Bloggaaja vs. lukijat

Tiesittekö, lukijat, että teistä tulee meille bloggaajille kuin jokapäiväisiä tuttuja? :)

Kymmenistä vakiokommentoijista on tullut minulle niin tuttuja, että jos joku heistä yhtäkkiä hiljenee, huomaan sen välittömästi.

85362945

Näin tapahtui esimerkiksi joulukuussa, kun yksi aktiivisimmista lukijoistani, Mohn, katosi kuin, no juuri se, Saharaan. En ole koskaan tavannut Mohnia, en tiedä missä hän asuu tai mikä hänen oikea nimensä on, mutta tiedättekö mitä? Minä huolestuin.

Kävin muissakin blogeissa kyselemässä, onko kukaan ”nähnyt” Mohnia. Kukaan ei ollut kuullut hänestä. Mohn lakkasi myöskin päivittämästä blogiaan eikä enää julkaissut kommentteja. Ehkä olen hieman erikoinen kun tällä tavoin aloin ”stalkkaamaan” kadonnutta lukijaa, mutta minulle tuli jotenkin oikeasti huoli Mohnin katoamisesta. Olinhan ”jutellut” hänen kanssaan kommenttilaatikoissani varmaan joka päivä koko syksyn, ja yhtäkkiä häntä vain ei enää ollut.

Jäin miettimään Mohnin kohtaloa, ja toivoin ettei hän olisi kuollut jossain onnettomuudessa.

Kunnes eilen hän vihdoin palasi! Tietystikin nettihiljaisuuksille on muitakin selityksiä kuin auton alle jääminen, ja nettitauon pitäminen on vain tervettä. Mutta olinpa kyllä huojentunut! :)

En oikein tiedä miksi halusin kirjoittaa tästä, mutta ehkäpä valottaakseni hieman sitä, miten me bloggarit -tai ainakin tämä bloggari- näemme lukijamme. Tietysti äänettöminä lukevat lukijat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kommentoivatkin, mutta vakionimimerkeistä tulee tavallaan kuin tuttuja. Heistä alkaa muistaa asioita. Heihin kiintyy. Ja heidän ”katoamisensa” todella huomataan.

blog-cartoon

Mitä muut bloggaajat sanotte? Onko teilläkin samoja fiiliksiä lukijoistanne?

Tietysti joillain bloggaajilla on myös niitä ikävämpiä vakiolukijoita, jotka käyvät jatkuvasti haukkumassa blogin pitäjää ja saavat kicksejä toisten loukkaamisesta. Tämä on surullinen ilmiö, muttei toisaalta mikään uusi. ”Liekinheittäjiä” on ollut nettimaailmassa jo sosiaalisten verkkoyhteisöjen alkuajoista saakka, eikä heistä varmaan koskaan päästä. En tiedä, miten suosituimmat bloggarit jaksavat ilkeilijöitään.

Mutta palatakseni omiin lukijoihini – hei, mullahan on teitä Suomen jokaisessa maakunnassa! Wuu-huu! :) Enpä olisi uskonut että jopa Ahvenanmaalla on neljä ihmistä, jotka seuraavat Karkkipäivää. Tai no, entisen pomoni tiedän lukevan blogia ainakin silloin tällöin, mutta että kolme muutakin. Hihii!

Ja muuten – yksi toinenkin vakkarinaama on pitänyt todella pitkää hiljaiseloa… Mirri, still there? :)

Signature

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    kyl mä ainakin suhtaudun vakkarikommentoijiin, kuin kavereihin! lukijat on tullu moikkaa duunii, mut varmaa ite hämmentysin tosi paljo jos joku vakkarilukija ilmoittautuisi!

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Jeps, muakin on moikkailtu töissä, tosin kukaan ei ole toistaiseksi paljastanut nimimerkkiään. Tai ehkä he eivät kommentoi, mutta nyt heillä on ainakin kasvot. :)

      (Sorry, piti muuten editoida pois viestisi loppuosa. ;))

      • 1.1.1

        SaraJana sanoo

        Heei, kyllä minä kerroin nimimerkkini kun tunnustauduin lukijaksesi. ;D Noh, eihän sitä kaikkea voi muistaa. :) Itsestä tuntuu, että näissä suosituimmissa blogeissa (sinä, Virve, Nelliina) ei bloggaaja voi millään muistaa kaikkia vakikommentoijiaan. Eli ehkä ymmärrän helpommin kommentoijien muistamisen pienempien lukijakuntien blogeissa, joissa kommentoijia on vähemmän. Mutta mukava kuulla, jos olen väärässä. :)

        • 1.1.1.1

          Sanni sanoo

          Niinpäs kerroitkin, kun laitoit kohtaamisen jälkeen sähköpostia! :) Toki muistan sen.

          Tuossa aiemmassa kommentissa tarkoitin, että kukaan ei ole itse kohtaamisen aikana kertonut nimimerkkiään.

          Ja hui, eipäs nyt laiteta samaan lauseeseen Karkkipäivää ja Nelliinaa, kyllä tämä on ihan pieni blogi Nelliinaan verrattuna. Mutta otan tuon kohteliaisuutena! <3

          • 1.1.1.1.1

            Terhi sanoo

            Minä en nimimerkkiä sanonut, koska en sellaista käytä :)
            Ymmärrän kyllä myös, ettei kaikkia voi muistaa :D
            Onko UD:n Naked paletista tulossa postausta? Hankin sen itsekin ja olen superrakastunut ja on taas käynnissä vaihe, että se uusin on ihanin ja ne muuta on laatikon pohjalla.
            Pitäisi taas aktivoitua, kun kerran MadMineralsilta värejä tilailin :D

            • 1.1.1.1.1.1

              Sanni sanoo

              Joo, Nakedista tulee ihan varmasti postausta, mutta itseni tuntien se voi venyä jonnekin tuonne kesäkuun loppuun….

              Ja mekin ollaan siis ilmeisesti tavattu. :)

  2. 2

    sanoo

    Kiva lukea tällainen postaus, itse kun jotenkin arkaillut kommentointia samaan blogiin liian usein, ajatellut ehkä että bloginpitäjä kummastelee liian innokasta lukijaa.

  3. 3

    badbomben sanoo

    Sama oli mullakin kun bloggailin. Tutut ”lärvit” ilahduttivat aina ja yllättävän paljon oppi tuntemaan porukkaa netin välityksellä:)

  4. 4

    sanoo

    Hei, juuri mietin tätä lukija-asiaa blogimaailmaan kirjauduttuani ja tutustuttuani enemmän (ja aloittelevana blogistana ;). Että mikä saa ihmiset kommentoimaan? Mikä saa ihmiset jäämään blogin lukijoiksi ja vakkarikommentoijiksi? Ja millä niitä lukijoita oikein saa koukutettua? ;D

    Sen olen pistänyt merkille, että blogien pitäjät usein vähän tutkailevat ja ”nuuhkivat” uutta kommentoijaa. Eihän sitä aina tietysti tiedä miten tuntemattoman ihmisen lohkaisuun suhtautuisi.

    Itse pidän kovasti blogien tutkailuista ja kommentointi on jäänyt vähemmälle. Nyt kun on tunnukset, pelit ja vehkeet niin varmaankin tulee kommentoituakin enemmän. Kynnys madaltuu varmaan pikkuhiljaa.. :)

    Kommenttirikkaita blogihetkiä siis ja kiitos seuraamisen arvoisesta blogistasi!

    • 4.1

      sanoo

      Minun mielestäni on vähän väärä lähtökohta, jos haluaa saada vain mahdollisimman paljon lukijoita (-> mainostajat kiinnostuvat -> ilmaistuotteita, kuten joidenkin tapauksessa on bloginpidon idea… :( ). Soopaa suolletaan lähinnä omaksi iloksi, ja jos jotakuta muuta kiinnostaa niin se on vaan plussaa. Itse luen blogeja, joiden aihepiiri kiinnostaa ja joiden tekijällä on jollain tapaa persoonallinen ote kirjoittamiseen.

      Kommentteja on hauska saada, ja yleensä vastaan niihin kaikkiin. Ne ovat tällaiselle pienimuotoiselle bloggaajalle vähän kuin joululahjoja, niistä tulee hyvä mieli jollain kumman tavalla. :D

      • 4.1.1

        Sanni sanoo

        Minun mielestäni on vähän väärä lähtökohta, jos haluaa saada vain mahdollisimman paljon lukijoita

        Nyt on tarkennettava, että viitattiinko tällä mun blogiin? (Edit. koko viestiketjun luettuani näyttäisi siltä, että Annan kommentti viittasikin kai lähinnä Idan kommenttiin…)
        lItse toivoin toki saavani muitakin lukijoita kuin perheenjäseniä (koska perhettäni eivät meikkijutut juurikaan kiinnosta, eikä heistä oikein ole jakamaan tätä minun intoiluani), mutta en kirjoita blogia ”saadakseni mahdollisimman paljon lukijoita”.

        Olin jo aivan superiloinen sadasta lukijasta, eikä minua olisi haitannut vaikka lukijakunta olisi jäänyt siihen. Blogini lähtökohta on intoilla meikeistä (ja sittemmin myös luonnonkosmetiikasta), ei tulla joksikin ”kosmetiikka-Nelliinaksi”. Itse asiassa minua joskus jopa vähän ahdistaa lukijoideni määrä, sillä mitä enemmän lukijoita, sitä enemmän paineita tuottaa tekstiä. En olisi ikinä uskonut, että blogiini löytää niinkin paljon lukijoita mitä täällä nykyään on. En halua tulla ”isommaksi” blogiksi kuin mitä Karkkipäivä nyt on.

        En myöskään pidä blogia joidenkin ilmaistuotteiden takia, enkä ”tarvitse” mainostajien yhteydenottoja voidakseni kirjoittaa tuotearvioita. Töissä voin jo vapaasti testata tuhansia tuotteita.

        • 4.1.1.1

          sanoo

          Äh, taas minä sössin… Olisi ehkä tosiaan pitänyt tarkentaa, että kommenttini alkuosa oli suunnattu Idalle ja varsinkin tuohon ”miten lukijoita saa koukutettua” -kohtaan. Tuo ei ollut kritiikkiä Karkkipäivälle! Pahoittelen väärinkäsitystä.

          • 4.1.1.1.1

            sanoo

            Hei, Anna Gramm.

            En tarkoittanut, että pitäisimme blogia vain lukijoiden takia, en tietenkään. Emmekä yritä kaikin keinoin kalastella lukijoita. Eikä mainokset ja muut ole edes käyneet mielessä, niistä kun mainitsit.

            Lähinnä olen vain pohtinut sitä, että mistä syystä ihmiset jäävät seuraamaan blogeja, jäävät lukemaan ja kommentoimaan. Se taisi vain tuossa kommentissani tulla hieman kökösti ilmaistua. Tuo koukutus-sana nyt vain tuli, koska olen monien blogien kommenttikeskusteluissa lukenut kuinka monet ”ovat niin koukussa blogiin”.

            Tietysti toivon, että joitain ihmisiä kiinnostaisi blogimme. Blogimaailma on vuorovaikutusta ja ihanaa olisi löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin itse. Mutta tärkeintä on, että itse viihtyy. Kuten sanoit, soopaa suolletaan lähinnä omaksi iloksi, ja jos jotakuta muuta kiinnostaa niin se on vaan plussaa. :)

            Aurinkoa elämään!

  5. 5

    sanoo

    Minulla on vähän sama fiilis kommentoijien kanssa ja siitäkin, että kun luen blogeja ,luon oman mielikuvan ihmisestä.Jos on kuva, niin siitäkin. Sitten kun kuva onkin eri kantilta otettu ja näkee vaikka koko kasvot, hämmentyy, kun kuva ei vastaakaan sitä mitä on kuvitellut vaikka profiilikuvasta ;0
    Mutta kiva väitä on lukea ja kuvitella omiaan , mutta silti ystäväkseen ajatellen.
    mukavaa kesäkuuta!
    -päivi-

  6. 6

    Mohn sanoo

    Voi, ihan sydäntä lämmittää ja toisaalta korventaa, kun en tietenkään halunnut kenellekään huolta aiheuttaa katoamisellani! Se oli vain sellainen itsesuojelureaktio. Mutta siis kiitos huolehtimisesta ja jos joskus joudun pitämään uusia taukoja niin lupaan ilmoittaa etukäteen!!

    Ida pohdiskeli mikä saa ihmiset kommentoimaan. Minulla ei ole siihen mitään vastausta mutta voin kertoa mikä saa minut kommentoimaan. Esimerkiksi Karkkipäivän kirjoituksia on kiva kommentoida koska kirjoitukset ovat hyviä, mielenkiintoisia ja usein sisällöltään monipuolisia ja niissä on mukana myös ’ajatustyötä’; pohdintaa ja mielipiteitä. Silloin tekee mieli tavallaan ’osallistua keskusteluun’. Haluan kommentoimalla myös osoittaa arvostusta hyville bloggaajille.

    Joskus kommentoin jos koen, että minulla on antaa joku (minun mielestäni ;-) ) hyvä vinkki tai näkökulma jota ei ole itse kirjoituksessa mainittu. Joskus haluan kommentoida vain kannustaakseni ja kertoakseni, että ainakin minä olen täällä toisessa päässä ja luen kyseistä blogia.

    Joskus kun on ollut tosi p**ka päivä ja ottaa päähän (niin kuin esim. mulla tänään) niin hyvät blogit voivat piristää ihanasti mieltä ja silloinkin mielelläni kommentoin. Tietysti jos ei ole mitään suht järkevää sanottavaa niin jätän sanomatta eli ihan pelkästään kommentoimisen ilosta en ala höpisemään. ;)

    Musta tuntuu, että aika moni vähän arkailee kommentoimista. Toiset ei kommentoi koska ei ole mitään sanottavaa. Eikä tarvitsekaan olla. Mutta arkailla ei mielestäni kannata, ainakin itse olen huomannut, että tuo ilmiö tutuksi tulemisesta toimii myös näin päin, eli että kun kommentoi niin bloggaajakin tulee tavallaan tutummaksi ja kiintymyssuhde muodostuu myös toiseen suuntaan.

    Onhan se toisaalta hassua. Oman nettitaukoni aikana saatoin useastikin ajatella suosikkibloggaajiani ja minulla oli heitä ikävä. Vaikka en yhtäkään heistä tunne henkilökohtaisesti! Mutta niin se vaan menee, varsinkin kun jotkut ihmiset osaavat välittää myös virtuaalisesti ’sitä jotakin’ johon tykästyy, ihan niin kuin ihmisiin livenäkin.

    • 6.1

      Sanni sanoo

      <3

      Minäkin kommentoin toisia blogeja enemmän ja ahkerammin, ennenkuin aloin kirjoittaa omaa blogia. On ihan rehellisesti myönnettävä, että aikaa muille blogeille jäi huomattavasti vähemmän oman blogin myötä. Toisaalta olen kyllä oman blogin "kautta" löytänyt myös sellaisia blogeja, joita en ennen ikinä lukenut, ja joita nyt tulee kytättyä säännöllisen epäsäännöllisesti.

      Mulla kommentointi saattaa jäädä siihen, että kun hieman perfektionistisena luonteena haluaisin muotoilla jonkun mahdollisimman järkevän ja "tyhjentävän" kannanoton johonkin keskustelua herättäneeseen aiheeseen, niin sitten en vain jaksa alkaa viilaamaan sitä kommenttia. Kun siihen voi mennä vaikka puoli tuntia…. :P

      Tässä joku kuukausi sitten tein oman kommenttipituusennätykseni, kun kirjoitin Pahaa Puhetta -blogin postaukseen kommenttia melkein _tunnin_, ja sehän sitten otti ja katosi bittiavaruuteen kun painoin "Lähetä". Ärtymykselläni ei ollut rajaa. Ja juuri tällaisten kokemusten jälkeen tulee sellainen "prkl, mä jaksa kommentoida" -fiilis.

  7. 7

    sanoo

    Mulle tulee tosi vahan kommentteja ja mun blogia nyt ei oikein kukaan muutenkaan taida lukea, mutta ma olen saanut silti jo kaksi ”vihakommenttia” kun postasin ulkonakoasioista jotain. Mulle iski sensuuri ja poistin pahanmielen kommentit, toiset bloggarit pitavat ne kommenteissaan mika on ehka kypsempi tapa suhtautua niihin (?). En ymmarra yhtaan kuitenkaan sita, miksi joku kommentoisi noita vihakommentteja. Kivoja kommentteja on musta tosi kiva saada ja itse kirjoittaa ja keskustelua on kiva kayda, mutta mika ihme riivaa ihmisen kirjoittamaan ”olet elamassasi epaonnistunut, ylipainoinen, itseasi vihaava ja ennen kaikkea saalittava olento” -luokan kommentteja?

    Niin ja saatko sina vihakommentteja ikina? En voisi kuvitella mitaan mika tassa blogissa ihmisia provosoisi niita kirjoittelemaan, mutta toisaalta internetin ihmeellisessa maailmassa anonyymi provosoituu joskus jopa oikein kirjoitetusta yhyssanasta. Ota ja ymmarra!

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Mulle iski sensuuri ja poistin pahanmielen kommentit, toiset bloggarit pitavat ne kommenteissaan mika on ehka kypsempi tapa suhtautua niihin

      Minusta näille ilkeilykommenttien jättäjille ihan parasta ”palautetta” on oikeasti se, että jättää kommentit julkaisematta eikä julkisesti blogin puolella kiinnitä niihin mitään huomiota. Bloggarin loukkaantuneet, raivostuneet tai puolustelevat vastaukset vain ruokkivat vihakommenttien jättäjää, joten paras keino tukahduttaa tällaista käytöstä on jättää ilkeilijä täysin huomiotta.

      Eli vaikka haukkukommenttien julkaiseminen voi tuntua ”kypsältä”, niin niiden aiheuttama reaktio niin bloggaajassa kuin muissa lukijoissa (yleensä, jos bloggari ei itse vastaa haukkukommenttiin, niin muut lukijat vähintään tuomitsevat haukkujan omissa kommenteissaan) on omiaan lisäämään vettä ilkeilijän myllyyn.

      Niin ja saatko sina vihakommentteja ikina?

      Kyllä mulla on ainakin yksi vakiokommentoija, joka lähettää haukkukommentteja. Osan olen julkaissut, törkeimpiä en.

      Ja tokihan välillä tulee niitä tuttuja ”OMG sulla on rumat kynnet” -kommentteja, mutta ne menee kyllä suoraan toisesta korvasta ulos. ^_^

      • 7.1.1

        sanoo

        Musta on ihan käsittämätöntä, että joku laittaa vihakommentteja näin ihanaan blogiin. Seuraan aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti kerrallaan aina noin pariakymmentä blogia. Joskus löytyy uusi, joskus vanha tuttavuus ei enää kiinnosta ja lopetan seuraamisen ja nyt näistä viimeisen vuoden aikana seuraamista blogeista tää sun blogi on aivan ehdoton suosikki. Joskin sun blogin suuri haittapuoli on se, että olen useita kertoja lukenut jonkun postauksesi ja mulle tulee ”pakko saada heti toi tuote” -reaktio ja laitan viimeiset pennoseni ebayhin meikkeihin.

        En ymmärrä tota vakivihakommentoijaa, itse jos eksyn lukemaan blogia, josta en pidä, suljen sen sivuston. Ei tulisi mieleenkään ruveta seuraamaan vakituisesti ja sitten kommentoimaan vihakommentteja päälle. Ilmiönä nuo vihakommentit on musta kuitenkin kauhean mielenkiintoisia.

        Niin ja kiitos taas hyvästä postauksesta!

      • 7.1.2

        Neiti E sanoo

        Sitä paitsi sinulla on ihanat kynnet ja olinkin odotellut taas kysipostausta! Onneksi sellainen taas saatiin, koska hetken jo pelkäsin, että olit antanut negatiivisille kynsikommentoijille periksi. Antaisin puoli omaisuutta kynsistäsi! :)

  8. 8

    sanoo

    En niinkään blogissani, koska siellä kommentointi on ollut vasta viimeaikojen sokeria.

    Youtuben ”videoblogissani” on tullut vuoden aikana tutuksi muutama käyttäjä. Kun postilaatikkoon huomaa tulleen kommentin uuteen videoon, toivoo miltei että se olisi joku palaute noilta ”tutuilta”. Koska jotenkin siihen luottaa, ja jos sieltä tulee jotain negatiivista, niin siihenkin luottaa. Se ei ole silloin trollaamista, vaan rehellinen palaute.
    Noilta tutuilta, joista en tiedä kuin nimimerkin. Täytyy sanoa että ne on kyllä ihan mahtavia tyyppejä – varmasti :D

  9. 9

    sanoo

    Ihanan huolehtivaista lukijoita kohtaan, en muista että olisin aiemmin moiseen törmännyt! :)

    Voin kertoa että löysin tämän blogin tuossa muutama päivä sitten, lisäsin suosikkeihin ja tulen kyllä lukemaan säännöllisesti ja varmaan aika usein kommentoinkin, mulla on syystä tai toisesta aika herkässä tuo hiirisormi tuolla kommentointi-nappulan lähettyvillä :D

  10. 10

    Pixie sanoo

    Vaikka se kuulostaa ääneen sanottuna ihan hullulta, niin kyllä minullakin on virtuaaliystäviä, joita en ole koskaan tavannut. Seuraan eräällä keskustelupalstalla ihmisten päiväkirjoja ja sitä kautta olen tutustunut moniin hienoihin tyyppeihin. Yhtä heistä olen menossa tapaamaan tällä viikolla lomaillessani Saksassa! :)

  11. 11

    sanoo

    Mulle on käynyt sama juttu, kadonneita lukijoita on välillä tullut metsästettyä. Ja kyllä sen heti huomaa, jos joku hiljenee. Välillä on myös kiva huomata, että joku, joka yleensä harvemmin, aktivoituu yllättäen kommentoimaan useammin.:)<3

  12. 12

    Laura sanoo

    Suht tuoreena blogien lukijana kommentoin harvakseltaan, mutta asiaa ;)..Mutta noin yleensä nettimaailmassa, mun mielestä on jotenkin ”helpompaa” lukea näitä muoti-&kauneusblogeja jotka sivuaa kirjoittajan elämää vain pintapuolisesti. Ei siis liikaa avautumista vaan kevyttä chick lit-tekstiä. Itse roikuin aiemmin oman alan foorumeilla ja koin hiukan ahdistavaksi sen mitä kaikkea sitä tulee paljastettua puolin&toisin.

  13. 13

    Sissi sanoo

    Kieltämättä sitä miettii missä ennen ahkerat kommentoijat on, jos käy niin että yhtäkkiä hiljenee. Minä tapaan melkein aina itse kommentoida, tosin tänä keväänä sain laittaa suun suppuun minäkin. Kaikkeen ei näköjään ihminen repeä, vaikka haluaisikin. :/

  14. 14

    sanoo

    Omasta puolestani voin sanoa, että oma blogini on perustettu ajatukseen: ”Jokaisella ihmisellä on oikeus hömppään”. Eli kirjoitan kevyesti, vaikka olisi hiukan syvällisempi aihe. Ja oikeastaan blogini on tavallaan itselle sellainen terapiapaikka, jossa voi irrottautua kaikista syvällisimmistä ajatuksista ja iloita ihan luvalla siitä kuinka vaikkapa uusi luomiväri on niin iiihaaanaaaa. :D Lukijoita minulla on kaksi, ja kommentoijina yleensä IRL-kaverit. Ja olen ihan tyytyväinen. :)

    Tais hiukan huti mennä aiheesta, mut mulla yleensä aina tuppaa kyllä menemään.

  15. 15

    sanoo

    Niin, joo se unohtui mainita, että työssä (työskentelen eräässä galleriassa ja kuuntelen melkein päivittäin taiteilijoiden syvällisiä pohdintoja elämästä jne… Puuh.) saa ihan tarpeeksi vaivattua kalloaan syvällisillä asioilla.

  16. 16

    Peppi sanoo

    Komppaan Mohnia tuossa, että hyviä blogeja tulee kommentoitua siksikin, että haluaa antaa palautetta, että tykkää jutuista, kuvista, ideoista, vinkeistä jne.. Yritän (jos vaan ehdin) kommentoida erityisesti minua kiinnostavia tai ajankohtaisia juttuja, ja -kuten olet varmaan huomannut- jos on jotain kysyttävää aiheesta..

    Pitäisi aina muistaa vanhojakin postauksia selatessa katsoa kommentit ja vastaukset, monien vakikommentoijien kokemuksista ja neuvoista olen saanut myös itse postauksen lisäksi paljon hyviä vinkkejä.

  17. 17

    sanoo

    Itse kun seurailen aika montaa blogia niin sitten, jos ne päivitykset loppuukin iskee kyllä vhän semmonen, et hei minne se nyt katos.. Tai sitten jos ilmoittaa, että lopettaa niin oikeastaan tulee tosi haikea olo. Varsinkin jos sitä on vuosia jo seurannut. Taidan kiintyä ehkä vähän liian paljon näihin kirjoituksiin? :D

  18. 18

    Stormayhlegj sanoo

    Minulla taas lukijana on semmoinen olo, että bloggaajat ovat ihan arkipäivän tuttuja. Harvemmin itse kommentoin, mutta elän kuitenkin koko ajan kirjoittajan mukana! Joka päivä odotan, että onko tutuilta kirjoittajilta tullut uusia päivityksiä, joita voin sitten lueskella illalla ja hykerrellä hauskoille jutuille.

  19. 19

    Tiuhti sanoo

    HEI SANNI! olen pahoillani että kysymykseni menee totaalisesti ohi tämän postauksen aiheen mutta toivon sydämeni pohajsta että voisit auttaa hädässä olevaa! Minulla on tiedossa lauantaina sukulaisen ylioppilasjuhlat ja kaipaisin apua meikin kanssa! Minulla on oranssi mekko,ruskeat hiukset,siniharmaavihertävät(rumat) silmät ja hieman tummemmanpuoleinen iho. Millainen silmämeikki? :)
    kiitos kiitos kovasti avusta!

    • 19.1

      Sanni sanoo

      Ruskea perusmeikki on helpoin. :) Ja koska ihosi on tummahko, voit skipata ne vaaleimmat sävyt. Eli laita vaikka hohtavaa beigeä koko liikkuvalle luomelle, mattaa tummanruskeaa ulkonurkkaan ja punertavaa keskiruskeaa luomivakoon. Jos omistat oranssin luomivärin ja haluat tuoda meikkiin vähän oranssia sävyä mätsäämään pukuusi, laita oranssia kevyesti luomivakoon keskiruskean päälle, niin että ne sekoittuvat toisiinsa. Rajaukseksi tummanruskea nestemäinen eyeliner, alaluomelle voit laittaa beigeä ja ulkonurkkaan kevyesti tummanruskeaa. Kulmaluulle luonnollisestikin perusvaalea highlightersävy.

  20. 20

    vaneee sanoo

    Meinasin aloittaa jossain vaiheessa bloggaamisen, mutta mietin juuri ilkeitä kommentoijia. Vaikka kyllähän kaikille tulee joskus vähän ilkeämpää kommenttia, niin silti päätin sitten etten aloitakkaan blogia, vaan pysyn turvallisesti muiden blogien lukijana :)

    + on kiva kun vastailet näihin kommentteihin! :-)

  21. 21

    Johanna sanoo

    Mahtava postaus, tämän takia blogiasi on aivan mahtavaa lukea! Ei jokainen bloggaaja arvosta ja pidä lukijoistaan noin paljoa että julkaisee näille ihan omia postauksia, joiden aihe on positiivinen!
    Jätte bra!

  22. 23

    sanoo

    Tosi kiva ja kiinnostava aihe!

    Mä oon kyllä kanssa tosi kiintynyt mun blogin vakiokommentoijiin, ja olen todella kiitollinen jokaikisestä kommentista. Vaikka kirjoitankin blogiani niin kuin joku tuolla osuvasti aiemmin sanoi: ”Soopaa suolletaan lähinnä omaksi iloksi, ja jos jotakuta muuta kiinnostaa niin se on vaan plussaa.”. :)

    Tykkään muuten sun blogista aivan hirveästi, ja olen seuraillut sitä aivan alusta asti, mutta valitettavan harvoin tulee silti kommentoitua. Mutta aito välittämisesi lukijoista välittyy minusta kyllä kaikille, se on tosi ihailtavaa! :)

  23. 24

    Ruby Rose sanoo

    Miun mielestä on vaan huomaavaista kun ite älyää että wait a sec, se ja se ei oo kommentoinu vähään aikaan, onko sille sattunu jotakin. Luultavasti,jos olisi blogi, ja vakkarikommentoijia, huolestuisin ja kuolisin kauhusta, jos joku ei enää kommentoisi vähään aikaan

  24. 25

    sanoo

    Kyllä tän joskus huomaa kun se tuttu ja turvallinen jokaiseen postaukseen kommentoiva henkilö yht äkkiä lakkaakin kommentoimasta! Siinä tulee mieleen sama, mitäköhän sille on käyny :/ + Jos hän tietenkin sattuu olemaan melkein ainoa joka jaksaa vaivautua kommentoimaan :DD

    – Hannavee
    http://likoorikahvi.blogspot.com

  25. 26

    Henna sanoo

    Ensin täytyy kiittää ihanasta blogista! Harvemmin tulee vaan kommentoitua :( Omaa blogia ei ole (ainakaan vielä), mutta haaveissa, joskus.. :) Välillä murehdin jo ”etukäteen” kommentoisiko siihen ikinä kukaan :D
    Vakkarikommentoin muutamaan blogiin, ehkä bloginpitäjä mut muistaakin :D

  26. 27

    sanoo

    On ihan totta, että jotkut kommentoijat jäävät mieleen. :) Ennen omaa blogia tuli höpötettyä vähän turhankin pitkiä tekstejä muiden kommenttibokseihin, jolloin sitä pikkuhiljaa tajusi suoltaa ajatukset suoraan omaan blogiin..

  27. 28

    sanoo

    hihh, minulla on tasan 2 lukijaa jotka löydän onneksi omista blogeistaan :). kommenttilaatikossani sensijaan ei juurikaan ole yleensä ruuhkaa :D

    • 28.1

      Sanni sanoo

      Älkää unohtako, että Google Reader -palkissa näkyvät lukijat muodostavat vain murto-osan lukijoista. :) Suurin osa lukee edelleen ilman mitään listatoimintoja. Näin teen minäkin. Joten lukijamääräsi on varmasti suurempi kuin kaksi. :)

  28. 29

    sanoo

    Kiva postaus :) Huomasin omassa blogissani, ja omia suosikkiblogejani kolutessani sellaisen homman, että vuoden vaihto teki temput. Olin kirjanmerkinnyt blogeja jotenkin huolimattomasti niin, etteivät ne enää vieneet sille uusimmalle sivulle vuosiluvun muuttumisen jälkeen. Esim tämä ihana Karkkipäivä edelleen ensin heittää mut johonkin vuoden 2010 postiin. Omaa laiskuutta, kun en heti tajunnut muuttaa, mutta selittää osan omistakin kadonneista vakkarikommentoijista ja senkin, että itse olen ollut hiljaa monissa suosikeissani :)

    • 29.1

      Sanni sanoo

      Tervetuloa vaan takaisin Anillekin! :) Ei ole tosiaan sinuakaan ”näkynyt” tammikuun jälkeen. Kiva kun annoit kuulua itsestäsi! Jännä että kirjanmerkit on jääneet jumittamaan, mitäköhän vuodenvaihteessa on oikein tapahtunut..?

      • 29.1.1

        sanoo

        Niinpä! Kyllä tässä nyt selvät maailmanlopun merkit on…ai niin, sehän ei tullutkaan. vielä. Naureskeilin tässä mielessäni, että on sekin vähän hönö jotenkin, että vie multa viisi kuukautta havahtua asian äärelle. on tainnut olla vähän työrintamalla sutinaa XD

  29. 30

    Mirri sanoo

    Hep, herranjumala hep!! Yht’äkkiä suureksi ryöpsähtäneet työkuviot (ja vähän perhekuviotkin) veivät mukanaan ja kaiken lisäksi piti ottaa Karkkis pois selaimen avaussivulta (pui nyrkkiä). Jonkinlainen lomantapainen alkoi eilen ja tänään päätin tulla tänne kääriytymään mukavasti kaikkiin ihaniin kosmetiikkapostauksiin, joita en ole päässyt lukemaan piiitkään aikaan. Huh, näiden kanssa tosiaan vierähtää hetki jos toinen :)

    Kommentoimiseenkin saa muuten menemään yllättävän paljon aikaa varsinkin jos alkaa etsimään esim. tuotetietoja pitkin nettiä – pelkkä ajatuskin blogin ylläpitämisestä suorastaan hengästyttää :D

    T: Mirri, jolla on vielä useampi henki plakkarissa

    • 30.1

      Sanni sanoo

      Jee, kiva että sinäkin olet vielä siellä! :) *rutistus*

      Ja kyllä, kommentointiin saa tosiaan kulumaan paljon aikaa. Älä vaan koe nyt mitään ”paineita” alkaa tänne taas kommailemaan jos et ehdi, oli vain mukava kuulla että olet vielä siellä taustalla olemassa! :)

  30. 31

    Mirri sanoo

    *rutistus* takaisin! :)

    Hmm…mielenkiinnolla odotan onko ”ehkä maailman kestävin eyeliner” sama jonka olen itse todennut täysin idioottivarmaksi…

  31. 32

    sanoo

    Heippa,

    Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen :D Huomaan itse että olen pitänyt taukoa kommentoimisesta koska on ollut niin kiire. Olen tehnyt omat postaukset myös pienellä kiireellä ja vain silmäillyt lukemani blogit läpi.

    Aiheeseen kommentoiden, bloggarina piristyn todella paljon kun joku kommentoi blogiini. Silloin tiedän että joku siellä on vieraillut. Etenkin kun olen alkanut saamaan vähän enemmän kommenttia samoilta lukijoilta. Ja se tosiaankin tuntuu vähän siltä että ”oppii tuntemaan” toista :D Hassua mutta ihanaa :)!!

    http://dashantilife.blogspot.com/

  32. 33

    sanoo

    Hauska kuulla, että näin isoissakin blogeissa bloggarit huolehtivat ”omistaan” :) Omassa pikkublogissani on vakiokommentoijat, joiden katoamisen kyllä huomaisin, sillä luen vastavuoroisesti myös heidän blogejaan. Olen huomannut, että toiset tuntevat jopa kanta-anonyyminsä hyvin tarkkaan.

    Ilman kommentoijia en jaksaisi varmasti kirjoittaa blogia, sillä tuntuisi, ettei kukaan lue tai ainakaan pidä lukemastaan.

  33. 34

    Vierailija sanoo

    Yritän oikeastaan olla kommentoimatta, koska sivuutat aina kommenttini ja siitä tulee ikävä tunne, kuin olisin joku häirikkö. Mutta välillä tulee sorruttua.

    • 34.1

      Sanni sanoo

      Sepä ikävää jos koet noin. :/ Kaikkiin kommentteihin en valitettavasti mitenkään ehdi vastata, enkä toisaalta koekaan että kaikkiin ”täytyy” vastata.

      Ilmeisesti viittasit tällä nyt siihen, että en vastannut sinun seuraavaan kommenttiisi:

      Käsittääkseni päivävoiteilta ei vaadita minkäänlaista UVA-suojaa, kun taas aurinkovoiteille on nykyisin joku asetus (oliko se 1/3 tai jotain, en jaksa tarkistaa).

      mutta sitten taas vastasin nimimerkki katin esittämään, osittain samansisältöiseen kommenttiin. Olen todellakin pahoillani, että vastaamattomuuteni on loukannut sinua, mutta en vain aina vastaa/reagoi jokaiseen kommenttiin. :/ Tiedän, että on bloggareita, jotka vastaavat joka ikiseen kommenttiin, jopa niihin joissa lukee vain ”Moi! Kiva asu!” Ja se on varmasti mukavaa ja huomioonottavaa tällaisen blogin lukijoiden mielestä. Se ei vain kuulu minun tyyliini, eikä se tarkoita että arvostaisin lukijoitani tai saamiani kommentteja yhtään sen vähempää.

      Olen joka tapauksessa pahoillani, että pahoitit asiasta mielesi. Toivotan sinulle mukavaa kesän jatkoa, vaikka et varmaan minusta vastaamattomuuteni perusteella pidäkään.

      • 34.1.1

        Vierailija sanoo

        Niin kaipa se oli kimmoke, koska kommenttini oli ennen sitä toista, johon vastasit (toisaalta kirjoitin vain noin lyhyesti). Olen kuitenkin vähän paranoidi ja aloin jo aiemmin kuvitella, ettet pidä minusta, koska et ole vastannut kysymyksiinkään.

        MUTTA ymmärrän kyllä sen, ettet vastaa kaikkeen jos se ei tunnu luontevalta, ja pidän jatkossa tarkemmin mielessä, ettei se tarkoita mitään. Hyvää kesänjatkoa myös sinulle.

        • 34.1.1.1

          Sanni sanoo

          Kiva kuulla ettei sinulla (ilmeisesti?) jäänyt mitään hampaankoloon. :) Oli kai vähän tahditonta minulta ”skipata” sinun kommenttisi, jossa kuitenkin ensimmäisenä toit esiin tuon asian johon kaipasin selvennystä. Eli pyydän vielä anteeksi ajattelemattomuuttani.

          Toivottavasti uskallat vielä joskus vastaisuudessa kommentoida blogiini. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.