Ruokavammainen Itaewonissa

Seoul_torstai3108_IMG_7654
Seoul_torstai3108_IMG_7626  Seoul_torstai3108_IMG_7639         Seoul_torstai3108_IMG_7636

Terveiset Soulista.

Olen niin väsynyt unettomaksi jääneestä edellisyöstä lentokoneessa että olo on melkein kuin tuosta parin päivän takaisesta humalapostauksestani. Väsymyksestä ja varmaan aikaerostakin johtuen ensimmäinen päivä Koreassa ei ollut niin hyvä päivä. Seuraavan voi siis lukea myös ”kirjoittajalla umpiväsyneet aivot” -filtterin läpi.

Seoul_torstai3108_IMG_7603

Asun Itaewonin kaupunginosassa lähellä Namsan-kukkulaa ja kaupungin maamerkkiä Seoul Toweria. Olin ajatellut lähteä tutustumaan keskustaan mutta tokkurainen olo sai minut muuttamaan ohjelman vähemmän stimuloivaksi, ja niinpä lähdin kävelylle Seoul-tornille. Vuonna 1971 rakennettu torni on 236 m korkea ja sieltä näkee koko kaupungin. Autereinen sää tosin ei ollut paras mahdollinen näköalojen katseluun, ja jätin maksullisen tornin väliin. Maisemat olivat ihan komeat Namsan-kukkulan laeltakin.

Päivän teema: ruokavamma. No se.

Olin kaavaillut syöväni lounasta tornilla, ja siellä iski ruokatotuus vasten kasvoja. Seoul Towerin ravintoloissa oli tarjolla pizzaa, hampurilaisia, frittikanaa ja liharuokabuffet. ”You don’t have any fish on the buffet?” ”No, only meat”. Jahass.

Aamuinen vierailu lähikaupassakin oli jo jättänyt minut tyhjin käsin. Airbnb-emäntäni vahvisti, että erikoisuuksia kuten luonnonjogurttia ja juustoa saa vain suuremmista marketeista, jonne suuntaisimme myöhemmin illalla.

Seoul_torstai3108_IMG_2135

Olimme jutelleet juustosta aamulla pitkään, ja ko. elintarvikkeen harvinaisen aseman Koreassa huomioon ottaen olikin absurdi sattuma, että kävellessäni Namsanilta alas Itaewonin keskustaan, oli ravintola nimeltä Cheese A Lot melkein ensimmäinen johon törmäsin.

Tosin alkuilostuksen jälkeen selvisi, että Cheese A Lotin menu oli hyvin liha- ja sandwich-painotteinen.

Seoul_torstai3108_IMG_2108

Seoul_torstai3108_IMG_2121

Itaewonissa asuu paljon ulkomaalaisia ja se tunnetaan Soulin kansainvälisimpänä kaupunginosana. Niinpä siellä on paljon myös muista maista vaikutteita ottaneita ravintoloita. Mutta – vaikutteet näyttäisivät suurimmaksi osaksi olevan pikaruokahenkisiä.

Pizzaa, pizzaa, pizzaa… pastaa, friteerattua kanaa ja lihaa. Ennen kaikkea pizzaa. JA  sitä lihaa.

Seoul_torstai3108_IMG_2073

Ruokavammainen. Se minä tänään olin, ja ensimmäistä kertaa koskaan missään paikassa tai tilanteessa olen kokenut yhtä suurta vaikeutta löytää mistään syötävää.

Oikeastaan nuudelin tai riisin hyväksyminenkään ei olisi auttanut, sillä en löytänyt yhtäkään korealaista ravintolaa jossa olisi ollut muuta kuin nuudeli- ja riisiannoksia lihalla. Pizzaa olisi saanut vegenä mutta sen kaltaisen vehnämätön jätän viimeiseen hätään, ja vielä ei oltu sellaisessa pisteessä.

Täällä rakastetaan roskaruokaa. Anteeksi, pakko sanoa, mutta siten tämän päivän ruokatarjonta minulle näyttäytyi. Se on epäreilusti sanottu kun olen nähnyt maata vasta näin vähän, mutta tämä on ensivaikutelmani, ja toivon että se muuttuu viikkojen aikana. Kävelin Itaewonin katuja ja kuppila toisensa perään tarjosi joko korealaista liharuokaa tai kaikkea mahdollista uppopaistettua ja friteerattua. Halpaa pikaruokaa. Kenelle maistuisi tuollainen sokerimunkin sisään leivottu makkara…?

Seoul_torstai3108_IMG_2098

Lopulta löysin itseni syömästä ensimmäisenä Korea-päivänäni…. kreikkalaista salaattia ja tsatsikia. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä. Toisaalta olin iloinen että lopulta löytyi edes joku paikka jossa ylipäänsä oli salaattia.

Haluan uskoa, että tämän päiväinen oli vain ikävä sattuma ja johtui alueesta. Kreikkalaisen ravintolan tarjoilija totesi, että Itaewon ei ole oikea paikka etsiä kasvisruokaa tai seafoodia. Huomenna suuntaan Myeong-dongiin ja ydinkeskustaan, ehkä siellä on ihan erilainen kattaus ruokapaikkoja. Viimeistään rantakaupunki Busanissa pääsen notkuvien seafood-pöytien ääreen, ainakin jos Lonely Planet’ia on uskominen.

Tai sitten, jos oman ruokavalioni mukaista murkinaa ei ala löytyä, tämä matka tarjoaa minulle ihan omansalaisen itsetutkiskelun paikan.

Seoul_torstai3108_IMG_2115

Jos muuta ei ole tarjolla, enkö voi syödä pizzaa, ranskalaisia ja nuudeleita? Jos en, miksi? Mitä minulle silloin tapahtuisi?

Vatsa menisi varmaan kipeäksi ja kroppa tukkoiseksi, ja kyllähän se harmittaa, jos joutuu kolme viikkoa syömään ruokaa josta ei niin kamalasti välitä. Mutta se on ohimenevää. Kotona voi palata omaan ruokailutapaan ja reissun aikana voisi hyväksyä rennosti sen, että aina olosuhteet eivät voi olla sellaiset kuin itselle parhaiten sopisi. Vatsaa enemmän koskisi varmaan mieleen, ja siinä on mietiskelyn paikka.

ATOPIK – uusi kotimainen luonnonkosmetiikan apteekkisarja

Tiedätte että olen todella tykästynyt kotimaiseen luonnonkosmetiikkasarja EkoPharmaan. Nyt EkoPharman valmistaja Naviter on tuonut luonnonkosmetiikan apteekkeihin; Atopik on erityisesti herkälle ja kuivalle tai atooppiselle iholle kehitetty hoitosarja. Tuotteiden perustan muodostaa ihoa rauhoittava suomalainen kaura.

Kuulostaa varmasti oikein tervetulleelta lisältä monelle suomalaiselle, täällä monen iho on herkkä, kuiva ja punoittava. Jonkun tutkimuksen mukaan, jonka luin silloin kun olin vielä myymälätyössä, suomalaisten naisten ykköshuolenaihe ihossa olivat nimenomaan punoitus ja kuivuus.

Atopikissa on kaksi linjaa, Sensitive ja Anti-Age. Sensitive on hajusteeton ja sopii herkän ja kuivan ihon perushoitoon kaiken ikäisille, Anti-Age taas sopii nimensäkin mukaisesti nimenomaan ikääntyvän ihon ja ikääntymisen merkkien hoitoon. Anti-Age-linjan tuotteet on hajustettu. Kummassakin sarjassa aktiiviainesosana on kaura. Tuotteet on formuloitu ilman etanolia, ja niissä käytetty alkoholi on sitä pehmentävää rasva-alkoholia, ei kuivattavaa laatua.

Atopik_tuotteet_IMG_1521

Sain kokeiltavaksi Sensitive-linjan kasvovoiteen, seerumin ja kasvoöljyn sekä Anti-Age-linjan silmänympärysvoiteen.

Voin jo heti alkuun todeta että tykkäsin kaikista, ei yhtään ”ei sovi mulle” -testituotetta tässä satsissa, vaikka oma ihoni ei edes ole erityisen kuiva. Koostumukset ovat Naviterille tyypillisesti kautta linjan todella miellyttäviä.

Atopik_24hvoide_IMG_1508

Sensitive-kasvovoide

32€ / 50 ml

Erittäin miellyttävä, ”sileä” ja helposti levittyvä koostumus. Todella mukavan ja notkean tuntuinen.

Sensitive-sarja on hajusteeton, mutta kaikissa Atopik-tuotteissa aistii säilöntäaineena käytetyn fenetyylialkoholin tuoksun. Tämä on jo tuttu EkoPharman tuotteista, alan jo pitää tätä Naviter-tuotteiden ominaistuoksuna :)

Naviterin edustaja kertoi fenetyylialkoholista ja luonnonkosmetiikan säilöntäaineista näin:

”Fenetyylialkoholi on aromaattinen alkoholi, jota esiintyy mm. ruusussa ja hyasintissa, ja sillä on tosiaan hyvin selkeä, kukkaismainen ominaistuoksu. Atopik-tuotteissa käytetty fenetyylialkoholi on peräisin ruususta, mutta suurin osa kosmetiikkateollisuuden käyttämästä fenetyylialkoholista valmistetaan synteettisesti.

Ihanteellinen säilöntäaine on tietysti paitsi tehokas, myös tuoksuton, mutta luonnonkosmetiikassa säilöntäainevaihtoehdot ovat hyvin rajalliset, ja fenetyylialkoholi on osoittautunut niin hyvin siedetyksi, että haluamme käyttää sitä etenkin herkän ihon tuotteissa. (Fenetyylialkoholilla ei ole EU-alueella virallista säilöntäainestatusta, sitä ei ole mainittu kosmetiikka-asetuksen 1223/2009 liitteen V positiivilistassa, mutta muilla markkina-alueilla se määritellään säilöntäaineeksi. Tämän takia kutsumme sitä säilyvyyttä edistäväksi aineeksi säilöntäaineen sijaan)”.

Incin voi tsekata täältä. Voiteessa on on heti veden jälkeen kauraöljyä ja kaurauutetta, ja päättelisin inceistä että Sensitive-linjassa kaura-ainesosien pitoisuus on Anti-Age-linjaa korkeampi. Muita hoitavia aineita voiteessa ovat mm. mangonsiemenöljy, ruusuvesi, hyaluronihappo sekä prebiootit.

Atopik_oljy_IMG_1501

Sensitive-kasvoöljy

34 € / 30 ml

Täyteläisehkö öljy joka ei kuitenkaan tunnu tämän varovaisesti öljyihin ihastuneen (ja vasta EkoPharman kautta lempiöljynsä löytäneen) mielestä kuitenkaan yhtään liian raskaalta. Kauraöljyssä on miellyttävä viljainen tuoksu ja se imeytyy minunkin ei-kuivalle kesäiholleni hyvin.

En ole pitkään aikaan (koko kesänä) käyttänyt öljyjä, ja tulin taas muistutetuksi siitä kuinka älyttömän pehmeäksi kasvoöljy tekee ihon voiteeseen verrattuna. <3

Kasvoöljyn ainesosaluettelo on lyhyt: kauraöljy, dicaprylyl carbonate (”kuiva”rasvamainen ainesosa joka pehmentää ihoa ja vaikuttaa myös mm. tekemällä öljyseoksesta vähemmän rasvaisen tuntuisen), e-vitamiini, fenetyylialkoholi ja auringonkukansiemenöljy.

Atopik_seerumi_IMG_1509

Sensitive-seerumi

32€ / 30 ml

Yllättävä koostumus; seerumi on paksumpaa kuin päivävoide. Atopikin tuotetiedoissa seerumia kuvaillaan kevyeksi mutta kyllä tämä on ehdottomasti koostumukseltaan tuhdein seerumi jota olen koskaan kokeillut. Se käy minun iholleni yksinään yövoiteena. Seerumi ei ole varsinaisesti rasvaisen tuntuinen mutta voiteen koostumus on paksumpi ja jäykemmin levittyvä kuin 24 h -voiteella.

Arvelen, että tällainen koostumus sopii erityisesti oikein kuivalle, atooppiselle iholle jota täyteläiset koostumukset hellivät. Minusta tämä on kuitenkin ehdottomasti voide eikä seerumi ainakaan siinä mielessä miten useimmat kuluttajat seerumin mieltävät (ohut, jopa nestemäinen kosteustuote).

Seerumissa on samoja vaikuttavia aineita kuin 24 h -voiteessakin ja lisäksi rypäleensiemenöljyä. Inci kokonaisuudessaan täällä.

Atopik_sy_voide_IMG_1497

Anti-Age -silmänympärysvoide

32 € / 15 ml

Ihana koostumus, juuri sopivan täyteläinen ja sileä. Ylellinen. Jättää napakan pinnan, ja voide lupaakin kiinteyttää.

Ilmaisulla sileä voiteesta puhuttaessa tarkoitan koostumusta, joka ei ole vetinen eikä rasvainen mutta täyteläinen ja sen jättämä pinta tuntuu levittäessä sileältä vastakohtana raikkaan vetiselle, nihkeän nahkealle – ( geelit—!) tai raskaan rasvaiselle tunteelle. Tämä voide on Sensitive-24-h-voiteen rinnalla lempparini Atopik-testituotteista. Pikkuinen matkakosmetiikkapussukkaan istuva voide lähti mukaani myös Koreaan :) Istun muuten tätä tekstiä viimeistellessäni lentokentällä.

Voiteesta kerrotaan Atopikin sivulla näin: ”chiaöljyn sisältämät rasvahapot ravitsevat ja tasoittavat ohutta silmäympärysihoa. Kauraöljy rauhoittaa herkkää silmänympärysihoa ja mustikkauute edesauttaa mikroverenkiertoa ja tuo iholle antioksidanttisuojaa. Silmänympärysvoiteen sisältämä kiinteyttävä proliini-aminohappo tasoittaa pieniä juonteita.”

 

*

Atopik-sarjaa myydään valikoiduissa apteekeissa, jotka löytää täältä.

Seuraava postaus tuleekin sitten Koreasta :)

Humaltumisesta

Miten teihin vaikuttaa alkoholi?

En tiedä kuinka erikoisena aiheena tällaistakin voi pitää kauneusblogissa, mutta se on aihe, josta minun on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään. Se on kiinnostava.

SantoWines_IMG_9413

Humala, juopumus, päihtymys, känni. Alkoholista tulee känniin jos sitä juo tarpeeksi, ja toisille tuo ”tarpeeksi” voi olla hyvinkin vähäinen määrä. Tietysti myös olosuhteet vaikuttavat, kuten henkilön koko, sukupuoli ja mitä on syönyt tai syö samanaikaisesti alkoholia nauttiessa.

Humaltumisen nopeutta enemmän minua kuitenkin kiinnostaa se, miten eri lailla alkoholi vaikuttaa ihmisiin. Se on jotenkin todella kiinnostavaa – vaikkakin samalla myös ikäviä ulottuvuuksia sisältävä asia.

Ystavakirjakuva_juusto_viini

Kuten tiedämme, humalatiloja on hyvin monenlaisia, ja puhun nyt päihtymyksen vaikutuksesta enkä pelkästään päihtymyksen syvyydestä. Toisten käytös ja olemus muuttuu humaltuessa hyvinkin paljon, toisten ei juuri lainkaan, vaikka promilleja olisi yhtä paljon. Juuri tämä on minusta kiehtovaa.

Humalatila myös näkyy toisissa nopeammin kuin toisissa; yhden silmät alkavat harittaa jo tuopillisesta kun toinen voi vetää 6-kertaisen määrän alkoholiannoksia ilman että se juuri näkyy ulospäin, vaikka henkilöt olisivat samaa sukupuolta, saman ikäisiä ja saman painoisia. Fyysiset ja kronologiset ominaisuudet eivät siis aina vaikuta.

Mistä tämä johtuu? (Retorinen kysymys, en odota että lukijoiden joukosta löytyy aiheeseen perehtyneitä – mutta jos löytyy niin aina vain parempaa :))

Brasserie_IMG_1287

Ne joiden käytös muuttuu alkoholin vaikutuksesta huomattavasti saattavat tehdä humalatilan syvetessä asioita, joita eivät koskaan tekisi selvin päin.

Heidän harkintakykynsä ja normaali järkensä tuntuu katoavan täysin. Mukaan voi tulla aggressiota, provokaatiota, överiä impulsiivisuutta tai mitä tahansa mikä ei tavallisesti kuulu henkilölle ominaiseen käytökseen. Toiset muuttuvat äänekkäämmiksi ja estottomimmiksi, toiset väsyvät nopeasti ja vahva päihtymys johtaa pian nukahtamiseen tai sammumiseen. Toiset taas alkavat voida pahoin vähäisestäkin alkoholin määrästä ja iloinen kilistely johtaa pian vähemmän iloiseen suuntaan.

Viinilasi_IMG_1367

Minä kuulun niihin, joiden käytökseen tai toimintaan juopumustila ei juurikaan vaikuta. Alkoholi vaikuttaa minuun nopeasti ja voimakkaastikin, mutta se ei vaikuta persoonallisuuteni. En muutu olennaisesti millään tavalla. Olen jo selvin päin äänekäs ja puhelias, sitä ei viinilasillinen enää vahvista. En myöskään tee mitään harkitsematonta enkä koskaan ole seuraavana päivänä joutunut miettimään että ”Hemmetti, mitähän sitä tulikaan tehtyä…”

Päihdyn nopeasti suhteellisen vähäisestä määrästä alkoholia, etenkin jos en ole syönyt mitään ennen alkoholin nauttimista. En pidä tästä lainkaan, sillä en pidä juopumustilasta mutta sen sijaan pidän hyvästä viinistä. Sanonkin välillä, viinin harrastajien luodessa minuun ei-ymmärtäviä katseita, että toivoisin viinissä olevan alkoholia puolet vähemmän. Silloin voisin nauttia hyviä viinejä enemmän ilman ei-toivottua lieveilmiötä joka keskeyttää nautiskeluni välillä todella ärsyttävästi.

Burgundi_Viinitarhat

Miten alkoholi sitten vaikuttaa minuun?

Joo, sanotaan nyt heti että kyllä minusta pikku-hiprakka on ihan kivakin juttu, en väitä että pitäisin alkoholin päihdyttävää (ja rentouttavaa –> lentopelko!!!) vaikutusta kokonaan huonona juttuna, en tosiaan. Se kevyen rentoutunut, lämmin, iloinen ensimmäisen lasillisen fiilis on oikein tervetullut. Mutta kun se jäisi siihen.

Kolme lasia (16 cl) tai puolikas viinipullo johtaa yleensä selvään juopumukseen jos en ole syönyt hetkeen mitään ja alkoholi pääsee imeytymään tyhjässä vatsalaukussa. Kaksikin lasia voi riittää. Juopumus tuntuu hidastuvina reaktioina ja puheen sammaltamisena, samalla kun pystyn kuitenkin täysin kirkkaasti älyllisesti seuraamaan kehoni reaktioita ja mitä minulle tapahtuu. Juopumus tuntuu tavallaan siltä, kuin alkoholi ottaisi kehoni haltuunsa älyä lukuunottamatta, ja suurimmaksi osaksi vain kehon fyysiset toiminnot ovat vaikutuksen kohteena. Voin kylmän viileästi seurata ja analysoida päihtymystilan etenemistä pääni sisällä, pystymättä kuitenkaan tekemään hidastuville liikkeille ja puuroutuvalle puheelle mitään. Tarkkaavaisuus ulkoisia tekijöitä kohtaan herpaantuu, mutta pystyn tarkastelemaan omaa sisäistä tilaani hyvinkin analyyttisesti.

Nopea juopuminen vähäisestä alkoholimäärästä on todella harmillista etenkin viininmaistajaisissa, kun niitä viinejä kuitenkin mielellään maistaisi eikä sylkisi kuppiin… Käytännössä joudun aina kuitenkin jättämään lasit kesken koska en pysty juomaan kaikkea humaltumatta. Sama juttu ravintoloiden maistelumenujen viinipakettien kanssa, joudun aina tilaamaan ne puolikkaina ja usein silloinkin alkoholimäärä on liikaa.

Ruokaviikko_perjantai_juusto_viini

Havaitessani että puheeni alkaa hidastua (välillä tuntuu kuin kuulisin puheeni ikäänkuin ”viiveellä”), lopetan yleensä alkoholin nauttimisen siihen, sillä vaikka olo olisi muuten hyvä, tiedän mitä seuraa pian. Puheen hidastuminen ei liity sekavuuteen tai huonoon oloon, olo voi siis olla yleisesti hyvä ja skarppi vaikka puhe ja motoriset toiminnot hidastuvat.

Raja ”sammaltavan päihtymystilan” ja ”tunnelipäihtymyksen” välillä on kohdallani alkoholiannoksissa mitattuna hiuksen hieno, joskus voi riittää puolikas lasillinenkin.

Viini

”Tunnelikänni” on se vaihe, kun päässä alkaa pyöriä. (Ei varmaan epätuttu ilmiö muillekaan…) Tunnelivaihe voi alkaa ihan odottamatta kuin napista painamalla. Hetkeä aiemmin olet istunut siinä ihan hyvässä fiiliksessä jotain juttua kertoen ja yhtäkkiä tunnet että horisontti keikkaa ja pöytä kallistuu edestäsi. Tätä seuraa sietämätön karusellitunne päässä eikä voi enää keskittyä mihinkään muuhun kuin pyörivän tunteen tasauttamiseen, ja ilta onkin tässä vaiheessa pilalla.

Tähän pisteeseen en todellakaan halua päätyä ja sitä välttelen kaikin keinoin. Kun homma etenee tunneliin, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ilta siihen, ja se ei tietenkään ole asia johon kukaan haluaa tähdätä kun ollaan viettämässä mukavaa iltaa kivassa seurassa.

Tunneli-iltoja on onneksi todella harvoin, hyvä jos kerran vuodessa, mutta harvoina tapahtuminakin ne ovat yhtä kaikki erittäin epämiellyttäviä ja aina ketuttaa kun ei tajunnut lopettaa viinin siemailua ajoissa sinä iltana.

HavsViddenIMG_2185

Tänä kesänä minulle osui yksi tällainen ilta. Ja tiedättekö mitä tein? Koska olen halunnut kirjoittaa aiheesta, aloin siinä karusellin keskellä tehdä kännykällä blogiin muistiinpanoa humalatilatuntemuksistani. Ajattelin, että tässä tilassahan sitä varmasti saa parhaiten välitettyä miltä tuntuu.

En kirjoittanut mitään hölmöä vaan ihan asiallisesti näitä samoja juttuja mitä tässä ylempänäkin, mutta voin kertoa, että aamulla heräsin hätkähtäen, että tallensinkohan mä sen muistiinpanon tosiaan luonnoksena vai satuinko painamaan ”Julkaise” -nappia joka mobiilisovelluksesa on hyvinkin lähellä ”Tallenna luonnos” -namiskaa. Mietin että ei herranjestas, mitäs jos ihmiset on aamulla saaneet lukea kahviensa äärellä mun ajatuksia humalatilan etenemisestä, vailla mitään alustusta tai selitystä aiheelle…! :D

idSantoWines_IMG_9428

No, olinhan minä sen kuitenkin tallentanut luonnoksena.

Näin kirjoitin tunnelissa:

  • Vaihe 1: olen vain hyvin kevyesti alkoholin vaikuttama = hiprakassa, menee nopeasti ohi jos en jatka juomista.
  • Vaihe 2: alan juopua. Vielä on kivaa ja tilanne hallinnassa. Olen tilassa, jossa voin täysin analyyttisesti seurata kehoni toimintoja ja tarkkasvuustilan muutoksia ja todeta hidastuneen, tahmean tilan mutta en voi tehdä sille mitään. Se on tapahtunut ja voin tarkkailla sitä ja olla pahoillani kun puhe hidastuu entisestään mutta en voi enää mennä taaksepäin.
  • Vaihe 3: tunnen karusellin. Se iskee niin selvästi että voin määritellä kellontarkkuudella milloin tila alkaa. Tämän  jälkeen kehon ympärille muodostuu kuin lämmin kuori ja tuntuu, että teen kaiken tämän lämpimän, pehmeän kuoren läpi. Toiminnot hidastuvat valtavasti entisestään. Voin seurata kuinka muodostan sanoja sammaltaen ja tunnen kuinka hitaasti pääni kääntyy, mutta en voi pysäyttää tilannetta. Päässä pyörii jos yritän keskittää katseen pitkäksi aikaa johonkin. Järkihavainnot ovat edelleen samat kuin selvänä ja voin seurata tilannetta kuin ulkopuolinen mutta juuri minun kehoni on se joka on humaltunut.

Lentopelko_viini

Miten alkoholi vaikuttaa teihin? Tuleeko teistä erilaisia? Oletteko koskaan tehneet humalassa jotain mikä olisi todella kaduttanut?

Myöntääkö joku suoranaisesti pitävänsä humalahakuisesta juomisesta?

Vai jätätkö alkoholin kokonaan väliin?

.

Tämä kirjoitus ei kannusta ketään käyttämään alkoholia. Kohtuukäyttö on paras käyttö mutta sekään ole kaikille mahdollista. Kirjoittaja pitää viinistä mutta ei humalasta.