kävellä loppumatka kalsareissa ja nyppiä punkkiliftarit suoraan iholta.

Seglinge_IMG_2407

Lopulta tilanne rauhoittui.

Housut oli ravisteltu, sukat käännelty ylösalaisin, kengännauhat irroteltu. (Minulla oli kengännauhoissa ainakin viisi punkkia.)

Mies puki housut takaisin jalkaan.

Jatkoimme polkua hiljaisina ja erilaisen tunnelman vallassa. Punkkivälikohtaus sai minut mietteliääksi.

Seglinge_4

Ympärillä levittäytyi edelleen mitä kaunein luonto; auringossa kylpeviä kallioita, kallioista metsää, kimaltava aava ja sininen taivas. Reitti kulki kiistatta upeissa maisemissa, työkaverini oli aivan oikeassa. Silti niinkin vähäpätöisen tuntuisella asialla kuin hyönteisellä oli valta varjostaa elämys. En voi väittää, että olisimme enää pystyneet kulkemaan levollisina. Jokainen pysähtyi hinkkaamaan sääriään jokaisen puskaosuuden jälkeen. Silmin havaittuja punkkeja riitti vielä loppureitilläkin. Toisissa olosuhteissa Seglingen luontopolku olisi ollut parhaita luontoelämyksiä mitä olen kokenut.

Oliko reaktiomme ylimitoitettu? En tiedä. Ehkä olisi riittänyt, että olisimme tehneet huolellisen tarkastuksen vasta reitin lopussa. Arpapeliähän se on. Vaelluspolun kävelyyn meni noin kolme tuntia. Siinä ajassa punkit joko ehtivät pureutua ihoon tai eivät. Riippuu varmaan ihan punkin fiiliksistä. Haukkaanko nyt vai ryöminkö vielä mehevämpään kohtaan? Itseäni ei kiinnostanut osallistua tällaisiin arpajaisiin.

*

Kuudelta olimme takaisin Kumlingen satamassa. Taksivene haki meidät Bärön pikku-saarella sijaitsevaan Glada Laxen- ravintolaan, jonne pääsee vain omalla veneellä tai tilaamalla ennakkoon kuljetuksen pöytävarauksen yhteydessä.

Seglinge_IMG_2447

Illallisen saapuessa pöytään alkoivat ”punkkipolun” kauhut laimentua. Olihan tämä nyt kuitenkin ollut tosi kiva päivä. Ehkä koko punkkikohtaukselle voisi myöhemmin vain nauraa.

Mieskin oli säyseänä. Toivon aina että Mr. Karkkipäivä, joka ei suinkaan ole ollut mikään suuri Ahvenanmaa-fani, saisi täällä käydessään positiivisia kokemuksia ja hänestä olisi kiva tulla uudestaan. Nyt olin tietämättäni vienyt hänet pahimpaan hyönteispainajaiseen.

”Noo, se oli tilanteen mukainen spontaani reaktio”, mies sanoi. Sävystä päättelin, että mies alkoi jo toipua.

Päivän viimeinen lautta Kumlingesta toi meidät Vårdöön kymmeneltä. Pitkä päivä.

Kotona Maarianhaminassa teimme vielä perusteellisen punkki-ratsauksen, ja kuka olikaan onnistunut voittamaan punkkilotossa  ellei ”Ei-ne-minuun-tartu” äiti.

Päivä päättyi minun taistellessa yökötystä irti poltetun nuppineulan pään ja hiuspinnin avulla. Hemmetin huono hetki unohtaa pinsetit toiseen kotiin. En tiedä onko monellekaan teistä punkin poisto tuttua hommaa, mutta se ei todellakaan ole helppoa ilman asianmukaisia välineitä.

Misterinkin nivusista löytyi vielä yksi, mutta kuollut ja ei-porautunut.

Voin vain jäädä arvailemaan mitkä traumat tästä äijälle jää.

(Itse säästyin kiinnittyneiltä peijakkailta.)

Huohhh.

The Seglinge Experience.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Heidi sanoo

    Huh, mäkin pelkään punkkeja hysteerisesti – tosin niin hysteerisesti, että välttelen kokonaan menemästä pusikkoon varsinkaan punkkialueilla. Juhannuksen vietin ensimmäistä kertaa Turun saaristossa ja sielläkin jatkuvasti syynäsin mun jalkoja :D Mutta ei mulla oo koskaan punkkia ollut enkä ole muillakaan sellaista nähnyt.

    Aiheesta kukkaruukkuun, tästä blogista sain aikoinaan idean yhdistää kemian yliopistotutkinto ja estenomin tutkinto, jotta pääsisin kosmetiikkakemistin töihin :D Ja nyt viimein toteutin sen eli syksyllä alkaa estenomin opinnot. Kemiaahan olen jo yliopistossa lukenut ja se jatkuu yhtäaikaa noiden estenomin opintojen kanssa.

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Wau, mahtavaa Heidi! :) Kohta voit korjailla mua kaikissa väärin menneissä ainesosajutuissa! :D ^_^

      Ja hei – sit kun sä oot kosmetiikkakemisti niin lupaat NIIN ottaa mut vierailulle sun duuniin ;) Näen jo silmissäni osan Henkilökuva-sarjassani; ”Karkkipäivän lukija, kosmetiikkakemisti Heidi” :) :)

      • 1.1.1

        Heidi sanoo

        Todennäköisesti valmistuminen on ajankohtaista korkeintaan kolmen vuoden päästä mutta mä NIIN lupaan ottaa sut vierailulle!! :D

  2. 3

    sm sanoo

    Kyllähän tilamuseoita löytyy ainakin Manner-Suomesta vaikka millä mitalla! Esimerkiksi Kangasniemeltä ja Juvalta. :)

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Löytyy löytyy, tottakai :) Mutta Hermas on ainoa täysin säilynyt kokonaisuus jossa kaikki rakennuksetkin ovat alkuperäisillä paikoillaan :) Tai näin meille ainakin Hermasissa kerrottiin. Useimmissa kotiseutumuseoissa/museotiloilla rakennuksia on tuotu paikalle muualta. Esimerkiksi vaikka Kuopion Korttelimuseo, Huovilan Puisto Kärkölässä ja Jan Karlsgården Kastelholmassa.

  3. 4

    Mari sanoo

    Siis apua, ihan hirveä tilanne ja ihan varmasti tunnelma lässähtää tommoisesta!

    … mutta siitä huolimatta olen varma, että nauratte tuolle vielä joskus :D Mua ainakin hymyilytti jo nyt loistava misteri-demonstraatio.

    • 4.1

      Sanni sanoo

      siitä huolimatta olen varma, että nauratte tuolle vielä joskus :D

      Varmasti :) …jos vain äidille ei ilmesty mitään punaisia rinkuloita…Rentoudun kunnolla varmaan vasta viikkojen päästä kun todennäköisyysaika rinkuloille on umpeutunut…

  4. 5

    Kattis sanoo

    Suomen saaristo on kesällä aivan upea, mutta punkit… Pelkään siis aivan kuollakseni noita vastenmielisiä ja vaarallisia otuksia!! En muista että lapsuudessa punkeista olisi mitään varoteltu – onkohan populaatio räjähtänyt käsiin vai tietoisuus vain lisääntynyt.
    Siellä riskialueella kun asustat, niin oletko ajatellut rokotteen ottamista puutiaisaivokuumetta vastaan? Itseä kovasti houkuttelisi, koska nyt tuntuu että pelko haittaa kesästä nauttimista. Borrelioosilta ei harmi vaan pysty suojautumaan – odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun toimiva rokote tulee markkinoille!
    Kylläpäs sitä ihminen tuntee itsensä mitättömäksi kun pikkuriikkinen hämähäkkieläin on näin pelottava ja suuri uhka omalle hyvinvoinnille :D

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Siellä riskialueella kun asustat, niin oletko ajatellut rokotteen ottamista puutiaisaivokuumetta vastaan?

      Kaikki Ahvenanmaalla asuvat saivat ilmaisen rokotteen joitain vuosia sitten, myös minä. Mutta kävi niin tyhmästi että…. unohdin ottaa rokotuksen kolmannen osan :( Rokotus on siis 3-osainen. Osien välillä on pitkä aika, muistaakseni jopa puoli vuotta. Jotenkin se kolmas osuus jäi ottamatta :( Pikkuisen harmittaa. Olen kyllä miettinyt että pitäisi kysyä ÅHS:ltä onko noista kahdesta mitään hyötyä vai pitäisikö rokotus ottaa kokonaan uudestaan kun kolmas annos jäi saamatta.

  5. 6

    Mia sanoo

    Hahah apua, ei varmaan sais nauraa mutta mä nauroin täällä vedet silmissä :D (Ja okei, samalla kutitin päänahkaa ja kaikkea kun eläydyin tähän niin kovasti.) En vaan osaa kuvitella Mr. Karkkipäivää sekoilemassa punkeista, hehe.

    Mä kävin kerran (siis yhden kerran) Ruissalossa lenkillä ja viikko sen jälkeen löysin jalasta punkin. Hysteerinen huutokohtaus + antibiootit siitä seuras + elämäni kamalin olo. Ei punkista vaan siitä, että kyseinen antibiootti aiheutti allergisen reaktion. Tiputukseen mentiin ja sitä rataa, joten enpä mäkään punkkeja niin lämmöllä ajattele. :)

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Voi eiii mikä tarina sullakin…! ^_^ :D

      Mua on kanssa kutittanut, siis psykologisesti kutittanut, viime viikonlopusta saakka. Päänahassa ja ympäri kroppaa tuntuu koko ajan sellaista (kuvitteellista) vipellystä… Aika ajoin tunne on niin voimakas että pitää mennä peilin eteen haromaan hiuksia ja syynäämään päänahkaa…

  6. 7

    Arlene sanoo

    Hyi, hyi hyi hyi ja hyi!
    Taidan olla ötökkäkammoinen. Mutta kaikkein ällöttävimpiä öttiäisiä on kyllä punkit. Ymmärrän Misterin reaktion aivan täysin :D Olen erittäin tyytyväinen asuessani kaupungissa ja joksus kun maalle täytyy vaivautua, niin pysyn kaukana ruohikosta.

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Mutta kaikkein ällöttävimpiä öttiäisiä on kyllä punkit.

      Samaa mieltä. Lapsesta saakka olen kammonnut punkkeja enemmän kuin suunnilleen mitään muuta.

  7. 8

    Eloveena sanoo

    Ilmeisesti oltiin onnekkaita punkkien suhteen viime kesän saaristo + Ahvenanmaa pyöräilyretkellä. Vaikka telttapaikat olivat aika pöheikössäkin välillä, niin silti ei yhtään punkkia tarttunut kehenkään. Onneksi!
    Kivalta kuulosti muuten tuo teidän retki. Ehkä itsekin pääsen tänä kesänä taas niihin maisemiin!

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Punkithan eivät ”tykkää” kaikista yhtä paljon, samaan tapaan kuin esim. mäkäräiset. Luulen, että sekin voi olla syy, miksi olen välttynyt punkinpuremilta kaikkina vuosina (ja kenties tekin telttaretkellänne :)). Mäkäräisetkään eivät minusta oikein piitanneet Lapissa, mutta kiusasivat miestä sitäkin enemmän.

  8. 9

    Sari sanoo

    Voi eiii… cliffhanger toi heti mieleen punkit, mutta en olisi arvannut ihan tällaista koettelemusta! Punkkihysteerikko ilmoittautuu. Mä en enää mene edes (pääkaupunkiseudulla, kaupungissa) nurmikon läpi tarkastamatta heti sen jälkeen kinttujani. En ole ihan varma, minkä kokoinen punkki edes on (en ole koskaan tietääkseni nähnyt punkkia), mutta jos näen jonkin epämääräisen pistemäisen roskan iholla, tarkastan sen vaikka luupilla jos ei muu auta :D Kuvauksesi perusteella ne taitavat kuitenkin olla sellaisia, että ne tunnistaa paljaalla silmälläkin. Inhottavaa, että noin kaunis paikka on pilattu viheliäisillä verenimijöillä!

    • 9.1

      Sanni sanoo

      En ole ihan varma, minkä kokoinen punkki edes on

      Pienimmät eli nymfikokoiset (vauvapunkit) ovat niin pieniä, että niitä hädin tuskin havaitsee, siis alle puoli milliä :/ Suurin osa tautitartunnoista tuleekin niiden kautta, kun niitä on monesti lähes mahdoton havaita. Näyttävät vain pisteeltä iholla, jos siltäkään.

      Aikuisikäiset punkit huomaa kyllä kun kunnolla katsoo, ne ovat 2-3mm pituisia.

      Vastakiinnittynyt punkki on litteä ja siksi huomaamattomampi, mutta verta imenyt pullistuu sellaiseksi ällöttäväksi palluraksi ja siinä vaiheessa punki yleensä viimeistään huomaa.

      • 9.1.1

        Sari sanoo

        Kiitos tuskaa lisäävästä mutta havainnollisesta lisätietoiskusta. Pysyn kaupungissa. Tiukasti asfaltilla.

  9. 10

    linpukka sanoo

    Huhhuh, kuulosti ihan painajaismaiselta! Itse pelkään kanssa ihan hirveästi punkkeja, ennen niin rentouttavat mökkiviikonloputkin on vaihtuneet harhaluuloisiin punkin syynäämisiin joka toinen hetki. :D Inhottavaa, ahdistavaa. Meillä oli keväämmällä aikeissa ottaa koirakin kun edesmenneestä ystävästä on jo aikaa, mutta haaveeksi jää. En uskalla punkkien takia ottaa. Eikö joku vois keksiä jonkun toimivan sotasuunnitelman niitä pirulaisia vastaan?

  10. 11

    sanoo

    Lasteni isovanhemmilla on mökki Seglingessä joten ahmin jutun innolla. Lienee tarpeetonta mainita, että ex-appeni on sairastanut borrelioosin:D :P

  11. 12

    sanoo

    Täällä maailmankolkassa missä asustan on punkkeja joka puskassa ja järjetön määrä tietysti. Ei tarvitse kuin haisunäädän kävellä pihan poikki, niin on tuonut pihaan punkkeja. Puhumattakaan peurasta tai karhusta. Eka vuosi meni hysteriassa, toka vuonna ostettiin myrkyt pihaan ja nähtiin koko vuonna vain viisi punkkia iholla, joka on vähän, koska pahimmillaan olen irrottanut viisi punkkia muksusta kerralla. Nyt kolmantena vuonna olen nähnyt kaksi punkkia, toinen niin pieni, että hyvä kun silmillä erotti ja toinen olikin komeamman kokoinen.
    Täällä kun asuu, niin on oppinut pitämään pinsettejä vähän joka paikassa, käsilaukussa, autossa, ympäritaloa jne.
    En tiedä miten aivokuume tarttuu, mutta täkäläiset punkit kantavat Lymen-tautia ja se kuulemma tarttuu vasta jos punkki on ollut ihossa yli 24 tuntia, eli tarkistan jokaisen vain iltaisin ja kesällä jokainen ottaa suihkun joka ilta, koska sillä saa myös vaeltavat punkit pois.
    Punkit on oikeastaan ainoa syy, miksi haluaisin muuttaa tältä alueelta pois, niitä vastaan taistelu kun on mahdotonta. Seuraavalle reissulle suosittelen hieromaan sukkien varteen esim. teatree- tai peppermint-öljyä. Niistä ne vihuliaiset ei tykkää yhtään.

  12. 13

    LillyLollo sanoo

    Inhoan punkkeja! Parhaiten ne saa pois tavallisilla pinseteillä tai sormin. Ne erityiset punkkipihdit on aivan höpöhöpö tuote.

  13. 14

    Superb sanoo

    I feel you!! Ötököillä on ihan tajuton valta mieleen. Viime syksynä menin ”rentoutumaan” sienimetsälle, mutta ensimmäisen hirvikärpäsen nähtyä valtasi suunnaton ahdistus, paniikki ja mitä vielä. Ja nehän ei edes levitä mitään tauteja :D autoon päästyä sitä miettii että oikeasti, se on pieni _kärpänen_ ja pystyy silti aiheuttamaan tuollaista :D

  14. 15

    Punkkikammo sanoo

    Mulla todettiin viikko sitten borrelioosi. Kaksi kuukautta olen kärsinyt mitä oudoimmista oireista. Monien eri lääkärien tutkimusten jälkeen vihdoin yksi lääkäri alkoi epäillä borrelioosia. Ja sehän sieltä verikokeesta sitten paljastuikin. Oudointahan tässä hommassa on se että yhtäkään punkkia em ole ihollani (tai missään muuallakaan) nähnyt, eikä myöskään mitään ihomuutosta. Nyt olen suonensisäisellä antibiootti kuurilla joka toivottavasti tehoaa. Lääkärin mukaan oikein huonolla tuurilla borrelioosi voi tartua pelkästä punkin raapaisusta.

    Tämmönen vuodatus nyt kun punkeista tuli puhetta :D

    • 15.1

      Nimetön sanoo

      Kääk! Millaisista oireista olet kärsinyt? Vainoharhaisuus iskee… :/

    • 15.2

      Sanni sanoo

      Voi ei, tosi ikävää :/

      Oudointahan tässä hommassa on se että yhtäkään punkkia em ole ihollani (tai missään muuallakaan) nähnyt, eikä myöskään mitään ihomuutosta.

      Tartunnat tulevat useimmiten nymfikokoisten (eli nuorten) punkkien kautta. Ne ovat niin pikkuruisia, alle puoli milliä, että jäävät usein havaitsematta. Ja kun itse puraisukaan tai imeminen ei aina tunnu iholla miltään, niin moni punkin purema voi jäädä huomaamatta. :/ Sinun kohdallasi on ehkä käynyt näin..?

      Toivottavasti paranet kokonaan, krya på dig!

  15. 16

    maria sanoo

    Yäääk. Asutaan punkkialueella ja olen nähnyt eläissäni tasan kaksi – toinen oli kajakin päällä saaristossa ja toinen kipitteli käsivarttani pitkin kun olin käynyt puskapissalla. Tuota samanlaista kammohyökkäystä odotellessa… Onneksi punkkirokote antoi semmoisen hiukka valheellisen fiiliksen että olen immuuni niille, niin ei tule miettineeksi ulkona Niitä!

    • 16.1

      Sanni sanoo

      Rokote auttaa vain TBE:tä eli Kumlingen tautia vastaan, mutta ei valitettavasti borrelioosia :/

  16. 17

    Copper sanoo

    Hyvä vinkki punkin irroittamiseen, kun pihdit on jäänyt kotiin: solmi ohut lanka(ompelulanka) tiukasti punkin ympärille, mahdollisimman lähelle ihoa. Kiristä tiukaksi ja vedä molemmista päistä!

    Tämä tietenkin vaatii sen että on sitä lankaa jossakin :)

      • 17.1.1

        sanoo

        Mä poistin koirasta kerran punkin hiuspinnillä (sellanen perus nutturapinni). Pinnin päät haralleen ja punkin ympärille nii et se jää litistyksiin väliin, sit pyöritetään pinniä ympäri kunnes punkki irtoaa. Toimii ihan samalla periaatteella kun punkkipihdit.

      • 17.1.2

        Copper sanoo

        Siis tarkoitus ei ole katkaista sitä punkkia kiristämällä solmua sen ”kaulan” ympärille, vaan vetää punkki kokonaisena ulos :) Tuo naru on vaan itselläni (tai koirallani) toiminut parhaiten ihan pieniin, vasta kiinnittyneisiin (litteisiin) punkkeihin, kun ne pihdit on usein tarkoitettu semmosille jo verta imeneille, pulleille punkeille ja ne litteämmät vaan sujahtavat niistä läpi.

      • 17.1.3

        Sanni sanoo

        Katkaisee punkin kaulan, jolloin pää jää ihon sisään. Tulehdusriski.

        Minä taas luin Punkki.netistä, ettei imukärsän jääminen ihoon aiheuta infektioriskiä, koska kärsä ei sisällä bakteereita:

        http://www.punkki.net/kysy.html#5

        • 17.1.3.1

          Auruanmami sanoo

          Tarkennan.

          5. Mitä pitäisi tehdä, jos punkin imukärsä katkeaa yritettäessä irrottaa sitä?

          ’Imukärsän kappale ei sisällä borreliabakteereita eikä infektioriskin kannalta ole merkitystä., jos imukärsä katkeaa ja jää ihoon. Kuitenkin se voi aiheuttaa pitkäaikaista ärsytyskutinaa, jonka vuoksi joskus jopa joudutaan kirurgisesti poistamaan kyseinen kohta. Tällaiseen poistoon soveltuu periaatteessa ns. ihostanssi, jolla lääkäri saa helposti poistettua pienen sylinterin muotoisen kappaleen.’ (kopioitu punkki.net:stä)

          Eli siis tulehdusriski tulee nimenomaan siitä ’vierasesineen’ jäämisestä ihon alle.
          Kutina -> Raapiminen -> ihon rikkoutuminen -> bakteerien pääsy ihon alle.
          En siis tarkoittanut spesifisti borrelioositulehdusriskiä.

  17. 18

    Annikka sanoo

    Kiva kun kävitte Seglingessä! Toi vaellusreitti on tosi kiva. Me käytiin juhannusviikolla hiidenkirnuilla laiskana veneellä. Oltiin just viime viikonloppu pois täältä, mutta muuten lähes koko kesä Seglingessä vietetään. Mieheni isoisä on saarelta kotoisin ja appivanhempieni entinen mökki on nyt meidän käytössä. Tää on vaan niin mahtava paikka; upeat maisemat merelle ja iltaisin näkyy Ruotsin laivat. Täällä on myös lähes takuuvarma aurinko :D Ja kesällä syödään kalaa joka päivä, yleensä savustettuna. Itse olin saarelle ekaa kertaa 20 vuotta sitten ja aluksi meni monta vuotta ennenkuin punkit löysivät minut. Nyt punkit ovat jokapäiväistä elämää. Jos tarvii pitkiä lahkeita, niin käytän valkoisia housuja, niistä punkit erottuu parhaiten. Mutta muuten paljaalta iholta ne erottaa helpommin kuin vaatteista. Jos käyttää peittäviä vaatteita, niin niissä ne punkit sitten lymyilevät ja siirtyvät iholle myöhemmin. Helpoimmin punkit saa poistettua ihan kynsillä nyppäsemällä, toki pinsettejä voi halutessaan käyttää, mutta itse koen ne hankalammaksi. Oletko taas Maarianhaminassa kesätöissä?

    • 18.1

      Sanni sanoo

      Hei Annikka!

      Juu, olen taas Maarianhaminassa kesätöissä :) Tuttuun tapaan :) Vielä ensi viikko, ja sitten kirmaan lomalle.

      Onpa hauska kuulla että lukijoidenkin joukossa on Seglingen tuntevia, ja vieläpä siellä aikaa viettäviä :) Kyseessä on kuitenkin niin pikkuinen paikka että ei ole mitenkään hurjan todennäköistä että koskaan törmää ihmiseen joka tietää Seglingen, puhumattakaan siitä että olisi jopa käynyt siellä :) Silti täälläkin komenteissa on muutamakin Seglinge-kytköksen omaava..! :) En olisi odottanut..! :) ^_^

      Ihanaa kesänjatkoa teille sinne saariparatiisiin ja tsemppiä punkkiarkeen! Voin kyllä kuvitella että ulkosaaristossa ja maalla elävät tottuvat niihin ja niiden nyppimisestä tulee ihan arkipäivää. Me cityihmiset olemme tällaisia hysteerikkoja….

  18. 19

    Tiia sanoo

    Mä en sitten vissiin ole niin cityihminen, vaikka aina olen kaupungissa asunut. No, mulla on koiria ja liikun niiden kanssa metsässä joka päivä. Siellä törmää kaikenlaisiin eläimiin hirvistä hirvikärpäsiin ja kaiken kokoisiin niiden väliltä. En nyt itsekään niin kamalasti ötököistä perusta, mutta ei eläimistä oikein voi niiden luonnollisessa elinympäristössä niin kamalasti hysterisoida. Luonnossa liikkumisessa on kuitenkin niin paljon positiivisia puolia, että niiden vähemmän kivojen kanssa on vain elettävä.

    Mitään saariston veroista punkkialuettahan tämä Pirkanmaa ei ole, mutta peuroja on paljon ja ne levittävät punkkeja. Koirista löytyy punkkeja toisinaan (itsestäni en ole ikinä löytänyt kiinni olevaa, irrallaan juoksevia joskus). Mä en ymmärrä ihmisten ihmeellisiä kikkakolmosia niiden irroitteluun. Ainakin apteekista saa kunnollisia punkkipihtejä ja niillä saa punkin irti kahdessa sekunnissa. Omasta mielestäni parhaat ovat sellaiset kynämalliset muoviset, joiden leuoissa on pieni reikä, mikä lukitaan punkin pään ympärille. Itselläni kulkevat kesällä aina mukana pesupussissa esim mökille ja reissuun jne.

    Borrelioosi/Lymen tauti, jotka ovat siis yksi ja sama asia, vaativat tarttuakseen punkin kiinnittymistä ihoon ja sen olemista kiinnittyneenä noin vuorokauden. Aikuisen punkin kyllä tuntee/löytää/huomaa helposti joten tartuntariski niistä on melko mitätön. Äidilläsi tuskin on mitään hätää…

    Ps.Hirvikärpäset ovat saatanasta, mutta niitä on helppo välttää, kun välttää hirvien kulkureittejä. Nehän eivät minnekään pitkälle lehottele, vaikka jonkun verran lentää osaavatkin.

    • 19.1

      Tiia sanoo

      (hirvikärpäset siis. Hirvet tietääkseni lentelevät vielä vähemmän:D)

    • 19.2

      Tiia sanoo

      Ja kappas. Juuri kun pääsin sanomasta ”itsestäni en ole ikinä löytänyt punkkia” niin vain löysin eilen illalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

        • 19.2.1.1

          Tiia sanoo

          Juu kyllä oli. Ja varmaan ihan hyvän aikaa ollakin! Oli selässä, siksi en varmaan ollut heti huomannut. Mies sankarillisesti pelasti minut ja irrotti sen (punkkipihdeillä). Sen jälkeen siis, kun olin ensin keskellä yötä rymistellyt makkariin, räväyttänyt valot päälle ja ravistellut äijän höyhensaarilta vertahyytävällä ”mussa on punkki!!!”-huudolla. Otti asian aika rauhallisesti:D Mutta ei kuulemma ollut aiemmin edes tajunnut, että ne voivat tarttua ihmisiinkin…

          Just saman päivänä laitoin koirille uudet punkkiaineet, kun mietin edellisistä olevan jo sen verran aikaa. Hyvin mietitty, pari päivää myöhässä vaan. Koirasta se varmaan itseeni on tarttunut. Ehkäpä tuosta puolisalaa sängyssä nukkuvasta pikkukoirasta…

          • 19.2.1.1.1

            Sanni sanoo

            Miten sä huomasit sen kun oli selässä..? Alkoiko kutittaa..?

            Minkäs takia muuten eläimet voi käyttää noita punkkimyrkkyjä mutta ihmiset ei…?

            • 19.2.1.1.1.1

              -m- sanoo

              Meidän elukalle on syötetty Bravecto, 12 vk kestävä myrkky joka aiheuttaa sen että kiinnittynyt punkki kuivuu ja tippuu pois. Auttaa siis borelioosivaaraan, vaan ei aivokuumevaaraan. Olispa ihmisillekin tollanen myrkky, söisin heti!

    • 19.3

      Sanni sanoo

      Borrelioosi/Lymen tauti, jotka ovat siis yksi ja sama asia, vaativat tarttuakseen punkin kiinnittymistä ihoon ja sen olemista kiinnittyneenä noin vuorokauden.

      Tähän unohtui kommentoida että Kumlingen tauti, joka siis tosin on Lymeä/borrelioosia harvinaisempi mutta vakavampi, voi tarttua lyhyenkin kiinnittymisen seurauksena. Käsittääkseni tartuntaan riittää, että punkki lävistää kudoksen. Tuo Kumlingen tauti minua siis enemmän huolestuttaa, olkoonkin kuinka harvinainen. Sitä kun on huolestumaan taipuvainen luonne niin minkäs mahtaa… :/

      • 19.3.1

        Tiia sanoo

        No mä pelkään nyt varmaan sitten molempia:D

        Tosin ymmärtääkseni taudit ovat yleisempiä rannikolla ja saaristossa.

        Ja nyt ainakin tiedän, että minussa on ollut punkki, jos tulee jotain epämääräisiä oireita. Usein kai ongelmaksi muodostuu diagnosointi, kun henkilö ei tiedä tulleensa purruksi ja saa epämääräisiä kuume ymv oireita…

  19. 20

    Tee sanoo

    Ei ollut vaikea arvata kommenttien sisältöä, kun kyseessä on punkit. Itse juttu oli mielestäni ihan asiallinen ja itsekin olisin tuosta punkkien määrästä jo vähän hätkähtänyt :)

    Se, mitä en ymmärrä, on ihmisten järjetön pelko punkkeja kohtaan. Ihan parhaana esimerkkinä ne, jotka eivät ole koskaan edes punkkia nähneet, eikä heissä ole sellaisia vaeltanut. Kaupunkialueellakin vältetään kaikki ruohonkorret, ettei se kaupungin ainut punkki nyt satu tekemään metrin loikkaa jostain puskasta, huoh. No, media on kyllä saanut kansan hysterisoitua vallan tehokkaasti punkkijutuillaan…Pointsit siitä.

    Itse asun alueella, jossa punkkeja on PALJON. Koiran kanssa metsässä liikkuessa sen huomaa. Koirassa punkkeja vilisee, itseästäni en ole löytänyt yhtään, koskaan. Eli kuulun varmaan tähän onnelliseen joukkoon, josta punkit eivät välitä.

    Mutta ihan oikeasti tuo pelko. Ihmiset on valmiita rajoittamaan tekemiään asioita niin hassujen pelkojen takia, että ei voi kuin ihmetellä. Huolestua voi ja varautua. Mutta pelko lamauttaa.Eli kannattaa varmaan oikeasti miettiä, mitä on oikeasti syytä pelätä ja mitä kannattaa pelätä. Liikenneonnettomuudet varmaankin tappaa ja vammauttaa pysyvästi ihmisiä enemmän kuin punkit, joten kannattaa myös jättää autoilu tai yleensä millään liikennevälineellä kulkeminen visusti väliin, jos punkkeja pelkää hysteerisesti…

    Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet borrelioosin, mutta en silti jaksa pelätä. Teen mieluummin ennaltaehkäseviä asioita, kuin rajoitan omaa elämääni punkkien takia. Olen käynyt ottamassa rokotteen ja luotan siihen, että jos borrelioosi iskee, siihen auttaa antibiootit.

    En tosiaan ymmärrä, miksi punkeista on tullut niin iso juttu ja pelon aihe ja miksi media on just nyt päättänyt alkaa pelotella ihmisiä. No joo, jollainhan niitä lukijoita pitää saada. Kannattaa oikeasti lukea tämä juttu: http://www.hs.fi/ihmiset/a1434078578922

    • 20.1

      Tuulia sanoo

      Toisten pelkojen kuittaaminen tuolla tavalla on melko töykeää. Punkkeja on kuitenkin syytäkin pelätä.
      En tiedä kuinka paljon liikennetapaturmat tappavat ihmisiä, mutta niiden ajatteleminen ei kyllä hirveästi auta suojautumaan puutiaisilta.
      Punkkeja pelätään enemmän siksi, että ne levittävät aiempaa enemmän tauteja, ja myös diagnosointi on lisääntynyt. Niiden isäntäeläinten määrä on kasvanut, eikä ruohikkoja enää kuloteta samalla tavalla kuin ennen, joten punkeilla on houkuttelevammin elinympäristöä ihmisten lähellä.
      En toivo että saat mitään tauteja, joten ole nyt hyvä ihminen varovainen. Suomessa ei paljoa vaarallisia hyönteisiä ole, joten tässä kannattaa nyt tsempata.
      Tuosta artikkelista ei muuten ollut mitään iloa, ettei muiden kannata tuhlata Hesarin lukukertoja siihen.

  20. 21

    Maaria sanoo

    Muutamia kesiä sitten tutustuin ahvenanmaalaiseen mieheen. Ensivisiitillä hänen kotipihassaan löysin laukun hihnaa pitkin kipittelevän punkin ja se aiheuttikin aika hysteerisen kohtauksen. Suhde ei kaatunut kuitenkaan punkkeihin ;) Olimme viime kesän Ahvenanmaalla ja sain aika siedätyksen moisiin inhotuksiin. Alkukesästä olin aivan hysteerikko ja päivittäin juuri minun jaloista löytyi NIITÄ. Mieheni napsi pois ne sormin ja loppukesästä tein punkkitarkastukset jo ihan rutiinilla ja ilman suurempia kohtauksia. Loppukesästä purjehdittiin avioliiton satamaan :) (ja elämä punkkienkin kanssa jatkuu). Käytiin viime kesänä Kumlingessa- aivan ihana retkikohde!

    • 21.1

      Sanni sanoo

      Loppukesästä purjehdittiin avioliiton satamaan :)

      Oi, kovasti onnea näin jälkikäteenkin! :) Ihana tarina :)

      • 21.1.1

        Nimetön sanoo

        Oi kiitos :) Tämä blogisi on muuten uusi löytö ja jäin heti koukkuun :)

  21. 22

    Dea sanoo

    Jestas :D olen ollut viikon Kreikassa ja nyt laiskana lauantaina olen lukenut postauksiasi ja tälle oli ihan pakko nauraa ääneen. Siitäkin huolimatta, että tunnistan tuon punkkikammon. Itse pistän koiralle aina heti myrkyt niskaan, kun ensimmäinen punkki löytyy. Sen verran ällöttäviä ovat.

    Kerran löysin kesken kiireisen ajomatkan jalkaani kiinnittyneen punkin. Voin kertoa, että sen jälkeen loppumatka oli vielä hieman kiireisempi. Desinfiointiainetta meni puoli pulloa, kun lopulta sain punkin irti! Eikä sillä taida edes suurta merkitystä olla. Sellainen lapionmallinen punkinpoistoväline on kyllä aivan onneton. Pinsetit ehdottomasti parhaat. Loppupäiväkin meni sekoillessa, kun punkkiepisodin takia myöhästyin ystäväni häistä niin, että kirkon ovet olivat jo kiinni. Joku kuitenkin vinkkasi minut sisään ja raotti ovia. Koko juhlakansa odotti tietysti morsiansa, kun tämä neiti pahoitellen livahti kaikkien tuijottavien katseiden alla viimeiseen penkkiriviin… Ennen tätä olin tietysti kurvannut auton jalkakäytävää ja nurmikkoa pitkin kirkon parkkipaikalle. Eivätkä ne korkokengätkään oikein pysyneet jalassa kirkon pihaa pitkin juostessa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.