Alsacen makuja

Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Colmar_IMG_8813

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Koifhus_IMG_9046_2

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Koifhus_IMG_9052

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Koifhus_IMG_9056

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa’assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

LatelierDuPeintre_IMG_9165_2

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on ’tosi hyvä’ ja ’tosi hyvä’ ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

LatelierDuPeintre_IMG_9167

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

LatelierDuPeintre_IMG_9154

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

LatelierDuPeintre_IMG_9160

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

LatelierDuPeintre_IMG_9161

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d’olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Colmar_IMG_9202

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Itselle syöminen on matkustamisessa ehkä jopa se tärkein juttu :) Ruoka myös usein yllättää matkoilla! mutta en, vaikka yrittäisin, pysty sanomaan missä olisi ollut se mieleenpainuvin ruokakokemus, mutta moni paikka on kyllä jäänyt ruoan takia mieleen. Esim. elämäni ensimmäinen gyros Ateenassa jouluna 2009, 14 ruokalajin ateria Roomassa, saksanmummun kaikki ruoat, ihmeellinen paikallinen ruoka Kap Verdellä joka oli käytännössä chilikastikkeeseen dipattua merilimaa (:D).. lista on loputon :)

    • 1.1

      Sanni sanoo

      ihmeellinen paikallinen ruoka Kap Verdellä joka oli käytännössä chilikastikkeeseen dipattua merilimaa (:D).

      Wow..! :D Tuollaisia tosi erikoisia mömmöjä haluaisin mäkin päästä joskus kokeilemaan..! Toistaiseksi oudoin syömäni ruoka taitaa olla kotoista mämmiä ^_^ En ole missään Aasiassakaan toistaiseksi reissannut niin ei ole mitään hyönteisiäkään missään tarjottu :)

  2. 2

    Veronics sanoo

    Minun tähänastinen paras ruokaelämykseni oli myös Ranskassa.
    Pienessä eteläranskalaisessa kylässä (ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kaupungiksi) in the middle of nowhere. Yövyimme majatalon tapaisessa paikassa ja noin yhdeksän-kymmenen aikaan illalla (oli perjantai) alkoi majatalon ruokasali täyttyä paikallisista ja ruoka oli todella mahtavan hyvää. Kaiken kruunasi jälkiruokavaunu jossa oli KAIKKEA makeaa. Sitä elämystä en unohda koskaan – olimme sitä paitsi varmaan ainoat ulkomaalaiset siinä ruokasalissa. Tähän täytyy lisätä että huoneemme ei todellakaan ollut mikään helmi, sänky oli kuin riippumatto, mutta sen aterian muistan vieläkin, vaikka olenkin sen jälkeen pari, kolme kertaa syönyt Michelin-ravintoissa, joissa ruoka ei todellakaan ollut huonoa.

    • 2.1

      Sanni sanoo

      Mahtava tarina, kiitos kun jaoit sen :) Voin vain kuvitella miten jännä tunnelma majatalossa on ollut ^_^

      Meillä oli vähän vastaavanlainen mieleen jäänyt kokemus Italiassa, jossa yövyimme tienvarsimotellissa jumalan selän takana. Saavuimme motelliin illalla yhdeksän jälkeen ja kyselimme ruokapaikkaa. Motelli sijaitsi alueella joka oli aivan pimeä ja hiljainen. Respasta neuvoivat meidät menemään pihan toiselle puolelle vanhaan kivirakennukseen. Näytti ulospäin joltain maatilan vanhalta rakennukselta. Ylitimme pihan hämärässä kummastellen, saattoiko täällä olla joku ravintola. Ja oven avattuamme putkahdimme suureen, valaistuun, mitä eleganteimmin sisustettuun ruokasaliin joka oli täynnä väkeä :) Ja ruoka oli todellakin sairaan hyvää, ja sitä oli paljon :)

  3. 3

    pinni sanoo

    Ihanan näköistä, kyllä hyvä ruoka on ihana asia! Jotenkin säälittävää kyllä, ettet edes paneroidusta kalasta ”voi” sitä paneerausta maistaa – se kun kuuluu annokseen. Annokset on tarkoitettu syötäväksi makujen kokonaisuutena, sipulipiirakasta puhumattakaan.

    • 3.1

      Sanni sanoo

      En pidä paneerauksesta. ;) Maistan kyllä niitä korkeahiilarisia ruokiakin jotka katson sen arvoisiksi. Ihan leipääkin :) Paneroidusta kalasta en ole pitänyt edes ennen vhh-aikojani, panerointi pilaa kalan maun. Se ikäänkuin halventaa kalan. Paneerauksellahan saa muuten ohuen ja mitättömänkin kalafileen ison ja ruokaisan näköiseksi, ja lopulta ”fileestä” on 70% leivänmurua.

  4. 4

    Minna sanoo

    Vesi kielellä katsoin kuvia ja muistin lukeneeni jostain muualtakin, että lounasmenut tähtiravintoloissa ovat kevytkukkaroiden ystäviä! Ystäväni, taidankin lähteä Ranskaan tällä kesälomalla….:)

    Itse koin maailman parhaimman elämyksen Napolissa, Pizzeria Anticassa, tai joku sentapainen nimi sillä oli. Sen yksinkertainen pizza oli NIIN hyvää, että mieheni ja minä muistelemme sitä usein. Se ei ollut vain hyvää, se oli kuin unta, jonka muisto pikkuhiljaa hälvenee ja alat miettimään, oliko se edes totta? Voiko jotain NIIN HYVÄÄ olla olemassa?

    (ja minä olen erittäin skeptinen suosituksista petyttyäni yleensä ja kun en edes juuri pidä pizzasta! Tällä pizzalla tosin ei ollut nimen lisäksi mitään tekemistä pizzojen kanssa mihin olen törmännyt…)

    • 4.1

      Tiia sanoo

      Italialaisilla pizzoilla ei ylipäätäänkään ole mitään tekemistä sen ”ruoan” kanssa, mitä Suomessa tarjoillaan ko. nimikkeen alla:)
      tv.joitain vuosia Italiassa asunut

    • 4.2

      Sanni sanoo

      Ystäväni, taidankin lähteä Ranskaan tällä kesälomalla….:)

      :D :)

      Se ei ollut vain hyvää, se oli kuin unta, jonka muisto pikkuhiljaa hälvenee ja alat miettimään, oliko se edes totta?

      Ahh, kuulostaa niin ihanalta… ^_^ Juuri tuollaisia oikein hyvät ruokaelämykset on parhaimmillaan :) Ei niihin kyllä kovin usein lopulta törmää, ja hyvä niin. Täytyyhän niiden erikoishetkien saada erottua arjesta :)

  5. 5

    Noora sanoo

    Pakko kyllä sanoa perinteikäs gyros Rodoksella joitain vuosia sitten. Pitkä yö oltiin juhlittu silloisen kihlattuni (nykyisen aviomieheni) kanssa lämpimässä etelässä, aamun sarastaessa kiljuvan nälän saattelemana haettiin gyrokset hotellihuoneeseen ja melkein itkin onnesta kun se oli niin hyvää. Rodokselle tuskin koskaan palaan, mutta sitä gyrosta en kyllä unohda. :D

    • 5.1

      Sanni sanoo

      Ihania nämä ruokamuistot :) Mun muuten aina tekee Kreikassa ihan sikana mieli gyrosta! ^_^ Vaikka en syö lihaa. Ne vain näyttää niin sairaan herkullisilta.

  6. 6

    Tiia sanoo

    Voi, miten hienolta kuulostaa! Mä osaan laittaa ruokaa. Ehkä. Ainakin toisinaan onnistun. Omat ruokani ovat vain sellaista tavallista kotiruokaa.

    Silti minulla on jonkinlainen kalpea aavistus siitä, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja työvaiheita vaaditaan jonkun pienenkin naurettavan taidepiperryksen loihtimiseen Michelin ravintolassa… Vetää hiljaiseksi.

    Mies on ainaehdottelemassa tyyliin ”Voisitko tehdä nopeasti vaikka lasagnen tmv?”. Joo, voin tehdä, mutta nopeasti ja lasagne eivät mahdu samaan lauseeseen, jos vaikka aloittaa tomaattikastikkeen alusta tmv…

    (En syö pastaa, mutta lasagne on mun alltimefavorite ruoka valmistaa. Se on jotenkin se yksi ja ainoa ruoka, johon voi ensinnäkin laittaa mitä tahansa ja toisekseen saa ”ladattua” kaikista eniten tunnetta ja omaa itseään tekovaiheessa:) Huonona päivänä ei voi valmistaa lasagnea, siitä tulee pahaa. Puhumattakaan siitä, jos aloittaa lihakastikkeen vaikka itse kasvatetuilla tomaateilla ja maustaa sen omilla chileillä jne. Hyvin moniulotteinen ruoka)

    • 6.1

      Sanni sanoo

      Mä osaan laittaa ruokaa. Ehkä. Ainakin toisinaan onnistun.

      :) ^_^

      Osaan minäkin. Mutta se on sitä yksinkertaisinta mahdollista kotiruokaa perusmausteineen. Sut tuntien tiedän, että mun ruoka on ihan ”pikaruokaa” sun kokkailuihin verrattuna :)

      Tiedän mitä tarkoitat lasagnella. Sitä on kyllä ihana tehdä ja etenkin syödä, mutta ihan liian harvoin sitä jaksaa valmistaa. En myöskään koskaan saa siivutettua kesäkurpitsasta tarpeeksi siistejä ”levyjä” jotta lasagnesta tulisi rakenteellisestikin nätti. Se ärsyttää :D

      • 6.1.1

        Tiia sanoo

        ”Osaan minäkin. Mutta se on sitä yksinkertaisinta mahdollista kotiruokaa perusmausteineen. Sut tuntien tiedän, että mun ruoka on ihan ”pikaruokaa” sun kokkailuihin verrattuna :)”

        Ei muuten pida paikkaansa! Eikä siinä ole mitään kehuskeltavaa, jos osaa jättää liharuoan hellalle, saati sitten leivinuuniin tuntikausiksi. Siitä tulee hyvää ihan itsekseen… Ja huolimattomuutta voi kutsua gastronomiaksi silloin kun lopputulos on onnistunut:)

        Millä oikein siivutat kesäkurpitsan? Enkä siitä tulisi tasainen esim juustohöylällä? Ja ylijäämä palat tietenkin annetaan kaloille. Ei kun siis käytetään johonkin toiseen ruokaan:)

        Mä teen kyllä miehelle ihan perinteistäkin lasagnea, kun kerran siitä tykkää…

  7. 7

    Kuorotipu sanoo

    Pitäisköhän syyskuun kohde vaihtaa Barcelonasta kuitenkin Ranskaan.. Helppoa sinäänsä kun mitään ei ole vielä varattu, mutta pitäisi saada mies ylipuhuttua.. Pariisin kautta jos lentäis niin pääsis samalla sinnekin :)

    Vai oisko kevät kuitenkin kivempi ajankohta.. Matkakuumeinen pohtii taas :D

    • 7.1

      Sanni sanoo

      Barcelona on aivan ihana mutta jos ruoan perusteella pitäisi valita niin Ranska! :) Tosin Barcessakin on vaikka kuinka monta Michelin-tähden ravintolaa ;) Ja osa tarjoaa noita edullisempia lounasmenuja, tsekkasin tuon joskus muinoin Barcelonan visiitillä mutta ei sitten kuitenkaan tullut mentyä.

  8. 8

    sanoo

    Hmm, paras ruokaelämys sijoittuu joko Japaniin (ne sushit…!) tai sitten Intiaan. Intian Hampissa kävimme joka ilta siellä ollessamme ravintolassa, jossa istuttiin leveillä portailla, jotka johtivat alas joelle. Ravintola valaistiin illan pimetessä kynttilöillä ja myrskylyhdyillä, ruoka tarjoiltiin banaaninlehdiltä ja henkilökunta osasi valmistaa täydellisen limesodan (joka on maailman ihaninta kuuman päivän jälkeen!) Jaloissa pyöri kissoja, ja taustalla soi vienosti sirkkojen siritys, lintujen huudahdukset ja intialainen musiikki. Ruoka oli hyvintehtyä, tavanomaista eteläintialaista ruokaa – söimme joka ilta kasvisthalia, koska erilaiset pikkelssit ja naan…AH! Ruoasta teki täydellistä se tunnelma, joka oli vaan mieletön. Aika usein tunnelmaa ja interiööriä tunnutaan arvostavan liian vähän. Minulle sisustus ja tunnelma ovat puoli ruokaa! :)

    Matkailijalle suosittelen muuten Intiaa – maa on niin paljon muutakin kuin hellettä ja saastetta. Ja toimeen tulee halutessaan halvalla. Luulen, että voisit Sanni tykätä esim. Keralasta, joka on paratiisi maan päällä. Tietty intialainen ruokavalio koostuu riisistä, mutta kaikki on sumplittavissa! ;)

    • 8.1

      Sanni sanoo

      Oi miten tunnelmallinen kuvaus Intiasta..! Tunsin jo melkein olevani paikalla. Varmasti aivan maagista..

      Nuorempana halusin tosi paljon matkustaa Intiaan, sillä olin (no, olen jonkun verran vieläkin) niin kiinnostunut intialaisesta mytologiasta. Koko Intia kiehtoi valtavasti. Sitten eräs tuttavapariskunta kävi Intiassa ja kokemus oli heistä todella ikävä. Heidän kertomuksensa onnistui jotenkin vähän sammuttamaan intoani päästä sinne. En tiedä olisikohan kulttuurishokki oikeasti lopulta liikaa..

      Mitä intialaisen ruokaan tulee, eihän se ole lainkaan sopimatonta vhh:laiselle! :) Riisi on lisuke jonka voi vallan hyvin jättää pois. :) Olen tälläkin matkalla käynyt kahdesti intialaisessa, rakastan sitä makumaailmaa. Kaikki ne paneer-ruoat esimerkiksi… oijjoijoi…. Perussettini on tilata kaksi annosta; yksi paneer ja yksi kalacurry tai kasviskorma tai muu kasvisruoka – niitähän riittää. Mitä herkkua….<3 Ihan täydellistä etenkin jos on ollut viileä päivä – Bruggessa sisältä lämmittävä mausteinen intialainen illallinen edusti todellista taivasta kun olin hytissyt kaupungilla koko päivän ja olin ravintolaan saapuessa syväjäässä. Ljubljanassa söin myös aivan mahtavan laajamenuisessa, laadukkaassa intialaisessa. Riisi ja naan ovat vain valintakysymyksiä :D Vatsansa saa kyllä täyteen ilmankin niitä ;)

  9. 9

    Taija sanoo

    Vaikka Ranskassa on tullut hetki asuttuakin, on mun paras ruokakokemus ikinä kuitenkin Unkarista – puolikypsää ankkaa marjakastikkeessa + lisänä perunapannaria, parasta, mitä olen koskaan syönyt. Ankan ’rasvakerros’ täydellisen rapeaksi viillotettu ja paistettu, täydellinen määrä merisuolaa ripoteltuna päälle, käsittämätön makujen yhteensopivuus, täydellinen määrä jokaista juttua, jne jne. Jokainen suupala silkkaa täydellisyyttä!

    Ihana lukea näitä muiden ruokakokemuksia, melkein hassua miten niin simppeli juttu kuin ravinto voi herättää näin suuria tunteita! :D

    • 9.1

      Sanni sanoo

      Vaikka en syö lihaa eikä mulla ole aavistustakaan miltä ankka maistuu, niin alkoi kyllä kuola erittymään tekstiä lukiessa :)

  10. 10

    Nina sanoo

    Hei,
    Kyllä tähänastiset parhaat ruokaelämykset ovat olleet Ranskassa. Olemme olleet Pariisissa pariin otteeseen ja viime kesänä kävimme omatoimi-matkailuauto-reissulla Champagnessa, Alsacessa ja Saksan puolella Moselissa. Onnistuimme (ihan tuurilla) valitsemaan aina loistavia ruokapaikkoja hyvinkin pienistä kylistä ja isoista kaupungeista. Pari kokemusta ei-ravintolaruokailuista. Olimme matkanneet 2 vrk Suomesta Pohjois-Champagneen ja saapuneet pimeässä yöllä keskellä peltoa olevalle matkailuautojen (max 5 kpl) ilmaisparkkiin. Aamulla heräsin siihen, kun auton torvea soitettiin. Vetäisin verhot auki ja vieressä käyskenteli vain lehmät laitumella. Kurkkasin ovesta ulos ja parkkikselle kurvasi torvea soitteleva leipomon auto. Voin sanoa, ettei croisantti ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin se uunituoreena tänä ’ensimmäisenä’ samppanjamatkamme päivänä. Vain ranskalaiset osaavat toimittaa croisantit sinne missä on asiakkaat :-) Toinen mieleen jäänyt kokemus edelleen Champagnesta: lounasaika läheni loppuaan ja olimme pikkuruisessa samppanjakylässä. Lounaspaikat olivat täppöisen täynnä ja nälkä alkoi vaivata. Löysimme ihanan ’liha’kaupan. Ostimme sieltä upeita maalaispateita taikinakuoressa ym. piknik evästä. Ajoimme ylös upeaan rinteeseen ja nautimme elämämme piknikin Moet&Chandonin viiniköynnösten ’keskellä’, henkeäsalpaavissa maisemissa. Joskus kaikki vain osuu kohdalleen :-) Tänä kesänä suunnattaan viininhaku- ja herkuttelureissulle Bourgogneen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.