Barcelonan köyhät tuliaiset

Aina kun olen ulkomailla käyn luonnollisestikin nuuskimassa paikallisten kauppojen kosmetiikkatarjonnan ja vertailen hintoja & valikoimia Suomen vastaaviin. Olin viimeiset kaksi viikkoa käymässä Barcelonassa, ja edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt 13 vuotta. Kyllä vaan on euro nostanut hintoja ihan järjettömästi Espanjassakin, periaatteessa ihan kaikki on Suomen hinnoissa tai kalliimpaa, viinejä ja joitain ruokatarvikkeita lukuunottamatta.
Tämänkertainen reissu oli varsinainen budjettimatka, eli paikan päällä ei rahalla mässäilty. Tiesin jo valmiiksi että tällä matkalla ei juuri ostoksia tehdä, mutta kyllähän ne tutut MAC-tiskit jaksaa aina houkuttaa väriloistollaan. Ajattelin että ostaisin muutaman siveltimen, mutta huomattuani missä hinnoissa jo markettipuolen kosmetiikka liikkui jätin sivellinhaaveet sikseen. El Corte Ingles -tavaratalon MAC-tiskillä ei ollut hintoja esillä, mutta en sitten vaivautunut niitä edes kysymään. Outoa muuten tuo MACin ”hintalappupolitiikka”, useinkaan hinnat eivät ole esillä missään päin maailmaa MACin tiskeillä. Kapkaupungin MAC-liikkeessä myyjä joutui jopa kaivamaan jostain laatikosta hintakatalogin kun ei pystynyt muistamaan Paint Potien hintaa!

El Corte Inglesissä MACin lisäksi houkuttivat Benefit, Bobbi Brown ja Armani, sekä tietysti muut Suomestakin saatavat selektiiviset merkit. Mua olisi ihan hirveästi kiinnostanut mennä tutkimaan Armanin tiskiä, tämä meikkisarja kun on suhteellisen uusi kosmetiikkamaailmassa ja monet meikkitaiteilijat jo vannovat Armanin nimeen, mutta tiskillä tuntui vallitsevan niin hienostunut aura etten oikeasti uskaltanut kuin kulkea ohi niska kenossa…! Tiskillä näytti asioivan vain todella chic’ejä naisia hienoissa vaatteissaan ja kalliissa käsilaukuissaan, joten turisti-Inkivääri pölyisissä sandaaleissaan jäi kiltisti kauemmas.

Markettimeikkien puolella oli tarjolla useimmat johtavat kansainväliset perusmerkit kuten Rimmel, Maybelline, L’oreal sekä Max Factor ja Suomen markkinoilta vielä puuttuva ranskalainen klassikko Bourjois. Myös sellaiset Suomessa tuntemattomat (tai ainakin myymättömät) merkit kuin Astor ja Deborah olivat näkyvästi edustettuina. L’orealilla oli normivalikoiman lisäksi toinenkin tiski alamerkille, L’oreal Studio Secrets. Studio Secrets -meikit ovat Color Appeal Star Secrets -sarjan tavoin julkkisnaisten nimikkotuotteita, ja sarjan tuotteet on jaoteltu eri sävyosiin silmien värin mukaan. Sinisille, ruskeille ja vihreille silmille oli omat displaynsa.

Mutta voi niitä hintoja… Siinä missä Rimmelin neljän sävyn paletti maksaa Suomessa 7,90€, saa siitä Espanjassa pulittaa 11€. L’orealin solonappi kustantaa Suomessa 8,90€, Espanjassa 11,90€. Olisin niin kovin halunnut ihanan turkoosin Xenon Blue -sävyn, mutta tsori vaan, en ala todellakaan maksaa yhdestä L’oreal-solosta kahtatoista euroa. MAC-luomivärinkin kun saa jo täällä hintaan 15,50€.

L’orealin Color Appeal -luomiväreissä on ulkomailla enemmän sävyvalikoimaa kuin Suomessa.
Maremagnum-ostoskeskuksesta sitten lopulta löytyi Inkiväärin lompakolle sopiva liike, nimittäin italialainen Kiko Make Up Milano. Liike näytti todella kivalta ja ammattimaiselta, valikoima oli runsas ja myyjät meikkitaiteilijoita niinkuin MACilläkin, mutta hinnat olivat kuin Lidlissä konsanaan. Luomivärisolot maksoivat 2,90€-4,50€ ja kynsilakat 3,90€. MAC-henkeä heijastelivat myös raidoitetut, baked-tyyliin puristetut luomivärit jotka muistuttivat erehdyttävästi MACin Mineralize-luomivärejä.

Valitettavasti tuotteiden laatu osoittautui hyvin vaihtelevaksi, ja monet kirkkaista luomiväreistä tekivät swatchatessa heikkoa jälkeä. Olisin halunnut ostaa halvimmasta, 2,90€-maksavasta kategoriasta keltaisen ja oranssin luomivärin, mutta pigmentti oli sen verran surkea että hyllyyn jäivät. Lopulta päädyin ostamaan vain kaksi 4,50€-maksavaa luomiväriä; fuksianpunaisen ja kuparin, sekä sinisen kynsilakan. Kynsilakka on vielä testaamatta mutta noissa luomiväreissä on todella hyvä pigmentti ja ne levittyvät pehmeästi.

Alla olevassa meikissä on käytetty fuksianpunaista Kiko-luomiväriä (sävy nro 49, väreillä ei ole nimeä). Testasin sävyjä suuresti protestoivalle siskolleni. :P Yläluomella fuksiaa, alaluomella NYXin Wild Fire -vihreää. Tämä meikki olisi minusta ehdottomasti vaatinut mustan sisärajauksen alaluomelle, mutta siskoni ei antanut minun tehdä sitä.


Siinäpä terveiset Barcelonasta! Teettekö te muuten usein ulkomailla kosmetiikkahankintoja? Kuinka paljon teille merkitsee tuotteen hinta? Ostaisitteko jonkun ihanan mutta kalliin tuotteen vain koska sitä ei saa Suomesta?
Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    oh mitä hintoja :o
    kuitenkin varsinkin tuo sininen kynsilakka näyttää herkulliselta!

  2. 2

    sanoo

    Lähinnä tilailen ulkomailta. Coastal Scents, EDM, Boutique Nonpareil… Katselen mitä bloggaajat ostaa ja millä hinnoilla ja tilailen itselle ne parhaimmat :oD Hinta on kyl todella tärkeä, laatuun suhteutettuna toki tietenkin. Mahdollisimman hyvää mahdollisimmat halvalla.

  3. 3

    sanoo

    Ei apua miten sekaisin olisin mennyt tuolla L`oreal hyllyllä. Aivan ihania tuotteita, etenkin tuo iso paletti. Xenon blue ei ole muuten kovin pigmenttinen ja itse ainakaan en tykännyt ;)

  4. 4

    sanoo

    Törkeetä rahastusta Epsanjassa..

    Musta ulkomailla on kaikesta parasta se mitä meiltä ei saa, oli se sitten ruoka, meikit tai wc-paperi. Ja varmasti ostaisin jotain tod ihanaa jos nyt ei ihan tajuttomia summia olisi, aikaa itkeä sitten myöhemmin.

    Hurjan nätti on tuo fuksia!

  5. 5

    sanoo

    Oi ihanaa Espanjajuttuja! Toivottavasti oli ihana reissu :)

    Taitaa olla uusi juttu tuo erillinen Loreal-tiski, kun en koskaan ole Barcelonassa enkä muuallakaan Espanjassa sellaiseen törmännyt. Tai ainakaan vielä viime kesänä en nähnyt noita Madridissa enkä Barcelonassa. Tosi kivan näköinen kyllä, ei vaan taida Suomeen tuollaista tulla ikinä.

    El Corte Ingles nyt onkin yleisesti ottaen kallis paikka, ja se on tosi rasittavaa, että hintoja ei monestikaan ole esillä. Ja tulee sellainen tunne, että ei viitsi kysyä, kun ilmeisesti jos sinne menee, niin pitäisi sitten olla varaa ostaa, maksoi mitä maksoi…

    Mä saatan kyllä ostaa ulkomailta sellaista mitä Suomesta ei saa, vaikka olisikin kalliimpaa. Tietenkin sen pitää olla superihanaa, mutta onneksi mun himotukset kohdistuu lähinnä MACiin ja Dioriin, joka on Espanjassa halvempaa.

  6. 6

    sanoo

    Minsku – voi ei, MAC’kö onkin Espanjassa halvempaa kuin Suomessa..? Ja mä kun en tyhmä kysynyt hintoja! Eihän El Corte Inglesissä voi olla kalliimmat MAC-hinnat kuin muualla Espanjassa ainakaan mun järjen mukaan. Eikös MACin maakohtaiset hinnat ole aina kiinteät?

    Ja tosiaan, L’orealilla oli kaksikin omaa tiskiä joilla päivysti jopa oma myyjänsä. Tietysti tiskit olivat pienempiä kuin selektiivisten merkkien mutta tiskejä kuitenkin. :)

  7. 7

    sanoo

    Ei vaan siis Dior on halvempaa kuin Suomessa, en tarkoittanut MACia. Viittasin huonosti. Itse asiassa muistaakseni MACilla ainakin luomivärit oli pari vuotta sitten Espanjassa kalliimpia, eli 16 euroa ;)

  8. 8

    sanoo

    Ostan ulkomailta kaliitakin tuotteita (jos ei Suomesta saa), jos vain oikeasti haluan. Myönnän olevani melkoinen tuhlari! Olen ostallut useita vuosia todella runsaasti kosmetiikkaa työmatkoilta mutta nyt hieman pakko hillitä, kaapit ei enää riitä ;D

  9. 9

    ropelli sanoo

    Itse käyn aina tsekkaan El Corte Inglesin valikoimat, mutta tuo hintojen näkyvyys raivostuttaa mua suunnattomasti,enkä sitten jaksa jäädä kyselemään hintoja kymmenille tuotteille. On niitä ständejä muutenkin ihana vain käydä kuolaamassa :)

  10. 10

    sanoo

    Hinnat ovat valitettavan usein piilossa monessakin maassa, ärsyttävää!

    Tuli noista kalliista hinnoista mieleen, kun suosittelin kaverille Milanossa Shu Uemuran taivuttimia nyt keväällä. Kyselimme hintaa la Rinascentessä ja meinasin selälleni lentää, hinta oli 30.50€! Hong Kongissa nuo ovat 100 HKD (reilut 9€). Että huh huh!

    Saattaa siis olla, että pihiys iskee meikäläisellekin, vaikka jonkun tuotteen haluaisi. Varsinkin kun nykyään lähes kaikkea saa netistä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.