Ateenalaisten getaway-saari: Kea

Kuten aina, arvoin pitkään miltä saarelta hyppelykierrokseni tällä kertaa alkaisi. Olin jo Suomessa vähän niin kuin päätynyt Hydraan ja Spetsesiin, mutta Kreikkaan saavuttuani fiilis oli muuttunut. Ja seuraan aina fiilistä. Minusta tuntui että halusinkin suoraan Kykladeille, Argo-Saronian tunnelma ei nyt jostain syystä vetänyt puoleensa.

        keakuvitus_img_0514

Päädyin Keaan, Kykladien ”porttiin” joka sijaitsee saariryhmästä lähimpänä Attikan niemimaata ja Ateenaa. Laivat Kealle liikennöivät Lavrion satamasta ja nopeimmillaan tänne pääsee Ateenasta kahdessa tunnissa: matka lentokentältä Lavrioon kestää 45 minuuttia ja laivamatka Lavriosta Kealle tunnin. Ateena-läheisyytensä vuoksi Kea onkin tunnettu ateenalaisten viikonloppusaarena. Viikolla täällä on suhteellisen hiljaista jopa korkeasesongin aikaan, mutta viikonloppuisin pulssi kiihtyy ja ateenalaiset kansoittavat saaren.

Kealla on noin 2500 pysyvää asukasta, eli se on väestöltään keskisuuri saari. Vaikka luku kuulostaa pieneltä, saarten maailmassa yli 1000 asukasta on jo aika paljon.

Turistin kannalta saaren parhaat palvelut ovat satamakylä Korissiassa (ylin kuva). Kaikki laivat saapuvat Korissiaan ja täältä löytää eniten majoitusta ja iltaelämää ravintoloiden ja baarien muodossa. Mikään bilesaari Kea ei ole ja yökerhot loistavat poissaolollaan.

keakuvitus_img_0717

Saaren pääkaupunki Ioulida (Chora) sijaitsee korkealla kukkuloilla 5,5 km Korissiasta sisämaahan päin.

Pääkaupunki-statuksesta huolimatta majoitusta ei Ioulidasta juurikaan löydy ja saarella vierailevat jäävät joko Korissiaan tai suuntaavat lomahuviloihinsa muualle päin saarta. Koska Kealla ei ole pakettiturismia, sieltä puuttuvat myös tyypilliset turistikylät palvelurakenteineen.

keakuvitus_img_0529

Saapuessani saarelle sain jälleen törmätä tuttuun ilmiöön joka on ehkäpä se ainoa korkeasesongin ulkopuolella tapahtuvan matkustuksen huono puoli: ei kylien välistä bussiliikennettä. Monilla saarilla bussiyhteydet joko lakkaavat kokonaan tai kutistuvat murto-osaan kesän jälkeen. Low season alkaa syyskuussa, ja Keallakin julkinen bussiliikenne oli mennyt talviunille 4.9. Sesongin pituus vaihtelee eri saarilla, ja Kealla se on lyhimmästä päästä: kesäkuun puolesta välistä elokuun loppuun.

Onneksi lähes aina löytyy joku ratkaisu. Niin nytkin: vuokrahuoneeni omistaja Aristotelis tarjoutui viemään minut keskiviikkona saarikierrokselle.

keakuvitus_img_0571

Korissia kukkuloilta päin

Kierroksen aikana juttelimme paljon mm. Kreikan talouskriisistä. Kuten olen kuullut niin monilla muillakin saarilla, Aristoteliin mukaan kealaiset ”eivät tunne kriisiä”. ”Ongelmat ovat Ateenassa”, saarelaiset tietävät niistä lähinnä lukemalla uutisia. ”Täällä on kaikki hyvin”.

Saarten erilaiseen tilanteeseen vaikuttaa moni tekijä. Useat saaret elävät turismista, joka ei ole merkittävästi vähentynyt kriisiin liittyvistä negatiivisista Kreikka-assosiaatioista huolimatta. Kreikalla on uskollinen kävijäkunta. Toisten saarten vauraus taas perustuu laivanvarustukseen, johon kriisi ei ilmeisesti myöskään ole vaikuttanut kohtalokkaasti. Kolmas ja ehkä tärkein tekijä on saarten omavaraisuus ja erilainen mentaliteetti, täällä kaikki auttavat toisiaan ja serkulta saa tomaatteja, tädiltä oliiveja. Saarelaiselämä on jo lähtökohtaisesti haastavampaa kuin elämä mantereella ja suurissa kaupungeissa, täällä on totuttu selviämään vähemmillä luksuksilla ja ajoittainen elintarvikkeiden, veden tai muiden hyödykkeiden puute on arkipäivää. Yhteistyöllä selvitään ja läheisistä pidetään huolta.

 

Totta kai on selvää, ettei kriisin vaikutuksista puhuttaessa kuule paikallisilta ihan koko totuutta. Harva haluaa kertoa ikävistä asioista. Uskon kuitenkin, että tilanne saarilla on varmasti helpompi kuin mantereella. Saarilla ei lakkoilla eikä järjestetä mielenosoituksia. Siihen ei koeta tarvetta.

keakuvitus_img_0599

Koundouros. Tuulimyllyt ovat moderneja loma-asuntoja.

Kiersimme Aristoteliin kanssa koko saaren. Ajelulla syntyi yleismielikuva Keasta suhteellisen vehreänä ja maisemiltaan ns. peruskauniina Kreikan saarena vailla erityisen pittoreskejä kyliä pääkaupunki-Ioulidaa lukuun ottamatta. Ei mitään englanniksi ilmaistuna spectacular (tämä on hyvä sana, en löydä suomenkielestä vastaavaa). Parhailla rannoilla emme käyneet (ne sijaitsevat suhteellisen huonojen, jyrkkien hiekkateiden päissä) joten niistä en voinut muodostaa mielipidettä, tosin rannat ovat minulle toissijainen tekijä saarten puoleensavetävyyden suhteen.

keakuvitus_img_0591

Koundouros

Ottaen huomioon Kean suhteellisen suuren väkiluvun, saaren kylien tyyli on yllättävän maalaismainen ja arkkitehtonisesti epäkiinnostava.

Toisilla paljon pienempiväkilukuisilla saarilla on enemmän ”kylämäisempiä” asutuskeskuksia kujineen, pikkuaukioineen ja tavernoineen, mutta Kean kylät satama-Korissiaa ja Ioulidaa lukuun ottamatta ovat lähinnä harvaan sijaitsevia taloryppäitä tai varakkaiden ateenalaisten huvila-alueita vailla kylien infrastruktuuriin tyypillisesti kuuluvia palveluita.

keakuvitus_img_0731

Historiallisista nähtävyyksistä kiinnostuneille Kea tarjoaa muutamia kiinnostavia kohteita.

Vourkarin kylän kupeessa lähellä Korissiaa sijaitsee Minoalainen Agia Irinin palatsi ja kylä, nykyään arkeologien alue. Saaren eteläpuolella sijaitsevat antiikin Karthean kaupungin vaikuttavat rauniot. Suosituin antiikin nähtävyys on 6-metrinen, harmaasta graniitista veistetty Kean leijona joka ajoittuu vuoteen 600 eaa. Arvoituksellista ”leijonien mona-lisa”-hymyään hymyilevä iso kissa lepää ylhäisessä yksinäisyydessään Ioulidan ulkopuolella oliivilehtojen täyttämällä rinteellä.

Allekirjoittaneen mielestä leijona muistutti enemmänkin hyljettä :)

keakuvitus_img_0559

Kean pääkaupunki

Saaren pääkaupunki on nimeltään Ioulida tai Chora. Sitä pidetään yhtenä Kykladien kauneimmista ja alkuperäisimmillään säilyneistä Chorista.

Chora on yleisnimitys saarten historiallisille pääkaupungeille ja nimitystä käytetään etenkin Kykladeilla. Usein pääkaupungilla on kaksi nimeä, Kean pääkaupungista käytetään jopa kolmea; Chora, Ioulis ja Ioulida.

keakuvitus_img_0716

keakuvitus_img_0744

Ioulida ei värikkäine taloineen ja punatiilisine kattoineen muistuta perinteistä Kykladien alueen kylää, ja toi minulle mieleen Symin Horion. Kykladien kylät tunnetaan valkoiseksi kalkituista taloistaan, joista parhaita esimerkkejä ovat mm. Mykonoksen, Naxoksen ja Astypalean pääkaupungit.

Amfiteatterimaisesti rinteeseen rakennetussa Ioulidassa ei ole kuin yksi pieni keskusaukion tapainen aukeama jonka ympärillä kaupunki kohoaa jyrkästi. Siitä vain valitsemaan kiinnostavimman näköinen kuja ja voit kadota porrasmaiseen labyrinttiin. Suunnistus on helppoa kun aina alaspäin tullessa kujat johtavat jossain vaiheessa pääaukiolle, josta taas vie katu alas kylän portille. Kylä on autoton ja bussit ja taksit pysäköivät kylän sisäänkäynnin ulkopuolelle.

keakuvitus_img_5515

Vaikka Ioulida on Kean suurin paikkakunta, siellä on huomattavasti vähemmän palveluja kuin satama-Korissiassa. Kylässä on muutama ravintola, pankki, leipomo ja lihakauppa. Lähin ruokakauppa on maantien varressa matkalla Korissiaan.

Aristotelis kertoi että paikalliset suorittavat shoppailunsa mantereella Lavriossa.

keakuvitus_img_5550

Ioulidan lisäksi suosikkipaikkani Kealla oli Gialiskarin pieni, viihtyisä ja pehmeähiekkainen ranta. Sinne on Korissiasta 20 minuutin kävelymatka ja ranta on huomattavasti parempilaatuinen kuin Korissian oma, pikkukivisekoitteinen ja vähän villin näköinen rantakaistale.

Havupuiden reunustama idyllinen miniranta oli juuri sellainen jolla viihtyisin, jos haluaisin viettää päivän rannalla. Pieni rustiikkinen kalataverna vesirajassa seisovine pöytineen olisi piste i:n päälle, mutta kyllä tyylikäs baarikin kelpasi.

Joissain paikoissa vain on kaikki oikein, onko se sitten feng shuita vai mitä, mutta tiedätte ehkä tunteen. Maisema, valo, lämpötila… Veden väri, aurinkovarjojen muodostama graafinen kuvio, baarin kauniisti katetut pöydät. Tulee äärettömän hyvä ja onnellinen olo vain siitä kun on tämän maiseman sisällä ja katsoo sitä. Istuin Gialiskarin rantabaarissa eilen kolme tuntia. Se tuntui kuin minilomalta loman sisällä.

kea_kuvitus

Kirjoitin eilen, että en ehkä valitsisi Keaa ensimmäiseksi kohteekseni jos olisin tulossa Kreikkaan ensimmäistä kertaa saarihyppelemään. Mutta nyt kun mietin, niin itse asiassa saari saattaisi päinvastoin näyttäytyä kiinnostavampana jos vierailijalla ei vielä ole vertailupohjaa muihin saariin.

Kea on kuitenkin kiistatta kaunis ja tunnelmaltaan viehättävällä tavalla alkuperäinen saari vailla pakettiturismin mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Siellä on miellyttävän monipuoliset tekemismahdollisuudet; lukuisia hiekkarantoja, erinomaiset patikointimahdollisuudet, antiikin nähtävyyksiä ja yksi Kykladien kauneimpia ja vähiten turismin ”turmelemia” pääkaupunkeja.

keakuvitus_img_0584

Pissesin ranta

Kuitenkin, kun on nähnyt niitä aivan ällistyttävän huikaisevien maisemien saaria (Kefalonia, Santorini, Folegandros, Ithaka) ja tyrmäävän kauniita kyliä jotka näyttävät kuvauksellisuudessaan melkein teatterin kulisseilta (Symi, Oia, Naoussa, Folegandroksen Chora), on Keaa vaikea nähdä muuten kuin vetovoimaisuudeltaan keskinkertaisena Kreikan saarena. Kreikassa on paikkoja, jotka saavat hieromaan silmiään kauneuden epätodellisuuden äärellä. Kaikki paikat eivät tietenkään voi olla sellaisia.

Minulta on monesti kysytty suosituksia saarikohteeseen, johon pääsisi nopeasti Ateenasta päivän tai parin pikavisiitille. Tähän tarkoitukseen Kea on mitä loistavin, etenkin jos kysyjä on kiinnostunut aidon kreikkalaisesta saaresta. Korkeasesongilla Lavrion ja Kean välillä kulkee monta laivavuoroa päivässä, joten tänne pääsee todella helposti vaikka vain päivänkin visiitille. Saroninlahden puolella sijaitsevat Egina, Hydra ja Poros ovat toinen vaihtoehto nopealle saarihyppäykselle. Ne ovat monella tapaa kosmopoliittisempia ja arkkitehtonisesti kiinnostavampia kuin Kea, mutta myös todella turistillisia.

.

Onko Kea tuttu jollekulle Karkkipäivän lukijoista?

Olisi muuten mukava kuulla Kreikan kävijöiltä mikä on lempisaarenne Kreikassa ja miksi? :)

Kommentit
  1. 1

    Mia A. sanoo

    Ihana lukea Kreikka-postauksiasi jälleen. Tämä (ja muut matkapostauksesi) ovat minulle blogisi parasta antia. <3

    Kävin ensi kertaa Kreikassa vuonna 2008, pakettimatkalla Rodoksella. Silloin Kreikka ei sykähdyttänyt (paitsi ruuan ja taianomaisen "pehmeän valon" takia). Siihen on varmaan monta syytä, miksi Kreikka jäi huonoksi kokemukseksi.

    Tänä kesänä toteutin vihdoin sen, mitä olen blogisi lukemalla halunnut pitkään toteuttaa! Eli 3 viikkoa kestävän Kreikan saarihyppelyn. Ja nyt sydämeni kaipaa Kreikkaan jatkuvasti! Odotan päivittäin uusia postauksista ja instakuvia reissultansa :D

    Keasta tulee mieleen reissumme ensimmäinen saari Andros. Androksen Chora oli mielestäni kaunis ja Steniesin kylä Choran lähellä oli jotenkin mykistävä autiomaisuudellaan. Vain koirat haukkuivat. Androksellakaan ei ollut turismia juurikaan. Mutta ihmiset olivat mukavia ja ruoka erinomaista.

    Mainitsinkin jo jossain kommentissani aiemmin: lempisaareni tällä hetkellä on Milos. Siellä on aivan upeita rantoja (minä taas rakasta rantoja jos siellä pääsee varjoon ja sitä täydellistä vettä, jossa uida) ja muutenkin todella mukava tunnelma. Siellä oli kaikki feng shuit kohdallaan. :)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      Androksen Chora on tosiaan yksi upeimpia missä olen Kreikassa käynyt, ja rakenteeltaan tosi persoonallinen kun se ”valuu” pitkin sitä kallioniemekettä. Androksen Chorassa ei ole niin paljon labyrinttimaisuutta kuin monissa muissa Chorissa ja se on jotenkin sellainen tosi jännän elegantti ja ”aristokraattinen”, siellä tuntee että täällä asuu vaurasta porukkaa joille turistit ovat tulonlähteenä sivuseikka.

      Miloksen Chora (Plaka) kuuluu myös suosikkeihini, seuraavalla Miloksen visiitillä aion majoittua sinne :) Viimeksi majoituin satama-Adamasiin kun se tuntui helpoimmalta. Mulla on muuten suunnitteilla ”Parhaat Chorat” -tyyppinen postaus :) Ihmisille, jotka tykkäävät Kreikan lomillaan nimenomaan näistä historiallisista kylistä ja kävelystä. Mulle ihan parhautta ovat kohteet joissa on kyliä tai kaupunkeja joiden kaduille voi vain kadota vaeltelemaan tuntikausiksi… Välillä voi olla ihanaa viettää vastapainoksi päivä rannalla torkkuen ja kirjaa lukien, mutta mulle kävely on se mitä teen reissuissa kaikkein mieluiten. Jos kohde ei tarjoa kiinnostavia kävelymahdollisuuksia (oli se sitten urbaanissa tai luonnonympäristössä), kyllästyn nopeasti.

      Miloksen Plaka-Tripiti-Klima -kylien alue on yksi palkitsevimmista alueista kävelijälle <3 <3 Ahh, niin kaunista, kamerasta ei juuri voinut irrottaa otettaan :D

  2. 3

    Saara R. sanoo

    Luovutin ja päätin tulla kysymään sinulta neuvoa.

    Eli siis kysymys menee näin:
    Mitä meikkipohjatuotetta suosittelet pintakuivalle ja näppyläiselle sekaiholle? Saisi olla aika ”full coverage” ja mieluiten nestemäinen/voidemainen. Ja luonnonkosmetiikkaa tietenkin. Jane Iredalen Glow Time olisi varmasti tosi hyvä, mutta aika kallinpuoleiseksi menee.

    Nyt käytössä EDM:n Jojoba Base, mutta tuntuu että ei ole tarpeeksi peittävä enkä viitsi kerrostaa, koska muuten tulee helposti pakkeloidun näköinen naama. Se puuteri kun tarttuu jok’ikiseen kuivaan repaleiseen kohtaan mun iholla, eikä auta vaikka kuinka öljyää.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      Hei Saara! Pelkäänpä, että en osaa auttaa :/ Luonnonkosmetiikassa meikkipohjavalikoimaa on huomattavasti vähemmän kuin normikosmetiikassa, ja esimerkiksi ”tosipeittävät” ovat harvassa. Nestemäisistä tai voidemaisista en esimerkiksi itse ole toistaiseksi löytänyt todella peittävää tapausta. Peittävin kokeilemani on Benecosin, mutta se on koostumukseltaan tosi kuivaa ja levittyy pakkelimaisesti, ja se suositellaankin sekoitettavan kosteusvoiteen kanssa jolloin tuloksena on ikäänkuin BB-voide. Laveran kiinteä meikkivoide on toinen suhteellisen peittävä luonnonkosmetiikan meikkivoide, mutta en suosittelisi sitäkään sinun ihotyypillesi. Mitä ”jähmeämpi” koostumus, sitä helpommin se korostaa ihon pinnan kuivuutta.

      Jos Benecosista ja Laverasta pitäisi valita niin valkkaisin kuitenkin Laveran. Ainahan voi kokeilla mitä ihosi siitä tykkää :)

  3. 4

    Tarja sanoo

    Niin kaunista! <3 Minulle Kreikka ei ole oikeastaan lainkaan tuttu. Olen kerran käynyt Santorinilla, mutta ihastuin ikihyviksi! Ja joku päivä haluan ihan varmasti takaisin Kreikkaan. Nuo maisemat: just nyt tuntuu, että noiden kuvien katsominen on jopa ihan vähän "too much" – näyttää niin ihanalta ja kauniilta ja olisin enemmän kuin mielelläni juuri tuolla <3 Kiitos näistä matkapostauksista siis! Ihastuttavaa viikonloppua!

    PS: minusta tuo leijona näytti ensi vilkaisulta sammakolta, mutta olkoon nyt sitten leijona :D

    • 4.1

      Sanni sanoo

      Jos on käynyt Santorinilla niin on jo nähnyt palan kauneinta Kreikkaa :) <3

      PS: minusta tuo leijona näytti ensi vilkaisulta sammakolta, mutta olkoon nyt sitten leijona :D

      XD :D Joo, on se vähän kesyn näköinen leijona ^_^ Mutta ehkä 2600 vuotta ovat vähän pehmentäneet sen leijonan karismaa..? :)

  4. 5

    Vilma sanoo

    Ihanaa nähdä taas Karkkipäivä Kreikka-moodissa! Kuljen taas, vuosi toisensa jälkeen, matkassa mukana ”Greece island hopping” -reissullasi. Oma haaveeni olisi kiertää Kreikan saaria – yllätys, yllätys – purjeveneellä. :) Olemme tällä kertaa Turun ulkosaaristossa Aspössä viikonloppureissulla. Itse en valitettavasti ole ollut Kreikan saarista muilla kuin Santorinilla. Sinne kyllä kelpaisi palata ihan koska vain! Koko reissu oli yhtä epäuskoa, voiko jossain muka olla _näin_ kaunista. Rakastan kyllä myös Ahvenanmaata ja koko Turun ulkosaaristoa karuine luontoineen ja historioineen. Ehkä joskus vielä purjehdin Välimerellä, saapa nähdä.

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Terveiset Parokselta Aspö’hön (vai miten tuo nyt taipuu ^_^ :D)! Sulla ja ylempänä kommentoineella Tarjalla näemmä sama Kreikka-historia <3 Santorini ei ole kyllä yhtään hullumpi paikka aloittaa kreikkailu :)

      Välimeren purjehdus on omakin haaveeni – vaikka jos nyt ensin toteuttaisi edes sen Ahvenanmaan purjehduksen :D

      Ihanaa viikonloppua teille ja miehellekin terkkuja :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.